sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Irvine Welsh: Trainspotting



Irvine Welsh: Trainspotting 1993, suomentanut Sauli Santikko, Otava-Seven, sivumäärä 384.

Irvine Welshin kulttikirja Trainspotting on kuvottavuudessaan lopulta kiehtova kirja. Kirja koostuu eri jaksoista, jotka kertovat edinburghilaisista nuorista miehistä, jotka ovat jalkapallosta pitäviä juoppoja narkkareita, työvieroksuvia yhteiskunnan varoilla eläviä luusereita ja pikkurikollisia. Bloggauksessa on käytetty kirjan termejä, osia sanoja on sensuroitu (vi??u, pi??u, kysymysmerkki on ensimmäisessä t ja jälkimmäisessä l)

Trainspottingissa hahmoja on paljon. Päähenkilö kaman koukussa oleva Mark Renton, Rentonin paras ystävä on Simon Williamson eli Sick Boy. Keskiössä ovat myös päähänpotkittava Spud eli Daniel Murphy, psykopaattinen hakkaaja Begbie, kamakauppias abbedissa eli Johnny Swan, jalkapalloilijan urasta haaveillut Second Prize sekä hiv-positiivinen Tommy.

Kirja alkaa Sick Boyn vieroitusoireilla: "Sick Boy tihkui hikeä, se tärisi hillittömästi".  Pojat haluavat mennä kamakauppias Abbedissan luo. "Mun on pakko päästä meneen". Taksiin nousemisessakin on ongelma; "Mitä vi??ua sä sälli yrität? Vedä käteen. Me oltiin ekoja". Pojat ovat kovien aineiden koukussa, asian kuvaus on kuvottavaa, ja muutenkin nuorten herrojen toikkarointi on pelkää aineen kanssa pokkurointia, riidanhaastoa, jatkuvaa vi??uilua, kiroilua. Herrojen toimintakyky kestää tankkauksen jälkeen jonkin aikaa. Muita ihmisiä kutsutaan mulkuiksi, runkkareiksi, vi??upäiksi, ja muilla ei kovin mairittelevilla nimillä. Naisiakaan ei arvosteta: paikalla on edustettuna pi??uja kaikista roduista, ihonväreistä, uskonnoista ja  kansallisuksista. s 38 ja "Vi??u se on hyvännäköinen panopuu". Sick Boy ja Renton vetävät kerrankin kamaa asunnossa, jossa on Lesleyn pieni lapsi, joka on hengetön "se makas vetelänä ku mollamaija jonkun lapsen lelulaatikon pohjalla." Poliisia ei kutsuta, koska kamaa vedetään.Renton yrittää itse katkaista kaman vetoa, mutta on pian anelemassa ainetta, eikä löydy kuin suppoa, jonka kaveri menettää paskahädän yllättäessä. Kaveri koukkii supponsa, ja kamanveto kaikissa muodoissa jatkuu. Paskaa ja yrjöä lentää myöhemminkin, ja Renton panee vessassa hautajaisissa raskaana olevaa veljensä leskeä. Voi tuntua rivolta ja on rivoa sekä irvokasta, mutta on kuitenkin koskettavaa  tässä vinksahtaneessa maailmassa, mitä kuvataan.

Muiden ihmisten aliarviointikin on sangen tasa-arvoista, edes  englantilaisiakaan ei ylettömästi arvostella: "Ei englantilaisia voi syyttää siitä et Skotlanti on niiden siirtomaa, ne on vaan runkkareita". Taidekaan ei sytytä: "Kyseessä on epäilemättä finnivaivaisten, hentoäänisten runkkareiden esittämä teatterikappale... ss. 38-39.

Kirjassa on seitsemän osaa, ja kertojat ja tilanteet vaihtuvat. Kun Renton ja Sick Boy hakevat töitä (viranomaiset lienevät edellyttäneet), Renton on valehdellut käyneensä Heroits schoolin, joka on Edinbourghin mainekas opinahjo, perustettu vuonna 1659. Renton on saamassa työpaikan, mutta pääsee eroon siitä avautumalla henkilökohtaisesta heroiiniongelmastaan. Onko tässä sanaleikki, Renton on nimittäin koukussa h-alkuiseen päihteeseen, jonka äänneasu on miltei heroit. Renton on jopa aloittanut opiskelut Aberdeenin yliopistossa, mutta se on jäänyt. Renton tavataan vielä alaikäisen viekoittelemana, oikeuden edessä vastaamassa kirjavarkaudesta, Renton huijaa brittiviranomaisia nostamalla viidessä eri paikassa työttömyyskorvausta. Rentonin taustaa tuodaan esiin, hänen pikkuveljensä Davie on ollut  pahasti vammainen, ja Renton on ollut kiusaamisen kohde, kunnes pikkuveli on viety sairaalahoitoon, ja myöhemmin kuollut, Rentonin isoveli on pestautunut armeijaan ja hänkin kuolee Pohjois-Irlannissa tienvarsipommiin. Rentonin isä on Rentonin mielestä mulkku, protestantti ja Glaskowsta. Isä kerronnan perusteella  on minustakin mulkku ja runkkari, ei sen perusteella mistä on kotoisin  ja että on protestantti (kuten itsekin olen), vaan siksi, miten käyttäytyy.

Kieli kannattelee kerrontaa, ja suomentaja Sauli Santikko on onnistunut kääntämisessä  hyvin. Kirja pursuaa paskaa, oksennusta, ja kaikkia muita ihmisen eritteitä. Lisäksi eritteiden ja neulojen kautta leviää salakavala hiv. Ihmisiä hakataan ja puukotetaan. Begbiellä, joka on kirjan hulluin sekopää, on nainen ja lapsiakin, vaikka pettää näitä, Spud on sen sijaan herkkä ja heikko, ja on siksi pahiten huumeiden orja ja joutuu vankilaan. Sick Boy on naisten mieleen.

