Jens Lapidus: Top dogg

Jens Lapidus: Top dogg, Wahlström & Widstrand, 2017, sivumäärä 474. (Liken suomentamana tämä tulee olemaan nimeltään Top Dog :)

Jens Lapiduksen Topp dogg jatkaa ja päättää Vip-rummetin ja STHLM delete:n tarinan, tarinan jossa nuorten liikemiesten rinki harrastaa suljettujen ovien takana kiellettyjä leikkejä. (Edit: Näistä 2020 näytetään tv-sarjaa nimellä Top Dog, joka alkaa tuosta Vip huoneesta)

VIP-huoneessa kerrottiin rellestävän nuoren "finanssineron" Philip Schalen kidnappauksesta, joka johtui kateudesta ja siitä, että Schalen äkkirikastuminen ei ollut aivan rehellistä ja muutkin haluavat rikastua. Schale senior käytti suhteitaan ja Schale juniorin etsintään osallistuivat Lejonin asianajotoimistosta liikejuristi Emelie Jansson sekä entinen linnakundi Teddy eli Najdan Maksumic. VIP-huoneessa käsiteltiin myös Mats Emanuelssonin kohtaloa. Toisessa osassa Tukholman pintapiireissä kuohuu. Mats Emanuelsson, jonka luultiin kadonneen lopullisesti, onkin hengissä, ja haluaa puhdistaa maineensa, hänet on liitetty alaikäisten hyväksikäyttöön, mihin hän on syytön. Mats on ollut peliaddikti ja rahanpesijä, mutta aineisto hänen tietokoneessa on ollut syyllisiltä imuroitua. Matsin poikaa epäillään murhasta, ja isä "palaa takaisin". Emelie puolustaa Mats Emanuelssonia oikeudenkäynnissä, mutta Emelie saa sen vuoksi potkut Lejonin asianajotoimistosta.

Kolmas osa Topp Dog alkaa, kun Emelie on perustanut oman asianajotoimiston, ja Teddy on työtön. Teddyn sisarenpoika Nikola selvisi kakkososan räjähdyksestä, ja opiskelee sähkömieheksi. Hän liikkuu vielä entisissä ympyröissä, hänen ystävänsä Chamon ammutaan. Nikola vannoo selvittävänsä tekijän. Tukholman Akallassa asuva Roksana ja hänen poikaystävänsä Z viettävät tupareita, ja löytävät kätkön, missä on "pulveripötkylöitä", he selvittävät, mitä ainetta se on ja kokeilevat ketamiinia, jota aine on. Pari pyörii baareissa ja käyttävät ja jakavat ainetta, vaurastuvat, mutta sitten ketamiini loppuu, ja ainetta tullaan kyselemään alkuperäisen omistajan suulla...

Emelien luokse tulee poliisin todistajaksi haastama 19-vuotias Katja, joka on ollut nuorena sijoitettuna HVB-kotiin. Hänet on taivuteltu tapaamaan ensin mies ja hän on ansainnut rahaa 13-vuotiaana tapaamalla ensin tätä yhtä miestä, ja lopuksi kaikkia hänen "kavereitaan". Nämä sessiot on kuvattu. Aineisto on poliisin hallussa (on se aineisto, joka Mats imuroi itselleen), ja Katjan täytyy todistaa. Emelie haluaa palkata Teddyn avukseen, Teddy haluaisi laittaa Emanuelsson-oven kiinni, sillä hän oli aikanaan kidnappaamassa Matsia, ja on kärsinyt siitä myös vankilatuomion...

Katjaa ehditään kuulla, mutta hänet murhataan. Emelie ja Teddy alkavat tutkia tapausta. Katjan poikaystävä pyytää Emelieltä apua, kuten myös Katjaa kuulustellut poliisi Nina Ley...

Emelie ja Teddy päätyvät myös vällyjen alle, mutta myös muunlaiseen yhteistyöhön ...

