Tytti Parras: Rakkaat

Tytti Parras: Rakkaat 1970, Otava Salamanteri, 1981 sivumäärä on 185.

Tytti Parras jatkaa Rakkaat -romanissaan esikoisromaaninsa Jojon teemoja ja tarkastelee nuorten aikuisten vapaita sotkuisia suhteita ja ajelehtiessaan samalla luotaa päähenkilön lapsuuteen häivemäisten muistojen avulla.

Tytti Parras kirjoittaa henkilönsä nykyhetkeen, mutta hän on tavallaan Suomen Patrick Modiano, koska sen verran päämäärätöntä nykyhetken toiminta on. Tytti Parras ei tosin kirjoita henkilöään yksin haaveilemaan kaduille vaan ajelehtimaan turtana muiden joukkoon.

Rakkaat-romaanin päähenkilö nuorehko naisopiskelija tarkastelee rakkaitaan, hänellä on suhde naimisissa olevaan 40-vuotiaaseen Esaan, ja avoliitossa olevaan Santtuun. Nainen on muuttanut Esan vuokraamaan asuntoon Santun ja tämän avovaimon Tarjan luota, parilla on kaksi lasta tyttö kuusivuotias Mikki ja kaksivuotias poika Markku. Tarja on viimeisillään raskaana, koska on perunut abortin viime hetkellä. On äitienpäivä.

Rakkaat tarkastelee siis päähenkilön suhdetta Tarjaan, Santtuun ja Esaan, sekä porautuu Tarjan lapsuuden kesiin.
Esa on köyhästä kodista, suorittaja, joka on päässyt kovalla työllä eteenpäin, hän on ollut oppikoulussa vapaaoppilas, ja suorittanut kaksi tutkintoa ja virassa. Hänellä on vaimo Raili ja tytär Lilli. Avioliitto ei ole vahvalla pohjalla. Hän kutee vieraan naisen kanssa asunnossaan, ja ajeluttaa tätä pitkin Suomea. Esalle ilmenee, että hän saa kenkää virastaan.

Santtu on tuonut päähenkilön taksilla pubista ränstyneeseen Pappilaan, jossa hän asuu avovaimonsa ja lastensa kanssa.  Suhde alkaa päähenkilön kanssa. Santulla on kaksi naista, joista Tarja saa ensin keskenmenon ja sitten lapsen. Päähenkilö popsii e-pillereitä. 

Kirjassa luodataan suhteiden alkuun ja historiaan, mutta avain päähenkilön ajelehtimisessa on lapsuuden kesissä, missä traktorikuski  vieraili piikojen aitassa, ja hyönteis- ja kasvitutkija Boman vei päähenkilöä luonto- ja veneretkille.

Tytti Parraksen kerronta on monitasoista ja samalla nykylukijalle paljastetaan mistä hippiaikana kohistiin. Nykyisin kirja henkii ajankuvaa. Tapahtumapaikkoja ovat Tampere, Lohja ja ilmeisesti Turku, jossa tuolloin oli vielä raitiotie. Päähenkilön äiti muuten polttaa poskisavuja holkilla pilliklubistaan (Klubi -tupakka).

Rakkaat on ihan kelpo kirja, mutta ei yllä mielestäni Jojon eikä Hyvin kasvatetun tytön tasolle.

Maija on blogannut myös Rakkaista ja Maija jäi kaipaamaan enemmän perusteluja ja tunteita täällä.

****

Tytti Parras (1943 - 2018) oli suomalainen kirjailija.
Tytti Parraksen kirjat olivat hyvin moderneja ja rohkeita hänen tuotannostaan olen blogannut

Jojon  TÄÄLLÄ
Turkkilaisen satulan  TÄÄLLÄ
Pienen hyvin kasvatetun tytön TÄÄLLÄ.

Tytti Parras: Turkkilainen satula

Tytti Parras: Turkkilainen satula, Otava, 1976 sivumäärä on 265.

Tytti Parras voitti kohahduttavalla esikoisromaanillaan Jojolla J.H Erkon palkinnon. Teos kertoo päähenkilönsä Tinjan abortista ja sihen liittyvistä tuntemuksista.

