Friedrich Nietzsche: Hyvän ja pahan tuolla puolen

Friedrich Nietzsche: Hyvän ja pahan tuolla puolen, toinen painos, ensimmäinen painos 1966, suomennos J.A. Hollo, alkuteos Jenseits Von Gut und Böse, 1886. Otava 2012, sivumäärä 199 lisäksi on suomentajan selityksiä ja sisällys.

Nietzschen teksti on varsin vahvaa, kieli on jonkin verran kankeaa, ja sitä on ollut varmasti vaikeaa kääntää. Nietzschen tekstille ei ole enää "tekijänoikeutta", mutta J A Hollon (1882 -1967) käännökselle luultavasti on. Motiivini lukea teos on tutustua Nietzschen tekstiin lähinnä siksi, että moni aikalainen on tavalla tai toisella ottanut kantaa Nietscheen, ja on parempi lukea herran kirja ennemmin kuin referaatteja, tai kommentteja referaateista. Nietzsche-viitteitä on paljon esimerkiksi Hessen teoksessa Arosusi.

Kirja Hyvän ja pahan tuolla puolen on jaettu yhdeksään osaan, mutta jokainen kappale on numeroitu kronologisesti ja juoksevasti. Viimeinen kappale on numerolla 296 ja kirjan päättää päättäjäislaulu Korkeilta vuorilta.

Listaan poimintoja kirjasta kirjabloggarin näkökulmasta, alla on kunnon "filosofinen" linkki Nietzscheen ja tähän kirjaan. Nietzschen tulkinta on itselleni vaikeaa, mitä Nietzsche lopulta tarkoittaa, sitä en osaa sanoa yhden kirjan pintapuolisella lukemisella. Nietzschen tähtäimessä on minusta ainakin demokraattinen ihminen, mutta vuonna 1886 ei voi puhua demokratiasta samassa mielessä kuin nyt, vaan demokratian esiasteesta. Yhtäläinen äänioikeus tuli vasta 1928 Englantiin ja Saksaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919. Ihmetyttää jo demokratian esiasteen vastustaminen.

Hyvän ja pahan tuolla puolen ensimmäinen pääkappale tarkastelee filosofien ennakkoluuloja.
Nietschen mukaan
3 "filosofin enintä tietoista ajattelua ohjaavat salaa hänen vaistonsa pakottaen ne määrätyille urille".
Nietzsche siis arvioi, että ajattelu ei ole riippumatonta, jota hän vielä vie pidemmälle.
5 ettei heidän menettelynsä ole riittävän rehellisiä ja tekeytyvät ikäänkuin olisivat löytäneet mielipiteensä kylmän, puhtaan .. dialektiikan varassa"
9 "Tahdotteko elää luonnon mukaisesti." kysyy Nietsche ja toteaa, että "olento kuin luonto on vailla sääliä, oikeamielisyyttä". Se siis luonnonmukaisesta elämäntavasta!
Nietsche ihmettelee kohdassa 11. Miksi Kantilla on niin merkittävä rooli ja kohdassa 12 hän arvostaa Kopernikusta:  "Kopernikus on suostuttanut meidät uskomaan vastoin kaikkia aisteja, että Maa ei pysy paikallaan". Minusta Kantilla on pätevää tekstiä, ja Kopernikusta arvostaa moni muukin. Silloisessa ilmapiirissä vaatii älyä ja rohkeutta oivaltaa, ja kertoa oivalluksesta, että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin.

Kohdassa 21 Nietzsche tarkastelee termiä "Causa sui" eli olla itse itsensä syy, otan pitkähkön lainauksen lähinnä, jotta bloggauksen (mahdollinen) lukija ymmärtää tekstin kryptisyyden sekä suomeksi että saksaksi
Causa sui on paras tähän asti ajatelluista ajatuksen itseensä sisältyvistä ristiriidoista, eräänlainen looginen väkisin makuu ja luonnottomuus; mutta ihmisen hillitön ylpeys on mennyt niin pitkälle, että se on syvästi ja kaameasti kietoutunut juuri tähän mielettömyyteen. Tahdon vapauden halu siinä metafyysisessä superlatiivi-mielessä, jossa se puolinaisia tietoja itselleen hankkineiden päissä valitettavasti yhä vielä vallitsee, halu kantaa itse täysi ja viimeinen vastuullisuus teoistansa ja vapauttaa siitä Jumala, maailma, esivanhemmat, sattuma, yhteiskunta, ei ole näet mitään vähäpätöisempää kuin halu olla juuri tuo causa sui ja itse vetää itsensä uskaliammin kuin Munchhausen omaan tukkaansa tarttuen olemattomuuden suosta olemassaolon tanterereelle....
Sama saksaksi (ensimmäinen virke):
Die causa sui ist der beste Selbst-Widerspruch, der bisher ausgedacht worden ist, eine Art logischer Nothzucht und Unnatur: aber der ausschweifende Stolz des Menschen hat es dahin gebracht, sich tief und schrecklich gerade mit diesem Unsinn zu verstricken

