P. D. James: Kuolema joulupäivänä

 

P. D. James: Kuolema joulupäivänä, alkuteos Sleep no more; six murderous tales 2017, Otava 2019. Sivumäärä 184.

Kuolema joulupäivänä -nide sisältää kuusi P.D. Jamesin (1920-2014)  lyhyttä murhamysteeriä, kokoelma on julkaistu postuumisti, eikä sisällä komisario Dalgliesh-tarinoita.

Jojo tarinassa eläkkeelle jäänyt tuomari muistelee murhaa, joka tapahtui hänen koulumatkallaan joulun tienoilla. Lukija saa pohdittavaa murhan oikeutuksen ja tosiasioiden salaamisen parissa. Jojo on yksi todistuskappale, josta valehdellaan. Oikea murhaaja ei jää kiinni, mutta kuolee toisen maailmansodan rintamalla.

Uhri -tarinassa murhaaja kertoo tekemästään murhasta. Murhaaja on Ilsa Mancellin  filmitähden ja prinsessan  ensimmäinen julkisuudelta salattu aviomies, mitätön ja nimettömäksi jäävä. Herra on apulaiskirjaston hoitaja. Hän kertoo avioliitostaan: hän meni naimisiin 17-vuotiaan Elsie Bowmanin kanssa. Onnea kesti runsaan vuoden, jonka jälkeen Elsie suuntasi pomon sihteerinä miljoönäärin Rodney Collingfordin sänkyyn ja avioon ja vaihtoi sekä etunimensä ja sukunimensä.  Apulaiskirjastonhoitaja päättää murhata Rodney Collingfordin ja punoo murhasuunnitelmaa. Tarina kertoo kostosta ja mihin se johtaa. Se kertoo myös siitä, että murhaajakin jättää tahtomattaan käyntikorttinsa. Apulaiskirjastonhoitaja kirjoittaa uhkauskirjeitä, jossa tekee saman kirjoitusvirheen.

Kolmannen tarinan nimi on Joulupukkimurha. Teini-ikäinen Charles Mickledore viettää setäpuolensa kartanossa joulua. Upporikas setä on kutsunut Charlesin lisäksi majuri Turvillen vaimoineen, ottopoikansa Henry Caldwellin ja neiti Gloria Belzinen. Tapahtumia ennakoi paukkukarkissa oleva uhkaus. Jouluyönä joulupukki tuo joululahjat vieraiden huoneissa roikkuviin sukkiin. Aamulla isäntä löytyy murhattuna joulupukin asussa. Tässäkin lukijalle paljastetaan murhaaja, mutta poliisilta mysteeri jää ratkaisematta. Itseasiassa nuori Charles ratkaisee murhan, mutta salaa sen. Motiivi olisi monilla. Yksi vieraista on pikkutytöistä kiinnostunut ja isäntä tietää sen. Toisaalta isäntä itse on ajanut pikkutytön päälle ja paennut paikalta. Lisäksi hän on ajanut toisen vaimonsa itsemurhaan. Motiivi olisi siis monella.

Tyttö joka rakasti hautausmaita tarina on hyvin ankea. Tytöllä on myös kissa, joka on osa salaisuutta, jota tyttö ei muista. Nuoruuden ankeus paljastuu tarinan lopussa.

Aivan ihastuttava talo tarinassa Harold Vinson saa vankeustuomion oikeudenkäynnissä, jossa Haroldia syytetään vaimonsa  murhayrityksestä. Tässäkään tarinassa tuomio ei ole oikea...

Herra Millcroftin syntymäpäivä.
Sisarukset Rodney ja Milred Millcroft suuntaavat isänsä Augustuksen 80-vuotispäiville Meadowsweet Croftii'n vanhainkotiin. Upporikas isä haluaisi vaihtaa kalliimpaan Maitland Croftiin. Vanhus sepittää murhannensa veljensä, koska tämä oli muuttamassa testamenttia Australian serkkujen hyväksi. Näin hän saa lapset vaihtamaan hänen vanhainkotiaan. Myöhemmin lukija saa vanhuksen selityksistä aihetta pohtia, oliko tarina sepitettä.

