Christina Rivera Garza: Liliana's Invincible Summer

 

Christina Rivera Garza: Liliana's Invincible Summer, Bloomsbury 2023, sivumäärä 309.

Christina Rivera Garza (s. 1964) on palkittu meksikolainen naiskirjailija ja professori. Tämä teos Lilianan voittamaton kesä julkaistiin espanjaksi 2021 ja englanniksi vuonna 2023, vuonna 2024 se voitti Pulizer-palkinnon.

Teos  kertoo kirjailijan pikkusiskon Lilianan traagisen tarinan. Pikkusisko oli arkkitehtiopiskelija, jolla oli maailma avoin ja elämä edessään, Hänet murhasi mustasukkainen ex-poikaystävä heinäkuussa 1990. Murhan tekijä on tiedossa, mutta ei häntä ei otettu kiinni eikä hän ole vastannut teostaan, hän kuoli 2020. Kirjassa on hänen nimensä, mutta en mainitse sitä tässä, murhaajat eivät tarvitse muistelua.

Kirjailijan synnyinmaa on Meksiko, mutta Christina Rivera Garza toimii professorina Texasissa. Tässä kirjassa hän palaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua 2019 selvittämään, mitä "virallisesti" ja "oikeasti" viranomaistahot tekivät ja sen jälkeen kirjoittanut kollaasin tapauksesta. Kirjailija on käyttänyt kirjassaan lähteinään virallisia dokumenttejä, ja sisaren elämän valottamiseksi hänen kirjeitään, päiväkirjojaan, puhelinmuistioitaan, kalentereita, valokuvia, muistilappuja ja kirjailija on puhunut siskon tuntevien henkilöiden kanssa. Teos ei ole dokumentti, mutta se ei ole romaanikaan, internetissä se on luokiteltu non-fiktioksi.

Meksikossa asuu 133 miljoonaa ihmistä. Maata johtaa presidentti, joka on tällä hetkellä Claudia Sheinbaum (s. 1962). Claudia Sheinbaumin kausi alkoi 2024 ja hänen politiikkansa yrittää helpottaa Meksikon heikko-osaisten asemaa. Toinen pääpaino on suitsia väkivaltaa. Meksiko on maa, jossa tehdään suhteellisesti paljon murhia, pääsyyt  ovat huumejengien iskut ja toinen on "femicide", eli naisten surmat perheissä ja ylipäätään naisten murhat. Juuri tähän jälkimmäisen syyn takia kirjailijan sisar kuoli, ja se kerrotaan heti kirjan alkusivuilla. Meksiko oli Espanjan siirtomaa  300 vuotta 1521-1821, ja aika oli varmasti myös väkivaltainen. Teoksessa on joitain mainintoja 1900-luvun hallintokoneiston väkivallasta, vakavin tapahtui  2.10.1968, kun erikoisjoukot avasivat tulen mielenosoittajia kohti. He olivat aseettomia. Asiaan liittyy todella kuvottavia yksityiskohtia ja ajallisesti ja ehkä muutenkin asiaan liittyi Meksikon kesäolympiakisat 12 - 27.10.1968. Asiasta lisätietoa Ilta-Sanomien jutusta täällä.

Liliana murhattiin, kun hän oli 20-vuotias, hänen elämänsä päätti väkivaltaisesti entinen poikaystävä. Liliana oli älykäs ja itsenäinen nainen, opiskeli arkkitehtuuria ja oli uimari, minkä takia hän tapasi teininä ensimmäistä kertaa tulevan murhaajansa punttisalilla, jossa Liliana teki voimaharjoitteita uimavalmentajansa ohjeiden mukaan. 

Teoksen alussa selitetään tragedia ja kirjailija haluaa viralliset dokumentit haltuunsa. Hänet kuitenkin ohjataan aina seuraavaan virastoon, mutta dokumentteja ei löydy. Tämän jälkeen kirjailija kertoo lapsuuden perheestään isästä, joka oli maatalousinsinööri, joka "kehitti" perunan ja muiden kasvien viljelyä. Lapsuuden leikeistä, elämästä rajaseudulla ja koulussa. Lilianan elämä muuttuu, kun hän kirjoittaa päiväkirjaansa ensisuudelmasta.  Lähempänä tragediaa puheenvuoron Lilianasta saavat Lilianan ystävät yliopistosta.

Teos etenee traagiseen pisteeseen mutta myös se yli, eli ystävät kertovat muistoja, mutta myös perhe "jossittelee", sillä ihmisellä on tapana pohtia, olisiko ikävät tapaukset voitu ennakoida ja estää. Perhe antoi tyttärille vapauksia ja he opiskelivat yliopistossa ja Liliana asui ja opiskeli Mexico Cityssä, perhe asui Tolucassa noin 60 kilometrin päässä, mutta oli vaihe, jossa isä teki väitöskirjaa Euroopassa. Iso-sisko oli viitisen vuotta vanhempi. Lilianalla oli oma kaveripiiri. Jotenkin minulla tuli olo, että kukaan ei olisi voinut estää tragediaa, sillä poikaystävä tai tuolloin entinen poikaystävä oli hyvin ongelmallinen. Hän ajeli autolla Lilianan asunnon viereen, seuraili Lilanan elämää, vaikeutti sitä, pahoinpiteli, uhkaili ja jopa uhriutui ...

Teoksessa on paljon muuta Lilianan elämästä, mutta jota en kirjaa tähän, kamala tragedia.

Kirja on feministinen ja pohtii myös yhteiskunnan normeja, lakeja ja toimintaa. Useimmat elleivät kaikki yhteiskunnat ole patriarkaalisia ja ainakin jossain määrin misogyynisiä. Esimerkiksi abortti oli laiton Meksikossa vuoteen 2007 asti, asia on mennyt parempaan suuntaan. Vuonna 2023 abortista ei voida enää virallisesti rangaista missään osavaltiossa korkeimman oikeuden päätöksen perusteella. Meksikon koulujärjestelmä on ollut heikkotasoinen, siis julkinen koulutus, se johtaa siihen, että ne joilla on rahaa, laittavat lapsensa yksityiskouluihin. Meksikossa ei ole samanlaista "turvaverkkoa", jossa yhteiskunta pitää huolta, opintotuki, asumistuki, kouluruoka, ilmainen lukio myös kirjoineen, ilmainen korkeakoulutus, lapsilisät, Suomessa tätä ei arvosteta, eikä myöskään ymmärretä sitä, että kaikki on maksettu 18 vuotta ulkomaisella velalla. Taannummeko tässäkin asiassa köyhien valtioiden tasolle? Kirja antaa pontta hoitaa myös omat asiat kuntoon, ja tukea yhdenvertaisuustyötä. Yhteiskunnassa on oltava myös valistusta, mahdollisuus kunnolliseen ehkäisyyn ja aborttiin. Naisten oikeudet on turvattava, mutta myös miehiä on autettava, Suomessa yhä suurempi osa nuorista miehistä syrjäytyy tällä hetkellä koulutuksesta.

Kirjailija pohtii myös uhreja syyllistäviä mekanismeja, jotka johtavat "entä jos silloin" - kysymyksiin. Kirjailija myöskin toteaa, että olen kaivannut Lilianea joka päivä. Kirjassa on termi No visible bruises, eli päällepäin ei näy mitään.

Kirjan nimi tulee Albett Camus'lta: "In the midst of winter I finally found there was within me an invincible summer..."  Talven keskeltä löysin vihdoin voittamattoman kesän. 

Liliane ei antanut periksi, hän pyrki elämään vapaana.

*****

Ihmettelin Lilianan päiväkirjaa, jossa ensisuudelmasta kirjattu My first kiss 31.11.1982. Marraskuussa on 30 päivää.

Tuija Siltamäki: Ihan hyvä

 

Tuija Siltamäki: Ihan hyvä, WSOY 2023, sivumäärä 144.

Tuija Siltamäki on kirjoittanut teoksen Ihan hyvä teemalla pärjäilyjä suoritusyhteiskunnassa. Kirjan on "taittanut" graafikko Saara Helkala.

Nykyisin ihannoidaan suorituksia, aikaansaamista ja menestystä. Instagramissa ja somessa on hienoja ihmisiä hienoissa kulisseissa. Se voi aiheuttaa paineita muille. Kirja pohtii, mitä kaikkea pitää odotusten mukaan suorittaa: liittyen opiskeluum, työhön ja perheeseen!

Oletan että kirja on suunnattu alle 25-vuotiaalle tai henkilöille, jotka ylisuorittavat koulussa, töissä tai elämässä. Kirjassa on nostettu käsittelyyn koulupaineet lukiossa, ja yliopistoissa, perheen perustaminen, työssä oleminen ja "ura". Lisäksi käsitellään koulukiusaamista, mielenterveyttä, ahdistusta, päihteiden käyttöä, liikunta- ja ravintosuosituksia sekä huijarisyndroomaa.

Kirja on helppolukuinen, siinä on tiedon ja tilastojen lisäksi "haastateltu" asian kokeneita.

Olisin halunnut pitää kirjasta, mutta minusta se oli todellinen huti. Kirjan perusvire oli se, että ihminen selviytyy päihdeongelmista esim. kokaiinin käytöstä ilman katkoa. Usea ongelma oli minusta yksinkertaistettu ja teoretisoitu.

Kirjassa ohjataan valitsemaan vapaasti, mutta ei kerrota, että vapaudellakin on rajansa. Perheitä käsitellään myös. Jos "hankkii" lapsen, minusta siihen liittyy vähintään 18 vuoden vastuu, yleensä koko loppuelämän mittainen vastuu. Lapsen elatus vaatii työntekoa, joka taas vaatii koulutusta. Monilapsisen perheen elatus on vaatii paljon tuloja. Tätä ei millään perustuloilla muuteta. Yksinäinen ihminen voi elää tuilla, mutta lapsiperheen taloudellisen pohjan pitää olla turvattu.

Ymmärrän kyllä, että olen vanhempaa sukupolvea, mutta yhteiskunnalla ei ole enää taloudellisia resursseja tulla apuun. Valtion velka on paisunut liian isoksi.