Turkkilainen satula on kirjailijan kolmas romaani, ja siinäkin on päähenkilönä nuori nainen, kuten kaikissa lukemissani kirjailijan romaaneissa. 

Päähenkilö on  Anja, joka on rikkinäisen työläisperheen lapsi.

Romaani alkaa osalla Raili, Livanos ja se tapahtuu Saksassa, missä suomalaistaustainen Raili pitää majataloa, jossa on vesivahinko ja vasta tullut suomalainen tyttö on poistunut. Raili on epävarma, koska entisen miehen lapset ahdistelevat perintöriidalla. Majatalossa on Livanos, joka lienee Kreikasta Ruotsin kautta Saksaan muuttanut naisten mies. Romaanin tyyliin kuuluu, että mitään edellä olevaa ei kirjata suoraan, vaan se pitää itse päätellä. Päättelin miljöön Saksaksi, Livanoksen kreikkalaiseksi ja Railin suomalaiseksi.

Osissa kaksi ja neljä Anja kerrotaan Anjan tarina Suomessa. Perhe-elämä on kovin ankeaa, isä, mummo, sisko ja Aino-täti asuvat ahtaassa asunnossa, alkoholia käytetään ja riidellään, mutta pidetään yhteissaunaa.

Parras kuvaa esimerkiksi saunanpesua, ja keskustelua, mutta Parras pystyy kirjoittamaan takaumia samaan kappaleeseen paljastavan dialogin kanssa:

"Naimisissa se ei enää ollut. Sen vaimo oli edellistalvena lähtenyt toisen miehen matkaan sillävälin kun Mani ajoi kurkku- ja tomaattilastin Tsekkoslovakiasta. Pöydällä oli ollut vain lappu "sää oot paska jätkä etkä ymmärrä mitään naisista". Manu oli hakenut pari tähkäviinaa ja nostellut sängyt ja shenkin pystyyn seinälle -Hyvät oli joo löylyt, Manu sanoi ja teki kaksin käsin lainetta tukkaana -Eiks ton likankuikkanan pitäny olla muissa maisemissa". Lainaus sivulta 79

Manu on satunnainen saunoja, jonka ero näin puidaan, todettuaan löylyt hyviksi, Manu ihmettelee Anjan olemassaoloa, mitä lukijakin ihmettelee, tähän täti vastaa
-Mitäs tää, Prinsessa Ruusunen ja pyhäjohanna samassa kaitaisessa nahassa, eihän tää siellä pysyny ...

Anjan sisko Pirkko on mennyt naimisiin Enskan kanssa, johon Anjalla lienee ollut eron jälkeen suhde, se lienee Anjan matkan motiivi, ja koti-ikävä ja yksinäisyys lienee syy saapua takaisin ankeaan asumismuotoonsa. Koska Aino-täti on ollut isän miesystävä jo ilmeisesti äidin eläessä, on kotioloissa kireyttä.

Osio Turkkilainen satula tapahtuu Saksassa. Turkkilainen satula on majatalon nimi. Siellä kuvataan eräitä hautajaisia, ja hullunmyllyä lukuisten ihmisten pään sisällä. Anja muistelee myös siskonsa häitä ja tekee lähtöpäätöksensä.

Tytti Parraksen kerronta on hyvin häivemäistä, monitasoista ja samassa kappaleessa voi olla useita aikatasoja, tämä tekee juonen seuraamisen haastavaksi, mutta se on minusta piristävää. Kerronnasta tulee etäisesti mieleen Hannu Salama, mutta niin vulgääri Parras ei ole.

****

Tytti Parras (1943 - 2018) oli suomalainen kirjailija. Tytti Parras julkaisi ensin Jojon joka herätti kohua, sitten romaanin Rakkaat  ja myös  Pieni hyvin kasvatetun tytön.

Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö

Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö, Otava 1978, tämä painos 1984, sivumäärä 221.

