P. D. James: Usko ja epäilys

 

P. D. James: Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001. Suomentanut Jaakko Kankaanpää, Otava 2001, sivumäärä 617. Komisario Dalgliesh #11

P. D. Jamesin dekkari Usko ja epäilys alkaa, kun St Anselmin pappisseminaarissa opiskeleva miljonäärin Sir Alred Treevesin adoptiopoika Ronald Treeves löytyy rantatörmän hiekkaan hautautuneena. Ruumiin löytänyt iäkäs sairaanhoitaja Margaret Munroe kuolee viikon sisällä. Molemmat kuolemat tulkitaan luonnollisiksi, ja ruumiit on jo polttohaudattu, kun sir Alred tulee reklamoimaan Scotland Yardiin kuolemansyyn tutkimuksesta (hän oli itse Kiinassa liikematkalla). Komisario Adam Dalgliesh on menossa Suffolkiin ja hän saa tehtäväksi kartoittaa tilannetta. Samana viikonloppuna  visiitin aikovat tehdä arkkidiakoni Crampton, jonka perimmäinen tavoite on lopettaa pappisseminaari. Poliisista saapuu ylirasittunut Roger Yarwood, joka tulee lepäämään. Lisäksi herra Stannard saapuu tutkimaan kirjastoa sekä Cambridgestä Emma Lavenham luennoimaan. Pappisseminaaria pyörittää johtaja Sebastian Morell eli isä Sebastian. Hänellä on apunaan kolme muuta pappia, isä Martin, Isä John ja isä Peregrine. Muinaiskreikkaa ja hepreaa opettaa George Gregory. Lisäksi seminaarissa on muita työntekijöitä.

Illallisella on hyvin kireä tunnelma. Se johtuu siitä, että arkkidiakoni Cramptonilla on kitkaa miltei kaikkien kanssa. Illallinen jää Cramptonin viimeiseksi. Crampton löytyy murhattuna kirkosta. Paikalla oleva komisario Dalgliesh ottaa tutkimukset hallintaansa. Avuksi hänelle tulee Scotland Yardista Piers Tarrant ja Kate Miskin. Dekkarin antoisin osa on miljöön kuvaus ja tilanteen kehittely.  Cramptonin murha tapahtuu vasta sivulla 270.

P. D. Jamesin romaani Usko ja epäilys on todella perinteinen brittidekkari, jossa pahuus pääsee vallalle pappisseminaarissa. 

Pidempi oppimäärä
St Anselmin pappisseminaarin rakennukset, ja arvotaulut ovat Arbuthnot'n suvun "perintöä". Jos arkkidiakoni Crampton onnistuu aikeessaan lopettaa pappisseminaari, omaisuus jaetaan seminaarin pappien kesken, koska Arbuthnottien testamentissa vain aviollinen perillinen voi periä suvun omaisuutta. Seminaarissa opiskelee Raphael Arbuthnot, joka oli neiti Clara Arbuthnotin avioton lapsi. Isän nimeä äiti-Clara ei ole kertonut. Clara on kuollut 1988 (13 vuotta sitten). 

Arkkidiakoni Crampton haluaa lopettaa seminaarin, mutta hän vihaa ajatusta, että neljä pappia rikastuu. Crampton on ollut todistajana oikeudenkynnissä, jossa isä Johnia oli syytetty kuoropoikien ahdistelusta. Isä John sai kolmen vuoden vankeustuomion. Isä John eli John Betterton asuu erikoisen naimattoman siskonsa Agathan kanssa. Crampton inhoaa myös isä Sebastiania, ja tunne on molemminpuolinen. Crampton ei ole ylin ystävä muidenkaan pappien kanssa. Isä Peregrine Glover ja isä Martin Petrie välttelevät Cramptonia, joka on alemmasta luokasta. Isä Sebastianin isä ja isoisä ovat olleet piispoja.

Arkkidiakoni Matthew Cramptonin ensimmäinen vaimo kuoli viinan ja pillerien seurauksena. Poliisi Roger Yarwood kuulusteli Cramptonia, ja Crampton teki virallisen valituksen Yarwoodista.

