lauantai 22. lokakuuta 2011

Kaikki isäni hotellit, John Irving

John Irving: Kaikki isäni hotellit  alkuteos The Hotel New Hampshire, 1981 suomentanut Kristiina Rikman, Tammi, Loisto 2009, 491 sivua 12 lukua.

John Irvingin Kaikki isäni hotellit on kiinnostava monesta näkökulmasta, siinä on paljon samoja teemoja tunnelmia, kuin Irvingin ehkä läpimurtoteoksessa Garpin maailmassa, julkaistu vuonna 1980.

Kaikki isäni hotellit  ei minusta sovi alaikäisille, joten se pitäisi varustaa K15 tai K18-merkillä. Teos kertoo Berryn perheestä ja heidän kolmesta hotellistaan ja elämästä yleensä. Teos on runsas, mutta sen luki mielellään, vaikka osa teemoista on arkoja tai hyvin vastenmielisiä kuten seksi ja raiskaus-jutut, sisko-veli, vakoilu, pommi, maailman vanhin ammatti (huorat), sokeus, abortti, ennenaikainen kuolema.

Juoni ja henkilöt
Isä Winslow "Win" Berry on Bob Berryn poika. Bob on valmentajana Dairy Schoolissa, josta myös isä saa työtä. Äiti on tyttökoulun kasvatti Mary Bates, joka on Latinan emerituksen tytär. Win ja Mary ovat syntyneet New Hampshiressa vuonna 1920, ja tapaavat vuonna 1939. He menevät naimisiin, sota kolkuttaa ovelle. Teoksen alussa herra Freud on karhunsa State O' Mainen kanssa. Isä joutuu asepalvelukseen, mutta lapsia syntyy, ikäjärjestyksessä Frank, Franny, John, Lilly ja Egg. Perhe pitää yhtä ja kertoo tarinoita ja lemmikkinä on usein joko karhu tai koira. Perhe on kolmessa hotellissa, joiden nimet ovat New Hampshire. Ensimmäinen New Hampshire -hotelli toimi vanhassa tyttökoulussa eli Thompsonin naisopistossa. Isä-Win Harvardin käynyt mies alkoi pitää. Toinen hotelli on sodan jälkeisessä Wienissä. Wienin hotelli on ilmitasolla huorien temmellyskenttä, mutta piilotasolla vakoilun keskus. Hotellissa on kirjan alussa esitelty Freud, ja karhupukuun pukeutuva herkkä Susie, joka on myös raiskattu kuten Frannykin. Wienin aika päättyy pommin räjähdykseen, ja isä sokeutumiseen. Kolmas hotelli rahoitetaan Lillyn kirjan Kasvukipuja palkkioilla sekä Frankin solmimilla tv-sopimuksilla ja elokuvatuloilla. Hotellissa ei ole asukkaita tai vieraita paitsi kerran ja Susie voi pukeutua vielä kerran karhupukuunsa. Moni menehtyy matkalla, äiti, Egg lento-onnettomuudessa ja Suru jo USA:ssa, mutta täytetään, ja kirjan kirjoituksiinsa lopppuun palanut Lilly. Kaikki on katkeran suloista.

