Rauha S Virtanen: Lintu pulpetissa

Rauha S Virtanen: Lintu pulpetissa, nuorisoromaani, 1972, toinen painos, kirja omistettu Tarjanmaan yhteiskoulun yleisdemokraattiselle rintamalle, sisällys ja 217 sivua, päällys Ulla Urkio.

Tapahtumapaikka ja -aika: Tarjanmaan yhteiskoulu, lukuvuosi 1971-1972

Päähenkilöt:
Anna Lea "Aani" Pihlaja, Tarjanmaan yhteiskoulun VC-luokan oppilas, on siis 15-vuotias oppikoululainen, jonka äiti on sairaseläkkeellä, ja isä on vuorotöissä (oletettavasti siis työläinen), perheeseen kuuluu 19-vuotias Marita-sisko, joka on merkonomi, ja omaa kyynisen kuvan yhteiskunnasta, ja työläisen vaikutusmahdollisuuksista. Anna Lea on tullut uskoon rippileirillä.
Tiina Marttinen, Anna Lean luokkakaveri ja aluksi paras ystävä. Tiina Marttisen isä omistaa tekstiilikauppoja, ja on uskovainen. Marita menee töihin Anna Lean avulla Marttisen yritykseen. Marita kuitenkin arvostelee paikkaa monin eri tavoin. Todellisuudessa yritys toimii lakien ja asetusten mukaan.
Rehtori Helmeri Vaski, oppikoulun rehtori, joka pitää ohjaksia tiukalla. Hänen poikansa lukiolainen Ismo Vaski kuuluu koulun oikeistovoimiin, kuten veljensä oik.yo (oikeistolainen oikeustieteen ylioppilas) Osmo Vaski. Osa koulun opiskelijoista kuuluu oikeistovoimiin
Hannu Ylämaa, koulun yksi yd-miehistä. YD tarkoittaa yleisdemokraatteja. Vaikka vasemmisto oli tuolloin eduskunnassa (kuten alta ilmenee) varsin vahva, ja vuosina 1966 - 1970 oli jopa vasemmistoenemmistöinen eduskunta, ei oppikouluissa luultavasti vasemmisto jyllännyt niin voimakkaasti. YD-opiskelijoihin kuuluu Jani Parviainen, jonka kanssa Anna Lean välit lämpenevät ja suudelmiakin vaihdetaan.

Rauha S Virtanen: Lintu pulpetissa saattaa olla loistava ajankuva. Ensimmäinen mainittu päivämäärä on 16.9.1971, eli Anna Lea on syntynyt luultavasti vuonna 1956 ja koulun VII-luokkalaiset vuonna 1954, jos ovat pyrkineet oppikouluun kansakoulun neljänneltä, eivätkä ole jääneet luokalleen. Kirja alkaa Tarjanmaan yhteiskoulun VC-luokan yhteiskuntaopin tunnilla, jota pitää lehtori Mäntymaa oppilaiden slangilla Kääpä. YD-oppilas Hannu veistelee yhteiskuntaopin opetuksesta ja opettajasta. Luulivatko veistelijät muuttavansa Tarjalan yhteiskoulun oppitunnilla ja keskustelutilaisuuksissa maailmaa? Luuliko Kääpä, ettei maailma muuttuisi? Oppikoululaisten ikätoverit ovat nyt kuusikymmenvuotiaita, eli monen bloggarin, bloggarin vanhempien tai isovanhempien ikäisiä.  Kuluivatko heidän kouluiltapäivänsä yleisdemokraattien riveissä tai porvareiden piirissä? Olivat ainakin kaduilta poissa, mutta vaatimukset ihmetyttävät. Miksi vaaditaan oppikoulun yhteiskuntaopin opetusohjelman muutosta? Peruskoulu oli jo syntynyt lakitasolla, nyt elettiin vain pitkää siirtymäaikaa, joka alkoi Lapista ja kokeilukunnista 1972 päättyi lopullisesti etelässä vuonna 1977, viimeinen keskikoululuokka on Veli Nurmen Maamme koulutusjärjestelmä -kirjan mukaan jäänyt historiaan (vasta) vuonna 1981.