Juoni lyhyesti ja henkilöt
Päähenkilö eli "pieni hyvin kasvatettu tyttö" on Anu, joka on rikkaan perheen hyvinkasvatettu lapsi. Kirja alkaa Anun etsiskellessä "aikuisena" itseään, ilmeisesti irtosuhteissa löytyy ja matkailu on avartanut tai ahdistanut. Romaanissa on muistikuvia Anun lapsuudesta ja nuoruudesta, jossa on paljon ahdistuksen aiheita: Porkkalan tykkituli ja ukkonen pelottavat, mutta muukin pohdituttaa. Kirja ei ole ahdistava vaan hyvinkin kevyt ja ilmava muistelo lapsuuden ja nuoruuden muutamasta kesästä sekä isoveljen juristiksi lukeneen Hansin (Hanne) naisista, ja Rabbe-serkusta. Isä on lääkäri, jolla on yksityisvastaanotto kodin yhteydessä. Isällä on suhde vastaanottoapulaisensa neiti Bergin kanssa. Äiti, joka on Punaisen Ristin naistoimikunnan puheenjohtaja ja joka pitää ompeluseuraa, saa suhteesta raivarin, ja vie lapset kesäpaikkaan Tammirinteeseen syksyllä!. Isän ja äidin suhde palautuu ennalleen, kun neiti Berg saa potkut. Anulla on pikkuveli, hemmoteltu Tapio, ilmestyykö Tapio Berg-episodin jälkeen jäi hieman epäselväksi.

Hyvin kasvatettu tyttö -ilmaus on minusta ironiaa tai puppua, sillä isä on töissä ja uppoutunut neiti Bergin onkaloihin, äidillä on paljon yhdistystoimintaa, joten lapset ovat  kotiapulaisen Irjan vastuulla. Irja on uskonnollinen. Lähinnä lapsilta kielletään kaikki. Mutta Anua ei minusta kasvateta! Anulla on jo ennen kouluikää ongelmia ja oireita, joita psykiatri, joka on sukulainen, kartoittaa. Ongelmien syy ei paljastu, mutta oletan niiden johtuvan perheen ilmapiiristä, ja siitä, että Anu näkee veljensä ja neiti Bergin petipuuhia liian varhain. Lisäksi Irjan puheet pelottavat. Lisäksi äiti on uhkakuvien luoja, ja varautuu kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tilanteisiin.

Kirjan kerronta kohdistuu muutamaan kesään, joista vuoden 1952 kesä on keskeisin. Lisäksi muutama kesä myöhemmin ruotsia tulee oppimaan maalle Marjukka eli Ange, joka päätyy Anun veljen petikaveriksi. Myös Rabbe ajautuu Angen lemmen ansaan. Angesta leivotaan tarinan konnaa, mutta minusta vika on perheen vinksahtaneessa ilmapiirissä. Hyvin kasvatetussa tytössä on minusta paljon samoja teemoja kuin Tytti Parraksen esikoisteoksessa Jojo eli nuori itseään etsiskelevä nainen, suhde serkkuun ja veljeen sekä kesäpaikan muistot. Anun mielestä Tammirinteen kesistä oppi enemmän kuin talvisin koulussa.

Kerronta on hyvin ilmavaa ja kaunista, ajankuva, jota analysoin alempana, on taltioitunut kirjan tekstiin hyvin. Loppu on riittävän väljä, joten lukijalle jää tulkinnan varaa.

Ajankuvat ja teemat
Porkkala
Tammirinne sijaitsee Lohja-järven rannalla lähellä Porkkalaa. Anu on syntynyt 1940-luvun alussa. Porkkala luovutettiin Moskovan välirauhan sopimuksen nojalla Neuvostoliitolle "vuokralle", ja se palautettiin "ennenaikaisesti" vuoden 1956 alussa. Porkkalasta kuuluvat ampumisen äänet pelottavat.

Markus-setä, radio, olympialaiset ja Armi Kuusela
Anu osallistuu kansakoululaisena Markus-sedän lasten tuntiin, jotka alkoivat radiossa vuonna 1926 ja kestivät aina vuoteen 1956. Radio-ohjelmista mainitaan myös Pekka Lipposen seikkailut, jotka alkoivat radiossa vuonna 1945. Perhe aikoo kuunnella olympiakisoja radiosta. Helsingin olympiakisat alkoivat 19.7.1952. Armi Kuuselan Miss Universum -kisavoitosta on myös mainintoja, Armi Kuusela kruunattiin maailmankaikkeuden kauneimmaksi 29.6.1952.