Kaikki isäni hotellit -teoksen tekee hyväksi Irvingin lempeä ja hyväksyvä perusvire, joka tulee ilmi heti alun Karhun kommelluksien kertaamisella. Hyväksyvä perusvire tulee ilmi myös jokaisen perheenjäsenen hyväksymisellä: Frank on homo, Frannie puhuu seksistä, Lilly on pienikasvuinen ja Egg on huonokuuloinen, usea jälkeenpäin juoneen mukaan tuleva henkilö on erikoinen, mutta heidät hyväksytään. Huonoja tekoja ei hyväksytä, esimerkiksi raiskauksia. Tarina voisi olla oikeasti jonkun perheen tarina, kerronta on niin satunnaisen polveilevaa, välillä yksityiskohtiin takertuen, mutta uskottavaa, vaikka tapahtumat itsessään eivät ole. Kerrotut yksityiskohdat ovat satunnaisuudestaan huolimatta merkittäviä. Frank menee Diary Schoolin yläluokille vuonna 1954 ja Franny ensimmäisten tyttöjen kanssa vuonna 1955 ja kertoja vuonna 1976. Noihin aikoihin Frannylla ja Frankilla on tappelu, Frannylla on puolustusmenetelmä, jota käyttää Chip Doveen eli hyökää "alavatsaan". Frannyllä on paljon poikakavereita, mutta hän on neitsyt. Kouluun on jalkapallomenestyksen tavoittelemiseksi värvätty jalkapalloilijoita. Ongelmallinen quarteback Chipper Dove ja ilkeät kaverinsa tekevät sen pahimman tempun Frannylle, mitä voi tytölle tehdä eli ottavat tämän neitsyyden väkisin. Tätä tapausta edeltää hotellin valojen äkillinen syttyminen ja poliisin sydänkohtaus, ja Halloweenina lasten ilmoitus jättiläislukeista. Lukkien verkkona oli jalkapallomaalin verkko.
Tähän kammottavaan ja pelottavaan Halloween yöhön liittyy kummallisuuksia:
-Valmentaja valmensi nimeen omaan amerikkalaista jalkapalloa, eikä jenkkifutismaaleissa  ole verkkoja! Eli mihin verkkoon lapsia kiedottiin???
-Musta-Jones ottaa kiinni yhden raiskaajan, ja hänet sidotaan haavipallomailaan.  Haavipallomaila ei paina juurikaan enempää kuin jääkiekkomaila! Ei siihen ketään voi sitoa.
Onko kyse virheestä vaan käännösvirheestä.
Frannyn kovismainen käytös murenee raiskauksen myötä jatkuvaksi kylpemiseksi. Frannyn tueksi tulee Junior Jones. Frannyn toipuminen kestää kauan, kuten Wienissä tavattavan Susien.

Näissäkin tapahtumissa tulee ilmi teoksen kerronnan tempo. Yksityiskohtia kuvaillaan, voi olla katsaus menneeseen, aika kuluu, ennen käännekohtaa, on joko enneuni, tai kuvaus tilanteesta tapahtuman jälkeen, ja sitten kerronta hidastuu ja annetaan lisää enteitä, ja sitten sattuu yllättäen jotain, ja tässä aina negatiivista.

Usein tai oikeastaan aina käänne on kielteinen. Tarina tosin jatkuu, mutta kaikki eivät pysy mukana. Usein joku henkilöistä kuolee.

Toinen kiinnostava seikka on, että harvoin hotellit ovat kirjojen miljöönä. Hotellin arkea ei tuoda teoksessa esille, mutta se tarjoaa hyvän tilan esitellä ihmisiä. Keskusradio ensimmäisessä hotellissa toimii monessa kohdin ja toisessa Wienin hotellissa on sekä huoria että vakoilijoita. Kumpikaan hotelli ei varmasti olisi ollut eikä koskaan olisi oleva liiketaloudellisesti kannattava, eivätkä ne pyörisi viikkoakaan "markkinoilla" ja  kolmas hotelli on vain kulissi, koska isä on sokea.

Kolmas merkittävä seikka on tietenkin eläinsymbolit: karhu ja Suru (perheen koira). Kirjassa annetaan viitteitä teemasta jo Karhun avulla ja mielikuvaa voimistetaan sillä, että karhun isäntä on Freud, siis Sigmundin kaima, ja vielä mainitaan itse psykoanalyytikko monesti. Avausluvun jälkeen ensimmäinen karhu -jo raihnainen- ammutaan, ja karhun tilalle tulee perheen koira Suru, joka elävänä ja varsinkin täytettynä näyttelee isoa roolia, tämän jälkeinen karhu on ihmisriekale Susie karhuntaljassa, joka selvittää omat traumansa.

Alkuperäisen Sigmund Freudin teorioihin kuuluu: id, ego ja superego ja luulisin, että Karhu symboloi osittain tätä seksuaalista juttua. S-juttu on läsnä myös puheissa ja teoissa, joita minäkertoja John tarkkailee ja osin on mukana puntinväännön ohessa. Johni on hyvin ulkopuolinen ja kaverilla on vain kaksi harrastusta paneminen ja puntinvääntö. Tarinan Minä on nimittäin hassunkurisen perheen keskimmäinen poikalapsi John, ja tarinan kerronta aletaan vanhempien nuoruudesta lähinnä kesästä 1939 ja viedään sitten eteenpäin. Tarina etenee luontevasti, välillä piipahdetaan yksityiskohdissa, muistellaan tai tehdään katsaus tulevaisuuteen. Päähenkilöt ovat eriskummallisuudestaan huolimatta uskottavia, mutta John on aina jotenkin vain kulissi. Franny on keskeinen henkilö, myös Lilly ja jonkin verran Egg. John kertoo paljon henkilöistä, mutta omat ajatukset jäävät pinnalliselle tasolle ja hänen suhdettaan siskoon ruoditaan paljon. Perheen äiti jää yllättävän syrjään hotelli 1:ssa ja isä hotelli 2:ssa, molempien rooli nousee esiin vasta loppuratkaisun yhteydessä. Hotelli 3:ssa isä on taas kuvioissa.

