Leena Lander: Tummien perhosten koti

Leena Lander: Tummien perhosten koti, Kirjayhtymä 1992 (ensimmäinen painos 1991), sivumäärä 322.

Leena Landerin Tummien perhosten koti on tarina poikakodista selviytymisestä, mutta henkilöidensä kautta romaani tarkastelee erikoisen pienoismaailman ilmiöitä laajasti. Tummien perhosten koti on todella laadukas kirja. Tarina porautuu  Juhani Johanssonin elämäntarinaan. Juhanin isä on tohtori Erik Johansson, jonka liikemiesmoraali rakoilee, ja alkoholinkäyttö on ryöstäytynyt käsistä. Juhanin äiti on Maire, jolla reistaa hermot, ja viina maistuu. Perheen lapset huostaanotetaan, ja oireilevan Juhanin loppusijoituspaikka on Saari, jossa poikakotia johtaa karismaattinen Olavi Harjula, joka ilmoittaa olevansa paikan jumala ja herra Seebaot. Olavi Harjulan rakkaus ja pakkomielle ovat pojat, ja heidän kouliminen tavoille. Päivisin Olavi elää pojille, öisin nukkuu unilääkkeitten voimin. Olavilla on vaimo Irene, jonka sylistä on synnytetty viisi tytärtä, ja jonka syli sykkii kaipuuta ja etsii täyttäjää.

Tummien perhosten koti on monikerroksinen romaani, joka alkaa Tyyne Amanda Koskisen kuolemansyyn tutkimisdokumenteilla ja Juhanin aikuisuudesta. Juhani on rakennusyrityksen kakkosmies, kun häntä pyydetään muistelemaan Saarta ja tapahtumia, jotka hän luuli jättäneensä taakse, mutta Saari vaikuttaa hänessä voimakkaasti.

Teos kuvaa Olavin pakkomiellettä tehdä poikakodista mallilaitos, jossa pojat työllä taltutetaan yhteiskunnan normeihin. Olavin vaimo elää samassa miljöössä, mutta viettien vallassa. Olavi nukkuu unilääkkeillä, vaimo huinii lemmenleikeissä. Tyttäret saavat luonnollisesti kasvutilaa ja tytöt mielellään keekoilevat pojille.

Poikien maailma on hierarkkinen ja väkivaltainen. Juhani tullessan  joutuu kiusaamisen ja alistamisen kohteeksi, nyrkki koulii, ja virtsa viilentää tunteita. Juhani saa rauhaa, kun isompi ja vanhempi Ilkka Salmi tulee saarelle. Ilkka Salmi jakaa öitään Irenen kanssa ja haaveillee yhteisestä tulevaisuudesta itseään puolet vanhemman viisilapsisen vaimoihmisen kanssa.

Saarella oleva ja siellä myöskin kuoleva Tyyne elää omissa uskonnollisessa hurmoksessaan, ja hoivaa eläimiä, mutta ei niinkään välitä ihmisistä.

Teos kuvaa hyvin elämää. Juhanin isä Erik tulee saarelle kertomaan, että vaimonsa Mairen äiti on kuollut. Hän yrittää uskotella, että isoäiti on kaikkien valitusten äiti. Erik rehvastelee entisellä työpaikalla Cascolla, ja heidän elohopeapitoisella peittausaineella Panogenilla. Lisäksi hän kertoo silkkiperhosista, että niitä on yritetty kasvattaa Ruotsissa. Olavi Harjula imee Erikin tarinat, ja pian silkkiperhosia (ovatko mulperiperhosia?) kasvatetaan. Prosessi on kovin hidas, ja Juhani on ylen kiinnostunut hyönteisistä, idea oli hänen isänsä. Saarella tapahtuu kummallisia asioita, Tyynen kissa kuolee omituisissa olosuhteissa, myöhemmin vielä kukko. Tyyne vaanii kostoa, ja uppoutuu entistä enemmän fantasioihinsa, niin kuin jokainen muukin saarella olija. Tapahtuu yhteentörmäys, jolla on monia seurauksia. Kirja ei lopu suinkaan tähän. Juhani Johansson lähetetään oppikouluun, mutta saarella olijoiden kohtalot vaikuttavat häneenkin.