Lill-Babs ja Antti Eskola
Rabbe mainitsee kesällä 1952 nähneensä Lill-Babsin esiintyneen Skansenilla. Tätä en usko, sillä Lill-Babs eli Babro Svensson (s.1938) esiintyi ensi kertaa julkisesti Järvsjössä vuonna 1953, jossa hän oli syntynyt, (lähde ruotsinkielinen wikipedia täällä).
Teoksessa mainitaan, että kirjahyllyssä on Antti Eskolan Sosiologian tutkimusmenetelmät. Antti Eskolan (s.1934) Tutkimusmenetelmät julkaistiin vasta 1962, ajankohtaa ei ole tosin tarkoin määritelty.

Varakkaiden kesäpaikat, alkoholi, rapujuhlat
Anun perhe on varakas. Perheessä on kotiapulainen ja perheellä on upea kesänviettopaikka. Ilmenee, että kesäpaikan lähellä kaikkialla lukee "Privat område", tämä ilmiö on minusta nykyäänkin monen paikan ilmiö. Joka paikasta, vaikka ei olisi omaa maata, ollaan ajamassa pois.
Rabben vanhemmat eroavat, Rabben äiti on alkoholisti. Myös Anu on kertonut koulussa että "meillä juodaan viinaa kanssa hirveästi".
Lopussa kuvatut rapujuhlat ovat varsin kosteat. Lisäksi hyvin on kuvautunut tilanne, missä vanhempien poissa olo käynnistää kaupungissa kotihipat ja maalla kosteat juhlat ja kiihkeän tunnelman ja myös kehokarkelot.

Muutama huomio naisten asemasta ja lainaus
Perheen äiti on ruotsinkielinen, mutta isä on suomenkielinen. Käytännössä lapset ovat kaksikielisiä, mutta Anu käy suomenkielistä koulua, joka oli isän vaatimus.
Perheen pojille käy kuitenkin hyvin. Hans on juristi ja Tapio opiskelee Polilla (siis Otaniemen Teknillisessä korkeakoulussa). Tytöille ei kirjan mukaan tässä mallissa käy hyvin. Anun äiti kärsii miehensä syrjähypyistä, Neiti Berg saa potkut ja Angekin saa lopulta lähtöpassit, Rabben äiti on alkoholisti, ja Anu etsii itseään ja on ilmeisesti kokenut monen miehen syleilyn monessa Euroopan maassa etsiessään itseään. Kun Anu näkee liian nuorena ilmeisesti isänsä ja veljensä kehokarkeloita neiti Bergin kanssa, hänet laitetaan psykiatrille. Kun Anu näkee veljensä ja Angen karkelon ja mainitsee siitä, veli kuittaa "Näitä fantasioita sillä on ollut kuusivuotiaasta, Hanne sanoi -  se on testattu niistä ensimmäisen kerran kuusivuotiaana, ei se siitä kummene. Tule, jätetään seurakunta juhlimaan" s. 220

Rabbe, jota ilmeisesti Anu rakastaa, asuu Tukholmassa talvet. Anu mieltää Ruotsin sotalasten asuinpaikaksi. Rabbe kertoo olevansa sotalapsi, äidin ja isän välisen sodan lapsi!

Kuten bloggauksen pituudesta voidaan päätellä, Tytti Parraksen Pieni hyvinkasvatettu tyttö oli varsin hyvä romaani

*****
Tytti Parras (1943 - 2018) oli suomalainen, joka oli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla suosittu kirjailija, joka voitti esikoisteoksellaan Jojo J.H Erkon -palkinnon  sitten romaanin Rakkaat  ja myös  Turkkilaisen satulan.

Aamulehden Arto Seppälän 29.10.1978 haastattelussa Parras puhuu tästä neljännestä romaanistaan Hyvin kasvatetusta tytöstä, joka kirjailijan mukaan on ironinen tarina hyvän perheen mustasta lampaasta. Parras kirjoittaa artikkelin mukaan aina  minä-muodossa.

Tytti Parras: Jojo

Tytti Parras: Jojo, 1968, Otava kuudes painos 1969 223 s. /Suuri Suomalainen kirjakerho 1970, 215 s.