Crampton uhkaa välitöntä häätöä seminaarin talonmiehelle Eric Surteesille. Surteesilla on salaisuus. Hän on tavannut sisarpuolensa vasta isänsä hautajaisissa. Nyt heillä on säännöllisiä sänkyhommia, kun sisar Karen vierailee seminaarilla. Karen on kärkäs ja häikälemätön henkilö. hän on lisäksi tutkiva journalisti.

Kappelissa on on van der Weydenin mittaamattoman arvokas teos sekä maalaus Viimeinen tuomio sekä arvokas pergamentti.

Viha purkautuu. Viimeinen tuomio on töhritty ja  Crampton on murhattu. Tästä asetelmasta poliisit jauhavat tutkimuksiaan yli 300 sivua, ja sitten syyllinen on kiikissä. 

Trio Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Piers Tarrant alkavat kuulustelut ja tutkimukset. Piers Tarrant on opiskellut kolme vuotta teologiaa Oxfordissa. Trio puhuu Macphersonin raportista. Etsin tietoja siitä ja raportin laatimisen syy oli  tummaihoisen Stephen Lawrencen  murha vuonna 1993. Rasistisessa veitsi-iskussa linja-autopysäkillä valkoihoisten joukko kävi Lawrencen kimppuun. Lawrence koitti juosta pakoon, mutta kuoli ilmeisesti verenhukkaan. Poliisi viivytteli todisteiden keräämisessä ja epäiltyjen pidätyksessä. Oikeudenkäynnissä syytetyt vapautettiin, mutta suku palkkasi yksityisetsvän ja myöhemmin poliisi tutki asiaa, mutta vasta 2012 syylliset tuomittiin. Macphersonin raportti laadittiin Lawrencen murhan jälkeen, ja osoitti että rakenteellista rasismia on. Raportin perusteella laadittiin toimenpidelista. Dekkari on julkaistu 2001, ja tuomio annettiin kahdelle vasta vuonna 2012.

Dekkarissa on monia käänteitä, mutta itse luin 617 sivua mielelläni.

Dekkarissa komisario Adam Dalgliesh tapaa ensi kerran  Cambridgen englanninkirjallisuuden lehtorin  tohtori Emma Lavenhamin. Pari ei ehdi tutkimusten keskellä kuherrella tai  karkeloida, mutta tapaaminen poikii treffit. St Anselm on tuttu paikka Adam Dalglieshille, jonka isä oli kirkkoherra. Adam Dalgliesh vietti nimittäin kolme kesää nuorena teininä St Anselmissa. Adam tapasi yhtenä kesänä tytön Sadien, joka ei ollut ymmärtänyt Adamin loppusoinnitonta runoa. Sadie yllyttää Dalglieshiä hyppäämään aallonmurtajalta, Adam selviää  virtauksista ja pääsee Sadien kanssa juttusille (ja vain juttusille) hänen majaansa.  Tässä opuksessa Adam Dalgliesh ja Emma Lavenham tapaavat siis ensimmäistä kertaa. Suhde kehittyy seuraavissa osissa. Emma on työssä lehtorina Cambridgessä. Emman isä Henry on jäänyt eläkkeelle. Henryllä on kaksi tytärtä. Vaimo ollut  nuorempi ja kuollut rintasyöpään, kun Emman pikkusisko on ollut pieni. Henry on antanut kaiken rakkautensa Emman pikkusiskolle. Nyt Emma on kolmissakymmenissä. Hänellä on suhde työkaveriinsa Gillesiin, mutta Emma on kyllästynyt miehen omistushaluun ja aikoo jättää tämän. Tulevissa osissa suhde etenee ...

Komisario Dalgliesh ottaa murhaajaa kiinni aallonmurtajalla ja loukkaantuu. Dalglieshille St Anselm on tärkeä paikka ja Dalgliesh tuntee murhaajaa kohtaan henkilökohtaista kaunaa sillä myös murhaajan, kuten Cramptonin yhtenä tavoitteena on sulkea St Anselm. Dalgliesh pitää murhaajaa röyhkeänä, koska suoritti tekonsa Dalglieshin silmien edessä. 

****

P. D. James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa, joista tämä on viimeinen.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää, väkivallan virkamies

 

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää väkivallan virkamies, Seven Otava, 1976, sivumäärä 239.

