Eric Knight: Lassie palaa kotiin

Eric Knight: Lassie palaa kotiin, Lassie Come-Home 1940, suomentanut T.J Kivilahti, WSOY 1961 NTK 114, sivumäärä 198.

Eric Knightin kirjan Lassie palaa kotiin nimi kiteyttää hyvin kirjan teeman ja juonen. Lassie, joka on Skotlannin paimenkoiranarttu, on Sam Carracloughin kasvattama koira, jonka seudun kärttyisä ja rikas Rudlingin herttua haluaa ostaa. Lassie odottaa joka päivä perheen 12-vuotiasta Joe-poikaa aina koulun ulkopuolella, ja on esimerkillinen koira. Perhe asuu Yorkshiressä Greenall Bridgellä. Perheen isä Sam on töissä kaivoksella, joka lopetetaan, muuta työtä ei ole tarjolla, ja Lassie joudutaan myymään Herttualle. Lassie livahtaa Herttuan tiluksilta yhä uudestaan, ja siksi koira viedään Skotlannin pohjoiskolkkaan Herttuan tiluksille. Herttua on ilkeydellään karkoittanut sukulaiset läheltään, ainoa joka sietää Herttuan ylimielistä käytöstä on hänen pojantyttärensä Priscilla.

Priscilla ja Herttua ovat Skotlannissa, mutta Lassie karkaa sieltä, alkaa uskomaton matka kotiin. Lassiesta on luvattu löytöpalkkio, joten ihmiset yrittävät sitä pyydystää. Lassie joutuu myös puolustautumaan vihaista saksanpaimenkoiraa vastaan, mutta matka vie kohti etelää: "Varhain seuraavana aamuna Lassie lähti jälleen matkaan. Se ravasi eteenpäin tuolla nopealla, sujuvalla tavallaan, jolla se jätti kilometrin toisensa jälkeen taakseen. Sen lihakset toimivat samassa keskeytymättämässä tahdissa ylös ja alas mäkiä. Se ei pysähdellyt eikä jäänyt epäröimään. .... s. 76.

Matka, joka linnuntietä on 600 kilometriä, ja kuljettuna miltei 1500 kilometriä, on vaikea ja vaivalloinen. Lassieta nälkä vaivaa, ja vaisto ajaa metsästämään jäniksiä. Matkan aikana ihmisistä on kuitenkin eniten harmia, milloin ovat metsästyskoirat perässä, ja milloin ahneet tai tietämättömät ihmiset, milloin ollaan rankkurilla. Lassie saa luodista naarmun, sen kylkiluu murtuu, mutta halu päästä kotiin ei katoa. Osa ihmisistä on hyviä, yksi heistä on kiertävä kauppias ja temppuilija Rowlie, jonka vankkureita Lassien seuraa, ja saa ruokaa ja suojaa. Rowlien vankkureita tullaan ryöstämään ja Lassie puolustaa Rowlie'ta.

Lopulta Lassie saapuu kotiin, laihtuneena, keuhkokuumeessa. Kotiin saapuu myös  herttua. Miten asiat järjestyvät?

Carracloughin perheessä on käyty keskusteluja. Joen näkökulma on otettu huomioon. Sam tuo heikkokuntoisen koiran Herttuan nähtäville. Sam on umpirehellinen, hän ei halua valehdella, mutta Sam on korostanut Lassien joitain piirteitä, lisäksi Lassien tassut ovat naarmuilla, ja koira ontuu, ja on haavoilla. Herttua tajuaa, että koira on Lassie, mutta hän sanoo, että koira ei ole hänen. Herttua ei ole häviäjä, sillä hän pestaa työttömän Sam Carracloughin itselleen koiranhoitajaksi. Tässä nuorikin lapsi tajuaa, että eläimen luottamusta ei voi ostaa, mutta ihmisen työpanoksen saa ostettua helpommin muutamalla punnalla. Loppu on kaikin puolin onnellinen. Priscilla ja Joe ihailevat Lassien seitsemää koiranpentua, joista koulutetaan uusia laatukoiria. Herttuan koirafarmi kukoistaa. Joen kotona isä on saanut työnsä ja itseluottamuksensa takaisin, äidillä on helpompi olla, kun perheessä on rahaa, ja pojalla on lemmikki ja miehellä työ.

Kirjassa on mustavalkoisia kuvia, ne on piirtänyt Marquerite Kirmse.

Eric Knightin Lassie palaa kotiin on minusta varsin laadukas nuorten kirja ja kirja lemmikkieläimen ja ihmisrodun suhteesta. Kehystarinan avulla on käsitelty montaa ihmiselämän teemaa, joitain piikikkäitä huomioita esitetään: "Monet ihmiset tekevät sairauksistaan tai loukkaantumisistaan suuren numeron, puhuvat niistä ja näyttelevät niitä muille saadakseen myötätuntoa. Luonnon tilassa elävien eläinten keskuudessa asia on päinvastainen...." s.93. Tämä on totta ainakin joskus, ja nykyään tilanne on muuntunut, että loukkaantuneita villieläimiä kuvataan mediaan ja tehdään juttuja, ja joita netissä tai tv:stä voi katsella, surkeita ihmisiä, joilla on hätä, ei ehkä niin hanakasti kuvata. Toisaalta ihmisiä, joilla on asiat mallillaan vaikeroivat kuin pikkuvauvat pienimmänkin vastoinkäymisen tullessa eteen, esim perhe matkailee Thaimaassa, mutta itkee itselle ilmaisia päivähoitomaksuja tai itketään lukiokirjojen kalleutta, kun vesa ajaa  lukioon tuliterällä mopoautolla.

