Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö

 

Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö, Kultosaari 2025. Kannen ulkoasu Lasse Rantanen, taitto Noora Ohvo. Sivumäärä 343.

Seppo Jokinen (s. 1949) päättää teoksellaan Viimeinen vääntö komisario Koskinen sarjansa. Dekkari tarkastelee Koskisen ryhmän henkilöitä ja luotaa menneitäkin. Romaani soljuu alkuun hitaasti, mutta loppu on hyvin vauhdikas.

Viimeinen vääntö on nostalginen päätös 30-osaiselle dekkarisarjalle, jonka taso pysyi korkeatasoisena. 

Juonesta henkilöistä ja sarjasta
Eletään heinäkuuta 2024, Tampereella komisario Sakari Koskinen on jäämässä eläkkeelle ja perehdyttää Pirjo Purosta tiiminsä toimintaan. 

Osastolle tulee useita tehtäviä samaan aikaan: tuntematon mies nakkeli nuoria pesäpallotyttöjunioreita Tammerkoskeen ja toisaalla perheväkivaltatapaus. Lisäksi terapeutti ja näytelmäkirjailija Moona Helahovin olinpaikka on  tuntematon, minne hän on kadonnut? Sattuu toinenkin silmitön väkivallanteko. Seuraavaksi Moona Helahovin tuntema näyttelijä Vili Ruusuvirta tapetaan kotiinsa.  Heinäkuussa poliiseja on paljon lomalla. Rikososaston johtaja Risto-Matias Rusinpää peruu osaston lomat, mutta Sakari Koskinen ehtii suuntaamaan minilomallaan Australiaan ex-vaimonsa Raijan kanssa.

Näistä aineksista dekkari koostuu.

Kirjassa tarkastaellaan Tampereen rikospoliisi tiimejä, joiden johdossa ovat rikosylikonstaapelit Risto Pekki ja Ulla Lundelin. Ulla Lundelin oireilee aika vahvasti Koskisen eläkkeelle jääntiä ja sitä, että Koskinen  menee naimisiin Australiassa ex-vaimonsa Raijan kanssa. Koskinen -sarja 19. osa Mustat sydämet tapahtui Koskisen osalta Australiassa, ja häissä oli läsnä monia Australian suomalaisia tuttuja, kuten Soppakala, Kimmo Räikkönen ja Iso-Jorma. Koskinen juoksi  tällöin maratonin Sydneyssä Australiassa ja auttoi löytämään Valpuri Kiuruveden. Koskinen sai palkkioksi opaalin, joka oli hiottu ja koristi nyt vihkisormusta ja korvakoruja. Häät vietetään Bribien saarella.

Poliiseista Kaatio on edelleen innostunut jalkapallosta, ja viettänyt lomansa Saksassa EM-kisoja katsoen. Veli-Pekka Simo kuuluu poliisin vakiokaartiin arpineen. Anni Kanninen on edelleen parisuhteessa Susanna Perttulan kanssa. Ennen Koskista Riipinen ja Lehmus ovat jääneet eläkkeelle, Salmi ja Petäistö ovat eläköitymässä Kurjenaho on lonkan takia siirretty talousrikososastolle. Koskisen tiimi hajoaa. Poliisijohtaja Eini Passi aikoo yhdistää tiimejä ja vähentää henkilökuntaa. Koskisen toimia jatkaa Pirjo Puronen, jota vastaan Ulla Lundelin kapinoi. Teoksessa tutkimusapulainen Alli Leino on aika isossa osassa, tai hänen 80-kymppinen isänsä.

Oudot tapahtumat, pesäpallotyttöjen heittäminen veteen sillalta, terapeutin katoaminen ja näyttelijän kuolema, liittyvät toisiinsa, ja siinä on paljon eri henkilöitä ja tapahtumia, jonka jokainen voi lukea itse. Rikokset saadaan selvitettyä Koskisen miniloman aikana ja viimeinenkin Koskisen eläkejuhlapäivän iltana.

Kaikki päättyy onnellisissa, mutta haikeissa merkeissä.

Teemoja
Jokinen nostaa mielenkiintoisia asioita esiin. Eräästä rikollista Koskinen vertaa ensimmäisen tarina siimamieheen. Lapsuuden traumat nostavat todennköisyyttä syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja rikoksiin. Psykiatrinen hoito on laitoksessa lyhytkestoista ja sitten päästetään siviiliin selviytymään. Toisaalta Jokinen arvostelee sitä. että terapeutiksi voi julistautua kuka tahansa (vain psykoterapeutti on suojattu nimike).

Vankien perheiden leimautumista myös käsitellään.

Myös nuorten naisnäyttelijöiden käpälöintiä sivutaan. Vili Ruusuvirta käpälät ovat väärissä paikoissa. Hän on kuuluisa, sarjasta Sielun syvyydessä.

Julkisen sektorin säästöt etenevät poliisissakin. Rikososaston eläkkeelle jääneiden tilalle ei palkata uusia. Vakanssit joko "säästetään" tai siirretään muihin yksiköihin.

Huomio Leontes-hahmosta. Koskinen kysyy vaimoltaan, kuka on Leontes. Hän on Shakespearen näytelmästä Talvinen tarina. Raija tuntee näytelmän ja Leontesin hahmonkin, joka kilahtaa totaalisesti epäilessään vaimoaan Hermionea uskottomuudesta. Näytelmässä Leontes on Sisilian kuningas, jolla on vieraanaan Böömin kuningas Polyxenes, jonka haluaa jäävän hieman pidemmäksi aikaa. Kun hän ei onnistu suostuttelussa, pyytää vaimoaan Hermionea puhumaan. Kun Polyxenes jää,  Leontes joutuu hirvittävän mustasukkaisuuden valtaan, joka saa aikaan paljon. Tarinalla on osittain onnellinen loppu, että lopussa totuus selviää ja Leontes ja Hermione jatkavat pariskuntana, mutta Mamillius Leonteen poika kuoli suruun tapahtumien tuoksinassa.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:

Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025

Seppo Jokinen: Mustat sydämet

 

Seppo Jokinen: Mustat sydämet  Crime Time 2014, sivumäärä 330.

Seppo Jokisen komisario Koskinen -sarjan osa 19 tapahtuu Koskisen osalta Australiassa. Koskisen "tyttöystävä" ja kollega Ulla Lundelin ahertaa poliisin tehtävissä ja huolestuu kuopuksestaan Lotasta (20 v), Lotta on luultavasti jonkun miehen luona, eikä vastaa puhelimeen.

Koskinen, Anni Kanninen ja Havia osallistuvat Sydneyn maratonille. Kesken maratonin Koskinen kuulee avunpyynnön ja maalissa Loskinen tapaa Kathy Innesin, joka pyytää auttamaan äitiään Auli Kiuruvirtaa. Kathy on Airin ja Veikon tytär Katariina, joka avioituessaan "lyhensi" etunimeään. Airin veljentytär Valpuri on kadonnut.  Airin mies kuoli puoli vuotta sitten pudottuaan kalliolta Brisbanessa. Koskiselta ja Kanniselta surahtaa tapaukseen viikonloma, mutta he selvittävät rikokset ja myös löytävät Valpurin hengissä.

Koskisen Australiassa tapaamat suomalaiset ovat tiivis ja jo ikääntyvä joukko. Siihen kuuluvat kiuaskeisari Ari Hurtikka, Soppakala eli Pertti Säynävä, Kimmo Räikkönen, Iso-Jorma eli Jorma Möttölä ja Sutukka. Hyviksiin kuuluu myös Airin vävy Ron Innes.

Tutkimusten lomassa maratonilla kipeytynyt vasemman polven nivelkierukka repeää, edellisen maratonin jälkeen repesi oikea. Paikallisen lääkärin tuomio: maratonit on polvien osalta juostu.

Koskinen ja Kanninen saavat tuliaisina molemmat mustan opaalin, josta juontuu myös dekkarin nimi.

Mustat sydämet on erilainen ja erinomainen opus Komisario Koskinen -sarjassa. Tämän dekkarin maisemiin palataan viimeisessä Koskisdekkarissa Viimeinen vääntö.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:

Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025

Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu

 

Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu, Crime Time 2022, sivumäärä 319.

Tämä teos päättää Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-sarjan. Kirjassa on Jarkko Sipilän tyttären Annikan esipuhe. Jarkolle oli mieluista kirjoittaa Takamäki-sarjaa ja hän ehti saamaan tämän miltei loppuun.  Annika Sipilä, joka oli editoinut Jarkon tekstejä, saattoi kirjan loppuun.

Kahdesti tapettu tiivistää hyvin yhden juonilangan. Vuonna 2013 Jyväskylässä kadonnut ja myöhemmin kuolleeksi julistettu Janne Honkanen löytyy Helsingin Paloheinästä tapettuna, mies on vaihtanut nimensä Janne Ylöseksi ja elänyt "yhteiskunnan ulkopuolella". Miten Paloheinän murhaan liittyy nuoremman Takamäen kiinniottama harhoissaan oleva Johan Stenmarck, on iso kysymys. Liittyvätkö siihen  eri huumeorganisaatiot?