Väkivallan virkamies on ensimmäinen teos yksitoistaosaisessa Harjunpää-sarjassa. Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu (1948-2011) aloitti rikospoliisissa 1973 ja jäi eläkkeelle poliisista 2006 ja kirjoitti nämä dekkarit.

Sarjan ykkösosa käynnistyy hitaasti. Ollaan varmaankin vuodessa 1976. Vanhempi rikospoliisi Timo Juhani Harjunpään heräämistä ja yövuoroon lähtöä kuvataan yksityiskohtaisesti. Harjunpään vaimo Elisa on töissä ja tytär Pauliina hoidossa. Kodissa on lankapuhelin, joten Harjunpään pariskunta viestii kirjoittamalla paperille viestinsä ja jättää keittiöön. Timo Harjunpää hoitaa perheen linnut eli astrildit (loistopeipot) ja valmistaa sen jälkeen kahvia (pannujauhatus?) emalipannussa ja tupakoi sisällä. Harjunpää on vielä nuori poliisi, joka etsii paikkaansa. Hän mieltää itsensä väkivallan virkamieheksi. Asiakkaat ovat usein yhteiskunnan huono-osaisia, niin uhrit kuin tekijätkin.

Yövuorossa on monta tehtävää, mutta teoksen henkirikos on eläkkeella olevan levyseppä Armas Kalevi Konttisen murha. Vainaja löytyy asunnosta, otsaan on kohdistunut iskuja terävällä astalolla. Ruumis on saanut olla asunnossa varsin pitkään, kun Konttisen vaimo asuu pojan kanssa erillään. Harjunpää on arka aloittamaan tutkimukset. Hän hakee neuvoja vanhemmalta poliisilta Norrilta. Rapun asukkaat kuullaan, kuten Konttisen erossa asuva vaimo ja poika. Sinnikkäät tutkimukset johtavat asunnossa olleen jäljille, ja murha alkaa selvitä ...

Harjunpäällä on töissä käytössään Lada. Kirja on nykymittapuun mukaan hieman tylsä, mutta poliisien tutkimukset ovat paljon asioiden järjestelmällistä selvittämistä. Usein henkirikokset tapahtuvat päihteissä. Konttinen oli ostanut viimeisenä elinpäivänä Alkosta Sorbusta ja kaksi Koskista.

Harjunpää sarjan avaus Väkivallan virkamies on parhaimmillaan aikansa kuvaajana ja loistosarjan ykkösosana.

*****

Matti Yrjänä Joensuun (1948 - 2011) Harjunpääsarja

1. Väkivallan virkamies, 1976
2. Harjunpää ja pyromaani, 1978
3. Harjunpää ja kapteeni Karhu. 1981
4. Harjunpää ja ahdistelija, 1982
5. Harjunpää ja poliisin poika, 1983
6. Harjunpää ja heimolaiset, 1984
7. Harjunpää ja rakkaudet lait, 1985
8. Harjunpää ja kiusantekijät, 1986
9. Harjunpää ja rakkauden nälkä 1993
10. Harjunpää ja pahan pappi 2003
11. Harjunpää ja rautahuone, 2010

Jon Fosse: Sonen

 

Jon Fosse: Poika, näytelmä 1996, ruotsintanut Svante Aulis Löwenborg. 82 sivua, teoksessa Teater 1.

Norjalainen Jon Fosse (s. 1959) on kuuluisa ja arvostettu näytelmäkirjailija. Tämä uusnorjaksi kirjoittava kirjailija palkittiin vuoden 2023 Nobelin kirjallisuuden palkinnolla.

Poika on yksinkertainen näytelmä, mutta se luotaa syvälle ja on pohjimmiltaan tragedia. Kieli on yksinkertaista, arkista ja helppoa.

Vanha mies ja nainen ovat pirtissä, ja jatkuvasti tähyävät ikkunasta, ja päivittelevät pimeyttä. Pimeys on viime vuosina pahentunut, kun nuoret muuttavat pois, ja vanhat kuolevat. Naapurikin on ollut poissa, ryyppäämässä? Naapuri oli ollut usein räkäkännissä.

Vanhusten vuoropuhelun alla on hiljaisuudessa odotusta. Heidän poikansa kohtalo myllertää mieltä, mutta sitä ei tohdita käsitellä. Pariskunta odottaa linja-auton pysähtymistä. Naapuri saapuu, mutta myös toinenkin. Kymmenen sivua myöhemmin poika tulee pirttiin. Tätä ennen pojan elämästä on selvinnyt, että hän on muuttanut pois, myös hän on perso viinalle, ja hänen intohimonaan on ollut kitaransoitto.