Nämä kaikki yksittäiset juonilangat johtavat "pintapiireihin", jotka eivät juuri näitä rikoksia halua päästää pinnalle, kuka tätä laitonta toimintaa oikeasti organisoi???

Kirjan alussa on lehtijuttu Hugo ja Louise Pedersonista, jotka ovat taiteen mesenaatteja. Hugo on 'hieno' mies ja investointipankkiiri. Kirjaan on linkitetty alusta alkaen Hugon käymiä puhelinkeskusteluja eri henkilöiden kanssa, keskustelut ovat poliisin esitutkinta-aineistoa...

Teddy tajuaa, Matsin kidnappauksen taustatahot ja syylliset. Hän oli vain käskyläinen.

Jens Lapiduksen ruotsinkielinen teksti on helppoa lukea, ja tarinasta nauttii, vaikka henkilöitä on paljon. Sivupolkujakin on jonkin verran. Teddy on työvoimatoimiston tädin juttusilla. Taitaa olla samanlaista touhua kuin Suomessa. Nikola opiskelee ammattiin joko työssäoppien tai oppisopimuksella. Ihmettelin, miksi  Nikolan pitää tenttiä amiksessa teos Monte-Criston kreivi. Äidinkielen näyttöä vartenko? Nikola ei ole lukumiehiä, vaikka jatko-opinnoista haaveileekin.

Koska kyseessä on uutuuskirja, ei kannata kirjoitella juonesta sen enempää, mutta loppuratkaisu on yllätyksellinen. Rikokset sinänsä ovat vastenmielisiä, mutta tällaista kirjamaailma on, ainakin homma ratkeaa, Matsin kidnappauksesta tulee lisää tietoa.

Roksanan lapsuuden perhe asuu rivitalossa Kistassa. Hän käy perheensä kanssa katsomassa Solnan Friends-Arenalla Ruotsi - Iran jalkapallo-ottelua (muistaakseni 31.3.2015), jonka Ruotsi voitti 3-1, katsomossa oli yli 33 000 ihmistä, paljon Iranista Ruotsiin muuttaneita. Olen itse käynyt Kistassa, ja ollut sen metroasemalla kerran yölläkin. Lisäksi vuonna 2016 olin Friends-Arenalla, joskin konsertissa, jolloin paikalla oli 50 000 inehmoa.


"Hon hade snaggat hår, ring i näsan och en tatuering på halsen som föreställde Lilla My." No oikeasti Pikku Myyllä ei ole nenärengasta, eikä näkyviä tatuointeja.


Jens Lapidus päättää uusimman trilogiansa tyylillä teokseen Top dogg.

****
Jens Lapidus (s.1974) on lakimiestaustainen ruotsalainen kirjailija, jonka teoksesta Ainakin äiti yritti on bloggaus TÄÄLLÄ.

Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti

Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti, Mamma försökte, 2012 suomentanut Petri Stenman, LIKE 2014, sivumäärä 240.

Ruotsalaisen rikoskirjailijan Jens Lapiduksen (s.1974) kokoelma Ainakin äiti yritti sisältää kaksitoista rikoksiin liittyvää lyhyttarinaa Tukholmasta. En ole lukenut Stockholm Noir -sarjaa, mutta tarinoissa mainitaan samoja henkilöitä Radovan, Jorge,  ja Natalie, henkilöt ovat luultavasti tuttuja Lapiduksen kirjoista.

Ensimmäinen tarina on nimeltään Filmi, siinä kännykkäkameran video on todistusaineistona isäpuolta vastaan, häntä epäillään poikapuolensa pahoinpitelyistä. Perheellinen asianajaja puolustaa häntä, mutta aavistaa tai epäilee lopussa hyvinkin vahvasti päämiehensä kertomusta.

Businessluokka -tarinassa Natalie joutuu Ruotsiin matkatessaan ahdistelluksi ja ahdistelijalle käy lentoasemalla varsin huonosti.