Henkilökatras on suurinpiirtein entinen Väkivaltayksikön päällikkö on Karila. Karila on kypsähtänyt jatkuvasti lisääntyneeseen byrokratiaan. Rikoskomisario Kari Takamäki  asuu uuden vaimonsa kanssa edelleen Kruunuhaassa. Takamäen Kaarina-vaimo kuoli auto-onnettomuudessa. Nuorempi Takamäen pojista Joonas on vanhempi konstaapeli ja ottaa sekavan Stenmarckin maijan kyytiin Komisario Takamäki käy aamuisin Mustikkamaalla 7-8 kilometrin juoksulenkeillä. Anna Joutsamo on sinkku, mutta tapailee insinöörimiestä. Joutsamo on työmyyrä ja hyvä etenkin puhelimen lokitietojen kanssa. Kirsi Kohonen on edelleen ryhmässä. Kohonen on naimisissa ja perheessä on kaksi lasta. Mikko Kulta on naimisissa asuu Malmilla, hänelläkin on kaksi lasta. Nuorin tulokas Milka Mustavaara on vakiinnuttanut paikkansa Takamäen tiimissä, johon kuuluu myös ataripoliisi naimaton Suhonen.

Sanna Römpötti on vakiorikostoimittaja. Takamäki tulee Römpötin kanssa hyviin juttuun. Takamäki antaa ne tiedot, jotka voi. Toisaalla Römpötti haluaa julkisuuslain perusteella tietoja, jokainen voi pohtia, missä on asiakirjajulkisuuden "raja". (Julkisuuslaki 24§).

Janne Honkanen-Ylösen lisäksi jalkapallokentällä on ammuttu 15-vuotiasta Alban Skelaa polveen. Ervin Albanin isoveli on raivona, pikkuveli on ollut lupaava jalkapalloilija.  Kuvio liittyy erään jengin huumeiden tuontiin ja "markkinointiin". Huumemarkkinoilla taistelee markkinaosuuksista Pääkalloprikaati ja  huumekonna Paul Lindmanin poppoo. Huumekuvioon on sotkeutunut myös Suhosen vinkkimies Salmela, joka saa kokea markkinavoimien hengenvaarallista painostusta.

Paloheinän vainajaan liittyy yllättäviä kytkentöjä, mutta rikokset tulevat selvitetyksi. 

Jarkko Sipilän tekstissä kuvataan Helsingin rakennuksia, ja kerrotaan niiden historiaa.

Kahdesti tapettu päättää tyylillä Takamäki-sarjan.

Kirjasta lisää alla. mutta allaoleva teksti paljastaa erään henkilöhahmon kuoleman.

Ensin vakiopaikasta, jonka nimi kirjasarjassa on Kulmapubi, joka sijaitsee Helsinginkadulla Brahenkentän vieressä. Sitä ei todellisuudessa ole, vaan paikalla on Ravintola Roskapankki, se on ollut pystyssä kolmekymmentä vuotta.

Suhosen lapsuuden ystävä Eero Salmela on luukuttaja ja  vinkkimies. Salmela sai edellisessä osassa Pelontekijät vinkki-miesmuistitikusta 100 000 euroa. Salmela matkusti Brasiliaan, josta palasi ja asuu leveästi. Salmelan poika murhattiin, mutta pitkään salassa ollut tytär asuu miehensä kanssa Berlinissä ja heillä on kaksi lasta. Salmelan äiti kidnapattiin Pelontekijät osassa. Salmela sekaantuu isojen huumesalakuljettajien riitoihin ja hän saa surmansa. Suhonen menee lopussa hautaamaan Lahteen Eero Salmelan tuhkauurnan. Suhonen oli paljon Eeron äidin hoivissa ja he käyvät keskustelua Eerosta.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Halusin blogata koko Takamäki-sarjasta, kunnianosoituksena Sipilän urasta. Katsoin toisinaan Rikospaikka-ohjelmaa MTV3:lta (tulee aika myöhään).

Ellery Queen: Kiinalaisen appelsiinin arvoitus

 

Ellery Queen: Kiinalaisen appelsiinin arvoitus, alkuteos The Chinese Orange Mystery 1934, suomentanut Annika Eräpuro, Saga Egmont 2024, sivumäärä 293.

Ellery Queenin dekkari Kiinalaisen appelsiinin arvoitus tapahtuu New Yorkissa hotelli Chancellorin 22 kerroksessa, jossa tutkijatohtori reumatismin vaivaama ja kärttyinen Hugh Kirk (70 v) pitää majaa. Hughia hoitaa sairaanhoitaja neiti Diversey. Koko kerros on Kirkien hallussa sillä poika Donald Kirk hoitelee 22-kerroksessa Mandariini-kustantamon asioita. Hän kerää myös postimerkkejä ja kallisarvoisia kiviä. Donald Kirkin sihteeri James Osborne tuntee vetoa neiti Diversey'hin.

Kirkin hotellihuoneistossa tapahtuu murha. Tuntematon keski-ikäinen pulska mies on tapettu ja huoneessa kaikki on "nurin kurin", myös ruumiin vaatetus on puettu uudestaan nurinpäin. Lisäksi uhrille on aseteltu sarvet.

Huoneistossa oli tai "tuli" vielä seuraavat henkilöt-Salapoliisi Ellery Queen, joka hälytti murharyhmän (Richard Queen, tarkastaja Velie) paikalle. Marcella Kirk, Donaldin sisar. Huoneistossa ovat pyörineet aiemmin mainitut James Osborbe, neiti Diversey, Hugh Kirk ja Donald Kirk. Neiti Josephine "Jo" Temple pelmahtaa paikalle, hän on varttunut Kiinassa, ja hän on saanut kustannussopimuksen kirjastaan. Felix Berne, Donaldin yhtiökumppani, aliarvioi Jon kykyjä, ja epäilee hänen matkivan Pearl S. Buckia. Jo Temple on toinen Donald Kirkin "morsian-ehdokas". Toinen morsmaikkukandidaatti on diiva ja kaunotar Irene Llewes. Glenn Macgowan on Marcellan sulhanen. Lisäksi tarinassa esiintyy hotellin johtaja, lääkäri, etsivä ja siistijä. Monessa amerikkalaisessa dekkarissa hotellilla on oma etsivä, joka varmistaa turvallisuutta.

Ellery Queenin dekkareissa on usein hyvin ainutlaatuinen ilmapiiri ja nerokas erikoisesti suoritettu murha. Ellery Queen kerää paljon johtolankoja, ja käy päättelyketjuja läpi, niin tässäkin. Keskivaiheilla etsitään lisätodisteita ja lausuntoja, lopussa viimeisessä luvussa Ellery Queen käy kaikki päättelyketjut läpi ja lopussa syyllinen on selvillä. 

Kirjassa esitellään yhdysvaltalaisten käsityksiä Kiinasta. Ellery Queen puhuu Jon kanssa, joka kertoo kiinalaisista tavoista, en lähde kertaamaan, sillä ne ovat länsimaisten käsityksiä sadan vuoden takaa. Temple kylläkin mainitsee, että Kiina kehittyy nopeasti. 

Mysteerin ratkaisu löytyy, sitä ennen Ellery Queen päättelee uhrin ammatin vaatteiden nurinkurisuudesta huolimatta. Ammattikunta ei käyttänyt solmiota, joka ilmeisesti muilla läsnä olevilla miehillä oli.

En avaa mitään rikoksesta, tekijästä, dekkarin nimestä enkä loppuratkaisusta, sen sijaan mainitsen ihmisten kiinnostuksen kohteista. Ellery Queen kerää "erikoisia murhamysteerioita", nuorempi Kirk kerää postimerkkejä ja jalokiviä vanhempi Kirk harrastaa heprean ja kiinan kielisten teosten lukemista.

Kirjan erikoisuutena on se, että ruumiin henkilöllisyys jää arvoitukseksi, ammatti sen sijaan selvisi. Vaatteet on hyvin esillä, Ellery Queenin dekkareissa on tutustuttu jo silinterihattuihin ja kenkiin, nyt solmioihin.

*****

Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen pitkä dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, sitten Sormenjälkijauheen arvoitus  1930 ja  Kenkäparin arvoitus 1931.

Ellery Queenilla ja Richard Queenilla on palvelija Djuna, joka esiintyy myös tässä teoksessa.

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten bloggamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos, joka on myös ilmestynyt uudestaan.

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön

 

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön, Crime Time 2018, sivumäärä 283. Takamäki #18.

Roskisdyykkari löytää roskiksesta ruumiin, minkä raportoi hätäkeskukseen. Mies on tapettu kosketuslaukauksella niskaan. Ainoa vihje on niskatatuointi venäjäksi "Häikäilemätön".  Takamäki ryhmineen lähtee selvittämään vainajan henkilöllisyyttä. Hän oli Sergei Kylmänen, Pääkalloprikaatista potkut saanut rikollinen.

Juoneen putkahtaa myös vuonna 2005 teoksessa Likainen kaupunki elinkautisen saanut Riutta. Riutta on päässyt pois kiven sisältä 13 vuoden kakun jälkeen.

Ataripoliisi Suhonen on muuttanut. Takamäki asuu Kruunuhaassa vaimonsa Iinan kanssa. Iina ei pidä, kun Takamäen toinen poika Joonas muuttaa asuntonsa putkirempan ajaksi lukaaliin.

Suhosen lapsuuden tuttu Salmela tuntuu olevan varoissaan.

