Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi, WSOY 1982, alkuteos Le Comte de Monte-Cristo, 1844, lyhentäen suomentanut Lauri Hirvensalo, Sivumäärä 711 sivua.
Tapahtuma-aika on 27.2.1815 - 5.10.1838.
Juoni lyhyesti ja henkilöt
Monte-Criston kreivi -romaani alkaa, kun fregatti Pharaon saapuu satamaan perämies Edmond Dantésin kipparoimana, kapteeni Lecléfe on kuollut matkalla aivokuumeeseen, hän on käynyt Elballa, saarella johon keisari Napoleon oli karkotettu, pikkumies on keisarina muutamalle tuhannelle ihmiselle, mutta haaveilee yhä suuremmasta roolista. Suosittu ja komea Dantés on nousemassa kapteeniksi Morrelin kauppalaivastossa. Dantés menee katsomaan isäänsä ja rakastettuaan Mercedestä, jonka kihlaa.
Kateus kakkii kaikkialla: miehistössä Danglars on pahansuopa ja ilkeä ja kateellinen nuoremmalle Dantésille, kuten Dantésin naapuri Caderousse, jonka nimikin viittaa sopivasti hänen toimintansa motiiviin. Mercedestä piirittää mätä Fernand Mondego. Kolmikko kyhää kostokirjeen, jonka Ferdnand toimittaa eteenpäin. Häät peruuntuvat, Dantés viruu vankilassa bonapartistien vehkeilijäksi leimattuna. Prokuraattorin sijainen Gérard de Villefort on laittanut Dantésin tyrmään itsekkäistä ja poliittisista syistä, sillä Dantésin kirje oli osoitettu hänen isälleen bonapartisti Noirtier'lle. Isä suojelee poikaa ja päinvastoin, vaikka toinen on kuninkaan Ludvig XVIII kannattaja ja toinen bonapartisti. Ludvig XVIII oli kuninkaana 1814-1824, lukuunottamatta pientä "katkosta". Napoleonin karattua Elbasta satapäiväinen keisarius alkaa ja loppuu, mutta Dantes kärsii IF:n linnakkeessa vuosien valotonta vankeutta ilman oikeudenkäyntiä nimettömänä. Vankilassa ollaan yksin erityksissä.
Myöhemmin vankilan oloja kuvataan hieman paremmiksi, ruuaksi saa lihakeittoa, ja tyrmästä näkyy taivasta. Sellissä on sänky ja pöytä. Dantes on tulossa hulluksi.
Viereisen tyrmän vanki apotti Faria lupaa miljoonia vapauttajilleen. Faria kaivaa tunnelin Dantesin selliin. Toisen ihmisen Farian tulo selventää Danten ajatuksia. Faria ja Dantes ystävystyvät. Faria tajuaa Dantesin tarinasta, ketkä ovat Dantesin vihamiehiä kuten Farian avustuksella myös liian rehellinen Dantés. Faria tuntee myös Villefortin bonapartistisen isän. Faria on erittäin älykäs, vaikka on aarrepuheillaan vankilassa hullun maineessa, hän on joutunut poliittisista syistä vankilaan. Faria alkaa opettaa Dantesille matematiikkaa, fysiikkaa, historiaa sekä kieliä kuten espanjaa, englantia ja saksaa. Faria alkaa saada kohtauksia. Dantes lupaa olla karkaamatta ennen kuin Faria pystyy karkaamaan tai kuolee. Faria paljastaa Monte-Criston aarteen tarinan ja mahdollisen piilopaikan, jota Dantes alkaa etsiä paettuaan Farian ruumispussissa vankilasta.
