Eugene O'Neill: Pitkän päivän matka yöhön

 

Eugene O'Neill: Pitkän päivän matka yöhön, Long Day's Journey into Night, suomentanut Juha Siltanen, Lovekirjat 1989, sivumäärä 270.

Nobelisti Eugene O'Neill'n näytelmä Pitkän päivän ilta on varsin pitkä mutta loistava. Sivistyneen perheen kulissit kaatuvat ja raadollinen totuus paljastuu ja kaunoja kalutaan yhden päivän aikana läpi ihon aivan ytimeen asti.

Kirjailija kuvaa näytelmän tapahtumapaikan Tyronen perheen kesäasunnon Connecticutissa hyvin tarkkaan. Kesähuvila on iso, kalustukseltaan upea, ja kirjoja on paljon. Päähenkilöt esitellään hyvin tarkasti. James Tyrone (näytelmässä Tyrone) on 175-senttinen 65-vuotias hurmaava näyttelijä, joka on naimisissa Maryn kanssa. Mary on 54-vuotias hieman pyylevä. Avioparin irlantilaisuutta korostetaan. James vaikuttaa lujahermoiselta, ja Mary heikkohermoiselta. Parilla on pojat James ja Edmund, James eli Jamie on 33-vuotias,  23-vuotias Edmund  on yliherkkä hermoilija. Perheellä on  sisäkkö Cathleen. Ensimmäinen näytös alkaa aamulla kello 8:30, ja neljäs ja viimeinen näytös päättyy keskiyöllä.

Ensimmäisessä näytöksessä Tyrone kehuu pulskistunutta vaimoaan Marya syliin sopivaksi. Aamiaiselle tulevat aikuiset pojat keskustelevat tavanomaisesti. Sanat hapertavat pintakiillon pois. Edmund on nuutuneen ja kuumeisen näköinen. Jamie vihjaa että kyse ei ole pelkästä flunssasta, isä koittaa katsellaan viestittää Jamielle, että ole hiljaa. Tyrone ja isä aavistavat, että Edmundilla on keuhkotauti. Asia yritetään salata Maryltä, joka on ollut jossakin hoidossa. Mary ei ole kunnossa, vaan on valvonut yöllä, ja vakoillut Edmundin unta. Edmund on puolestaan teeskennellyt nukkuvaa ja seuraillut äitinsä touhuja.
Jamie syyttää isäänsä siitä että pakotti tämän näyttelijäksi. Isä kuittaa puheet pödyksi ja huomauttaa että Jamie käyttää rahansa viinaan ja huoriin. Edmund on ollut imemässä ulkomailla räkälöissä whiskyä ja on nyt vakavasti sairas.

Toinen näytös alkaa kun sisäkkö tuo whiskyä sisälle. Edmund menee täyttämään lasinsa. Jamie tulee tilaan, ja täyttää niin ikään lasinsa. He ovat tyytyväisiä, että vanhemmat eivät ole paikalla, mutta huolestuneita äidistään, tämä on poissa. Äiti tulee pirteänä takaisin. Näytelmän pirteys on tekopirteyttä, teeskentelyä..... pitkä päivä matkaa kohti sysimustaa yötä. Lopeta tähän jos et halua juonipaljastuksia. Näytelmä on siis todella loistava, mutta myös rankka.

Perheen miehet ovat säikkyjä äidin käytöksestä. He epäilevät, että Mary on sortunut. Mary käyttäytyy omituisesti, mutta ei ole sortunut. Perheen miehet lähtevät, Edmund lääkäriin saattajana Jamie ja isäkin - myöhemmin ilmenee, että naukkailemaan alkoholia. Isä-Tyrone ei voi antaa aikamiespojille liikaa rahaa, sillä se juotaisiin kaikki. Mary jäätyään yksin, menee Cathleenin kanssa apteekkiin, josta Cathleen hakee hänelle lääkettä "tuskaan", Maryn mukaan reumatismin aiheuttamaan tuskaan. Mary toisin kuin muu perhe epäili oli ollut kuivilla, mutta iltapäivän aikana hän piikittää itsensä eroon tuskasta.

