Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alexandre Dumas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alexandre Dumas. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. toukokuuta 2015

Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi


Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi, WSOY 1982, alkuteos Le Comte de Monte-Cristo, 1844, lyhentäen suomentanut Lauri Hirvensalo, Sivumäärä 711 sivua.

Tapahtuma-aika on 27.2.1815 - 5.10.1838.

Juoni lyhyesti ja henkilöt
Monte-Criston kreivi -romaani alkaa, kun fregatti Pharaon saapuu satamaan perämies Edmond Dantésin kipparoimana, kapteeni Lecléfe on kuollut matkalla aivokuumeeseen, hän on käynyt Elballa, saarella johon keisari Napoleon oli karkotettu, pikkumies on keisarina muutamalle tuhannelle ihmiselle, mutta haaveilee yhä suuremmasta roolista. Suosittu ja komea Dantés on nousemassa kapteeniksi Morrelin kauppalaivastossa. Dantés menee katsomaan isäänsä ja rakastettuaan Mercedestä, jonka kihlaa.

Kateus kakkii kaikkialla: miehistössä Danglars on pahansuopa ja ilkeä ja kateellinen nuoremmalle Dantésille, kuten Dantésin naapuri Caderousse, jonka nimikin viittaa sopivasti hänen toimintansa motiiviin. Mercedestä piirittää mätä Fernand Mondego. Kolmikko kyhää kostokirjeen, jonka Ferdnand toimittaa eteenpäin. Häät peruuntuvat, Dantés viruu vankilassa bonapartistien vehkeilijäksi leimattuna. Prokuraattorin sijainen Gérard de Villefort on laittanut Dantésin tyrmään itsekkäistä ja poliittisista syistä, sillä Dantésin kirje oli osoitettu hänen isälleen bonapartisti Noirtier'lle. Isä suojelee poikaa ja päinvastoin, vaikka toinen on kuninkaan Ludvig XVIII  kannattaja ja toinen bonapartisti. Ludvig XVIII oli kuninkaana 1814-1824, lukuunottamatta pientä "katkosta". Napoleonin karattua Elbasta satapäiväinen keisarius alkaa ja loppuu, mutta Dantes kärsii IF:n linnakkeessa vuosien valotonta vankeutta ilman oikeudenkäyntiä nimettömänä. Vankilassa ollaan yksin erityksissä.

Myöhemmin vankilan oloja kuvataan hieman paremmiksi, ruuaksi saa lihakeittoa, ja tyrmästä näkyy taivasta. Sellissä on sänky ja pöytä. Dantes on tulossa hulluksi.

Viereisen tyrmän vanki apotti Faria lupaa miljoonia vapauttajilleen. Faria kaivaa tunnelin Dantesin selliin. Toisen ihmisen Farian tulo selventää Danten ajatuksia. Faria ja Dantes ystävystyvät. Faria tajuaa Dantesin tarinasta, ketkä ovat Dantesin vihamiehiä kuten Farian avustuksella myös liian rehellinen Dantés. Faria tuntee myös Villefortin bonapartistisen isän. Faria on erittäin älykäs, vaikka on aarrepuheillaan vankilassa hullun maineessa, hän on joutunut poliittisista syistä vankilaan. Faria alkaa opettaa Dantesille matematiikkaa, fysiikkaa, historiaa sekä kieliä kuten espanjaa, englantia ja saksaa. Faria alkaa saada kohtauksia. Dantes lupaa olla karkaamatta ennen kuin Faria pystyy karkaamaan tai kuolee. Faria paljastaa Monte-Criston aarteen tarinan ja mahdollisen piilopaikan, jota Dantes alkaa etsiä paettuaan Farian ruumispussissa vankilasta.