Kirjassa oli yksi erittäin outo väite, eli että määräaikainen työsuhde olisi vaikeampi purkaa kuin vakituinen. Purkaminen on aina "yhtä vaikeaa". Koeajalla voidaan purkaa ja koeajan ulkopuolella työsopimuslain kahdeksannen luvun mukaan. Irtisanominen on eri asia. Irtisanomiseen liittyy irtisanomisaika, purkamiseen ei.

Olen 1900-luvun ihminen, elänyt 1990-luvun laman, jolloin monilla (myös itsellänikin)  oli taloudellisia vaikeuksia. Valitettavasti me emme oppineet lamasta mitään. Vuoden 2000 perustuslaki antoi kansalaisille vain oikeuksia. Rahat oikeuksiin loppuivat jo 2008. Siitä pitäen olemme eläneet "vekselein".  Valtion velka on kasvanut jo niin isoksi, ettemme selviä siitä.  Nykyiset leikkaukset ovat vain murusia. Edelleen velkaannumme yli 12 miljardia vuodessa. Korkokustannuksetkin ovat 3-4 miljardia, pian jo yli 5 miljardia euroa. Toutuimme nollakoron maailmaan. Velkaantuminen jatkuu koko ajan suuremmin summin. 

Kirjassa puhutaan myös huijarisyndroomasta, eli henkilö epäilee omaa pätevyyttään. Itsellä on kirjablogin suhteen aina välillä huijarisyndrooma. Se mitä kirjoitin yllä on mielipiteeni, hyväksyn sen että nuoremmille kirja antaa eväitä elämään, muttei takuureseptiä selvitä elämän karikoista, joista yksi on miten rahoittaa oma elämä valtion velkaloukussa, kun hyvinvointiyhteiskunta on romahtanut. Moni nuori onkin jo tajunnyt tämän ja alkanut sijoittaa nuorena. Pörssisäätiön mukaan jo 44% nuorista omistaa sijoituksia, 16-24-vuotiaista 32,5% omistaa sijoituksia.

Majavan mailla

 

Pepe Forsberg - Paula Forsberg: Majavan mailla, Minerva 2021, sivumäärä 151.

Kirja perustuu  Forsbergien päiväkirjaan korona-ajalta 2020  ja upeisiin valokuviin kanadanmajavista Lammin Evolta. Valokuvia on eri vuodenajoilta.

Evo kuuluu Hämeenlinnaan, ja siellä on retkeilyalue, mutta on myös Natura 2000-alueita. Majavakanta siellä on kanadanmajavaa. Ne nähdään kirjassa hyödyllisenä, koska ne aikaansaavat laajoja tulva-alueita. 

Toisaalta Kanadan majavaa pidetään haitallisena vieraslajina, joka syrjäyttää euroopanmajavan. Asiantuntijoiden mukaan kanadanmajavan pois metsästys ei onnistu. Kanadanmajavan poikastuotto on suurempi kuin euroopanmajavan.

Euroopanmajavaa esiintyy myös itärajan takana. Kromosomistoltaan majavalajit eroavat, joten ne eivät voi lisääntyä.

Kirja on minusta kuvastoltaan hieno, ja siinä on lisämateriaalia QR-koodien takana. Lisäksi kirjassa on hahmoteltu eripituisia "majavaretkiä".

Tämä on varmasti ilkeästi sanottu, mutta itse kaihdan Suomen luontoon tulleita vieraslajeja, niitä näen joka päivä eli komea lupiini, jättipalsami ja valkohäntäpeura.

Ymmärrän kyllä kirjan näkökulman tulva-alueistakin.

Rex Stout: Trio for Blunt Instruments

 

Rex Stout: Trio for Blunt Instruments, julkaistu vuonna 1964, tämä on 200-sivuinen pokkarinäköispainos on painettu Puolassa. Kokoelmaa ei ole suomennettu, eikä sitä ole Suomessa myynnissä.

Totutun tavan mukaan kirja sisältää kolme Nero Wolfe -tarinaa: Kill now Pay Later, Murder is Corny sekä kolmantena Blood will tell. 

Yksityisetsivä Nero Wolfe on ruokaa ja orkideoja rakastava salapoliisi, jonka apurina häärii tarinan kertoja hyvin sanavalmis ja ilmaisussaan vuolas Archie Goodwin. Tarinoiden keskipiste on Nero Wolfen yleellinen kivilinna New Yorkissa, jossa arvoitukset ratkaistaan. Goodwinin lisäksi Nero Wolfe käyttää etsiväkolmikkoa Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather. Nero Wolfen yli 10 000 orkideaa hoitaa Theodore Horstmann ja gourmet-pöperöitä kokkailee sveitsiläinen keittiömestari Fritz Brenner. Murharyhmän päällikkö tarkastaja Cramer hätistelee alituiseen Nero Wolfea, joka usein tarjoilee ratkaisun Cramerin "lapaan".

Kill Now - Pay Later -juttu on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1961.
Tarina alkaa, kun Pete Vassos, kreikkalaistaustainen ahkera ja nöyrä kiertävä kengänkiillottaja tulee kotikäynnille Nero Wolfen luo. Hän tulee liian aikaisin ja on hyvin järkyttynyt (Nero Wolfen apurin Archie Goodwillin mukaan ei virnistä). Pete on  nähnyt, että edellinen asiakas herra Dennis Ashby putosi korkealta ikkunasta ja kuoli. Dennis Ashby työskenteli Mercer's Bobbins -yrityksessä,  hän edisti myyntiä. Ashby (39 v) oli naimisissa, mutta pariskunnalla ei ollut lapsia. Pete kertoo tapauksessa Archie Goodwinille ja Nero Wolfelle. 

Muutaman päivän perästä Kivilinnaan saapuu Peten tytär Elma Vassos, joka kertoo Peten pudonneen kallion kielekkeeltä, Poliisi kuittaa tapahtuman itsemurhaksi, ja murhan Peten tekemäksi. Pete on ihaillut Nero Wolfea ja säästänyt kaikki Nero Wolfen antamat dollarin setelit, jotka Elma kiikuttaa palkkioksi. Nero Wolfe haluaa ratkaista Peten murhan ilmaiseksi. Hän majoittaa Elman kivilinnaan, jossa sveitsiläinen keittiömestari Fritz Brenner loihtii hänelle herkkuja (Elma on menettänyt ruokahalunsa surussaan).

Murhamysteeri kytkeytyy yritykseen. Nero Wolfe lähettää yksityisetsivät Saul Panzerin ja Fred Durkinin kenttätöihin. Nero Wolfe tarjoilee Cramerille ratkaisun, jota Cramer ei aluksi usko. (en paljasta murhaajaa enkä edes motiivia). Minusta hyvä tarina.

 "Murder is Corny" 1964.
Ovikello soi, ovella on tarkastaja Cramer. On tiistai ja viikottaiset Nero Wolfen maissintähkät ovat jääneet tulematta. Cramerilla on pahvilaatikko, jossa on Wolfen 16 viikottaista maissintähkää, jotka sveitsiläinen keittiömestari paahtaa. Nyt tulleet tähkät ovat väärin valittuja, osa on  liian kypsiä, osa raakoja. Maissintähkiä kuskannut mies Kenneth Faber (28 v) on löytynyt Rustermannin ravintolan viereiseltä kujalta murhattuna. Maissintähkät tulevat Duncan McLeodin tilalta.

Nero Wolfe käy ravintolassa säännöllisesti, Nero Wolfe "johtaa" ravintolaa ystävänsä Marko Vuckicin murhan jälkeen. Cramer epäilee murhasta Archie Goodwiniä kahdesta syystä. Faberin muistikirjassa on ollut Archien nimi, toki myös Max Maslow'n, Carl Heydt'n ja Peter Jayn. Faber on seurustellut Duncan McLeodin tyttären malli Sue McLeodin kanssa. Sue on kuulusteluissa nimennyt Archien, jonka tuntee hyvin, syylliseksi. Cramer pidättää Archien, joka pääsee vapaaksi ison takuusumman 20 000 dollarin "kanssa". Summa on ollut tuolloin todella suuri

En luettele yksityiskohtia, en syyllistä, enkä motiivia, mutta Nero Wolfe tekee muistion, jossa osoittaa syyllisen, ja yksi ratkaiseva todiste on maissin tähkät.

Tarinassa esiintyy myös Archien vakioheila Lily Rowan.

"Blood Will Tell"

Tarina alkaa kun Archie Goodwin avaa paketin, jossa on verentahrima solmio ja kirje James Neville Vancelta. Tämän jälkeen tulee soitto, missä käsketään polttaa paketti. Tapahtumat ovat niin kummallisia, että Archie jalkautuu ja piipahtaa Vancen luona. Ilmenee, että naapurissa on murhattu rouva Kirk, jonka aviomies herra Kirk joutuu epäilyksen alaiseksi ja palkkaa Nero Wolfen. Wolfe selvittää murhan. Hän pistää kentälle etsivätrion Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Catherin, jotka pöyhivät solmioita. Nero Wolfe osoittaa syyllisen solmioita analysoidessaan.

Nero Wolfe tarinoita (pitkät ja lyhyet) on kaiken kaikkiaan 73, joista yksi ilmestyi Rex Stoutin kuoleman jälkeen. Se on kuitenkin jo julkaistujen tarinoiden toisia versioita, joita Stout ei julkaissut. 

Novellikokoelmat
1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Curtains for Three

 

Rex Stout: Curtains for Three,  1950, pokkaripainos 1994, sivumäärä 222.

Rex Stout (1886 - 1975) julkaisi 33 Nero Wolfe -dekkaria ja 14 Nero Wolfe -novellikokoelmaa. Jutuissa salapoliisina on orkideoista ja gourmet ruusta pitävä Nero Wolfe. Neljästätoista novellikokoelmasta on suomennettu vain kaksi, tätä ei ole suomennettu.

Nero Wolfe viihtyy kivilinnassaan ja hänen käytännön asioitaan hoitaa Archie Goodwin, joka on myös tarinoiden sukkela kertoja. Pöperöitä Nero Wolfelle valmistaa Fritz Brenner ja orkideoija hoitaa Theodore Horstmann.

Tähän viidenteen novellikokoelmaan Curtains for Three esipuheen on kirjoittanut amerikkalainen kirjailija Judith Kelman (s. 1945), hänen tunnetuin tuotos on Sara Spooner kirjasarja, josta ainakin kahta osaa myydään netissä. Kelman tuo esiin Nero Wolfen rauhallisuuden ja vakauden hänen työssään.

