sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Anni Polva: Tiina ei pelkää



Anni Polva: Tiina ei pelkää, Karisto 1971, viides painos, 168 sivua, ensi painos julkaistu 1960.
Tiina on reipas tyttö, joka asuu konttoristi-isän, äidin ja Veljen kanssa. Hänellä on Elvi niminen ystävätär, ja Leila, joka on nirppanokka, joskin Tiinallakin on tunteensa: "Tiina murjotti... hän (äiti) kielsi Tiinaa panemasta puolikenkiä jalkaansa... Äiti antoi Tiinan murjottaa, sillä hän tiesi, että tytön huono tuuli ei kestäisi kauan". Alussa puhutaan vaatteista, mutta Tiina on järkevä tyttö, eikä mangu muotivaatteita kuten Leila. Yllä olevassa lainauksessa näen koko teoksen suurimman oivalluksen. Tiina saa murjottaa, ja pian Tiina on taas toimintatarmoa täynnä. Äiti ei anna periksi, ei hyvittele pahaa oloa.

Tiina viihtyy Juha-nimisen reippaan pojan kanssa. Tiina on noin 11-13-vuotias. Juhan kanssa he pyöräilevät Juhan Ingeborg-tädin luo, joka on vanha ja hieman vainoharhainen. Kun tädiltä vielä katoaa kaulanauha, saa siivooja rouva Lehtinen tuta, mitä on köyhän osa, kun jotakin katoaa. Juha ja Tiina selvittävät varkautta. Juoneen punoutuu "taulukauppias Blomqvist", joka ajaa punaisella autolla ja puristelee Tiinaa, kun he ovat Juhan kanssa liftanneet autoon, sekä rouva Lehtisen tyttären tytär lonkkavaivainen seitsenvuotias ujo ja taiteellinen tyttö. Kun taulukauppias käy toistamiseen Ingeborgin luona ja varastaa kultaiset korvakorut, ihmettelin. Olisi kannattanut vohkia kerralla talo tyhjäksi.

Isän työpaikalta katoaa tavaraa, ja yllättäen "Blomqvist" on isän työkaveri, ja lopussa paljastuu että Blomqvist on täysi mulkvist, ja varastanut firmastakin tavaraa, ja aikoo murtaa vielä läksiäisiksi kassakaapin. Sitoo paikalle nuuskimaan tulleet Juhan ja Tiinan, mutta Tiina ei pelkää, ja lopussa konna joutuu telkien taakse.

Pidin tätä kirjaa monin paikoin varsin asenteellisena, mutta mukavana ajankuvana. Tytöillä pitää olla hame, ja korkokengät eivät kuulu tytölle. Polvan tekstin mukaan suurin piirtein mitään ei kannata tehdä: ei istua puussa (Tiina putoaa), ei ajaa pyörällä rinnakkain (auto töytäisee), ei käydä uimassa (olivat toisen rannassa), ei liftata, ei puhua vieraiden kanssa (puhuivat poliisin kanssa). Liftaamisesta olen kyllä samaa mieltä. Lopussa Juha ja Tiina sen sijaan saavat toikkaroida varkaan perässä, joka minusta on astetta vaarallisempaa kuin puussa istuminen.

Kaikkitietävä kertoja vie tarinaa eteenpäin. Juha on täydellinen herrasmies, ja Tiina on kiltti tyttö, joka leipoo ja pilkkoo puita. Isä, äiti, Veli ja Tiina muodostavat harmonisen ja ehjän ydinperheen, joka rajoillaan luo turvallisuutta ja vakautta.
***
Tiina ei pelkää on viides Polvan Tiina-sarjasta, joita lienee peräti kolmekymmentä. Tämä on julkaistu vuonna 1960, sarjaa kirjoitettiin 1956-1986. Tiina sarjan ykkösosasta Tiina sekä Tiina epäilee Juhaa olen blogannut täällä.

Anni Polva (1915-2003) oli tuottelias kirjailija Tiina-kirjojen lisäksi löysin 45 romaanin nimeä ja kolmisen kymmentä nuorten kirjaa. Muu tuotanto on vuosien 1945 - 1993 välillä julkaistu.

16 kommenttia:

  1. Hahhaa, oletpa tehyt oikein nostalgiamatkan menneeseen aikaan! Olen ahmimisiässä lukenut koko Tiina-sarjan varmaan ainakin viiteen kertaan, mutta enpä muistanut, että joukossa on näinkin viisikkohenkinen kirja.

