Dante: Jumalainen näytelmä:Helvetti

Dante: Jumalainen näytelmä: Helvetti, suomentanut Eino Leino, ilmestyi 1912, luettu Gutenbergistä.

Dante Alighieri (1265 – 1321) oli firenzeläinen kirjailija, joka on tunnettu etenkin pääteoksestaan Divina Commedia, Jumalainen näytelmä, joka koostuu kolmesta osasta: Taivas, Kiirastuli ja Helvetti.
Dante toimi virkamiehenä, mutta joutui lähtemään tiettävästi maanpakoon vuonna 1301. Jumalainen näytelmä -teos on kirjoitettu italiaksi ei siis latinaksi. Näytelmässä ainakin Helvetti-osuudessa on viittauksia firenzeläisiin, joten maanpakoasia on helppo ymmärtää. Dantea voidaan kuitenkin pitää italiankielen suunnannäyttäjänä ja hänen kuvansa on italialaisen kahden euron kolikon kruuna-puolella.

Helvetti sisältää joidenkin tietojen mukaan 33 laulua, minusta Leinon suomennoksessa niitä on 34, sillä viimeinen on neljäsneljättä laulu.

Dante päätyy Helvettiin, jossa joutuu ensin kohtamaan pantterin ja suden, mutta saa oppaikseen antiikin Vergiliuksen ja Danten nuoruuden rakastetun Beatricen.

Olen nähnyt kaavakuvan Danten Helvetistä ja kuilun ylimmällä tasolla ovat kastamattomat ja oikeamieliset pakanat, ennen Jeesuksen aikaa syntyneet antiikin tiedemiehet, kirjailijat ja filosofit

Laulu on  Gutenbergissä:

Tie meill' on pitkä, siksi joutukaamme!

» Näin haastoi hän ja minut johti piiriin[17]

 näin ensimmäiseen, joka kuilun kiertää...

Taas haastoi hyvä Mestari:

 »Et kysy, keit' ovat henget, jotka täällä näet? 

Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut, nää ettei tehneet syntiä,  mut riitä ei hyvättyönsä, 

koska kaste heiltä, sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu.

[17] in viite. Ilman viitteitä teosta on hankala lukea, sillä usealla henkilöllä tai sanalla on selityksensä, joka ilman laajaa yleissivistystä ja tietoa Firenzen poliittisesta tilanteesta 1200- ja 1300-luvun vaihteessa ei aukene.
Viitteessä 17 lukee:  »Jumalanrauhan taivas» = Empyreum, jota lähinnä on Primum mobile.—»Seuraava taivas» = kiintotähtien taivas".

Teos on haastava, mutta palkitseva lukea. Kieli on vanhahtavaa, esimerkiksi sanaa inehmo (ihminen) käytetään 29 kertaa. kuten yhdennessätoista laulussa, jossa eräitä syntejä selvitetään.

"On väkivaltaa vastaan Jumalata ja itseään ja lähimmäistään: heitä ja heidän omaansa, kuin kuulet pian.
Inehmo murhata voi lähimmäisen tai haavoittaa, hält' omaisuuden riistää kiristämällä, murhapolttamalla.

Siks murhaajat ja ryövärit ja kaikki tekijät pahan eri laumoin kuilu ens pyörön kätkee eri tuskain alla.
Inehmo itseään voi vahingoittaa ja omaansa, siks pyörö toinen sulkee ne turhaan katuvaiset, jotka itse itsensä temmanneet on maailmasta, pelanneet tavaransa, tuhlannehet tai itkeneet, miss' oli syytä iloon.
Inehmo loukata voi Jumaluutta sen kieltäin, sitä herjaten ja rikkoin lakeja luonnon hyvän. Siksi pienin tuo pyörö polttomerkillänsä leimaa Sodoman ja Caorsan,[49] kaikki, jotka herjaavat Herraa sydämensä kielin.

Helvetti on lohduton paikka. Danten Helvetissä yhdeksänkerroksisen suppilon alemmilla tasoilla on aina pahempia syntisiä, poimintoja järjestyksessä: irstaat, ahmatit, murhaajat, itsemurhaajat, Jumalan pilkkaajat ja koronkiskurit. Koronkiskureiden jälkeen ovat viettelijät, parittajat ja liehettelijät, joiden jälkeen ovat virkojen myyjät sekä lahjusten ottajat, eli tulkintani on, että lahjusten ottaminen on pahempi synti kuin murha. Tämän olen opiskellut piirretystä kaavakuvasta, mutta tämä kaikki ilmenee tekstistä, joka on väkevää ja lohdutonta.

Alimmalla tasolla ovat lähimmäisensä pettäneet, isänmaan petturit, heistä kaikkein alimpana ovat hyväntekijänsä pettäneet kuten Juudas, Cassius ja Brutus. He roikkuvat pää nurinpäin.

Tätä ennen on Helvetin luonne lukijalle selvinnyt, ihmisiä on suossa mutaisina alasti ja viha kasvoillaan, on harhaoppisia ja lahkolaisia. On ateisti Fredrik Toinen, johon monesti viitataan ja on mainittuja firenzeläisiä. Historiahahmoja on Homeros, Attila, aiemmin mainitut Cassius ja Brutus. Suhteellisen pahana syntinä on myös koronkiskonta "koronkisko loukkaa hyvyyttä".

Danten Helvetissä Minos lähettää syntisempiä aina alempiin kuiluihin.

Helvetin viidakkoa kuvataan kolmannessatoista laulussa. Viidakossa lehdykät ovat tummanharmaat ja Dante taittaa Mestarin pyynnöstä oksan piikkipensaasta, mutta käsi peittyy ruskeaan vereen ja pensas vaikeroi: "Miksi leikkelet sa mua? Oletko kadottanut kaiken säälin? Inehmot oltiin, pensahiksi tultiin; kätesi olla sopis laupiaampi, vaikk' oltais sieluja me käärmehien. "

Väkevä teos ilman suurempia selityksiä.

Gutenbergissä on teos kokonaisuudessaan selityksineen ja upeine runoineen, joka ei ole loppusoinnullista. Suositan lukemaan.
*****
Yläkuvassa on Italian kahden euron kolikon kruunapuoli skannattuna, siinä on siis Danten kuva. Minusta on hyvin omituista, että Dante on juuri ikuistettu kolikkoon tai rahaan.

Tämä on Jokken kirjanurkan nykylaskennan mukaan 500:s bloggaus (vain nykyisin olevat bloggaukset lasketaan, lukuisia poistettuja en huomioi).