Nero Wolfe -novellikokoelmissa on perinteisesti kolme noin 70-sivuista tarinaa, tässä nimeltään: The Gun with Wings, Buller for One  ja Disguise for Murder.

The Gun with Wings,  72 sivua, julkaistu vuonna 1948

Ensimmäisessä tarinassa  Nero Wolfen luo tulee 14.8.1948 nainen, joka läväyttää vaaleanpunaisen 5000 taalan  shekin pöytään. Nainen rouva Mion lyhyemmin Peggy on saapunut miesystävänsä Frederick Wepplerin eli Fredin kanssa. Rouva Mionilla on ongelma, hänen miehensä huippusopraano Alberto Mion on kuollut huhtikuussa. Kuolema on kuitattu itsemurhaksi. Peggy haluaa, että Nero Wolfe selvittää todellisen kuolinsyyn ja mahdollisen murhaajan, jotta hän voisi hyvin mielin avioitua Fredin kanssa.

Tarinan nimi juontuu aseesta, joka on ollut pöydällä, ei lattialla, mikä olisi loogista, jos kyse olisi ollut itsemurhasta.

Alberto Mionin luona tai asunnossa oli tapahtumahetkellä oktetti Fred, Peggy, Alberton manageri Rupert Grove, Metropolitan-oopperan pr-päällikkö Adele Bosley, oopperalaulaja Gifford James ja hänen tyttärensä Clara, lakimies Henry Arnold ja lääkäri Nicholas Lloyd.

Motiivi veritekoon olisi ollut monella. Peggy on kertonut suhteestaan miehelleen, joka voisi laukaista itsetuhoisen reaktion, mutta Alberto oli naisten mies, hän oli puolestaan ahdistellut Gifford Jamesin tytärtä Claraa, jonka seurauksena Gifford James on iskenyt Albertoa kurkunpäähän. Alberto oli joutunut sairaslomalle, ääni oli poissa. Hänet leikannut lääkäri Nicholas Lloyd arvioi paranemisajaksi on 2-3 kuukautta. Etelä-Amerikan kiertue on jouduttu perumaan, ja Alberto Mion vaatii 50 000 dollarin korvauksia Gifford Jamesilta.  Metropolitan ooppera haluaa taas välttää skandaalin.

Archie Goodwin on vauhdissa ja näin hän kuvaa Henry Arnoldia: He was a little sawed-off squirt with bald head so flat on top you could have kept an ashtray on it, and his nose was pushed in. s. 21. Rupert Grovea hän kuvaa vielä värikkääämmin, ja sen jälkeen nimittää häntä Rupert the Fat'ksi.

Nero Wolfe ratkaisee murhaajan ja motiivin, joka on varsin yllättävä, mutta on vahva.

Bullet for One, julkaistu 1949, pituus  71 sivua
"Luoti yhdelle" on saanut hyviä arvioita, koska siinä on miltei kaikki "hyvän" Nero Wolfe tarinan piirteet. 

Johtava teollisuusmuotoilija Sigmund Keyes on ammuttu ratsastuslenkillä aamulla New Yorkin Keskuspuistossa. Poliisitarkastaja Cramerin johdolla poliisi tutkii veritekoa, mutta tekijä on epäselvä. Poliisin omien silminnäkijähavaintojen perustella murhan tekoaika on haarukoitu. 

Nero Wolfen luo marssii viisikko, joka on vainajan lähipiriä. Dorothy Keyes, vainajan tytär, liikekumppanit Ferdinand Pohl, Frank Broadyke, Wayne Safford. sihterinä toimiva neiti Audrey Rooney. Tai hän sai potkut, kun hänen epäiltiin varastaneen suunnitelmia ja myyneen ne Broadykelle. Tämän takia Audrey Rooney tulee aiemmin puhumaan Archie Goodwinin kanssa. Archie tunnistaa hänet kalenteritytöksi. Kalenterissa Audreylla oli sanko kädessä ja hän oli hevosen vieressä, johdatusta vainajan ratsastusretkiin. Viisikosta neljä asettelee syyllisen viittaa Victor Talbotille Keyesin myyntitykille. Vainajan tytär Dorothy on eri mieltä, sillä hän rakastaa Talbotia. Talbotilla on murha-ajalle vedenpitävä alibi.

Nero Wolfe pistää yksityisetsivät Orrie Catherin ja Saul Panzerin kenttätyöhön. Archie loukkaantuu Orrien kukkoilusta ja illastaa Flamengo-Clubilla heilansa Lily Rowanin kanssa. En avaa juonta enempää, mutta Archie rekonstruoi ratsastusretken uudestaan, jolloin murhaaja selviää. Archie joutuu myös menemään Nero Wolfen orkidea-ystävän Lewis Hewittin luo.

Archie unelmoi myös Audreystä hänen vaimonaan, ja pohtii, kuka lopulta maksaa Nero Wolfen taksan. Loistotarina.

Disguise for Murder, julkaistu 1950. mitta 80 sivua
Tarinassa "Murhan naamiointi" Nero Wolfe järjestää  orkideanäyttelyn tai Manhattanin kukkakerhon jäsenet voivat tutustua Nero Wolfen kasvihuoneisiin.. Näyttelyn aikana Cynthia Brown  kertoo Archie Goodwinille, että on nähnyt murhaajan.  Pian Cynthia Brown löydetään murhattuna Nero Wolfen toimistosta. Jutun hankaluutena on se, että Cynthia ei tiennyt murhaajan nimeä. Kukkanäyttelyssä oli paljon ihmisiä. Lopulta ratkaisu löytyy "hatuista".

Tarinassa Archie Goodwin joutuu murhaajan vangiksi, mutta selviää puhelahjojensa avulla. Poliisitarkastaja Cramer sulkee Nero Wolfen "toimiston". Yllättävä tarina.

Nero Wolfe -novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956
9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Minna Canth: Eräs Puijolla käynti

 

Eräs Puijolla käynti on Minna Canthin (1844-1897) novelli vuodelta 1891. Kuvissa on Puijo, Puijon torni ja hyppyrimäet. Niitä ei ollut vielä 1891, jolloin novelli ilmestyi. Silloin oli puinen vuonna 1865 rakennettu torni. Sen jälkeen rakennettiin vuonna 1906 tiilinen torni, ja nykytorni oli valmis 1963. Puijon tornille pääsee nykyisin viereen autolla. Toiselta puolelta pääsee myös. Hyppyrimäkien vieressä on "kuntoportaat" joita pitkiin pääsee sinne hyvin. Rinne on todella jyrkkä ja siinä on "vieläkin" metsää. Yläkuva on otettu Valkeisjärveltä ja alempi Neulamäestä.

Nyt novelliin.

Aina ja Hilma ovat ystävättäret, jotka ovat talvella kirjeenvaihdossa. He suunnittelevat yhteistä kesää. Aina asuu Kuopiossa. Tytöt ovat 17-vuotiaat. He päättävät seikkailla. He lähtevät kaupungista ja menevät Puijolle. He päättävät elää vastoin sääntöjä ja ottavat kengät ja sukat pois (ja piilottavat ne). Sitten he kiipeävät Puijon torniin. Pahaksi onneksi he törmäävät remuaviin ylioppilaihin (ovat siis poikia). He eivät pysty etenemään riittävän nopeasti paljain jaloin ja ylioppilaat seuraavat heitä kotiin asti. Asiasta syntyy "skandaali", jonka johdosta Hilma lähtee kotiin.

Novelli näyttää kuinka kauan miehillä ja naisilla oli yhteiskunnassa eri normit ja kuinka tytöt itse lopulta noudattivat normeja, Hilma päättää itse lähteä, koska hän sisimmässään häpeää? Minusta vain perhe tiesi asiasta.

Ensimmäinen suomalainen naisylioppilas oli Maria Tschetschulin, joka sai Helsingin yliopiston kanslerilta erivapauden (jonka kaiketi keisari hyväksyi). Maria jäi työelämään. 

Emma Irene Åström oli ensimmäinen nainen, joka suoritti maisterin tutkinnon. Åström suoritti 1869 Jyväskylän opettajaseminaarin tutkinnon, ylioppilastutkinnon 1873, ja maisterin tutkinnon 1882.

Tasaveroinen oikeus opiskella yliopistossa tuli vuonna 1896, mutta pitkään korkeakoulua käyvistä valtaosa oli miehiä. Nykyisin naiset ovat enemmistö sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa. Myös lukion ja ammatillisen tutkinnon suorittaneista enemmistö on naisia.  

Opetushallituksen ylläpitämän tietopalvelu Vipusen  mukaan suoritetuissa tutkinnoissa naisten etumatka on ollut huima, lisäksi esimerlkiksi 2010-luvulla ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa ero on 70%-30% naisten hyväksi.

Mika Kivelä: Ja kahdeksantena päivänä

 

Mika Kivelä: Ja kahdeksantena päivänä, Enostone Kustannus 2019, sivumäärä 186.

Ja kahdeksantena päivänä on turkulaisen Mika Kivelän toinen romaani, jonka päähenkilö Jakke Kivistö on työttömyyden kokeva tavallinen keski-ikäinen perheenisä. Toimettoman setämiehen arki menee raiteiltaan outojen tapahtumien vuoksi.

Mika Kivelä fanittaa Kissiä ja opus on saanut nimensä 1983 julkaistun Lick It Up levyn raidasta And On The 8th Day. Samana vuonna Kiss konsertoi marraskuussa Helsingissä ja Oulussa.

Suuri osa kirjaakin kertaa Kissin uran nousua ja pientä väliaikaista lässähdystä ja kaikkeen yhtyeeseen liittyvää. Rinnalla menee Jaken outo kujanjuoksu.

Ostin opuksen kirjakaupan alehyllystä ja kesälukemisena se antoi tuhdin tietopaketin Kissistä, joka minulla on jäänyt hieman varjoihin. Kivelällä on selkeä ilmaisu, joten kirjan lukee helposti missä vaan. Kivelä valottaa lisäksi Turun maisemia itäiseltä suunnalta, kuten Lausteelta,  Varissuolta ...