*****
Eric Knightin Lassie palaa kotiin on ainoa Lassie-kirja. Eric Knight kuoli vuonna 15.1.1943 Hollannin Surinamissa lento-onnettomuudessa toisen maailmansodan aikana. Knight oli syntynyt 1897, ja oli syntynyt Yorkshiressa Englannissa.

Luulin, että kirjoja olisi enemmän, koska tv-sarjoja ja filmejä on useampia. Ensimmäinen on juuri tästä kirjasta tehty Lassie palaa kotiin vuodelta 1943. Sen jälkeen vuoteen 1951 asti tehtiin viisi lisäfilmiä. Vuoden 1946 filmissä Courage of Lassie näytteli koiran lisäksi Elizabeth Taylor ja Frank Morgan. Sen jälkeen on tehty eri formaatilla vielä kuusi filmiä, viimeisin vuonna 2005. Lassiesta on tehty tv-sarjaa kuuluisin ehkä ajanjakso 1954 -1957, mutta sarja jatkui vuosina 1957-1964, 1964 - 1970, 1970-1971 ja vielä  1971 -1973.

Youtubessa on paljon Lassie-jaksoja

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä, Otava 2016, sivumäärä 412.

Sirpa Kähkösen Tankkien kesä on seitsemäs osa hänen Kuopio-sarjastaan. Tarina alkaa lauantaina 17.8.1968 Hertta Miettisen pienistä hautajaisista, jonne saapuu Helsingistä sotaorpo ja lääkäri Johan Kelon kasvattipoika arkkitehti Juho Tiihonen. Hautajaisissa ovat myös kätilö ja aviotonta lasta odottava Mari  Martiskainen ja hänen äitinsä Helvi, Hilda Tuomi ja hänen saattajanaan Stella Mertanen.

Tapahtuma-aika on viikko alkaen lauantaista 17.8.1968 eli viisikymmentä vuotta sitten. Viikkoon osuu Tsekkoslovakian miehitys 21.8.1968. Tarina etenee ja kertojan vuoro vaihtuu jatkuvasti, kertojia on toistakymmentä. Juho Tiihonen on ehkä eniten äänessä, mutta vuoro vaihtuu useasti ja eräät elottomat esineet, ja pihapuutkin saavat suunvuoron. Kertojat tarkkailevat nykytilaa, ja ehkä pohtivat tulevaisuuttakin, mutta päähuomio on omissa ratkaisuissaan.

Juho Tiihonen palaa kotikaupunkiinsa, ja katselee myös miljöötä. Hänen kasvatti-isänsä lääkäri Johan Kelo pohtii paljon parisuhderatkaisuja. Tuomien perhe on keskiössä. Hilda  ja hänen veljensä kommunisti Lassi Tuomi ja hänen aatetoveri Eino Tiikkainen. Lassi Tuomi ja Eino Tiikkainen ovat joutuneet istumaan vankeudessa Tammisaaressa aatteensa vuoksi 1930-luvulla, ja vankeus on jättänyt jälkensä. Lassin luona on hänen tyttärentyttärensä Hilla, joka on eloisa ja viisas lapsi, ja jonka kanssa Lassi viihtyy. Lassi on hyvä isoisä, mutta vankila-ajat ovat jättäneet jälkensä, mutta myös käynnit Neuvostoliitossa aiheuttaa välillisesti stressiä. Lassi vatsa reistalee, ehkä jo lopullisesti. Myös Johan Kelon vapina viittaa Parkinsonin tautiin. Liikemies Ensio Mertasella on terveysongelmia ja pohtii Ruotsiin muuttanutta tytärtään Ullaa. Eino on Stellan isä, ja hänen vaimonsa on Edith. Hilda Tuomi pohtii veljiensä kohtaloa itärajan takana. Lassi, joka on ollutkin itarajan takana, miettii vankeusaikaansa, ja muuta punatoimintaansa.

Viikon aikana Tsekkoslovakiassa tilanne kärjistyy ja "Varsovan liiton tankit ylittävät Tsekkoslovakian rajan". Kaikki luultavasti tietävät kenen tankkeja loppujen lopuksi ne olivat, tai kenen käskystä raja ylitettiin. Lassi on kirjan henkilöistä varmastikin ainoa, joka on uskollinen Neuvostoliitolle, ja on varmasti sitä mieltä, että Prahan keväässä ylitettiin raja, jonka takia rajan ylitti neuvostoarmeija. TV-uutisista vyöryy olohuoneisiin myös Biafran lasten hätä, joka järkyttää. Varsovan liiton ratkaisukin säikäyttää, ja joukolla pohditaan Ruotsiin muuttoa, ja kaksi sinne lähteekin.

Kirjan suurin anti on kuitenkin henkilöiden pohdiskelut. Mari Martiskainen pohtii lasta ja sen syntyä, ja häpeääkin. Mari, Juho, Stella tuntevat rakkautta, ja haluaisivat saada sitä. Stella on edelleen ihastunut Juhoon, joka taas on ihastunut Saaralottaan (Charlottaan), joka on lähtenyt Saksaan äitinsä kanssa. Mari taas tuntee vetoa Arvi Hujaseen, joka asuu Eskilstunassa ja on perheellinen, mutta on käynyt hieman aiemmin Kuopiossa. Lääkäri Johan Kelo taas pohtii Mizziä, Charlottan strippariäitiä.

Ihmisten välillä on myös kitkaa. Toimittaja Ilmari Lehtivaara, jolla oli sodan aikana natsisympatioita, kostaa nyt kynällä, vaikka Johan Kelo on hänet itsemurhayrityksen jälkeen saanut kuiville.

