Satu Rämö: Disa, WSOY 2026, sivumäärä 438.
Islannissa asuva suomalainen Satu Rämö on päässyt Hildur-sarjassa jo kuudenteen osaan. Sarjan kirjoja on myyty ennen tätä osaa 1,5 miljoonaa ja käännösoikeudet oli myyty 29 maahan.
Kuudes osa on Disa. Disa seikkaili jo kakkososassa ja edellisessä viidennessä osassa. Disa on hieman samanlainen hahmo kuin Stieg Larssonin Lisbeth Salander eli päähän potkittu tyttö, joka taistelee oikeaksi kokemiensa asioiden puolesta väärin ja laittomin menetelmin.
Pääjuonessa on Suomesta Islantiin tulevan Veli K. Lehdon raaka murha, jota sarjan päähenkilö rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir tutkii parinsa Einarin kanssa. Suomalainen Jakob Johansson on saanut Islannissa juristin paperit ja on kohonnut poliisipäälliköksi. Jakobin avovaimo Guðrún on raskaana. Jakobin poika Matias on sopeutunut Islantiin.
Koska kirja on alle kuukausi sitten julkaistu en käsittele juonta, mutta alla pohdintaa tässä ja muissa kirjoissa esiinnousevista asioista.
Sarjan perusvire on hyvin pessimistinen. Hildurilla on pahat traumat. Hildurin 1994 kadonneet kaksoissisaret Rosa ja Björk ovat löytymisensä jälkeen jatkuvasti vaikeuksissa, nyt Björk istuu kakkua rikoksista, joita ei tehnyt. Jakob, joka on minusta vastenmielinen hahmo, sössii säännöllisesti asiansa. Rikolliset kirmaavat vapaina, eikä Islannin poliiseilla ole tehokkaita pakkokeinoja. Saattaa olla, että (oikeankin) Islannin henkirikokset ovat kasvussa. Ennen koronaa maassa oli vuosittain vain muutama henkirikos, sen jälkeen keskimäärin neljä, ja vuonna 2024 peräti 8 henkirikosta. Islannissa on 400 000 asukasta. Minulla kirjoista tulee käsitys, että lintukotoon hiipivät huumeet, vierastyövoimaa kohdellaan huonosti, ja liikemiehet polkevat ihmisten oikeuksia ja pilaavat luontoa. Kiinteistöjen hinnat nousevat, elinkustannukset ovat korkeita ja turismi tuo hotellikiinteistöjä joka vuonon pohjaan painanteeseen.
Vastoinkäymiset lienee yksi sarjan suola. Kukaan ei halua lukea tarinaa, missä kaikilla menee hyvin, sillä niin ei tapahdu reaalimaailmassakaan. Toinen vakiokäänne sarjassa on jonkun vakiohenkilön epäonni, tai kuolema.
Sarjassa on moninkertainen traumalataus, osalla menee huonosti. Poliisi on rehellinen ja tehokas mutta konnat jäävät harvoin haaviin. Rikollispariskunta Arni ja Maria ovat rötöstelleet aiemmissa osissa ja ovat kunnioitettuja yrittäjiä. Disakaan ei kulje kaitaa tietä.
Uskon, että sarjan ystävät ottavat tämän hyvin vastaan.
Kirjailija oli kirjan ilmestyessä kirjastokiertueella Suomessa. Häntä haastateltiin myös YleTV1:n puoli seitsemässä. Hän vihjaili, että sarja saattaa jatkua. Kannattaa etsiä ohjelma, sillä siinä on miltei puoli tuntia sekä Islannista että kirjoittamisesta.
*****
Hildur-sarja
1. Hildur
2. Rósa & Björk
3. Jakob
4. Rakel
5. Tinna
6. Disa
Neloselta tuli TV-sarja ykkösosasta. Hildur Rúnarsdóttir’ia näyttelee Ebba Katrín Finnsdóttir, Jakob Johansonia Lauri Tilkanen. Poliisiasemalla on myös toinen poliisiharjoittelija Rick Okon Saksasta, häntä näyttelee Florian Herrmann Hildurin pomoa Betaa näyttelee Nína Dögg Filippusdóttir. Jakobin uusi tyttöystävä on muutettu suomalaiseksi Anna Virtaseksi, jota näyttelee Oona Airola. Norjalainen Lena on muuttunut Iina Kuustosen myötä suomalaiseksi Leena Pesoseksi, jonka siskoa Saritaa näyttelee Iinan sisko Minka. Freysiä näyttelee Oddur Júlíusson ja Tinnaa Halldóra Geirharðsdóttir. Freysin ammatti on vaihtunut, eikä sarjassa ole koronaa.
