P. D. James: Majakka

 

P. D. James: Majakka, alkuteos The Lighthouse 2005, suomentaja Jaakko Kankaanpää, Otava 2006, sivumäärä 490. Komisario Dalgliesh #13.

P. D. Jamesin romaani Majakka on ihmissuhdevyyhdin selvittelyä ja murhamysteeri suljetulla saarella. Tämä on myös komisario Dalgliesh -sarjan 13 ja toiseksi viimeinen osa. Kirjailijan korkeasta iästä (85 vuotta) huolimatta tämä on todella korkeatasoinen ihmissuhdetutkielma. P.  D. James esittelee perinpohjaisesti henkilöt ja heidän taustansa, miljöön ja tilanteen.

Cornwallin edustalla oleva (fiktiivinen) Comben saari on paikka, johon yhteiskunnan hyväosaiset vastuunkantajat menevät lataamaan akkujaan muutamaan vuokrattavaan mökkiin. Saaren asioista vaietaan ja asukkaat saavat olla rauhassa. Saaren omistaa Holcomben säätiö. Saarella asuu vakituisesti Holcomben suvun viimeinen jäsen 80-vuotias Emily Holcombe ja hänen palkollisiaan.  Säätiön asioita pyörittää lakimies Rubert Maycroft. Maycroft luopui lakitoimiston osakkuudestaan vaimonsa kuoltua. Henkilökuntaan kuuluu myös lääkäri Guy Staveley. Staveleyn uralla on ikävä hoitovirhetapaus tai laiminlyönti, joka johti lapsen kuolemaan. Staveley hyysää Adrian Boydea, joka on entinen anglikaanipappi, joka juopotteli virkansa. Saarella on venekuski Jago Tamlyn, ja yleismies Daniel Padget, joka tuli saarelle töihin muutamia vuosia sitten äitinsä kanssa. Äiti on sittemmin kuollut syöpään.

Saarella on vaihtuvia vakioasiakkaita, nyt paikalla ovat romaanikirjailija Nathan Oliver, saksalainen Raimund Spiegel, ja tutkijatohtori Mark Yelland. 

Saarella, jonka pitäisi olla rauhan tyyssija, on yllättäviä kitkatekijöitä. Nathan Oliver on 68-vuotias ja kuuluisa. Hän kiertää maailmaa apunaan  tytär Miranda ja kustannustoimittaja Dennis Tremlett, jotka ovat saarella häntä palvelemassa. Oliver halveksii tytärtään ja kustannustoimittajaansa, joka osin kirjoittaa hänen teoksensa. Nathan Oliver  pimahtaa, kun hänelle selviää, että Mirandalla ja Denniksellä on suhde ja he aikovat mennä naimisiiin. Oliver piikittelee Mark Yellandia, joka on koe-eläinaktivistien maalitauluna. Oliver, joka on syntynyt saarella, herättää närää säätiössä ja Emily Holcombessa, kun hän ilmoittaa aikovansa asettua pysyvästi saarelle asumaan, joka on säätiön sääntöjen mahdollistama, sillä hän on saarella syntynyt.

Ensimmäisen osan päätteeksi Nathan Oliver löydetään majakasta hirttoköydessä riippumassa. Asiasta ilmoitetaan Lontooseen. Kuolemaa tulevat helikopterilla tutkimaan etsivätrio komentaja Adam Dalgliesh, etsiväkomisario Kate Miskin, ja ylietsivä Francis Benton-Smith New Scotland Yardista. Myös poliiseja taustoitetaan, esimerkiksi Kate Miskin on avioton lapsi, jonka äiti kuoli, ja annettiin isoäidille, jolle Kate oli pelkkä taakka. Myös Katen suhdetta Piers Tarrantiin kuvataan. Benton-Smithinkin tausta kerrotaan.

Tutkimukset alkavat, mutta tutkintaan tulee yllättäviä elementtejä ja hidasteita, mutta lopulta komisario Dalgiesh onnistuu tajuamaan majakkamurhan kuvion ja konna jää kiinni.