Kun Tyrone saapuu kotiin, vain humalainen Edmund on jalkeilla. Hän on saanut tietää keuhkotaudistaan. Isä ja Edmund syytävät toistensa päälle syytöksiä elämiensä pilaamisesta. Edmundin mukaan isä on kitupiikki, jonka saituuden vuoksi hotellipuoskari määräsi morfiinia äidille Edmundin syntymän jälkeen, ja jota äiti on sen jälkeen säännöllisesti piikitellyt. Edmund piikittelee Tyronea siitä, että hän on säästänyt parantolakuluissa, eikä äiti ole päässyt kuiville. Minusta äiti ei pääse kuiville siksi, että perheen ilmapiiri on ongelmia kätkevä, kyttäävä, epäilevä ja päihteiden vääristämä. Tyrone tunnustaa olevansa kitupiikki, joka johtuu siitä, että hänen irlantilainen isä jätti vaimonsa ja lapsensa ja muutti takaisin Irlantiin. Tyrone on joutunut konepajalle töihin 10-vuotiaana, ja tehnyt näyttelijän uransa eteen paljon töitä. Rahat hän on sijoittanut maahan, koska pankit voivat mennä konkurssiin. Edmund on saanut collegesta kenkää, ja retkuillut elämäänsä isänsä rahoilla, kuten Jamie isoveljensä, jota ei näy. Kun Jamie saapuu, hän on räkäkännissä, ja on käynyt huoratalossa, ja viettänyt aikaa lihavimman lutkan kanssa. Jamie ottaa yhteen pikkuveljensä kanssa, sappea syydetään, mutta Jamie tunnustaa olevansa paha, tai iso osa hänestä on. Hän väittää tahallaan antaneensa viinasta ja huorista ihanteellisen kuvan. Mary-äiti on syyttänyt itseään Eugenen kuolemasta. Ilmenee, että Mary on jättänyt lapsen isovanhempien hoitoon. Eugene on kuollut 2-vuotiaana tuhkarokkoon, jonka oli saanut Jamielta. Mary epäilee, että Jamie tartutti taudin tahallaan, Jamie ei ole eri mieltä. Mary on syyttänyt Tyronea aina myöhästeleväksi kitupiikiksi. Mary itse on käynyt nuorena luostarikoulua ja halunnut nunnaksi. Harkinta-ajan kuluessa hän on tavannut Tyronen, jonka kanssa on avioitunut, Mary myöntää olleensa rakastunut, nyt hän on vain valittava vanha morfiinin orja.
Miesten riitakin vaimenee, kun keskiyön koittaessa äiti Mary tulee morfiinimaniassa hääpuku käsivarrellaan antamaan lopputilitystä elämästään...