Hilla edustaa nuoruutta. Hänen asenteensa on avoin ja ihmettelevä. Hänen suhteensa Lassiin on myös kuvattu hyväksi. Suhteessa on paljon lämpöä ja herkkyyttä. Lassin tarinassa on paljon samaa kuin Kähkosen teoksessa Vihan ja rakkauden liekit. Olen blogannut Kuopio-sarjan teoksesta Jään ja tulen kevät, jossa eletään välirauhan aikaa sekä jatkosodan aikaisia kesäpäiviä tarkasteleva Hietakehto. Tannkien kesä jälkeen ilmestyi Muistoruoho.

Kirjasarjan lukeneille tässä on varmasti selityksiä, päätepisteitä ja nostalgiaa,. Stella kerää muistoja ääninauhoille. Kuopio ja koko Suomi on muuttumassa, vanhoja taloja jyrätään, uusia rakennetaan.

Tankkien kesästä ovat bloganneet myös  Arja, ja Liisa.

Sirpa Kähkönen (s.1964) on kirjoittanut Tankkien kesästä hyvän päättöosan Kuopio-sarjaan, mutta voihan tarinaa vielä jatkaa Hilla on nuori, Mari on saamassa lasta. Menevätkö Stella ja Juho tahoillaan avioon?
*****
Sirpa Kähkösen paras teos on minusta Graniittimies.

Sirpa Kähkönen voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2023 teoksella 36 uurnaa, väärässä olemisen historia

Henning Mankell: Ennen routaa

Henning Mankell: Ennen routaa, alkuteos Innan frosten 2002, suomentanut Laura Jänisniemi, Otava 2003, sivumäärä 553.

Teoksen epilogi tapahtuu marraskuussa 1978 Guyanan viidakossa Jonestownissa, missä Jim Jonesin toteuttama 'itsemurha' tuhosi miltei tuhat Kansan temppelin lahkolaista, mutta kirjan ruotsalaista maanikkokonnaa eivät luodit tavoittaneet vaan hän menee kokoamaan ajatuksia ja rahaa USA:han toisen huijarin luo ja lopulta tulee Ruotsiin ja Ystadiin. Ystadin liepeillä havaitaan 21.8.2001 palavia joutsenia, ja seuraavaksi palava sonnin mullikka. Kaikki tehdään Raamattua lukien ja ohjeita ylhäältä saaden. Toiminta poikii rikoksia ja kuolleita, jotka ovat kirjan rikosjuoni, jota en alla käsittele.

Henning Mankellin Ennen routaa -kirjan päähenkilö on kuitenkin täysissä järjissä oleva Linda Wallander, joka on vihdoin löytänyt kutsumuksensa ja valmistunut poliisiksi Tukholmassa. Linda aloittaa syksyllä Ystadin poliisiasemalla. Linda tapaa vanhan teiniaikojen ystävänsä Anna Westinin, joka opiskelee lääkäriksi Lundissa. Annan isä Erik Westin on kadonnut jo 1970-luvun lopussa, kuitenkin Anna uskoo nähneensä isänsä. Seuraavaksi 27.8.2001 Anna katoaa. Linda alkaa sekä ajan kulukseen että kiinnostuneena selvittämään Annan katoamista, josta puhuu sekä isälleen, että Annan äidille. Lindan tutkimusmetodit ovat sangen merkillisiä, hän tiirikoi Annan asunnon oven, ja lueskelee tämän päiväkirjaa, jossa on maininta "ilkeistä sotilaista, jotka ärjyvät". Rikokseen ja rikollisiin liittyy minusta eräitä hieman epäuskottavia piirteitä, mutta teoksessa on pääkonnien ajatukset esitelty kiinnostavasti.

Virallinen poliisi saa tutkittavaa, kun vanhoja ruotsalaisia polkuja tutkinut nainen Birgitta Medberg murhataan. Hän seurasi polkua, ja kohtasi oman elämänsä polun pään. Murha on hyvin raaka ja verinen. Poliisia tarvitaan rikosjuonen selvittämisessä paljonkin. Linda otetaan mukaan jopa tutkimusryhmään, sillä hänellä on monesta tapahtumasta eniten tietoa.

Kirjassa Linda käy läpi omaa elämäänsä, eli Kurtin ja Monan avioliittoa tarkastellaan toisesta näkökulmasta. Kurtilla ja Monalla oli riitoja, mutta Mona oli Kurtin suuri ja ainoa rakkaus (Lindan mielstä, traagista, kun Mona oli itsekäs ja ilkeä). Tässä teoksessa Mona asuu "kamreerinsa kanssa". Irvokkain on kohtaus, jossa Linda menee äitinsä luo, joka on alasti ja juo votkaa pullon suusta. Lindalla on ammattihaaveet ja poikaystävät vaihtuneet. Tässä teoksessa kiinnostaa Boräsista kotoisin oleva poliisi Stefan Lindman, joka ei tule olemaan Lindan lapsen isä eikä aviomies. Linda tapaa pian saattohoitoon keuhkosyövän takia menevän Stefan Widenin, joka on ainoa Kurt Wallanderin ystävä, johon hän pitää yhteyttä. Kurt on minusta työnarkomaani, hän yrittää hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin, eikä hän ole koskaan laskenut työtuntejaan, eikä pystynyt erottamaan työtä ja vapaa-aikaa. Hän on osittain siksi aina myöhässä, ja ymmärrän Monan ärtymyksen tästä asiasta. Kurt kävi pelaamassa isänsä luona korttia ja puhumassa. Isä oli joustamaton ja jäykkä, eikä pitänyt poikansa uravalinnasta. Linda piti isoisästään, ja päinvastoin. Lindakin tunnustaa, että isoisä oli hankala.

