Jan Ivar Billow: Sininen Naamio, Blå Masken, suomentanut Veera Roos, WSOY Punainen sulka 1960, sivumäärä 168.
Jan Ivar Billow (1904 - 1994) oli ruotsalainen kirjailija, tämä Sininen Naamio on Aaveprikaatin jatko-osa. Kirjassa eletään aikaa ennen televisiota, ja tietenkin ennen älykännyköitä ja internettiä.
Teos alkaa vanhan kyttyräselkäisen Korppisen eukon laittaessa rantakioskinsa kuntoon, hän tuo sinne tupakkaa, makeisia ja nuuskaa. Samaan aikaan etsivät Reiman ja Varamo tutkivat kioskivarkauksia ja komisario Uljakseen kohdistunutta ilkivaltaa. Aaveprikaatin sankari 15-vuotias Ville Koivu puhuu etsivien kanssa, jotka pyytävät apua. Etsivät ja Ville pitävät rikoskirjoja ja gangsterielokuvia huonoina, etsivät pitävät kurittomuuden syynä nykyajan houkutuksia, kuten kauppoja ja makeisautomaatteja. Ville osuu paikalle, kun Korppisen eukon kioski on ryöstetty. Ville soluttautuu nuorten jengiin, jota johtaa Kari Valkio, joka on kansikuvassa, poika, jolla on silmälappu ja arpi kasvoissa. Karin lasisilmä on kadonnut, silmä on aiemmin päätynyt Villelle. Kari polttaa tupakkaa, hänellä on kavereita, jotka kokoontuvat Karin enon romuvarastossa. Karille on sattunut onnettomuus itse tehdyn aseen kanssa. Ville päättää esiintyä nuorisorikollisena, ja niin Sininen Naamio soluttautuu jengiin. Ville saa selville, että pojat ovat komisarion pyykkivarkauden takana, mutta eivät ole tehneet kioskivarkauksia. Pojat ryhdistäytyvät, ja perustavat Asiatoimiston ja alkavat tienata elantonsa yrittäjinä. Karin lasisilmäkin löytyy.
Kaupunkiin on tullut Mac Morrisin Sirkus Tivoli, jossa on leijonia, leijonakesyttäjä, käärmemies, taikuri, nuori tanssijatar, ja koulutettu simpassi. Sirkuksesta löytyy Karin isäkin.
Kioskivarkaudet selviävät. Osa sirkuksenväestä on ne tehneet. He ovat kouluttaneet simpanssin varkaaksi ....
Korppisen eukko saa kioskilleen lopussa sirkuksen nuoren tytön myyjäksi, kun tyttö harjoittelee kaidalla tiellä kulkemista. Mieskonnat joutuvat kalterien taa, ja simpanssin osana on jatkaa sirkuksessa.
Parasta minusta näissä kirjoissa on silloisen miljöön kuvaus ja poikien selviäminen ja rehellisyys. Juoni on osin epäuskottava (ja vähän sekava, kuten ylläoleva sepustuskin), mutta kertomuksen raameista näkee heijastuman silloiseen yhteiskuntaan ja arkeen.
Aino Harjula on blogannut tämän kirjan vanhemmasta painoksesta TÄÄLLÄ.
Vekkuli postaus ja aikamatka! Billow on minulle ennestään tuikituntematon kirjailija. Pojat selvisivät ja rehellisyys palkittiin, "puhdashenkisyys" voittaa, kuten kuuluukin ja simpanssi-rukkakin pääsee takaisin omilleen.
VastaaPoistaOn helppo uskoa, että pojanpötkäleet ovat tätä innolla fikkarin kanssa peiton alla lukeneet:)
Tämä on täysin outo kirja, eikä kirjailijastakaan löydy mainintoja, mutta on tätä varmasti luettu, kun on jatko-osa :)
PoistaVarkaaksi opetettu simpanssi tuo mieleen Blytonin Viisikot, joista juoni on tuttu. Minustakin vanhojen kirjojen reippaus ja asenteet ovat kohdillaan ja se ajankuvaus on tärkeä.
VastaaPoistaMinuta tässä oli juoneen ympätty aika paljon muualta.
PoistaMinä luin tämä vanhempana painoksena. Pisti kyllä miettimään joitakin asioita. Ei ihan huono kirja kuitenkaan.
VastaaPoistaKiva kun bloggasit, linkkaan sen tuohon minun juttuuni.
Poista