Desmond Bagley: Loukku

Desmond Bagley: Loukku, suomennettu vuonna 1972 Matti Kannoston voimin, alkuteos The Freedom Trap, 1971, sivumäärä on 248 tässä Suuren Suomalaisen kirjakerhon painoksessa. Kansikuva ei ole kirjasta, vaan kuvaa sen erästä teemaa: vankilapakoja.

Kirja on jännittävä lopulta agenttijännäri, joka tosin alkaa Lontoossa, missä Johannesburgista tullut Joseph Aloysius Reardon saa tilaustehtävän. Hänen pitää kopauttaa postimiestä pampulla, ottaa keltainen valokuvausliikkeen kuori ja antaa se rikostoverilleen. Kuoressa on 175 000 punnan arvoiset timantit. Reardon jää kiinni verekseltään kopautuksesta ja paketin varastamisesta. Ilmenee, että hänet on palkattu vain syylliseksi, myös eräs peiteyritys on hänen nimissään. Joutuisassa oikeudenkäynnissä hän saa kahdenkymmenen vuoden vankilatuomion ja passituksen vaarallinen vanki -leimalla kovien poikien paikkaan. Samassa vankilassa on venäläinen agentti Slade, joka on myös kärsimässä pitkää vankeustuomiota. Reardon ei kieli lavastuksesta, mutta hän suunnittelee pakoa. Reardon sopii paosta, jossa myös Slade vapautetaan. Ulkoa päin järjestetty pako onnistuu ...

Tässä vaiheessa kirja vaihtaa kerrontatyyliä. "Reardon" on salainen agentti ja Reardonin nimi on ollut agentin valehenkilöllisyys, kaikki on ollut lavastusta. Paon jälkeen Slade ja "Reardon" ovat paon järjestäneen tahon vartioinnissa, ja ilmenee, että Reardonin peitetarina vuotaa vaarallisesti, ja koko oma organisaatio on uppoamaisillaan

Lavastuksen tarkoitus on pureutua vankilapakoihin, joita on viitisensataa vuodessa. Varsinkin vakoilijat ja junaryöstäjät (Biggs ja Wilson mainitaan) ovat paenneet järjestettyjen pako-organisaatioiden välityksellä. Paon jälkeen Reardon "on" agentti Owen Edward Stannard ja Owen alkaa toimia avoimesti kentällä naisagentin kanssa, pyssyt alkavat paukkua, myös poliittisia kytkentöjä alkaa selvitä, toimintavaiheessa ollaan Irlannissa ja lopuksi Maltalla....

Desmond Bagleyn Loukku on jännittävä ja yllättävä agenttitarina, jonka minämuotoinen kerronta on uskottavampaa kuin monessa muussa agenttitarinassa. Agenttikeitoksen ainekset ovat tyypilliset, varsin samanlaiset kuin Ian Flemingin James Bondissa. Perusbrittiläiseen lintukotoon on tullut ulkopuolinen käenpoika, joka rahalla ja valheilla kutoo verkon, johon alkaa tarttua agentteja. Konnalla kihahtaa voiton makea manna suuhun liian aikaisin, lutikka laulaa salaisuutensa ja jää ansaan. Salaisia agentteja on pari, ja eri sukupuolia, ja lakanoiden allakin vieraillaan, miestä kolhitaan, mutta pikaskottilainen ja kolmen minuutin suihku palauttavat taas toimintakunnon. Huvijahdit ja sukellus ovat myös agenttimaisina elementteinä.

Kunnon agenttitarinan hengen mukaan, Loukku tarjoaa aina uuden käänteen ja uuden tason vakoilussa. Uskottavuutta lisää toiminnan pitkäjänteisyys ja eräät yksityiskohdat, esimerkkisi Stannard on ollut seitsemän vuotta rutiinitehtävissä Etelä-Afrikassa lähinnä lepuuttaakseen hermojaan. Lisäksi kirjassa pystyy aistimaan irlantilaisten suhteen englantilaisiin, ja muistamaan, että moni britti on syntynyt aikoinaan Britannian siirtomaissa.