Voltaire: Candide

Voltaire: Candide, alkuteos Candide, ou l’Optimisme (1759), suomentaja J.A Hollo, sivumäärä 135.

Voltairen Candide on lyhyt satiirinen kirja, jossa on 30 lyhyttä lukua. Candide on Thunder-ten-trockhin paronin siskon avioton lapsi, jonka paroni ajaa kotoa. Syy on paronin tyttären  Kunigunden, joka haluaisi harrastaa seksiä Candiden kanssa. Kunigunde on katsonut kotiopettajansa Panglosin karkelointia piian kanssa.

Candiden juoni on uskomaton, Candide joutuu rahatta heti seikkailuihin, joista ensimmäinen on pakkovärväys Bulgarian armeijaan ja Candide ruoskitaan, ja hän näkee armeijoiden hokevan Te Deumia ja polttavan kyliä, ja raiskaavan naisia, ja viiltelevän siviilejä. Kirja suhtautuu raakuuksiin toteavaksi, ihmiselämään kuuluvaksi. Myös paronin kartano on joutunut bulgaariarmeijan hyökkäyksen kohteeksi, ja Candide saa kuulla, että kaikki  on raiskattu ja tapettu.

Candide-kirjan tyyli on ironinen, ilakoiva, toteava, ja hyvin kyyninen ja näyttää elämän satunnaisena toikkarointina, jossa ihmisen pääasiallinen toiminta on tappaa ja pettää. Kirjan juoni on hyvin yllätyksellinen, sillä kaikki nuo kuolleiksi "julistetut" henkilöt eivät kuolleetkaan, vaan tulevat jossain vaiheessa mukaan seikkailuun. Ensin Panglos, joka on rahaton, ja saanut sukupuolitaudin karkeloinneistaan. Kunigunde on taas raiskattu, myyty juutalaiselle käyttöä varten, ja sen jälkeen ollut vielä kirkonmiehen poljettavana. Kunigunde on tosin kerännyt palveluksistaan kultaa ja jalokiviä, mutta menettää ne erään toisen kirkonmiehen varastaessa mammonaa. Kunigunde lähtee Etelä-Amerikkaan, ja jää Buenos Airesiin kuvernöörin (jalka)vaimoksi. Candide tapaa Kunigunden veljen jesuiittana Paraguayssa. Tapaaminen on liikuttava, mutta veli tulistuu, kun Candide haluaisi mennä naimisiin Kunigunden kanssa. Veli yrittää tappaa Candidea, jonka ei salli naivan jalosukuista sisartaan, mutta Candide surmaa jesuiitan miekalla, ja lähtee livohkaan paikallisen Cacambon kanssa

Candiden seikkailut jatkuvat Eldoradoon, alueelle, jota muinaiset inkat asuttivat. Candide saa kultaa ja jalokiviä riittämiin. Halu on kuitenkin pois, ja Candide ja Cacambo kiertelevät Etelä-Amerikassa, jossa huijataan rahaa, ja yritetään varastaa Candiden kullat ja jalokivet,

Juoni poukkoilee maanosasta toiseen ja laivalla matkataan Eurooppaan, missä käydään ja arvostellaan Ranskan Englannin ja Venetsian arkirutiinit, ja ironisoidaan aatelisten pöyhkeilyt.

Matka jatkuu Turkkiin. Candide ostaa timanteillaan vapaaksi kaleeriorjuudesta Panglossin, ja nuoren paronin (jesuiitan), jonka Candide luuli tappaneensa. Kunigunde löytyy tosin köyhänä, kuluneena, ja täysin rupsahtaneena. Lopussa löydetään elämän tarkoitus

Työ pitää elämästä loitolla kolme suurta onnettomuutta: ikävystymisen, paheen ja puutteen. Candide löytää elämän salaisuuden puutarhan viljelystä.

Candide on klassikko, jonka Elina luki klassikko-haasteeseen vuonna 2017 (klik) Minusta Elina on kiteyttänyt kirjan teemat hyvin. Tämä rastittaa Helmet kohdan 6 rakkaus ja Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaasteen kohdan 33, kirja, jonka päähenkilö on yksinäinen. Osallistun 31.1.2021 Klassikko-haasteeseen 12 TÄÄLLÄ.

*****
Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire (1694 - 1778) oli myös kirjailija ja Candide on hänen tunnetuin teos, jossa on paljon ironiaa. Voltairen ristimänimi oli François-Marie Arouet.  Voltaire irvailee tällä teoksellaan erityisesti Gottfried Leibniziä, jonka filosofian pääperiaate oli, että luotu maailma oli paras mahdollinen.

Olen blogannut Voltairen Luonnonlapsesta TÄÄLLÄ.