P. D. Jamesin Kuolema joulupäivänä -novellit ovat erilaisia murhamysteerejä, jo siksikin, että niissä ei ole salapoliisia, ja poliisilta kuolemat jäävät selvittämättä Lisäksi loppuratkaisut saavat lukijan pohtimaan moraalisia kysymyksiä.

P.D Jamesin Adam Dalgliesh -pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.

Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

Mai on blogannut näin.

Anna Jansson: Kuolon kosketus

 

Anna Jansson: Kuolon kosketus, alkuteos Dödslistan 2020, suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom, Gummerus 2021, sivumäärä 375.

Anna Janssonin (s. 1958) suosittu  Maria Wern -kirjasarja on edennyt jo osaan 21, yhtään kirjaa en olen ollut aiemmin lukenut, mutta katsonut TV-sarjaa, joskaan tätä jaksoa ei ole filmattu, eikä ainakaan näytetty Suomessa. Kirja on hyvin rankka ja iljettävä, käsittelee seksuaalista väkivaltaa, murhia ja muuta ankeutta.

Teos alkaa, kun tuntematon henkilö lisää Keritsimet Facebook-ryhmään uuden iljettävän rikoksen. Keritsimet-ryhmästä seksuaalisen väkivallan uhrit jakavat kertomuksiaan. Ruotsinkielisen nimen (Dödlistan) mukaan joku alkaa listan mukaan murhata ja silpoa miehiä, jotka ovat raiskanneet naisia.

Murhasarja tapahtuu Gotlannin Visbyssä, missä Maria Wern asuu ja on poliisina. Paikallinen poliisi aloittaa tutkimukset ja epäiltyjä on sangen paljon. Tutkimusten edetessä Maria Wernin ja  hänen perheensä kestokykyä venytetään äärimmilleen.

Anna Janssonin Kuolon kosketus on jännittävä dekkari, mutta aihepiiriltään iljettävä mutta tärkeä.

****
Suhtauduin tähän kirjaan kaksijakoisesti aihe on tärkeä, mutta tässä aihetta pursotettiin koko ajan lisää, että iljettää ja paljon. Yksi päähenkilöistä ja uhreista on Agnes Mellgren (20 v), jonka isä on kuollut vuosia sitten yliajossa. Agnesilla on motiivi murhiin. Agnesin äiti Bea on synnytyslääkäri ja isoäiti on asianajaja, joka puolustaa raiskauksen uhreja, yksi heistä on Maria Wernin kollega Jarita. Käy niin, että Jaritan raiskaaja vapautetaan hovioikeudessa ja hänet murhataan. Jaritaakin epäillään, kuten Agnesia. Keritsimet Facebook-ryhmään tulee yhä uusia tapauksia, ja samoin murhasarja jatkuu....

Loppu on karmiva.

Teoksessa kuvataan hyvin, minkälaisia jälkiä seksuaalinen väkivalta jättää. 

****

Maria Wern -sarjan avausosa Vaitelias jumala ilmestyi vuonna 2000, sarjassa on 25 osaa, sarja jatkaa aina Maria Wernin perheen tarinaa. Maria Wern on sarjan ensimmäisessä osassa naimisissa ja hänellä on kaksi lasta ja anoppi, nyt hän asuu uusioperheessä, jossa hänellä on kaksi lasta Emil ja Linda, ja hänen uusiokumppani Björnillä Hampus-poika. Tämän kirjan jälkeen perheeseen voi tulla uusia ongelmia.

Henry Fielding: Tom Jones

 

Henry Fielding: Tom Jones alkuteos The History of Tom Jones, a Foundling 1749, suomentanut Olli Nuorto, WSOY 1950, sivumäärä 549.

