Alistar MacLean: Karhusaari

 

Alistar MacLean: Karhusaari alkuteos Bear Island,  suomentanut Seppo Loponen, WSOY 1971, sivumäärä 319.

Karhusaari on skottikirjailija Alistar MacLeanin (1922 - 1987) jännäri arktiksilta vesiltä. Ikäloppu alus Aamuruusu kyntää Barentsinmerta kokka kohti Karhusaarta, jossa aiotaan filmata. Laivassa on Olympus Productionsin henkilökuntaa, näyttelijöitä, ohjaaja, tuottaja, ja laivan henkilökuntaa. Tarina alkaa illallisella. Italialainen Antonio poistuu hyttiinsä, ja löytyy sieltä myrkytettynä. Laivan lääkäri tohtori Marlowe alkaa selvittää myrkytystä. Samoilla illallisilla kuusi muutakin sai myrkkyä, ja vainajia on kolme. Marlowe alkaa tutkia, miten myrkyttäminen on tehty. Hän itse pelastuu täpärästi omasta kuolemastaan, kun pidättäytyy whiskystä, joka on myrkytettyä. Myrkky-whiskyä juonut mies katoaa. Tilannetta mutkistaa, sillä radio on hajotettu. Laiva ankkuroidaan karulle ja kallioiselle Karhusaaren Sörhanan satamaan. 

Karhusaari sijaitsee Huippuvuorten eteläpuolella, se on karu kallioinen saari, joka kuuluu Norjalle. Retkikunta on matkalla lokakuussa, eli monen kuukauden kaamos on alkamassa. Karhusaaressa on rakennuksia, johon majoitutaan, ja aletaan kuvata ...

Alistar MacLean on hämäyksen mestari. Alkuun lukija ei tiedä, missä mennään, matkalla on aivan muita tarkoituksia kuin kuvausreissu. Filmijoukkiosta kuoriutuu pikku konnia, konnia ja yksi pääkonna. Myös Marlowella on toinenkin ammatti, hän on brittiviranomainen.

Tarina tapahtuu ensimmäisen kuumatkan jälkeen joko lokakuussa 1969 tai 1970. Kirjan mätien mulkeroiden lonkerot ja juuret ovat natsiaatteessa ja tähtäimenä natsien kulta. MacLeanilla on takataskussaan paljon muita yllätyksiä.

Olen blogannut teosparin Navaronen tykit ja Navaronen haukat tarinat tapahtuvat toisen maailmansodan aikana, ja natseja vastaan niissäkin taistellaan.

Macleanilla rikosten motiivi ja ratkaisu ovat yksioikoisia: "...täydellinen mielipuoli ja päättää päivänsä hullujenhuoneessa. ...... suljetaan tietenkin elinkaudeksi varmuusvankiloihin".  ss. 311-312.

Alistar MacLean: Navaronen haukat

Alistar MacLean: Navaronen haukat,  Force 10 of Navarone 1968, suomentanut Timo Martin, WSOY Bestseller 1988, sivumäärä 266.

Navaronen haukat jatkaa juuri siitä, mihin Navaronen tykit loppui eli massiivisiin räjähdyksiin ja liittoutuneiden joukkojen evakuointiin Kherokselta. Tämä on kirjoitettu vuosikymmenen päästä Navaronen tykeistä, ja into kirjoittaa "jatko-osa" on varmasti filmiversion suosio vuonna. Elokuvassa kapteeni Mallorya esitti Gregory Peck. Anthony Quinn  esitti Andreasta ja David Niven  Milleriä. Elokuvassa Navaronen ketut eli Louki ja Panayis oli korvattu naisilla  Annalla ja Marialla, joita esittivät  Gia Scala ja Irene Papas. Annahan oli natsien kätyri ja tapettiin. Navaronen haukoissa on Maria mutta  Maria on aivan toinen henkilö Jugoslaviasta kuin filmi-Maria.

Skotti Alistar MacLean (1922 - 1987)  oli itse rintamalla torpedomiehenä, ja varmasti oikea kirjailija kuvaamaan toista maailmansotaa.

Navaronen haukoissa tiedustelukapteeni Jensen kerää iskuryhmän. Liittoutuneiden iskuryhmän johtaja on uusseelantilainen kapteeni Keith Mallory, Malloryn adjutantti kreetalainen Andrea Stavros sekä amerikkalainen korpraali Dusty Miller. Kolmikko lennätetään Etelä-Italiaan Termoliin, mutta tehtävä on Jugoslaviassa, organisaatiota levennetään Reynoldsilla ja Grovesilla. Jugoslavialaisista juonilankoja heiluttavat kenraali Vukalovic, Maria ja Petar. Operaation nimi on Voima 10, ja se alkaa lentokoneesta, josta hypätään laskuvarjoilla. Lentokoneen annetaan pudota ja tuhoutua. Mallorylla on peitetarina kun he tapaavat ensin cetnikkijoukkoja, sieltä he menevät partisaanien luo. Juonen käännettä on monenmoista, mutta Millerin räjäytystaitoja tarvitaan ja kohde on kuvattu kansikuvassa.
"Räjähdykset seurasivat toistaan kahden sekunnin väliajoin. Lähes tuhannen räjähdysainekilon lataus olisi normaalisti saanut aikaan valtavan jysähdyksen, .... s. 254."