Kurt, joka  etsii uutta asuntoa, muistelee kuolleita, myös murhaajia. Irene Ander ja Stefan Fredman ovat molemmat tehneet itsemurhan, mutta ovat jääneet Wallanderin muistiin. Irene Ander kosti äitinsä ja muiden naisten murhat, samoin Stafan Fredman omassa psykoosissaan kosti sisarensa kohtalon. Molemmissa tapauksissa virallinen oikeusjärjestelmä ei ole pystynyt estämään, eikä edes tutkimaan rikoksia, saati antamaan rangaistusta rikolliselle. Tämä asetelma tuntuu olevan Mankellille tyypillinen. Kurtin suhde Baibaan on lopullisesti katkennut. Baiballa on uusi mies, saksalainen insinööri.

Ajallisesti kirja päättyy 11.9.2001, ja teemallisesti sen ajan alkuun, jossa terrori-iskuista on tullut vitsaus, joka kuin virus muuntuu, mutta iskee ajoittain mutta toistuvasti.

Teoksen nimi tulee siitä, että Wallanderit pohtivat, onko oikein sanoa ennen pakkasta vai ennen pakkasia. Isoisän toisen vaimon Gertrudin sisar äidinkielenopettaja Elvira pitää oikeana muotoa ennen pakkasia, tai muotoa ennen routaa Innan frosten. Tällaisia asioita pohtimalla saadaan kirjasta 550-sivuinen tiiliskivi.

Henning Mankellin Ennen routaa on pitkä summaus siihenastiselle Wallander-sarjalle.  Teos on laadukas, ja teemoiltaan hyvin ajankohtainen, se puhuu järjettömästä väkivallasta ja fanatismista.
*****
Henning Mankell (1948 - 2015) oli ruotsalainen kirjailija, jonka tuotanto oli erityisen laaja.
Kirsten Jacobsen on kirjoittanut Mankellista haastatteluihin perustuvan kirjan. Mankellin esikoisteos oli nimeltään Panokset.

Wallander-sarja:
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)

Tanssinopettajan paluu (kertoo poliisi Stefan Lindmanista, joka alkaa seurustella Lindan kanssa, Linda on Rauhattomassa miehessä toisen miehen "oma")

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen, Siltala 2018, sivumäärä 269.

Kirjailija Kari Hotakainen on voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2002, vuonna jolloin kilpa-ajaja nuori Kimi Räikkönen ajoi ensimmäistä kauttaan McLarenilla. Tässä kirjassa yhdistyy paljon suomalaisuutta Hotakainen osaa kuvata suomalaista yksinäistä miestä missiossa. Juoksuhaudantie on siitä loistava esimerkki. Omaa tietä on kulkenut Kimi Räikkönen, alkuun isän ja äidin avittamana karting-radoilla, sitten isommissa sarjoissa, ja F1:ssä 2001 alkaen. Kimi Räikkönen on yksi suosikeitani, olen oikeastaan lukenut kaikki kirjat, ja lehtijutut hänestä. Tämä on ensimmäinen, jossa KImin panos on merkittävä. Kimi on oman tiensä kulkija, ja todellista juoksuhautaa se on välillä Suomessa ollut, kun media heittää kuraa, ja kanssakilpailijat itkevät ja vouhottavat, mutta Kimi menee omia ajolinjojaan, välillä ralliinkin poiketen. Kimissä on minusta yksi piirre ylitse muiden "asenne", hän ei spekuloi, arvostele muita, eikä itke ja vaikeroi kaiken aikaa epäoikeudenmukaisuudesta. Kirja kertoo tavallaan vaikeasta tiestä huipulle, varattomuus ei ollut este, kielitaidottomuuskaan ei ollut, pitää olla rohkeutta yrittää.

Hotakainen on loistava kirjoittaja, ja Kimi on loistava ajaja, se ei kuitenkaan takaa hyvää kirjaa. Hotakainen on viettänyt Kimin kanssa aikaa, ollut kilpailuissa, ja kotona. Luultavasti nämä kaksi julkisuuteen nähden ujot miehet ovat tulleet keskenään toimeen, sillä kirja on aivan loistava. Sain tämän yllättäen lahjaksi Kimin ja Hotakaisen nimmareilla perheenjäseneltä, joka oli jonottanut sen Kampista, ja luin koko kirjan perjantai-illalla ja lauantaina ennen Paavo Nurmi Maratonia.

Olen lukenut näitä toimittajien tekemiä henkilökuvia, ne ovat usein teennäisen makeita, mutta tämä on tolkullinen, puhutaan jonkin verran kisoista, paalutetaan lapsuuden valintoja, ilmenee uran alku, mutta ei kehuta itseä ja haukuta muita. Tämä sopii myös sellaisille, jotka eivät ehdi lukea kirjaa kerralla loppuun, vaan siellä on tunnettuja kohtia ja lopussa on tilastot, ja tokaisut, ja kuvakavalkadi on aivan upea.