Eniten dekkarissa suhailee Suhosen alter ego Suikkanen, joka ajautuu jopa Riutan autokuskiksi.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Häikäilemätön on Takamäki-sarjassa aika perusdekkari, luki mielellään, mutta ei ollut sarjan parhaita.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

Takamäki-sarjassa  voidaan mainita ohimennen Ariel Kafka. Hän on Harri Nykäsen luoma poliisi, joka myös mainittiin tässä opuksessa.

Monika Fagerholm: Eristystila, kapinoivia naisia

  

Monika Fagerholm: Eristystila, kapinoivia naisia, alkuteos Döda trakten / Kvinnor i revolt, suomentanut Hannimari Heino, Kustannusosakeyhtiö Teos 2025, sivumäärä 396 

Monika Fagerholmin (s. 1961) romaani Eristystila, kapinoivia naisia voitti vuoden 2025 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Lisäksi romaani voitti vuoden 2026 Runeberg-palkinnon. Se on saanut lehdissäkin erinomaiset arvioinnit: sukellus 1970-luvulle, huimaava romaani, näyttää naisen kapean roolin. Vahva romaani, näyttää tien taiteilijaksi. 

Koska tämä on uutuuskirja (ilmestyi 25.10.2025) voit hyvin lopettaa lukemisen tähän. Kaikki olennainen on jo tiedossasi. Alla omaa mielipidettäni kirjasta.

Romaani on monijuoninen ja se on kollaasi erilaisista tyyleistä. Päähenkilö on alkuun 18-vuotias Alice, joka muuttaa yh-äitinsä Friedan ja sisarpuolensa Lilijan luota pohjoisesta esikaupunkialueelle etelään  rivitaloon isän Maxin perheeseen, jossa asuu kaksi velipuolta Alicen ikäinen Michael ja muutamaa vuotta nuorempi perheen lellikki Jakob, jonka perheen äiti Siri on hemmotellut pilalle. Jakobia kutsutaan Prinssiksi, hänellä tulee olemaan prinssi Hamletin rooli harrastajateatterissa.

Romaani on keskivertolukijalle hajanainen ja samoja asioita uudelleen jauhava sanamylly, jossa ennakolta kerrotaan juonenkäänteet, joita on aika paljon. Minulle tuli mieleen Irvingin Garpin maailma, siinä onnettomuuksia "ennakoitiin". Kirjassa on todella paljon viitteitä, lisäksi siinä on laitettu lainauksia musiikkikappaleiden sanoista ja kirjoista ja yleisemmin englanniksi. Tiedän, että moni rakastaa tätä, itse en. 

Luultavasti teoksen päähenkilöt ovat suomenruotsalaisen yläluokan jäseniä, näin kuvattuna elämä on onttoa ja loppua kohden sekopäistä. Alicen isä Max on taipuvainen masennukseen ja "fotaa" koko ajan eli ottaa valokuvia, itselle tuli mieleen Missä kuljimme kerran romaani hahmo Eccu Widing. (Eccu oli minusta sympaattisempi kuin Max). Alice siis muuttaa isänsä perheen luo, ja tekstissä taloa kuvataan nukketaloksi, ja kritiikki kohdistuu lähinnä perheen äitiin YK-hommissa olevaan Siriin. Minusta Sirin tapaisissa naisissa ei ole kritisoitavaa. Uranaisen asema on ollut tuolloin vaikea. Ehkä teoksessa ei arvosteltu Siriä? 

Romaani on miltei  neljäsataa sivua pitkä ja se on aika ajoin hyvin kiinnostava ja imee mukaansa. Minun makuuni siihen  on kuitenkin ympätty liikaa:  vakoilua, esikaupunkialueen raiskausmurha, yläluokan lupsuttelukuvauksia, Alicen romaanin kirjoitusta, näytelmäharjoituksia. 

Ihmettelin romaanin sävyä kuvattaessa toisten taloihin tunnkeutumista "Creepy Crawling" ja Punaisen armeijakunnsa RAF:n vienoa esittelyä ja heidän vankeussajan arvostelua. Punainen armeijakunta (esim wikipedian mukaan) harjoitti terroristista toimintaa. Rote Armee Fraktion oli länsisaksalainen  äärivasemmistolainen terroristijärjestö, joka halusi kommunistisen yhteiskunnan. Heidän toimintansa alkoi pankkiryöstöin, jatkui sieppauksin ja murhin. Eritystila on luonnehdinta heidän vankeusajastaan (joka varmasti piti paikaansa). RAF tappoi poliiseja, ja teollisuusmies Schleyrin kidnappauksen jälkeen ja tappoivat ainakin yhden tuomarin. Olisiko heidät pitänyt päästää avovankilaan tai vapaaksi? 

Creepy Crawling taas liittyy Charles Mansoniin, joka yllytti murhiin ja oli paatunut raaka rikollinen. 

Ylipäätään pohdin, että onko suomenruotsi nykyään kieli, jossa pitää olla jatkuvasti englanninkielisiä ilmaisuja, kuten tässäkin teoksessa paljon oli, vaikka niillä on yhteys johonkin kirjaan, ilmiöön tai kappaleen sanoihin. (Asiaa selitetään "loppusanoissa", mutta huomioni liittyy myös Ylen radiokanava X3M lähetyksiin, jossa suomenruotsissa on paljon englantia ja suomea).

Kirjan naisista Frieda ja  Siri olivat vahvempia kuin ailahtelevainen Max, joka oli masentuvainen  välillä aktiivinen ja ajoin väkivaltainen. Sirin ystävät ovat hyvissä asemissa. 

Nyt todella kannattaa lopettaa lukeminen tähän, vaikka en paljasta käänne- enkä kiinnekohtia, mutta  avaan tiettyjä termejä.

Nukkekoti-termiä viljellään, mutta minulle tämä Nukkekoti-ilmiön syvempi sisältö  jäi hämäräksi. Yleisesti kirja antaa ymmärtää, että nuoriso oli tuolloin hyvin kuritonta, ja elämä vaikutti hyvin vapaalta. Perheen Prinssi eli Jakob on täysin rajaton, myös Alicen sisarpuoli Lilija on kuriton. Nuorillakin tuntuu olevan rahaa, ja matkustaminen onnistuu Portugaliinkin helposti. 

Alice lukee Lessingin Väkivallan lapsia, Siri tietenkin on ne jo lukenut. Minusta viite jää pinnalliseksi. Martha Quest Väkivallan lapsien päähenkilö, lähti maalta kaupunkiin, solmi avioliiton, saa lapsen, minusta Martha jättää lapsensa toisten kasvatettavaksi. Se on vapautta, Martha tekee uhrauksia, ei ole toisista riippuvainen, uskaltaa kulkea omaa polkua.

Kirjan alkuosassa on Timothy, joka kulkee Honeckerin kanssa. Honecker on supisuomalainen haihatteleva nainen. Timothy on yhdysvaltalainen tumma sotilaskarkuri, kuten Martin Beck sarjan viimeisessä osassa Terroristit henkilöhahmo nimeltä Jim Cosgrove on sotilaskarkuri Ruotsissa. Yhdysvalloissa hänet tuomitaan neljäksi vuodeksi vankilaan, jossa Jim tekee itsemurhan. Hänen vaimonsa ja lapsensa on Ruotsissa.

Alicen romaani on minusta huonosti kirjoitettu, eikä vetoa minuun.

Sitaatit ja kirjallisuusviitteet osiossa kirjailija kirjoittaa "tähtitoimittaja Ulrike Meinhof", en löytänyt ainakaan internet-hauilla termiä "tähtitoimittaja". Meinhof oli minusta rikollinen terroristi.

Kirjassa puhutaan Sex Pistolsista. Yhtye julkaisi vain yhden levyn lokakuussa 1977. Sinkku Anarchy in the U. K. tuli ulos 26.11.1976. Sex Pistolsin piti esiintyä Suomessa alkuvuodesta 1978, mutta moralistit alkoivat myllyttää eikä yhtye esiintynyt Suomessa.

Tässä on kaikkien pakko lopettaa, sillä postaus loppuu tämän jälkeen pisteeseen.

Jarkko Sipilä: Takamäki 15 ja 16: Mies Kuumasta ja Valheen kasvot

 

Jarkko Sipilä: Mies kuumasta,  Crime Time 2016, sivumäärä 235.

Heti osan 15 alussa paljastetaan kirjan sankari, joka on konna. Etniseltä taustalta hän on baski, entinen ETA-terroristi ja vasikka Aritz Goikurea Urrutia, (34 v), jonka täytyy poistua Espanjasta maaliskuussa 2012. Hän on saanut uuden henkilöllisyyden ja "elatuksen" kolmeksi vuodeksi. Herra saapuu Suomeen Artur Cortes Lopezina ja löytää kumppanin ja perheeseen syntyy lapsi.

Marraskuussa 2016 BMW ja pakettiauto kolaroivat Itäväylällä Helsingissä. Pakettiauton apumies pakenee, ja kuski Jussi Mertala viedään tajuttomana sairaalaan.  Virottuaan hän pakenee, ja löytyy myöhemmin kuolleena.

Pakettiautosta löytyy pieni määrä maria, ja sen lisäksi sileitä 50 euron seteleitä, jotka tarkoissa tutkimuksissa osoittautuvat väärennetyiksi. Atari Suhonen koittaa kentällä saada vinkkejä, mistä on kysymys. Kirjassa on muitakin juonilankoja. Takamäen vaimon koulussa on kouluhäirikkö Robert Ahola, jonka seikkailuja seurataan, todella turha lisä kirjaan.