*****

Turkulainen Mika Kivelä löi itsensä läpi runoilla, joita olen arvioinut kuusi kappaletta  (linkki). Ensimmäinen romaani oli Elukkavaunu, olen blogannut myös romaaneista Marilynin kiehkura. ja Muukalainen. 

Kivelän blogissa Levyhyllyn takaa on erinomaisia levyarvioita.Siellä on myös Kissin Dynasty-levyn arvostelu (täällä) ja sieltä löytyy linkkejä Kissin muiden jäsenten soololevyjen arvioihin. 

Itse en ole Kissiä nähnyt livenä, mutta cover-bändi Trr Trr Trr soittaa ja laulaa myös Kissiä. 

Tässä kappale I Was Made For Lovin' You. Kiss oli yksi isoveljeni suosikkiyhtyeistä, veli kylläkin piti kovaa kiinni aarteistaan.

Löysin yhden äänitteen kun hän muutamia vuosia sitten yllättäen oli menehtynyt ja tyhjensimme hänen asuntoaan, tämä on kasetin kansi.

Luultavasti tässä on Kissin Suomen vierailut:
23.11.1983 Helsingin jäähalli ja 25.11.1983 Oulun jäähalli

19.9.1987 Helsingin jäähalli (lisäsin tämän ks. kommentit).
17.6.1997 Hartwall Areena
26.2.1999 Hartwall Areena
27.5.2008 ja 28.5.2008 Hartwall Areena
10.6.2010 Tampereen Sauna Open Air -festivaali
3.6.2013 Hartwall Areena
4.5.2017 Hartwall Areena
19.9.2018 Helsingin jäähalli
20.6.2022 Helsingin jäähalli

Harva on päässyt lukemisessa tänne asti, joten totean, että kirjassa leikitellään  vaihtoehtotodellisuudella ja Kivelä on koonnut kirjan soundtrackin. Kaikille, joita kiinnostaa Kiss, kannattaa lukea.

Vergilius: Aeneis

 

Vergilius: Aeneis, suomentanut Alpo Rönty  Loki-Kirjat 2000, sivumäärä 490.

Aeneis on roomalaisten kansalliseepos. Se on käännetty suomeksi kokonaan kolme kertaa. Kuvan mukainen opus on Alpo Röntyn (s. 1941)  vuonna 2000 kääntämä. Ensimmäinen joka tiettävästi suomensi eepoksen kokonaan oli kirkkoherra Konstantin Siitonen (1851-1925). Gutenbergissa  tämä on suomeksi nimellä Aeneidi, julkaisuvuosi oli 1888.

Publius Vergilius (70 eaa - 19 eaa) kirjoitti Aeneis-eepoksen vuosina 29 - 19 eaa. Keisari Augustus etsi kirjoittajaa  Homeroksen Ilias- eepoksen tapaiselle teokselle.  Lopulta työ lankesi Vergiliukselle, joka kirjoitti Aeneisin heksametriin. Teos koostuu kahdestatoista laulusta. Augustus julkaisi eepoksen Vergiliuksen kuoleman jälkeen. Vergilius sai työn loppuun tai tiettyyn vaiheeseen, mutta ei ehtinyt stilisoimaan sitä valmiiksi. Vergilius nojautui kirjallisiin lähteisiin. Sairastuessaan ja kuollessaan Vergilius oli tiettävästi etsimässä lisäaineistoa. Konstantin Siitosen mielestä teos oli tärkein länsimainen teos 1500 vuoden ajan.

Useilla kansakunnilla (ja valtioilla) on oma kansalliseepoksensa, ne ovat yleisesti tunnettuja ja toimivat kansallistunteen vahvistajana. Usein ne ovat kirjoitettu runoelmiksi. Ne ovat myyttisiä. Aeneis liittää kreikkalaisten Ilias-eepokseen, ja muovaavat käsitystä siitä, että roomalaiset ovat antiikin jumalaista alkuperää ja polveutuvat troijalaisesta Aeneaksesta.

Aeneis sijoittuu Välimeren tienoille. Kirjan päähenkilö on Aineias, josta itse käytän latinalaista muotoa Aeneas. Teoksen alussa Aeneas harhautuu (tai Juno harhauttaa hänet) Karthagoon. Rooma oli käynyt eepoksen ilmestyttyä puunilaissotia (264 -146 eaa) Karthagon kanssa. jossa Rooma laajeni ensin välimeren seudulla. Rooma sai haltuunsa Sisilian, sitten Iberian ja lopulta Karthago tuhottiin kokonaan. 

Troijan sodan loppuvaiheet kerrataan teoksen toisessa laulussa Didon luona. Teoksessa on siis menneisyyttä, mutta myös leikkauksia Rooman myöhempiin tapahtumiin.

Aeneas liitetään saagassa myös susinaaraan imettämään Romulukseen ja siten Juliusten dynastiaan ja myös Zeukseen, joka roomalaisille oli Iuppiter (jatkossa tässä bloggauksessa Juppiter, koska Rönty käyttää sitä muotoa, ei muotoa Jupiter). 

Aeneas oli troijalainen sotapäällikkö. Aeneas oli Juppiterin tyttären Venuksen ja Ankhiseen poika. Aeneaan oli määrä löytää "luvattu" maa (Rooma). Aeneaan matkaan tulee heti mutka, ja retki Roomaan kestää ja vaatii ponnistuksia. Ponnistuksia oli myös tällä bloggaajalla teoksen lukemisessa ja bloggauksen kirjoittamisessa. Tämä on hajanainen bloggaus.

Ensimmäisen kirjan alussa Aenas on retkikuntansa kanssa harhaillut vuosia. Päämäärä on Rooman perustaminen. Kun retkikunta on kiertänyt Sisilian alkaa tapahtua. Toisaalla ylijumala Juno (Juppiterin puoliso) käskee Aiolosta nostattamaan myrskyn. Retkikunta hajaantuu ja kärsii tappioita. Neptunus, joka on Junon veli, tulee apuun. Retkikunta  nousee maihin Afrikassa. Myös Venus auttaa poikaansa. Ylipäätään tämänkin saagan polttovoimana ovat jumalten oikut ja puuttuminen ihmisten asioihin. Pohjois-Afrikassa he saapuvat Karthagoon, jota hallitsee leskikuningatar Dido. Dido pitää pidot Aeneaksen retkikunnalle. Dido rakastuu Aeneakseen ja retkikunta jää Didon hoviin, missä Aeneas kertoo Troijan sodasta,  kreikkalaisten tuomasta puuhevosesta, petoksesta ja Troijan hävityksestä. Tätä käytäneen koulussakin läpi ja siksi tarina on tuttu. Troijan puuhevosesta yön turvin tulee sotilaita, jotka polttavat ja tuhoavat kaupungin. Aeneas saa tehtävän unessa Hektorilta (Troijan prinssi ja kuulu soturi). Aeneaan pitää viedä kotijumalat uuteen kaupunkiin.  Aeneaan isä Ankhises ottaa kotijumalat ja on mukana, vaikka on raihnas. Myös Aeneaan poika saadaan  mukaan sen sijaan Aeneaan vaimo Kreusa kuolee, mutta ennustaa Aeneaalle unessa hänen tulevaisuuttaan. Ankhises kuolee myöhemmin ja matkaa manalaan.

Troijan hävityksen keskellä Aeneas ja troijalaiset päättävät lähteä, ja he varustavat laivoja. Retkikuntaa kohtasivat myrskyt ja ruttoakin oli liikkellä. Matkallaan he tapaavat Hektorin puolison Andromachen "seurata kulk' usehin niin luo apen kuin anopinkin, kantaen vaarillen sylissään pient' Astyanaktaa" (Hektorin ja Andromachen poika). Andromacheen uusi puoliso tietäjä Helenos antaa ohjeita matkan loppuun saattamiseksi.

Juppiterin tahdon mukaan Aeneaan on lähdettävä. Kuitenkin Aeneas ja Dido rakastavat toisiaan. Kaikki johtaa tragediaan ja Dido päättää päivänsä "Näin nimes; silloin tään näkevät juur lausuttuansa piiat syöksyvän miekkaansa sekä hurmehest' säilän höyryävän, kädetkin verisiks'." tosin kuolinkamppailu jatkuu pidempään.

Aeneas saapuu (taas) Sisiliaan. Retkikunnan miehillä on paljon aktiviteettejä, mutta naiset ovat tyytymättömiä jatkuvaan merellä oloon ja sytyttävät laivat palamaan. Aeneas rukoilee Juppiteria, ja sade sammuttaa palon, joskin laivoja menetetään. Aenaan kehoitetaan jättävän napisijat maihin.

Manalaan!
Transsissa ennustava Sibylla ohjaa Aeneaan Manalaan. Hautaamattomat eivät ole päässeet kuolemanvirran Styxin yli. Aeneas tapaa  matkallaan Didon ja näin saa varmuuden tämän kuolemasta. Hän sanoo vihastuneelle Didolle, että jumalien käskystä hän lähti. Manalassa kärsitään rangaistuksia. Vehreällä niityllä Aeneas tapaa Ankhisen isänsä, joka näyttää Aeneaalle hänen tulevat lapsensa ja sukunsa. Lisäksi hän kertoo Romuluksen kohtalon perustaa Rooman ja vetää sukulinjat myös Caesariin ja Augustukseen: "Katsos, poikani, johdattaessa sen mainio Rooma vallassa maill' ylenee, ylevyydessäkin Olympolle; yhdellä muurillaan tuo seitsemän kumpua kiertää, urhoja tuotteliast': ihan kuin Berekynthia äiti kaupungein Frygian läpi ajaa kruunuhikkaana, kun, iloten jumalaissuvustaan, syleääpi lapslaumaans': kaikk' ovat taivahikkait', asekkait' ylä-ilmojen kaikki. Luoppas katseesi tähän, katsellen tätä heimoo, Rooman kansaas! Tää on Caesar ja kaikki Julon heimoa on, avaran joka taivaan kannelle nousee. Täss' on mies, jota sie usehin luvatuks olet kuullut, keisari Augustus, jumalain sukulainen, mi saattaa kultaiset ajat taas Latioon, jotk' maill' on Saturnon ennen vallinneet; levittää Garamantiahan tää valtans' ja Indiahan sekä maahan, mi ulkona tähtein, ulkona auringon radan on, joss' taivahan pönkkää, tähtihin kiilteleviin sovitettua, kantavi Atlas hartehillaan" (Konstain Siitosen suomennos).