Navaronen haukat on sujuvasti kirjoitettu sotaseikkailu, mutta minusta turhaan on käytetty Navaronen tykkien ikonisia sankareita ja muutettu heidän luonteitaan. Andrea Stavros oli kreetalainen ja soti kreikkalaisen ja kreetalaisen elämänmenon ja elämänhalun puolesta. Jensenillä ei varmastikaan ole oikeutta määrätä häntä tämäntyyppisiin tehtäviin. Millerin luonnetta oli minusta muutettu paljonkin. Navaronen tykkien tuhoaminen oli suunniteltu varsin yksityiskohtaisesti, miehillä oli kreikankielen taitoa. Lisäksi fyysisesti tämä olisi ollut ylivoimaista.

Navaronen haukat on arvioitu myös Kirja-Aitassa.

Alistar MacLean: Navaronen tykit

Alistar MacLean: Navaronen tykit, The Guns of  1957, suomentaja Aaro Vuoristo, WSOY Best Selller 1988, sivumäärä 322.

Alistar MacLeanin (1922 - 1987)  Navaronen tykit on nautittava jännäri toisen maailmansodan taisteluista. Liittoutuneiden miehiä on Kheroksen saarella 1200, pelastusta on yritetty turhaan, sillä Navaronen saarelle asennetut saksalaisten tykit hallitsevat merireittejä. Saksalaiset aikovat hyökätä Kherokselle ja tuhota liittoutuneiden sotilaat saarella.

Kapteeni Jensen kerää iskuryhmän tuhoamaan natsien tykit. Iskuryhmän johtaja on kapteeni Keith Mallory, hän osaa kreikkaa ja saksaa, Malloryn adjutantti Andrea on kreetalainen, Mallory on palvellut Kreetalla ja kieltäytynyt ylennyksistä, jotta voi palvella saarella. Mallory ei ole kiipijä, vaikka on vuorikiipeilijä. Luutnantti Andy Stevens on myös alppikiipeilijä ja osaa hyvin kreikkaa, sekä muinaiskreikkaa että nykykreikkaa! Stevens on nuori ja kärsii peloista ja heikoista hermoista. Casey Brown ohjaa kurjassa kunnossa olevaa venettä ja osaa korjata koneita. Räjähde-ekspertti on 40-vuotias amerikkalainen korpraali Dusty Miller, mies on kierrellyt paljon. Miller ei ole 'sotilaallinen', mutta on tykkien tuhoamisen kannalta ratkaiseva lenkki ja muutenkin huippusotilas. Jensen on hankkinut kartan Navaronessa asuneelta mieheltä. Kun tehtävää käydään läpi Jensenin kanssa, heitä salakuunnellaan, mutta mies saadaan kiinni. Aika on käymässä vähiin, sillä viikon päästä saksalaiset aikovat murskata Kheroksen puolustuksen. Matkaan lähdetään maanantaina aamulla.

Jonkin ajan kuluttua veneen kone hajoaa, samalla saksalaiset tarkastavat veneen. Malloryn miesten on lopulta tapettava saksalaiset, ja räjäytettävä ja upotettava saksalaisten vene.

Sota on kamala asia, kuten myös tappaminen. Alistar MacLean on ollut toisessa maailmansodassa torpedomiehenä. Varsinkin Andrea, joka on tehokas tappamaan, kärsii tappamisesta, ja hän rakastaa lähimmäisiään. "Andrea ei tappanut vihasta, ei koston janosta, ei kansalliskiihkosta eikä minkään 'ismin' puolesta, jollaisia itsensä tehostajat ja hullut ja konnat esittävät vieheinä taistelukentälle ja muka oikeutettuna syynä miljoonien sellaisten teurastamiseen jotka ovat liian nuoria tai liian tietämättömiä käsittämään tuon kaiken hirvittävää tyhjänpäiväisyyttä. Andrea tappoi vain, jotta paremmat miehet saivat elää". s. 65. Tämä oli Andrean perustelu kirjassa. Saksa aloitti sodan ja siis tappamisen Euroopassa ja liittoutuneet puolustivat itseään ja siten vastasivat aggressioon. Saksan natsidiktatuuri hävisi, valitettavasti vieläkin viha, kostonjano, kansalliskiihko ja eri ismit synnyttävät sotia, joiden takia kaikilla mailla pitää olla rajat ja rajan takana armeija valmiudessa. Tulkitsen Andrean lausuman 'paremmat miehet saavat elää' tarkoittavan vapaata yhteiskuntaa ihmisoikeuksineen. Ihmisoikeuksia on valitettavasti viranomaisten ja valtioiden puolustettava myös pakkokeinoin (esim. pakkokeinolaki) ja hyökkäyksen tullen myös voimakeinoin. Minusta nykykeskustelussa tämä puoli on usein hämärtynyt. Kaikilla on vain omia perusoikeuksia, toisten perusoikeuksia harvoin hahmotetaan yhtä selkeästi!