Islanti on kyllä kiehtova miljöö, mutta se, mitä olen näistä dekkareista olen lukenut ja nyt sinun analyysisi, niin minua ei todellakaan innosta. Rämö oli varmaan kirjamessuillakin suurimpia kiinnostuksen kohteita, luulisin, minä se vain kuljin eri suuntaan. :)
VastaaPoistaNykydekkarit ovat paikoin aika raadollisia. Siihen joutuu tottumaan.
PoistaJoutuuko tottumaan?
PoistaOlen pitkän ajan ihmetellyt miksi hyvinvoinvassa pohjolassa kirjoitetaan niin synkkiä, raakoja ja lohduttomia dekkareita. Nordic crime ei todellakaan ole "kivaa" kirjallisuutta. Muuan norjalainen kirjailija taisi sanoa, että nordic crime on muualla Euroopassa niin suosittua, koska kukaan siellä ei ajattelisi, että hyvinvoivassa pohjolassa on niin raakaa elämää kuin näissä kirjoissa.
Eli: onko raakuus ja kyynisyys pelkkää myyntitekniikkaa?
Hyvä kommentti Kyösti. Pidän enemmän Rex Stoutin, Chandlerin, Sayetsin, Christien dekkareista. Anna Janssonin Maria Wernit ovat aika brutaaleja, eivätkä muutenkaan hyviä. Camilla Grebe myös mässäilee.
PoistaInnostuin Nero Wolfen dekkareista, vaikka ne kuvaavat toita aikaa, pidän niistä. Valitettavasti vain yksi koklrlma on lukematta.
Muistin vähän väärin eli lainaamani kirjailija oli Malagassa (niin kuin myös norjalainen Jo Nesbo) asuva ruotsalainen Anders de la Motte.
PoistaVähän mutkia suoraksi vetäen noiden kirjailijoiden, jotka mainitset, dekkareissa murha tehdään "jonkin hyvän syyn" takia, kun taas Nordic crimessä väkivalta on usein pelkästään jonkin ihmisen silmitöntä pahuutta. Tästä johtuu että nuo vanhemmat kirjat antavat ehkä monipuolisemman kuvan kuvaamastaan yhteisöstä kuin psykopaatteja kuvaava uusi dekkari.
No, ehkei sentään ihan noin mustavalkoisesti voi sanoa.
En pidä erityisemmin Nesbon Harry Hole sarjasta, mutta Valtakunta kirjasta pidin.
PoistaSapo-sarjan no 241 John Franklin Bardinin 1946 julkaisema Kuoleman kuormajuhta on todella rankka, siinä on kidutusta, joka minusta ei kuulu dekkareihin.
Pidän paljon Ellery Queenin Wrightsville sarjasta, konka "päättöosa" Kuningas on kuollut on myös diktatuurin kuvsus.
Olen Islanti-fani ja fanitan tätäkin sarjaa. Disa oli mielestäni sarjan parhaimpia dekkareita. Ihmiskauppa ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat Suomessa hyvin akuutteja rikoksia, jotka lisääntyvät vauhdilla.
VastaaPoistaKysyisin Rämöltä, että tehdäänkö Islannissa näitä rikoksia vai ovatko ne kirjailijan esille nostamia ikäviä rikoksia. Islannissahan tunnetusti tehdään hyvin vähän rikoksia.
Islanti on ollut aika rauhallinen paikka asua. Muutoksia varmasti tapahtuu.
PoistaSatu Rämö on hieno kirjailija, ja kiva miespoliisi joka kutoo.
VastaaPoistaRämö on myös suosittu. Jakob kutoo ja tässä käsitellään myös isalntilaisvillapaitojen kutomista myyntiin.
PoistaRämö on tehnyt sen kirjan isalntilaisvillapaitojen ohjeista.
Poista