Meille päätyi kymmenen Romain Rollandin teosta eli koko
Jean-Christophe -sarja, mistä Rolland on meritoitu vuonna 1915 Nobelin kirjallisuuden palkinnolla. Romain Rolland (1866 - 1944) oli ranskalainen kirjailija, tohtori ja pasifisti.
Jean-Christophe -sarja on kirjoitettu vuosina 1904 - 1912. Ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914.
Suomentajana on ollut legendaarinen Joel Lehtonen paitsi osa V:ssa, minkä on suomentanut Huugo Jalkanen. V-osan postaus
täällä.
Osa I on
Jean-Christophe Sarastus, arvioinnissa ja kuvassa WSOY:n kolmas painos vuodelta 1919, kannessa kohopainatus, sivut kellastuneita, mutta lukemisen jäljet ovat vähäiset. Teos itsessään 212 sivua kolmessa osassa.
Ensimmäinen osa käsittää päähenkilön ikävuodet aina seitsenvuotiaaksi asti. Jean-Christophen vanhemmista kerrotaan, ja päähenkilö syntyy. Isä on kapellimestarin poika Melchier Krafft, lupaava viulisti, joka tykästyi liikaa "
Bacchukseen" (s.62). Pojan isoisä Jean Michelillä on ollut yksitoista lasta kahden vaimon kanssa, ja vain Melchier kasvoi aikuiseksi. Tästä juontaa ehkä Jean-Christophen kuoleman ja sairauksien pelko ja öiset unettomuudet ja painajaiset. Melchier nai tavallisen kyökkipiiaan Louisen. Kotiolot olivat ankeat, isän kasvatusmenetelmät ovat viinapäissään vinoilu ja vihapäissään vitsan anto. Äiti taas ei ymmärrä pojan herkkyyttä musiikille. Vaikeuksia oli, esimerkiksi pojan koulu loppui raivokohtauksiin. Jean-Christophen isoisä huomaa pojan kyvyt ja vie pojan teatteriin ja oopperoihin. Poika laulaa omia aarioitaan, joita isoisä kirjaa nuottivihoille ja laittaa omia osiaan sinne, koska haluaa jättää jälkipolville itsestään muiston. Christophe on tällöin kuusivuotias. Isä pakottaa pojan soittoharjoituksiin hakkaamalla, ja isoisä kirjoittaa sävellyksiä ylös, onneksi Louisan halveksittu veli ankkuroi nuoren neron maahan, kun poika haluaa suureksi mieheksi tehdäkseen lauluja ja tehdä lauluja ollakseen suuri mies. "s.183
Kuta enemmän tahdot sen vähemmän osaat". Gottfrien laulaa pojalle vanhoja kauniita kansan lauluja, ja on sitä mieltä, että monimutkaiset sävellykset eivät ole itsetarkoitus. En itse asiassa ymmärtänyt kaikkia Rollandin viisauksia, sillä varsinkin isoisän sanomana niitä tuntui tulevan lörpsäyksinä.
Teoksen teksti on alkuun hyvin kuvailevaaa ss. 23-24
"
Virta ... Kellot .. Niin kauas kuin lapsi muistaa, - loitompiin aikoihin, hänen elämänsä jok'ainoalla hetkellä, - aina laulaa niiden syvä ja tuttava ääni ...On yö - hän on puoliksi unessa -Kalpea valo kuultaa ikkunaruudusta ... Virta kohisee. Valtavana nousee sen ääni pimeydestä; se hallitsee kaikkia eläviä. Milloin se hyväilee se heidän unelmiaan ja tuntuu raukenevan kuin hekin uneen sorisuttaen laineitaan, milloin se vihastuu, se karjuu kuin raivostunut peto, joka tahtoo purra."
Tapahtumat sijoittuvat Saksaan 1800-luvun puolenvälin nurkille olettaisiin. Kerronnassa on isoja tunteita, suuria vaihteluita tunteiden säätelyssä, Jumalaa ja tauteja pelätään ja luokkayhteiskunta syrjii....
--
Osa II: Aamu, toinen painos 1917
Teos on taas kolmessa osassa, ja mittaa on 222 sivua.