Henry Fieldingin (1707-1754) romaani Tom Jones on klassikkomaineessa. Romaani on hyvä, se sisältää paljon huumoria ja riittävästi juonenkäänteitä.

Juoni ja kirja lyhyesti

Tarinan alussa kartanonherra Allworthy palaa Lontoosta, ja hänen kartanostaan löytyy poikalapsi. Pojan alkuperää selvitetään ja koulumestari Partridgen nuori palvelija Jenny Jones tunnustaa ja karkoitetaan kuten myöskin Partridge, jonka mahdollisuudet pitää koulua loppuvat.

Allworthy ratkaisee seutukunnan riidat, hän on leppoisa ja hyvä mies, mutta saa yksipuolista tietoa lähipiiriltään. Allworthyn vaimo ja lapset ovat kuolleet. Löytölapsi saa kasteessa nimen Tom ja saa äitinsä sukunimen Jones, isää Jenny Jones ei paljasta. 

Allworthyn kartanossa asuu hänen sisarensa Bridget, joka avioituu kapteeni Blifilin kanssa. Pari saa lapsen, joka kasvaa yhdessä Tom Jonesin kanssa. Kapteeni ja Bridget molemmat kuolevat, ja Blifil on perimässä kartanoa. 

Blifil ja Tom ovat viettäneet lapsuuden yhdessä. Tom on täynnä elämäniloa, on reipas ja aloitteellinen ja hyvissä väleissä seudun rahvaan kanssa. Blifil on nyrpeä murjottaja ja tietää, että hänen syntyperänsä on korkeampi kuin rahvaan.

Kun pojat ovat aikuisuuden kynnyksellä, Tom joutuu "vaikeuksiin". Hän metsästää Mustan-Georgen kanssa. Tom tunnustaa syntinsä ja saa rangaistuksen, mutta ei kieli Georgesta. Tom auttaa Georgea, joka valehtelee ja varastaa Tomilta. Georgen tytär Molly Seagrim viettelee Tomin ja saa lapsen. Tom katuu ja häpeää, mutta myöhemmin ilmenee, että lapsi ei ole Tomin.

Kirjassa on paljon tapahtumia, ja samat henkilöt pyörivät juonessa, moni tapahtuma saa uutta valoa, lisäksi kaikki ei ole tapahtunut, kuten alussa on kerrottu.

Hieman lisää tapahtumista

Tom Jones rakastuu naapurikartanon tyttäreen Sofia Westerniin. Samoihin aikoihin Allworthy on kuolemaisillaan ja paljastaa testamenttinsa. Tom Jones saisi testamentin mukaan 500 puntaa ja 100 punnan elinkoron, ja Blifil perisi kartanon ja rahaa. Blifil on kateellinen Tomille, ja panettelee parantuneelle Allworthylle, joka jättää Tomin perinnöttä ja karkoittaa Tomin, joka suuntaa Bristoliin ja ottaa pestin armeiijaan.

Sofia on rakastuneut Tomiin, mutta hänen leski-isänsä ja tätinsä aikoo pikanaittaa (päivän varoitusajalla) Sofian Blifilille. Sofia inhoaa Blifiliä, ja karkaa kotoaan...

Teoksen pääosa tarkastelee Tomin ja Sofian "harharetkiä" ja lopussa sankaripari tapaa toisensa ...

Tom Jones on juonivetoinen kertomus, mutta juoni on kohtalaisen hyvä, erinomaiseksi romaani muodostuu mehukkaiden henkilöiden ansiosta (joistain alla enemmän). Kertojalla on humoristinen ja leppoisa ote, jossa ihmisen teennäisyydelle hymyillään.

Olli Nuorton suomennos on itse asiassa lyhennelmä, jossa joitain jorinoita on lyhennelty tai jätetty pois. Luin näitä poistettuja tekstejä (gutenbergistä), ne eivät vaikuta juoneen, mutta parodioivat aikansa ilmiöitä.