En uutuuskirjasta halua paljastaa oikeastaan mitään, mutta minulle uutta oli isän kuoleman tummat taustat, jotka on jo raportoitu Ilta-Sanomissa, Kimin pitkä ja kiinteä yhteys Toni Vilanderin kanssa. Eniten nauratti ja yllättikin Kimin inttikokemukset "punttikselta". Kimi kuten Kari Hotakainen ovat eri planeetalta kuin nyky F1-kuskit ja kirjailijat. Uudemman polven kuskit katsovat, onko tukka hyvin, ja puhuvat täysin mainoskieltä, poikkeuksena ehkä Max Verstappen, joka ärsyttää, mutta joka on tänä vuonna minusta henkisesti kehittynyt ja peitonnut tallikaverinsa niin, että tämä vaihtaa tallia, jossa voi juoda sukkamehujaan. Myös Alonso sai tarpeekseen, tai sitten Alonson jatkuvasta itkemisestä saatiin tarpeeksi. Arvostan myös Kimin kanssakulkijoita ja myös manageri Robertsoneja. Hotakainen vertaa Kimiä vuoden 1976 maailmanmestari James Huntiin (1947 -1993), jonka asenteessa ja elämäntavoissa oli samaa kuin Kimin raikulivuosissa.

Tämä kirja on kaunokirjallisestikin hyvä, se paljastaa oikeasti tosi Kimin Kimi-Matiaksen, jota ei siloitella, ja on tiivistetty sivulla 234: "Kimi on hyväsydäminen mulkku", tätä tosin vielä rikastetaan sanomalla, että hän on lapsirakas ja huumorintajuinen, varautunut, ujo, suora, hauska ja rakas. Kirjan herkkä ydin on Kimin kasvu seestyneeksi isäksi.
12.9.2018
Tämän jälkeen Monzan viikonloppuna Kimi saavutti paalupaikan, ja oli kisassa kakkonen. Ferrari ei jatka sopimusta, vaan Kimi siirtyy F1:ssä mistä aloittikin, eli Sauber-talliin.

Kulta Heikki on kirjoittanut Kimin urasta teoksen Iceman

Liisa Vuoristo: Villikot ja vieras Olli

Liisa Vuoristo: Villikot ja vieras Olli. WSOY, Lasten Toivekirjasto 1959, sivumäärä 133.

Liisa Vuoriston lastenkirja Villikot ja vieras Olli kertoo lämpimästä kesästä, jossa lapset kirmaavat ilman koulu- ja somehuolia. Rahalla on arvoa, lapsilla on sadan markan kolikoita, hevoset vetävät kärryjä, ja järvissä saa ja voi uida ja harjuilla telmitään.

Tarina alkaa, kun Maijan ja Laren naapuriin tulee hevosen vetämä muuttokuorma. Kovaääninen ja riitainen Virtaska muuttaa vuokralle. Virtaskan huudon kohteena ovat kaikki lähellä olevat. Isoimman desibelimäärän saa Olli, jonka juorutaan olevan Virtaskan veljenpojan. Ollin tarina aukeaa hiljalleen. Hän elää kurjissa olosuhteissa, äiti on kuollut ja isä on merillä radiosähköttäjänä. Virtaska itse syö kuppiloissa, mutta Olli ei saa kunnon ruokaa. Kämppä on täynnä rojua, ja on kuin pommituksen jäljiltä. Muut lapset auttavat Ollia. Lapset nuuskivat Virtaskan asioita, ja lopulta paljastuu, että hän on varastetun tavaran kätkijä, ja poliisi vie Virtaskan ja hänen mieskumppaninsa. Ollin isä onneksi ilmaantuu paikalle ja ottaa Ollin mukaansa. Ollin tarina on lopulta aika pieni osa kirjasta.

Tytöillä on oma salaseura Esmeraldan Oikeuden Miekka, ja pojilla omansa. Tytöt ovat tässä kirjassa viisaampia ja vikkelämpiä kuin pojat. Tytöt käyvät uimassa, ovat ulkona, ja salaseuransa avulla pistävät poikia ruotuun. Pojat myyvät juhannuskoivuja naapureille, mutta vohkivat aina koivun itselleen ja myyvät sen uudestaan. Tytöt laittavat pojat kuriin.

Miljöön kuvaus on hienoa, lehmiä on ja niitä lypsetään, lapset vievät maitoa veneellä. Yhdellä naapurilla on sikoja. ...

Liisa Vuoriston Villikot ja vieras Olli on minusta varsin realistinen ja syvällinenkin lastenkirja. Lapset ovat aivan tavallisia lapsia, kuten aikuisetkin. Kirjan tuokiokuvat heijastavat omaa aikaansa hyvin. Vaikka televisiota ei ollut, oli kuitenkin haaveita. Tytöt harjoittelevat näyttelemistä ja haluaisivat olla filmitähtiä, he eivät kuitenkaan jumitu haaveilemaan. Syvällisyyttä on minusta se, että vanhemmat esitetään hyvinä ja huonoina, rötöksiä ja köyhyyttä oli jo tuolloin. Usein mennyt aika koetaan vain hyvänä. Minusta kirjan perusvire on hyvinkin pirteä, ja mikä tärkeintä se esittää lapset tasa-arvoisina. Tytöt osaavat ja pystyvät siinä kuin pojatkin ja paremminkin. Kansi tosin edustaa tyttöjen peruskuvaa, eli tytöillä on keltaiset ja punaiset mekot, tukka letitettynä, siinä ei tosin ole minusta mitään pahaa, tytöllä tai pojalla voi olla hame, vaikka ei ole pakko, tai housut tai ihan mitä vaan lettejä ja rusetteja.

****
Liisa Vuoristo (1927 - 2009) oli ahkera kirjoittaja, ja myös kirjoittanut aikanaan suosittua radiokuunnelmasarja Kantolan perhettä, joka alkoi jo 1976, ja jota tehtiin yli 500 jaksoa aina 2000-luvun alkuun asti. Liisa Vuoristo syntyi Tampereella. En tunne Tamperetta kuin turistina, mutta ainakin siellä on järvi ja harjuja, lisäksi nykyisin raitiovaunutyömaa.