Manalan retken jälkeen Aeneas onnistuu purjehtimaan Tiberin suulle. Latinus kihlaa tyttärensä Lavinian leskeksi jääneelle Aeneaalle. Ylijumala Juno sekaantuu vihassaan taas Aeneaan tehtävään. Juno pyytää avukseen Allekton Manalan raivottaren, jonka seurauksena Turnus Rutulien kuningas aloittaa sodan. Turnukselle oli luvattu Lavinia puolisoksi. Aeneas ei ole valmiina sotaan, ja alkaa kerätä liittolaisia itselleen. Juno usuttaa Turnusta hyökkäämään, koska Aeneas on poissa. Sota syttyy. Juppiter yrittää lopettaa jumalien puuttumisen sotaan, turhaan. Juno houkuttelee Turnuksen pois,  koska Aeneas on raivostunut, koska Turnuus surmasi  Pallaksen, kuningas Evanderin nuoren pojan.

Lopulta pystytään solmimaan aselepo, ja asia aiotaan ratkaista kaksintaistelulla Aeneaan ja Turnuksen välillä. Aselepo ei pidä, sillä Juno yllyttää rutuleita hyökkäykseen. Aeneas haavoittuu, mutta Venus tuo lääkeyrttejä. Lopulta kaksintaistelu alkaa, ja siinä on dramaattisia vaiheita,  mutta Aeneas surmaa lopulta Turnuksen.

Juppiter saa Junon rauhoittumaan sillä, että Aeneaan joukko omaksuu latinan kielen ja uuden identiteetin, he eivät ole enää troijalaisia.

Otan tekstinäytteet teoksen alusta, voitte verrata Siitosen ja Röntyn tyylejä.

Konstantin Siitonen: "Taistelust' ynn' urohosta ma laulan, jok' ensinnä Troijan  rannoilt' Italiaan, Lationkin äärille saapui, Salliman käskystä; paljonpa hän samos maita ja merta, tahdost' ylhäisten, vihan kantavan Junonki vuoksi: paljon kärsiä sai sodan aikana, siks kuni laittoi  kaupungin sekä toi jumalat, Lation suku jost' on, albalais-isät, niin myös Rooman korkeat muurit. 

Alpo Rönty: Taistelut kerron ja sen, mikä mies pakolaisena Troijan mailtaan Italiaan tuli kohtalon tuomana ensin, paljon kärsiä sai ulapalla ja maissa, kun taivas vaati ja leppymätön oli Junon kauhea kiukku, joutui myös sotimaan, kun toi jumalansa ja tänne toi Laviniumin; niin nousi latiinien kansa, Alba ja sen isien suku, tehtiin mahtava Rooma.

Teoksen on suomentaneet myös Päivö ja Teivas Oksala, valitettavasti minulla ei ollut tätä teosta käytössäni.

Rönty ja Siitonen ovat kääntäneet eri tavalla myös luonnehdinnan Minotauruksesta:
Rönty: "tuo rivon rutsauksen rivo muisto" s.146
Siitonen "tuon pimeän parituksen ilkeämuotoinen taimi".

Myös William Shakespeare on  näytelmässääm Julius Caesar viitannut Aeneakseen: 

"Kuin suuri kanta-isämme Aeneas

Harteillaan kantoi Troijan liekeistä

Anchises-ukon,"

Osallistun tällä kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen.

Lopuksi voin tunnustaa, että ennen lukemaani en tiennyt, että teukrit ovat nimitys troijalaisille.

Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö

 

Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö, Kultosaari 2025. Kannen ulkoasu Lasse Rantanen, taitto Noora Ohvo. Sivumäärä 343.

Seppo Jokinen (s. 1949) päättää teoksellaan Viimeinen vääntö komisario Koskinen sarjansa. Dekkari tarkastelee Koskisen ryhmän henkilöitä ja luotaa menneitäkin. Romaani soljuu alkuun hitaasti, mutta loppu on hyvin vauhdikas.

Viimeinen vääntö on nostalginen päätös 30-osaiselle dekkarisarjalle, jonka taso pysyi korkeatasoisena. (edit 12.9.2026, tulee vielä ainakin yksi osa lisää 9.10.2026 julkaistaan Koskis-osa Kerta kielon päälle). 

Juonesta henkilöistä ja sarjasta
Eletään heinäkuuta 2024, Tampereella komisario Sakari Koskinen on jäämässä eläkkeelle ja perehdyttää Pirjo Purosta tiiminsä toimintaan. 

Osastolle tulee useita tehtäviä samaan aikaan: tuntematon mies nakkeli nuoria pesäpallotyttöjunioreita Tammerkoskeen ja toisaalla perheväkivaltatapaus. Lisäksi terapeutti ja näytelmäkirjailija Moona Helahovin olinpaikka on  tuntematon, minne hän on kadonnut? Sattuu toinenkin silmitön väkivallanteko. Seuraavaksi Moona Helahovin tuntema näyttelijä Vili Ruusuvirta tapetaan kotiinsa.  Heinäkuussa poliiseja on paljon lomalla. Rikososaston johtaja Risto-Matias Rusinpää peruu osaston lomat, mutta Sakari Koskinen ehtii suuntaamaan minilomallaan Australiaan ex-vaimonsa Raijan kanssa.

Näistä aineksista dekkari koostuu.

Kirjassa tarkastaellaan Tampereen rikospoliisi tiimejä, joiden johdossa ovat rikosylikonstaapelit Risto Pekki ja Ulla Lundelin. Ulla Lundelin oireilee aika vahvasti Koskisen eläkkeelle jääntiä ja sitä, että Koskinen  menee naimisiin Australiassa ex-vaimonsa Raijan kanssa. Koskinen -sarja 19. osa Mustat sydämet tapahtui Koskisen osalta Australiassa, ja häissä oli läsnä monia Australian suomalaisia tuttuja, kuten Soppakala, Kimmo Räikkönen ja Iso-Jorma. Koskinen juoksi  tällöin maratonin Sydneyssä Australiassa ja auttoi löytämään Valpuri Kiuruveden. Koskinen sai palkkioksi opaalin, joka oli hiottu ja koristi nyt vihkisormusta ja korvakoruja. Häät vietetään Bribien saarella.

Poliiseista Kaatio on edelleen innostunut jalkapallosta, ja viettänyt lomansa Saksassa EM-kisoja katsoen. Veli-Pekka Simo kuuluu poliisin vakiokaartiin arpineen. Anni Kanninen on edelleen parisuhteessa Susanna Perttulan kanssa. Ennen Koskista Riipinen ja Lehmus ovat jääneet eläkkeelle, Salmi ja Petäistö ovat eläköitymässä Kurjenaho on lonkan takia siirretty talousrikososastolle. Koskisen tiimi hajoaa. Poliisijohtaja Eini Passi aikoo yhdistää tiimejä ja vähentää henkilökuntaa. Koskisen toimia jatkaa Pirjo Puronen, jota vastaan Ulla Lundelin kapinoi. Teoksessa tutkimusapulainen Alli Leino on aika isossa osassa, tai hänen 80-kymppinen isänsä.

Oudot tapahtumat, pesäpallotyttöjen heittäminen veteen sillalta, terapeutin katoaminen ja näyttelijän kuolema, liittyvät toisiinsa, ja siinä on paljon eri henkilöitä ja tapahtumia, jonka jokainen voi lukea itse. Rikokset saadaan selvitettyä Koskisen miniloman aikana ja viimeinenkin Koskisen eläkejuhlapäivän iltana.

Kaikki päättyy onnellisissa, mutta haikeissa merkeissä.

Teemoja
Jokinen nostaa mielenkiintoisia asioita esiin. Eräästä rikollista Koskinen vertaa ensimmäisen tarina siimamieheen. Lapsuuden traumat nostavat todennköisyyttä syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja rikoksiin. Psykiatrinen hoito on laitoksessa lyhytkestoista ja sitten päästetään siviiliin selviytymään. Toisaalta Jokinen arvostelee sitä. että terapeutiksi voi julistautua kuka tahansa (vain psykoterapeutti on suojattu nimike).

Vankien perheiden leimautumista myös käsitellään.

Myös nuorten naisnäyttelijöiden käpälöintiä sivutaan. Vili Ruusuvirta käpälät ovat väärissä paikoissa. Hän on kuuluisa, sarjasta Sielun syvyydessä.

Julkisen sektorin säästöt etenevät poliisissakin. Rikososaston eläkkeelle jääneiden tilalle ei palkata uusia. Vakanssit joko "säästetään" tai siirretään muihin yksiköihin.

Huomio Leontes-hahmosta. Koskinen kysyy vaimoltaan, kuka on Leontes. Hän on Shakespearen näytelmästä Talvinen tarina. Raija tuntee näytelmän ja Leontesin hahmonkin, joka kilahtaa totaalisesti epäilessään vaimoaan Hermionea uskottomuudesta. Näytelmässä Leontes on Sisilian kuningas, jolla on vieraanaan Böömin kuningas Polyxenes, jonka haluaa jäävän hieman pidemmäksi aikaa. Kun hän ei onnistu suostuttelussa, pyytää vaimoaan Hermionea puhumaan. Kun Polyxenes jää,  Leontes joutuu hirvittävän mustasukkaisuuden valtaan, joka saa aikaan paljon. Tarinalla on osittain onnellinen loppu, että lopussa totuus selviää ja Leontes ja Hermione jatkavat pariskuntana, mutta Mamillius Leonteen poika kuoli suruun tapahtumien tuoksinassa.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:

Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025

Seppo Jokinen: Mustat sydämet

 

Seppo Jokinen: Mustat sydämet  Crime Time 2014, sivumäärä 330.

Seppo Jokisen komisario Koskinen -sarjan osa 19 tapahtuu Koskisen osalta Australiassa. Koskisen "tyttöystävä" ja kollega Ulla Lundelin ahertaa poliisin tehtävissä ja huolestuu kuopuksestaan Lotasta (20 v), Lotta on luultavasti jonkun miehen luona, eikä vastaa puhelimeen.

