Reginald Hill: Beulahin kukkulalla

Reginald Hill: Beulahin kukkulalla, suomentanut Marja Luoma, (Miltonin teoslainaukset suomentanut Yrjö Jylhä), alkuteos On Beulah Height, 1998, sivumäärä 602. Tätä mainostetaan etukannessa TV-sarjalla Yorkshiren etsivät, jota en ole katsonut, mutta näyttelijät tunnistan, eli päähenkilöinä ovat rikosylitarkastaja Andy Dalziel ja Peter Pascoe.

Dekkarin lähtökohta on kaamea. Yorkshiren pikkukylä Dendale aiotaan hukuttaa tekoaltaan alle, ja samaan aikaan katoaa pikkutyttöjä. Betsy Allgood nimisen tytön silmin tarkastellaan Jenny Hardcastlen, Mary Wulfstenin ja Madge Telfordin katoamista. Epäiltynä on omituinen Benny Lightfoot.

Vuosien jälkeen Dendalen tekoallas ei osoittautunut vesiongelmien ratkaisuksi, eikä katoamismysteerikään selvinnyt. Läheisessä Danbyn kylässä viisitoista vuotta myöhemmin Lorraine Dacre niminen tyttö katoaa jäljettömiin. Siltoihin ilmestyy graffitti, että Benny Lightfoot on palannut. Kevyt jalka onkin ollut kateissa jo viisitoista vuotta, viimeinen havainto oli hänen suorittama päällekarkaus Betsy Allgoodin päälle. All is not good, tilanne on infernaalinen, kun poliisit Andy Dalziel, jota kirjailija kutsuu milloin paksukaiseksi ja milloin ihramahaksi ja Peter Pascoe saavat jutun selvitettäväksi. Vesi laskee altaalla, ja paine nousee yhteisössä.

Kirjassa läpikäydään poliisin vaimon kirjailijahaaveet, Niina ja Näkki kirja, lukuisat kyläläisten sanailut, naljailut sekä oluttuoppien otot.  Peter Pascoen Rosie tyttö sairastuu, mutta lopulta paljastuvat rikoksiin syyllistyneet henkilöt.

Kirjassa tekstiä ainakin riitti ja näkökulmien vaihto oli hyvä. Tajusin (valitettavasti) heti alussa, kuka on syyllinen, kirjoitin sen ylös, ja lopussa syyllinen oli kirjoittamani henkilö ja motiivi oli arvattava. Sen takia teoksesta on vaikea blogata, ei halua paljastaa syyllistä, motiivi on tietenkin ilmeinen.

Kirjassa on minusta yhtymäkohtia Peter Robinson hienoon mutta karmivaan dekkariin Kuiva kuuma kesä, jossa tekoaltaan kuivuminen paljastaa luurangon, ja sodanaikaisen rikoksen. Siinä on myös epäilty, joka kuitenkin oli syytön.

Minä en nauttinut Beulahin kukkulalla -teoksen lukemisesta seuraavista syistä:
-Arvasin siis heti, kuka on syyllinen, kirjasin ylös epäilyni.
-Toinen syy on kerronnassa, tässä oli selitetty poliisin työ, ja kyläelämä kaikilla mausteilla, eväät olivat liian runsaat, vaikka viimeiset sata sivua olivat jännittävät, mutta moni uupunee matkalle.
-En myöskään pitänyt paksukais- ja ihramaha-huumorista.
-Neljäs syy oli rikoksen luonne. Pienten tyttöjen katoaminen on hirvittävä tragedia ja trauma, minusta niillä ei saa tehdä viihdettä. En pidä kirjoista, joissa rikoksen tekijöinä tai uhreina on lapsia, ellei teos perustu sitten tositapahtumiin tai ole autenttinen kuvaus siitä kuinka hirveitä tapauksia ovat.

Tästä kirjasta joko pitää tai ei pidä. Minä en pitänyt, enkä ole tv-sarjaakaan katsonut, sarja varmasti on laadukas kuten useimmat vastaavat brittisarjat kuten siis kirjakin.