Agatha Christie: Toinen kutsu

Agatha Christie: Toinen kutsu,  Problem at Pollensa Bay and Other Stories, suomentanut Kirsti Kattelus, ja säkeet Alice Martin, WSOY 1992, Sapo 361, sivumäärä 206.

Agatha Christien Toinen kutsu sisältää seitsemän Christien lehdissä aikanaan julkaistua tarinaa. Minusta tarinat ovat varsin korkeatasoisia.

Ongelmia Pollensanlahdella -tarina on julkaistu lehdessä ensimmäisen kerran vuonna 1936.
Pollena Bayssa ratkoo ongelmia omalaatuinen eläkkeellä oleva virkamies  Parker Pyne, joka on töissään laatinut tilastoja. Hän on pannut The Timesin  ilmoituksen: "oletteko onnellinen, jos ette, ottakaa yhteyttä Parker Pyneen, osoite Richmond Street 17".  Ilmoitus on niin vetävä, ettei Parker Pyne saa rauhaa edes Mallorcan lomallaan. Konservatiivinen rouva Chester haluaa varjella poikaansa Basilia punapäiseltä modernilta naiselta Betty Greggiltä. Basil taas haluaa olla Bettyn kanssa. Parker Pyne kysyy nuorilta kolme kysymystä: "nukutteko ikkuna auki, pidättekö samasta ruuasta ja oletteko ilta- vai aamu-uninen". Saamiensa vastausten mukaan hän arvioi nuorten avionäkymät hyväksi ja kutsuu yhden vakiotyöntekijänsä eli Madeleine de Saran liehittelemään Basilia. Pian tämän jälkeen äiti pitääkin Bettyä jo pojalleen sopivampana naisena, tosin Basilin on jutun päättyessä Madeleinea ikävä.

Toinen kutsu -tarina on lehdessä julkaistu 1932
Toinen kutsu on idealtaan sama tarina kuin Särkyneen peilin arvoitus (1937), eli  Poirot on kutsuttu upporikkaan Hubert Lytcham Rochen luo, ruokapöytään on kokoontunut lisäksi porhon vaimo, sihteeri, ottotytär, ja eräs miljonääri. Poirot'n juna saapuu myöhässä, mutta myös isäntä on myöhässä aterialta, vaikka gongi on jo soinut kahdesti, Hubert Lytcham Roche on vainaa, epäillään, että hän olisi ampunut itseään revolverilla päähän, Huoneessa on särkynyt peili, ovi on lukossa. Toinen kutsu -nimi tulee kahdesta kongin kumahduksesta, toinen aiheutui ammutusta luodista, gongi on myös kirjan kantena. Ampumisen ääntä ei kuulu äänenvaimentimen takia, mutta luoti osuu gongiin. Tekijä lavastaa itsemurhan ja särkee peilin, joka tuottaa siis epäonnea, sillä Poirot narauttaa tekijän. Syyllinen on eri henkilö ja eri motiivilla kuin pidemmässä versiossa.

Keltainen Iiris -tarina on julkaistu vuonna 1937, se on idealtaan sama tarina kuin Christien pitkä dekkari  Helmeilevä kuolema vuodelta 1945
Poirot'lle soitetaan pelokas kutsu keltaisten iiristen pöytään, Poirot'n saapuessa, pöydässä istuu vain Anthony Chapell, mutta paikalle tulee miljonääri Barton Russell, hänen kuolleen vaimonsa Iiriksen sisar Pauline Weatherby, jonka holhooja Russell lisäksi on, mukana on myös Lola Valdez ja diplomaatti Stephen Carter. Henkilöt on kutsuttu Iiriksen nelivuotismuistotilaisuuteen. neljä vuotta sitten kuolleen Russellin vaimon muistoksi. Samat henkilöt olivat paikalla, kun Iiris kuoli syaniidiin. Tämä versio tarinasta tämä on minusta parempi, Hercule Poirot estää toisen murhan, henkilö vain näyttelee kuolemansa. Syyllinen saadaan kiinni, mutta päästetään poistumaan (ainakin hetkeksi), eräs pari avioituu ja Poirot suostuu uhkean neiti Valdezin tanssiinkutsuun.
Helmeilevässä kuolemassa ei ole Poirot'ta ja tarina alkaa ensimmäisestä murhasta, muuten tarina menee suurin piirtein samoin tosin henkilöitä on liuta enemmän, samoin tapahtumia. Lyhyenä tarinana tämä toimi minusta hyvin.