Tytti Parras julkaisu 25-vuotiaana esikoisteoksensa Jojon vuonna 1968. Se on nuoren opiskelijanaisen minäkerrontaa vuorokauden ajalta sisältäen takaumat ja muistelot ja paljon dialogia ihmisten välillä.

Teoksessa asutaan kommuunissa, ja päähenkilöt ovat opiskelijoita, mutta minusta kirja ei kuvaa opiskelijaelämää erityisesti, vaan motiivit ja teemat ovat abortti, "irtosuhteet", kolmiosuhteet ja myös ajankohtaiset pistot silloiseen todellisuuteen. Minulla on Suuren kirjakerhon painos vuodelta 1970, jota on luettu ahkerasti kirjan sivujen kunnosta päätellen.

Päähenkilö seikkailee kolmiossa Tampere , Helsinki ja Tallata. Kerrontaa höystää hänen kaveriensa runsas dialogi, jota päähenkilö Tinja lähinnä passiivisena seuraa. Tinja-nimeäkään ei juuri kirjassa mainita. Teos kattaa noin vuorokauden, mutta takaumat, päähenkilön mielessä piirtyvät menneisyyden osin hämärät häivät liittyvät lähinnä Tallataan ja liian läheiseen serkkuunsa Mikaan ja liian läheiseen veljeensä Lasseen ja hänen ex-tyttöystävään Millaan. Päähenkilön kavereista käsitellään eniten Riston asioita. Risto on helppo laittaa lokeroihin: kirjailija, pettäjäaviomies ja häntäheikki. Hänellä on poika (Petteri 3 v) mukana. Risto on luultavasti tutustunut kaikkiin teoksen naishenkilöihin ja he Ristoon. Pikkujäbä Petterillä on tosiaan vapaasta kasvatuksesta vielä se vapaampi oppimäärä, ja kolmivuotiaan innolla kivittää hanhia ja haukkuu paskoiksi kaikkia tätejä ja uhittelee poliiseille, ja isä senkun yllyttää, tai ei yllytä silloin, kun on joko ravintolassa tai käsi vieraan naisen hameen alla ja kun toinen nainen on poissa, kolmannella on käyttöä. Pikkupoika raahataan matkalle mukaan, ja minulla tämä tekee ehkä pahinta. Mitä täysikäiset tekevät toisilleen on aina sopimuksen välinen asia, mutta lapsia pitää aina suojella ja heidän kasvuympäristö pitää olla tuttu ja turvallinen. Näen Petteri mukanaolon kirjassa monella lailla merkittävältä. Pojan käytös on kuitenkin joukon järkevintä, ja Tinja, jonka aborttia kuvataan, ja niihin johtavia tapauksia muistellaan ja lopussa myös aborttikeskustelua käydään sekä yleisellä ja yksilötasolla on sen kokeneita muitakin, Petteri edustaa teoksessa sitä toista vaihtoehtoa, lasta. Petteri on kuitenkin selviytyjä ja kirjan todellinen sankari. Näin siis teoksessa, noin minun mielestäni lapsen kuuluu elää lapsen elämää ja saada virikkeensä lasten maailmasta ja hoito aivan muulla tavoin. Kirjassa lapsen moinen kohtelu etoo. 

Teos ei aukea aivan näin helposti, koska Tinjan suhde serkkuunsa Mikaan tulee häivetakaumissa esille, ja myös perheen pikku kummallisuudet, niitä ei kuitenkaan kokonaan avata eikä lainkaan selitetä, vaan lopulliset päätelmät jäävät lukijalle. Muutaman ajallisesti irrallisen sirpaleen varassa joudutaan kokoamaan koko palapeli. Tämä on toisaalta teoksen vahvuus. Teksti menee kahdella tasolla alun abortin jälkeen, eli opiskelijoiden suhdesoppana ja dialogina, jota Tinja passiivisena seuraa ja muistelee kasvun kipupisteitä. Tärkeitä henkilöitä ovat myös Tinjan veli Lasse, joka on nuori lääkäri ja Eevi Tinjan kolhoosikaveri, joka kertoo lukijalle sen Lassen ja Tinjan suhteesta, jota lukija on jo ounastellut. Mutta kukaan eikä mikään vahvista tätä, asia kuitataan hiljaisuudella. Myöskin sekä serkku-Mikan ja Lassen tyttöystävän Millan kohtalo ja motiivit jäävät auki, jokaisen itse pääteltäväksi.