Poika saapuu kotiin. Hän on vähäpuheinen. Seuraavaksi sisälle pelmahtaa naapuri, jolta poika tivaa vastauksia.

Hiljalleen lähestytään räjähdyspistettä, joka sekään ei vanhuksissa herätä puheen tasolla mitään. Päivitellään vain pimeyttä ja väen vähenemistä.

Jon Fossen näytelmä kasvaa arkisuudesta isoksi ja jättää lukijalle paljon pohdittavaa. Lopullisia vastauksia ei anneta, enkä lähde paljastamaan näytelmän loppuratkaisuja.

*****

Olen blogannut myös Fossen teoksista Det är Ales och Sömlösa ja Aamu ja ilta.

Charles Dickens: Pikku Dorrit

 

Charles Dickens: Pikku Dorrit, alkuteos Little Dorrit ilmestynyt 1855-1857, suomentaja Helena Kesäniemi, Karisto 1926, sivumäärä 1091.

Charles Dickensin kirjoittama Pikku Dorrit on ehkä kaikkein dickensiläinen romaani hänen tuotannossaan. Romaanin nimihenkilö Amy Dorrit on syntynyt ja varttunut aikuiseksi Marshalsean velkavankilassa, koska Amyn isä William Dorrit ei ole pystynyt maksamaan velkojaan. 

Pikku Dorrit on Dickensin yhdestoista romaani ja se arvostelee yläluokkaa, byrokraattista hallintoa ja köyhien kohtelua. Charles Dickensin isä oli itse velkavankilassa.

Romaanissa on kymmeniä henkilöitä ja pääjuonen lisäksi paljon sivujuonia. Dickensin romaaneissa kuitenkin kaikki liittyy pääjuoneen tai teemaan, ja kaikilla hahmoilla on sija tapahtumissa ja niiden dramaattisissa käänteissä. Dickensin romaaneissa on onnellinen loppu, eli hyville käy hyvin.

Romaanin toinen päähenkilö on Kiinasta Ranskan kautta Englantiin saapuva keski-ikäinen Arthur Clennam. Hän on pyörittänyt isänsä kanssa perheen kauppaliikettä. Raajarikkoinen äiti rouva Clennam on eristäytynyt maailmasta, mutta pyörittää liikeasioita Lontoossa. Arthur ei aio jatkaa perheen liiketoimia. Arthur aistii, että perheen yllä leijuu vaiettu skandaali.

Amy Dorrit eli Pikku Dorrit on toinen päähenkilö. Amy on velkavanki William Dorritin kolmas ja nuorin lapsi. Dorritin lapsista Fanny ja poika Tip ovat ylpeitä ja hamuavat mammonaa. Perheen äiti on kuollut, kun pikku Dorrit oli kahdeksanvuotias. Pikku Dorrit raataa perheensä eteen, ja on hankkinut velkavankilassa hyödyllisiä taitoja, hän on opetellut lukemaan, kirjoittamaan ja tekemään erilaisia töitä. Teoksen alussa Pikku Dorrit piikoo rouva Clennamin luona ja tekee ihmisille erilaisiia ompelutöitä. Arthur Clennam kiinnostuu Pikku Dorritista, ja selvittää, missä hän asuu, Clennam selvittää myös tai yrittää selvittää, kenelle Dorrit on velkaa ja kuinka paljon. William Dorrit velkavankeudesta huolimatta on pöyhkeä ja leikkii velkavankien päällikköä. Monen juonen käänteen jälkeen William Dorrit saa ison perinnön ja Dorritit vapautuvat velkavankeudesta. Isä Dorrit lähtee perheineen matkalle Venetsiaan, ja niin isällä ja kahdella vanhemmalla lapsella alkaa pahasti keulia. He katkaisevat kaikki vanhat ystävyyssuhteensa, myös Arthut Clennamiin, joka auttoi perhettä taloudellisesti ja selvitti muutenkin velkavyyhtiä. Perhe kieltää menneisyytensä leikkien rikasta ylhäistöä. Pikku Dorrit saa nuhteita, kun hän ei muutu, vaikka isä on palkannut rouva Generalin koulimaan lasten käytöstä yläluokan tavoille (=ylpeää joutilaisuutta, köyhien halveksuntaa ja oman aseman aggresiivista puolustamista, ja kaikesta palvelusta valittamista).