Pidempi oppimäärä
Nathan Oliver on kuuluisa, mutta hankala, ilkeä ja helposti suuttuva. Myös Raimond Spiegelillä on ollut asiaa kirjailijalle. Sodan aikana hänen isänsä on saapunut saarelle, mutta kadonnut. Tällöin Nathan on ollut vielä poika, mutta hänen isänsä on ollut saarella. Spiegel ja Oliver ovat sopineet tapaamisen majakalle. Tutkimuksia hidastaa Spiegelin sairastuminen kuumetautiin. Myös Dalgiesh saa oireita, hän on hyvin sairas. Saarelle on tullut SARS, ja koko poppoo on karanteenissa.

Nathan Oliverin romaanin oikovedokset on poltettu. Miranda valehtelee poliiseille, hänen mukaansa isä oli onnitellut kihlauksesta. Loppusuoralla myös pappi Adrian Boyde löydetään murhattuna.

Tautivuoteella horkkainen Dalgiesh näkee ihmissuhdepalapelin aivan uudella tavalla ja kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.

Adam Dalgiesh pohtii saarella suhdettaan Emma Lavenhamiin, jota on kosinut kirjeitse. Emma työstää asiaa Lontoossa ystävättärensä kanssa.

Nathan Oliver on syntynyt saarella ja käy säännöllisesti 4 kertaa vuodessa ja verinäytesähläyksen jälkeen hikeentyy ja uhkaa jättää säätiön pois testamentista ja aikoo muuttaa saarelle pysyvästi. Kihlauksen vuoksi hän aikoo jättää Mirandan rahoitta. 

Comben saari on ryteikköinen ja sieltä löytyy kalliota, saarella on myös teitä. Poliisitrio käyttää liikkumiseen polkupyöriä.

Murhan juuret ovat menneisyydessä,ja kirjassa siteerataan W. H. Audenin runoa September 1, 1939

Ne jolle on pahaa tehty/ pahaa tekevät vuorostaan. 

What all school children learn/ Those to whom evil is done/ Do evil in return

****

P. D. James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa, joista tämä on 13.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

László Krasznahorkai: Saatanatango

 

Laszlo Krasznahorkai: Saatanatangó, alkuteos Sátántango 1985, suomentanut Minnamari Pitkänen, Kustannusyhtiö Teos 2019, sivumäärä 304.

Unkarilaisen vuoden 2025 kirjallisuuden Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja László Krasxnahorkain (s. 1954) läpimurtoteos Saatanatango on ankea kuvaus kulahtaneesta kylästä, jossa asukkaat ovat sulkeutuneet pirtteihinsä, kyttäävät toisiaan. Ainoa tapaamispaikka tuntuu olevan kylän kapakka.

Kirja on jaettu kahteen kuuden luvun osaan, toisessa osassa luvut ovat käännetyssä järjestyksessä (VI, V, IV, III, II ja I). Tämä on minusta kaukana tangosta, joka on sentään iloinen kontaktia ottava harraste, askellus on hidas-hidas nopea-nopea. Tango liitetään monesti intohimoon. Tässä tarinassa sitä on hyvin vähän, yksi rouva on iloluontoinen ja eräät sisarukset myyvät äitinsä lukuun "palveluitaan" kylän miehille, joita kiinnostavat aivan muuta asiat.

Kaikki on hämärää, epämääräistä odotusta ja kyttäämistä. Ihmiset ovat jumissa, tahtovat lähteä, mutta aloitekyky on poissa, kaikki mätänee ja homehtuu. Sää on huono. Kirja on monessa kohtaa sekava eikä kovin looginen, unia nähdään ja niitä käsitellään. Ihmiset kuulevat omiaan. Teksti on tympeää.

Kylä on jämähtänyt. Mutta kuitenkin ihmiset odottavat jotain (ihmettä?). Kauhukseen he kuulevat että kuolleiksi luulleet Irimias ja Petrina ovat tulossa.