Lopussa saadaan selkoa myös Tyynen kuolemasta. Liitteistä (kirjeitä ja dokumentteja) voi päätellä muiden tapahtumien syyt ja seuraukset.

Tummien perhosten koti on lisäksi paljon muuta. Mulperiperhosten tavoin henkilöhahmot ovat viallisia. He kokevat erilaisia vaiheita, mutta eivät pysty kehräämään silkkiä, eivätkä kykene vapautumaan omille siivilleen. Olavi ja Juhani ovat saaren vankeina ulkopuolisessa maailmassakin.

Olen blogannut aiemmin Leena Landerin teoksesta Liekin lapset, joka kertoo vuodesta 1918.
Mai on Kirjasähkökäyrässä blogannut Tummien perhosten kodista NÄIN.
****
Leena Lander (s. 1955) on pitkän linjan kirjailija, jonka kahdeksas romaani oli tämä Tummien perhosten koti, joka on käännetty eri kielille ja filmattu. Leena Lander vietti lapsuutensa Lausteen poikakodissa (lähde Ylen miten minusta tuli minä ). Landerin isä oli töissä Lausteen poikakodissa. Lausteen poikakoti perustettiin 1920-luvulla. Myös Kulhon saaressa Turussa on ollut myös poikakoti 1925 - 1968, kirjassa viitataan Kulhon poikakotiin. Kulhosta toiminta siirtyi Lausteelle, jossa on nykyisin perhekuntoutuskeskus. Dome Karukoski filmasi Tummien perhosten kotia Kulhossa. Kulhossa oli kesäisin kesäsiirtola poikakotitoiminnan jälkeen (lähde, lähde  ).

Kulhon saareen pääsee vain veneellä, ja Kulho kuului Kakskerran kuntaan, joka puolestaan pakkoliitettiin Turun kaupunkiin. Vasemmalla on talas, jonka vierestä vesibussi ajoi Kulhon saareen, joka siis näkyy vasemman puoleisessa kuvassa.

Talas on kärsinyt aikojen saatossa.

Tämä teos kuvaa  lastensuojelun tilaa 1950- ja 1960-luvulla. Huostaanotto on sangen pysyvä tila, ja laitokset ovat eristyneitä. Laitoksella on kannatusyhdistys ja hallitus, mutta aika yksin saa johtaja huseerata, kunnes ilmeisesti pistetään pois. Juhanin vanhemmat Erik ja  Maire eivät sovi vanhemmiksi. Perheessä on paha asenne- ja alkoholiongelma, ja lapset ovat hoitamatta. Perheen koirakin potkitaan hengiltä. Koiran hautajaiset ovat irvokas tapahtuma. Naapureiden kanssa riidellään, töissä huijataan. Juhani on herkkä. Hän käy keskustelua perheessä kuolleen vauvan Juuditin kanssa, myöhemmin Tyynen kanssa. Juhanille käy näennäisesti hyvin, hän lukee itsensä insinööriksi, mutta elämä on tuskin onnellista. Tyynen kohtaloon hänellä ei ole osuutta. Juhanilla (s. 1955) on lisäksi pikkuveli Sauli (s. 1961), joka ei ole poikakodissa, vaan on huostassa jossain muualla (ei kerrota). Poikien makuusalin jutut ovat pääosin rivoja, niitä viljelee etenkin Sulkava, Kone on erikoistunut väkivaltaan ja päällevirtsaamiseen, Hämy ja Pieru ovat vaan muuten mukana. Lapsuus on usein kauheaa.

Leena Lander: Liekin lapset

Leena Lander: Liekin lapset, Siltala 2010, sivumäärä 418.

Leena Landerin Liekin lapset porautuu Suomen sisällissodan vaiettuihin ja haudattuihin tapauksiin. Kertoja muurari Risto Salin eroaa lastensa aikuistuttua ilkeästä ja itsekkäästä vaimostaan ja muuttaa Halikon Vartsalaan Saida-mummolta perinnöksi saamaansa mökkiin. Hän löytää  vanhoja päiväkirjavihkosia ja hän on tietoinen. että Märynummella on ammuttu  50 punaista miestä joukkohautaan.