Kirja kertoo lopulta Rentonin irrottautumisesta Leithin ympyröistä.

Irvine Welshin kirjojen ytimessä on aina raha tai sen huijaaminen,  Welshin Sick Boysta kertova Porno päättyy myös suureen välistä vetoon, ensin huijataan, ja vielä joku vetää välistä ja lähtee yksin rahojen kanssa. Yllättäen tässä kirjassa "vahvin" on Renton, joka on päässyt (välillä) irti aineista, lähtee lopullisesti mannermaalle ja aikoo selvitä.
*****

Irvine Welsh (s. 27.9.1958) on Edinburghissa Leithissä syntynyt kirjailija. Leith on Edinburghin pohjoisessa osassa 'rannikolla'.

Edinburghista on kaksi jalkapallojoukkuetta, Hibernian eli Hibs, joka on katolisten ja kaupungin itäisten osien kannattama joukkue. Hibsien paikallisvastustaja on 'protestanttien' Hearts. Hibsit ovat olleet kauden 2016 - 2017 toisella sarjatasolla, mutta muuten ne ovat olleet Skotlannin liigassa, jota hallitsee Glaskow'n seurat, lähivuosina Celtic ja aiemmin Rangers, jolla oli vaikeuksia, mutta pelaa valioliigassa uudestaan. Dundee on ollut välillä parilla joukkueella skottien valioliigassa Mixu Paatelainen yritti pitää Dundee Unitedia 2015 -2016 liigassa, mutta Mixu tuli liian myöhään ja sai muistaakseni potkut. Dundee United on perustettu Hibsien jälkeen ja enemmän "katolinen joukkue", Mixu valmensi Hibernian FC:tä eli Hibsejä kaudella 2008 - 2009 ja pelasi siellä 1998 - 2003, Dundee Unitedissa hän pelasi kausina 1987 - 1992. Mixu on edustanut Skotlannissa myös seuroja Aberdeen, St Johnston, St Mirren, sekä Cowdenbeath. 

Trainpottingin mukaan muuten kaikki ovat mulkkuja, myös kirjoja lukevat: "Kirjat on tehty vi??u fiksuille mulkuille, jotta ne osaa näyttää kuin lukeneita  ne on." s. 135.

Poplaarin Pekka on blogannut aiheesta erittäin asiantuntevasti  TÄÄLLÄ.
Katri on blogannut tästä 2012 NÄIN.

Tähän on tullut elokuvallinen jatko-osa, joka varmaankin vesittää koko ykkösosan loppuratkaisun eli Renton palaa. Rentonia näyttelee "uusi Obi-wan" eli skotti Ewan McGregor, vanha Obi-Wan oli sir Alec Guiness, joka oli englantilainen.

7 kommenttia:

  1. Trainspotting on minulle, kuten varmasti niin monille, tuttu vain elokuvana. Kävin silloin aikoinaan, 90-luvun puolivälin jälkeen, katsomassa sen elokuvateatterissa ja leffa oli valtavan visuaalinen ja hurja. Welsh on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoa pitäisi lukeakin. Kirjoituksesi muistutti siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trainspotting kannattaa varmaan lukea. Poplaari Pekka on lukenut varmasti englanniksi, ja siinä kertojien kieli vaihtelee....

      Poista
  2. Hieno tiivistelmä Trainspottingista. Kirja on minultakin lukematta, mutta kävin katsomassa elokuvan 1990-luvulla — ja nyt toisen osan helmikuussa. Danny Boylelta en muista nähneeni huonoa elokuvaa.

    Elokuvien pohjalta en osaa sanoa, ovatko miehet koukussa päihteisiin vai identiteetteihin, jotka he toisilleen jakavat. Molemmissa Renton alkaa innostua vaaran tunteesta.

    Kuten Katja sanoi, elokuva on valtavan visuaalinen ja hurja, mutta siitä on jäänyt mieleen myös musiikki. Aina Trainspottingia ajatellessa päässä alkaa soida Iggy Popin "Lust for life". Elokuvan teema tiivistettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      MInulla on käänteinen järjestys Trainspottingiin, eli ensin luin Liiman, sitten Pornon, sitten katsoin tv:stä Tarinspotting filmin, ja se on kyllä aika suoraan kirjasta, kirja tosin on minusta vielä parempi. Kuten Katjalle vastasin, hyvällä englannin taidolla voisialkuperäisestä pitää vielä enemmän, vaikka kirja on todella hyvin käännetty.

      Varsinkin Liimassa oli paljon tätä identiteetijuttuja, ja kommentoin Pekalle, että asenteessa on minusta jotain melkein suomalaista, perustuen siihen, että Suomikin on ollut ensin Ruotsin valtakunnan osana, sata vuotta Venäjän suurruhtinaskunta, myöhemmin oli YYA- ja EU-aika, jotka Suomi on käynyt mallioppilaan lailla läpi.

      Poista
  3. Tämä on ainoa, jonka kirjailijalta olen lukenut ja tästä olen nähnyt myös elokuvan. Jotain niistä mielestäni löysin, mutta en nyt enää tiedä, mitä se oli. Ainakin hyvin realistista kuvausta porukasta, jolla menee huonosti ellei sitten vielä huonommin.

    Hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minusta kirjailija alkaa avata Rentonin osattomuutta loppuosassa kirjaa. Tässä on tosiaan jotain, en osaa kuvata mitä, mutta tämä on jotenkin rehellistä ja uskottavaa.

      Poista
  4. lukenut, juuri filmi telkussa, tykkäsin.

    VastaaPoista