Toinen pääkappale on nimeltään "Vapaa henki", josta muutamia poimintoja
28 Kielellisen tyylin tempo Nietzschen mukaan "perustuu rodun luonteeseen"
29 Riippumattomana oleminen on Nietzschen mukaan "voimakkaiden etuoikeus"
39 Nietzschen mukaan "kovuus ja viekkaus tarjoavat suotuisammat edellytykset voimakkaan, riippumattoman hengen ja filosofin syntymiselle..."

Kolmas pääkappale käsittelee uskonnollista olemusta, jota en blogiperiaatteiden vuoksi kommentoi lainkaan.

Neljännessä pääkappaleessa on "Mietelauseita ja välinäytöksiä"
Mietelauseista ensimmäinen on numerolla 63.
63 "Joka on syvimmästään opettaja, se ottaa kaikki asiat vakavalta kannalta vain suhteessa
oppilaisiin, - itsensäkin."
76 Rauhallisissa oloissa hyökkää sotainen ihminen itsensä kimppuun.
97 Mitä? Suuri mieskö? Minä näen aina vain oman ihanteensa näyttelijän.

Viides pääkappale on "Moraalin luonnonhistoriasta"
188 Jokaisen moraalin olennainen puoli on siinä, että se on pitkällistä pakkoa
... totella jotakuta   ... muuten sinä rappeudut
189 Työteliäille roduille on joutilaisuuden sietäminen vaivalloista
194 Vanhemmat tekevät lapsesta ... itsensä kaltaiseksi.
Kohdassa 201 Nietzsche arvostelee pehmeyttä oikeudenkäytössä
201 Yhteiskunnan historiassa on sairaalloinen pehmeytymisen ja hempeytymisen kohta, jossa se asettuu jopa vahingoittajaansa rikoksentekijän puolelle ...
Nietzsche puhuu laumaihmisistä yhä uudestaan ....
203 Demokraattinen liike ei vain poliittinen rappiomuoto, vaan ihmisten rappio ...  heidän ihanteenaan ihmisen rappeutuminen täydelliseksi laumaeläimeksi. Tai kuten he sanovat vapaan yhteiskunnan ihmiseksi.

Kuudes pääkappale on nimeltään "Me oppineet", jossa Nietzsche pohtii eurooppalaisten  valtioiden tahtotilaa kohdassa jääköön se kommentoimatta, mutta kohdassa 212 hän ottaa kantaa kenen pitäisi käskeä.
212 Filosofien pitää olla lainsäätäjiä tai käskijöitä.

Seitsemäs pääkappale on nimeltään "Meidän hyveemme"
Kohdassa 222 Nietzsche ilkkuu säälin saarnaamista, joka on tapana. Kohdassa 224 Nietzsche puhuu säätyjen ja rotujen demokraattisesta sekoituksesta.
Seuraavaksi luulin, että herra laskee leikkiä, mutta luulen, että ei
232 Nainen tahtoo tulla itsenäiseksi ... se kuuluu Euroopan yleisen rumennuksen pahimpiin edistysaskeliin ... Mutta totuutta hän ei tahdo, mikään ei olennaiselle vieraampaa kuin totuus
239 Heikko sukupuoli saa osakseen kunnioittavaa kohtelua ...tahdotaan  enemmän, opitaan vaatimaan enemmän

