JHT – Musta lammas

JHT – Musta lammas, kirjoittanut Mikko Aaltonen, Otava Seven 2017, sivumäärä  490.

JHT – Musta lammas -kirja kertoo Suomen kaikkien aikojen rappäristä Cheekistä, ja siviiliminästä Jare Henrik Tiihosesta, urasta ja sen paineista. Omistan itse Cheekin levyjä, mutta olen nähnyt Cheekin alle kymmenen kertaa lavalla ja vain kolme kertaa eturivistä (Aurafest 2016, Ruisrock 2018, ja Tammerfest 2018). Olin Lahden Mäkimontun B-katson eturivin keskellä elokuussa 2018, yläkuvassa Valot sammuu -konsertin VIP-rekvisiittaa, eli kassi, vip-passi  ja lamppu. Kirjan viimeinen -tähän pokkaripainokseen kirjoitettu- luku käsittelee uran päättämisen syitä ja jäähyväiskonsertin paikkaa. Ymmärsin, että siviili-Jaren ja artisti-Cheekin ristiriita on yksi syy päättää ura.

Koska Olympiastadion oli remontissa, keksittiin keikkapaikaksi Lahden mäkimonttu, jonne Tuhlaajapoika voi palata viimeisen kerran, ja viimeinen kappale on Valot sammuu, joka on kirjan mukaan kirjoitettu Los Angelesissa, jossa Alpha Omegaa osin tehtiin.

Viimeisessä luvussa puhutaan myös fanifoorumista, ja siitä että Vain Elämää -ohjelman ensimmäinen kausi toi paljon lisäfaneja.

Cheek oli myös Vain Elämää -ohjelman Allstar -kaudella, jolloin esitettiin Cheekin minusta paras sanoitus  Keinu, josta olen kirjoittanut täällä. Päättövuonna 2018 Cheek oli striimatuin artisti Spotifyssä, ja ilmeisesti myös koko Spotifyn historian aikana.

Kirja kuitenkin alkaa siitä, kun Cheek palaa lavoille Blockfestissä Tampereella 2015, tätä aiemmin Cheek oli valloittanut Olympiastadionin keikoillaan kahdesti. Ennen Blockfestin keikkaa julkaistaan Sä huudat -biisi. Epävarmuus raatelee artistia, mutta sitä striimataan 255 000 kertaa.

Sitten palataan lapsuuteen Vantaalle, josta muutetaan Lahteen. Jarella ja kaksoisveljellä on ollut rajua toimintaa ja tapahtumia nuoruudessa, koulussa on ollut vilkasta, vaikka Cheek on ollut hyvä peruskoulussa etenkin matematiikassa, ja hän mainitsee loistaneensa J.D Salingerin Sieppari ruispellossa esseensä kanssa, mutta pahoittaneensa heti sen jälkeen kepposillaan äidinkielenopettajan mielen. Vanhemmat perustivat yrityksen, jonne kaksoisveli aikanaan työllistyi. Jare pyrki Lahden Lyseon lukioon, ja oli siellä aika yksin, illat ja viikonloput kuluivat toisissa porukoissa, oli paljon seikkailuja, spreijausta, ja tappeluja, joita löytyy kirjasta paljonkin. Lukio, kirjoitukset, ensimmäinen pitkä suhde, kuuden kuukauden intti, pääsykokeet, ensimmäisen pitkän suhteen loppu, räppiuran alku Cheekinä, kaikki on esitetty rosoisena ja aitona. Ensimmäinen isompaa huomiota saanut biisi oli Avaimet mun kiesiin, sen taustat kerrotaan. Jare suorittaa tradenomin tutkinnon loppuun 26-vuotiaana, ja muuttaa Helsinkiin, samalla Cheek vaihtaa Rähinälle, on 50 centin lämppärinä.

Liekeissä on oikeastaan ensimmäinen radiohitti. Samoihin aikoihin loppuu toinen pidempi suhde. Cheek puhuu suoraan  avoimesti myös masennuksestaan, joita tulee maanisten jaksojen jälkeen, ja siihen liittyvistä asioista. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja jokainen voi pohtia, mitkä ovat menestyksen lunnaat, ja lopettamisen syyt. Cheek asettaa itse päämääränsä, ja toteuttaa ne jääräpäisestikin, hän haluaa taloudellisen riippumattomuuden ja tienata omat eläkerahansa.
Musiikillisesti Liekeissä tuo hyvin näkyvyyttä, ja sitten irtiotto Rähinältä (kirjassa on myös Elastisen näkökulma). Warnerilla työstetään Sokka -irti -levy. Hyvin mielenkiintoista on myös Vain Elämää ykköskauden kuvaus. Musiikillisesti kausi oli täysosuma, ja Cheekille iso asia, ja myös hiphopille. Cheek itse arvostaa eniten vedoistaan Puhelinlangat laulaa, mutta minusta paras oli kyllä Tinakenkätyttö. Cheekin biiseistä Erin teki parhaan vedon Mitä tänne jää sekä Jari Sillanpää oli myös Liekeissä. Cheekin veto Kaduilla tuulee on minusta hyvin onnistunut. Duettopäivänä Cheek ja Kaija Koo lauloivat yhdessä Syypää sun hymyyn, jonka Kaija Koo veti All Stars -kaudella yksin. Cheek mainitsee erikseen myös Jonne Aaronin huikean vedon Kaija Koo-biisistä Kylmä ilman sua.

