Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Halldór Laxness: Salka Valka
Halldór Laxness: Salka Valka, Wsoy 2008, suomentanut Jyrki Mäntylä. Sivumäärä 477.
Halldór Laxnessin Salka Valka on kirja islantilainen kirja Islannista. Kirja käsittää kaksi osaa ja neljä kirjaa. Päähenkilö on Salvor Valgerdur eli Salka Valka, joka jää pois laivasta Axlarvuonon Óseyrissa tarinan alussa yhdessä äitinsä kanssa.
Saagassa on kaksi selvää linjaa Salka Valka, hänen elämänsä, ihmissuhteet ja kylän elämä kaikki tapahtuu tiettyjen päähenkilöiden kautta. Toisaalla on maailman aatteet, itsenäisyys ja bolshevismi, talouden lait ja yllättäen myös pankkikriisi, jotka vievät tapahtumia eteenpäin. Kirja on kirjoitettu vuonna 1931 ja 1932, mutta se käsittelee 1900-luvun alkua. Pitkästä analyysista huolimatta en paljasta juonta oikeastaan lainkaan eikä tämä kuvaa Laxnessin islantilaisuutta vaan käsittelen tapahtumien merkitystä ja ajanjaksoa ylipäätään.
Lukija pääsee tarinaan sisälle hiljalleen, koska alkuun havainnot ovat lapsenomaisia. Salka jää äitinsä Sigurlina Jonsdottirin kanssa pois laivasta jossakin päin Islantia. Äiti etsii yösijaa ja töitä eri paikoista kylällä olevasta Pelastusarmeijasta, kylän lääkäriltä ja rovastilta. Ainoa, joka huolii yh-äidin kotiinsa, on suuripuheinen ja vastenmielinen juoppo Steinhór Steinson, joka asuu Rantatöllissä iäkkäiden vanhempien kanssa. Ensimmäisenä yönä Steinhór kömpii Sigurlinan päälle. Salka herää ja Steinhór häipyy, mutta Sigurlina seuraa. Salkalle ja lukijalle selviää (jonka kyllä heti arvasin), minkälainen nainen Sigurlina on. Salka on avioton lapsi, jonka isää Sigurlina ei paljasta edes pauhatessaan herätyskokouksissa. Salka tajuaa äitinsä Sigurlinan dualistisuuden: päivisin hurskas, öisin irstas. Steinhór kuitenkin on iskenyt silmänsä yksitoistavuotiaaseen Salkaan ja yrittää maata tätäkin. Rangaistuksen pelossa mies pakenee paikkakunnalta. Salkaan jää häpeänkaltainen kahle, joka sitoo häntä Steinhóriin. Steinhór on yksi päähenkilöistä. Hän saapuu säännöllisesti paikalle, yleensä sotkemaan asioita Salkan asioita. Salkan asema on muutenkin olla hyljeksitty. Kylässä asuu herkkä älykköpoika Arnaldur Björnsson, jonka sisimmässä on tarinoita ja kuva kauniista maasta. Hän opettaa Salkaa lukemaan. Arnaldurin isä tulee paikkakunnalle ja lähettää pojan oppikouluun sivistymään. Salka on yhä enemmän yksin. Häntä kiusataan edelleen rankasti, mutta hän ei murru.
Vuosia kuluu ja Arnaldur kääntyy bolshevismiin ja saapuu agitoimaan kalastajakylän väkeä. Arnaldurin ja Salkan välillä on kiintymystä, mutta myös epäluuloa ja vihaakin. Henkilötasolla jännite muodostuu kolmivaihekytkennästä Arnaldur - Salka - Steinhór, kytkennöistä sinkoaa kipinöitä.
Kylän eittämätön napamies on kauppias Johann Bogensen. Hänen kauppansa pyörittää taloutta. Ihmisillä on tili kaupassa. Bogesen omistaa kaiken, ja jokainen työskentelee Bogesenille. Työt merkitään ylös ja sillä saa tavaraa, rahaa ei tarvita, kaikki on vihossa. Bogesen itse on tanskalainen. Hänen tyttärensä ja poikansa oleskelevat välin Tanskassa välillä Islannissa. Bogesen tienaa hyvin, mutta tili toimii myös suhdanteiden tasaajana. Islannissa "elämä on kalaa, kala on elämää", kala tuo elannon kaikille. Sitä myös viedään ja tämän mukaan Espanjaan, jossa on myös huonot ajat. Aika on muuttumassa. Islanti haluaa itsenäisyyttä, mutta osa kansasta ovat bolshevikkeja. Syntyy voimakkaita vastakkainasetteluja ja taloudellista taistelua. Taloudellinen taistelu linkittyy myös politiikkaan ja vastakkainasettelut ovat henkilökohtaisiakin, eivätkä pelkästään poliittisia.