Ylellä on näytetty ITV:n vuonna 2023 tehty tv-sarja, jossa Sofia on tummaihoinen.

Syvempi viilto kirjan hahmoihin, joka paljastaa myös juonesta ja kirjan "salaisuuksista", älä siis lue tätä, jos haluat lukea kirjan.

Kirjan kerronta alkaa 1720-luvulla, koska kun Tom on aikuinen hän liittyy armeijaan. Tarkoituksena on kukistaa Jakobiittikapina (1745-1746), joka pyrki nostamaan Jaakko II:n katoliset "kruununperilliset" valtaan Skotlantiin, Charles Edward Stuart lymyili ulkomailla. Sotisopaan pukeutuminen ja armeijassa olo on pieni episodi. Toisaalla Sofia on karkuteillä, ja Tom kuulee juoruja Sofiasta ja kärsii. Koska Tom on äpärä, Sofian isä on tehnyt selväksi, että Sofian ja Tomin avioliitto on mahdottomuus. Tom sen takia solmii suhteita, eräs heistä on rouva Waters, joka on kuin onkin Jenny Jones, joka on Tomin "äiti", "äiti", koska Tomin todellinen äiti on Bridget Allworthy  eli Blifil ja Tom ovat velipuolia. Retkillään Tom tapaa myös Partridgen. 

Juoneen kytkeytyy monia hahmoja ja tapahtumia, joita en avaa tässä postauksessa. Aivan lopussa mutkat oikenevat ja loppu on hyvin onnellinen.

Kirjassa Allworthyn omaisuuden ympärillä pyörii "kärpäsiä". Bridget ja  Blifil vuorollaan kärkkyvät perintöä. Allworthyn luona loisii ensin pappi Blifil, joka usuttaa veljeään kosimaan Allworthyn sisarta. Allworthyn luona asuu lisäksi pappi Thwackum ja filosofi Square, jotka ovat joka asiasta eri mieltä. Sofian isää kutsutaan patruunaksi ja terhakaksi junkkeriksi. Hänen mielestään vaimon paikka keittiössä,  tehdä ruokaa. Hän pitää erityisesti metsästyksestä. Junkkerilla on naimaton (miesmäinen) sisar, joka junailee Sofian asioita, kunnes tämä karkaa.

Tom Jones on vanha kunnon romaani, jota suosittelen brittiläisistä klassikkoromaaneista pitäville.

Shaun Attwood: Kasvokkain gangsterin kanssa

 

Shaun Attwood: Kasvokkain gangsterin kanssa, Maailman vaarallisempia rikollisia lähikuvassa, Sitdowns with Gangsters 2023, suomentanut Simo Liikanen, Tammi 2023, sivumäärä 304.

Takakannen mukaan opuksen kirjoittaja Shaun Attwood on englantilainen aktivisti, joka kärsi kuuden vuoden vankeuden Arizonassa huumekauppojen vuoksi. Attwood on haastatellut kirjaansa pahamaineisia rikollisia. Tarinoita on kymmenen, ne ovat ankeita.

Bloggaukseen en kirjaa rikollisten nimiä. Yhteistä heillä on ankea, rikkinäinen lapsuus, joskus jopa raskausaika on ollut hirvittävä, eli isä on yrittänyt tappaa äitiä, pahoinpidellyt raa'asti. Henkilöt ovat impulsiivisia, ovat ajautuneet väärään seuraan. Tarinoiden henkilöt ovat kuitenkin päässeet pois vankilakierteestä.

Aika monessa tarinassa ollaan jengissä ja joko aseena on puukko, baseball-maila tai ampuma-ase, Mafia-perheen tappaja tosin itse hakattiin baseball-mailalla, ensimmäisessä jutussa oli käännöskukkanen, ja puhuttiin pesäpallomailasta. Kirjassa kuvataan julkisuudessakin ollutta John Gottin mafia-touhua, joka pähkinänkuoresaa on samanlaista kuin Sopranos-tv-sarjassa.