Juoni lyhyesti
Kirjan päähenkilö on 15-vuotias Anna Lea "Aani" Pihlaja on keskikoulun päättöluokalla. Anna Lean äiti "oli saanut myrkytyksen vaarallisista liimahöyryistä ja oli sen seurauksena invalidisoitunut pahoin". Äidistä huolehtiminen vaikuttaa Anna Lean sosiaaliseen elämään, eräätkin treffit jäävät väliin, ja Tiina Marttinen Anna Lean ystävä saa viettää rehtorin pojan Ismon kanssa laatuaikaa. Anna Lean kaveripiiri koostuu alkuun oppikoulun oikeistovoimista, mutta koulussa on myös yd-siipi. Ajan henkeen vaaditaan demokratiaa, oppilaille päätösvaltaa, ja teiniliitto on voimissaan. Tässäkin oppikoulussa tämän teoksen perusteella tuntuu opiskeluja ja oppimista tärkeämpää olevan poliittinen kuohunta, oppilaiden vaikutusvalta sekä myös aamunavausten sisältö. Lisäksi Vietnamin sota ja rauhanliike ovat päähenkilön mielessä. Anna Lea kokee hengellisen herätyksen lisäksi poliittisen herätyksen nähtyään pätkän Vietnam-dokumenttia, ennen kuin isä ehti laittaa tv:n kiinni. Tunteikkaassa aamunavauksessa Anna Lea yhdistää uskonnon ja politiikan, ja arvostelee teinikunnan junttakokouksia, ja kokouskutsujen kikkoja. Rehtori vetää herneet nenään ja antaa Anna Lealle varoituksen. Kunnon sensuurimiehenä aamunavaukset palautetaan ruotuun ja jo seuraavana päivänä oikeistovoimainen oppilas kertoo, että yhteiskunnassa on ja on aina oleva rikkaita ja köyhiä, mutta kateus on tuhoavaa, älä siis kadehdi.

Anna Lea on kuitenkin poliittisesti herännyt ja alkaa myötäillä "demokraattista järjestelmää". Hän käy sisäistä jaakobinpainia, pettääkö hän aiemmat ystävänsä, ja alkuun hän saa kiivailla uusia mielipiteitään yksin. Äiti ja Marita eivät mitenkään kannusta muutokseen, eikä opettajakunta saati rehtori. Anna Lea löytää kuitenkin turvallisen punakainalon Janista. Aani ja Jani voivat nyt pohtia, oliko silloisen maailman kommunistinen järjestelmä onnela ja demokraattinen? Toimiko siellä ihmisten tarpeiden tyydytys, kuten näsäviisas Hannu väittää Käävälle yhteiskunnan oppitunnilla? Oliko kuitenkin Kääpä oikeassa, ja Hannu väärässä?
Lainaus s.25, joista Make on poliittisesti oikealla ja Hannu vasemmalla
"Yksilön vapautta ja moniarvoisuutta me kannatetaan!, honotti Make hurmaavasti "
"Hannu oli ollakseen suuri yhteiskuntatieteilijä ja vouhotti kaiken aikaa riistosta  ja sen sellaisesta.

Anna Lean herääminen huipentuu kirjan loppuosan "Lintu pulpetissa" -aineessaan, jossa on runsaasti punaväriä. Rauha S Virtanen on tavoittanut hyvin nuoren neidin naiviuden. Aineessa on hehkutettu Summerhill-kouluakin. Summerhill on vapaa koulu. Mutta minusta oppikoulukin oli, sinne pyrittiin, eli se ei ollut mitenkään pakollinen. Jos oppivelvollisuus oli suoritettu, siellä eikä missään muussakaan koulussa tarvinnut käydä.