Alempana avaan romaanin äkkikäännöksiä, mutta vararikkoja, kuolemantapauksia tapahtuu, ja monia arvoituksia selviää ja lopussa kilisevät hääkellotkin.

Pikku Dorrit on rankattu Dickensin kirjoista yleensä kärkiviisikkoon, mutta ei ykköseksi, ne sijat menevät Suuria odotuksia romaanille, Saiturin joululle tai David Copperfieldille. 

Romaani Pikku Dorrit on erinomainen, mutta ehkä siinä on liian paljon uskomattomia juonenkäänteitä ja myös sivupolkuja on paljon, mutta erinomainen kirja.

Pitkä oppimäärä 
Kirja alkaa Marseilles'n vankilasta, missä kaksi vankia odottaa oikeuden käsittelyä. Toinen on murhasta syyttessä oleva Rigaud ja salakuljetuksesta epäilty John Babtist Cavaletto. Rigaud esiintyy tarinan myöhemmissä vaiheissa myös nimellä Blandois. Tämän jälkeen kuvataan ruttokaranteenin jälkeen Ranskasta Englantiin palaavaa joukkoa, jossa ovat Arthur Clennam, neiti Wade, herra ja rouva Meagles ja heidän tyttärensä Pet sekä Tattycorum, joka on adoptoitu orpo, ja on Petin palvelija.

Herra Dorrit on velkavanki, mutta lapset pääsevät pois vankila-alueelta. Dorritin lapsista Fanny kuhertelee teatterissa, Tip tekee tappiollisia hevoskauppoja. Perheen kuopus 22-vuotias velkavankilassa syntynyt ja kasvanut Pikku Dorrit raataa perheen hyväksi. Meaglesit toivovat Arthurin kosivan heidän tytärtään, mutta Clennam ei sitä tee, Pet menee naimisiin Hatty Gowanin kanssa. Clennam haluaa auttaa Dorritteja, ja perustaa yrityksen Daniel Doycen kanssa, joka on keksintöjensä vuoksi Verukeviraston hampaissa. Verukevirastoa hallitsee Barnaclen aatelissuku, joka ottaa kaikki asiakkaat hampaisiinsa.

Hahmokaartiin kuuluu hieno herra, talousnero Merdle, jonka poikapuoli Edmund Sparkler menee naimisiin Fanny Dorritin kanssa, kun perhe on äkkirikastunut. Merdle on ylistetty henkilö, joka sijoittaa ihmisten rahoja. Dorrit ja Clennam sijoittavat Merdlen kautta rahansa. Kirjan loppuosissa Merdlen petokset paljastuvat. Clennam menettää omaisuutensa ja puolestaan joutuu velkavankilaan. Herra Dorrit ei joudu, sillä hän on menehtynyt juuri ennen isoa vararikkoa.

Kirjassa paljastuu rouva Clennamin salaisuus Rigaud/Blandoisin kautta, hän konnailee ja välttelee viranomaisia. Clennam riutuu velkavankeudessa, mutta Dickensin romaaneissa hyville käy hyvin, ja Clennam pääsee pois vankilasta ja lopussa hääkellot soivat.

Osallistun tällä kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen.

*****
Charles Dickens (1812 - 1870) lienee kautta aikain yksi parhaimmista romaanikirjailijoista. Dickens toimi 17-vuotiaasta lähtien lehtimiehenä. Dickens ei ole ollut itselleni helppo luettava, sillä sain luettua Dickensin Oliver Twist -teoksen vasta kolmannella yrittämällä. Teos on kuitenkin loistava. Dickensin Suuria odotuksia -teoksen luku onnistui jo ensi yrittämällä, kuten David Copperfieldinkin. Kolea talo ja Pickwick-kerhon jälkeen jääneet paperit meni niin ikään ensi lukemisella loppuun asti Kaksi kaupunkia vaati monia yrityksiä ja teos oli monia vuosia (jopa vuosikymmeniä) kirjahyllyssä, se on loistokirja. Alkuvuonna luin Dombey ja pojan.