Arviointia

Eugene O'Neill julkaisi tämän postuumisti. Kirjailijan isä oli kiertävä näyttelijä, joka majottui rähjäisissä hotelleissa. Eugene oli sekalaisissa töissä maissa ja merellä. Hän oli naimissa kolmesti, kolmesta lapsesta yksi teki itsemurhan, yhden hän teki perinnöttömäksi, tai perinnöttömäksi tehtiin ainakin tytär Oona O'Neill, joka tutustui Charles Chapliniin 17-vuotiaana ja avioitui. Isän epäilyksistä huolimatta Oonan avioliitto oli onnellinen, eikä päättynyt eroon vaan parilla oli 8 lasta, eikä mitään skandaaleja ollut, joskin Oonalle kehittyi alkoholiongelma.
Tämä on sis rankka tilitys, mutta uskottava. Tyrone naulataan seinään kitupiikiksi, ja rahaläjän päällä istuvaksi juoppolalliksi. Minusta Tyrone on kovan koulun käynyt näyttelijä, joka yrittää sijoittaa rahat tuottavasti. Hän on kuitenkin kyvytön pitämään vaimoaan ja lapsiaan tolkun rajoissa. Tyronen varoin koko perhe vetää päihteitä. Tosin Tyrone itsekin käyttää liikaa alkoholia, väistelee vastuuta, ja minusta ajoittain näyttelee perheen päätä, mutta ei ole sitä, vaan yrittää kontrolloida rahalla, ja kiillottaa kruunuaan rehvastelemalla tai vinoilemalla.
Mary on ollut uskonnollinen, katolinen tyttö, joka on halunnut nunnaksi Kristuksen morsiameksi, mitenkään muuten en hahmota lopun hääpukua. Pojat huomauttavat äidilleen, että hän ei ole kovinkaan uskonnollinen, koska ei käy koskaan kirkossa. Mary syyttää ongelmistaan Tyronea, mikä minusta on pelkoa nähdä totuutta omasta vastuusta. Mary syyttää itseään Eugenen tuhkarokosta, mistä hän minun mielestäni ei ole vastuussa. Tyrone on ollut kaikki vuodet uskollinen, ja tuonut rahat kotiin. Mary ei ole pystynyt pääsemään Eugenen kuoleman yli. Hän on peittänyt morfiinin piikityksen. Kun Jamie on sen aikanaan havainnut, hän vertaa äitiään itseään piikittäviin huoriin. Jamie on juoppo. Hän on seurannut isäänsä estradille, ollut jokseenkin lahjakas, mutta viina ja huorat ovat kiinnostaneet enemmän. Jamie tunnustaa olevansa paljolti paha, hän on myös heikko, mutta pystyy edes jonkin näköiseen itsereflektiiviseen toimintaan. Edmundin asiat ovat huonosti, hän on saanut tuberkuloosin. Hän syyttää isäänsä pihistelystä, vaikka isä ei ole vaikuttanut hänen retkuiluihinsa suoraan. Edmund on seurannut Jamien mallia. Edmund lausuu Baudelairea. Hän kieltää Jumalan, ja saa isänsä raivoihinsa, isä syyttää Edmundia ateistiksi.

Teemoja

Perhe on katolinen, mutta minusta se ei ole kovin uskonnollinen. Mary pitää minusta itseään muita parempana, ja näkee toisissa vikoja. Hän katuu avioliittoaan, unelmoi nunnaksi menosta, mutta elää ja kuluttaa kuin tuhlaajatyttö. Kotiinpaluu tuonpuoleiseen  tapahtuu varmasti liian ison morfiiniannoksen jälkeen, mistä hän myöskin vihjailee.  Myös Edmund puhuu itsemurhasta, ja elämän tarkoituksettomuudesta. En tiedä, onko hänen ateisminsa uskoa, epäuskoa, vai uhmaa vanhempia kohtaan. Ilmeisesti Jamie on yrittänyt itsemurhaa. Mary ei halua puhua vaikeista asioista eikä käsitellä epämiellyttäviä tunteita. Tyrone näyttelee, että kaikki on hyvin. Hän on teeskentelijä, ja vaikka raivostuu poikansa ateismista, eikä Tyronekaan ole kovinkaan uskonnollinen, hän on ahkera työläinen, hyvä näyttelijä, mutta huono perheenisä ja kasvattaja, aviomiehenä en osaa Tyronea arvioida.
Lääkäreistä puhutaan paljon, he  ovat puoskareita, kiskureita, ja heitä arvostellaan. Perheen ongelmat eivät kuitenkaan johdu lääkäreistä, vaan menneisyyden asioista, joita ei ole käsitelty, kaikki ongelmat liotetaan lääkkeisiin ja alkoholiin. Miehet säilövät niitä viskissä, ja äiti morfiinissa, millä Mary yrittää taittaa tuskaa.
Päihdehelvetti ilmenee hyvin. Tämä on hyvin opettavainen näytelmä, siitä miten päihteet vievät. Kun on päihdettä veressä, on helppo sanoa, että en käytä, tai lopetan käytön. Todellisuudessa päihde ei ole renki vaan isäntä ja emäntä talossa.
Itse en pystyisi elämää moisessa perhehelvetissä, teeskentely, näytteleminen, kulahtaneet kulissit, ja jatkuva viinan ja huumeiden veto ovat kauheaa luettavaa, siitä huolimatta tämä on yksi parhaita lukemiani näytelmiä.