    Vähän vanhempana luin myös nuo Polvan "aikuisten"romaanit varmaan kaikki, ja jopa minä huomasin, että ne ovat kuvioiltaan varsin kaavamaisia ja hassun kilttejä. 80-luvulla sentään olisi toivonut, että sankaritar hieman ennen viimeistä sivua jo huomaisi, kenet kannattaa ns. napata :)

    Tiinat viehättivät kymmenisen vuotta sitten kuitenkin myös omaa tytärtäni, joka oli minua kriittisempi lukija jo lapsena. Kenties niissä on kuitenkin jotain klassista arvoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Tiina ei pelkää oli varsin "hauska" ja vauhdikas kirja ja opettaa "älä-koko-ajan-rutise" ja "ole-reipas" -asennetta. Mahtava kirja :)

      Tule ja puserra ei minusta ollut niin laadukas, mutta minusta varsin mielenkiintoinen. Luulin alkaessani lukea, että menevät ulkomaille lomalle, mutta kotimaan matkailussa tapahtuu enemmän :)

      Poista
  2. Kirsin tavoin minäkin olen kaikki Tiinat lukenut, mutta en muistanutkaan näin hurjaa seikkailua! Asenteellisuudesta olen samaa mieltä kanssasi, mutta en ole koskaan kokenut sitä häiritseväksi. Kirjojen tapahtumat ajoittuvat kuitenkin sellaisiin aikoihin, kun asenneilmapiiri ylipäätään oli nykyistä enemmän jakautunut sukupuolien mukaan. (Vai miten tämä pitäisi sanoa? No, ymmärrät varmasti, mitä yritän sanoa. :) )

    Tuota Kohtalokasta lomamatkaa en ole lukenut, mutta pinon muita Polvan aikuisten romaaneja kyllä. Kaavamaisiahan ne kyllä ovat, henkilöt aina tietynlaisia ja tapahtumien kulku enemmän tai vähemmän suoraviivainen, mutta herttaisen harmittomia kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Maija :)
      Luulen ymmärtäväni vuonna 1960 elettiin täysin eri maailmassa.

      Minä pidin kyllä Tiina-kirjojen asenteesta, ja olen itsekin tietyissä asioissa varsin konservatiivinen. On helpompaa kuin on selkeät rajat tai "sopimukset" niiden sisällä sitten voi vapaasti touhuilla...

      Poista
  3. Tiina <3!

    Ei tosin tule minullekaan mieleen juuri tämä Tiina-kirja, vaikka muistelen ne moneen kertaan Tiinan iässä lukeneeni, tai ehkä vähän nuorempana. Tiina oli idolini! Reipas ja rohkea ja enimmäkseen kiltti ja tunnollinen... ja tietysti Juha oli mitä mainioin sankaripoika. Voi voi, alkoi heti huokailuttaa kun luin juttusi. En tosin taida näitä enää uudestaan uskaltaa lukea; olisi kauheaa jos ne nyt maistuisivat puulta. :-)

    Muu Polvan tuotanto on jokseenkin vierasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, luin itse kesän aluksi Tom Sawyerin seikkailut (bloggaus 30.6), ja minusta Tom pysyi pinnalla, samoin Tiina luultavasti pitää pintansa aikuismaisen uusluvunkin :)

      Poista
  4. Oi, Tiina ei pelkää oli minun suosikkejani koko sarjasta! Sain sen aikoinaan myös joululahjaksi. Minä luin koko sarjan ainakin kahteen kertaan mukulana. Aikuisena olen lukenut aivan ensimmäisen Tiinan (erääseen kurssiin kuului lukea lapsuuden suosikki)ja olihan se niin hellyttävä. =D Niitä aikuistenkin Polvan kirjoja tuli luettua varttuneempana, ja niistä vaan muistan sen, että päähenkilö suurinpiirtein aina oli tulta ja tappuraa jotain miestä kohtaan, ja kappas, aina se mies oli se oikea. =D

    VastaaPoista
  5. Jokke, olipa kiva lukea arviotasi Tiina-kirjasta! :) En minäkään tätä muista, mutta olen muutamia Tiinoja lukenut nyt uudestaan ja täytyy niitä muitakin vielä lukea. Tuliko sinulle Tiinasta mieleen poikatyttö tämän kirjan perusteella?

    Tuo puristelukohtaus liftaamismatkalla hämmästytti. Siis, en olisi uskonut (enkä muista), että Tiina-kirjoissa esiintyisi tällaista tyttöjen ahdistelua vanhemman miehen taholta tai muutenkaan mitään seksuaalisuuteen viittavaa. Jännä juttu!