Metsästysretkellä ruotsalaiset ovat Namibiassa, ja tähtäimessä onkin muuta kuin riistaa. Ratko on päähenkilö ja Radovan on riistaa.

Ainakin äiti yritti -tarinassa, Javierin äiti on Chilen pakolainen, yliopistoa käynyt nainen, joka todella yrittää ja  siivoaa hulttiopoikansa luona, hankkii ruokaa, ja yrittää sopeuttaa poikaansa ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Poika sen sijaan on jengisotien syövereissä. Voi tuntua "rasistiselta" asetelmalta, mutta jengisotia valitettavasti on Ruotsissa käynnissä. Javier on 'toisen polven maahanmuuttaja', mutta syntynyt Ruotsissa ja on soputunut huonommin kansankotiin kuin äitinsä.

Alue jota kutsumme omaksemme -jutussa viipaloidaan valtion kakkua Jorgelle.

Kerstin Ström on luokanvalvoja, joka oli kannustava. Syrjäytyjää se ei auta, varsinkin kun hän tekee asejäljitelmällä koruryöstyä, mutta jää kiinni
"Pussissa kamaa varmasti sadan donan edestä.
Sitten: läski paska astui suoraan eteen.
Kuin betoniporsas. Kuin virtahepo keskellä Hallunda Centrumia. Kuin läskimoukari suoraan keskelle rintaa,
Vartijanky?vät pelasivat epäreilusti...." s.102
Tämä on varsin tyypillinen ajatus tässä opuksessa, eli rikolliset pitävät systeemiä epäreiluina, poliisit, vartijat ja tavalliset ihmiset koetaan "epäreiluiksi".

Faksi ikuisuudesta
Pitkähkön jutun päähenkilö on ympäripyöreitä vuorokausia lakitoimiston paiskiva 36-vuotias Anna. Näppärää naisjuristia  ei valita edes yrityksen osakkaaksi. Työmäärä vuodessa on  3000 tuntia. Toimisto saa toimeksiannon yrityskaupasta, ja kaupan lisäksi veroja minimoidaan Panaman ja Bahaman ja monien tilien kautta.(Kuulostaako totuudenmukaiselta, kuka näin tekisi?).  Kun miljardeja liikutellaan, mahdollistuu miljoonien välistä veto.

Jutut jatkuvat samoissa teemoissa. Pulveria löytyy "väärältä henkilöltä" ja vääränlaista, siitä saa istumista, mutta lusimisesta voi saada kunnioitusta, vaikka ajanhukkaa ei korvatakaan, vaikka istuisi toisen puolesta.

Tämä oli itselleni ensimmäinen Lapidus, jonka luin suomeksi, ja siksi olo oli hieman outo, olen lukenut ruotsiksi ja blogannut suomeksi Vip-huoneesta  TÄÄLLÄ sekä STHLM DELETE:stä TÄÄLLÄ (Omaa tyhmyyttäni en tajunnut ensin että STHLM tarkoittaa Tukholmaa).

Takakannessa on liimattu sanallisia arviointeja, Me Naiset kiittelee tarkkoja havaintoja, Seura hehkuttaa, että novelleista ei ole ainuttakaan turhaa rikostarinaa. Havainnot ovat minusta tarkkoja etenkin ruotsalaisesta alamaailmasta ja jengeistä, turhia ne eivät ole siksi, että asia on selvästi Tukholmassakin ongelma. Lisäksi perusoikeudet suojaavat erittäin hyvin myös rikollisten laitonta yksityisyyttä, joka rikollisuus rajoittaa muiden perusoikeuksia, ja aiheuttaa harmia tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Jens Lapidus: STHLM DELETE

Jens Lapidus: STHLM DELETE, 2014,  472 sivua.

STHLM DELETE on Jens Lapiduksen (s.1974) seitsemäs dekkari ja toinen "uutta sarjaa", jonka avasi VIP-Rummet (VIP-huone), ostin kirjan Tukholman Åhlensista ja luin sen siksi ruotsiksi.  STHLM tarkoittanee Stocholmia eli Tukholmaa.