Voltaire: Luonnonlapsi

Voltaire: Luonnonlapsi, L'Ingenu 1767, suomentanut Leena Rantanen, Viisas Elämä Oy 2016, sivumäärä 128

Voltairen Luonnonlapsi kertoo Ranskaan 1689  saapuvasta huronista, intiaanista, joka on vangittu Kanadassa. Historiallinen kehys on seuraava: Ludvig XIV (Aurinkokuningas) on vallassa ja Kanadassa on Uusi-Ranska, joka on siirtomaa. Alkuperäisasukkaiden eli intiaanien kanssa on yhteenottoja. Aurinkokuninkaan aikana protestanttisia hugenotteja vainottiin ja tapettiin. Ludvig XIV:n aikana kitkettiin pois jansenismia, joka vastusti jesuiittoja. Voltairen Luonnon lapsi -teos kritisoi juuri jansenistien ja hugenottien sortoa, sekä jesuiittoja, lisäksi se nostaa epäkohdat esille, korruption, virkamiesten irstauden ja uskonmiesten "yksisilmäisyyden". Tämä on ajaton kirja, ja hyvin moderni, sillä edelleen vähemmistöryhmiä vainotaan, vallassa olevat syyllistyvät sortoon ja hyötyvät omasta asemastaan.

Juoni
Luonnonlapsi on viety Englantiin, jossa ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat. Hän saapuu laivalla Ranskaan, jossa hänet ottaa vastaan Vuoren luostarin apotti de Kerkabon. Kaikki ihailevat moraalisesti puhdasta Luonnonlasta, joka on fyysisesti hyvässä kunnossa. Luonnonlapsella on mukanaan medaljonki, joka paljastaa hänet apotti de Kerkabonin veljenpojaksi, joka oli kuollut intiaanisodissa. Luonnonlapsi, joka osaa jo lukea, käännytetään kristinuskoon ja kastetaan. Käännytystyö on  hankalaa, sillä  Luonnonlapsi esittää teräviä kysymyksiä, esimerkiksi kasteesta ja ripistä. Hän haluaa kasteen virrassa, ja ihmettelee, miksi rippitunnustukset ovat "yksisuuntaisia" (Luonnonlapsi siteeraa Jaakobin kirjettä: "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte ".). Lopulta Luonnonlapsi kastetaan Herkules de Kerkaboniksi.

Loppuosa kirjasta on tragediaa. Luonnonlapsi haluaa mennä naimisiin neiti de Saint-Yvesin kanssa. Tämä kielletään, sillä neiti on ollut kastetilaisuudessa mukana, ja hän on sen perusteella kummi, ja avioliittoon pitää pyytää lupa. Todellisuudessa neidin holhooja haluaa naittaa suojattinsa toisaalla, ja pistää uppiniskaisen neidin luostariin. Luonnonlapsi voittaa englantilaiset maahantunkeutujat, ja menee pyytämään naimalupaa ja lunastamaan rahoja Vertsailles'hin. Pahat kielet lähettävät paljastuskirjeitä edeltä käsin, Luonnonlapsi on kaikkien myös hugenottien ystävä ja siten jesuiittojen silmätikku. Luonnonlapsi teljetään tyrmään ilman oikeudenkäyntiä. Tyrmässä on jansenisti Gordon, joka käy keskusteluja Luonnonlapsen kanssa, joka lukee myös erilaista kirjallisuutta. Näin kuluu vuoden verran. Neiti de Saint-Yves pääsee luostarista ja päätyy etsintämatkalla Versailles'hin. Hän yrittää saada Luonnonlasta vapaaksi, tässä onnistumatta. Häntä kiristetään sänkytouhuihin ministerin kanssa. Neiti kieltäytyy, mutta häntä huijataan, ja vastarinta on turhaa. Luonnonlapsi ja Gordon vapautetaan, mutta häpeä kalvaa neitiä. Luonnonlapsi pitää tätä moraalisesti ja muutenkin puhtaana, mutta itsetunnon menetys vie neidin hautaan nopeasti

Voltairen Luonnonlapsi on sujuvasti kirjoitettu satiirinen tragedia, jonka lopputulos on hyvinkin apea.

Teoksessa on kritiikkiä petollisista jesuiitoista ja hovissa hyörijöistä. Teoksessaan Voltaire nostaa esiin nykyaikaisia arvoja: ihmisoikeuksia, mielipiteen ja uskonnon vapauden, tasa-arvon sekä oikeudenmukaisuuden. Sen sijaan hän ei arvostele Ludvig XIV:ä eikä monarkiaa, hän näkee ongelmat kirkon ja monarkian hallinnossa, hän ei myöskään arvostele Paavia eikä Katolista kirkkoa suoraan, vaan minusta kritisoi suvaitsemattomuutta.

****

Valistusfilosofi Voltaire (1694–1778) oli oikealta nimeltään François-Marie Arouet. 

Voltaire oli nuoresta asti "liian" satiirinen ja lähti maanpakoon Englantiin ja palasi vanhana Ranskaan, hän kirjoitti Luonnonlapsen 73-vuotiaana. Voltairen Candide on myös tunnettu kirja.

Voltaire oli minusta järkevämpi kuin hänen aikalaisensa Jean-Jacques Rousseau (1712 - 1778), joka kirjoitti kasvatuksesta, mutta pisti omat lapsensa orpokotiin! Kannatan itse lapselle rajoja ja rakkautta, enkä jättämistä selviytymään itsekseen. Minusta etenkin lukemalla voi oppia, minkä Rousseau kiisti.