Dantes pääsee siis ruumispussissa vankilasta, ja hankkiutuu uimalla turvaan salakuljettajien laivaan. Pako tapahtuu 28.2 eli samana päivänä kuin vangitseminen. Kirjan alussa  Edmond Dantés on vain yhdeksäntoistavuotias, paetessaan 1829 hän on 33-vuotias. Dantes pelastetaan salakuljettajien laivaan. Dantes on edelleen hyvä merimies ja saa ystäväkseen Jacopon, jota koettelee kuin Faria häntä ja sitten opettaa. Dantes löytää aarteen ja vaihtaa timantteja rahaksi. Hän alkaa etsiä isäänsä, joka on kuollut ja Mercedestä, joka on kadonnut. Hän selvittää papiksi naamioituneena Gaspard Caderousselta Fernandin ja Danglarsin kohtaloa ja kuka on pettänyt hänet. Molemmat, Fernand ja Danglars,  ovat menestyneet loistavasti, pahat siis saavat palkkansa. Ferdnand Mondego on edennyt suotuisasti sotilasurallaan aina kenraaliluutnantiksi asti ja nainut  Mercedeksen ja he ovat saaneet pojan Albertin. Fernand asuu kreivi Moncerfinä palatsissaan. Palatsissaan asuu myös Danglars, joka on ollut pankkiirina Espanjassa ja nainut esimiehensä tyttären, joka on menehtynyt. Danglars on sittemmin avioitunut korkeasäätyisen lesken de Nargonnen kanssa. Villefortkin on edennyt urallaan ja on myös toisissa naimisissa 25-vuotiaan uusiorouvansa kanssa.

Morrel sen sijaan on kokenut epäonnea, hänen laivastostaan on jäljellä vain Pharaon, joka sekin uppoaa kauppamatkalla Intiassa. Dantes valeasussa lahjoittaa Morrelille uuden "Pharaon", ja katoaa yhdeksäksi vuodeksi.

Tämä kaikki on tapahtunut ennen kuin kirjasta on "kulunut" kolmannestakaan. Lukuja kirjassa on peräti 117, luvut ovat varsin lyhyitä ja tarina etenee joutuisasti, juoni on monipolvinen ja jännittävä, hyvät ja pahat eroavat selkeästi.

Kirjan loppuosa lisää henkilöiden lukumäärän. Kreivi Monte-Cristo hankkii palvelijoita, Jacupo on hänen laivurinsa, Ali uskollisin palvelija kuten korsikalainen Bertuccio sekä kreikkalainen neito Haimee. Nämä kaikki toteuttavat Monte-Criston suunnitelmaa, varsinkin Bertucciolla ja Haimeella on iso rooli paljastaa Danglarsin, Villefortin ja Mondegon skandaalit. Kosto pyrkii valumaan yli äyräiden, sillä Morrelilla on kaksi lasta Julie ja Maximilien, Fernandilla ja Mercedeksellä on poika Albert, Gérard de Villefortilla on lapsia kolme viehkeä Valentine, häiriintynyt Edouard,  ja paha avioton tai aviorikoksen vuoksi syntynyt Andrea, joka tunnetaan myös nimellä "Benedetto" joka oli jätetty kuolemaan, mutta Bertuccio oli vienyt hänen Korsikaan varttumaan.

Edmond Dantés ei luonnollisestikaan voi esiintyä omalla nimellään, hän esiintyy kaikkivoipana monessa hahmossa Monte-Criston kreivinä, Sinbad Merenkulkijana, apotti Busonina ja lordi Wilmorena. Hän puhuu eri kieliä, vankilassa saamansa "koulutuksen" ansiosta sekä vaellusretkiensä vuoksi.

Loput tapahtumat näytellään vuonna 1838, kun upporikas Monte-Cristo saapuu Pariisiin heiluttamaan koston ruoskaansa. Ruoska on näkymätön, seittimäinen ja monitehoinen ja -tahoinen.  Miten Dantes kohtaa menneisyyden hahmot  ja miten Villefort, Danglars, Fernand  Monte-Criston kreiviin suhtautuvat? Tunteeko joku hänet menneisyyden haamuna esimerkiksi Mercedes? Miten  heidän lapsensa kytkeytyvät juoneen?

Teema: kosto (älä lue, sisältää juonipaljastuksia)
Monte Criston kreivin yksi teema on kosto. Vaikka Monte-Cristo toimii koston kätilönä, Danglars, Caderousse, Fernand ja Villefort ovat omaan tuhoonsa itse syyllisiä, perikadon siemenet on kylvetty.  Monte-Cristo on tonkinut kaikkien ihmisten tummat taustat selville. Ansat laukeavat yksi kerrallaan, kun Monte-Criston marionetti-ihmiset astelevat näyttämölle ja suuret setelit vaihtavat omistajaansa. Haimee, jonka Monte-Criston on ostanut orjakauppiaalta, kytkeytyy Fernandin epäisänmaalliseen petturimaiseen toimintaan. Haimee todistaa Fernandin petoksen. Bertuccio kytkeytyy Gerard Villefortin ja rouva Hermine de Nargonnen (joka myöhemmin oli Danglarsin vaimo) aviottomaan lapseen "Benedettoon", jota yritettiin haudata elävänä ja josta tuli rikollinen ja kaleerivanki, kuten Caderoussestakin. Monte-Cristo käytti Benedettoa kolmella tavalla kostonsa välikappaleena, sillä Benedetto esiintyi rikkaana Andrea Cavalcantina, joka kihlautui Eugenie Danglarsin kanssa. Eugenie kuitenkin ilmoittaa, että hän ei rakasta miehiä, ja hylkää perheensä ja karkaa naissäestäjänsä kanssa. Dumas tosin lieventää sanomaa ja kirjoittaa, että Eugenie ei voi tuntea rakkautta ketään kohtaan. Eugenie on oopperalaulaja, joka lähtee lipettiin naissäestäjänsä kanssa.