Arnaldur yrittää perustaa ja perustaakin työväenyhdistyksen. Salka taas on pienyrittäjä, jolla on veneosuus. Arnaldur on hintelä mies, kun taas Salka on roteva, rintava ja vahva. Hän on itsenäinen nainen, joka on pienestä pitäen ansainnut elantonsa tai hänellä on ollut tili Bogesenilla, hänen äitinsä, pelastusarmeijan vakiopuhuja, tosin osti Salkan tililtä vaatteita ja Salkan tilin rahoin hänet myös haudattiin. Salka pukeutuu miesten vaatteisiin, myös housuihin. Tähän vaikuttaa ehkä Steinhórin temppu, mutta enemmän vielä häpeä äidin käytöksestä. Salka on myös erinomainen työläinen, hän pystyy käsittelemään 150 turskaa tunnissa. Kalastus ja kalankäsittely ovat olleet rankkaa työtä. Eräässä vaiheessa Salka tunnustaakin "olen proletaari". (Minusta Salka ei ole proletaari, minusta hän on hyvä ihminen ja hyvä työntekijä, mutta ei mikään laumasieluinen proletaari).
Työväenyhdistys haluaa palkat ylös lakkoilemalla, venekunnat haluavat saada osansa kalarahoista. Bogesen taas haluaa palkat alas ja kaikki muut kilpailijat pois. Taistelu on armotonta ja köyhä kärsii. Bogesen ostaa kaikki kalat, mutta Espanjan markkinat ovat epävakaat. Tähän kauppasotaan ja lakkoiluun liittyy erittäin kiinnostava juonne: pankkikriisi. Koska pienyrittäjät eivät saa rahaa kalastaan, he eivät voi maksaa lainojaan ja menettävät kaiken. Koska kansa lakkoilee, se näkee nälkää, joskin merestä saa sentään pieniä kaloja syödäkseen. Bogesen rikastuu, mutta koska pankit eivät saa lainojaan, ne keikkuvat vararikon partaalla, miten silloin käy Bogesenin.
Puujalkahuumori kukkii kirjassa. Mutkalan Beinteinin proteesin vaiheita selvitellään. Tekojalka on tilattu Saksasta. Bogesen menee ruuvaamaan jalan takaisin poliittisen kuohunnan aikana, jos ei ole tiliä, ei ole jalkaakaan. Tilanteen muuttuessa jalka palautetaan herralle. Kun Beinteinn kuolee ,jalka ruuvataan irti ja lähetetään Saksaan, se on maksamatta. Minusta varsin mautonta höystää tämänkaltaisella huumorilla, joskin poliittisen kuohunnan ja valtataistelun keskellä kaikki on lopulta näin raadollista. Bogesen puhuu Salka Valkan kanssa. Bogesen paheksuu Salkaa, kun Salka -nainen- pukeutuu housuihin ja on polkkatukkainen, hän ymppää samaan moraalisaarnaan boshevikit ja influenssan. Salka sanoo, että muistinsa mukaan ensimmäinen kylän polkkatukka oli kauppiaan omalla tyttärellä. Bogesenin oma tytär tosiaan oli oikea hempukka, joka lähetettiin Tanskasta Islantiin rauhoittumaan, ja tytär toi tuulahduksen Kööpenhaminan seurapiireistä polkkatukkineen.