Kun on terroristi-vasikka, joutuu elämään valheessa, niin se vaikuttaa perhe-elämään ja aina pitää olla valmiina katoamaan.

Takamäen ryhmän ydin on ennallaan: Suhonen, Kulta, Joutsamo ja Kohonen. Minttu Mustavaara on saanut siirron Hyvinkäälle, ja hänen tilalleen tulee Porista suupaltti Hans Lievonen.

Kari Takamäellä ollut häät, vihkiminen on maistraatissa, Suhonen bestmanina, vaimo Iina on peruskoulun kuvaamataidon opettaja. Takamäen poika Joonas ajaa maijaa, ja on enemmän esillä, kuin isänsä. Kaverina hänellä on Janne "Jack Bauer" Saarinen.

Tämä oli kiinnostava uuden asetelmansa vuoksi, mutta ei sytyttänyt mitään erityistä lamppua, mutta kuten  bloggari Kirsi toteaa osuvasti, Jarkko Sipilän kirjat vievät perille varmasti.

Jarkko Sipilä Valheen kasvot, Crime Time 2016, sivumäärä 275, Takamäki #16.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-dekkarisarjan kuudestoista osa Valheen kasvot alkaa 2.8.2016 Roosa Rasin pahoinpitelyllä, jonka jälkeen pahoinpitelijä piripää Mika Rantakallio viiltää Roosaa kaulaan. Rantakallio on ollut perimässä Subutex-rahoja. Rantakallio ei halua linnaan ja soittaa hätäkeskukseen, ja Roosa selviää. Mutta Rantakallio ei tiedä, että Roosa on gangsteripomo Norkolan tytär. 

Työmatkapyöräilijä Juha Mälkiä löytää autoon ammutut kaksi ruumista: Paavo Kesälahti ja Daniel Alho. Kesälahdella on Leppäsen paperit, mutta hän on KRP:n poliisi. Alho on 31-vuotias pikkurikollinen.

Tästä käynnistyy molemmat tutkinnat, jotka johtavat muutamassa päivässä lopputulokseen, mutta vaiheet ovat hyvin dramaattisia, sillä kaksi poliisia ammutaan, ja yhden poliisin tytär kaapataan.

Jarkko Sipilän dekkari Valheen kasvot käy ylikierroksilla, ja tilanne saadaan selvitettyä vasta hyvin erityisillä ja moraalisesti huterilla järjestelyillä.

Murharyhmää johtaa Karila. Takamäen ryhmässä ovat edelleen Joutsamo, Kulta, Kohonen ja ataripoliisi Suhonen, joka tapailee entistä koulukaveriaan ja nykyistä luukuttajavasikkaansa Salmelaa Kallion Kulmapubissa. Leskimies Takamäki on mennyt naimisiin Iinan kanssa, joka on kuvaamataidon opettaja. Takamäen nuorempi poika Joonas on valmistunut poliisiammattikorkeakoulusta ja on edelleen kentällä. Kirsi Kohosella on kaksi lasta 7-vuotias ja 2-vuotias, Mikko Kullalla on yksi lapsi. Sanna Römpötti on edelleen rikostoimittaja.

Suhonen ja Salmela muistelevat edelleen kouluaikojaan Lahdessa. He pelasivat Pac Mania baarissa, se oli 1900-luvulla kolikkopelinä baareissa. 

Tämäkin dekkari vei perille.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Ellery Queen: Kenkäparin arvoitus

 

Ellery Queen: Kenkäparin arvoitus, alkuteos The Dutch Shoe Mystery 1931, suomentanut Kristiina Rikman, Saga Egmont, sivumäärä 330.

Ellery Queenin dekkari Kenkäparin arvoitus on näppärä murhamysteerio sairaalaympäristössä. Sairaalaan tuleva upporikas Abigail Doorn joutuu yllättäen leikkaukseen, mutta hänet kuristetaan ennen sitä. Murhaajasta on näköhavainto eli hän oli pukeutunut kirurgiksi.

New Yorkin poliisi tutkii tuloksetta murhaa, joka poikii toisenkin vainajan. Onneksi  poliisipäällikkö Richardin Queenin älykköpoika Ellery ratkaisee tapauksen.

Kenkäparin arvoitus on klassisen dekkarin kulta-ajan ja sen yhdysvaltalaisen haarsn merkkiteoksia.

Enemmän juonesta ja henkilöistä
Abigail Doorn on upporikas. Hän rahoittaa Hollantilaisen sairaalan toimintaa. Vierailessaan sairaalassa hän kompastuu portaissa ja joutuu äkilliseen leikkaukseen, jota ennen hänet murhataan. Ellery Queen on juuri samaan aikaan vierailulla sairaalassa, hän konsultoi sairaalan johtajaa tohtori Mincheniä kuinka kauan rigor mortis kestää, jos on sokeritauti. 

Murhan tapahduttua Ellery Queen ottaa ohjat käsiinsä, hän hälyttää New Yorkin poliisin paikalle. Sairaalasta ei päästetä henkilöitä pois, eli asetelma on samanlainen kuin Silinterihatun arvoituksessa.

Sairaalassa on paljon henkilöitä: kirurgeja, sairaahoitajia, ja muita sairaalan työntekijöitä, lisäksi siellä on gangstereita, ja Abigail Doornin läheisiä. 

Ellery Queen etsii vale-kirurgin vaatteita, ja kun ne löytyvät, hän keskittyy ensin löytyneisiin puuvillatossuihin ja tekee niistä merkittäviä johtopäätöksiä, samoin kuin housuista. Näin hän on profiloinut murhaajan. Seuraavaksi hän pohtii mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä. Kaikkia kuulustellaan, selvitetään alibeja ja motiiveja. Kaikki eivät puhu totta, ei ainakaan syyllinen.

Abigail Doornin mies on kuollut jo kauan sitten. Hänellä on rappioveli Hendrik Doorn, jonka lihavuutta ja kimeää ääntä irvitään kirjassa. Hän on uhkapeluri ja naisten alistaja, häntä kutsutaan Broadwayn namusedäksi. Hendrikillä on runsaasti pelivelkoja, ja gangsterit ovat hänen kintereillään. Abigailin tytär Hulda taas on hyvinkäyttäytyvä. Abigail on saanut hänet vanhoilla päivillään. Abigaililla on kajahtanut seuraneiti Sarah Fuller.

Tohtori Janneyn  piti leikata Abigail. Janney tekee kahta tutkimusta toista Minchenin kanssa, eli synnynnäisestä allergiasta, ja toista teräksen korvaavaa metalliseoksesta yhdessä maanisen Moritz Kneiselin kanssa. Janneyllä on apunaan sihteeri sairaanhoitaja Price, lisäksi neiti Clayton auttaa leikkauksissa. Janneylla on lisäksi poikapuoli Thomas Swanson, jolla on ainainen rahapula. Perheen lakimies on Philip Morehouse, joka haaveilee avioliitosta Huldan kanssa.

Motiiveja on monella Abigail on lopettanut Janneyn ja Kneiselin rahallisen tukemisen. Tohtori Pennini on syrjäytetty synnystysosaston johtajan pallilta. Sarah Fuller kertoo vihaavansa Abigail Doornia. Lisäksi Hendrikin perässä olevat gangsterit olivat sairaalassa.

Ellery Queen käräyttää syyllisen ja selittää luvun verran päättelyketjuaan ja osoittaa muutamia lisätodisteita.

New Yorkin poliisi on kovan mediapaineen kohteena. Reporttereista vain Pete Harper kirjoittaa faktoihin perustuen. Poliisipäällikkö Richard Queenin apuna ovat etsiväkersantti Thomas Velie  ja piirisyyttäjä Henry Samson.

Teos on julkaistu 1974 Sapo-sarjassa numerolla 171, ja sen teoksen on kääntänyt Kristiina Rikman (s. 1947). Saga Egmontin painoksessa lukee, että nykyään epäsopivia ilmaisuja on siistitty, mutta heti tarinan ensimmäisellä tekstisivulla käytetään Djunasta m-sanaa, vaikka nykyään puhutaan romaneista. Kansikuva on minusta outo, kenkäpari on kävelykengät, vaikka kirjassa ne ovat "sairaalakengät" ja puuvillaiset. Nykyään käytettäneen erikoismuovista tehtyjä kenkiä?

Kaiken kaikkiaan klassisen dekkarien ystäville mainio teos.

*****
Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, Sormenjälkijauheen arvoitus julkaistiin 1930, ja  tämä Kenkäparin arvoitus  on vuodelta 1931. Kiinalaisen appelsiinin arvoitus ilmestyi 1934.

Alkusanojen mukaan Queenit, myös Elleryn poika ja vaimo, ovat Italian vuoristokodissa ja nämä ovat kertojan kirjoittamia. Taloudessa ahertaa Djuna, joka on  kokki ja  palvelija. Ellery Queen puolestaan dekkareita omalla nimellään. Alkusanojen mukaan tarina on tapahtunut 1920-luvulla.

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten blokkaamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos.

Riikka Smolander-Slotte: Awak Kuier

 

Riikka Smolander-Slotte, Awak Kuier, Otava 2022, sivumäärä 192.