Värikkäät teekupit -tarina julkaistiin vasta vuonna  1971
Herra Satterthwaite on menossa lapsuuden ystävänsä Tom Addison luo. Satterthwaiten auto hajoaa ja Satterthwaite muistelee Tomin perhettä, ja Tomin tytärtä Lilyä, jonka kummi hän oli. Lily oli avioitunut, muuttanut Keniaan, jossa oli kuollut auto-onnettomuudessa. Mies oli mennyt uudestaan naimisiin. Satterthwaite tapaa Lilyn aviomiehen uuden vaimon ostamassa Harlekiini-teekuppeja hajonneiden tilalle odottaessaan autonsa kuntoon tuloa. Satterthwaite tapaa myös Harley Quinin vanhan nokkelan ystävänsä, ja hänen koiransa. Teehetkessä on outo tunnelma. Satterthwaite tajuaa, että Lilyn aikuista poikaa yritetään myrkyttää, ja hän estää tapahtuman. Tämä on hyvin tunteikas ja loistava tarina, joka sisältää paljon hiljaista tietoa ja ennakkoaavistusta, minusta kokoelman paras tarina. Jonkin verran sitä latisti Christieltä lukemani samanlainen tarina eli SOS, jossa on samantyyppinen teehetki samoin motiivein. Tässä tarina viedään minusta paremmin loppuun.

Regattamysteeri julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1936
Parker Pyne astuu estradille, kun arvokas jalokivi on varastettu. Isaac Pointzin arvokas Aamuntähti -jalokivi varastetaan. Näissä varkaustapauksissa on usein sama kaava, eli varkaus tapahtuu ensin, jalokivi toimitetaan pois, tässä muovailuvahassa, sitten tapahtuu "varkaus", joka huomataan, mutta kyse on jäljennöksestä. Regattamysteeri tämä on siksi, että jalokiviliiga esiintyy  liikemiehinä ja ovat hivuttautuneet Poinzin porukkaan. Varkauden suorittaa lapseksi tekeytynyt aikuinen, joka tekee sekä oikean, että valevarkauden. Parker Pyne ratkaisee ongelman.

Koiran tähden -tarina julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1929
Joyce Lambert hakee töitä, mutta ei saa töitä kotimaastaan. Hän asuu alivuokralaisena, häntä kosii rikas ylimieleinen vallankäyttäjä mies. Tarinan ytimessä on kuitenkin Joycen koira Terry, joka on tulossa vanhaksi. Terry on Joycen ainoa tuki. Joycen rakastettu on aikoinaan kuollut sodassa. Tarinassa koirakin kuolee, mutta lohtua on ehkä edessä. Tämä oli koskettava tarina rakkaudesta koiraan, surusta koiran kuolemasta.

Magnoliankukka -tarina julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1925
Magnoliankukka on kolmiodraama. Theodora Darrell pettää miestään rikasta Richardia, herkän Vincent Eastonin kanssa. Theodora jättää miehensä, mutta näkee tämän liikkeen tehneen konkurssin ja palaa miehensä tueksi. Richard vaatiikin Theodoran hakevan tietyt paperit Vincentin tyköä tuhottavaksi... Theodora myöntyy, mutta teko on liian raskas ...
Tämä on minusta myös erittäin hyvä tarina.

Kaikkiin Agatha Christien kirjoihin löytyy linkki TÄÄLTÄ.