Koskinen, Anni Kanninen ja Havia osallistuvat Sydneyn maratonille. Kesken maratonin Koskinen kuulee avunpyynnön ja maalissa Loskinen tapaa Kathy Innesin, joka pyytää auttamaan äitiään Auli Kiuruvirtaa. Kathy on Airin ja Veikon tytär Katariina, joka avioituessaan "lyhensi" etunimeään. Airin veljentytär Valpuri on kadonnut.  Airin mies kuoli puoli vuotta sitten pudottuaan kalliolta Brisbanessa. Koskiselta ja Kanniselta surahtaa tapaukseen viikonloma, mutta he selvittävät rikokset ja myös löytävät Valpurin hengissä.

Koskisen Australiassa tapaamat suomalaiset ovat tiivis ja jo ikääntyvä joukko. Siihen kuuluvat kiuaskeisari Ari Hurtikka, Soppakala eli Pertti Säynävä, Kimmo Räikkönen, Iso-Jorma eli Jorma Möttölä ja Sutukka. Hyviksiin kuuluu myös Airin vävy Ron Innes.

Tutkimusten lomassa maratonilla kipeytynyt vasemman polven nivelkierukka repeää, edellisen maratonin jälkeen repesi oikea. Paikallisen lääkärin tuomio: maratonit on polvien osalta juostu.

Koskinen ja Kanninen saavat tuliaisina molemmat mustan opaalin, josta juontuu myös dekkarin nimi.

Mustat sydämet on erilainen ja erinomainen opus Komisario Koskinen -sarjassa. Tämän dekkarin maisemiin palataan viimeisessä Koskisdekkarissa Viimeinen vääntö.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:

Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025

Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu

 

Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu, Crime Time 2022, sivumäärä 319.

Tämä teos päättää Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-sarjan. Kirjassa on Jarkko Sipilän tyttären Annikan esipuhe. Jarkolle oli mieluista kirjoittaa Takamäki-sarjaa ja hän ehti saamaan tämän miltei loppuun.  Annika Sipilä, joka oli editoinut Jarkon tekstejä, saattoi kirjan loppuun.

Kahdesti tapettu tiivistää hyvin yhden juonilangan. Vuonna 2013 Jyväskylässä kadonnut ja myöhemmin kuolleeksi julistettu Janne Honkanen löytyy Helsingin Paloheinästä tapettuna, mies on vaihtanut nimensä Janne Ylöseksi ja elänyt "yhteiskunnan ulkopuolella". Miten Paloheinän murhaan liittyy nuoremman Takamäen kiinniottama harhoissaan oleva Johan Stenmarck, on iso kysymys. Liittyvätkö siihen  eri huumeorganisaatiot?

Henkilökatras on suurinpiirtein entinen Väkivaltayksikön päällikkö on Karila. Karila on kypsähtänyt jatkuvasti lisääntyneeseen byrokratiaan. Rikoskomisario Kari Takamäki  asuu uuden vaimonsa kanssa edelleen Kruunuhaassa. Takamäen Kaarina-vaimo kuoli auto-onnettomuudessa. Nuorempi Takamäen pojista Joonas on vanhempi konstaapeli ja ottaa sekavan Stenmarckin maijan kyytiin Komisario Takamäki käy aamuisin Mustikkamaalla 7-8 kilometrin juoksulenkeillä. Anna Joutsamo on sinkku, mutta tapailee insinöörimiestä. Joutsamo on työmyyrä ja hyvä etenkin puhelimen lokitietojen kanssa. Kirsi Kohonen on edelleen ryhmässä. Kohonen on naimisissa ja perheessä on kaksi lasta. Mikko Kulta on naimisissa asuu Malmilla, hänelläkin on kaksi lasta. Nuorin tulokas Milka Mustavaara on vakiinnuttanut paikkansa Takamäen tiimissä, johon kuuluu myös ataripoliisi naimaton Suhonen.

Sanna Römpötti on vakiorikostoimittaja. Takamäki tulee Römpötin kanssa hyviin juttuun. Takamäki antaa ne tiedot, jotka voi. Toisaalla Römpötti haluaa julkisuuslain perusteella tietoja, jokainen voi pohtia, missä on asiakirjajulkisuuden "raja". (Julkisuuslaki 24§).

Janne Honkanen-Ylösen lisäksi jalkapallokentällä on ammuttu 15-vuotiasta Alban Skelaa polveen. Ervin Albanin isoveli on raivona, pikkuveli on ollut lupaava jalkapalloilija.  Kuvio liittyy erään jengin huumeiden tuontiin ja "markkinointiin". Huumemarkkinoilla taistelee markkinaosuuksista Pääkalloprikaati ja  huumekonna Paul Lindmanin poppoo. Huumekuvioon on sotkeutunut myös Suhosen vinkkimies Salmela, joka saa kokea markkinavoimien hengenvaarallista painostusta.

Paloheinän vainajaan liittyy yllättäviä kytkentöjä, mutta rikokset tulevat selvitetyksi. 

Jarkko Sipilän tekstissä kuvataan Helsingin rakennuksia, ja kerrotaan niiden historiaa.

Kahdesti tapettu päättää tyylillä Takamäki-sarjan.

Kirjasta lisää alla. mutta allaoleva teksti paljastaa erään henkilöhahmon kuoleman.

Ensin vakiopaikasta, jonka nimi kirjasarjassa on Kulmapubi, joka sijaitsee Helsinginkadulla Brahenkentän vieressä. Sitä ei todellisuudessa ole, vaan paikalla on Ravintola Roskapankki, se on ollut pystyssä kolmekymmentä vuotta.

Suhosen lapsuuden ystävä Eero Salmela on luukuttaja ja  vinkkimies. Salmela sai edellisessä osassa Pelontekijät vinkki-miesmuistitikusta 100 000 euroa. Salmela matkusti Brasiliaan, josta palasi ja asuu leveästi. Salmelan poika murhattiin, mutta pitkään salassa ollut tytär asuu miehensä kanssa Berlinissä ja heillä on kaksi lasta. Salmelan äiti kidnapattiin Pelontekijät osassa. Salmela sekaantuu isojen huumesalakuljettajien riitoihin ja hän saa surmansa. Suhonen menee lopussa hautaamaan Lahteen Eero Salmelan tuhkauurnan. Suhonen oli paljon Eeron äidin hoivissa ja he käyvät keskustelua Eerosta.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Halusin blogata koko Takamäki-sarjasta, kunnianosoituksena Sipilän urasta. Katsoin toisinaan Rikospaikka-ohjelmaa MTV3:lta (tulee aika myöhään).

Ellery Queen: Kiinalaisen appelsiinin arvoitus

 

Ellery Queen: Kiinalaisen appelsiinin arvoitus, alkuteos The Chinese Orange Mystery 1934, suomentanut Annika Eräpuro, Saga Egmont 2024, sivumäärä 293.

Ellery Queenin dekkari Kiinalaisen appelsiinin arvoitus tapahtuu New Yorkissa hotelli Chancellorin 22 kerroksessa, jossa tutkijatohtori reumatismin vaivaama ja kärttyinen Hugh Kirk (70 v) pitää majaa. Hughia hoitaa sairaanhoitaja neiti Diversey. Koko kerros on Kirkien hallussa sillä poika Donald Kirk hoitelee 22-kerroksessa Mandariini-kustantamon asioita. Hän kerää myös postimerkkejä ja kallisarvoisia kiviä. Donald Kirkin sihteeri James Osborne tuntee vetoa neiti Diversey'hin.

Kirkin hotellihuoneistossa tapahtuu murha. Tuntematon keski-ikäinen pulska mies on tapettu ja huoneessa kaikki on "nurin kurin", myös ruumiin vaatetus on puettu uudestaan nurinpäin. Lisäksi uhrille on aseteltu sarvet.

Huoneistossa oli tai "tuli" vielä seuraavat henkilöt-Salapoliisi Ellery Queen, joka hälytti murharyhmän (Richard Queen, tarkastaja Velie) paikalle. Marcella Kirk, Donaldin sisar. Huoneistossa ovat pyörineet aiemmin mainitut James Osborbe, neiti Diversey, Hugh Kirk ja Donald Kirk. Neiti Josephine "Jo" Temple pelmahtaa paikalle, hän on varttunut Kiinassa, ja hän on saanut kustannussopimuksen kirjastaan. Felix Berne, Donaldin yhtiökumppani, aliarvioi Jon kykyjä, ja epäilee hänen matkivan Pearl S. Buckia. Jo Temple on toinen Donald Kirkin "morsian-ehdokas". Toinen morsmaikkukandidaatti on diiva ja kaunotar Irene Llewes. Glenn Macgowan on Marcellan sulhanen. Lisäksi tarinassa esiintyy hotellin johtaja, lääkäri, etsivä ja siistijä. Monessa amerikkalaisessa dekkarissa hotellilla on oma etsivä, joka varmistaa turvallisuutta.

Ellery Queenin dekkareissa on usein hyvin ainutlaatuinen ilmapiiri ja nerokas erikoisesti suoritettu murha. Ellery Queen kerää paljon johtolankoja, ja käy päättelyketjuja läpi, niin tässäkin. Keskivaiheilla etsitään lisätodisteita ja lausuntoja, lopussa viimeisessä luvussa Ellery Queen käy kaikki päättelyketjut läpi ja lopussa syyllinen on selvillä. 

Kirjassa esitellään yhdysvaltalaisten käsityksiä Kiinasta. Ellery Queen puhuu Jon kanssa, joka kertoo kiinalaisista tavoista, en lähde kertaamaan, sillä ne ovat länsimaisten käsityksiä sadan vuoden takaa. Temple kylläkin mainitsee, että Kiina kehittyy nopeasti. 

Mysteerin ratkaisu löytyy, sitä ennen Ellery Queen päättelee uhrin ammatin vaatteiden nurinkurisuudesta huolimatta. Ammattikunta ei käyttänyt solmiota, joka ilmeisesti muilla läsnä olevilla miehillä oli.