Kirjassa on jokunen heitto Vietnamin sotaan, ja erääseen toiseen silloiseen selkkaukseen. Millan syntyperä tuodaan tässä kohtaa turhaan ilmi ja samoin valtion, jossa hän sen vuoksi olisi voinut asua. Abortin kuvaus kahdesti ja abortoidun sikiön katseleminen, ja alun hammaslääkärin ja Mika-serkun toimien kuvaus oli kieltämättä kuvottavaa, mutta minusta ne kuuluivat kirjan sanomaan, toisin kuin Millan syntyperä.

Tytti Parraksen esikoisromaanin minäkerronnassa on siis paljon samoja teemoja kuin myöhemmissä kauras- oksas- ja härkösesikoisissa, ja tästäkin kudelmasta on J.H Erkko palkinto siis tullut. Kaurasen esikoisessa käytiin abortilla, kuin myös Liksomin esikoisessa. Tytti Parras on syntynyt vuonna 1943, eli kirjanjulkaisu hetkellä hän on ollut 25-vuotias osapuilleen, päähenkilöt ovat suunnilleen samanikäisiä.

En provosoitunut lukemastani, vaikka provosoitiin, sillä teos on minusta jopa yllättävän hyvä ja seesteinen, paljon seesteisempi kuin J.H Erkko palkittu Rosa Liksomin esikoisnovellikokoelma Yhden yön pysäkki. Jotenkin tässä pelastusrenkaana on elämän myönteisyys, kaikesta kuonasta huolimatta elämä voittaa. Abortistaan huolimatta  tai ehkä siksi päähenkilö kohtelee pikkulasta järkevästi toisin kuin muut. Ympärillä on enemmän kaaosta, eikä vain nuoret ole "ongelmallisia", vaan eräs eläkeläinen janoaa vanhan vainaan irtaimistoa, ja kun ei saa tahtoaan läpi haukkuu "nykynuoret", kuten myös vuokraemännän sisko, joka häätää opiskelijat kommuunista, ja haluaa omat tavaransa pois tai siis siskonsa oletetut tavarat.

Kirjan numero olisi kolme. Tampere- Helsinki -Tallata, ollaan kolmessa asunnossa ja vielä Tinjan tuumailuissa tallataan monimutkaista kuviota: veli-sisko-serkku, eli -Lasse- minä – Mika, eli jojoillaan, tällaisia elämää etsivät nuoret voivat olla, rikkinäisiä.

Kirjan nimikko sana JOJO mainitaan sivulla 92 ”Mä olen matkustanut saakeli kun jojo ja retuuttanut tota poikaa”

Pidin Jojoa  hyvänä teoksena lähinnä kerronnan ja sujuvuuden vuoksi, mutta myös siksi, että jännite säilyi. Toisaalta en saanut niitä vastauksia, joita odottelin, eli ilmeisesti jokaisen pitää vetää itse johtopäätökset.  Jojo kohahdutti 45 vuotta sitten, ei enää,  aika ja ilmaisu ovat muuttuneet, eli naisesikoiskirjailijoista lienee jonkun mielestä Tytti paras, eikä enää kohahduttavin.

J.H Erkon palkinnon saajistaa olen lukenut teokset

1968 Tytti Parras: Jojo, romaani

1975 Heikki Turunen: Simpauttaja
1981 Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä, romaani

1984 Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase, romaani

1985 Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki, novelleja jaettu, Boris Verho kirjan Varastossa aina palaa valo, kanssa.

Juhana Henrikki Erkko (1849-1906) oli runoilija.

Tytti Parras (1943-2018) oli suomalainen taitava naiskijailija, jonka monikerrokselliset teokset ovat häivemäisiä. Jojon jälkeen hän julkaisi romaanin Rakkaat

Tytti Parraksen romaanista Hyvin kasvatettu tyttö on bloggaus on täällä.