Huumeet ovat myös monen arjessa, huumeilla tehdään kauppaa ja käytetään, etenkin crack ajaa käyttäjät ryöstöihin, crack on kuin nykyinen peukku. Monen lapsuudessa on ollut ankara isä, tai isäpuoli. Väkivalta muutenkin ruokkii väkivaltaa.

Aasialaistaustaisen rikollisen tarina eroaa sikäli, etää perhe oli hyvä, mutta hän oli rajusti koulukiusattu, ja alkoi kehonrakentajaksi. Salakuljetus alkoi steroideista, ja siirtyi muihin aineisiin, lopulta kaveri oli istumassa Espanjassa pahamaineisessa vankilassa.

Lyhyesti sanottuna ankea kirja.

Suomessa on alettu painamaan rikollisten tarinoita, minusta ne voivat romantisoida rikollista elämää, joka todellisuudessa on viheliäistä kujanjuoksua.

P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

 

P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia, alkuteos Mistletoe Murder and Other Stories  2005, suomentaja Jaakko Kankaanpää, Otava 2016, sivumäärä 124

P. D.  Jamesin novellikokoelma  Mistelimurha ja muita kertomuksia sisältää neljä kertomusta: Mistelimurha, Hyvin tavallinen murha, Boxdalen perintö ja Joulun kaksitoista johtolankaa. Kaksi viimeistä ovat komisario Dalgliesh -tarinoita.

Alkupuheessa P. D. James (1920 - 2014) mainitsee, että alkuun salapoliiskertomukset olivat novelleja (Sherlock Holmes -tarinat, Agatha Christien lyhyet jutut), mutta pidempi ilmaisu valtasi alaa ja Agatha Christie muistetaan nimeenomaan pitkistä dekkareistaan. Pidempi muoto antoi sijaa psykologiselle tarkastelulle ja ihmisten välisten suhteiden tarkalle kuvaukselle, mitä Jamesilla itsellään on. P. D. James mainitsee, että novellin rajat ovat ahtaammat ja novellit ovat suoraviivaisempia.

Mistelimurha, Mistletoe Murder. Julkaisuvuosi 1995, sivumäärä 29.
Rikoskirjailija kertoo murhasta vuonna 1940, jonka todistajana oli sukujuhlissa jouluna 1940. Kertoja oli menettänyt miehensä sodassa. Paikalla olivat kertoja, hänen serkkunsa Paul, antiikkikauppias Rowland Maybrick, isoäiti ja eräitä muita henkilöitä. Rowland murhataan ja kirjailija näkee lattialla mistelinmarjoja ja vesiläikän. Poliisi ei pysty selvittämään murhaa, mutta kirjailija antaa vihjeen, kuka oli lopulta murhaaja. 

Hyvin tavallinen murha, A Very Commonplace Murder. Julkaisuvuosi 1969, sivumäärä 26.

Ernest Gabriel palaa 16 vuoden jälkeen katsomaan asuntoa, jossa murhattiin Eileen Morrisey ja teosta tuomittiin syytön Denis Speller. Tarinaan liittyy aikuisten lukemiset ja salaiset tapaamiset ja lopulta lukijalle selviää, kuka on tehnyt murhan. Iljettävä tarina.

Boxdalen perintö, The Boxdale Inheritance. Julkaisuvuosi 1979, sivumäärä 34

Adam Dalgieshin isä oli kirkkoherra. Kaniikki Hubert Boxdale oli isän ystävä ja Adamin kummisetä. Hubertin isotäti Allie oli jättänyt Hubertille 50 000 punnan  perinnön. Isotäti oli railakas henkilö, mutta kaniikkia huoletti se, oliko Allie murhannut miehensä 1902, josta syytteestä hänet oli vapautettu. Iäkäs ja äveriäs aviomies oli kuollut arsenikkiin joulun aikana. Isoisänsä Augustus Boxdalen avioituminen nuoren varieteetanssijattaren kanssa oli ollut suvulle sensaatio ja häpeä.