Kirjan juoni ja henkilöt
Tapahtumien hermokeskus on Tukholmassa Leijonin asianajotoimisto. Kirja jatkaa Vip-huone kirjassa ollen Mats Emanuelssonin tarinaa, aikaa Vip-huoneen tapahtumista on kulunut runsas vuosi. Mitä Mats todella teki ennen kidnappaustaan yhdeksän vuotta sitten ja miksi ja mitä tapahtui kidnappauksen jälkeen? Ilmenee, että Mats runsas neljä vuotta sitten - ei tehnyt itsemurhaa- vaan "katosi". Matsin tarinaa viedään eteenpäin kuulemismuistioiden avulla. Häntä jututtaa poliisista Joakim Sundén. Mats on lopulta yksin. Hänen vaimonsa Cecilia ilmoittaa "Jag vill skiljas"... "Vi kan inte leva i paralella världar." s. 340. Mats on päässyt pelihimostaan, mutta on irtisanoutunut tilintarkastusyrityksestä, ja toimii minusta rahanpesijänä, tai vähintään hämäränä verosuunnittelijana. Lopullinen syy on Matsin voimakas reaktio poikansa Benjaminin koulukiusaukseen, mitä Cecilia ei hyväksy.

Emelie Jansson käy läpi asianajotutkinnon lopputentit, hänen pinnansa on todella kireällä, yöunet ovat vähäisiä ja hän popsii lääkkeitä.

Värmdössä löytyy murhattu mies, ja epäilty murhaaja on huonossa kunnossa. Hän haluaa asianajakseen Emelien, joka saa asianajana puolustaa murhasta epäiltyä  Benjaminia, joka on siis Mats Emanuelssonin 21-vuotias poika. Emelie ei aio pettää päämiehensä luottamusta, ja puolustaa häntä, vaikka Leijonin toimiston johtaja Magnus Hassel sen kieltää.

Teddy eli Najdan Maksumic on tekee töitä Leijonin toimistolle ja on varjostustehtävissä. Emelie, joka on pitänyt etäisyyttä Teddyyn, pyytää häntä avukseen Benjaminin puolustukseen, sillä hän noudattaa intuitiotaan ja Benjaminen "hourailuja". Teddy joutuu kohtamaan oman rikollisen menneisyytensä. Hän on ollut kidnappaamassa Matsia. Teddy käyttää vanhoja kontaktejaan linnakundeja ja hakkeria Lokea ja myös Kum auttaa odottamattomalla tavalla. Teddy joutuu itse siepatuksi ja pystyy olemaan sinut selvitettyään välinsä menneisyyden kanssa.

Nikola on Teddyn sisaren Lindan lapsi, joka on nauttinut valtion nuorisokasvatusta vuoden verran. Hän on ajautumassa rikollisiin piireihin. Nikola on tarinassa sekä hyvässä että pahassa.

Kirjassa myös vanginvartija Sara on mukana. Hänhän kytkeytyi ykkösosassa vyyhtiin Matsin vaimon Cecilian kautta ja Teddyn vartijana. Nyt Sara, jolla on pieni poikakin, saa siipeensä.

Teos on myynnissä Liken kustantamana suomeksi, joten en laita huikeasta juonesta sen enempää. Tästä saadaan askelmerkit kolmanteen osaan, teos on aika pitkä ja sisältää paljon "paikallisväriä".