Lapsetkin jakautuvat hyviin ja mätiin. Täten Dantesin kosto lopulta rajoittuu vain nelikkoon eikä näiden lapsiin. Vaikka jokainen koston siirto oli valmiiksi mietitty, niin sattuma tai Sallimus muuntaa asetelmaa. Lisäksi Villefortin kodissa keittelee ja annostelee oma myrkynkeittäjä, jonka seurauksena useampikin henkilö menehtyy.

Rakkaus muuttaa ihmistä paremmaksi (yleensä). Dantes kohtaa jokaisen nuoren elämänsä tuhoajan omana itsenään. Mutta vain rakastettu Mercedes tuntee hänet heti ilman esittelyä. Nuoruuden rakkaus on kuitenkin pohjaanpalanut eikä se syty uudelleen roihuun. Rakkauden voima muuttaa uutta sukupolvea ja saa aikaan uusia paljastuksia, mutta myös uhrauksia. Lopulta pöytä on puhdas ja nuorilla on mahdollisuus kyntää oma ura.

Monte Criston kreivi on hyvin moderni teos. Siinä hyökätään konnien kimppuun nykyaikaisin menetelmin. Pankkiirin voi murskata väärällä tiedolla, väärillä lupauksilla, sijoittamalla rahaa liikkeeseen ja vetämällä ne yllättäen pois. Osta ja myy, mutta oikeaan aikaan ja oikealla tiedolla. Monte-Cristo käyttää tietoa myös toisella tavalla hyväkseen, lehdistön voima on varsin suuri. Häväistysjuttujen perusfaktojen pitää olla sekä oikeat että todennettavissa. Myös ajoitus on tärkeää.

Monte Criston kreivi on huikea seikkailukertomus, jonka lukee pitkästä mitasta huolimatta nopeasti. Se peittoaa minusta nykykyhäelmät. Se on tarkoituksella kirjoitettu muistuttamaan ajoittain Tuhannen ja yhden yön tarinoita, Sinbad Merenkulkija -nimikin viittaa tähän, lisäksi aarre on liian satumainen.  Monte-Criston hahmo on jopa liian kaikkivoipa, ja se saa liikaa yliluonnollisia piirteitä, täten  Dantes monine hahmoineen jää varsin ohueksi henkilöksi,  Monte-Cristo avustajalaumastaan huolimatta on yksinäinen susi, joka elää rakkaudetta, mutta aika ajoin laajentaa joko omaa tai toisten tajuntaa huumaavilla aineilla.

Lue, odota ja toivo, sillä loppuratkaisu on varsin odottamaton.

Lainauksia:
"Menneisyyteen vaipuessani unohdan nykyisyyden. Vaeltaessani vapaana ja riippumattomana historiassa en muista olevani vanki". Jalmari Finnen suomennos, Otava 1914.

"Syventyessäni menneisyyteen unohdan nykyisyyden. Liikkuessani historiassa vapaana ja riippumattomana en muistakaan olevani vanki." Lauri Hirvensalo, WSOY 1982, sivulla 106.


"Kaikkien katseet kääntyivät Ateenaan. Kreikan sääliminen ja auttaminen alkoi olla muotina". Jalmari Finnen suomennos, Otava 1914.

"Kaikkien katseet olivat kohdistuneet Ateenaan. Siihen aikaan oli Kreikan sääliminen ja auttaminen muotia".  Lauri Hirvensalo, WSOY 1982, sivulla 183.