Islanti on Suomen kaltainen pieni maa. Islanti on ollut asutettuna yli tuhat vuotta. Sen historiaan on vaikuttanut myös pieni jääkausi. Islanti on ollut ensin Norjan ja sitten Tanskan alaisuudessa, mutta kansakunnalla on aina pyrkimys itsenäiseksi. Islanti on nyt tasavalta, toisen maailmansodan aikana se irrottautui Tanskan kuninkaastakin ja on nyt siiis tasavalta. Vigdis Finnbogadottir oli naispresidenttinä vuosina 1980 - 1996. Islantilaisten liikkuvuus ilmenee hyvin kirjassa. Usea haluaa lähteä "etelään" eli Reykjavikiin. Paljon matkustetaan Tanskaan, Färsaarille ja Amerikkaan. Pienenä viennistä riippuvaisena maana talous on suhdanteille herkkä. Pankkisektori on ollut tärkeä, mutta pankkikriisi koettiin viimeksi ajanjaksona 2007-2009. Bogesenin tili tekee käteisen rahan tarpeettomaksi, mutta ei hintamekanismia, luultavasti kysynnän ja tarjonnan suhde ei vaikuta palkkoihin eikä hintoihin. Toisaalta markkinakapitalismi ei onnistu yhteiskunnassa ilman kattavaa julkisen sektorin säätelemää sosiaaliturvaa, tai onnistuu, mutta osa ihmisistä jää nälkärajan alle. Bogesenin tili, vaikka lisäarvo koituu herralle, pitää ihmiset säällisessä toimentulossa. Paljas kapitalismi suuntaa pääomat yksille, mutta sosialistien ja kalastusyhdistyksen puuhailut vain pahentavat tilannetta. Myös kapitalismi keikuttaa voittajia.
Salka Valka on nobelistin teos, mutta ehkä Laxnessiä ei juuri tästä teoksesta palkittu. Kerronta on lyyristä ja tarkastelee itsenäistyvän naisen silmin pienen maan ristiriitoja ja matkaa kohti itsenäisyyttä kaiken köyhyyden, epäoikeudenmukaisuuden ja kaaoksen keskellä. Laxness oli hyvin uskonnollinen, joka tihkuu riveistä lukijan silmille. Hän myöskin ihaili sosialismia. Tässä Laxness kuitenkin esittää molemmista varauksia, varsinkin Pelastusarmeijan ja rovastin hän esittää ivallisessa valossa. Bolshevismihan ei lopulta toiminut missään, Laxness esittää myös aatteen raadollisen puolen, lopulta kyse on vallasta ja vain vallasta. Kannessa on vesilintuja, luultavasti kaksi kuikkaa. Maalaus on vuodelta 1929 Jon Stefanssonin maalaama nimeltään "Kesäyö". Islanti on paikka, jossa on paljon vesilintuja. Salkakin vertaa itseään lintuihin, hän on yksin, mutta haluaisi olla parvessa. Arnalduria verrataan sukupuolikäyttäytymisessä lintuihin. Kaveri on "moniavioinen", vaikkei naimisissa olekaan. Miehet tuntuvat lehahtavan muuttolintujen tavoin lentoon, mutta minusta lintumaailmassa myös naaraat lentävät. Laxness yhdistää linnut ja luonnon kapitalismiin ja kommunismiin neljännen osan sivulla 408:
"Ensi silmäyksellä lintumaailmassa vallitsi ihana sopusointu huolimatta moninaisista petkutusyrityksistä sen jäsenten välillä ja kapitalisesta värikoreudesta taivaalla ja meressä ... Ruoho kasvoi nuorena ja kukoistavana valkoisiksi huuhtoutuneitten kivien ja tyrskyjen rantaan heittämien levien keskellä, jokainen levä antoi ravintoa maaperälle, sekin tapahtui kommunismin hengessä. ...." Tässä kohtauksessa on myös Salka ja Arnaldur ja koko teoksen eräs ydin on sivuilla 408 - 409. Olen kovasti eri mieltä kohtauksen kommentista "jok'ikisessä pikkuseikassa on maailmankaikkeuden suuren bolshevikin kädenjälki", minusta tämä osuu harhaan.
Myös islantilaisuudesta puhutaan. Islantilaiset ovat itsenäisiä ihmisiä, jotka joukkona eivät häviä, mutta eivät aina tohdi kerätä voiton hedelmiä. Laxness viittaa monesti islantilaiseen runoperinteeseen ja kieleen.
Laxness on osannut kuvata universaalisti myös talouden mekanismien raadollisen toiminnan, myös aatteiden taistelu yksilötasolla tulee hyvin ilmi, mutta turha sitä on yleistää kuikkaparveen, ruohoon ja leviin.
Salka Valka on loistava islantilainen eepos.
*****
Halldór Laxness (1902 - 1998) sai Nobelin kirjallisuuspalkintonsa vuonna 1955 ensimmäisenä (ja toistaiseksi ainoana) islantilaisena.
