sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Mahfouz Naguip: Midaqq-kuja



Mahfouz Naguip: Midaqq-kuja, 1947, suomentanut Pekka Suni ja Mustafa Shikeben, Tammi Keltainen kirjasto 1990, sivumäärä 403.

"Midaqq-kuja oli yksi menneiden aikojen jalokivistä ja joskus loistanut Kairon historiassa kuin säihkyvä tähti". Tarina itsessään tapahtuu syrjäisellä Midaqq-kujalla toisen maailmansodan aikana. Sota vaikuttaa aika vähän kujan elämään. Midaqq-kujalla on muutamia ihmisiä, jotka omalla tavallaan elävät vaatimattomasti onnellista elämää, mutta tyytymättömyydessään etsivät jotain uutta. Tämä johtaa monenlaisiin vaikeuksiin, johon sota ja tai länsimaalaisen elämän lieveilmiöt osin vaikuttavat. Kirjassa on paljolti uskonnollisia viittauksia, minusta hyvässä mielessä, jätän ne kuitenkin mainitsematta ja jokaisen itse löydettäväksi. Kirjan kerronta on yksinkertaista ja kaunista, kertomuksesta tulee ehjä, mutta monilta osin traaginen.

Al Hilwin parturiliike toimii kujalla samoin kuin Alwan Salimin tukkuliike, Kamil-sedällä on makeiskauppa. Kirshan kahvilaan kokontuu ihmisiä juomaan teetä ja keskustelemaan. Kujalla asuuu myös Sheikki Darvish, joka on ollut englannin opettajana, mutta on saanut lähteä, kun koulu on valtiollistettu, hänet on siirretty ensin alemman tason virkailijaksi, josta on kantelujen vuoksi irtisanottu, ja Sheikki Darvish on nyt viraton, mutta vapaa mammonasta. Radwan Hossein, on "epäonnistunut" elämässään, hän ei ole saavuttanut loppututkintoa ja hän menettänyt lapsensa. Radwan Hossein on kuitenkin saavuttanut mielenrauhansa ja on antelias ja auttavainen, vaikkei ole kovin rikas. Hän on hyvä vuokraisäntä. Häneltä tullaan usein kysymään neuvoja. Hän antaa punnittuja ja harkittuja vastauksia, joihin liittyy yleismaailmallisia viisauksia, kuten "Kärsivällisyys on hyve, muutos on siunaus".

Kylä on muutoksessa, Rouva Saniya  Afifi  on rikas vuokraemäntä, joka  kerää seteleitä. Hän haluaa uudestaan naimisiin, Saniya on leski, jonka mies ollut huono. Rouva  Umm Hamida joka tietää kaiken juoruista lupaa löytää Saniyalle miehen, joka on lopulta  30-vuotias poliisi. Viisikymppinen morsian haluaa komistautua, hän haluaa tohtori Boshyltä kultahampaat. Tähän Boshy tarvitsee kujan omituisimman asukkaan Zaitan apua. Zaita saa elantonsa ruumiinvammojen tuottamisesta. Ihmiset, jotka haluavat kerjäläisiksi, haluavat vapaaehtoisesti jonkin näkyvän vaikean vamman. Sanya Afifin naimahanketta tarkastellaan, se johtaa varsin kummallisiin ja traagisiin lieveilmiöihin.

Kahvilanpitäjä Kirshalla on salaisuuksia ja salattuja paheita, joita hänen vaimonsa kaikin puolin yrittää suitsia. Kirshan poika on pestautunut brittiarmeijaan ja suosittaa sitä myös ystävälleen parturi Abbas Al Hilwille, joka pestautuukin brittiarmeijaan halutessaan tehdä vaikutuksen Hamidaan. Hamida on Umm Hamidan ottotytär, joka on kaunis, nuori ja kiihkeä nainen, jota myös naimisissa oleva rikas tukkukauppias Alwan Salim havittelee omaksi. Hamida lupautuu Al Hilwille, mutta ei salaa myöskään kiinnostustaan Salimille, joka on vielä naimisissa. Salim saa mielenkuohussaan sairaskohtauksen. Hamidan ylpyes ja penseys on tietoista, se edesauttaa  luisumista prostituutioon ja hienostoilotaloon, joka liittyy USA:n armeijan upseerien bordellikäynteihin. Abbas al Hilw saapuu lomalle avioituakseen Hamidan kanssa, joka on kadonnut. Kaikki päättyy tältä osin suureen tragediaan. Jonka kulun kirjailija on pohjustanut hyvin, eikä se ole ennalta arvattavissa.

Kahvilanpitäjän poika Hussein Kircha, Hamida ja myös Abbas Al Hilw ihannoivat rahaa ja hylkäävät perinteet, se johtaa onnettomuuteen. He eivät ainakaan ymmärrä Radwan Hosseinin sivulla 72 esittämää viisautta: "Vastoinkäymisiä torjumme rakkaudella ja voitamme ne sillä. Rakkaus on lääkkeistä parhain. Kaikkiin vastoinkäymisiin kätkeytyy onni kuin timantti kaivoslouhokseen. Avatkaamme siis itsemme rakkauden viisauteen".

Naquib Mahfouzin kerrontatekniikka on kuvailevaa ja verkkaista, mutta sisäkkäisten tarinoiden virrat ovat eläviä ja niillä on lopulta paljon yhtymäkohtia. Niille ihmisille, jotka ovat alistuneita kohtaloonsa  käy hyvin. Niille kujan asukkaille käy kalpaten, jotka tavoittelevat mammonaa tai ihannoivat länsimaalaista elämää.

Lopulta rauha palaa  kujalle, kohtalo on osan vienyt mennessään, mutta itse rikas elämä soljuu eteenpäin uomassaan.
****
Egyptiläinen Mahfouz Naguip (1911 - 2006 ) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1988.

6 kommenttia:

  1. Sisäkkäisistä tarinoista tulee mieleen Maeve Binchyn tarinat. Ihmisten elämät ja vaiheet sivuavat toisiaan. Muutoin nämä taitavat olla hyvyinkin eri genreä. Avaat kyllä kiinnostavasti näkymän kujalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Kirja oli hyvä, (Maeve Binchy on vielä tuntematon :)

      Poista
  2. Olen lukenut tämän kahteen kertaan. Mieleeni on jäänyt varsinkin Hamida ja se, mitä hän valitsee tarjolla olevista vaihtoehdoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hamidan kohtalo piirtyy mieleen, minusta tämä oli hyvä, ja ilmeisesti sinunkin mielestäsi, kun olet lukenut tämän kahdesti :)

      Poista
  3. Hmm, yhden Mahfouzin kirjan olen lukenut ja siitä pitänyt, ja tätä ovat muutkin suositelleet...eli ehkä jossain vaiheessa pitää lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on toistaiseksi ainoa jonka olen lukenut, ja oli lukemisen arvoinen

      Poista