Tapauksesta on 67 vuotta, eli eletään ehkä vuotta 1969. Adam Dalgliesh puhuu murhasta  kriminologi Aubrey Glattin kanssa, joka suunnitteli aiheesta kirjaa, mutta jätti hankkeen kesken, kun kukaan läsnäolleista  ei suostunut haastatteluihin. Dalgliesh selvittää, että yksi paikalla olijoista on vielä hengissä, mutta kuolinvuoteellaan. Dalgiesh jututtaa häntä ja selvittää, kuka murhan teki, miksi ja mitä siitä seurasi. Dalgliesh pitää yksityiskohdat omana tietonaan. Kaniikki ottaa perinnön vastaan, mutta lahjoittaa sen varietee- ja sirkustaiteen edistämiseen isotädin muiston kunnioittamiseksi.

Joulun kaksitoista johtolankaa, The Twelve Clues of Christmas.  Julkaisuvuosi 1996. sivumäärä 23. 

Adam Dalgliesh on nimitetty ylietsiväksi ja hän on joulun pyhiksi ajamassa Jane-tätinsä luo joulun viettoon MG Midgetillä (autoa valmistettiin 1961-1979 ja on avoauto, jossa talvisin kuomu), kun  hänet pysäytetään ja mies huutaa:"setäni on tehnyt itsemurhan". Alan lähtee Harkervilleille ja myös paikalliset poliisit tulevat paikalle. Kaikki näyttää epäillyttävältä ja tutkimusten jälkeen Adam Dalgliesh luettelee 12 johtolankaa, jotka osoittavat, että kyseessä oli murha, ei itsemurha. Dalgiesh sanoo tädilleen, että "se oli silkkaa Agatha Christietä".

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.

Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

Koskinen ja raadonsyöjä

 

Koskinen ja raadonsyöjä, Karisto 1997, pokkaripainos CrimeTime 2021, sivumäärä 287.

Koskinen ja raadonsyöjä on toinen osa jo 30-osaisessa Seppo Jokisen (s. 1949) kirjoittamassa komisario Koskinen sarjassa. Kirjoista on tehty tv-sarja, joiden esittäminen alkoi 2021, ja kansikuvassa on Koskista näyttelevä Eero Aho.

Teoksen alussa tapahtuu lapsikaappaus, kun Reettamari (2 v) huiputetaan junassa äidiltään ja viedään pois Toijalan asemalla. Poliisi selvittää pian tapauksen, joka on hyvinkin dramaattinen, mutta kaikki säilyivät hengissä. Tekijä oli mielenterveytensä kanssa painiskeleva nainen, jolla on takana kaksi aborttia ja oman lapsen kätkytkuolema. 

Kaappauksella on löyhä yhteys dekkarin päärikokseen, kun poliisit näkivät tulevan henkirikoksen uhrin palaavan Helsingin reissulta samalla junalla. 

Poliiseilla on kostea saunailta Majarannassa, mutta aikaisin aamulla Koskiselle tulee äkkilähtö. Paperitehtaan ATK-osastolla on mies lyöty kuoliaaksi. Uhri on ATK-nero Niko Laurikka. Poliisit tekevät rikospaikkatutkinnan, ja kuulevat ATK-osaston henkilökunnan.

Usein tietokonenörttejä pidetään ujoina ja hiljaisina, mutta tässä ATK-osastossa puhetta, suhdesähläilyjä, kolmiodraamoja ja harrastuksia riittää. Koskisella on haastava palapeli ratkaistavana. Askel askeleelta löytyy uusia palasia, ja kokonaiskuva alkaa hahmottua ...