Reijo Mäki: Keltainen leski

Reijo Mäki: Keltainen leski, Otava 1999.

Keltainen leski on pesunkestävä Vares-seikkailu. Juonen kehittely on hidastempoista, mutta tapahtumia riittää ja tämä on minusta hyvinkin laadukas varestelu.

Jussi Vares täyttää kesällä 40 vuotta, hän pohtii elämän rajallisuutta. Jussi ajattelee kaiholla myös armeija-aikaansa. Petri Jakonen on Vareksen inttikaveri, joka epäilee vaimonsa käyvän vieraissa. Todellisuudessa hän käy kokeeksi miehen tutuissa, eli on yön Jussin kanssa. Kapteeni Jakonen sijoittaa kuulan kalloonsa. Hautajaisten jälkeen Jussi vetäytyy setänsä sotaveteraani Valtteri Vareksen luo maalle murjottamaan. Jussin uniin tulee myös Kuoleman kapellimestarissa tapettu entinen kihlattu Krista.

Eeva Sunila on yläkoulun historian opettaja. Kun Eevan kihlattu ekonomi Antero Kraft sai pitkän vankilatuomion talousrikoksista, Eeva lähti suorittamaan ensimmäisten naisten joukossa vapaaehtoista asepalvelusta. Sen jälkeen Eeva Sunila palaa töihin opettajaksi, mutta hänellä pyyhkii huonosti. Hänen veljensä on tehnyt mittavat velat, ja häipynyt. Takaajana Eeva saa maksaa veljensä velkoja yli puoli miljoonaa markkaa.

Talousrikollinen K.E Miesmann konnailee Helsingissä. Hän lahjoo atari-poliisi Mikko Koiteretta. Mikko Koitereella on perhe, vaimo ja lapsi, mutta Mikko hakee viihdykettä pornoluolista.

Antero Kraft haluaa pois vankilasta, hän höynäyttää Eeva Sunilaa. Hän kertoo, että jemmassa on 13 miljoonaa markkaa. He menevät naimisiin, ja karkaavat häistään tai Kraft siis vankilasta.Kraftilla ei todellisuudessa ole tunteita Sunilaa kohtaan, vaan häntä kiinnostaa ja kiihottaa Ifegenia Multanen, joka taas viihtyy hyvin K.E Miesmannin sängyssä. Miesmann haluaa puolestaan Kraftin rahat, Miesmannin apuna on dynamic-duo eli Tetsuo Sinkkonen ja Jari 'Hillosilmä' Munck. Eeva Sunila epäilee Anteroa, ja katsoo tämän kännykkää, hänelle selviää, että Antero soittelee Ifegenialle

Tässä on ainekset yhteenottoon, jokaisella on omat halut, mutta he ovat salanneet todelliset motiivinsa. Kaikkia kiinnostaa ainakin 13 miljoonaa markkaa.

Jussi Vares poikkeaa Mynämotelliin, jossa ovat sekä Kraft ja Sunila, sekä heidän autonkuljettaja Hurme. Tetsuo ja Hillosilmä, tulee tappamaan heitä. Paikalle pelmahtaa myös petollinen Ifegenia Multanen. Jussi Vares on ollut kertausharjoituksissa samaan aikaan kuin Sunila on ollut asepalveluksessa. Jussi on ollut Sinisten vänrikki, ja Sunila keltaisten kersantti. Vänrikki on jäänyt harjoituksissa kersantti Sunilan vangiksi. Koitere on ollut Vareksen ja Sunilan kanssa samoissa kertausharjoituksissa sotapoliisina

Konnat ovat tappaneet Kraftin autonkuljettajan Jarmo Heinon. kun Jussi tulee kenttälapiolla tilanteeseen. Kun tilanne on ohi, konnat nuolevat kuhmujaan, ja Jussi vie Eevan asunnolleen Turkuun. Heillä synkkaa hyvin yhteen. Kraftin viisari ei värähdä sen sijaan Ifegenian kanssa.

Kirjan loppuosa antaa ratkaisun, miten käy rahojen, Eevan, Jussin, Koitereen ja konnien. Eevan ja Jussin pitää selvittää, missä rahat ovat, löytää ne ja saada mukaansa. Miesmannilla on toimeksiantajansa, jotka haluavat massinsa takaisin ....

Vares-genressä Keltainen leski osoittautuu hyvin pohjustetuksi vauhdikkaaksi seikkailuksi. Tämä on sarjan parhaimmistoa.

*****

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996

Toni Morrison: Paratiisi

Toni Morrison: Paratiisi,  Paradise 1997, suomentanut Seppo Loponen, 2010, sivumäärä 414.

Toni Morrisonin Paratiisi -kirja alkaa vuonna 1976  kun yhdeksän miestä hyökkää Oklahomassa Rubyn kaupungin lähellä olevaan entiseen luostariin puhdistaakseen paikan viidestä naisesta ja lopettaakseen jumalattoman menon  ja he ampuvat ensin valkoisen tytön....

Romaani on jaettu osiin ja ensimmäisessä osassa Rubyssa asuvat miehet tunkeutuvat maaseudulla naisten asuttamaan yhteisöön, jota he pitävät jumalattomana. Romaanin osat on nimetty naisten mukaan, joista pääosa on kommuunin jäseniä. Tarinat liikkuvat eri aikatasoissa, ja tarkastelevat tilannetta eri ihmisten näkökulmasta ennen väkivaltaista hyökkäystä. Entisten orjien jälkeläiset, yhdeksän miehen jälkeläiset ovat perustaneet ensin Havenin kaupungin ja sitten Rubyn. Suvut arvostavat aviolittoja sukujen kesken. Teoksessa selviää  olennainen Rubyn ja Havenin kaupungin synnystä, historiasta, ja Morganin kaksosten Deaconin ja Stewardin elämästä.