Dantes pääsee siis ruumispussissa vankilasta, ja hankkiutuu uimalla turvaan salakuljettajien laivaan. Pako tapahtuu 28.2 eli samana päivänä kuin vangitseminen. Kirjan alussa Edmond Dantés on vain yhdeksäntoistavuotias, paetessaan 1829 hän on 33-vuotias. Dantes pelastetaan salakuljettajien laivaan. Dantes on edelleen hyvä merimies ja saa ystäväkseen Jacopon, jota koettelee kuin Faria häntä ja sitten opettaa. Dantes löytää aarteen ja vaihtaa timantteja rahaksi. Hän alkaa etsiä isäänsä, joka on kuollut ja Mercedestä, joka on kadonnut. Hän selvittää papiksi naamioituneena Gaspard Caderousselta Fernandin ja Danglarsin kohtaloa ja kuka on pettänyt hänet. Molemmat, Fernand ja Danglars, ovat menestyneet loistavasti, pahat siis saavat palkkansa. Ferdnand Mondego on edennyt suotuisasti sotilasurallaan aina kenraaliluutnantiksi asti ja nainut Mercedeksen ja he ovat saaneet pojan Albertin. Fernand asuu kreivi Moncerfinä palatsissaan. Palatsissaan asuu myös Danglars, joka on ollut pankkiirina Espanjassa ja nainut esimiehensä tyttären, joka on menehtynyt. Danglars on sittemmin avioitunut korkeasäätyisen lesken de Nargonnen kanssa. Villefortkin on edennyt urallaan ja on myös toisissa naimisissa 25-vuotiaan uusiorouvansa kanssa.
Morrel sen sijaan on kokenut epäonnea, hänen laivastostaan on jäljellä vain Pharaon, joka sekin uppoaa kauppamatkalla Intiassa. Dantes valeasussa lahjoittaa Morrelille uuden "Pharaon", ja katoaa yhdeksäksi vuodeksi.
Tämä kaikki on tapahtunut ennen kuin kirjasta on "kulunut" kolmannestakaan. Lukuja kirjassa on peräti 117, luvut ovat varsin lyhyitä ja tarina etenee joutuisasti, juoni on monipolvinen ja jännittävä, hyvät ja pahat eroavat selkeästi.
Kirjan loppuosa lisää henkilöiden lukumäärän. Kreivi Monte-Cristo hankkii palvelijoita, Jacupo on hänen laivurinsa, Ali uskollisin palvelija kuten korsikalainen Bertuccio sekä kreikkalainen neito Haimee. Nämä kaikki toteuttavat Monte-Criston suunnitelmaa, varsinkin Bertucciolla ja Haimeella on iso rooli paljastaa Danglarsin, Villefortin ja Mondegon skandaalit. Kosto pyrkii valumaan yli äyräiden, sillä Morrelilla on kaksi lasta Julie ja Maximilien, Fernandilla ja Mercedeksellä on poika Albert, Gérard de Villefortilla on lapsia kolme viehkeä Valentine, häiriintynyt Edouard, ja paha avioton tai aviorikoksen vuoksi syntynyt Andrea, joka tunnetaan myös nimellä "Benedetto" joka oli jätetty kuolemaan, mutta Bertuccio oli vienyt hänen Korsikaan varttumaan.
Edmond Dantés ei luonnollisestikaan voi esiintyä omalla nimellään, hän esiintyy kaikkivoipana monessa hahmossa Monte-Criston kreivinä, Sinbad Merenkulkijana, apotti Busonina ja lordi Wilmorena. Hän puhuu eri kieliä, vankilassa saamansa "koulutuksen" ansiosta sekä vaellusretkiensä vuoksi.
Loput tapahtumat näytellään vuonna 1838, kun upporikas Monte-Cristo saapuu Pariisiin heiluttamaan koston ruoskaansa. Ruoska on näkymätön, seittimäinen ja monitehoinen ja -tahoinen. Miten Dantes kohtaa menneisyyden hahmot ja miten Villefort, Danglars, Fernand Monte-Criston kreiviin suhtautuvat? Tunteeko joku hänet menneisyyden haamuna esimerkiksi Mercedes? Miten heidän lapsensa kytkeytyvät juoneen?
Teema: kosto (älä lue, sisältää juonipaljastuksia)
Monte Criston kreivin yksi teema on kosto. Vaikka Monte-Cristo toimii koston kätilönä, Danglars, Caderousse, Fernand ja Villefort ovat omaan tuhoonsa itse syyllisiä, perikadon siemenet on kylvetty. Monte-Cristo on tonkinut kaikkien ihmisten tummat taustat selville. Ansat laukeavat yksi kerrallaan, kun Monte-Criston marionetti-ihmiset astelevat näyttämölle ja suuret setelit vaihtavat omistajaansa. Haimee, jonka Monte-Criston on ostanut orjakauppiaalta, kytkeytyy Fernandin epäisänmaalliseen petturimaiseen toimintaan. Haimee todistaa Fernandin petoksen. Bertuccio kytkeytyy Gerard Villefortin ja rouva Hermine de Nargonnen (joka myöhemmin oli Danglarsin vaimo) aviottomaan lapseen "Benedettoon", jota yritettiin haudata elävänä ja josta tuli rikollinen ja kaleerivanki, kuten Caderoussestakin. Monte-Cristo käytti Benedettoa kolmella tavalla kostonsa välikappaleena, sillä Benedetto esiintyi rikkaana Andrea Cavalcantina, joka kihlautui Eugenie Danglarsin kanssa. Eugenie kuitenkin ilmoittaa, että hän ei rakasta miehiä, ja hylkää perheensä ja karkaa naissäestäjänsä kanssa. Dumas tosin lieventää sanomaa ja kirjoittaa, että Eugenie ei voi tuntea rakkautta ketään kohtaan. Eugenie on oopperalaulaja, joka lähtee lipettiin naissäestäjänsä kanssa.