*****
Alexandre Dumasin (1802 - 1870) loistavasta Mustasta tulppaanista olen blogannut täällä.
Alexandre Dumasin kuuluisasta Kolmesta muskettisoturista olen blogannut täällä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Alexandre Dumas: Musta tulppaani


Alexandre Dumas: Musta tulppaani, wsoy, Punainen sulka-sarja n:o 31, toinen painos 1970, suomentanut Hertta Tirranen, alkuteos La Tulipa Noire. Ilmestynyt suomeksi jo 1912-1913 kaksiosaisena. Alexandre Dumas eli ja kirjoitti vuosina 1802-1870, tämän teoksen luultavasti vuonna 1850. Olen lukenut tämän noin kymmenvuotiaana, ja pidin kirjasta kovin. Tämä on kirjaston poistokirja ja uudelleen luin sen 262 tarunhohtoista sivua. Aikuisena tämä saattoi olla vielä parempi lukukokemus, pidin tästä enemmän kuin Kolmesta muskettisoturista.

Tarina alkaa Haagissa 20.8.1672, jolloin tasavallan päämies Jan de Wittin vallan päivät alkaa olla menneisyyttä. Samaan ajanjaksoon linkittyy historiassa Ludvig XIV hyökkäys Hollantiin Englannin tuella, ja Englannissa parlamentarismin tuleminen ja katolisuuden vastustus, jonka seurauksena Vilhelm Oranialainen III hallitsi Hollantia ja Englantia William III nimisenä 1689 Mainion vallankumouksen jälkeen. Jan yrittää saada vankilasta elävänä veljeään Corneliusta roskaväen pakkautuessa vankilan portille, ja valmiina lynkkaamaan rikollisena pitämänsä Corneliuksen, joka on kidutuksen jälkeen heikossa kunnossa. Vanginvartija Gryphuksen lukutaidoton mutta herttainen tytär Rosa avittaa veljekset pakoon, mutta kansan raivo on liian suuri, tuoni kohtaa veljet ja veljesten ruumiit laitetaan riippumaan vielä hirsipuuhun. Rosa toimittaa Corneliuksen de Wittin kummilapselle -niin ikään Corneliukselle -viestin Raamatun lehdellä, että hänen haltuunsa annetut asiakirjat pitää hävittää lukematta.

Kummilapsi Cornelius Van Baerle on tarinan päähenkilö. Hän on upporikas poikamies, jonka isä on kartuttanut monen sadan tuhannen florintin omaisuuden Intian kaupoillaan. Cornelius Van Baerle on alkanut ajankulukseen tutkia kasveja ja tehnyt kuvitetun väitöskirjan, jonka jälkeen varakas 28-vuotias tohtori aloittaa tulppaanin viljelyn. Cornelius Van Baerle yrittää myös kehittää mustaa tulppaania, jota on turhaan yritetty kehittää, ja ensimmäinen, joka aikaansaa täysin mustan tulppaanin saa palkinnon.  Cornelius Van Baerle on onnistunut puuhassaan ja hänellä on mustan tulppaanin sipuli.

Tulppaanin viljely on ollut tuolloin kallis ja vaativa harrastus. Tulppaanien pitää kasvaa oikeassa lämpötilassa, ja saada vain aamu ja ilta-aurinkoa, ja kasvu edellyttää jonkin verran varjostusta, ja tarkkaa lämpötilaa ja tulppaani pitää suojata kylmältä tuulelta. Cornelius Van Baerle rakentaa kasvatusta erillisiä rakennuksia esimerkiksi sisätiloja sipulien säilytykseen ja kasvatukseen. Hänen rakennuksensa varjostaa naapurin niin ikään tulppaanin viljelijän Isaac Boxtellin viljelmiä. Boxtel on paha ja ilkeä ihminen. Boxtellin kateus aikaansaa kaukoputkella kyttäyksen. Boxtel yrittää tuhota naapurinsa sipuleita ja tulppaaneja ja lopulta kavaltaa hänet. Van Baerle vangitaan ja viedään Haagiin. Boxtell kalppii puutarhaan hakemaan mustan tulppaanin sipuleja, mutta ei löydä niitä edes kaikkein pyhimmästä eli sipulien kuivatushuoneesta. Hänen on pakko rientää sipulien perässä Haagiin, missä Van Baerlea vastaan on järjestetty oikeudenkäynti ja tuomittu kuolemaan. Boxtellia kiinnostaa mustan tulppaanin sipuli, kunnia ja 100 000 floriinin palkinto sekä nimi Tulipa nigra Boxtelaensis. Tulipa nigra Barlaensis tai rahapalkinto ei ole tärkeää Van Baerlelle vaan tulppaanin kasvatus ja kauneus sinäänsä. Tässä on ratkaiseva ero miesten välillä. Miten van Baerle selviää mestauksesta ja elinkautisesta vankeudesta? Cornelius on jakanut sipulin kolmeen osaan, ja niiden kohtaloa tarkastellaan. Corneliuksella on useita ongelmia elinkautisensa lisäksi. Miten ja missä hän kasvattaa sipulit? Boxtell on muuttanut Rosan isän Gryphuksen luo asumaan, ja vakoilee ja vartioi tulppaaneja. Miten Cornelius saa omakseen Rosan, eli vakuuttaa itselleen ja Rosalle, että Rosa on tärkeämpi kuin (musta) tulppaani...

