Camilla Grebe: Horros, alkuteos Dvalan 2018, suomentanut Sari Kumpulainen, Gummerus 2020, sivumäärä 589.
Samuel Stenberg asuu vapaakirkkoon kuuluvan yh-äitinsä Pernillan kanssa. Samuel on aina ollut hankala lapsi, 18-vuotiaana lukio on jäänyt kesken, ja varkaudet ovat vaihtuneet huumekauppoihin. Samuel joutuu vaikeuksiin, kun äiti heittää poikansa ulos ja Samuelin huumepussit pois. Samuel joutuu ottamaan ritolat, ja ajaa Stuvskäriin ja siellä pestautuu aivovammaisen Jonas-pojan avustajaksi, ei siksi että Samuel olisi empaattinen vaan koska hän haluaa säilyä hengissä. Jonasta kotihoitaa hänen äitinsä Rakel, joka avoliittoilee kirjailija Olle Bergin kanssa. Samuel ja Pernilla ovat "kertojia". Pernilla on kaupassa töissä, ja osallistuu aktiivisesti Vapaakirkon toimintaan
"Flickorna och Mörkret" -sarjan aiemmista osista tuttu poliisi Manfred Olsson, on kolmas kertoja, ja hän tutkii murhia. Manfred on kokenut perhetragedian, kun hänen ja vaimonsa Afsanehin pieni Nadja-tyttö on pudonnut ikkunasta, ja Nadja on vaivutettu koomaan, eikä tiedetä herääkö Nadja koskaan. Manfredin apuna on edellisest osasta tuttu Malin Brundin, joka on raskaana edellisosassa tapaamalleen poliisi Anders Borkille.
Samuel pakenee entistä elämää, huumeparoni Igoria, ja hänen vasalliaan Melteä. Samuel ei tunne innostusta vammaisen Jonas-pojan hoitamiseen, mutta pelkää henkensä puolesta, varsinkin kun outoja hiippareita kurkistelee ikkunoista. Samuel kertoo osan totuudestaan Jonaksen äidille, joka on palkannut Samuelin. Toisaalla Pernilla-äiti käy elämäänsä uudelleen läpi. Hänen isänsä kuolee saattokodissa, ja Pernillalle ilmenee ikäviä tosiasioita isästä, vapaakirkosta, ja mitta tulee täyteen, kun pappi haluaa muutakin kuin pitää kädestä.
Kirja vie Samuelin ja Pernillan näkökulmia eteenpäin, täytyy sanoa, että tämä on sarjan nerokkain dekkari, ja huipentuu hienosti ja jännitys on ajoin piinaavaa. Ainoaksi miinukseksi pitää sanoa että alkuasetelma huumepussien poisheittoineen ja roskisautoineen on hieman kömpelö, mutta kun rattaat alkavat pyöriä, ne rullaavat useasti yllättävään suuntaan.
Ruumiita löytyy, eikä tutkimukselle ole kunnon lähtökohtia. Manfred ja Malin suuntaavat Ormbergiin, jossa altzheimerin taudin runtelema huippuprofiloija Hanne Lagerlind-Schön valaisee murhaajan koodia, sekavista kyyhky, leijona, lammas -runoista. Kuvio ei heti valkene tutkijoille, mutta murhaajan kintereillä on toisaalta poliisit, ja muutkin. Pernilla taas äitinä haluaa löytää poikansa.
Teoksessa käsitellään somemaailman ilmiöitä, ja sitä kuinka vaikea on bloggarista tietää, onko hän hyvä vai paha, ja siitä, miten jotkut keräävät tykkäyksiä, ja klikkauksia kummallisin keinoin.
Horros saa paatuneenkin dekkarien lukijan kylmän hikeen, ja pitkäksi aikaa puistatuksiin. Hyytävä horros.
****
Camilla Grebe (s.1968) on ruotsalainen dekkaristi.
Varjokuvat
Tätä uusinta en ole vielä lukenut, mutta noin kokonaisuutena Grebe ei sorru tyhjänpäiväisyyksiin, vaan tekee vakuuttavaa ja lukijaansa puhuttelevaa jälkeä, jossa teema, juonenkulku, kerronta ja henkilömiehitys ovat harvinaisen selkeässä balanssissa.
VastaaPoistaKaikesta päätellen siis oiva lukukokemus odottamassa:)
On kyllä, parissa ensimmäisessä arvasin jossain vaiheessa, mitä voi olla taustalla, mutta tämä oli yllättävä. Varjokuvat on myös hyvä, monet pitää parhaimapana.
PoistaKiitos kirjan esittelystä. En ole lukenut yhtään Grebea, vaikka hänen kirjojaan on niin paljon kehuttu. Pitäisi tutustua, vaikkapa tähän Horrokseen.
VastaaPoistaVarjokuvat on myös hyvä. Kiitos kommentista.
PoistaUskaltaako tuota lukeakaan, hui? Kesken kaiken hyytävyyden oli pakko nauraa tuolle sun "joutuu ottamaan ritolat" - ilmauksellesi 😀 Hah hah, verratonta. Ja vielä Ruotsissa 😀
VastaaPoistaKiitos Rita A, olisi pitänyt kirjoittaa otti häggit. Gunder Hägg oli kuulu ruotsalainen keskimatkan juoksija jonka huippuvuodet jäi toisen maailmansodan jalkoihin. Häggin ura kuten Nurmen ura aiemmin päättyi ammattilaissyytteisiin.
Poista