    Olen hankkinut Polvan pari ajanvieteromaania, joihin täytyy tutustua. Polvan aikuisten romaanit eivät ole entuudesta tuttuja, vaikka olen niistä muuten lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Tiina on reipas tyttö, ei minusta ainakaan huonossa mielessä poikatyttö, olen käynyt partiossa, lähinnä partiolaisen reippaudella varustettu tyttö.

      (En tiedä oliko kyse ahdistelusta, mutta uskon tapahtumalla olevan kaksi merkitystä: siinä osoitettiin miehen oikea luonto, ja näytettiin, ettei kannata liftata. Kosketus oli minusta täysin selvä muttei jälkiä jättävä eikä sopimattomiin paikkoihin osuva, mutta Tiinasta epämiellyttävä niin kuin onkin).

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  6. SE ensimmäinen Tiina-kirja nimeltä Tiina on ensimmäisiä kirjoja, jotka äidiltäni lahjaksi sain ja sitten piti saada Tiinat sitä mukaa, kuin niitä ilmestyi. Minulla onkin miltei koko sarja joitain häntäpään kirjoja lukuunottamatta ja olen ajatellut, että jossain vaiheessa lukisin nämä taas läpi. Tiinoihin liittyy paljon nostalgiaa ja ne kuuluvat niihin kirjoihin, joita myös Äitini luki sitä mukaa kuin hän niitä minulle osti. Naapurin tytön kanssa kirjoitimme kerran omaa Tiina-seikkailua ja piirsimme Tiina-paperinukenkin (kadonneet ajan saatossa).
    Tuon Tiina ei pellkää -seikkailun muistan, mutta tuota pusertelua en kylläkään, taisi siinä tosiaan olla jotain sen kaltaista, alkaa muistijäljet hieman raksuttaa.
    Tiinat sijoittuvat todellakin toisenlaiseen aikaan kuin mitä nyt elämme.
    Noita Tule ja puserra kaltaisia enempi aikuisille suunnattuja kirjoja en ole lukenutkaan. Ne eivät enää sillä lailla ole kiinnostaneet, kuin Tiinat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Tiina-kirja vaikutti oikein hyvältä, ostin kirjan kirpparilta vaimoni kehoituksesta, on lukenut muutamia nuorena, mutta ei omista niitä tällä hetkellä.

      Kuten mainitsin tulkitsen koskettelun tietoiseksi, mutta ohimeneväksi, ja osoitti jo siinä vaiheessa kaverin olevan mätä.

      Tiina -kirjoissa kunnioitetaan vanhempia ja varsinkin isää, koska Blomqvist oli isän työpaikalla, Tiinan on vaikea uskoa kokemuksiaan, tämä on minusta tärkeä huomio, vaikka en sitä ja joitain muita kirjannut postaukseen, jonka koitin pitää varsin lyhyenä, kuten kirjakin oli.

      Voisin lukea lisääkin, tämä oli kirpparilta eikä mitenkään hyväkuntoinen, ei toki maksanutkaan paljon, myin sen eteenpäin, joten en voi kaivaa mitään yksittäisiä kohtauksia uudestaan.

      Bloggaan seuraavaksi muuten Pienestä talosta preerialla 26.6.13, josta olet kirjoittanut :)

      Poista
  7. Tulipa ihana nostalgian tuulahdus :) Muistan kyseisen Tiina -kirjan nimeltä, mutta juoni ei hirveästi soita kelloja. En muista olenko lukenut kaikkia Tiinoja, mutta ison osan kuitenkin. Jossain vaiheessa varmaan palailen itsekin Tiinojen pariin, mutta tällä hetkellä Viisikko -sarja saa kunnian huolehtia lapsuudenmuistojen verestämisestä ;)

    "Blomqvist on täysi mulkvist" - hih :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen postaustasi Tiinoista. Voisi itsekin lukea toisenkin. Kannessa muuten Tiina istuu puussa, joka korostaa Saran kysymää poikatyttöyttä. Luin muutaman Viisikon, joten on ollut mukava lukea muiden tuntemuksia niistä.

      Poista
  8. Mahtavaa, että tartut näin ennakkoluulottomasti "tyttöjen" kirjoihin!

    Tiina-sarjaa tuli aikoinaan muksuna luettua ehkä yksi tai kaksi, enkä muista niistäkään vähistä yhtään mitään. Jäyhä konservatiivisuus kuulostaa luotaantyöntävältä, tosin kuten sanoit, ajankuvasta hyvä esimerkki. Olisipa hauskaa, kun joku kirjoittaisi yhden Tiina-kirjan nykymaailmaan istuvaksi :D
    - Pia

    VastaaPoista