Ivo Andric: Konsulit

 

Ivo Andric: Konsulit, Travnikin kronikka, alkuteos Travnicka hronika, 1947, suomentanut Elvi Sinervo, Tammi 1976, sivumäärä 437.

Konsulit, Travnikin kronikka on jugoslavialaisen nobelistin Ivo Andricin kerronnaltaan rikas romaani. Se tarkastelee bosnialaisen kaupungin Travnikin valtakuvioita vuosina 1807-1814. Napoleonin valta oli tuolloin suurimmillaan mutta Bosniaa hallitsivat turkkilaiset. (Osmanien valtakausi Balkanilla). Teos alkaa siitä, kun ensin Ranska ja sitten  Itävalta päättävät lähettää hallintokaupunkiin oman konsulinsa. 

Romaanin päähenkilö Jean Babtiste-Etienne Daville on Napoleonin Ranskan konsuli. Mies on pestin alussa 39-vuotias. Hän saapuu yksin virkapaikalleen ja kaikki on hyvin vaikeaa takapajulassa, jossa paikalliset inhoavat ranskalaisia (ja kaikkia muitakin). Daville saa tuotua paikalle perheensä vaimon ja perheen kolme pientä poikaa.

Visiirinä toimii Mehmed-Pasha, johon Daville saa luotua hyvät suhteet. Davillen apurina ja tulkkina on alkuun viekas d'Avenat ennenkuin tulkiksi  tulee tarmokas, innokas ja aikaansaava 23-vuotias des Fosses. joka tosin lähtee muutaman vuoden päästä uusiin haasteisiin.

Itävallan konsuli Josef von Mitterer  saapuu myöhemmin ja edelleen kaikki on vaikeaa. Mittererin tulkki on Triesten slummeista noussut kymmentä kieltä taitava Niccolo Rotta. (Sukunimi on alkuteoksessakin Rotta). Mitterer on kohonnut sotilasuran ansiosta. Hänen vaimonsa Anna-Maria on todellinen ruikuttaja. Hän hurahtaa asioihin, pettyy, haukkuu miehensä ja murjottaa ja hurahtaa uudestaan. Pariskunnalla on teini-ikäinen tytär Agathe.

Travnikin visiirinä toimii Husref Mehmed-Pasha, jonka asema riippuu siitä, kuka on vallassa Turkissa ja onnistuuko serbialaisten kapinan kukistaminen. Tarinan kuluessa Mehmed-Pashaa yritetään murhata ja sitten syrjäyttää, hän välttää molemmat, mutta lähtee vapaaehtoisesti. Ranskan konsuli Daville saa paikallisten raivon päälleen. Hän oli Mehmed-Pashan ystävä ja saattoi miehen pois hallintokaupungista. 

Teos tarkastelee kaupungin valtapeliä vuoteen 1814 asti, jolloin Napoleon kukistuu ja Ranskan konsuli lähtee, myös Itävalta vetää konsulinsa pois.

Ivo Andricin romaani Konsulit antaa loistavan ja aika oudon kuvion diplomatiasta 1800-luvulla. Maailman valtioiden suhteet ovat edelleenkin varsin solmussa, ja sotia ja kostoiskujen sarjoja putkahtelee esiin jatkuvasti.

Lisähuomioita
Yritin etsiä Travnikin asukaslukua nyt. Suomenkielisiltä sivujen mukaan se olisi 53 000, ulkomaan kielisten sivujen luvut ovat haarukassa 13 000-30 000. Travnik toimi  hallintokeskuksena, kun se siirrettiin  pois Sarajevosta, nettihakujen perusteella kaupungin asukasluku oli haarukassa 5000-7000. Kaupungissa oli Stambulista lähetetty visiiri, ja hän oli alkuun Mehmed Pašša tai niin kuin englanninkielisillä sivuilla lukee Mehmed Pasha. Visiiri vaihtuu kaksi kertaa eikä vaihto ole vapaaehtoinen. Sitten valta siirretään Ibrahim-Pashalle, tähänkin Daville saa muodostettua hyvät välit, mutta kolmanteen Ali-Pashaan ei. Kolmas visiiri laittaa kaupungin "kuriin", vangitsee kaupungin sefardijuutalaiset, mestauttaa serbialaisia. 