Teoksessa alkaa olla pieniä samankaltaisuuksia Stieg Larssoniin trilogiaan, eli on paha poliisi, hankitaan tietoa hakkeroimalla, ja muulla tavoin tutkimalla, tietoa pimitetään ja sillä käydään kauppaa. Lisäksi kentällä pyörii epämääräisiä yksityisiä turvallisuusyrityksiä. Kiinnostaa, mikä synteesi tästä tulee kolmannessa osassa. Mats on ollut pitkään tilintarkastustoimistossa töissä. Rahaa on liikuteltu, lisäksi puhutaan nettipokerista, ja alaikäisiin suuntautuvasta väärästä toiminnasta. Poliisin "anonyymi tietolähdetoiminta" on hyvin ongelmallista sekä poliisin että "rikollisen" kannalta. Tämä lienee ongelma jo Suomessakin, kuten viranomaistoiminnan yksityistämishalut. Yksityistämisestä puheenollen viikolla SVT:n poliittisessa debatissa ihmeteltiin yksityiskoulujen toimintaa ja mahdollisia lieveilmiöitä, joita voi olla niiden tuottama voitto, ja todistustehtailu. Ilmeisesti Ruotsissa miltei kuka vaan voi perustaa koulun, mutta Suomessa peruskoulutuksen järjestäjällä pitää olla kunnan lupa toimintaansa, ja perusopetus onkin yleensä kunnan järjestämää toimintaa ja jos joku muu järjestää opetusta "opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi".

Näkökulmia kirjassa on paljon, mutta ei liikaa. Kaikki huipentuu oikeudenkäynnissä, johon tulee yllätystodistaja.

Jens Lapiduksen STHLM DELETE on minusta kelpo dekkari monine näkökulmineen, toisaalta jos oheistarina ei ole sinua kiinnostanut ykkösosassa, niin toisessakaan osassa ei sinulle varmasti ole mieleistä lukemista, tämä on yksi trilogioiden ongelma?

Se, mitä Lapidus lopulta haluaa sanoaa, on jokaisen tulkittava. Olen Lapiduksen kanssa monesta asiasta samaa mieltä, vaikka asun Suomessa. Yksityistäminen ei ole itseisarvo, nimetön poliisikuulustelu on pahasta, kuten pimeä rahakin. Koulukiusaamiseenkaan ei valitettavasti useinkaan hyssyttely tai järkipuhe auta.

Trilogian päättää TOP DOG, josta bloggaus on TÄÄLLÄ.

Jens Lapidus: Vip-Rummet

Jens Lapidus: Vip-Rummet, 2014, (suomennettu nimellä VIP-huone), 472 sivua.

Vip-huone on Jens Lapiduksen (s.1974) kuudes dekkari ja ensimmäinen "uutta sarjaa". Luin dekkarin ruotsiksi ja loppuun Ruotsissa. Kieli on rakenteeltaan helposti luettavaa, mutta sanoja ei aina löydy suomenkielisistä sanakirjoista, Lapidus käyttää paljon verbiä kliva (böjas: kliva kliver klev klivit) verbiä paljon eri "pre(post)positioiden" kanssa. Myös substantiivia Grej viljellään paljon, mutta lukeminen oli erittäin sujuvaa.

Minulle kirjasta oli  iso apu pärjätä taannoin Tukholmassa, sillä kirja on varsin tuore ja sisältää kerronnassaan paljon havaintoja nyky-Ruotsista ja siinä on mainintoja eräistä metroasemista ja paikoista. Tämän valokuvan olen ottanut lähellä Kungträdgårdenin metroasemaa, ja rakennus, joka heijastuu ikkunasta kuninkaan. Luin kirjan loppuun Grand Hotellin lähellä rannassa.