Huikeden vaiheiden jälkeen  Van Baerle vapautuu vankeudesta, voittaa ja saa Rosan itselleen. Ilkeän nilkin sydän kestä harmitusta. Tulppaanilajin nimeksi tuli Tulipa nigra Rosa Baerlensis, avioparin mukaan. Hauska nimi tulppaanille, rosahan on ruusu, mutta nimi Rosa on osa teoksen ironiaa, jota lapsena en varmaan ymmärtänyt. Tämä oli lapsena minun lempikirjani, mutta en muista miksi? Aikuisena nautin kirjan hienosta kateuden kuvauksesta. Jokaisen kunnon kateellisen ihmisen tai kateellisen uhrin kannattaa lukea tämä, josko se saisi kateuden purkautumaan positiivisena yrityksenä, eikä tuhoisana. Lopulta tässäkin kateus pysäyttää Boxtellin sydämen, kun tappio jysäyttää mielen matalaksi. Intohimo harrastukseen on niin ikään kuvattu mitä kauneimmalla tavalla. Jokainen harrastelijapuutarhuri ja puutarhurin läheinen löytää itsensä ja läheisensä tästä kuvauksesta. Van Baerle ei halua tuhota de Wittien asiakirjoja, sillä mielenkiintoa riittää vain tulppaaneille, kun vangitsijat tulevat, Cornelius ei halua hypätä ulos, alas ja pakoon, etteivät vaan kauniit tulppaanit ruttaannu. Cornelius huolehtii aina ensin rakkaista tulppaaneistaan. Ihmettelen, kuinka tarkasti Dumas on onnistunut kuvaamaan intoutunutta harrastajaa ja tätä kadehtivaa kaiken tuhoavaa voimaa.

Lainauksia,
Ne ilmentävät tulppaanin viljelyn tärkeyden. Tässä on hyväntahtoista ironiaa. Roomalaiset numerot viittaavat lukuihin. Tulppaani ja tulppaanin kasvatus ovat elämää tärkeämpiä asioita.

VI
Ei ainoakaan niistä neljästä tulppaanista, joihin murhayritys lähinnä oli kohdistunut ollut vahingoittunut. Ylväinä ne pitivät päänsä koholla kaatuneitten kumppaniensa keskellä.

XVI
Sen multa on aavistuksen verran hiekansekaista pikemmin kosteaa kuin kuivaa, ja aivan kivetöntä ...

XVIII
Eilen illalla ... olin näkevinäni varjon ... Hän vakoili minun tulppaaniani

XXII
Rosa en tiedä mihin maan tai taivaan ihmeeseen sinua vertaisin ... vertaa minua mustaan tulppaaniin, Cornelius...

Cornelius hipaisi kukan teriötä keveästi huulillaan, eikä naisen suudelma, ei Rosankaan, olisi saattanut vavahduttaa syvemmälti hänen sydäntään

XXV
meillä on Harlemissa sekä tuomioistuin että vankila ja me olemme perin herkkiä, kun tulppaanien kunnia on kysymyksessä

XXVII
Rosan näkeminen sai Boxtellin koko ruumiin vavahtamaan ikään kuin hän olisi koskettanut Voltan sähköparistoon

XXXII ja viimeinen luku
...lämmön, kylmyyden, valon ja varjon salaperäisiä lakeja noudattavan vuorovaikutuksen voimasta oli puhjennut yhdeksi ainoaksi päiväksi kukoistukseen...


kasvattamaan kaksi kaunista lastaan, jotka molemmat syntyivät tulppaanien lailla toukokuussa

Loistava teos, jonka tenho kestää.

***
Rosakin opetettiin vielä lukemaan :)