Teos kuvaa 1990-luvun lopun tietokonemaailmaa. Internet on käytössä. Koskisen poika Antti (16 v) selaa internettiä Netscape-selaimella. Hän näyttää isälleen kuvia Kreikasta, jotka hän etsii Yahoo-hakuohjelmalla. Antti selittää myös tietokonemadoista. Laurikka oli ohjelmoinut madon aktivoitumaan, ja siinä hän ilmoittaa, että joutui Raadonsyöjän uhriksi, mistä tulee teoksen nimi. 

Matkapuhelimetkin ovat alkaneet yleistyä, ja Koskinen käyttää hyväkseen puhelulistaa (lokia).

Poliisiyhteisön asioita viedään eteenpäin. Koskinen on pomonsa Rusinpään hampaissa, kun tämä oli päästänyt epäillyn vapaaksi (ei ollut murhaaja!). Koskinen tuntee lievää mustasukkaisuutta, kun Tarun kerrotaan olleen Kaation kanssa. Taru lisäksi vihjaa Ullalla olevan henkilökohtainen ongelma. Koskinen pahastuu asiasta, mutta ilahtuu Tarun tiedosta, että Rusinpää on menossa ministeriöön. Roine on masentunut, mutta mentoroi Koskista. Pekki touhuaa tavanomaisesti. 

Murha-ase on erikonen, pala Berliinin muuria. Työpaikalla on tiimiposti, joka oli yleinen 1990-luvun lopussa. Ainakin yksi Wartburg on liikenteessä (1999 itäsaksalaisia Wartburgeja oli liikenteessä 732 kpl).

Koskisen perhekuviot.

Sakari Koskinen on nelikymppinen. Perhe asuu Hervannassa omakotitalossa. Koskisten avioliitto vaikuttaa vaikealta, tai puolisoilla on eri kiinnostuksen kohteet. Vaimo Raija käy positiivisen ajattelun, napatanssin ja grafologian kursseilla, mutta kipinää on sen verran, että myös peitto heiluu.

Poika Antti, joka on 16-vuotias, on kiinnostunut tietokoneista, johon on kytkenyt modeemin. Poika haluaa Lappiin talvilomalla. Koskinen on ostanut hiihtovehkeet ja varannut majoituksen. Purjehdus on Antin kesäharrastus ja Koskinen käy kaverinsa kanssa Kreikassa purjehtimassa myös talvilomillaan, mutta nyt on Lapin matka varattu, ja on kalliimpi kuin Kreikan reissu. Koskinen stressaa, päästäänkö Lappiin, työkiireet haittaavat perhe-elämää.

Yllätäen päästään Lappiin.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:
Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025

Hellevi Pouta: Mieto

 

Hellevi Pouta: Mieto, Karisto Oy 2019, 207 sivua.

Tämä on Hellevi Poudan kirjaama Juha Miedon itse kertoma elämänkerta. Kirjassa on valokuvia ja henkilöhakemisto, mutta ei Juhan Miedon uran mitalikavalkaadia.

Juha Mieto (20.11.1949) on tunnetuimpia suomalaisia hiihtäjiä. Hänet muistetaan parhaiten olympiahopeasta Lake Placidissa, jolloin hän hävisi kullan sadasosasekunnilla Ruotsin Thomas Wassbergille.  Ajat olivat 41.57,63, Mieto 41.57,64.

Juha Mieto ei saavuttanut henkilökohtaista olympia- tai MM-kultamitalia. Juha Miedolla on henkilökohtaisilta matkoilta kaksi olympiahopeaa Lake Placidista, ja MM-kisoista pronssi Lahdesta 1978, ja hopea Falunista 1974. Viestinhiihdossa Juha Mieto saavutti olympiakullan 1976 Innsbruckista, ja MM-kultaa Oslosta 1982. Olympiakisoista Miedolla on lisäksi viestihiihdossa kaksi pronssia, ja MM-hopeaa. Tuolloin hiihdon MM-kisat järjestettiin joka neljäs vuosi.

