Tuomas Vimman Gourmet on julkaistu vuonna 2008, tämä teos on pokkari vuodelta 2009, jonka kantta en edes saanut skannatuksi, otin salamalla kuvan. Vimman teoksen miljöö on Helsinki ja sen pintaliitoporukat, gourmet-ravintolat (lähinnä asiakkaat), ja hieman ravintolan keittiö ja sali.
Teos on vimmamainen sujuva sutkauksia täynnä oleva pinnallinen kuvaus hedonistisista kolmikymppisistä, joiden elämässä on rahaa, aikaa, vimmaista kiimaa ja päihteitä. Juonen käänteet toivat mieleen joidenkin elokuvien juonet ainakin Vaihtokaupat ja Rottatouille tulivat mieleen. Takakansi teksti paljastaa juonesta ja henkilöistä varsin paljon.
Teos alkaa iskevästi nimetön päähenkilö, ranskalaisen keittiösuvun vesa saa potkut Hans Välimäen ravintolasta. Potkuja on tullut työpaikoista ja kokkikouluista, juoni, jota en avaa, vie eteenpäin kohti loppuhuipennustaan.
Teos muistuttaa Vimman teosta Toinen, jonka luin joitain vuosia sitten, nuoria kauniita ihmisiä, viettejä joita tyydytetään, sekä rohkeaa ruumiinkulttuuria. Raha on tehty poltettavaksi, ja nautinnot tyydytettäväksi. Köyhänä ei kannata esiintyä, eikä kipeänä olla.
Kiinnostavampana näin gourmet-keittiön kuvauksen. Sivulla 39 kuvaillaan raaka-aineita "pylkönmäkiläistä riekkoa, ginikraavattua siimapyydettyä posiolaista kääpiönieriää", näitä eksoottisia ainesosia luetellaan useaan otteeseen myöhemminkin "vanilja-valkosipulivoissa haudutettu naakimalla pyydetty nokikana ". Keittiötouhussa kuitenkin oli hieman asiaa, sillä poika oli mestarin opissa, ja oppitunnit aloitettiin keittiön jynssäämisellä, jota jatkui varsin pitkään, sitten siiirryyttin eri perunalajeihin, sipuleihin, sitten kastikkeisiin. Mestarin mielestä eksoottiset elintarvikkeet eivät voita lähiruokaan, jos taitoa ja mielikuvitusta on. Puhuttiin myös kate-asiaakin ...
Salin puolelta käsiteltiin lähinnä viinejä, korkkivikoja, ja viinien vuosikertoja, eli saliosuus ei ollut niin antoisa kuin gourmet-keittiöosuus.
Luultavasti olisin pitänyt teoksesta viisi vuotta sitten enemmän kuin nyt. Nyt häiritsi liian teennäinen juonen kuljetus, ja pintaporukan poreilut hedonismissaan ja paljastuminen toisenlaisiksi henkilöiksi. Lisäksi maailman vanhimman ammatin esittely oli jokseenkin turhaa ja tuskin kovinkaan faktoihin perustuvaa. Kohokas lässähti loppua kohden.
Eniten nyppi "kuin-vertaukset", jotka toistuivat liian tiuhaan.
ss.127-128 Stocka oli täynnä kuin jokelalainen kriisikeskus, minusta alentava vertaus
s. 148 Ihasteli korkkia kuin Klonkku sormustaan, tämä on jo huono, sillä Klonkun suhde sormukseensa ei ole terve, sormus edustaa pahaa, ja sormus on muuttanut Klonkun persoonaa (Taru Sormusten Herrasta).
Myöhemmin ruumiin osia verrataan Smith&Wessonin luoteihin, ja toiminnan intensiteettia verrataan erääseen telttaretkeen (s.154), minusta mautonta ja asiatonta.
Kaikesta kitinästä huolimatta Tuomas Vimma osaa kirjoittaa tehokasta tekstiä, jota on helppo lukea, ja lienee suunnattu nuorisolle. Teksti soljuu eteenpäin pintavaahtoihin vanoja vetäen. Luultavasti sopii Hietsun hiekkarannoille biitsi-lukemiseksi, jos laittaa kunnon aurinkorasvat, ei ennätä edes palaa, kun teos on tankattu loppuun.
Kirja on ostettu kirjakaupasta.