Kirja on arvioiden perusteella kehuttu, suitsutettu ja monille kielille käännetty.  Minusta sen kuvaus on ikävän ankeaa. Ehkä Saatanatango on tätä?

Hieman enemmän kirjasta ja sen henkilöistä, juonesta on hankala sanoa mitään

Nukkavierut kyläläiset pelkäävät ja odottavat. Mitä? Rahaa? Ihmettä? Viranomaisia? Paikka on ollut kollektiivitila, joka on lopetettu, siellä on enää kourallinen ihmisiä. Ihmiset asuvat aloitekyvyttöminä ränsistyvissä taloissa, siellä on hometta, sataa, kaikki mätänee, nurkissa kuhisee rottia ja vesi tulvii.

Tutkijatohtori on ollut tilan palveluksessa. Hänen virkansa on unohdettu irtisanoa. Kaveri juo lähinnä palinkaa ja polttaa tupakkaa, kunnes saa sairaskohtauksen. Tohtori kirjaa kyläläisten tekemisiä vihkoonsa. Hän on tärähtänyt. Futaki haluaisi repäistä itsensä irti kylästä. Halics on 52-vuotias, mies joka on täysi nolla, vaimo on hyvin uskonnollinen. Halics kuten muutkin miehet hakeutuvat kinastelemaan kylän kapakkaan. Herra Schmidt jää iloluonteisen vaimonsa varjoon. Rouvalla on suhde kapakoitsijaan? Muita hahmoja on Kereke, viljelijä, ...

Horkain sisarukset myyvät itseään, heillä on hulttioveli, ja juoppo äiti. Perheen isä on päättänyt päivänsä. Pahnan pohjimmainen on viaton Esti, joka sai potkut apukoulustakin. Hän ottaa kohtalon omiin käsiinsä.

Pelätyt Irimias ja Petrina saapuvat. Irimias pitää puheita ja juovuttaa kylän. Hän ratsastaan Estin kohtalolla ... ?

Kaiken jälkeen, muuttuuko mikään ? Muuttuuko paremmaksi??

****
László Krasznahorkai syntyi 1954 Kaakkois-Unkarissa Gyulan kaupungissa. Yllä esitelty kirja oli hänen läpimurtoteoksensa, ja Unkari kuului tuolloin vielä itäblokkiin. Kirja alkaa Kafka-sitaatilla "siinä tapauksessa haluan sittenkin mielummin odottaa". (Toivo Lyyn 1898-1976) suomennus).

Unkarin odotus loppui viimeistään 1991, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Unkari kuuluu sekä EU:hun että Natoon, mutta osa muista maista näkee Unkarin valinnoissa vanhaa itäblokki-meininkiä.

Dashiell Hammett: Kylmät jäähyväiset

 

Dashiell Hammett: Kylmät jäähyväiset. alkuteos The Big Knockover, suomentaja Jorma-Veikko Sappinen,  Conranic 2010,  sivumäärä 246.

Teoksessa johdanto ja viisi erillistä juttua.

Amerikkalainen Dashiell Hammett (1894 -1961) julkaisi 1930 dekkarin Maltan Haukka jossa hän loi kovaksi keitetyn yksityisetsivän hahmon, Sam Spaden, joka toimeksiantonsa puitteissa joutuu vaaralliseen peliin, mutta josta selviytyy voittajana. Dashiell Hammett kirjoitti urallaan vain viisi pitkää "tarinaa" ja vain yhden pitkän Sam Spadesta, mutta lisäksi neljä lyhyttä, muita lyhytjuttuja hän kirjoitti runsaasti. Lisäksi Hammett kirjoitti myös loistavan dekkarin Lasiavaimen (1931), jossa Sam Spadea ei ole.

Tämän kirjan pitkässä esipuheessa Hammetin elämänkumppani Lillian Hellman (1905-1984) kertoo Hammetista, hän tunsi Hammetin 30 vuoden ajan, välillä asuen yhdessä välillä erikseen. 