Mieto tuli tunnetuksi niukoista häviöistään, sillä Sapporon olympiakisoissa 1972 hän hävisi pronssin kuuden sadasosan erolla Norjan Ivar Formolle, ja hopeakin jäi vain kahden sekunnin päähän.

Juha harrasti nuoruudessa monia lajeja, ja kakkoslaji hänellä oli suunnistus.  Jukolan viestissä Mieto juoksi Kurikan Ryhdin ykkösjoukkueessa neljä kertaa ja tuli avausosuudella ensimmäisenä vaihtoon 1972 ja kolmososuudelta ykkösenä 1978. Mieto osallistui Jukolaan 12 kertaa. Tämän edeltävän tekstin rustailin omasta päästäni, joskin useat asiat mainitaan kirjassakin. Urheilujutuista mainitaan Juhan maratonit ja se, että 197- senttinen Juha Mieto pelasi lentopalloa, yleisurheili, ja heitti moukariakin. 

Juha kasvoi maatalossa, ja teki ahkerasti töitä. Koulupolku jäi kansakouluun. Hän oli Suomen Keskustan kansanedustajana 2007-2011 ja Kurikan kaupunginginvaltuustossa 2013-2017. Intti sujui Kajaanissa 1969-1970, ja Mietaa kohosi kessuksi, kun menestyi Suomi Neuvostoliitto sotilasottelussa. Intin jälkeen Juha työskenteli 17 vuotta Kurikan kaupungilla.

Mietaan ensimmäiset olympiakisat Sapporossa 1972 toivat karvaan neljännen sijan, olympiakisoissa 1976 Juha saavutti viestin hiihdossa kultaa, Mietaa oli kakkososuudella. Vuoden 1980 Lake Placidin kisat toivat kaksi hopeaa. Sadasosan tappio 15 km:lla toi hopeaa, ja kolmen minuutin tappio Zimjatoville toi myös hopeaa viidellä kympillä. Sarajevon kisoista 1984 Juha saavutti pronssia viestistä.

Vuoden 1974 MM-kisat toivat hopeaa 30 km:lla. Suomalaiset eivät olleet siirtyneet lasikuitusuksiin, mitä Ruotsin Thomas Magnusson käytti. Lahden MM-kisoissa 15 km:lla Mietaa jäi viitisen sekuntia kullasta ja sai pronssia.

Juha meni naimisiin ja sai vaimonsa kanssa lapsen. Juha jäi leskeksi ja kasvatti lapsen yksinhuoltajana.

Juhan aktiiviaikana urheilijat olivat amatöörejä, mutta saivat tavarapalkintoja. Pesukoneita saattoi tulla useampiakin. Juhan uran sattui siirtyminen puusuksista lasikuitusuksiin, latukoneet yleistyivät ja 1980-luvulla "keksittiin" luistelu, joka minusta oli seurausta muovisuksista ja latukoneista.

Juha on osallistunut erilaisiin tv-ohjelmiin kuten Hyvin herroihin ja Kymppitonniin. Juha on tunnettu mämmin syöjä. Juha myös edisti vuosia urheilijaeläkettä (jota ei itse saa).

Hyvä kirja

****

*Thomas Wassbergilla on kaksi henkilökohtaista MM-kultaa ja viestikulta ja kaksi henkilökohtaista olympiakultaa ja kaksi viesti kultaa. 

Thomas Magnussonilla oli kaksi henkilökohtaista MM-kultaa.

Ivar Formo (1951-2006) sai pronssia Sapporon 30 km:lla ja voitti 1976 olympiakisojen 50 km:lla kultaa. Ivar Formo myös suunnisti, ja voitti MM-pronssia 1974, ja voitti joukkueensa Lynin kanssa Jukolan viestin 1979.