Awak Kuier (s. 2001) on suomalainen huippukoripalloilija, joka pelasi kaudella 2025-2026 Turkissa Galatasarayn joukkueessa ja on lähtenyt keväällä 2026  toistamiseen WNBA:han Dallas Wingsiin. 

Kirja on kuitenkin neljän vuoden takaa, ja se päätyi käsiini euron alelaarista. Riikka Smolander-Slotte on (tai on ollut) Ylellä urheilitoimittajana ja aiemmin kirjoittanut Jari-Matti Latvalasta.

Awak Kuier on ollut uranuurtaja Suomessa, sillä hän oli ensimmäinen nainen, joka pelasi WNBA:ssa. Lea Hakala pelasi 1980-luvulla Yhdysvaltain yliopistosarjassa ja myöhemmin 1980-luvulla Italiassa ja Espanjassa. Awak Kuier ei pelannut yliopistosarjoissa vaan debytoi suoraan WNBA:ssa, mutta pelasi nuorena pieniä minuutteja. Kuier on siis nyt neljän vuoden päästä saanut uuden pestin Dallas Wingsiin. Turkin ja Yhdysvaltain lisäksi Kuier on pelannut Italiassa ja luonnollisesti Suomessa ja Suomen maajoukkueessa.

Kirja kertoo Kuierin elämänvaiheista ja urasta. Kuier on sudanilaistaustainen, mutta syntynyt Egyptissä. Perhe muutti Suomeen, ja kotiutui sangen hyvin. Tietenkin erilaisuudesta saa myös "kärsiä", mutta tukijoitakin oli. Kotkassa etenkin Roope Mäkelä antoi paljon koripallossa kehitysvinkkejä, joihin kuului myös muutto pääkaupunkiseudulle urheilulukioon. Helsingistä Awak muutti Vantaan Koivukylään. Sitten koittivat vuodet Italiassa, WNBA-varaus ...

Teos on tehty oikeasta pelaajasta, jota kirjassa pidetään Suomen parhaana. Minusta häntä kummallisesti verrataan Lauri Markkaseen, joka pelasi vuoden Arizonan yliopistossa, NBA-ura alkoi 2017 ja ura on kestänyt NBA:ssa jo yhdeksän vuotta. Pelaajat ovat aivat eri tasolla. Lauri Markkanen (s. 1997) oli ensimmäisellä NBA-kaudellaan 2017-2018 aina avausviisikossa ja pelasi 29,3 minuuttia ottelussa, teki 15,3 pistettä ja repi 7,5 levypalloa. Awak Kuier samanikäisenä avauskaudella ei ollut avauksessa kertaakaan ja pelasi keskimäärin 10,3 minuuttia, teki 2,6 pistettä ja otti keskimäärin 2,5 levypalloa. Naisten WNBA:ssa on 12 joukkuetta, miesten NBA:ssa on 30 joukkuetta. 

Katsoin WNBA:n sivuilta eilen 30.5.2026 kauden 2026 tilastot.
Kausi 2026:
Awak Kuier 5 ottelua, 6,6 pistettä ottelussa, 3,0 levypalloa ottelussa, ja syöttöjä keskimäärin 0,9.
Ottelussa 28.5.2026 Las Vegas Aces'ia vastaan Kuier pelasi 21 minuuttia, teki 12 pistettä, eli upotti 2 kolmosta 3 yrityksestä, 3 kakkosta viidestä yrityksestä, puolustuslevypalloja 4, blokkeja 2, menetyksiä 1, ja tuomittiin 1 henkilökohtainen virhe.  Dallas Wings voitti tuon ottelun 95-87.

Kirjan suurin ongelma minusta on se, että se on tehty liian nuoresta urheilijasta, Awak Kuierilla on juuri  toinen mahdollisuus WNBA:ssa, seurataan sitä.

Kirjassa avataan turhaan koripallon historiaa, sääntöjä ja taktiikoita, se hajanaistaa kokonaiskuvaa, eikö Kuierista saatu enempää tarinaa. Sääli, sillä Awakin tarina on lukemisen arvoinen.

Toivon, että uusi yritys WNBA:ssa on menestyksekäs. Vaikka ei olisikaan, Kuier on ehkä paras suomalainen naiskoripalloilija tähän asti mitenkään Lea Hakalaa ja Taru Tuukkasta aliarvioimatta. Turkulainen Tiina Sten pelasi nelisen vuotta USA:n yliopistosarjoissa, ja kolme vuotta Espanjassa, kauden Kreikassa, ja neljä kautta Saksassa. Alla heidän maaottelutilastojaan.

Maaottelut / pisteet
Lea Hakala, 252 maaottelua, 4160 pistettä, keskimäärin 16,5 pistettä ottelussa.
Taru Tuukkanen 165 maaottelua, 2523 pistettä, 15,3 pistettä ottelussa.

Auli Nyman, 133 maaottelua, 1514 pistettä, 11.4 pistettä ottelussa

Terhi Airas-Järventaus, 138 maaottelua, 1471 pistettä, 10,7 pistettä ottelussa

Leena Martin, 165 maaottelua, 1223 pistettä, 7,4 pistettä ottelussa
Tiina Sten  102 maaottelu 1028 pistettä, 10,1 pistettä ottelussa

...

...
Awak Kuier  28 maaottelua, 455 pistettä, 16,25 pistettä ottelua kohti.

Lähde Kuierin kohdalla Wikipedia, ja etsin muut Koripalloliiton tilastoista, ja laskin ottelua kohti luvut itse.

George Eliot: Rehdin miehen rakkaus

 

George Eliot: Rehdin miehen rakkaus, alkuteos Adam Bede 1859 suomentanut Aune Brotherus, WSOY 1946, sivumäärä 512.

George Eliotin klassikkoromaani Rehdin miehen rakkaus alkaa Jonathan Burgen puusepänverstaalta heinäkuussa 1799. Verstaalla ovat töissä  Beden veljekset Seth ja Adam. Sethin rakastumisen kohde on Dinah Morris, joka asuu kylässä herra ja rouva Poyserin luona. Dinah on 25-vuotias ja orpo. Hän saarnaa metodistien kokouksissa. Seth on myös metodisti. Seth tunnustaa rakkautensa Dinahille, mutta Dinah vastaa, että ei ole rakastunut ja noudattaa kutsumustaan. Romaanin päähenkilön Adam Beden ihastumisen kohde on 17-vuotias Hetty Sorrell, joka on piikana Poysereilla. Hetty täyttää heinäkuussa 18 vuotta ja hän on monien miesten katseiden kohteena.

Kirjassa kuvataan laajasti ja rakkaudella kyläyhteisöä, maisemia ja yhteisön jäseniä. Kylän kirkkoherra Adolphus Irwine on rauhallinen ja suhtautuu neutraalisti metodistien herätysjuhliin. Beden veljekset ovat järkeviä ja siivoja, mutta heidän isänsä Thias suistuu kännipäissään virtaan ja kuolee. Dinah Sorrel tulee auttamaan perheen äitiä Lisbethiä hautajaisjärjestelyissä.

Hetty tietää, että Adam on ihastunut häneen. Paikallinen aatelinen kapteeni Arthur Donnithorne flirttailee Hettyn kanssa ja heillä on treffejä metsässä. Arthur tietää, että erisäätyinen avioliitto on mahdottomuus. Dinah näkee Hettyn turhamaisuuden ja aavistaa vaikeudet ja yrittää vedota Hettyn järkeen. Turhaan. Dinah on lähdössä takaisin kotiseudulleen Snowfieldiin.

Romaani kuvaa toisaalta Hettyn kohtaloa ja toisaalta Adamin ratkaisuja. Romaanina Rehdin miehen rakkaus on erittäin hyvä ajankuva, mikä on köyhän asema yhteisössä ja mikä on naisen paikka.

Alempana pidempi oppimäärä kirjasta juonenkäänteineen.
Romaanin keskeiset naishenkilöt ovat Hetty Sorell ja Dinah Morris. Naiset asuvat Poyserien luona, toinen on sukua rouvalle toinen herralle. Perheessä on kolme lasta. Dinah tulee lasten kanssa toimeen, Hetty ei. Dinah (25v) on myös metodistisaarnaaja. Hetty on nuorempi, turhamaisempi ja vielä hyvin lapsellinen. Kapteeni ja tilallinen Arthur Donnithorne flirttailee Hettyn kanssa. He tapaavat metsässä ja heidän suudelmiaan kuvaillaan. Kapteenilla ei ole aikomustakaan mennä naimisiin Hettyn kanssa. Myös Adamilla on tunteita Hettyä kohtaan. Adam pyörittää Burgen pajaa, ja hoitaa Donnithornejen metsää. Hän on opetellut sekä lukemaan että kirjoittamaan, kylässä Bartle Massey pitää aikuisille koulua kuudella pennyllä viikossa osallistujaa kohti. Hän opettaa alkeet ja kannustaa itseopiskeluun. Seth, joka on myös metodisti, kosii useaan kertaan Dinahia, mutta tämä kieltäytyy. Dinah palaa ensin Snowfieldiin ja sitten menee saarnaamaan Leedsiin.