Romaanin ensimmäinen osa Mavis esittelee Mavis Albrightin. Mavisin mies laiskottelee ja juopottelee päivin ja käpälöi öin, perheessä on liuta lapsia, joista Mavisin vastuu on liian suuri. Kun Mavisin pienet kaksoset kuolevat Cadillacin takapenkille. Mavis pakenee pois Cadillacilla Los Angelesiin. (Kaksoten kuolema? Onko kyse piittaamattomuudesta vai tarkoituksesta?)
Pakomatkalla bensa loppuu ja Mavis päätyy isolle rakennukselle, jossa tapaa Connien. Paikka on entinen arapaho-intiaanien koulu, ja luostari, jonka puutarhoja Connie viljelee. Paikassa on Äiti, vanha nainen. Mavis on luostarissa, kun verilöyly tapahtuu 1976, hän on huomannut välien kiristymisen.

Grace on kakkososan nimi. Grace eli Gigi esitellään epäsuorasti, kun hän saapuu Rubyyn. Hänet huomaa K.D, joka läpsäisee tyttöystäväänsä Arnette Fleetwoodia, joka huomauttaa poikien olevan kiinnostuneita naisten rinnoista. Oletettavasti K.D:tä on kiinnostanut muukin, sillä Arnette on ollut raskaana hänelle. Arnette ei halua aborttia eikä mennä naimisiin. Gigi on ollut yksissä Mikeyn kanssa. Tiet ovat eronneet Mikeyn kolmen kuukauden linnareissun vuoksi. Gigi saa kyydin ruumisautolta Luostariin, kun entisen Luostarin Äitiä haetaan viimeiselle matkalle. KD käy telmimässä Gigin kanssa Luostarissa, kunnes Gigi heittää KD:n pellolle.

Kaikki luostarin hahmot ovat kokeneet kovia, on ollut hankalat kotiolot, ja on hyväksikäytetty. Myöhemmissä luvuissa Seneca ja Pallas saapuvat Luostariin muuttaa yhteisöön. Kommuunia pitää kasassa Consolata, joka on raiskattu katulapsi Brasiliasta. Luostarin abbedissa Mary Magna otti Consolatan mukaansa ja toi luostariin, jossa pidettiin intiaanien koulua. Intiaanien lapset ilmeisesti otettiin kouluun pakolla. Penny ja Clarissa olivat viimeiset intiaanioppilaat. Koulu loppuu lahjoitusrahojen puutteeseen, ja siihen, että koulu opettaa intiaanit pois ikiaikaisista tavoista, ja olemaan ylimielisiä sille, mitä ennen intiaanit pitivät elämässä arvokkaana, tämä kyynismi on Morrisonin kirjasta, ei oma tulkintani, mutta varmasti pitää paikkaansa.

Pääosa kuvailusta kohdistuu kaupunkilaisiin. Entiset orjat ovat perustaneet kaupunkeja Oklahomaan ensin Havenin ja 1950 Rubyn. Maat on ostettu intiaaneilta. Asioista päättävät yhteisön tukipilarit, joista vaikutusvaltaisimpia ovat Morganin kaksoset Deacon ja Steward. Kaksoset menevät toisen maailmansodan jälkeen naimisiin. Deaconin vaimo on Soane ja Stewardin vaimo on Dovey. Kumpikaan avioliitto ei ole onnellinen. Deaconin pojat kuolevat Vietnamin sodassa, Stewardin avioliitto on lapseton. Steward pohtii yhä enemmän nuorten kapinaa vanhoja kohtaan. Uskonnolliseen keskukseen Uuniin on ilmestynyt nuorten kirjoituksia. Luostarin Consolatalla oli vuonna 1954 suhde Deaconin kanssa. Se loppuu, kun Deaconin vaimo Soane tulee käymään yhteisöön. Soane ystävystyy Consolatan kanssa, sillä tämä pelastaa Soanen pojan Scoutin hengen.

Kirjassa on paljon ristiriitoja. Miesten ja naisten välillä on jännitteitä. Intiaanit on näkymätön alistettu joukko. Rubyn miehet näkevät nuorten arvojen nousun, mutta eivät hyväksy niitä. He ovat kyvyttömiä käymään keskustelua ja näkemään omaa vastuutaan. KD:n toiminta on täysin vastuutonta, hän pölyttää naisia, ja vierailee Gigin luona luostarissa. Hän on kuitenkin saattanut Arneten jo 15-vuotiaana raskaaksi. KD ei kanna vastuuta, eikä hänen syykseen laiteta mitään. Kaksoset ovat KD:n enoja.

Kirjassa on sisäkkäin tarinoita tai novelleja, jotka punovat värikkään ja irvokkaan tarinan. Yhteisö on hyvin sisäänpäin lämpenevä. Patricia Cato on opettaja koulussa. Hän on tutkinut yhdeksän suvun tarinoita, hän on liittänyt tarinoita sukupuun oksille. Patricia on ensimmäinen, jonka äiti on valkoinen, hänen asemansa on yhteisössä alempi. Hänen tyttärensä Billie Delia käyttäytyy ongelmallisesti, mutta se yllättäen laitetaan Luostarin syyksi.