Travnikissa valtaa pitävät turkkilaiset, joita asuu kaupungissa paljon. Kristittyjä on arvioilta 1500 ja heistä osa on ortodokseja, osa katolisia. Kaupungissa on 300 vuotta sitten Espanjasta karkoitettuja sefardi-juutalaisia.

Teoksessa on ns. kaikkitietävä kertoja, mutta Daville on päähenkilö. Hänen uransa on riippuvainen Napoleonin sotamenestyksestä. Daville on konsulina vuosina 1807 - 1814. Alkuvuosina Napoleonin sotamenestys on huomattava, ja Itävalta on yksi vastustajista. Venäjän sotaretkeen osallistui myös Itävalta. Napoleon meni naimisiin itävaltalaisen Marie Louisen kanssa, hän oli Itävallan keisarin Frans I:n tytär. Alkuun Travnikissa Itävallan konsulina oli von Mitterer, jonka vaimo aiheutti ongelmia miehelleen, ja tämä anoi siirtoa Wieniin, tilalle tuli jämäkkä von Paulich, joka pitää myös liittoutumisvaiheessa etäisyyttä Ranskan konsuliin. Tulkki Niccolo Rotta ei tule toimeen von Paulichin kanssa, eikä uusi konsuli tarvitse juurikaan tulkkia eikä apuria, herrat ottavat yhteen, jolloin von Paulich antaa Rotalle lähtöpassit. Rotta rottailee ja yrittää kostaa. Tulkki on nilkki.

Kirja on henkilökuvaukseltaan hyvin rikas. Von Mittererin vaimon hurahtamisia selitetään paljonkin. Anna Maria hurahtaa myös miehiin, ja rouvalla on todellinen juoksuaika. Petiin asti ei koskaan päädytä, mutta kaikki hurahtamiset johtavat pettymykseen, ja sitten Anna Maria ripittää miestään, haukkuu miestään Robespierreksi, ja pian kaikki alkaa uudestaan. Myös Davillen tulkki des Fosses rakastuu pariinkin kertaan, mutta jää ilman palkintoa, ja mies pettyy, mutta optimismi kantaa. Von Mittererin tytär Agathe haluaisi jäädä Travnikiin, vaikka se on takapajula. Agathe rakastaa puutarhaa ja sen ihailua, yksin.

Konsuli Daville kantaa huolta maailman tapahtumista ja on taipuvainen pessimismiin. Perheen arkea pyörittää vaimo, joka on työteliäs, vaatimaton, urhea ja optimistinen. Hänen toinen poikansa kuolee (jolloin Andric esittelee erilaisia seudun lääkäreitä). Suruajan jälkeen vaimo synnyttää kaksi lasta. Paikalliset arvostavat rouva Davillea. Myös miestä arvostetaan etenkin sefardijuutalaisten joukossa, sillä Daville kohtelee heitä kuin muitakin ja pitää ihmisinä.

Teoksen pääpaino on ihmisten suhteiden kuvauksessa, ja teos oli minusta hyvä. Teos kuitenkin antaa ihmisistä hyvinkin raadollisen kuvan. Bosnialaisia ei erityisemmin kehuta, ja turkkilaisten hallinto perustuu visiirin näkemyksiin ja on välillä hyvinkin raakaa. Teoksessa esitetään eräiden uskontojen laajentumisesta sodan avulla näkemyksiä, mutta en kirjaa niitä tähän.

Teoksen aikana vallitsi Napoleonon julistama Mannermaan sulkemus, joka johtaa tiettyjen kauppareittien uudelleen hakemista. Tuolloin maakuljetukset ovat olleet vaivalloisia, epävarmoja ja kalliita.

Teosta on kehuttu "diplomaattien toimien" kuvauksena. Ivo Andrić toimi diplomaattina vuosina 1924 - 1941, ja oli toisen maailmansodan alkaessa Berliinissä

Kaiken kaikkiaan hyvin avartava ja luettava teos.