Heinäkuussa on suuret juhlat, joka ajoittuu Hettyn 18-vuotisjuhliin. Hettyn unelma toteutuu: kapteeni tanssittaa häntä ja tapaamiset jatkuvat. Adam näkee heidän suutelevan ja vaatii selitystä kapteenilta. Vastauksia saadaan Adamin nyrkiniskun jälkeen: kapteenille Hetty on ollut pelkkä pelinappula. Kapteeni palaa rykmenttiinsä  ja Hetty suostuu Adamin kosintaan (luettuaan kapteenin kirjeen). Kun häät lähestyvät Hetty lähtee kylästä. Hän on menossa Windsoriin, missä luulee kapteenin olevan. Rykmentti on siirretty Irlantiin. Hetty harkitsee itsemurhaa ...

Adam etsii Hettyä Snowfieldistä, hän kuulee, että Hettyä ei ole näkynyt ja Dinah on Leedsissä. Adamin palatessa kotiin kirkkoherra kertoo, että Hetty on pidätetty lapsenmurhasta.

Sikäli lapsi on yllätys, kun kirjassa kuvataan vain suudelmia, joskin erään sanan nykymerkityksillä asia kerrotaan: "Mutta kun näen että sinua rakastelee herrasmies, joka ei koskaan  voi naida sinua eikä ajattelekaan sinun naimistasi, tunnen velvollisuudekseni puuttua asiaan sinun takiasi". s. 305.

Romanin loppu on hyvin dramaattinen, sillä Hetty tuomitaan hirtettäväksi, myöhemmin tuomio muutetaan vankeudeksi, Hetty "vain" hylkäsi lapsen, mutta palasi sen luo, mutta vauva oli viety menehtyneenä pois. Ajassa siirrytään 1800-luvulle ...

Lopun imelyyskäänne on se, että Adam ja Dinah löytävät toisensa, avioituvat ja saavat lapsia.

Henkilökatras

Romaanin päähenkilöt loppuratkaisun näkökulmasta ovat Adam Bede ja Dinah Morris.

Adam Bede on kunnollinen ja pyrkii kouluttautumaan ja pääsemään eteenpäin. Adamin on vaikeaa ymmärtää kapteenin tekosia ja myös Hettyn ratkaisua.

Dinah Morris on rohkea ja uudenaikainen, hän saarnaa kokouksissa. Hänen kielellinen ilmaisu on monipuolista ja vahvaa. Dinah auttaa muita. Hän lohduttaa Lisbeth Bedeä (Beden veljesten äiti) ja menee tapaamaan vankilaan Hetty Sorellia, joka tunnustaa lapsen murhan. 

Hetty Sorrel on hyvin kaunis, pinnallinen ja itsekäs, mutta joutuu kohtuuttomaan välikäteen. 

Kapteeni Arthur Donnithorne luulee olevansa "hyvä mies", kirjassa hän on tragedian alulle panija. 

Kirkkoherra Aldophous Irwine on hyväntahtoinen ja salliva,

Seth Bede, Adamin veli, on metodisti ja tarinan "hyvis". Seth luopuu rakkaudestaan, jotta Adam voi avioitua Dinahin kanssa. Dinah on monesti torjunut Sethin kosinnat. 

Rachel Poyser on hyvä äiti ja valmiina puolustamaan perhettään ja niitä asioita, jotka kokee oikeaksi. Rouva Poyser varoittaa Hettyä turhamaisuuden vaaroista.

Bartle Massey on opettaja ja Adamin ystävä. Massey ansioituu koulunpidossa ja neuvoo Adamia vaikeilla hetkillä.

Gyp Adamin uskollinen koira, 

*****

George Eliot oikealta nimeltä Mary Ann Evans (1819 - 1880) oli englantilainen kirjailija, runoilija, toimittaja ja kääntäjä.

Jarkko Sipilä: Takamäki 11-13: Muru, Suljetuin ovin ja Valepoliisi

Jarkko Sipilä:  Muru, Crime Time 2011, #Takamäki 11

Tarina  tapahtuu joulukuussa 2011, jolloin lievästi kehitysvammainen yksin asuva 26-vuotias  Laura Vatanen murhataan. Takamäen tiimi selvittää murhan. 

Jutun alussa Vatasen tuttu Korpikari tunnustaa murhan. Hänen asianajajansa Nea Lind tajuaa, että tunnustus ei ole totta. Nea Lind tonkii asiaa yhdessä toimittaja Sanna Römpötin kanssa. Lauran luona on ollut paljon miehiä, ja sanoivat häntä Muruksi, mistä kirjan nimi.

Takamäen pojista Kalle on Vaasassa opiskelemassa ja Joonas on armeijassa. Takamäki aikoo myydä rivariasuntonsa Leppävaarasta.

Eero Salmela, Suhosen lapsuuden kaveri, on saanut pahan sydäninfarktin. 

Loppuosissa asianajaja Lindin henkilökohtainen koskemattomuus on vaarassa.

Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin, Crime Time 2012. Sivumäärä 304. Takamäki #12

Takamäki-sarjan tyyliin loppuräjähdys koostuu monesta sytytyslangasta.

Konna Jose Saarnikangas on veloissa Thaimaassa, missä hän on ollut hotellin pyörittäjä. Hän päättää palata Suomeen.

Asianajaja Nea Lind on oikeustalolla puolustamassa Raisa Mäenpäätä, joka oli tavannut Veikko Sandströmin Kulmapubissa. Iltaa oli jatkettu yhdessä ja Raisa oli lopulta raiskattu. Sandström selviää ehdollisella. Lind pettyy ja nostaa asian mediaan Sanna Römpötin kautta...

Takamäen vaimo Kaarina on kuollut ja Takamäki asuu yksin Leppävaarassa rivarissa. Vanhempi poika Kalle  opiskelee Vaasassa kauppatieteitä ja nuorempi poika Joonas on armeijassa. Marraskuun lopussa murharyhmä viettää kosteaa iltaa, samaan aikaan Takamäen rivari poltetaan. Takamäki muuttaa Suhosen luo. Suhosella on ongelmia vinkkimiehensä Salmelan kanssa. Salmela raahaa tämän huumekämppään, jossa on KRP:n tutkijat. Suhonen joutuu sisäiseen tutkintaan.

Lopussa Takamäki, Lind, Römpötti ja Joutsamo houkutellaan ansaan .... 

Jarkko Sipilä: Valepoliisi Crime Time 2013, sivumäärä 271. Takamäki #13

Hermanninrantatiellä löytyy pahoinpidelty mies, joka paljastuu Ari Nurmimaaksi. Itäkeskuksen parkkipaikan lumikasasta löytyy amerikkalainen Michael Dunigan murhattuna. Hänen otsassa on luodinreikä. 

Murhaa tutkii Kari Takamäen murharyhmä, mutta asia kiinnostaa myös KRP:tä ja Supoa, sekä FBI:tä, sillä todellisuudessa jenkki on Michael Franks, joka on Yhdysvaltain valtiovarainministeriön virkamies.

Takamäki selvisi edellisosan räjähdyksestä, mutta asianajaja Nea Lind kuoli. Myös Anna Joutsamo on toipunut, hän oli räjähdyksen jälkeen teholla. Takamäki on muuttanut Kruunuhakaan  kerrostaloon, jonka alakerrasta asuu kiinnostava  kuvaamataidon opettaja.

Vasikka Eero Salmela on tavannut nuoruuden rakkaansa ja on kuullut olevansa aikuisen tytön isä. Suhosen peitetehtävät Suikkasena johtaa hänet kuolemanvaaraan.

Valepoliisi nimi viittaa poliisin tiedotteisiin jutusta. Kaikkea ei kerrota julkisuuteen.

Nämäkim kolme Takamäki-dekkaria meneevät eteenpäin kuin HSL:n joukkoliikenne, säännöllisesti ja luotettavasti, mutta mitään mullistavia muistijälkiä lukemisesta ei jää, mutta perille päästään.

*****

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Anni Polva: Tiinaa harmittaa

 

Anni Polva: Tiinaa harmittaa, Karisto kuudes painos 1982, alkuperäinen julkaisuvuosi 1968, sivumäärä 167. Kansi Maija Karma.

Anni Polvan (1915-2003) Tiina-kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta. 

Uusia painoksia otetaan, tälläkin hetkellä Suomalainen kirjakauppa myy ensimmäisen Tiina-kirjan selkomukautusta vuodelta 2022

Kansikuvan tyyli on  kuudessakymmennessäkuudessa vuodessa muuttunut, ensimmäisen kannen on tehnyt Anna-Stina Ketonen (lähde: Kirsin kirjanurkka sekä Lastenkirjainstituutti) ja toisen kannen on suunnitellut Anne Muhonen. Samalla on myös maailma muuttunut. Tiinan perheellä ei ole edes tv:tä, nyt jokaisella on lapsella älykännykkä ja some. Kirjassa taloissa on talonmiehet, lapsia kuritetaan, lauantaisin käydään koulua, viisipäiväinen kouluviikko "alkoi" syksyllä 1971, kirja julkaistiin 1968.

Tiinaa harmittaa kannen on tehnyt Maija Karma (1914-1999). Kansikuvassa ihmetyttää se, että lapset ovat noin nuoria, Tiinahan käy oppikoulua. 

Kirjan pauloissa-blogissa on selvitetty juonta ja arvioitu kirja ja pidetty kovasti.