Kirjan juoni ja henkilöt
Vip-huoneen juoni, vaikka koostuu useista näkökulmista, nivoutuu hyvin yhteen. Keskeisintä on ravintolan VIP-huoneessa rellestävän nuoren "finanssineron" Philip Schalen kidnappaus. Kidnappaus on poikkeuksellinen sikäli, että lunnaat (16 miljoonaa kruunua) vaaditaan uhrilta itseltään rahan siirtoina Thaimaahan, "Finanssineron" ensimmäinen miljoona ansaittiin hyväksikäyttämällä nörtti Kevin Anderssonin applikaatiota. Uhrin isä, kuningaskunnan kunnianarvoisen kuohukermaan kuuluva Carl-Johan Schale pyytää yksityisen asianajotoimisto Leijonin johtajaa Magnus Hasselia selvittämään pojan katoamista. Tehtävän saa toimiston nuoremmasta kaartista ahkera liikejuristi Emelie Jansson. Parikseen hän saa pienen taivuttelun jälkeen kahdeksan vuoden vankillassa olon jälkeen Teddyn eli Najdan Maksumicin. Teddy yrittää sinnitellä lain oikealla puolella, mutta hänellä on velkoja maksettavanaan. Teddyn isä on muuttanut Belgradista 1970-luvun lopussa Ruotsin kansankotiin. Perheessä on kolme lasta, Teddy on heistä keskimmäinen. Isä on ollut yksityisyrittäjä niin kotona kuin työelämässä. Vaimo on kuollut ja verotarkastus on tehnyt tuhoja isän ravintola-alan yrityksessä. Emelietä taustoitetaan vähemmän, mutta sarjasta tulee luultavasti kolmen kirjan mittainen, joten Emelian taustoituksen aika varmasti tulee.

Kirjassa on tarinaan suoraan "liittymätön" Cecilian näkökulma. Hänen aviomiehensä Mats on kidnapattu ja hänen tietokoneensa halutaan, tätä ennen kämppä on poltettu, Matsilla ja Cecilialla on kaksi mukavaa lasta Lillan ja Benjamin, ja Matsilla on yksi ikävä salaisuus. Myös Teddy liittyy tarinaan, mutta ei Matsin salaisuuksiin ja addiktioihin.

Philipillä on rikkaita "kavereita", jotka hengailevat päihteisissä pintapaikoissa. Samaan aikaan Philip on sadistisen jokerinaamari miehen armoilla, joka pahoinpitelee Philipiä henkihieveriin. Itse rikokset eivät ole miellyttävää luettavaa.

Uhrin isä Carl-Johan ottaa vastaan ihmisiä omassa mukavassa asunnossaan

"Det första man som besökare slogs av när man klev in i våningen var förmodligen att man stod öga mot öga med en zebra. Att ha ett uppstoppad zebrahuvud pä väggen var inte direkt vanligt i Stockholmsvåningar, även om det så klart förekom hos människor som var intresserade av riktig jakt".  s. 99. Oli asunnossa muitakin metsästysharrastuksen muistoja kuin seepran pää, seinällä killui monta muutakin villieläimen päätä, jotka oli metsästetty Namibiassa.

Tarinaan on ympätty myös takauma vankilasta neljä vuotta sitten. Yllättäen vyyhdin pätkät lujittuvat hienoksi tarinaksi, josta pidin. Tarinassa tapahtuu myös tappo ja siihenkin vyyhtiin löytyy oikea syyllinen.

Tukholman Åhlensista ostin myös seuraavan lapiduksen eli STHLM Deleten (ochså på svenska), suurin kielellinen onnistuminen tapahtui Åhlensin kassalla, joka kysyi, onko minulla kanta-asiakaskortti (ei siis ymmärtänyt puheestani, että asun hieman idempänä Tukholmasta). Selasin kirjaa niin Emelien ja Teddyn tarina jatkuu. Bloggaus kakkososasta täällä. Päättöosa on blogattu TÄÄLLÄ

Lapidus oli kirjannut eri henkilöiden näkymiin paljon "ruotsalaiseen yhteiskuntaan" liittyviä ilmiöitä, joista kiinnostavimmat oli asianajotoimistojen tolkuton työmäärä, eli 3000 tuntia vuodessa. ensimmäisen maahanmuuttajapolven kotoutuminen, naisvartijat vankilassa ja ruotsalainen vankila, ainakin tuomiot tuntuvat olevan suomalaista tasoa pidempiä, ehdonalaiseen pääsee myöhemmin, koulutus, koulutuksen saatavuus, ahneus, piilosovinismi ja minusta piilorasismi, ...

Kirsi on tuoreeltaan blogannut suomennoksesta NÄIN.