Laxnessin kerrontatyylissä tai Salka Vallan tarinassa on minusta paljon samaa kuin pohjoismaisten Nobel-voittajien Selma Lagerlöfin, Bjørnstjerne Bjørnsonin, Sigrid Undsetin ja jopa Frans Emil Sillanpään.
Islanti valtiona itsenäistyi 1.12 1918, mutta irtautui lopullisesti Tanskasta toisen maailmansodan seurauksena vuonna 1944. Pohjola-Nordenin www-sivujen mukaan Islannin kansallispäivää vietetään 17.6 eli tänään " Jón Sigurðssonin syntymäpäivänä". Jón Sigurðsson oli Islannin itsenäisyysliikkeen johtajia 1800-luvulla, hän eli 17.6.1811 - 7.12.1879, teoksessa viitataan tärkeään vuoteen 1851, joka oli tärkeä askel Islannin itsenäisyyteen. Laxness on kirjoittanut Islannin yhteistyöstä amerikkalaisten kanssa teoksen Atomiasema.
*****
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Siitä on aikaa, kun Salka Valkan luin ja tuli sellainen olo, että pitäisi lukea uudestaan. Paljon olen unohtanut. Laxnessin kerronnasta kyllä nautin, sen muistan.
VastaaPoistaAika äkkiä kirjan unohtaa, mutta tunnelmaa ei.
PoistaMinulla oli aika iso kynnys lukemiseen, ensin vitkuttelin osatmisessa, sitten ostin sen ja odottelin vielä jonkin aikaa ennen kuin luin sen. Kirja oli kyllä palkitseva, varsinkin sai tutustua islantilaisiin näkökohtiin itsenäisyysasiassa, vaikka tämä ei ole historian kirja, mutta selailin muita lähteitä.
Salka Valka on ihana! Innostuin siitä aikanaan niin paljon, että ostin heti seuraavaksi vastaan tulleen Laxnesin, joka oli nimeltään Fria män. Sitä ei kyllä ole tullut luettu, mutta yhtä kaikki on mukavaa, että se löytyy hyllystä.
VastaaPoistaTuttu tunne, minullakin on joitain ostettuja, joita olen makuuttanut kirjahyllyssä. Luin tällaisen juuri eli Lessingin Lumous haihtuu ja makuuttaminen oli kannattanut :)
PoistaOlen lukenut Salka Valkan pariin kertaan. Minusta siinä on hieno vahvan ja itsenäisen islantilaisen naisen kuvaus.
VastaaPoistaTotta :)
PoistaItse emmin lukea kirjaa, kirjan painoksessa mainitaan, että Laxness tarjosi tätä ensin elokuvakäsikirjoituksena ja sain väärän kuvan. Tämä on nimeenomaan romaani :)
Hei Jokke pitkästä aikaa! Islantilainen kirja kiinnitti huomioni, sillä ne pari jotka olen lukenut ovat olleet hyviä. Ehkä se on myös niin, että pienemmän kielialueen teoksia ei käännetä elleivät ne ylitä tiettyjä tasovaatimuksia, ja tämähän on jo klassikko. Pidän historiallisista kirjoista, joten kiitos loistovinkistä!
VastaaPoistaMukavaa, että piipahdit.
PoistaSalka Valkassa tulee historian viitekehys selväksi. Tarkistelin Islannin tilanteen ja sielläkin on monenmoista tapahtunut 1900-luvulla ja myös maailmansodan aikana ja kalasta on ollut riitaa, ja sitten tuli tämä 2000-luvun pankkikupru.
Minullakin Salka Valkan lukemisesta on aikaa, liki kaksikymmentä vuotta jo... Tuli sama tunne kuin Elinalle - että pitäisipä lukea joskus uudestaan. Muistelen, että minäkin pidin kirjasta ja sen tunnelmasta - vähintään "hyvänä" kirjana se on mieleeni jäänyt.
VastaaPoistaMuistan kun luin Salka Valkaa lapsena, sillä löysin sen kotona kirjahyllyn kätköistä ja ihastuin kirjan kansikuvaan... Olisinkohan päässyt loppuun, en muista :)
VastaaPoistaHieno arvio, kiitos tästä!
Niin tässä on tällaisen kuohunta-ajan kirjan ongelma, todella paljon käänteitä ja täyskäännöksiäkin tapahtuu. Salka Valka oli välillä yksityisyrittäjien nokkanaisia, väillä proletaari ja kaikkea siltä väliltä, kiinnostava ja hyvä kirja silti :)
Poista