En avaa mitään rikoksesta, tekijästä, dekkarin nimestä enkä loppuratkaisusta, sen sijaan mainitsen ihmisten kiinnostuksen kohteista. Ellery Queen kerää "erikoisia murhamysteerioita", nuorempi Kirk kerää postimerkkejä ja jalokiviä vanhempi Kirk harrastaa heprean ja kiinan kielisten teosten lukemista.

Kirjan erikoisuutena on se, että ruumiin henkilöllisyys jää arvoitukseksi, ammatti sen sijaan selvisi. Vaatteet on hyvin esillä, Ellery Queenin dekkareissa on tutustuttu jo silinterihattuihin ja kenkiin, nyt solmioihin.

*****

Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen pitkä dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, sitten Sormenjälkijauheen arvoitus  1930 ja  Kenkäparin arvoitus 1931.

Ellery Queenilla ja Richard Queenilla on palvelija Djuna, joka esiintyy myös tässä teoksessa.

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten bloggamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos, joka on myös ilmestynyt uudestaan.

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön

 

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön, Crime Time 2018, sivumäärä 283. Takamäki #18.

Roskisdyykkari löytää roskiksesta ruumiin, minkä raportoi hätäkeskukseen. Mies on tapettu kosketuslaukauksella niskaan. Ainoa vihje on niskatatuointi venäjäksi "Häikäilemätön".  Takamäki ryhmineen lähtee selvittämään vainajan henkilöllisyyttä. Hän oli Sergei Kylmänen, Pääkalloprikaatista potkut saanut rikollinen.

Juoneen putkahtaa myös vuonna 2005 teoksessa Likainen kaupunki elinkautisen saanut Riutta. Riutta on päässyt pois kiven sisältä 13 vuoden kakun jälkeen.

Ataripoliisi Suhonen on muuttanut. Takamäki asuu Kruunuhaassa vaimonsa Iinan kanssa. Iina ei pidä, kun Takamäen toinen poika Joonas muuttaa asuntonsa putkirempan ajaksi lukaaliin.

Suhosen lapsuuden tuttu Salmela tuntuu olevan varoissaan.

Eniten dekkarissa suhailee Suhosen alter ego Suikkanen, joka ajautuu jopa Riutan autokuskiksi.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Häikäilemätön on Takamäki-sarjassa aika perusdekkari, luki mielellään, mutta ei ollut sarjan parhaita.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

Takamäki-sarjassa  voidaan mainita ohimennen Ariel Kafka. Hän on Harri Nykäsen luoma poliisi, joka myös mainittiin tässä opuksessa.

Monika Fagerholm: Eristystila, kapinoivia naisia

  

Monika Fagerholm: Eristystila, kapinoivia naisia, alkuteos Döda trakten / Kvinnor i revolt, suomentanut Hannimari Heino, Kustannusosakeyhtiö Teos 2025, sivumäärä 396 

Monika Fagerholmin (s. 1961) romaani Eristystila, kapinoivia naisia voitti vuoden 2025 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Lisäksi romaani voitti vuoden 2026 Runeberg-palkinnon. Se on saanut lehdissäkin erinomaiset arvioinnit: sukellus 1970-luvulle, huimaava romaani, näyttää naisen kapean roolin. Vahva romaani, näyttää tien taiteilijaksi. 

Koska tämä on uutuuskirja (ilmestyi 25.10.2025) voit hyvin lopettaa lukemisen tähän. Kaikki olennainen on jo tiedossasi. Alla omaa mielipidettäni kirjasta.

Romaani on monijuoninen ja se on kollaasi erilaisista tyyleistä. Päähenkilö on alkuun 18-vuotias Alice, joka muuttaa yh-äitinsä Friedan ja sisarpuolensa Lilijan luota pohjoisesta esikaupunkialueelle etelään  rivitaloon isän Maxin perheeseen, jossa asuu kaksi velipuolta Alicen ikäinen Michael ja muutamaa vuotta nuorempi perheen lellikki Jakob, jonka perheen äiti Siri on hemmotellut pilalle. Jakobia kutsutaan Prinssiksi, hänellä tulee olemaan prinssi Hamletin rooli harrastajateatterissa.

Romaani on keskivertolukijalle hajanainen ja samoja asioita uudelleen jauhava sanamylly, jossa ennakolta kerrotaan juonenkäänteet, joita on aika paljon. Minulle tuli mieleen Irvingin Garpin maailma, siinä onnettomuuksia "ennakoitiin". Kirjassa on todella paljon viitteitä, lisäksi siinä on laitettu lainauksia musiikkikappaleiden sanoista ja kirjoista ja yleisemmin englanniksi. Tiedän, että moni rakastaa tätä, itse en. 

Luultavasti teoksen päähenkilöt ovat suomenruotsalaisen yläluokan jäseniä, näin kuvattuna elämä on onttoa ja loppua kohden sekopäistä. Alicen isä Max on taipuvainen masennukseen ja "fotaa" koko ajan eli ottaa valokuvia, itselle tuli mieleen Missä kuljimme kerran romaani hahmo Eccu Widing. (Eccu oli minusta sympaattisempi kuin Max). Alice siis muuttaa isänsä perheen luo, ja tekstissä taloa kuvataan nukketaloksi, ja kritiikki kohdistuu lähinnä perheen äitiin YK-hommissa olevaan Siriin. Minusta Sirin tapaisissa naisissa ei ole kritisoitavaa. Uranaisen asema on ollut tuolloin vaikea. Ehkä teoksessa ei arvosteltu Siriä? 

Romaani on miltei  neljäsataa sivua pitkä ja se on aika ajoin hyvin kiinnostava ja imee mukaansa. Minun makuuni siihen  on kuitenkin ympätty liikaa:  vakoilua, esikaupunkialueen raiskausmurha, yläluokan lupsuttelukuvauksia, Alicen romaanin kirjoitusta, näytelmäharjoituksia. 

Ihmettelin romaanin sävyä kuvattaessa toisten taloihin tunnkeutumista "Creepy Crawling" ja Punaisen armeijakunnsa RAF:n vienoa esittelyä ja heidän vankeussajan arvostelua. Punainen armeijakunta (esim wikipedian mukaan) harjoitti terroristista toimintaa. Rote Armee Fraktion oli länsisaksalainen  äärivasemmistolainen terroristijärjestö, joka halusi kommunistisen yhteiskunnan. Heidän toimintansa alkoi pankkiryöstöin, jatkui sieppauksin ja murhin. Eritystila on luonnehdinta heidän vankeusajastaan (joka varmasti piti paikaansa). RAF tappoi poliiseja, ja teollisuusmies Schleyrin kidnappauksen jälkeen ja tappoivat ainakin yhden tuomarin. Olisiko heidät pitänyt päästää avovankilaan tai vapaaksi? 

Creepy Crawling taas liittyy Charles Mansoniin, joka yllytti murhiin ja oli paatunut raaka rikollinen. 

Ylipäätään pohdin, että onko suomenruotsi nykyään kieli, jossa pitää olla jatkuvasti englanninkielisiä ilmaisuja, kuten tässäkin teoksessa paljon oli, vaikka niillä on yhteys johonkin kirjaan, ilmiöön tai kappaleen sanoihin. (Asiaa selitetään "loppusanoissa", mutta huomioni liittyy myös Ylen radiokanava X3M lähetyksiin, jossa suomenruotsissa on paljon englantia ja suomea).

Kirjan naisista Frieda ja  Siri olivat vahvempia kuin ailahtelevainen Max, joka oli masentuvainen  välillä aktiivinen ja ajoin väkivaltainen. Sirin ystävät ovat hyvissä asemissa. 

Nyt todella kannattaa lopettaa lukeminen tähän, vaikka en paljasta käänne- enkä kiinnekohtia, mutta  avaan tiettyjä termejä.

Nukkekoti-termiä viljellään, mutta minulle tämä Nukkekoti-ilmiön syvempi sisältö  jäi hämäräksi. Yleisesti kirja antaa ymmärtää, että nuoriso oli tuolloin hyvin kuritonta, ja elämä vaikutti hyvin vapaalta. Perheen Prinssi eli Jakob on täysin rajaton, myös Alicen sisarpuoli Lilija on kuriton. Nuorillakin tuntuu olevan rahaa, ja matkustaminen onnistuu Portugaliinkin helposti. 

Alice lukee Lessingin Väkivallan lapsia, Siri tietenkin on ne jo lukenut. Minusta viite jää pinnalliseksi. Martha Quest Väkivallan lapsien päähenkilö, lähti maalta kaupunkiin, solmi avioliiton, saa lapsen, minusta Martha jättää lapsensa toisten kasvatettavaksi. Se on vapautta, Martha tekee uhrauksia, ei ole toisista riippuvainen, uskaltaa kulkea omaa polkua.

Kirjan alkuosassa on Timothy, joka kulkee Honeckerin kanssa. Honecker on supisuomalainen haihatteleva nainen. Timothy on yhdysvaltalainen tumma sotilaskarkuri, kuten Martin Beck sarjan viimeisessä osassa Terroristit henkilöhahmo nimeltä Jim Cosgrove on sotilaskarkuri Ruotsissa. Yhdysvalloissa hänet tuomitaan neljäksi vuodeksi vankilaan, jossa Jim tekee itsemurhan. Hänen vaimonsa ja lapsensa on Ruotsissa.

Alicen romaani on minusta huonosti kirjoitettu, eikä vetoa minuun.

Sitaatit ja kirjallisuusviitteet osiossa kirjailija kirjoittaa "tähtitoimittaja Ulrike Meinhof", en löytänyt ainakaan internet-hauilla termiä "tähtitoimittaja". Meinhof oli minusta rikollinen terroristi.

Kirjassa puhutaan Sex Pistolsista. Yhtye julkaisi vain yhden levyn lokakuussa 1977. Sinkku Anarchy in the U. K. tuli ulos 26.11.1976. Sex Pistolsin piti esiintyä Suomessa alkuvuodesta 1978, mutta moralistit alkoivat myllyttää eikä yhtye esiintynyt Suomessa.

Tässä on kaikkien pakko lopettaa, sillä postaus loppuu tämän jälkeen pisteeseen.

Jarkko Sipilä: Takamäki 15 ja 16: Mies Kuumasta ja Valheen kasvot

 

Jarkko Sipilä: Mies kuumasta,  Crime Time 2016, sivumäärä 235.