Malloryn ryhmän tarkoituksena on nousta Navaronen saaren eteläpuolelle, kiivetä 120 metrin korkuisen eteläjyrkänteen yli, ja tuhota räjähdeainein Navaronen kallioon asennetut järeät 9 tuuman tykit. Saksalaiset odottavat laskuvarjomiehiä, sillä etelärinne on vaikeakulkuinen. Tehtävä on vaikea, mutta Mallory on ollut intohimoinen ja kuuluisa vuorikiipeilijä ennen sotaa.

Olen lukenut kirjan kahdesti ja nähnyt filmin useaan kertaan ja edelleen jännitti kaikki juonen käänteet ja kerronta. Matkalla nousee myrsky ja lopulta vene haaksirikkoutuu Navaronen rantaan. Rinne hoidetaan vuorikiipeillen, ongelmia on saksalaisista vartijoista. Stevens hermoilee ja jalkaan rusahtaa avomurtuma. Saksalaiset lähettävät saarelle alppijääkäreitä. Stevensiä ei voi jättää joukosta, mutta hänen tilansa heikkenee. Matkalla linnoitukseen joukkio kohtaa kaksi vastarintaliikkeen miestä Loukin ja Panayisin. Toinen heistä on vihollisen kätyri. Rotta ehtii tuhota Millerin sytyttimet.

Miten käy tehtävän?

Tästä on tehty vuonna 1961 legendaarinen elokuva, jossa Mallorya esittää Gregory Peck. Anthony Quinn esittää Andreasta. David Niven esittää Milleriä. Navaronen ketut eli Louki ja Panayis on korvattu naisilla  Annalla ja Marialla, joita esittävät Gia Scala ja Irene Papas.

Laitan tai "linkkaan" tähän elokuvan alkuperäisen trailerin.

Navaronen tykit on laatujännäri, joka jatkuu osalla Navaronen haukat, joka perustuu enemmän filmiversioon ja jatkuu suoraan Navaronen tykkien tuhosta, eikö ole Navaronen tykkien veroinen.

Alistar MacLean: Kotkat kuuntelevat

Alistar MacLean: Kotkat kuuntelevat, Where Eagles Dare, 1967, wsoy kahdeksastoista painos 2010, suomentanut Timo Martin, sivumäärä  283.

Alistar Maclean on kuuluisa viihdyttävistä toimintajännäreistään. Kotkat kuuntelevat alkaa Lancaster-pommikoneen suojista, missä skottimajuri Smith johtaa MI6:n retkikuntaa, jonka pitää vapauttaa Normandian maihinnousun pääsuunnittelija kenraaliluutnantti Carnaby. Saattueeseen on koottu erilaisia ihmisiä. Vanki on Gestapon käsissä Schloss Adlenissa vuoristolinnassa. Laskuvarjohyppy onnistuu miehistöltä hyvin, mutta radistin niska on katkennut. Smith kuitenkin havaitsee, että niska on katkaistu.

Suoritettava tehtävä on salainen ja varsin monimutkainen. MacLean on saanut teokseensa (liian) paljon yllätyksiä ja käänteitä. Retkikuntaan kuuluu lopulta kaksi naistakin, toinen on tarjoilijana alppikylän majatalossa, toinen tulee paikalle hänen serkkunaan. Smith osaa ilmeisesti hyvin saksaa, hän nimittäin esiintyy saksalaisille  Himmlerin veljenpoikana ja myöhemmin agenttinakin.  Tässä on samaa kuin Navaronen tykeissä, joskin se on minusta parempi kirjana (ja elokuvana).

Liittoutuneiden joukkiossa on myös kaksoisagentteja ja kolmoisagentti, lisäksi retkikunnan päämäärä on sangen yllättävä. Huikeiden vaiheiden jälkeen päästään kotimatkalle, josta ei siltäkään yllätyksiä eikä käänteitä puutu.

Vaikka kyse on sota- ja agenttikirjasta, on kerronnassa paljon kepeyttä ja huumoria. Myös konnat pystyvät suhteellisen sivistyneeseen keskusteluun. Smith, joka on tarinan yksi sankareista, tainnuttaa mieluummin kuin tappaa. Toisaalta ruumiiltakaan ei vältytä. Pääkonna päättää päivänsä hyppäämällä Mosquito-lentokoneesta ilman laskuvarjoa, eikä kukaan häntä estele, ovi laitetaan vain kiinni hypyn tapahduttua. Operaatio Overload on onnellisesti ohi, ylikuormitustilanne on purettu.

Loppu on siis onnellinen ja tuplaromanttinen.
*****
Alistar MacLean (1922 - 1987)  oli skottilainen seikkailukirjailija, jonka kuuluisin teos lienee Navaronen tykit, jonka olen sekä lukenut että katsonut kirjan mukaan tehdyn filmin. Minusta Kotkat kuuntelevat ei ole erityisen osuva nimi, Where Eagles Dare on minusta astetta parempi. Uskallusta tässä tarvitaan ja hyviä hermoja.