Kaikki huipentuu verilöylyyn.

Verilöylyn motiivi
Verilöylyn motiivia on vaikea ymmärtää, miksi Rubyn johtavien perheiden edustajat ottavat lain omaan käsiinsä ja miksi etunenässä ovat kaksoset, jotka ovat rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Stewardin vaimo Dovey pohtii miehestään, 'että luuliko että he ovat valkoisen lain ulkopuolella, koska elävät kaukana siitä'? s. 375. Tätä kohtaa ihmettelin, mutta oletan valkoisen lain tarkoittavan liittovaltion lakia. Tappaminen on kaikkien lakien vastaista.
Rubyn miesjoukkio on ilmeisesti eristynyt omaan erinomaisuutensa, eivätkä hyväksy erilaisuutta, ja näkevät sen uhkana ja syyttävät Yhteisön naisia kaikista tapahtumista.
Deaconilla oli suhde Consolatan kanssa. Pitääkö Deacon Consolataa syyllisenä omaan aviorikokseensa?
Näkeekö Steward oman lapsettoman avioliittonsa yhteisön syynä?
Billie Delian omalaatuinen käytös ei johdu Luostarin väestä, vaikka Billie Delia karkasi Luostariin.
Koska Deaconin pojat ovat kuolleet, ja Stewardin avioliitto on lapseton, heidän sisarensa poika K.D on suvun perinteen jatkaja. Luostarin naisten keimailu ja kekkulointi häissä oli viimeinen pisara. Sen sijaan väitteet siitä, että Luostarissa olisi tehty abortti Arnetelle eivät pidä paikkaansa. Tosin Arnette pakeni luostariin, mutta hakkasi vatsaansa nyrkillä ja eräillä muilla tavoin yrittäen surmata sikiötä. Lapsi syntyy kuitenkin elävänä mutta menehtyy.
Jälkiselvittelyissä nostetaan valkoisten laki uudelleen esiin. Ihmetellään, että virkavalta ei saavu, vaikka valkoinen tyttö on surmattu (kuka, se ei koskaan selviä). Yhteisössä todetaan, että valkoisten lain he välttivät, mutta ei lopullista tuomiota.

Toni Morrisonin romaanit sisältävät maagisia elementtejä niin tässäkin, ja magiaa liittyy veriyön tapahtumiin, eikä kaikille naisille käy huonosti.

Miesyhteisössäkin Deacon tajuaa, että ei tunnekaan veljeään, eikä hyväksy hänen tekojaan. Sama tapahtui kaksosten isoisälle legendaariselle Zechariahialle, jonka oikea nimi on Coffee. Coffee joutui eroamaan virasta sisällissodan jälkeen. Hän ei kuitenkaan suostu tanssimaan valkoisten laukausten tahdissa, kuten hänen veljensä Tea. Zechariah eli silloin Coffee lähti  lähti yksin (ilman Tea:ta) ja oli valmistamassa Uunia ja sen tekstejä. Uuni kuvaa pyhää Raamattua, joka on yhteisön keskus.

Toni Morrisonin Paratiisi on kirja, jossa rotuasia on äärimmäisen tärkeä, vaikka välillä tuntuu, että sen päähenkilöt olisivat valkoisia, koska he hallitsevat yhteisöä ja ovat rikkaita. He ovat ylpeitä historiastaan ja rodustaan. He ovat tulleet (on tuotu)  Amerikkaan 1700-luvulla. Patricia on ensimmäinen lapsi, joka on syntynyt avioliitosta, jossa molemmat vanhemmat eivät ole mustia. Patricia tutkii perheiden sukupuita ja yhdistää tarinoita niihin. Kanta-isä Zechariah Morgan ja muut tervakannot pitivät huolta, että avioliittoja ei solmita ulkopuolisiin. Morganin kaksoset hallitsevat yhteisöä ja ovat vauraita. Sotien yhteydessä, ja kun perheistä on lähtenyt ihmisiä ulkopuolelle, on ollut järkytys huomata, että samat ennakkoluulot ovat voimissaan.  Martin Luther Kingin murha nousee esiin tekstissä monta kertaa yhä uudelleen ja uudelleen. On myös heittoja, jotka osoittavan ihmisen värin. "Mitäs väkeä nuo on? Eksyneitä ihmisiä vai eksyneitä valkoisia?"

Paratiisi -romaani muistuttaa kerronnaltaan ja teemoiltaan toisen nobelistin William Faulknerin romaania Kun tein kuolemaa. Paratiisi -kirjan ristiriita ei ole pelkästään rodullinen vaan sukupolvinen ja sukupuolinen. Olen hyvin huolissani Suomessa vallitsevasta kaksinapaisesta keskustelusta, jossa molemmilla ääripäillä on lähinnä oma napa. Twitteriin tulee tekstiä, mutta asioista ottaa vastuun hyvin harva, jos kukaan.
****
Toni Morrison (s.1931) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1993. Toni Morrisonin nimi on alun perin Chloe Anthony Wofford. Hän on siis musta ja nainen, ja tietää siis yhteiskunnasta sellaista, mitä valkoinen mies ei ole voinut kokea. Morrison on ollut ainakin toimittajana, tämä on hänen kolmas romaaninsa.

Nobel-palkinnon perusteluissa mainitaan, että "romaanit ovat visionäärisiä ja runollisia ja antavat näkemyksensä amerikkalaiseen todellisuuteen", käännös ei ole ollenkaan sanatarkka, mutta minusta ajatus jotenkin välittyy tästä.

Olen blogannut Toni Morrisonin Solomonin laulusta ja Jazzista