Juoni on yksinkertainen. Hiihtoloman ajaksi äiti on päättänyt lähettää Tiinan serkkunsa Emman luo. Tiinalle Emma-täti on siivousintoinen nipottava vanhapiika. Tuleva matka rassaa Tiinaa, joka on aivan suunniltaan. Tiinaa harmittaa. Tätä harmitusvaihetta kestää puolet kirjasta, ja Tiinalle sattuu aika paljon kommelluksia, ja Tiinan kissakin saa niistä kärsiä. Tiina tuittuilee ja myöhästyy koulusta. Lähtöpäivänä Tiina pääsee ystäviensä Elvin ja Juhan saattamana linja-autolle, ja Emma ottaa hänet kirkonkylän asemalla vastaan. Emman luona Tiina pelastaa pienen Heikki-pojan ja tämän koiran Rakin tulvivasta ojasta. Kevät on tulossa, sillä leskenlehden kukkia on tien pientareilla. Heikki on isätön, eli hän ei itse tiedä, kuka hänen isänsä on. Häntä kutsutaan m-sanalla, nykyilmaisu on romani.

Heikki ja Tiina karkeloivat ulkosalla. Kun Heikin yksinhuoltaja-äiti joutuu sairaalaan umpisuolen tulehduksen vuoksi, Tiinan onnistuu majoittaa Heikki Emma-tädin luo. Kun lapset syövät leipää ilman lupaa, Emma syyttää heitä varkaiksi, ja huutaa Tiinalle omia romani-ennakkoluulojaan ("sehän on mu5talain3n"). Lapset lähtevät käpälämäkeen ...

Tiinaa harmittaa on Tiina-sarjassa 13 osa, ja minusta se ei ole aivan kärkiteoksia, mutta kuten mainitsin Kirjan pauloissa se oli saanut hyvät arviot. Minusta juonen käänteitä tekaistaan tyhjästä. Oudoin on Emman lapsuuden ystävän Martin tulo vieraisille. Lasten perässä juokseminen saa parin lähentymään ...  Luin ehkä huonosti, mutta minulle ei selvinnyt, mistä Emma sai elantonsa.

Emma käy apteekissa ja siivoaa ahkerasti. Tiinaa kuvataan monesti puolinuhaiseksi. Tiinan ystävä Elvi joutuu hoitamaan yh-äitinsä kaksosia. Äidillä on kiire, rahahuolia ja hän ilmeisesti pieksää Elviä. Tiinan mukaan  Tiina puhuu "nykyaikaisesta kasvatuksesta" ja luonnehtii sitä henkiseksi kidutukseksi, jota ilmeisesti edustavat Tiinan luettelemat keinot: sisäll määrääminen, katuminen ja virkkaamiset.

Heikin koiralla ei ole veromerkkiä, joka tuolloin oli kaulapannassa. Tuskin sitä oli rokotettukaan? Sama pätee hänen kissapoikaiseen.

Tiina löytää hopeamarkan tieltä, kirjan ilmestymisvuosi 1968 oli viimeinen vuosi, kun markassa oli hopeaa, vuoden 1964-1968 olivat seosta, jossa oli hopeaa, vuoden 1969 markka oli nikkeliä, näitä kolikkoja painettiin 1993 asti. 

Yhden markan seteleihin painovuodeksi laitettiin 1963.

Sote näytti toimivan kirjassa hyvin. Kun Heikin äiti oli sairas, haettiin terveyssisar, joka ajoi polkupyörällä (paikattuaan ensin polkupyörän kumin) kotikäynnille. Hän tutki potilaan, Tiinan avustuksella lievitti kipuja, sitten potilas siirrettiin sairaalaan ja leikattiin.

Tiinan mielitiettynä pörrää edelleen Juha, joka on tällä kertaa sivuosissa.

Oppilaat jaksoivat koulussa, vaikka ei ollut kuin opettajat ja rehtori, ei ollut kuraattoria,  psykologia, psykiatrista sairaanhoitajaa, laumaa nuorisotyöntekijöitä, uraohjaajia, yhteisöpedagogeja, oppilaskunnan ohjaajia, opinto-ohjaajia, koulunkäynnin ohjaajia eikä edes etsiviä nuorisotyöntekijöitä. Oli rajat, eikä sitä rajatonta vapautta, kuten nyt. Jos harmitti, niin harmitti, eikä sitä sanallistettu erilaisissa viranomaispalavereissa. 

Tiina menee ja tekee, vaikka harmittaa ja Tiina selviää.

*****

Olen lukenut nyt 8 Tiina-kirjaa, sarjassa on peräti 29 osaa.

Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus

 

Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus alkuteos The French Powder Mystery 1930, suomentanut Aulis Rantanen, WSOY 1978, SaPo-sarja 223, sivumäärä 336.

Sormenjälkijauheen arvoitus on Ellery Queen -sarjan toinen dekkari ja sarjan parhaimmistoa.

New Yorkin French-tavaratalon näyteikkunasta löytyy ruumis. Ruumis retkahtaa näkyviin keskipäivällä, kun siivooja avaa seinällä olevan sängyn mekanismin. Vainajaa on ammuttu kahdesti revolverilla. Tästä alkaa murhaajan jahti. Murhattu on tavaratalon omistajan upporikkaan Cyrus Frenchin vaimo Winifred Marchbanks French. Frencheillä on asunto tavaratalorakennuksen ylimmässä kerroksessa. 

Paikalle singahtaa ensin tavaratalon etsiviä ja sitten New Yorkin poliisi mukanaan Richard Queen ja hänen poikansa Ellery Queen. Ellery havaitsee näyteikkunan esittelytilasta monta ratkaisevaa johtolankaa. Poliisin tutkimukset alkavat, ja jokaista kuullaan, tarkastetaan alibeja ja lopussa Ellery Queen selittää kaikki johtolangat ja niistä seuraavat päätelmät. Tietenkin rikollinen jää kiinni. 

Sormenjälkijauheen arvoitus -dekkari on varsin yllättävä ja kuten mainitsin sarjan parhaimpia.

Alla enemmän dekkarista sen juonesta ja ratkaisustakin, syyllistä enkä motiivia en kuitenkaan paljasta.

Teos alkaa 1930 päivätyllä esipuheella, jossa selvitetään, että Richard Queen on  ollut New Yorkin poliisissa. Ellery kirjoittelee dekkareita salanimellä  ja ratkoo rikoksia. Tämä tarina on siis jo tapahtunut.

Teoksen alussa johtokunta on koolla, French valmistelee fuusiota. Koska johtokunnan jäsenet ovat paljon tavaratalossa ja asunnossakin, heitä epäillään, kuten vainajan aviomiestä, tytärtä, veljeä ja johtokunnsn jäseniä, kaikista on esittely dekkarin alkulehdillä.

Ellery Queen kerää johtolankoja ja tajuaa oikeastaan heti, että ruumis on siirretty näyteikkunan sänkymekanismiin, ja murhapaikka on muualla, itse asiassa Frenchin asunnossa. Sieltä löytyy paljon uusia johtolankoja, kuten onyx-kirjatukien tahrat ja sormenjälkijauhe, josta tulee dekkarin nimi. Huulipunapuikko on tärkeä johtolanka. Lisäksi asunnossa on kokoelma erikoisia kirjoja. Missä tai kenellä on asunnon kuudes avain?

Loppuluku on 37 sivua pitkä, ja siinä Ellery Queen käy läpi kaikki johtolangat ja niistä tekemänsä päätelmät, deduktiivisen päättelyn seurauksena murhaaja jää kiinni aivan lopussa, viimeisessä lauseessa.

Tämä on 1930-luvun klassinen dekkari, mutta amerikkalainen. Keskiössä on murha, jonka salapoliisi selvittää omalla älyllään. Rikoksen motiivia ja syyllistä ei alkuasetelman perusteella voi arvata, eli johtolankoja kertyy. 

Kirjoitusajankohdasta ja suomennoksen ajankohdasta johtuen kieli on alussa varsin rasistista. Siistijä on musta, ja hänestä käytetään sekä nimitystä n33k3risiivooja ja lyhyemmin n3kru, ja hänen hysteriaansa liioitellaan ja kuvataan hyvinkin paljon epäedullisessa valossa.

Tavaratalon kirjaosastoa johdetaan huonosti. Johtokunnan sihteeri nuori Ellery Queenin tuttu Westley Weaver oli saanut Frechiltä tehtävän tutkia, miksi kirjaosaston tuotot olivat vähentyneet. Westley havaitsee tutkimuksissaan outojen kirjojen ilmestyvän tiettyyn hyllyyn. Hän kerää  viisi kirjaa talteen ja vielä kuudennenkin. Mikä on kirjojen tarkoitus? 

No. Siinä on viestijärjelmä ennen tor-verkkoa ja telegrammia, joilla levitetään huumeita. Cyrus French on muuten Paheiden vastustajien puheenjohtaja. Kirjan aivan alussa poliisit ja syyttäjä Samson pohtivat huumesyndikaatin röyhkeää toimintaa. Tavaratalon kirjaosasto toimi syndikaatin viestijärjestelmän solmukohtana. Valitut kirjat ovat eksoottisia ja fiktiivisiä, tai en löytänyt niitä, kuten Stani Wedjowski: 1300-luvun kaupankäynti, A. I. Thoromorton Hassutusten antologia ....

Minusta lajityypissään oiva teos.

*****
Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, tämä Sormenjälkijauheen arvoitus on vuodelta 1930. Sen jälkeen ilmestyi Kenkäparin arvoitus. Kiinalaisen appelsiinin arvoitus ilmestyi 1934.