Kahdeksas pääkappale on nimeltään "Kansat ja isänmaat"
Tämän luvun Nietzsche aloittaa ja päättää Wagneriin, jota en kommentoi.
241 Me hyvät eurooppalaiset, meilläkin on hetkiä, jolloin suostumme sukeltamaan reippaaseen isänmaallisuuteen. Nietzshen tekstiä on minun vaikea tulkita, koska hänen tekstinsä on kaksiteräinen miekka, hän puhuu 242:ssa prosessista, "joka yhtäläistää eurooppalaisia..." toisaalta hän jo 244:ssa hän puhuu saksalaisista rotujen sekoituksena, jossa esi-arjalainen aine on voitolla
253:ssa Nietzsche on sitä mieltä, että "englantilaiset ovat jo kerran aiheuttaneet syvällä keskinkertaisuudellaan eurooppalaisen hengen kokonais-depression: se, mitä sanotaan 'uudenlaisiksi aatteiksi' ..."
Toisaalta Nietzsche tuntuu paheksuvan "sitä sairaalloista vieraantumista, jonka kansallisuus-hulluus on virittänyt ja yhä virittää Euroopan kansojen välille", toisaalta hän toteaa, " että Eurooppa tahtoo yhteytyä". Aiemmin Nietzsche on puhunut eräästä muusta kansanryhmästä kohdassa 195, 250 ja 252. Nietzsche helposti tulkitaan väärin, joten jätän nämä, mutta voit itse lukea tämän alkukielellä täältä

Yhdeksäs pääkappale "Mikä on ylhäistä" päättää teoksen. En yritäkään kirjata saati ymmärtää, mitä nero Nietzsche yrittää sanoa ja kirjoittaa, mutta poimin muutaman huomion
257: "Ihmisen tyypin korotus on tähän asti aina ollut aristokraattisen yhteiskunnan työtä ja niin tulee olemaan yhä uudestaan .." luultavasti Nietzshe kannattaa aristokratiaa eli ylimysvaltaa eli parhaiden valtaa, koska kohdassa 258 hän kirjoittaa "hyvässä ja terveessä aristokratiassa on olennaista ettei se tunne olevansa kuningasvallan enempää kuin yhteisön funktio ... yhteiskunta ei ole olemassa yhteiskuntaa varten vaan teline, jonka varassa valio-olennot voivat kohota korkeampaan tehtäväänsä ...." Nietzschen johtopäätökset riistämisestä ovat varsin hämmentäviä 259:ssä, se kuuluu "kaiken elävään olemukseen ..." ehkä näin, mutta kohdan alussa hän toteaa, että "pidättäytyminen väkivallasta ja riistosta  .. on elämän kieltämisen tahtoa".

Kohdassa 260 Nietzsche kirjoittaa käsitteestään herra-moraali ja orja-moraali, kohdassa 261 hän puhuu ylhäisestä ihmisestä ja hänen vaikeuksistaan käsittää turhamaisuutta. Tällä käsitteellä hän minusta vie eteenpäin ajatusta, että on olemassa ylhäinen ihminen. Tämä blogisti joka tunnustautuu tavikseksi, pitää ihmisiä tasa-arvoisina. Nietzshe jatkaa kohdassa 262, "ylhäisen sielun olemuksen kuuluu itsekkyys, nimittäin järkkymätön usko, että toisten täytyy luonnostaan olla alamaisia," johon liittyy minusta kohta 272, missä ylhäisyyden merkki on, että luemme etuoikeutemme ja niiden käytön velvollisuuksiimme kuuluvaksi.

Teoksen päättää Korkeilta vuorilta Päättäjäislaulu.

***
Friedrich Nietzsche (1844 - 1900) oli saksalainen filosofi, jolla oli suuri vaikutus aikakautenaan, mutta myös 1900-luvun alussa. Nietzschestä on minusta asiantunteva katsaus filosofia.fi sivuilla täällä. Analyysin johtopäätöksiä ei voi tehdä oman valikoivan postauksen pohjalta, linkin analyysia varten on luettu, pureskeltu ja ymmärretty koko teos.
***
Lopuksi kaksi lisähuomiotani teoksesta:
1. Jokainen syvä ajattelija pelkää enemmän sitä että hänet ymmärretään kuin että hänet ymmärretään väärin (290). Filosofit voivat päätellä, kumpaa tämä bloggaus on enemmän.

2. Kun on rakentanut talonsa valmiiksi havaitsee oppineensa sitä, mikä olisi täytynyt tietää ennenkuin alkoi rakentaa. Nietzsche myös mainitsee Kaiken valmiin melankolia -termin. (277). Joka on jokaiselle keräilijälle ja rakentajalle tuttua, kun kaikki on valmista, tulee tyhjä olo.

Tämä bloggaus on valmis.