**

Eniten mainittu teatteriesitys tästä on se, missä Tyronea näyttelee Laurence Olivier. Ensi-ilta oli Lontoossa 1971 ja siitä ITV sovitti  ja tuotti tv-version, Kanta-esityksessä Tyronea näytteli Fredric March, joka sai elokuvauraltaan Oscarin kahdesti, Laurence Olivier sai Oscar-patsaan Hamletin osastaan. Laurence Olivier näytteli myös Menneen maailman tv-versiossa lordi Marchmainia. Myös Ingmar Bergman ohjasi näytelmän Ruotsissa, Jarl Kulle oli Tyronena.

*****
Eugene O'Neill (1888 - 1953) oli amerikkalainen näytelmäkirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1936. Eugene O'Neill oli ahkera kirjoittaja, ja hän julkaisi paljon Eugenen  kuopus Oona avioitui Charles Chaplinin (1889 - 1977) kanssa ja he saivat kahdeksan lasta, ja avioliitto kesti vuodesta 1943 Chaplinin kuolemaan asti eli 34 vuotta. Olen blogannut O'Neillin näytelmästä The Hairy Ape  näin, näytelmää ei tiettävästi ole suomennettu, mutta on myös hyvä.

Eugene O'Neill: The Hairy Ape

Eugene O'Neill: The Hairy Ape, A Comedy of Ancient and Modern Life, minusta tämä ei ole komedia, vaan minusta se on tragedia, sillä päähenkilö kuolee lopussa  apinatalossa. Luettu Gutenbergistä, kuvassa Playmobil-apina.

The Hairy Ape koostuu kahdeksasta näytöksestä,

Ensimmäinen naytös: Valtamerilaivan lämmittäjät juopottelevat ja he "puhuvat" elämästään ja oikeuksistaan. Eniten on äänessä Yank eli Robert Smith. Long -niminen lämmittäjä kiroaa kapitalistit. Miehet on kuvattu kylläkin valkoisiksi miehiksi, mutta he näyttävät tekstin mukaan Neanderthalin miehiltä, oikeastaan kuten apinat.

Toinen naytös: Nuori, kaunis ja rikas neiti Mildred  Douglas puhuu ylpeän lihavan vanhan tätinsä kanssa. Mildred perheensä miljoonista huolimatta tuntee itsensä tarpeettomaksi ja haluaisi tehdä ja auttaa. Hän aikoo mennä katsomaan alas "uuniin" lämmittäjiä.

Kolmas näytös: Alhaalla miehet lapioivat hiiltä, joka pölyää, Miehet ovat (lähes?) alastomia (naked lukee tekstissä), heidän puheet ovat ruokottomia. Yank uhkaa lyödä tulijoiden hampaat kurkkuun ja karmeita uhkauksia purkautuu huulilta. Milred Douglas järkyttyy ja voi huonosti, pyytää päästä pois

Neljäs näytös: Lämmittäjät ovat puhdistautuneet ja  puhuvat  keskenään. Muut epäilevät, että Yank on rakastunut, hän kiroaa, että on vihastunut. Hän kiroaa, miksi terästrustin johtajan tytär on tullut katsomaan heitä. He (lämmittäjät) ovat kuin eläimiä. Yank jumittuu tähän. Toisaalta hän ihailee tätä valkopukuista haamunvalkeaa naista, mutta toisaalta viimeinenkin itsetunnonripe on mennyt.