Heti osan 15 alussa paljastetaan kirjan sankari, joka on konna. Etniseltä taustalta hän on baski, entinen ETA-terroristi ja vasikka Aritz Goikurea Urrutia, (34 v), jonka täytyy poistua Espanjasta maaliskuussa 2012. Hän on saanut uuden henkilöllisyyden ja "elatuksen" kolmeksi vuodeksi. Herra saapuu Suomeen Artur Cortes Lopezina ja löytää kumppanin ja perheeseen syntyy lapsi.

Marraskuussa 2016 BMW ja pakettiauto kolaroivat Itäväylällä Helsingissä. Pakettiauton apumies pakenee, ja kuski Jussi Mertala viedään tajuttomana sairaalaan.  Virottuaan hän pakenee, ja löytyy myöhemmin kuolleena.

Pakettiautosta löytyy pieni määrä maria, ja sen lisäksi sileitä 50 euron seteleitä, jotka tarkoissa tutkimuksissa osoittautuvat väärennetyiksi. Atari Suhonen koittaa kentällä saada vinkkejä, mistä on kysymys. Kirjassa on muitakin juonilankoja. Takamäen vaimon koulussa on kouluhäirikkö Robert Ahola, jonka seikkailuja seurataan, todella turha lisä kirjaan.

Kun on terroristi-vasikka, joutuu elämään valheessa, niin se vaikuttaa perhe-elämään ja aina pitää olla valmiina katoamaan.

Takamäen ryhmän ydin on ennallaan: Suhonen, Kulta, Joutsamo ja Kohonen. Minttu Mustavaara on saanut siirron Hyvinkäälle, ja hänen tilalleen tulee Porista suupaltti Hans Lievonen.

Kari Takamäellä ollut häät, vihkiminen on maistraatissa, Suhonen bestmanina, vaimo Iina on peruskoulun kuvaamataidon opettaja. Takamäen poika Joonas ajaa maijaa, ja on enemmän esillä, kuin isänsä. Kaverina hänellä on Janne "Jack Bauer" Saarinen.

Tämä oli kiinnostava uuden asetelmansa vuoksi, mutta ei sytyttänyt mitään erityistä lamppua, mutta kuten  bloggari Kirsi toteaa osuvasti, Jarkko Sipilän kirjat vievät perille varmasti.

Jarkko Sipilä Valheen kasvot, Crime Time 2016, sivumäärä 275, Takamäki #16.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-dekkarisarjan kuudestoista osa Valheen kasvot alkaa 2.8.2016 Roosa Rasin pahoinpitelyllä, jonka jälkeen pahoinpitelijä piripää Mika Rantakallio viiltää Roosaa kaulaan. Rantakallio on ollut perimässä Subutex-rahoja. Rantakallio ei halua linnaan ja soittaa hätäkeskukseen, ja Roosa selviää. Mutta Rantakallio ei tiedä, että Roosa on gangsteripomo Norkolan tytär. 

Työmatkapyöräilijä Juha Mälkiä löytää autoon ammutut kaksi ruumista: Paavo Kesälahti ja Daniel Alho. Kesälahdella on Leppäsen paperit, mutta hän on KRP:n poliisi. Alho on 31-vuotias pikkurikollinen.

Tästä käynnistyy molemmat tutkinnat, jotka johtavat muutamassa päivässä lopputulokseen, mutta vaiheet ovat hyvin dramaattisia, sillä kaksi poliisia ammutaan, ja yhden poliisin tytär kaapataan.

Jarkko Sipilän dekkari Valheen kasvot käy ylikierroksilla, ja tilanne saadaan selvitettyä vasta hyvin erityisillä ja moraalisesti huterilla järjestelyillä.

Murharyhmää johtaa Karila. Takamäen ryhmässä ovat edelleen Joutsamo, Kulta, Kohonen ja ataripoliisi Suhonen, joka tapailee entistä koulukaveriaan ja nykyistä luukuttajavasikkaansa Salmelaa Kallion Kulmapubissa. Leskimies Takamäki on mennyt naimisiin Iinan kanssa, joka on kuvaamataidon opettaja. Takamäen nuorempi poika Joonas on valmistunut poliisiammattikorkeakoulusta ja on edelleen kentällä. Kirsi Kohosella on kaksi lasta 7-vuotias ja 2-vuotias, Mikko Kullalla on yksi lapsi. Sanna Römpötti on edelleen rikostoimittaja.

Suhonen ja Salmela muistelevat edelleen kouluaikojaan Lahdessa. He pelasivat Pac Mania baarissa, se oli 1900-luvulla kolikkopelinä baareissa. 

Tämäkin dekkari vei perille.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Ellery Queen: Kenkäparin arvoitus

 

Ellery Queen: Kenkäparin arvoitus, alkuteos The Dutch Shoe Mystery 1931, suomentanut Kristiina Rikman, Saga Egmont, sivumäärä 330.

Ellery Queenin dekkari Kenkäparin arvoitus on näppärä murhamysteerio sairaalaympäristössä. Sairaalaan tuleva upporikas Abigail Doorn joutuu yllättäen leikkaukseen, mutta hänet kuristetaan ennen sitä. Murhaajasta on näköhavainto eli hän oli pukeutunut kirurgiksi.

New Yorkin poliisi tutkii tuloksetta murhaa, joka poikii toisenkin vainajan. Onneksi  poliisipäällikkö Richardin Queenin älykköpoika Ellery ratkaisee tapauksen.

Kenkäparin arvoitus on klassisen dekkarin kulta-ajan ja sen yhdysvaltalaisen haarsn merkkiteoksia.

Enemmän juonesta ja henkilöistä
Abigail Doorn on upporikas. Hän rahoittaa Hollantilaisen sairaalan toimintaa. Vierailessaan sairaalassa hän kompastuu portaissa ja joutuu äkilliseen leikkaukseen, jota ennen hänet murhataan. Ellery Queen on juuri samaan aikaan vierailulla sairaalassa, hän konsultoi sairaalan johtajaa tohtori Mincheniä kuinka kauan rigor mortis kestää, jos on sokeritauti. 

Murhan tapahduttua Ellery Queen ottaa ohjat käsiinsä, hän hälyttää New Yorkin poliisin paikalle. Sairaalasta ei päästetä henkilöitä pois, eli asetelma on samanlainen kuin Silinterihatun arvoituksessa.

Sairaalassa on paljon henkilöitä: kirurgeja, sairaahoitajia, ja muita sairaalan työntekijöitä, lisäksi siellä on gangstereita, ja Abigail Doornin läheisiä. 

Ellery Queen etsii vale-kirurgin vaatteita, ja kun ne löytyvät, hän keskittyy ensin löytyneisiin puuvillatossuihin ja tekee niistä merkittäviä johtopäätöksiä, samoin kuin housuista. Näin hän on profiloinut murhaajan. Seuraavaksi hän pohtii mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä. Kaikkia kuulustellaan, selvitetään alibeja ja motiiveja. Kaikki eivät puhu totta, ei ainakaan syyllinen.

Abigail Doornin mies on kuollut jo kauan sitten. Hänellä on rappioveli Hendrik Doorn, jonka lihavuutta ja kimeää ääntä irvitään kirjassa. Hän on uhkapeluri ja naisten alistaja, häntä kutsutaan Broadwayn namusedäksi. Hendrikillä on runsaasti pelivelkoja, ja gangsterit ovat hänen kintereillään. Abigailin tytär Hulda taas on hyvinkäyttäytyvä. Abigail on saanut hänet vanhoilla päivillään. Abigaililla on kajahtanut seuraneiti Sarah Fuller.

Tohtori Janneyn  piti leikata Abigail. Janney tekee kahta tutkimusta toista Minchenin kanssa, eli synnynnäisestä allergiasta, ja toista teräksen korvaavaa metalliseoksesta yhdessä maanisen Moritz Kneiselin kanssa. Janneyllä on apunaan sihteeri sairaanhoitaja Price, lisäksi neiti Clayton auttaa leikkauksissa. Janneylla on lisäksi poikapuoli Thomas Swanson, jolla on ainainen rahapula. Perheen lakimies on Philip Morehouse, joka haaveilee avioliitosta Huldan kanssa.

Motiiveja on monella Abigail on lopettanut Janneyn ja Kneiselin rahallisen tukemisen. Tohtori Pennini on syrjäytetty synnystysosaston johtajan pallilta. Sarah Fuller kertoo vihaavansa Abigail Doornia. Lisäksi Hendrikin perässä olevat gangsterit olivat sairaalassa.

Ellery Queen käräyttää syyllisen ja selittää luvun verran päättelyketjuaan ja osoittaa muutamia lisätodisteita.

New Yorkin poliisi on kovan mediapaineen kohteena. Reporttereista vain Pete Harper kirjoittaa faktoihin perustuen. Poliisipäällikkö Richard Queenin apuna ovat etsiväkersantti Thomas Velie  ja piirisyyttäjä Henry Samson.

Teos on julkaistu 1974 Sapo-sarjassa numerolla 171, ja sen teoksen on kääntänyt Kristiina Rikman (s. 1947). Saga Egmontin painoksessa lukee, että nykyään epäsopivia ilmaisuja on siistitty, mutta heti tarinan ensimmäisellä tekstisivulla käytetään Djunasta m-sanaa, vaikka nykyään puhutaan romaneista. Kansikuva on minusta outo, kenkäpari on kävelykengät, vaikka kirjassa ne ovat "sairaalakengät" ja puuvillaiset. Nykyään käytettäneen erikoismuovista tehtyjä kenkiä?

Kaiken kaikkiaan klassisen dekkarien ystäville mainio teos.

*****
Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, Sormenjälkijauheen arvoitus julkaistiin 1930, ja  tämä Kenkäparin arvoitus  on vuodelta 1931. Kiinalaisen appelsiinin arvoitus ilmestyi 1934.

Alkusanojen mukaan Queenit, myös Elleryn poika ja vaimo, ovat Italian vuoristokodissa ja nämä ovat kertojan kirjoittamia. Taloudessa ahertaa Djuna, joka on  kokki ja  palvelija. Ellery Queen puolestaan dekkareita omalla nimellään. Alkusanojen mukaan tarina on tapahtunut 1920-luvulla.

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten blokkaamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos.