Anni Polva: Tiinaa harmittaa, Karisto kuudes painos 1982, alkuperäinen julkaisuvuosi 1968, sivumäärä 167. Kansi Maija Karma.
Anni Polvan (1915-2003) Tiina-kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta.
Uusia painoksia otetaan, tälläkin hetkellä Suomalainen kirjakauppa myy ensimmäisen Tiina-kirjan selkomukautusta vuodelta 2022
Kansikuvan tyyli on kuudessakymmennessäkuudessa vuodessa muuttunut, ensimmäisen kannen on tehnyt Anna-Stina Ketonen (lähde: Kirsin kirjanurkka sekä Lastenkirjainstituutti) ja toisen kannen on suunnitellut Anne Muhonen. Samalla on myös maailma muuttunut. Tiinan perheellä ei ole edes tv:tä, nyt jokaisella on lapsella älykännykkä ja some. Kirjassa taloissa on talonmiehet, lapsia kuritetaan, lauantaisin käydään koulua, viisipäiväinen kouluviikko "alkoi" syksyllä 1971, kirja julkaistiin 1968.
Tiinaa harmittaa kannen on tehnyt Maija Karma (1914-1999). Kansikuvassa ihmetyttää se, että lapset ovat noin nuoria, Tiinahan käy oppikoulua.
Kirjan pauloissa-blogissa on selvitetty juonta ja arvioitu kirja ja pidetty kovasti.
Juoni on yksinkertainen. Hiihtoloman ajaksi äiti on päättänyt lähettää Tiinan serkkunsa Emman luo. Tiinalle Emma-täti on siivousintoinen nipottava vanhapiika. Tuleva matka rassaa Tiinaa, joka on aivan suunniltaan. Tiinaa harmittaa. Tätä harmitusvaihetta kestää puolet kirjasta, ja Tiinalle sattuu aika paljon kommelluksia, ja Tiinan kissakin saa niistä kärsiä. Tiina tuittuilee ja myöhästyy koulusta. Lähtöpäivänä Tiina pääsee ystäviensä Elvin ja Juhan saattamana linja-autolle, ja Emma ottaa hänet kirkonkylän asemalla vastaan. Emman luona Tiina pelastaa pienen Heikki-pojan ja tämän koiran Rakin tulvivasta ojasta. Kevät on tulossa, sillä leskenlehden kukkia on tien pientareilla. Heikki on isätön, eli hän ei itse tiedä, kuka hänen isänsä on. Häntä kutsutaan m-sanalla, nykyilmaisu on romani.
Heikki ja Tiina karkeloivat ulkosalla. Kun Heikin yksinhuoltaja-äiti joutuu sairaalaan umpisuolen tulehduksen vuoksi, Tiinan onnistuu majoittaa Heikki Emma-tädin luo. Kun lapset syövät leipää ilman lupaa, Emma syyttää heitä varkaiksi, ja huutaa Tiinalle omia romani-ennakkoluulojaan ("sehän on mu5talain3n"). Lapset lähtevät käpälämäkeen ...
Tiinaa harmittaa on Tiina-sarjassa 13 osa, ja minusta se ei ole aivan kärkiteoksia, mutta kuten mainitsin Kirjan pauloissa se oli saanut hyvät arviot. Minusta juonen käänteitä tekaistaan tyhjästä. Oudoin on Emman lapsuuden ystävän Martin tulo vieraisille. Lasten perässä juokseminen saa parin lähentymään ... Luin ehkä huonosti, mutta minulle ei selvinnyt, mistä Emma sai elantonsa.
Emma käy apteekissa ja siivoaa ahkerasti. Tiinaa kuvataan monesti puolinuhaiseksi. Tiinan ystävä Elvi joutuu hoitamaan yh-äitinsä kaksosia. Äidillä on kiire, rahahuolia ja hän ilmeisesti pieksää Elviä. Tiinan mukaan Tiina puhuu "nykyaikaisesta kasvatuksesta" ja luonnehtii sitä henkiseksi kidutukseksi, jota ilmeisesti edustavat Tiinan luettelemat keinot: sisäll määrääminen, katuminen ja virkkaamiset.



Minulla nämä on vanhoilla kansilla, paitsi ihan viimeisiä. Kuvitus on kyllä ensimmäisissä painoksissa hyvin erilainen. Karman kuvituksissa on enemmän toimintaan painottuvaa kuin vanhemmissa kuvataan lähinnä Tiinaa. Mielenkiintoista olisi vertailla omaa painosta uudempaan, missä määrin tekstissä on tehty stilisointia. Sitähän on tehty jonkin verran näissä uusintapainoksissa. Ilmeisesti tässä ei kuitenkaan kovin paljoa, kun se m-sanakin esiintyy. Kiva kuulla "miehinen" näkökulma näistä lapsuuteni tärkeistä kirjoista.
VastaaPoistaOtin tämän ja Tiinalla on hyvä sydän kierrätyshyllystä, siinä on "uudempi kansi".
PoistaOi muistojen markat ja muistojen tiinat. Kaverillani Tiinalla oli Tiina-kirjoja ja hänen perheensä kesämökillä ne tulivat minulle tarpeeseen kun kaverini nukkui aamulla myöhään ja minä heräsin aikaisin 😀
VastaaPoistaAamuisin voi tosiaan lukea vaikka Tiina-kirjoja
PoistaMahtavaa että kirjoitit Tiinoista💛Tiina kirjoista kuulin kavereilta ja muutamia niistä tuli kahlattua läpi. Viihdyttäviä olivat ja hyvä tietoisku tuli tässä markoistakin. Ihan hirvittävä Tiina-fani en ollut, sillä ihastuin Rauha S. Virtaseen eli Tuletko sisarekseni ja Montogomeryn Kotikunnaan Rilla etc, jonka jälkeen ei Tiinat eivät enää iskeneet ja hevoshulluuskin iski päälle:)
VastaaPoistaOlen lukenut näitä tyttökirjoja blogiaikana, öapsena luin Tom Sawyeria, Huckleberry Finniä, Verneä ja Pertsaa ja Kilua. Kotikunnan Rilla on minusta Anna-sarjan paras osa.
VastaaPoistaEikö joskus ollut Hevoshullu -lehti?
Minä olen joskus kauan sitten lukenut noita TIINA kirjoja 💛
VastaaPoistaKirja on ilmestynyt alkujaan 1968, tämä on vuoden 1982 painos, löysin kirjan kierrätyshyllystä.
PoistaKyllä Tiinat piti lukea lapsuudessa. Postasin vuosi sitten Anni Polvan teoksen Tiinalla on hauskaa. Siinä Tiina ja Juha viettivät yhteistä kesälomaa Tiinan mummon luona. Olivat kovia tappelemaan keskenään ja nyrkit heiluivat. Outoa oli lukea lapsuuden kirjaa.
VastaaPoistaEnnen lapsia kasvatettiin toisella tavalla ja sen huomaa myös tästäkin kirjasta.
PoistaSain näitä kirjoja 90-vuotiaalta äidiltäni, ajattelen lukea. Olen vähän lapsellinen ja minulla on hyvä muisti millasta olin (olen myös aikuisena lukenut Blytonin Viisikkoja ja tykkäsin).
VastaaPoistaEi äitini omia kisjoja vaan hän kaikenlaista sai kun Suomalainen Koulu Göteborgissa lopetettiin.
Minä sai paljon suomalaisia romaaneja kun Yliopiston Suomalainen Kurssi lopetettiin Göteborgsissa.
Itsekin luen aika ajoin ladten ja nuorten kirjoja.
PoistaÄitini heitti nr kaikki kauniisti kuvitetut kannet roskiksiin, katui sitten kun myöhäistä. Halusi et kaikki samanlaista ruskeeta kirjahyllyssä, tosi tylsää....
VastaaPoistaTuo on outo tapa. Myös äitini hävitti keltaisen kirjaston kirjojen paperikannet pois. Minä pidän paperikansista.
PoistaOppikoulu aloitettiin kun oltiin 12-vuotta... Minä TSYK:ä viimeinen kuin luin saksaa, pikkuveli ei. Sain aikuisena kuulla, et kun kouluun pyrittiin niin tehtiin koe, matikkaa ja kirjottamista. Ne jotka selvisivät hyvin, pistettiin lukemaan saksaa, mikä vaikeeta...
VastaaPoistaTSYK on nyt TSYKin lukio. Koulutalo on entinen, ja talo valmistui 1920-luvun lopulla.
PoistaTulvahti mieleen oma lapsuus 1960-luvulla. Muistan myös vielä, kuinka hopeinen markka kilahti heleämmin kuin nikkelimarkka. Tiinoja en lukenut, mutta Viisikkoja kylläkin.
VastaaPoistaIhmiset kasvatettiin tuolloin toisin ja itsekin koen olevanani 1930-luvun hengessä kasvanut, koska opettajat ja vanhemmat olivat tuolloin saaneet elämänsä eväät.
Toimin itse neljännesvuosisadan koulussa opettajana. Tuo postauksesi viimeinen kappale on hyvin tosi ja sen voisi lukea myös opetusministeri.
Neuvostopedagogi Anton Makarenko kirjoitti, että "vaadin sinulta, koska arvostan sinua". Tähän viisauteen sopisi palata myös koulussa.
Kiitos kommentista. En tiennytkään, että hopeamarkka "kilahti" eri tavalla, mutta varmasti niin. Minulla on vanhoja kolikoita, ja hopeamarkka minusta tun tuu sormissakin erilaiselta.
PoistaToimin itsekin opettajana joitain vuosia, mutta 2013 siirryin muihin töihin, ilmeisesti tuo oppilaiden "palvelu" on vain lisääntynyt, mutta vain osa tekee läksyjä, ja yrittää oppia tunnilla, kaikki kuitenkin siirretään seuraavalle luokkatasolle, mitä ei oppikoulussa tapahtunut.
Opetusministeriä kiinnostaa vain kesäloman siirto, mitä itse vastustan. Kesätyöntekijöitä riittää elokuulle, koska korkeakoulut alkavat syyskuussa. Lisäksi kesäkuun alku on valoisampaa kuin elokuun loppu.