Mo Yan: Viinamaa

Mo Yan: Viinamaa, alkuteos Jiuguo 1992, suomentanut Riina Vuokko, Otava 2014, sivumäärä 468.

Viinamaa -romaanissa maakunnan syyttäjäviraston erikoistutkija Ding Goy'er (48 v) menee (tai määrätään) tutkimaan Viinamaahan väitteitä, että pieniä lapsia syötäisiin soijakastikkeessa. Viinamaassa vastaanotto on kostea ja Dingille tarjoillaan malja toisensa jälkeen viinaa, joten Ding on kyvytön hoitamaan virkavelvollisuuksiaan. Ding ajautuu yhä syvemmälle harha-aistimustensa maailmaan, eivätkä tarmokkaan virkamiehen tutkimukset edisty, milloin unissa on suomulapsia, milloin kääpiöitä. Kirjassa puhutaan kammottavista ruokalajeista ja ruumiin kulttuurin irvokkaista karkeloista.  Maljoja juodaan jatkossakin aina kolmittain ja Ding joutuu viinahuuruisessa todellisuudessa myös kauniin naisen huijaamaksi ... keksitty fantasia saa ikävän päätepisteensä.

Toisessa juonihaarassa aloitteleva kirjailija "Li Yidou" Viinamaan Tislaustieteiden akatemian tohtorikoulutettava lähettää postia kirjailija Mo Yanille. Hän lähettää myös novellejaan Mo Yanille, nimeltään esimerkiksi Viinan henki, Lihalapsi ja Aasikatu. Pääskysenpesä -novelli on ensimmäinen mielenkiintoinen, jossa on analyysia pääskysenpesistä. Aasin viini -novellissa pohditaan alkoholin historiaa, jopa uskontojen tasolla eräässä novellissa. Eräistä tulkinnoista olen varsin paljon eri mieltä.

Kirjan päätarina koostuu siis seksistisistä viinaharhoista, ja sivutarina kirjailijoiden kirjeenvaihdoista tekopyhine piilovinoiluineen sekä varsin huonoista novelleista. Kirjan takakannen mukaan "Mo Yan ilotulittaa maagisen realismin parhaiden perinteiden vimmalla".  Valitettavasti kyse on eri kirjasta, sillä lainaus jatkuu "- - Mestariteos. Helsingin Sanomat romaanista Seitsemän elämääni", jonka olen blogannut  täällä. Takakannessa viitataan siis aivan eri kirjaan. Itse luonnehtisin Viinamaata maaniseksi fantasiaksi. Viinamaa nimi sinänsä on hyvä, sillä viina on juoma, josta toistuvasti puhutaan, asiaa käsitellään ja nestettä juodaan. Tarina tapahtuu vuonna 1989.

Kirja on luultavasti varsin hauska, jos pitää jatkuvaa viinanjuontia, lapsensyöntiä tai sen käsittelyä hauskana asiana. Minusta kirjassa saattaa olla sisällä sellaista, mitä en käsitä. Mo Yanin kirjassa Mo Yan käy kirjeenvaihtoa aloittelevan kirjailjjan kanssa, joka lähettää novelleja Mo Yanille, joka julkaisee ne kuten kirjeetkin Viinamaa -kirjassa, lopulta Mo Yan saapuu Viinamaahan ja toteaa kaiken aiemman sepitteeksi, jonka voi nakata kamiinaan. Lisäksi lopun Apinanviinifestivaaleille tulee vieraita Macaosta, Hongkongista ja Taiwanista. Näistä kaksi ensimmäistä ovat nykyisin osa Kiinaa. Kirjeenvaihto lisäksi saattaa sisältää sellaista, jota vain kiinalaisen kirjallisuuden tuntija ymmärtää. Jos tässä on jotain suurempaa, miksi se pitää kuorruttaa rivolla hölynpölyllä, jonka itsekin nakkaisi kamiinaan?

****
Mo Yan (s.1955) oikealta nimeltään Guan Moye sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2012. Kulttuurivallankumouksen vuonna Mo Yan on käynyt vain 11-vuotiaaksi koulua (lähde teoksen sisäkansi).

Mo Yan tarkoittaa kirjan sivukansien mukaan "älä puhu". Tässä kirjassa olisi minusta voinut olla mottona "jos kamiinaan heitettäväksi kirjoitat, älä silloin julkaise sitä" tai lyhyemmin "älä tällaista kirjoita".

Kirjasta ovat muut pitäneet
Arja on blogannut tästä NÄIN.
Jouni Tossavainen NÄIN.