Kirjan alussa on lainaus Jobin kirjasta  5: 6 - 7: "Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle". Lainauksen yhteyden teokseen ehkä ymmärtää vielä paremmin laajemmasta lainauksesta:
Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen - ottaa sen vaikka orjantappuroista - ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen, hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää, joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille, että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.

Teos kattaa "Liekin lasten" vaiheita vuodesta 1903 vuoteen 1929, sekä kertojan tutkimuksia ja havaintoja nykyhetkessä vuonna 2009. Henkilökatraan kautta tarkastellaan paikallisen kyläyhteisön suhteita, sahan toimintaa, ja samalla maailmanhistoria ja Suomen itsenäistymisprosessi menee eteenpäin kohti kansalaissotaa ja kärsimystä.

Tarina alkaa vuonna 1903 jolloin takaumajakson päähenkilö kertojan isoäiti Saida Harjula on seitsemän, ja hänen tuleva aviomies Sakari Salin on 20-vuotias. Sakari avioituu tosin Seelian kanssa, mutta tämä kuolee  keuhkotautiin, ja Sakari jää pienten lasten yksinhuoltajaksi. Joel Tammiston päiväkirjan otteita on kirjassa, hän on syntynyt 1884. Hänenkin ensimmäinen vaimo kuolee, ja hän avioituu kansalaissodan alla toveri Viitasen eli Selman kanssa. Joel on työväenyhdistyksen aktiiveja ja otettu kiinni 1918 kansalaissodan jälkeen ja tuomittu kuritushuoneeseen. Joel, kuten Suojeluskunnan kuulustelupöytäkirjassa mainitaan, on vouhottaja, mutta hän on täysin rauhanomainen henkilö. Joelin pelasti teloitukselta ja vankileiriltä kiinnostus lentokoneisiin ja suhteet. Joel pelasti punaisten vallassaolo aikana tutun tuomarin, jonka tunsi lentokoneharrastuksensa kautta.

Monet henkilöt toimivat läheisessä Joensuun kartanossa, siellä on tarinan herkkä kokija hevosmies Arvid Malmberg. Arvid tai lyhemmin Arvi tutustuu kartanon poikien vieraaseen ruotsalaiseen kukonpoika Anders Holmiin, joka aiheuttaa jo teinipoikana ikäviä tilanteita, ja levittää toilaustensa jälkeen ilkeitä, mutta perättömiä  huhuja Saidasta. Huhut vahingoittavat Saidaa ja traumatisoi hänen isänsä uskonnollisen Herman Harjulan. Anders Holm  tulee vapaussodan jälkeen punaisten paetessa saariston kautta Vartsalaan kukkoilemaan kohtalokkain seurauksin.

Ihmettelin kirjassa, mikä lentokone oli Joel Tammiston mainitsema Focker, kyse on minusta Fokkerista. Useassa bloggauksessa päähenkilöä kutsutaan Risto Pajuksi, minusta hän oli Risto Salin, mikä ilmenee kirjeen allekirjoituksesta.

Leena Landerin Liekin lapset on minusta hyvä kirja, kun vain tarinaan pääsee sisälle. Se on erilainen teos, kuin Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla, jonka kirjan tapahtumia Pentinkulmalla Risto Salin vertaa Vartsalan tapahtumiin. Kirjan näkökulma on taaksepäin katsominen tavallisten ihmisten elämään. Risto Salinin äiti on kuollut, kun tämä on ollut neljä, hän on asunut isovanhempiensa luona, mutta ei ole tuntenut isoäitinsä elämän kivuliaita avaintapahtumia. Isoäiti Saida on ollut hyvin vahva nainen, joka on kestänyt paljon ja säilyttänyt toimintakykynsä.

Bloggauksia kansalaissotaa käsittelevistä kirjoista

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3 (Kansalaissota ja siihen ajautuminen ja seuraukset käsitelty kirjasarjassa Pentinkulman asukkaiden näkökulmasta)

F.E Sillanpää: Hurskas kurjuus

Routavuosia  ja jääkäriksi lähtöä on käsitelty
K.A Wegelius: Routaa ja rautaa
Routavuodet ja jääkäriksi lähteminen Linnan mukaan, on käsitelty täällä.
*****
Leena Lander (syntynyt 1955) on etevä kirjailija, joka on tunnetuin teoksestaan Tummien perhosten koti.

Osallistun tällä Ompun 1918-haasteeseen.