Jean-Christophe on teoksessa 11-vuotias. Isoisä menehtyy ja isä on rapajuoppo, joten poika joutuu elättämään vanhempansa ja kaksi häiriintynyttä pikku veljeään. Isä myy pojan pianon, jota tarvittaisiin sävellyksiin ja pianotunteihin, lisäksi poika säveltää herttualle ja soittaa orkesterissa. Isä kestitsee rapajuoppoja, Christophe joutuu hoitamaan myös nämä velat.
Neljätoistavuotiaana hän tutustuu runosielu Ottoon, mutta perääntyy ystävyydestä pikkuveljien ”salavihjailujen” vuoksi. Tyttöystävä Minnan kanssa ei käy paremmin. Sukunimessä on von-liite ja äiti erottaa lapset toisistaan. Rakkaudentuskassa hän kirjoittaa librettoja.
Ylistetty Gottfriedilla on välillä kirjan mukaan hyviä oivalluksia, välillä taas halveksittavia periaatteita, samoin tunteet ja tilanteet menevät vuoristorataa, eli pysyvyys ja pitkä linja puuttuvat...
Tekstiviitteet, ja huomiot
s. 7 harmoniat, jotka hivelevät hänen korviaan ja sydäntään ja joita hän ei voi kuunnella tuntematta selkäpiissään väristystä ovat pahoja ja kiellettyjä…
Eletään ankeuden aikaa!
s 21… venhessään he soluttelivat ... Usva valkea kuin maito, väreili virran kalvolla.
Maito on mukava vertaus.
s. 93 toisistaan erossa kiihdyttäneet tunteensa sellaiseen diapasoniin …
Mitä tarkoittaa???
s. 152 Christophe ei tietysti voinut ymmärtää naissydämen monimutkaista koneistoa, - monimutkaisempaa näennäisesti kuin todellisuudessa.
Tarkoittaako tämä, että Rollandin mukaan naista on helppoa ymmärtää?
Osa III: Nuorukainen, 1923
Äiti ja Christophe muuttavat vuokralle. C:tä alkaa kiinnostaa naiset, ja kolmiodraamaa on kahdestikin, ensin vuokraemännän tytär ja nuori leski ja C, sitten C Aada ja C:n veli.
Viisauksia tihkuu, mutta s.223 lienee sen vastakohta eli tyhmyys
C. koetti puolestaan ratkaista naisellisuuden arvoitusta - joka on ehkä arvoitus ainoastaan niille, jotka etsivät siitä järkeä.
Myöhemmin
Femina mors animae. minusta käännettynä
Nainen hengen kuolema???!
Mitä Rolland ajaa tällä takaa?
Roland ei kovin suoraan uskalla kertoa mitä tapahtuu C:n ja nuoren naisen välillä.
s 210
Lekuttava lyhdyn kuulto puutarhassa on sammunut .... paljon tekstiä ...
Himon pyörre se sieppaa ajatuksen kuiluunsa ... jatkuu noin sivun ..
Osa IV Kapinoisija 1918, toinen painos
Tämä on kirjoitettu marraskuussa 1906, ja tässä on myös esipuhe. Tässä kirjailija lienee kohdannut arvostelua, ja kirjoittaa, että ajatuksemme ovat tuokio elämäämme, ja kehottaa puoluekuntia malttiin ja siteraa sanontaa "
loppu elämää kiittää, ilta aamua".
Teoksella mittaa jo 392 sivua. Alussa todetaan edellisen kirjan saldo, eli esiavoillisista suhteista on päästy, mitä ei ole todettu suoraan, mutta olettaisin siitä arvostelun tulleen, mutta se todetaan, että intohimojen verkko on poissa, C. on vapaa ja yksin, ja häntä tukehduttanut kotelo on poissa, ja viitataan väkivaltaisten luonteiden repineet sen väkivaltaisesti rikki. Herra C ei ole enää "
elämän raatelema uhri vaan sen herra!" avaustekstisivu eli sivu 9. Tätä lokoisuutta ihannoidaan jo sivulla 13 "
Miten suloista on antaa itsensä ajelehtia jatustensa järvellä ... Maata venheen pohjalla, ruumis auringonpaisteen hyväilemanä, tuntien kasvoillaan veden pintaa karehtivan herkän vihurin .... tätä jatkuu sivun verran ja seuraavissa kappaleissa noin 10 sivua.