*****
Ivo Andric (1892 - 1975) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1961, Ivo Andric syntyi nykyisen Bosnian alueella, joka oli Itävalta-Unkaria ennen ensimmäistä maailmansotaa. Jugoslavian kuningaskunta perustettiin 1918 ja monarkia loppui 1943, jolloin perustettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta. (1991 Jugoslaviasta itsenäistyivät Slovenia ja Kroatia, Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta "lakkasi olemasta" 1992, jolloin Bosnia Herzegovina julistautui itsenäiseksi. Jugoslavian tasavallassa oli Serbia ja Montenegro, joka itsenäistyi 2006. Prosessi ei ollut Slovenian ja Kroatian jälkeen rauhanomainen, vaan Bosnia-Herzegovinassa ja Kosovossa oli hyvinkin raakoja taisteluita. Pohjois-Makedonia julistautui myös itsenäiseksi 1991.
 Olen blogannut Ivo Andrićin romaanista Neiti

P. D. James: Oikeus on sokea

 

P. D. James: Oikeus on sokea, alkuteos A Certain Justice, 1997, suomentanut Jaakko Kankaanpää. Otava 2013, sivumäärä 503. Komisario Dalgliesh #10.

P. D. James kehittelee tilannetta romaanin Oikeus on sokea ykkösosassa, mutta heti paljastetaan, että puolustusasianajaja Venetia Aldridge murhataan. Oikeudessa Venetia puolusti Garry Ashea (21 v), jota syytetään tätinsä murhasta. Ashe on syyllinen, minkä Venetia tietää. Venetia kuitenkin saa Ashen vapaaksi, ristikuulustelemalla ovelasti syyttäjän todistajaa, jolla on huono näkö.

Venetialla on paljon vihamiehiä niin lakitoimistossa kuin muuallakin. Lakitoimiston johtaja 72-vuotias Hubert Langton on jäämässä eläkkeelle ja Venetia varmastikin valitaan pomoksi ohi Drysdale Laudin. Nuori Catherine Beddington on Venetian hampaissa ja on saamassa kenkää. 

Venetialla on 17-vuotias luostarikoulua käynyt tytär Octavia. Ashen oikeusjutun jälkeen Venetia tapaa Octavian ja Ashen yhdessä. Octavia ilmoittaa heidän menevän kihloihin. Venetia ilmoittaa, että ei käy, ja lisää, että Octavialla ei ole lainkaan itsesuojeluvaistoa. 

Octavian isä on eronnut ja asuu muualla.

Venetia aikoo viedä eteenpäin Simon Caldvellin jutun, jossa Simon oli lahjonut valamiehistön jäseniä. Simon ja vaimonsa Lois vannovat kostoa Venetialle.

Venetia löydetään puukotettuna verinen peruukki päässään. Etsivätrio Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Piers Tarrant saavat murhan tutkittavakseen. Tutkinnassa tulee uusia mutkia matkaan. Saavatko poliisit selvitettyä Venetian murhaajan? 

Teos on erittäin rankka. Etenkin Garry Ashen lapsuus on ollut rankka, mutta niin on nuoruuskin. Täti on myynyt itseään ja poika on joutunut kuvaamaan. Rankkuutta riittää loppuun asti.

Loppuun laitan Venetian viisauden koskien ristikuulustelua: "Älä koskaan kysy, jos et tiedä vastausta etukäteen".

P. D. Jamesin dekkari Oikeus on sokea on sarjan rankimmasta päästä.

****

Phyllis Dorothy James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Tomi Salakari: King of the street

 

Tomi Salakari: King of the street, Crime Time 2023, sivumäärä 269.

Filip Muhonen (s. 1970) on kannessa mainittu King of the street. Teos kertoo lyhyesti addiktiosta, mihin se vie ja miten sitä vastaan pyristellään ja miten voi päästä kuiville ja pysytellä erossa aineista, mikä ei todellakaan ole helppoa.

Helppoa ei huumausaineiden käyttäjien läheisilläkään.

Tarina vie Länsi-Helsingistä, Lahteen, pääkaupunkiseudulle, mallipiireihin, Miamiin ja takaisin pääkaupunkiseudulle ja pyörii hyväksikäytön, diilaamisen ja käyttämisen ympärillä.

Katkolla käytiin,  suhteet alkoivat ja päättyivät. Retkahduksia, retkahduksia ja retkahduksia, kunnes koitti Minnesota-hoitojakso Rymättylässä.

Tätä ei ole miellyttävä lukea ja vielä vähemmän kokea.

Sarjassa kahden euron alelaari -kirja.