Dashiell Hammett osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, jossa sairastui tuberkuloosiin, joka johti osaltaan eroon vaimosta ja kahdesta tyttärestä (muitakin syitä varmasti oli). Hellmanin mukaan Maltan haukan palkkiot ja elokuvatienestit menivät nopeasti, mutta se ei Hammetia haitannut. Hammett oli palveluksessa myös toisessa maailmansodassa, josta tuli lisää terveysmurheita eli keuhkolaajentuma. Hammet kuoli alkuvuonna 1961. Hammett oli puoli vuotta vankilassakin. Hän oli The Civil Rights Congress järjestön "tarkastaja". Hänelle langetettiin vankilatuomio, kun Hammett ei suostunut paljastamaan lahjoittajien nimiä. Järjestö auttoi mustia ja työläisiä. Viranomaiset luokittelivat järjestön kommunistiseksi ja halusivat lopettaa sen, joka tapahtuikin 1956, järjestö toimi vuosikymmenen.

Dashiell Hammett toimi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Pinkertonilla etsivänä. Tässä teoksessa on viisi lyhyt juttua, jossa päähenkilö toimii Continentalin etsivänä. Jutut on julkaistu Black Mask -lehdessä (1920-1951). Lehteä luonnehditaan "pulp magazineksi", 1920-luvulla samaan lehteen kirjoittivat myös Raymond Chandler ja Erle Stanley Gardner. 

Jutut

Gouffignalin ryöväys (julkaistu 1925 Black Mask lehdessä. Pääosassa on nimettömäksi jäävä Continentalin etsivä. Hän vartioi ökyhäiden häälahjoja. Häät pidetään rikkaiden asuttamalla Gouffignalin saarella. Hääseremonioiden jälkeen yöllä saareen hyökätään. Continentalin etsivä  joutuu tapahtumien keskipisteeseen, mutta selvittää rikoksen. 

Kärpäspaperi (julkaistu 1929 Black Mask lehdessä). Continentalin etsivä saa toimeksiannon viedä rahaa majuri Humbletonin täysikäiseselle tyttärelle Sue'lle. Tytär on sähköttänyt isälle akuutista rahantarpeesta. Kun etsivä vie rahat, paljastuu huijaus mutta myöskin Suen kuolema. Etsivä selvittää vyyhdin ja konna saadaan kiinni. Sue kuoli arsenikkiin, jota on kärpäspaperissa, siitä jutun nimi.  

Gatewoodin tapaus (1923 Black Mask?)
Harvey Gatewoodilla on menestyvä puutavaraliike. Tytär Audrey on kidnapattu ja lunnasvaatimus esitetty. Continentalista saapuu yksityisetsivä etsimään kadonnutta tytärtä. "Kaappaus" paljastuu vapaaehtoiseksi ja motiivina on rahanlypsäminen itaralta isältä. Tytär uhkailee isää, että paljastaa puutavaran trokaukset sodan aikana. Ihmettelin kun suomalaisessa käännöksessä tytär kertoo nähneensä Twin Peaksin, joka paikka on minusta fiktiota.

Suuri pankkikeikka ja 106 000 dollaria verirahoja, on julkaistu Black Maskissa vuonna 1927, mutta ovat enemmän seriffijuttuja, eivät Continental-tarinoita.

****

Lyhytjuttuja Sam Spadesta on teoksessa Mies nimeltä Spade.

Tommi Aitio: Kapteeni, Shawn Huffin tarina

 

Tommi Aitio: Kapteeni, Shawn Huffin tarina, Minerva 2023, sivumäärä 245.

Shawn Huff (s. 1984) pelasi Suomi-koripalloa huipulla 2000-2022 Torpan Pojissa, Espoon Hongassa, Valparaison yliopistossa USA:ssa, Kreikassa, Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja lopulta Helsingin Seagullseissa ja lopetti 2022. Maaotteluita kertyi 224, ja lopulta hän oli Suomen koripallojoukkueen eli Susijengin kapteeni.