Alkusanojen mukaan Queenit, myös Elleryn poika ja vaimo, ovat Italian vuoristokodissa ja nämö ovat kertojan kirjoittamia. Taloudessa ahertaa Djuna, joka on  kokki ja  palvelija. Ellery Queen puolestaan kirjoittaa dekkareita omalla nimellään. 

Ellery Queen -sarjaa kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten bloggamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos.

Jarkko Sipilä: Takamäki 9-10 Prikaatin kosto ja Katumurha

Takamäki 9-10

Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto, Gummerus 2009, sivumäärä 340.

Pääkalloprikaatin kakkosmies Tapani Larsson pääsee vankilasta hovioikeuden lyhennettyä tuomiota. Larsson ottaa Pääkalloprikaatin johdon. Prikaatin pitää huolta vankilassa olijoiden perheistä. Larsson sanoo että pitää tarvittaessa uhrata itsensä Prikaatin puolesta. Todellisuudessa Prikaati harrastaa huumekauppaa, ihmisten pahoinpitelyä ja tappamista.

Myös Eero Salmela on päässyt linnasta ja on velkaa Prikaatille. Hän yrittää tuoda piriä Virosta, mutta epäonnistuu ja on lisää velkaa. Salmela soluttautuu Prikaatiin. Alkaa iso poliisioperaatio, jossa on monia vaiheita.  Prikaati saadaan aisoihin, ja osa konnista linnaan, mutta Suhonen ja Salmela joutuvat tulilinjalle, ja kiipeliin.

Jännittävä ja viihdyttävä dekkari. 

Tarina tapahtuu lokakuun lopussa 2009. Vakiokaarti on ennallaan. Poliisesita Kirsi Kohonen lomalee Australiassa. Joutsamo puurtaa asemalla. Kari Takamäki on 48-vuotias, ja on naimisissa Kaarinan kanssa. Vanhempi poika Kalle keskityyy kouluun. Joonas käy lätkäharjoituksissa, mutta ei pelaa junnujen ykkösjoukkueessa. Joonas haluaisi iPhone 3G:n ja käy isänsä kanssa filosofisia keskusteluja. Varastettuja iPhoneja saisi ostettu koulukaverilta. Taklamäellä on Nokia Communicator eli kommari. 

Rikostoimittaja Sanna Römpötti on ollut neljäs Tanssii Tähtien Kanssa. Prikaatilainen Sami Rahja haluaisi hänet sänkyynsä, mutta Römpötti onnistuu  välttämään sänkyilyn.

Kulmapubissa soi Happoradion Che Guevara, joka on julkaistu 2008.

Jarkko Sipilä: Katumurha, Gummerus, 2010, sivumäärä, sivumäärä 275. Takamäki #10.

Dekkari alkaa rajusti ja rujosti: moottoripyöräilijä ampuu iltapäiväruuhkassa mersua ajavan Mikael Nymanin. Takamäen velvollisuus on viedä Raakel-vaimolle suruviesti. Parilla on lapsi Jonathan, Takamäen mukana on myös  pappi Kaarina Silvennoinen.

Takamäki on kokenut suuren menetyksen itsekin. Vaimo Kaarina on kuollut auto-onnettomuudessa toukokuussa ajaessaan työmatkaa. Porintiellä oli tapahtunut nokkakolari vastaantulijan kanssa. Kaarina kuoli, toisen auton ajaja sai vaikean aivovamman. Keväällä oli hautajaiset ja vanhempi poika Kalle pääsi ylioppilaaksi ja lähti opiskelemaan Vaasaan. Joonas asuu isänsä luona kotona.

Nymanin murhaajan etsintä kulkee sipiläismäisiä uria, eli Joutsamo penkoo puhelintieoja (paikkoja, kontakteja ja ajankohtia), muut  etsivät puurtavat eri tehtävissä. Suhonen on saatellut vinkkimies Salmelan turvaan Ouluun Pääkalloprikaatin kostotoimien vuoksi. Salmela on kuullut nuoruuden rakasteltultaan Marika, että Salmela on 20-vuotiaan Sallan isä. Salmelan poika Lauri kuoli vuonna 20006 vain 18-vuotiaana.

Mikael Nyman on syntynyt Amerikassa ja alkuperäiseltä nimeltä Michael Newman, Yhdysvallatkin on kiinnostunut murhasta. Mikael on kaksoiskansalainen. Hänellä oli perheen lisäksi rakastajatar. Tutkinta on kuitenkin aika tyypillinen. Teoksesa on konnia moneenlähtöön ja niin myös poliiseja. Yksi pidätys tapahtuu Vantaan Koivukylässä. Myös Tapiolaa kuvataan. Kauppakeskus oli jo tuolloin kulahtanut. Stockmannilla oli kahvila, jossa oli varsin hulppeat hinnat.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Ellery Queen: Silinterihatun arvoitus

 

Ellery Queen: Silinterihatun arvoitus alkuteos The Roman Hat Mystery, A Problem in Deduction.  Frederick A. Stoke Company, New York, MCMXXIX, suomentanut Leena Karasjärvi, Saga Egmont, sivumäärä 369.

Silinterihatun arvoitus on ensimmäinen dekkari Ellery Queen -sarjassa, joka jatkui aina vuoteen 1971 asti. Sarjan avausosassa Silinterihatun arvoituksessa on vanhan klassisen  kulta-ajan dekkarien patinaa. Selvitettävä murha tapahtuu vuonna 1921 teatterinäytöksen aikana. Poliisi saapuu paikalle, myös isä ja poika eli poliisipäällikkö Richard Queen ja hänen älykköpoikansa Ellery Queen. Teatteri suljetaan, suoritetaan henkilöiden alustava kuuleminen, kerätään henkilötiedot ja ihmisten hallussa olevat tavarat kirjataan ylös. Yllätys on se, että mitään epäilyttävää ei löydy. 

Murhattu mies on kiero lakimies Monte Field. Hänen vihamiehiään on samassa näytöksessä monia. Poliisi haparoi pimeässä, murha tuntuu "täydelliseltä". Ellery Queen kuitenkin löytää joukon johtolanganpätkiä, joita pitkin päättelemällä hän ratkaisee mysteerin. Ratkaiseva vihje on vainajan kateissa oleva silinterihattu.

Silinterihatun arvoitus on Ellery Queen sarjan avausosa, ja perinteisten dekkarien aatelia.

Enemmän murhasta, ja sen ratkaisusta, mutta en paljasta motiivia, enkä murhaajaa, mutta asetelmaa avaan.

New Yorkin Broadwayn Roomalaisessa teatterissa esitetään syyskauden sensaatiota loppuunmyydylle yleisölle, näytelmää nimeltä Pyssyleikki, joka kertoo gangstereista. Sen toisen väliajan jälkeen murhataan rikollinen lakimies. Poliisi aloittaa heti tarmokkaat tutkimukset. Ovet laitetaan kiinni. Ensin kuulustellaan teatterin henkilökuntaa, vahtimestareita, paikannäyttäjiä, juomien myyjiä. Kukaan ei ole poistunut teatterista. Kuolinsyyksi paljastuu myrkytys. Ainoa johtolanka on vainajan puuttuva silinterihattu.

Dekkari on julkaistu 97 vuotta sitten ja kertomus tapahtuu 105 sitten. Tavat ovat erilaiset. Jokaisella katsojalla on paperilippu. Miehillä asuun kuuluu hattu esimerkiksi silinteri tai knalli. Ellery Queen saa selville murhaajan, ratkaisemalla ensin silinterihatun arvoituksen. Miksi hattu oli varastettu? Missä hattu on? Kuka sen otti ja miksi? Tätä arvoitusta en avaa lainkaan, koska se on dekkarin ydin.

Kun Elleryllä on selvillä kenellä hattu voisi olla, tutkintaa suunnataan motiiviin, ja murhatapaan. Tyypillisen dekkarin tapaan kartoitetaan väärien henkilöiden taustoja ja tekemisiä. Monte Field oli varsinainen mätämuna.

Perimmäinen motiivi on hyvin yllättävä, mutta 105 vuotta sitten hyvin ymmärrettävä.

 *****

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee,  salanimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky,  loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, Ellery Queen -dekkareita alettiin julkaista 1929 ja ensimmäinen oli Silinterihatun arvoitus. Pitkiä tarinoita julkaistiin 33 ja lisksi lyhyt juttuja.  

Kirjoissa Ellery Queen on salapoliisi, joka merkitsee seikkailunsa "ylös". Hänen isänsä on poliisi Richard Queen. Alkuosan kirjoissa Queenit asuvat Italiassa, Richard on jäänyt eläkkeelle ja Elleryllä on vaimo ja poika. Ellery on kirjannut tapahtumia ylös ja tämäkin julkaistaan kustantajan Italian matkan jälkeen, kun hän on saanut Elleryltä muistiinpanot. Ellery taas kirjoittaa itsekin dekkareita omalla nimellään, joka ei ole Ellery Queen, minusta monimutkaista. Sarjan edetessä Ellery tuntuu olevankin poikamies ja isä on taustalla.

Olen blogannut sarjan myöhemmistä osista Kymmenes rikos ja Vastapeluri jotka minusta eivät kuitenkaan yllä aivan alkupään tasoon.