Kirjan nostamia mielenkiintoisia teemoja
Teinikunnan kokouksissa vietetään paljonkin aikaa. Leirit ovat selvät. Kokouksessa äänestellään ja panetellaan, puhetta on stalinisteista ja kysellään "onks susta tullu joku kommari"? Osalla on "ole porvari" -merkki ja se rinnastaa kantajan rikkaisiin. Kokousten kaaottinen voima on kuvattu hyvin ja virtaava adrenaliini on kiinnostavaa.

Rehtorin valta on kuvattu isoksi. Poliittinen liikehdintä, varsinkin jos se on punaista, on rangaistuksen aiheena. Moni pitää suunsa kiinni, varsinkin jos halajaa YFU-Stipendiä (vieläkin on Youth for Understanding -stipendi) jolla pääsee vaihto-oppilaaksi ulkomaille. Kyseisessä kirjassa isä-rehtori lanaa punaväriä pois valkoisten poikiensa poliittiselta uralta.

Nuoret kuvataan aktiivisiksi ja reippaiksi, rippileirikin vietetään jopa teltoissa, mikä "vanhaa" partiolaista ja nykyistä reserviläistä sykähdyttää. Oppilaat pitävät vapaaehtoisesti jopa kirjallisuuskerhoa!

Kirjassa sukupuolien roolit ovat selvät ja epätasa-arvoiset: saunailtoina Anna Lea joutuu auttamaan äitiä, isälle keitetään kahvia, ja passataan kuin pikkulasta, kun isä tienaakin enemmän. Marita haukkuu isän ja Marttisen. Äidin ohje kaikkeen on "pitää olla hiljaa ja tehdä työnsä kunnolla", ja koulussa pitää olla hiljaa ja tehdä läksyt. Marita on itse valmistunut merkonomiksi, ja valittaa myyjän pientä palkkaa, Deittailukaveri 1 eli Jukka on valmistunut samaan aikaan merkonomiksi ja on töissä "mainosfirmassa" ja tienaa hyvin. Deittailukaveri 2 on perustanut maalarifirman ja tienaa myös hyvin. Miehen markka oli tuolloin siis pimun penni.

Vaikka ylempää ehkä kuvastuu bloggarin kyyninen asenne joihinkin teinien haihatuksiin, niin ihanteita pitää olla, ja niitä pitää ajaa, maailma ei hiljaa olemisella muutu, tarvitaan tekoja, mutta sitä ennen pitäisi tietää mitä tehdään, ja sen selvittämiseen keskustelu on hyvä apukeino. Myös objektiivisten faktojen selvittäminen itselle ja realismin taju edesauttavat oikeita päätöksiä ja tekoja.

YD-yhteiskoululaisten käsitys maailmasta on se, että vain poliittinen valta saa aikaan muutoksia. Valitettavasti muutoksia saavat aikaan myös sotilaallinen valta ja taloudellinen valta. Muutoksia huonompaan on lisäksi helpompi aikaansaada, ja asiat muuttuvat huonompaan suuntaan, jo pelkästään sillä, että ei tee "hyvää" tai rakenna jotain suojaa tai kestävää rakennetta. Entropia voi vain kasvaa. Jokaisella hallituksella pitää olla toimiva oppositio, voimalla pitää olla vastuullinen vastavoima. Hyvinvointivaltiokaan, jota Anna Lean sukupolvikin on rakentanut, ei pysy itsekseen pystyssä, tarvitaan kansan tuki, toimivat palvelut, ja veroeuroja. Pitää muistaa, että voi olla tarpeettomia palveluja tai ainakin niin, että tarpeet ja palvelut pitää priorisoida. Ilman sopimuksia ja satsauksia ei ole hyvinvointivaltiota.
*****
Kirja siis tapahtuu vuonna 1971-1972. Kuten mainitsin yllä, vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeen eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö. Eduskuntavaalit käytiin myös vuosina 1970, 1972 ja 1975. Eduskuntavaaleissa 1970 ja 1972 SMP sai 18 kansanedustajaa, mutta 1975 vaaleissa vain 2, SMP hajosi ja osa edustajista oli siirtynyt SKYP-nimiseen puolueeseen, joka sai vain yhden kansanedustajan vaaleissa.