Hyvään romaaniin tarvitaan hyvä aihe, oikea käsittelytapa, ja ripaus mausteita. Osa mausteista on kirpeitä, mutta se tekee kirjasta usein paremman, tarvitaan muutakin kuin makeaa jälkiruokaa. Makeaa ei ole kouluolojen kuvausta. Frankin koulukiusaamisen kuvaus on kuvottavaa kuten Frannynkin. Irvingin tapaan nämä nuoruuden kaverit putkahtavat myöhemmin esille. Irvingillä on loistava kyky pitää mukana lukemattomia henkilöitä ja viedä näennäisen satunnaisesti heitä eteenpäin kohti kunkin luvun tai osan päätepistettä, joissa heillä on yllättävän iso rooli. Irvokasta on myöskin nämä symposiumin kaverit ja heidän tekonsa, koko Wienin jakso oli minulle kärsimystä, niin kummaa kuvausta jouduin tavaamaan.

John Irvingin Kaikki isäni hotellit  -romaanissa on minusta on liian monta teemaa. Lisäksi sen käsitykset huoran ammatista eivät ole tätä päivää. Minusta ammatti ei ole terve. Lisäksi siskon ja veljen suhde ei ole teve. Minusta hotellikiinteistön omistajan ennakkoluulot erästä ihmisryhmää kohtaan olivat turhia ja vastenmielisä, ja vailla perusteita, ja varsinkin kun teoksessa puhuttiin myös toisesta maailmansodasta. Minusta teos oli liian pitkä ja Lillyn kuolema oli jo aivan liikaa.

Symbolitasolla kirjassa on varmasti paljonkin, mitä en ymmärrä.
Vakoilijoita - yleisiä naisia, ovatko ne symboleita jollekin ja heidät rinnastetaan toisiinsa, ja motiivit perataan irvokkaan paljaiksi.
Karhu, Freud, smokkipukuinen mies, Hiirten kuningas, Suru.
Analysoitavaa varmasti on.

Sokeus on eräs teema, on olemassa fyysisesti sokeita, jotka selviävät, ja sokeita, jotka eivät näe nykyisyyttä, koska elävät haaveissa tai tulevaisuudessa. Kirjassa on samoja teemoja kuin Garpin maailmassa, kuten edellisestä osasta tulee ilmi. Koska myös Lilly julkaisee teoksen, luetaan kirjallisuustiedettä, urheillaan, on hyviksiä kuten Junior Jones ja Susie. Pahiksille kostetaan (miksi, eikö poliisi olisi voinut hoitaa kiinniottamisen ja ranhgaistuksen, Amerikassa on kovat rangaistukset raiskaajille. Kuten Garpin maailmassa on kultteja, on tukikeskuksia, on homo, käydään toisessa maailmansodassa, on filmihommaa ja näitä äkillisiä kuolemia eli kaikesta suvaitsevaisuudesta suvaitaanko tässä oikeasti. Minulla ei ole tällaisia ennakkoluuloja. Kaikki ihmiset ovat lopulta samanlaisia ja tasa-arvoisia.

Teoksessa on mottona "varo avoimia ikkunoita". Siinä on viittauksia monesti teokseen Kultahattu ja hieman Moby Dickiin ja Donald Justiceen (runoilija).

Luulen, että Kaikki isäni hotellit on teos, josta joko pidetään tai inhotaan, mutta joka tapauksessa se on kokonainen tarina hyvin kirjoitettu ja josta kaikesta huolimatta minunkin oli pakko pitää.
--
John Irving (alkuperäinen sukunimi Blunt) on syntynyt 2.3.1942 New Hampshiressa, hänen romaaninsa kertoja on yleensä sivusta katsoja kuten tässä puntteja nosteleva John. Kirjat sisältävät kummia kommelluksia seksikohtauksia, joko urheilua tai painia, ja eläimiä joko koiria tai karhuja. Sivustakatsoja on myös Irvingin teoksen Ystäväni Owen Meanyn kertoja John.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti