Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo

Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo, alkuteos Dom dzienny, dom nocny 1998, Ariel Förlag 2010, kääntänyt suomeksii Tapani Kärkkäinen, sivumäärä 377.

Vuoden 2018 kirjallisuuden nobelistin puolalaisen Olga Tokarczukin romaani Päivän talo, yön talo on kertomus elämästä Puolan Sleesiasta, jota maustavat legendat paikkakunnalta, ja kertomukset unista. Nykyhetken havainnot, ihmisten tarinat ja unet punovat ihmiselämän värikästä räsymattoa. Räsymaton riekaleet ovat elämää, sen arvokkaita mutta monesti irvokkaita tapahtumia. Tapahtumien kirjava räsymatto soljuu elämän sameassa pohjavirrassa, ja pinnalta tai kirjan kertomuksista paljastuu elämän rosoinen kauneus ja kauheus. Tapahtumien mosaiikissa rajat totuuden ja tarujen, valveen ja unien, sekä elämän ja kuoleman välillä ovat häilyviä ja tulkinnallisia.

Kirjaa on arvioitu raikkaaksi sekoitukseksi unia ja legendoja, ja Suomen ykköskirjabloggari  Kirsi kirjanurkassaan on pitänyt teosta postmodernistisena eri tekstilajien mosaiikkina, jossa rajat on keskeinen teema.

Kirjan kertoja on nimetön nainen, joka muuttaa Puolassa taloon, jonka alta virtaa joki. Alue on vuosisatojen ajan ollut eri valtioiden aluetta, talon on rakentanut saksalainen, joka on kuollut sodassa. Taloon muuttanut asukas kertoo iäkkäästä naapuristaan Martasta, joka on ollut peruukintekijä. Nainen kerää unia ihmisiltä ja internetistä. Tarina pursuilee  lähinnä yliluonnollisia legendoja, ja paikallisjuoruja Nowa Rudista.

Jotkut tarinat nousevat ylitse muiden.
Marek Marek on nuori kaunis poika, joka sortuu viinaan, hukkaa elämänsä ja hirttäytyy. Hän on ainoa teoksen henkilö, joka lukee kirjoja, ja on kirjaston ensimmäinen asiakas.
Sienet on yksi teema.  Yksi tarina alkaa "Olen sieni". Varsin suuri viehtymys on valmistaa kaikenlaista sienipöperöitä varsinkin myrkkysienistä, ja etenkin kärpässienistä, ja maistella niitä. Kertojan talon rakentanut mies oli herkkusienien keräilijä. Valitettavasti kavala kärpässieni on kovin samankaltainen kuin herkkusienet.

Toinen teema on -SE - Osuuspankin pankinjohtajatar näkee unta Amos'sta tai Amos nimisen ääni on hänen korvassaan. Kaupunkimatkalla nainen antautuu henkilölle, jonka nimi on A.Mos, joka luonnollisesti käyttää avonaisen sauman tikkaamiseen. Eräs pitkä tarina kertoo pariskunnan syrjähypyistä. Nainen jakaa vuodettaan Agni-nimisen miehen, ja mies Agni-nimisen naisen kanssa. Tarina on hyvin outo ja yliluonnollinen ja tämä yliluonnollisuus-teema on läsnä hyvin monessa tarinassa. Itäeurooppalaiseen tyyliin on ihmissusilegenda voimissaan aina täysikuun aikana.

Kirjassa tarkastellaan Kümmernis'in legendaa ja tarinaa. Kümmernis syntyi tyttönä, Wilga-nimisenä. Hän oli kaunis ja siveä. Hänen isänsä ristiretkeili, jolloin Wilga oli luostarissa. Isä palattuaan yritti naittaa Wilgaa soturiystävälleen, jonka isä yllyttää raiskaamaan tyttärensä. En avaa tarinaa, mutta aie ei onnistu, ja isä muuraa Kümmernisin kammioon. Tyttö kasvattaa itselleen parran, ja isä ristiinnaulitsee tytön. (Saksankielinen Wikipedia kertoo asiasta näin Kirkko ja kaupunki linkittää neidon euroviisuvoittaja Conchita Wurstiin täällä).

Kümmernisin legendan kirjoittajan Pachaliksen tarinaa avataan. Hän on luostarissa lapsena, ja häntä käyttää toinen munkki hyväkseen. Munkin kuoltua Pachalis tuntee halua muuttua tytöksi, hän karkaa nunnaluostariin, jossa kirjoittaa yksinäisessä kammiossa Kümmernis'in legendaa, tietoa hän saa myös unista. Pachalis yrittää kirjoituksellaan edesauttaa Kümmernisin pyhimykseksi julistamista. Aie ei onnistu, ja Pachalis jää asumaan nuoren huoran luo, jonka palveluja hän iltaisin hyödyntää. Pachalis käyttää nuorhuoran mekkoja ja noudattaa neuvoa, että maitoa juomalla kasvaa rinnat.

Raja on tärkeä, tai oikeasti rajojen häilyvyys. Tarinat soljuvat toden ja legendan molemmin puolin. Erästä kuollutta miestä  rajavartijat potkivat vuoroin Tsekkoslovakian ja Puolan puolelle rajaa. Uni ja valve, valhe ja totuus vaihtelevat.

Olga Tokarczukin romaani Päivän talo, yön talo on ollut hyvin moderni ja rohkea kirja, esimerkkinä Pachaliksen tuntemukset kehostaan ja haluistaan, joista voimakkain on  olla nainen, hän unissaan tuntee olevansa nainen.  Kirja kertoo myös  ihmisen toiveiden särkymisen ajanrattaiden alle. Naiseus on hyvin voimakas, kirjan aikaansaavat toimijat ovat  naisia, miesten tekeminen on sangen tyhjänpäiväistä tai tyhjäpäistä.

Suosittelen!

*****
Olga Tokarczuk (s. 1962) on puolalainen kirjailija, joka voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2018. Palkinto jaettiin vasta vuotta myöhemmin. Tokarczuk on puolalainen teräväkynäinen kirjailija, joka on nostanut kipeitä asioita esiin, ja keskustelua on riittänyt, ja riittää Nobelin palkinnon jälkeenkin. Tokarczukin uusinta proosaa on eläinten oikeuksia esiintuova provakatiivinen Styr din plog över de dödas ben.

Olga Tokarczuk: Styr din plog över de dödas ben

Olga Tokarczuk: Styr din plog över de dödas ben, alkuteos Prowadź swój pług prez kości umarłych 2009, Ariel Förlag 2010, kääntänyt ruotsiksi Henrik Swahn, sivumäärä 287.

Olga Tokarczukin romaani Aja aurasi kuolleiden luiden yli on rikosromaani, joka juoni pitää pihdeissä, romaani on kuitenkin myös puolalaisen maaseudun ja elämänmenon kuvaus. Kirjassa on voimakkaana eläintenoikeudet. Kannessa on peura, joita lähimetsässä asustaa.

Puolan maaseudulla Plaskowyzin kylässä asuva iäkkään insinöörin ja opettajan Janina Duszejkon naapuri Isojalka on kuollut. Kuolleen on löytänyt toinen naapuri Tröger, joka hipsii lumessa otsalamppu päässä. Tröger ja Janina siirtelevät ruumista, ja he pukevat ruumiin, epäilevät hänen tukehtuneen luuhun. Tsekin ja Puolan rajalla matkapuhelinkentät ovat ailahtelevaisia, mutta poliisille soitetaan ja hautajaiset pidetään.

Janina menee Trögerin asuntoon, jonne tulee Isojalan narttukoira. Isojalka on ollut ympeä ja epämiellyttävä naapuri, joka on syntynyt ja asunut kylässä. Elannokseen käyttää metsänantimia sieniä marjoja ja ampumiaan eläimiä. Janinaa ärsyttää miehen omavaltaisuus, joka ilmenee myös nuotion polttamisena rutikuivassa metsässä.

Tätä kirjaa ei ole käännetty suomeksi, enkä sen takia lähde ruotimaan juonta. Poliisit kutsutaan paikalle. Tämä kuolema ei jää ainoaksi, vaan poliisipäällikön ruumis löytyy kaivosta ja ruumiita tulee lisää, horoskooppeja tutkiva Janina epäilee eläinten salaliittoa, ja kirjoittaa poliisilaitokselle ja epäilee murhaa, vasta loppuluvuissa selviää että miksi ja miten ja kuka on kuolemista vastuussa.

Kertojasta ja kylästä
Kertoja on kuusissa kymmenissä oleva Janina Duszejko, joka toimi opettajana ja sittemmin siltainsinöörinä Lähi-Idässä. Janina, joka inhoaa etunimeään,  kääntää myös puolaksi William Blaken runoja, hän pitää myös huolta kylän taloista talvella. Talvet ovat lumisia ja kylmiä ja moni asuu kaupungissa lokakuusta huhtikuuhun. Kylässä asuu kesäisin naiskirjailija, joka ei ole ulkoilmaihmisiä.

Traagiset tapahtumat alkavat talvella, lumesta pystyy päättelemään ihmisten ja eläinten liikkeistä paljon. Kylässä harjoitetaan maataloutta, mutta ihmiset elävät paljolti EU-tukien varassa. Kylänmiehet harrastavat paljon metsästystä. Tšekin raja on lähellä, ja  ihmisiä käy töissä Tsekissä. Janina tekee myös horoskooppeja, ja laatii ennustuksia. Hänelää on omat ongelmansa ja  käyttää unilääkkeitä ja elää voimakasta kriisiä. Janina luona vierailee säännöllisesti 30-vuotias Dyzio, joka on ollut hänen oppilaansa. Janina mielestä Dyzio on häntä parempi.

Kirjaan on laitettu William Blaken (1757 - 1827) Auguries of Innocencet -runon kohta:
Every night and every morn
Some to misery are born,
Every morn and every night
Some are born to sweet delight
Tätä kohtaa runosta Agatha Christie on käyttänyt dekkarissaa Ikiyö, missä viaton nainen tapetaan.

Tokarczukin -kirjan teemaan olisi minusta voitu laittaa Auguries  of Innocence -runon kohta:
The wild deer, wand'ring here and there,
Keeps the human soul from care.
The lamb misus'd breeds public strife,
And yet forgives the butcher's knife.

Runohan päättyy:
God appears, and God is light,
To those poor souls who dwell in night;
But does a human form display
To those who dwell in realms of day.

Blaken säkeitä on myös jokaisen luvun alussa.

Kertojan luokse eksyy myös kovakuoriaisia tutkiva Boros. Hän on kiinnostunut punaisten verijäärien esiintyvyydestä. Kirjassa nousee voimakkaasti esille eläinten oikeudet. Tunteista useimmin nousee esiin vrede eli viha toisaalta myös rakkaus eläimiä kohtaan, tai tasa-arvoisuus. Myös yksi turkistarhaisku koetaan.

Kirjaa on mainostettu myös feminismillä. Janina ja Dyzio kääntävät  Mental traveler -runoa, joka alkaa:
I Travel'd throa Land of Men
A land of  Men and Women too...

Janina on nainen, mutta feminismi-teema ei minusta ole kovinkaan voimakas. Åsa Larssonin kirjoissa feminismi on minusta voimakkaammin läsnä ja dekkarien motiivit sisältävät samaa alkukantaista oikeudenmukaisuudella naamioitua viha-motiivia surmiin.  Vanhojen miesten sielunelämää kirjassa myös ruoditaan, heidän jurouttaan ja puhumattomuuttaan kuvataan termillä testosteroninen autismi.

Avaan kirjaa enemmälti, kun se on suomennettu ja se on pokkarimyynnissä. Kirjassa on aika paljon vivahteita, ja joidenkin eläinten nimet jouduin etsimää sanakirjastakin. Miljöön kuvaus tuo mieleen Sofi Oksasen Puhdistuksen Viron maaseudun.

Styr din plog över de dödas ben on vaikuttava teos, jossa yhdistyvät dekkari, trilleri, ja perinteinen romaani.

Kirjassa on upeita mustavalkoisia kuvia, lähinnä eläimistä, ne on piirtänyt Jaromir 99. Kuva tarkoituksella epäselvä.
*****
Olga Tokarczuk (s. 1962) on puolalainen kirjailija, joka voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2018. Palkinto jaettiin vasta vuotta myöhemmin. Tokarczuk on puolalainen teräväkynäinen kirjailija, joka on nostanut kipeitä asioita esiin, ja keskustelua on riittänyt, ja riittää Nobelin palkinnon jälkeenkin. Tokaczukin vuonna 1998 julkaistun romaanin Päivän talo, yön talo bloggaus on täällä.