Christina Rivera Garza: Liliana's Invincible Summer, Bloomsbury 2023, sivumäärä 309.
Christina Rivera Garza (s. 1964) on palkittu meksikolainen naiskirjailija ja professori. Tämä teos Lilianan voittamaton kesä julkaistiin espanjaksi 2021 ja englanniksi vuonna 2023, vuonna 2024 se voitti Pulizer-palkinnon.
Teos kertoo kirjailijan pikkusiskon Lilianan traagisen tarinan. Pikkusisko oli arkkitehtiopiskelija, jolla oli maailma avoin ja elämä edessään, Hänet murhasi mustasukkainen ex-poikaystävä heinäkuussa 1990. Murhan tekijä on tiedossa, mutta ei häntä ei otettu kiinni eikä hän ole vastannut teostaan, hän kuoli 2020. Kirjassa on hänen nimensä, mutta en mainitse sitä tässä, murhaajat eivät tarvitse muistelua.
Kirjailijan synnyinmaa on Meksiko, mutta Christina Rivera Garza toimii professorina Texasissa. Tässä kirjassa hän palaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua 2019 selvittämään, mitä "virallisesti" ja "oikeasti" viranomaistahot tekivät ja sen jälkeen kirjoittanut kollaasin tapauksesta. Kirjailija on käyttänyt kirjassaan lähteinään virallisia dokumenttejä, ja sisaren elämän valottamiseksi hänen kirjeitään, päiväkirjojaan, puhelinmuistioitaan, kalentereita, valokuvia, muistilappuja ja kirjailija on puhunut siskon tuntevien henkilöiden kanssa. Teos ei ole dokumentti, mutta se ei ole romaanikaan, internetissä se on luokiteltu non-fiktioksi.
Meksikossa asuu 133 miljoonaa ihmistä. Maata johtaa presidentti, joka on tällä hetkellä Claudia Sheinbaum (s. 1962). Claudia Sheinbaumin kausi alkoi 2024 ja hänen politiikkansa yrittää helpottaa Meksikon heikko-osaisten asemaa. Toinen pääpaino on suitsia väkivaltaa. Meksiko on maa, jossa tehdään suhteellisesti paljon murhia, pääsyyt ovat huumejengien iskut ja toinen on "femicide", eli naisten surmat perheissä ja ylipäätään naisten murhat. Juuri tähän jälkimmäisen syyn takia kirjailijan sisar kuoli, ja se kerrotaan heti kirjan alkusivuilla. Meksiko oli Espanjan siirtomaa 300 vuotta 1521-1821, ja aika oli varmasti myös väkivaltainen. Teoksessa on joitain mainintoja 1900-luvun hallintokoneiston väkivallasta, vakavin tapahtui 2.10.1968, kun erikoisjoukot avasivat tulen mielenosoittajia kohti. He olivat aseettomia. Asiaan liittyy todella kuvottavia yksityiskohtia ja ajallisesti ja ehkä muutenkin asiaan liittyi Meksikon kesäolympiakisat 12 - 27.10.1968. Asiasta lisätietoa Ilta-Sanomien jutusta täällä.
Liliana murhattiin, kun hän oli 20-vuotias, hänen elämänsä päätti väkivaltaisesti entinen poikaystävä. Liliana oli älykäs ja itsenäinen nainen, opiskeli arkkitehtuuria ja oli uimari, minkä takia hän tapasi teininä ensimmäistä kertaa tulevan murhaajansa punttisalilla, jossa Liliana teki voimaharjoitteita uimavalmentajansa ohjeiden mukaan.
Teoksen alussa selitetään tragedia ja kirjailija haluaa viralliset dokumentit haltuunsa. Hänet kuitenkin ohjataan aina seuraavaan virastoon, mutta dokumentteja ei löydy. Tämän jälkeen kirjailija kertoo lapsuuden perheestään isästä, joka oli maatalousinsinööri, joka "kehitti" perunan ja muiden kasvien viljelyä. Lapsuuden leikeistä, elämästä rajaseudulla ja koulussa. Lilianan elämä muuttuu, kun hän kirjoittaa päiväkirjaansa ensisuudelmasta. Lähempänä tragediaa puheenvuoron Lilianasta saavat Lilianan ystävät yliopistosta.
Teos etenee traagiseen pisteeseen mutta myös se yli, eli ystävät kertovat muistoja, mutta myös perhe "jossittelee", sillä ihmisellä on tapana pohtia, olisiko ikävät tapaukset voitu ennakoida ja estää. Perhe antoi tyttärille vapauksia ja he opiskelivat yliopistossa ja Liliana asui ja opiskeli Mexico Cityssä, perhe asui Tolucassa noin 60 kilometrin päässä, mutta oli vaihe, jossa isä teki väitöskirjaa Euroopassa. Iso-sisko oli viitisen vuotta vanhempi. Lilianalla oli oma kaveripiiri. Jotenkin minulla tuli olo, että kukaan ei olisi voinut estää tragediaa, sillä poikaystävä tai tuolloin entinen poikaystävä oli hyvin ongelmallinen. Hän ajeli autolla Lilianan asunnon viereen, seuraili Lilanan elämää, vaikeutti sitä, pahoinpiteli, uhkaili ja jopa uhriutui ...
Teoksessa on paljon muuta Lilianan elämästä, mutta jota en kirjaa tähän, kamala tragedia.
Kirja on feministinen ja pohtii myös yhteiskunnan normeja, lakeja ja toimintaa. Useimmat elleivät kaikki yhteiskunnat ole patriarkaalisia ja ainakin jossain määrin misogyynisiä. Esimerkiksi abortti oli laiton Meksikossa vuoteen 2007 asti, asia on mennyt parempaan suuntaan. Vuonna 2023 abortista ei voida enää virallisesti rangaista missään osavaltiossa korkeimman oikeuden päätöksen perusteella. Meksikon koulujärjestelmä on ollut heikkotasoinen, siis julkinen koulutus, se johtaa siihen, että ne joilla on rahaa, laittavat lapsensa yksityiskouluihin. Meksikossa ei ole samanlaista "turvaverkkoa", jossa yhteiskunta pitää huolta, opintotuki, asumistuki, kouluruoka, ilmainen lukio myös kirjoineen, ilmainen korkeakoulutus, lapsilisät, Suomessa tätä ei arvosteta, eikä myöskään ymmärretä sitä, että kaikki on maksettu 18 vuotta ulkomaisella velalla. Taannummeko tässäkin asiassa köyhien valtioiden tasolle? Kirja antaa pontta hoitaa myös omat asiat kuntoon, ja tukea yhdenvertaisuustyötä. Yhteiskunnassa on oltava myös valistusta, mahdollisuus kunnolliseen ehkäisyyn ja aborttiin. Naisten oikeudet on turvattava, mutta myös miehiä on autettava, Suomessa yhä suurempi osa nuorista miehistä syrjäytyy tällä hetkellä koulutuksesta.
Kirjailija pohtii myös uhreja syyllistäviä mekanismeja, jotka johtavat "entä jos silloin" - kysymyksiin. Kirjailija myöskin toteaa, että olen kaivannut Lilianea joka päivä. Kirjassa on termi No visible bruises, eli päällepäin ei näy mitään.
Kirjan nimi tulee Albett Camus'lta: "In the midst of winter I finally found there was within me an invincible summer..." Talven keskeltä löysin vihdoin voittamattoman kesän.
Liliane ei antanut periksi, hän pyrki elämään vapaana.
*****
Ihmettelin Lilianan päiväkirjaa, jossa ensisuudelmasta kirjattu My first kiss 31.11.1982. Marraskuussa on 30 päivää.