Lapsetkin jakautuvat hyviin ja mätiin. Täten Dantesin kosto lopulta rajoittuu vain nelikkoon eikä näiden lapsiin. Vaikka jokainen koston siirto oli valmiiksi mietitty, niin sattuma tai Sallimus muuntaa asetelmaa. Lisäksi Villefortin kodissa keittelee ja annostelee oma myrkynkeittäjä, jonka seurauksena useampikin henkilö menehtyy.
Rakkaus muuttaa ihmistä paremmaksi (yleensä). Dantes kohtaa jokaisen nuoren elämänsä tuhoajan omana itsenään. Mutta vain rakastettu Mercedes tuntee hänet heti ilman esittelyä. Nuoruuden rakkaus on kuitenkin pohjaanpalanut eikä se syty uudelleen roihuun. Rakkauden voima muuttaa uutta sukupolvea ja saa aikaan uusia paljastuksia, mutta myös uhrauksia. Lopulta pöytä on puhdas ja nuorilla on mahdollisuus kyntää oma ura.
Monte Criston kreivi on hyvin moderni teos. Siinä hyökätään konnien kimppuun nykyaikaisin menetelmin. Pankkiirin voi murskata väärällä tiedolla, väärillä lupauksilla, sijoittamalla rahaa liikkeeseen ja vetämällä ne yllättäen pois. Osta ja myy, mutta oikeaan aikaan ja oikealla tiedolla. Monte-Cristo käyttää tietoa myös toisella tavalla hyväkseen, lehdistön voima on varsin suuri. Häväistysjuttujen perusfaktojen pitää olla sekä oikeat että todennettavissa. Myös ajoitus on tärkeää.
Monte Criston kreivi on huikea seikkailukertomus, jonka lukee pitkästä mitasta huolimatta nopeasti. Se peittoaa minusta nykykyhäelmät. Se on tarkoituksella kirjoitettu muistuttamaan ajoittain Tuhannen ja yhden yön tarinoita, Sinbad Merenkulkija -nimikin viittaa tähän, lisäksi aarre on liian satumainen. Monte-Criston hahmo on jopa liian kaikkivoipa, ja se saa liikaa yliluonnollisia piirteitä, täten Dantes monine hahmoineen jää varsin ohueksi henkilöksi, Monte-Cristo avustajalaumastaan huolimatta on yksinäinen susi, joka elää rakkaudetta, mutta aika ajoin laajentaa joko omaa tai toisten tajuntaa huumaavilla aineilla.
Lue, odota ja toivo, sillä loppuratkaisu on varsin odottamaton.
Lainauksia:
"Menneisyyteen vaipuessani unohdan nykyisyyden. Vaeltaessani vapaana ja riippumattomana historiassa en muista olevani vanki". Jalmari Finnen suomennos, Otava 1914.
"Syventyessäni menneisyyteen unohdan nykyisyyden. Liikkuessani historiassa vapaana ja riippumattomana en muistakaan olevani vanki." Lauri Hirvensalo, WSOY 1982, sivulla 106.
"Kaikkien katseet kääntyivät Ateenaan. Kreikan sääliminen ja auttaminen alkoi olla muotina". Jalmari Finnen suomennos, Otava 1914.
"Kaikkien katseet olivat kohdistuneet Ateenaan. Siihen aikaan oli Kreikan sääliminen ja auttaminen muotia". Lauri Hirvensalo, WSOY 1982, sivulla 183.
*****
Alexandre Dumasin (1802 - 1870) loistavasta Mustasta tulppaanista olen blogannut täällä.
Alexandre Dumasin kuuluisasta Kolmesta muskettisoturista olen blogannut täällä.