Tässä vaiheessa lukeminen alkoi hieman jo tökkiä, ymmärsin ensimmäistä kertaa, mitä oikeasta kriitikosta tuntuu.
Varsinkin kun sivulla 23 lukee
Se inspiratsioonin nautinto oli niin voimakas, ... no saadaan taas sävellys, joka haukutaan, ja väitetään edellisten olevan parempia, mutta nekin haukuttiin, eli ollaan kritiikin karikossa. C. alkaa itse kriitikoksi, mutta ei viisastu vaan antaa kritiikkiä omista kritiikeistään. C kirjoittaa sosialistilehteen, ja aiheuttaa myrskyn Herttuan porstuassa, eli tässä eletään jo 1800-luvun loppupuolta.
Seuraavaksi Ranska alkaa kiinnostaa C:tä, ja C käy läpi ranskalaisia kirjailijoita, joista tunnen nimeltä ainoastaan Rousseaun ja Hugon, muut ovat uppo-outoja, ja nimiä on kolmisenkymmentä, eli olivatko suuria kirjailijoita? Tässä C oivaltaa, että saksalaiset kustantajat ovat julkaisseet ranskalaisista kirjailijoista niitä teoksia, joissa ranskalaisten vikoja ruoditaan, ja saksalaisia silitetään myötäkarvaan.
Pitää ymmärtää kirjoitusajankohta. Saksa on yhdistynyt, 1870-luvulla oli sota Preussin ja Ranskan välillä, ja maailmansodista ensimmäinen oli alkamassa.
Nobelpalkintokin annettiin 1915 Rollandille, tunnetulle pasifistille.
Tunnustan, että luin osat varsin nopeasti pikaluvulla jopa hyppien, eli en pystysnyt blogisti Margitin kannesta kanteen lukuun, hän on lukenut koko sarjan ja ansaitsee tunnustuksen.
Sarjan osa IV oli kyllä selvästi erilainen, kuin kolme ensimmäistä osaa, ja minusta parempi, toisaalta Rolland pääsi eroon naisista? Ongelmaksi tässä sarjassa muodostuu tylsyys. Esimerkiksi
Harry Potterin seitsemän osaa lukee suuremmalla mielihyvällä siksi, että siinä on henkilöitä enemmän, ja koukkuja, ja fantasiamaailma, niin kuin
Taru Sormusten Herrassakin. Tässä junnataan ihmisen peruskuviota läpi ilman sen suurempaa dramatiikkaa kuin teini-ihastukset ja vanhempien viina- ja vitsahetket, ja ymmärtämättömät kanssaihmiset. Potterissakin oli nämä elementit, Potter ihastui valillä, ja Dursleyt Potteria kivasti kurmmootti, ja lehdet kirjoittivat pötypuhetta, Potter-teoksissa tapahtui silti paljon muutakin!
OsaV
V-osa on minusta ollut eittämättä paras, eli erillinen postaus, oli osaX hyvä..
Osa VI Antoinette 1918
Kertoo Antoinette ja Olivier Jeanninista. Olivat varakkaasta pankinjohtajan perheestä, mutta jo tuolloin oli holtitonta luotonantoa ja konkursseja, joten perheen isä epäonnistuttuaan päätti päivänsä ja jätti perheen puille paljaille. Äiti raataa itsensä hengiltä ja nimihenkilökin. Eräiden mutkien kautta saadaan linkki C:hen. Lopussa Olivier Jeannin tapaa Christophen Pariisissa. Minusta turha lisä kokonaisena kirjana. Tuntuu, että Rollandin ote C:n elämään on ollut varsin löyhä.
Tämä tarina on minusta itsenäinen kuten viides-osakin, josta siis eri postaus.
Osa VII Saman katon alla, 1918 (tämä on ainakin ensimmäinen painos, kunnon esipuheella, mistä V-osan postauksessa) 335 sivua.
