Anais Nin: Kuuaurinkojuhla, Alkuteos Collages 1964, suomentanut Raija Mattila, Otava 1976, sivumäärä 124.
Renate varttuu Wienissä, jota kuvataan patsaiden kaupungiksi. Hän tapaa Brucen, joka kirjoittaa kirjoja ja Renate maalaa tauluja. Renate ja Bruce matkustavat Meksikoon ja siellä Bruce pettää Renatea poikien kanssa. Myöhemmin Bruce kertoo, ettei anna muille mitään, mikä olisi Renatelta pois ja niin he lähtevät purjehtimaan. Bruce pelastaa Renaten maastopalolta ja Renate maalaa hänet Panina (lienee kreikkalainen jumala). Kirja sisältää useita henkilöitä ja heidän tarinoitaan, johon liittyy metaforia ja opetuksia (tai tulkitsin niin).
Renate muuttaa Kaliforniaan, maalaa ja emännöi myöhemmin Paradice Inn majataloa. Luvun verran käsitellään keittiömestari Henriä, joka tekee antaumuksella a la carte pöperöitä, joita ihmiset eivät arvosta kuin ennen, se saa Henrin muistelemaan menneitä, niitä oli paljon, kun ikää oli kertynyt yli 80 vuotta. Renate maalaa korppitaulun ja ottaa itselleen yhden ihmisen "ylimääräiseksi käyneen" lemmikkikorpin. Korpissa on jotain, joka muistuttaa häntä itseään.
Renate ottaa kyytiin vanhaa papparaista, Will Rogersia, joka hengenpelastaja. Rogers oli mennyt naimisiin ja vaimonsa saanut lapsia, mutta seinät ahdistivat. Sen vuoksi hän alkoi touhuata yhä enemmän asioita rannalla ja muutti asumaan luolaan hylkeet kavereinaan.
Varda asui omistamallaan höyrylaivalla. Hän tekee värikkäistä kankaista kollaaseja, mistä kaiketi tulee opuksen nimi. Hän muovaa "naiset heteiksi ja kukat naisiksi". Vardan mukaan mikään ei kestä, jos sitä ei muuta myytiksi. "Paratiisi oli kokoelma naisia, joilla oli hetkelliset ominaisuudet ... hän oli alkemisti, joka etsi vain sitä minkä voi muuttaa kullaksi ... hän upotti siveltimensä siitepölyyn, mykkyyteen, kuherruskuukausin, ja hänen naisensa olivat vaihdettavia ja liikkuvaisia. ... jokaista kollaasia rikasti uusi haaremi .. uskollisuus naisen tuottama euforiaan".
Kirjassa on vastaavia satunnaisia ihmisiä ja tarinoita, ja kaikki päättyy Wieniin patsaiden kaupunkiin.
Ehkä tämä on kutittanut jotakin ihmisten sisällä 1960- ja 1970-luvulla, kirjailija Anais Nin (1903 - 1977) on ollut 61-vuotias julkaisuhetkellä. Joko kieli tai käännöksen kieli on hieman kankeaa, mutta jos nettilähteisiin voi luottaa, Anais Nin on ollut suosittu. Pariisissa ollessaan Anais Nin kyhäili (ilmeisesti rahasta) eroottisia novelleja 1940-luvulla.
Anais Nin oli tosiaan 1960- ja 1970-luvuilla "kohistukin" kirjailija, joka jakoi mielipiteitä ehkäpä juuri noiden eroottisten novelleinsa vuoksi, mutta jäi itseltä tutustumisen varaan herättämättä sen suurempaa mielenkiintoa tai ällistelyä...
VastaaPoistaMinusta tämä ei juuri koskettanut mutta sisälsi aika outoja juttuja.
PoistaLöysin ekotorilta yhden Anais Nin kirjan ja ajattelin lukea sen jossakin vaiheessa. Odotukset eivät ole ihan korkealla, mutta katsotaan... Rahapula voi pistää tekemään kaikenlaista, jopa kirjoittamaan eroottisia novelleja.
VastaaPoistaKatsoin yhtä ohjelmaa, joka oli dekkarisarjan aloitusosa. No olipa pitkä sänkykohtaus pistetty heti alkuun. Aika outoa.