1970 ja 1972 eduskuntavaalien jälkeen
Sosialistit
SDP oli eduskunnan suurin puolue 52  paikkaa, 1972 vaaleissa demarit saivat 55 paikkaa
SKDL sai 1970 paikkoja 36 ja 1972 37 paikkaa
Vasemmistolla vuoden 1970 vaalien jälkeen oli eduskuntapaikkoja 88, joka kohosi 92:een paikkaan vaaleissa 1972.

Ei-sosialistit
Kokoomus sai vuoden 1970 vaaleissa  37 paikkaa, ja 1972 vain 34 paikkaa
Keskustapuolue sai 1970 36 paikkaa ja 1972 35 paikkaa
SMP:llä oli paikkoja molemmissa vaaleissa 18 ja vuonna 1975 vaalien jälkeen enää vain 2 paikkaa
Liberaalisen kansanpuolueen paikat olivat 8 ja 7
Ruotsalaisen kansanpuolueen (lisättynä Ahvenanmaan edustajalla) 12 ja 10 paikkaa
1975 vaaleissa SKYP ja POP saivat yhden paikan. Pop vastusti luultavasti ainakin 1974 poikkeuslakia, jolla Kekkonen valittiin presidentiksi ilman kansanvaalia.

(Sosialisti - ei-sosialisti -termi on blogistin "keksimä" on kyllä yleisesti käytössä, mutta kuvaa lähinnä suhdetta omistamiseen ja työläisiin, katson, että oikeisto-vasemmisto -jako ei kuvaa myöskään tilannetta oikein)

Vasemmiston osuus oli alle 50%, mutta poliittinen tilanne ei ollut kovinkaan parlamentaarinen, SMP ja kokoomus eivät olleet hallituksessa, joten vasemmistolla oli valtaa varsin paljon, presidentilläkin sitä oli nykyistä enemmän, joka ilmeni hallituksissa ja niiden hajottamisessa ja muodostamisessa. Poliittisten hallitusten rinnalla toimi virkamieshallituksia, Auran virkamieshallitus oli pystyssä pienen aikaa vuonna 1970 ja sitä seurannut Karjalaisen toinen hallitus rakentui vasemmiston, keskustan ja kansanpuolueiden varaan, joten minusta nuorten oppikoululaisten yd-vinkumiset olivat varsin marginaalisia, vasemmisto oli maan hallituksessa, hallitus tosin kaatui lokakuussa 1971 ja sitä seurasi taas Auran virkamieshallitus jota seurasi Paasion vähemmistöhallitus, jossa oli vain SDP, jota seurasi Sorsan punamultahallitus kansanpuolueilla täydennettynä.
***
Olen blogannut Rauha S Virtasen Ruususesta täällä. Tässä Rauha S Virtanen (s.1931) on epäilevämpi uraputken suhteen, koska Anna Lean äidin kohtalo on surullinen, lisäksi poikien rakettimainen ura- ja palkkakehitys tulee tässä teoksessa alleviivaten esiin. Virtanen on ollut kirjan julkaisuajankohtana nelikymppinen, eli minusta kirjailijaksi nuori.

Tämän kirjan olen saanut palkinnoksi Saran kirjat -blogista, joka on asiantunteva ja korkeatasoinen tyttökirja-blogi. Tämä kirja ei minusta ole tyttökirja, vaikka kertoo tytöstä.
***
Huomautan, että yllä oleva ei ole kannanotto poliittisesti mihinkään, en yleensä ruodi politiikkaa, mutta kirjan teemat olivat raha, uskonto ja politiikka, niin kommentoin sitten sitä politiikkaa, mitä kirjassa oli eniten.