Viides näytös: Long ja Yank ovat puhtaina Viidennellä Avenuella New Yorkissa. Long höpöttää työläisten asemasta. Yank haastaa riitaa "parempien ihmisten kanssa" ja poliisi ottaa hänet kiinni.

Kuudes näytös: Yank on vankilassa. Hän kuulee työläisten IWW järjestöstä eli Industrial Workers of the World:sta, joku kutsuu sitä Industrial WRECKERS of the World:ksi.

Seitsemäs näytös: Yank on päässyt vankilasta, ja liittyy IWW:hen. Hän ajautuu riitoihin liiton sihteerin kanssa, eikä tunne kuuluvansa joukkoon. Minusta hän epäilee myös sitä, olisiko kuitenkaan onnellisempi, jos palkka olisi hieman parempi ja työpäivä on lyhyempi.

Kahdeksas ja viimeinen näytös: Yank on apinatalossa gorilloiden keskellä, joille vaahtoaa. Hän on alkanut kutsua itseään "the hairy ape:ksi". Gorilla, apinanturkki ja muita juttuja on paljon. Yankin itsearvostus on mennyt, kun häntä katseltiin kuin eläintä häkissä. Aikansa vaahdottuaan, hän kuolee, ja ehkä hän sen jälkeen kuuluu johonkin?

Näytelmän suurin anti oli minusta teoksen kieli, josta laitan lainauksen, tämä on Yankin viimeisestä puheenvuorosta lähde täällä Gutenbergissä, josta voi lukea koko näytelmän:

Yank: (puhuu apinoille, mutta ihmisille hän puhuu aivan samoin.)

Say, yuh're some hard-lookin' guy, ain't yuh? I seen lots of tough nuts dat de gang called gorillas, but yuh're de foist real one I ever seen. Some chest yuh got, and shoulders, and dem arms and mits! I bet yuh got a punch in eider fist dat'd knock 'em all silly! Sure, I get yuh. Yuh challenge de whole woild, huh? Yuh got what I was sayin' even if yuh muffed de woids. And why wouldn't yuh get me? Ain't we both members of de same club—de Hairy Apes?

So yuh're what she seen when she looked at me, de white-faced tart! I was you to her, get me? On'y outa de cage—broke out—free to moider her, see? Sure! Dat's what she tought. She wasn't wise dat I was in a cage, too—worser'n yours—sure—a damn sight—'cause you got some chanct to bust loose—but me—

Aw, hell! It's all wrong, ain't it? [A pause.] I s'pose yuh wanter know what I'm doin' here, huh? I been warmin' a bench down to de Battery—ever since last night. Sure. I seen de sun come up. Dat was pretty, too—all red and pink and green. I was lookin' at de skyscrapers—steel—and all de ships comin' in, sailin' out, all over de oith—and dey was steel, too. De sun was warm, dey wasn't no clouds, and dere was a breeze blowin'. Sure, it was great stuff. I got it aw right—what Paddy said about dat bein' de right dope—on'y I couldn't get IN it, see? I couldn't belong in dat. It was over my head. And I kept tinkin'—and den I beat it up here to see what youse was like. And I waited till dey was all gone to git yuh alone.

Tätä näytelmän tai paremminkin Yankin ajatusten tiivistystä jatkuu vielä monta tovia.

*****
Eugene O'Neill (1888 - 1953) oli amerikkalainen näytelmäkirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1936. Eugene O'Neill oli ahkera kirjoittaja, ja hän julkaisi paljon. Anekdoottina mainittakoon, että hänen kuopuksensa Oona avioitui Charles Chaplinin (1889 - 1977) kanssa ja he saivat kahdeksan lasta, ja avioliitto kesti vuodesta 1943 Chaplinin kuolemaan asti eli 34 vuotta.