Itsekin olen saanut tämän ilmaiseksi. Eroottisten novellien kirjoittaminen on melko harmiton tapa hankkia elantoa, jos on rahapulassa.
PoistaKirjailijan nimi on tullut aika ajoin vastaan. Mielenkiintoinen nimi, mutta teoksensa ei kutkuta ainakaan minua, ainakaan nyt, kun avasit taustoja.
VastaaPoistaOlihan tuo aikamoista soopaa. Yllättävän suosittu ollut aikanaan.
Poistakirjahyllyssäni on vielä lukematta
VastaaPoistaTämä oli aika kauan hyllyssä, enkä edes tiedä mistä se on tullut meille, mutta tuskin kukaan oli lukenut sitä.
PoistaHehheh, tammikuussa 2019 muistelin blogissani 70-luvulla Demariin kirjoittamiani feministikirjailijoiden arvosteluja. Joten laitanpa tähän pätkän tuosta blogista - kun ei muuta ole ihan käsillä:
VastaaPoista" 'Suomalaisen nykytodellisuuden jossa inflaatio ja todellinen tai näennäinen pula ja oikeistolainen kurinpalautus järkyttävät meitä röyhkeydellään, sijaan Nin loihtii maailman joka tuoksuu tinjamilta, sahramilta ja curryltä, maailman joka tunteiden merenä myrskyää juuri välittämättä pörssikursseista, pakkolomautuksista tai työläisten perusoikeuksia rajoittavista lakisuunnitelmista', kirjoitin Demarissa Anais Ninin romaanista Kuuaurinkojuhla kesällä 1977. 'Mutta on toki hyvä että meille tarjotaan kohottavaa, eskapistista kirjallisuutta perisuomalaisen agraariproosan vaihtoehdoksi. Minä ainakin olen väsynyt yhteiskuntamme populistis-nationalistiseen ummetukseen.'"
Mainio arvostelu ja onhan tuo juuri tuota pakoa kirjasta maailmasta. Nyt paetaan intsgrammiin, tiktokkiin ja tosi-teeveeseen.
PoistaOlen pitkän aikaa ollut utelias (mutta laiska) saamaan selville millaisesta kirjailijasta on kyse kun nimi on silloin tällöin tullut vastaan. Ja näinhän sitä laiskalle tuodaan esittely luettavaksi 😀 Kiitos vaan Jokke !
VastaaPoistaKiitos. Minulla oli sama, halusin tietää, mitä Anais Nin kirjoittaa ehkä tämä riitti minullekin.
PoistaVielä vähän.
VastaaPoistaAnais Nin oli sitä amerikkalaisten kirjaiiljoiden "eurooppalaistumista" joka positiivisesti yhdisti kahden mantereen kulttuuria. Nin, muistaakseni, oli Henry Millerin elämänpiirissä ja molemmat avasivat tietä uudenlaiseen seksuaalisuuteen, sen hyväksymiseen.
Niinpä kirjoittaessani 70-luvulla Ninistä, yhdistin hänet ja teoksensa esim.Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kulttuurivaikutukseen, radikaaliin semmoiseen.
Ninin ja Millerin kirjat avasivat siten positiiviseen vapautumiseen.
Nykyään vastaava "ilmiö" on sulkeutuminen negatiiviseen metoo-maailmaan, jossa vapaus on ennalta määrättyä, kahleita.
Hieman liioitellen: Jos Nin on nykylukijasta mitätön kirjailija, niin nämä metoon voimaannuttamat kirjailijat ovat (minun mielestäni) mitättömistä mitättömämpiä.
No, toistakin mieltä saa ja voi olla.
Anais Nin syntyi Ranskassa ja muutti Yhdysvaltoihin 1930-luvulla, eroottiset ja silloisten normien mukaan pornografiset teokset syntyivät 1940-luvulla.
PoistaPäiväkirjat kiinnostaa.
Mutta ei tämä kirjana ollut kovin kummoinen, mutta 60 vuotta sitten oli varmasti.
Me too kirjailijat on jäänyt lukematta.
Yep. Jos muistan oikein, kirjoittelin myös noista päiväkirjoista - jotakin. Tietysti saatan väärinkin muistaa.
PoistaOnhan se hyvä että tuolloin on kärkytetty keskiluokan moraalikäsityksiä.
Poista