Shawn Huff oli toisen polven koripalloilija, joka on siis syntynyt Suomessa. Kotona oli sääntö, että koulu piti hoitaa, ja hoidettiinkin, Shawn suoritti lukion ja suuntasi Yhdysvaltoihin Indianaan Valparaison yliopistoon, jossa pelasi neljä lukuvuotta, ja valmistui sosiologian kandidaatiksi. Kesät kuluivat maajoukkuehommissa. Suomi oli 2000-luvun alussa koripallossa Euroopan mutasarjaa, mutta määrätietoisella työllä noustiin pikku hiljaa ylemmäs. Suomi voitti Ranskan Vantaan Energian areenalla 2009, ja tätä olin itsekin todistamassa. Sen jälkeen en ole ollut seuraamassa paikan päällä Suomikoriksen  nousukiitoa. Suomi voitti PM-kultaa 2011 ja Suomi pääsi EM-kisoihin 2011, kuten 2013. Suomi osti villin kortin MM-kisoihin 2014. EM-kisareissut jatkuivat, ja juuri syyskuussa 2025 Susijengi pääsi EM-kisoissa upeasti mitalipeleihin, mutta jäi niukasti neljänneksi.

Valmentaja Henrik Dettman nosti Shawn Huffin Susijengin kapteeniksi 2014.

Teoksessa kerrotaan myös Shawnin perhe-elämästä ja siirtymisestä politiikkaan.

Kirja oli kahden euron laarista ja yhden illan lukukokemus. Aiheltaan ajankohtainen.

Hannu Salaman sydän on paikallaan

Hannu Salaman romaani  Sydän  paikallaan on vuodelta 2010, kustantaja Otava, sivumäärä 254.

Hannu Salama (s. 4.10.1936) on tunnettu kirjailija. Hänen tunnetuin teos oli jumalanpilkkatuomion saanut Juhannustanssit, jonka tajunnanvirta kuvaa juoppojen juhannusta maaseudulla, ja samalla jäädytetyt tunteet sulavat juhannuskokon loisteessa ja roihshtavat liekkiin. Samalla kuitenkin osoitetaan maalaismaiseman kätkemä luokkayhteisö ja sen ankeus sekä kaupungistumisen seurauksena tullut juurettomuus ja ihmisessä piilossa oleva raadollinen viettivankeus.

Hannu Salaman kirjojen päähenkilöt alkoivat loppu-uralla olla hänen alter-egojaan, kuten Sydän paikallaan, jossa  kertojana on "minä, Regina von Emmeritziksi nimetyn SM-uimarin, ts. Allun ja Aatun mutsin käden kautta ritariksi lyöty vapaaherra Hans (ent. Hanski nyk. Hande) von Blixt" (on siis Hannu Salama -nimen väännös). Hans von Blixt ruotii känny-, Nato ja EU-kiimaa, sekä toistuvasti puhuu Pehmeästä Jäniksestä. Koulupoikahuumoria.

Hans von Blixt luotaa tekstissään 60-luvulle ja Kekkoslandiaan. Kekkosesta puhutaan ja tämä minusta linkittyy bloggauksen alussa olleeseen presidentti Kekkosen armahdukseen. Von Blixtin muistelee etenkin eri kommunistilahkoja ja nykyistä EU-vetoista touhua. 

Suoraan sanominen mutta tietty vaikeaselkoisuus on minusta tyypillistä kaikissa Hannu Salaman teoksissa. Ilmaisu on runsasta, alapään sanastoa viljellään, naidaan (tässä viimeisessä pillerien voimin), mutta lopulta langat jäävät jotenkin vain nivomatta. Kertojan mopo keulii ja ajaa penkalle.

Sydän paikallaan teoskin todistaa sen, että Salama ei ole onneksi koskaan luovuttanut konseksukseen ja korulausekerrontaan. Mitähän Salama ajattelee siitä, että Suomi liittyi Natoon.

 Salamassa kerronnassa kaikessa sekavuudessakin kipunoi  sähköä.