Olivier Jeannin ja C asuvat saman katon alla. Olivier on kuvailtu edellisessä osassa laiskaksi, joka velttoili ja hermoili sisarensa tuonpuoleiseen, mutta on Olivierilläkin hyveensä. Hän opettaa latinaa, kreikkaa ja siveysooppia, mitä opettajan tointa halveksii !!! Kansakoulunopettajan ammattia myös kirjassa halveksitaan!
Näen teoksen ytimen siinä, että C. ja O ovat saksalainen ja ranskalainen, ja he ovat ystäviä, eli tämä on metafora myös kansojen ystävyydelle. Teoksessa on paljon asiaa suvaitsevuuden puolesta, ja vihaa vastaan, mitä olen käsitellyt V-osan postauksessa. C:n äiti kuolee. C:n vaikeuksia olla Saksassa vanhojen haasteiden vuoksi. 1915 Nobelin myöntämisen aikaan oli maailmansota käynnissä, missä Ransaka ja Saksa olivat eri puolilla.
Osa VIII Ystävättäriä, 320 sivua, painos 1919
O menee naimisiin, C:n teos David saa kehuja ja C. mainetta.Christophe tutustuu Francoiseen, joka kehittyy aistilliseksi suhteeksi, mutta jossa on ryppyjä. C. säveltää, mutta äkkipikaisesta luonteesta on haittoja ... Puhutaan ensimmäistä kertaa naisten ongelmista lähinnä aviolitton, selibaatin ja prostituution kautta ...
Osa IX Palava pensas 1919. 358 sivua
Teoksen lopussa C. on erakoitunut vuorelle, ja pohtii maailman menoa. C on jäänyt yksin ja asuu Sveitsissä. O. ja C. olivat olleet sosialistiliikkeen kuohunnassa mukana, mutta ensin siitä erkani O. sen vuoksi, että hän näki saman raadollisuuden sen takana. C. joutuu Sveitsissä isojen moraalisten kysymysten äärelle, mm. aviorikoksen pohdistoja on paljon. Hän alkaa etsiä Jumalaa, ja rukoilee.
Osa X Uusi työpäivä 1919, 344 sivua
Kannattaako tästä kirjoittaa jotain??? No ainakin sen, että alkukirjoitus on päivätty lokakuulle 1912 ja Rolland ilmoittaa kirjoittaneensa katoamaisillaan olevan sukupolven tragedian. Minusta tekstissä tuodut ongelmat ovat kovin universaaleita ja vieläkin havaitavissa 100 vuoden jälkeen. Asia on sanottu ehkä nykymaun mukaan liian laveasti ja välin epäselvästi, mutta lopun lainaussanat ovat jo liian suoraa ehkä.
C. on kirjassa vanha, hän on mennyt Palavan pensaan läpi.
Rollandilla on kovia mielipiteitä kuten seuraava Sveitsistä kertova:
s.20 "
hotellit, jotka rumentavat ilkeänä spitalina tuon vankan maan kauneimpia paikkoja, turistikaupungit, hirvittävät hyvinvointi-varastot, josta kaiken maailman rasvainen ylimystö tulee ostamaan terveyttään, mässäävät juhlapöydät, lihan, jota heitetään elukoille, kasinomusiikin, jonka hälinä yhtyy karusellien soittoon, ...ikäväänsä nääntyvät pölkkypäät kylpemään taivaan autuudessa, kauppapuotien typerät tavarat:puiset karhut ... aina ja alituisesti samat ... matkailijoilla on mahdollisuudet ostaa hävyttömiä kirjoja ... eli tässä
pinnallisuus (piinallisuus).
Todellisuus Rollandin mukaan
s.21
"He eivät aavistakaan, mitä moraalisia ja kansalaisvapautta turvaavia voimia sen kansan sieluun on vuosisatojen kuluessa karttunut, Calvinin ja Zwinglin tulta, joka kiiluu siellä vielä tuhan alta ...
Suoria sanoja!
Bloggaaja
Margit on lukenut koko sarjan. Hänelle TUNNUSTUS. Itse luin varsin pintapuolisesti osat II ja II mutta V:n ja VI:n kokonaan joka rivin. ...IX:n ja ja X:n luin kursoorisesti sieltä täältä, maraton veti totaalihapoille.
--