Ykköskausi kuvattiin toukokuussa 2012, ja sisälsi nähtyjä ja näkemättömiä kohtauksia. Cheek ei suostunut kömpimään vanhaan makuupussiin, minkä kamerat näyttivät, sen sijaan autoretkestä voi lukea kirjasta. Vain Elämää jatkui, ja kirjan ulkopuolelta tiedämme, että All Stars kaudella olivat ykköskaudelta Cheek, Jari Sillanpää ja Kaija Koo, sekä muilta kausilta Sanni, Jenni Vartiainen, Juha Tapio ja Toni Wirtanen. Sanni esitti Cheekin biisin Timantit on ikuisia, osin omin sanoin. Toni Wirtanen esitti Fiiliksissä, Juha Tapio Brädin kanssa Sinuhe. Brädi, kuten TS:kin ovat kulkeneet Cheekin kanssa yhteistä matkaa Lahdesta. Jari Sillanpää esitti Parempi mies, ja Jenni Vartiainen loistavan Keinun. Cheek lauloi Jari Sillanpäältä Sinä ansaitset kultaa, Sannin Vahingon, Jenni Vartiaisen Maljan, Kaija Koon Surulapsen ja Juha Tapiolta Älä lähde vielä pois. Muistaakseni Satulinnassa puhuttiin radiosoitosta, jota Cheekillä ei ole niin paljon kuin striimaukset voisivat ennustaa, ja se johtuu Cheekin mukaan heitreitistä (haterate) eli radiossa soitetaan kappaleita, jotka eivät ärsytä. Kirjoitan tätä 29.12 ja viikon 51 Virallisella radiolistalla on kotimaisista Lauri Tähkä Minä en pelkää kakkosena, Jenni Vartiainen Made in Heaven kolmosena, Anssi Kela Ilves nelosena, Pyhimys Feat Aksel Kankaanranta Jättiläisellä seiskana, Ellinoora on kymppi, Apulanta kahdestoista, Kaija Koo Mun sydän sijalla 13, Elastista löytyy sijalta 20, Sannia on sijalla 24, 58 ja 76, Juha Tapiota sijalla 36 ja 64, Erinin esittämä Cheekin biisi Mitä tänne jää on sijalla 77 ja Katri Helenan Joulumaa on joulun kunniaksi sijalla 99, lista päättyy sijaan 100, joka on Dire Straitsin Money for Nothing, vuodelta 1985. jossa lauletaan että raha ja typykät tulevat tyhjästä, soitetaan kitaraa MTV:llä. Kaikki kuitenkin vaatii ponnistelua, kuten Jäähallikeikat, Olympiastadionin keikkojen suunnittelu ja toteuttaminen, ja lopulta valojen sammuttamista suunnitellaan.

Cheekillä on ympärillään uskollisia ihmisiä, joista yksi naispuolinen toteaa seuraa hakevista naisista: "... että tajuatko sä Jare, kaikki nämä muijat vaan käyttävät sua hyväksi". s.327. Cheekin vanhempien liitto on ollut tuulinen, kuitenkin Cheekillä on ollut väleissä vanhempiensa kanssa, vaikka on muuttanut kotoa lukion jälkeen. Isä, vaikka on ollut kirjamyyjä ja yrittäjä, on asenteeltaan puhtaasti räppäri. Cheek itse kokee olevansa ulkopuolinen "edes perheeni keskellä en koe aina kuuluvani joukkoon. Olen aina ollut musta lammas". Cheekin isä on ollut minusta voimakas persoona, alun alkaen hän möi kirjoja, tietosanakirjoja, ja hän on  sanonut, "että hävitä ei saa. Aina pitää taistella loppuun asti". Isän tarina tihkuu jonkin verran rivien väleistä ja tarina on kiinnostava, hän on ollut  myös niin kuin Jare-poikansa oman tiensä tallaaja, eikä aina niin "helppo".

Täytyy sanoa, että pidin kirjasta, ja suorasta tekstistä, ehkä aivan kaikkea en silti olisi halunnut lukea, mutta ymmärrän, että suu on puhuttu puhtaaksi. Cheek kokee itsensä (ajoittain) ulkopuoliseksi ja väärin ymmärretyksi, hän haluaa myös näyttää. Kirjassa on sille sana Ähäkutti. Ehkä Ähäkutti on tapa motivoida, ja ilman suunnatonta työtä ei listoja ja lavoja pysty valloittamaankaan. Itsekin tunnen aika ajoin ulkopuolisuutta kirjablogimaailmassa, joskin viime aikoina olen tuntenut kuuluvani bloggarien joukkoon, vaikka ketään en ole henkilökohtaisesti tavannutkaan..

JHT -Musta lammas on ollut myös Arjalla luvussa täällä. Sain itse kirjan joululahjaksi perheeltä, kiitos.

*****
Jare Henrik Tiihonen on syntynyt vuonna 1981 Vantaalla. Esiintynyt artistinimellä Cheek. Cheek oli Herrasmiesliigassa yhdessä TS:n ja Brädin kanssa. TS oli Cheekin uskollinen tuplaaja. Cheek on Suomen striimatuin artisti ja Cheek on voittanut yksitoista emmapalkintoa. Seuraava Emma-gaala on 2.2.2019.

Mikko Aaltonen on kirjan mukaan toimittaja ja siis kirjailija. Kirjassa puhutaan paljon media suhteista, ja ne ovat tärkeitä. Artistin on vaikea ponnistaa huipulle, ellei saa näkyvyyttä.

Olen itse käynyt nuorempana keikoilla, mutta lasten ollessa pieniä tuli pitkä tauko, ja sitten muiden harrastusten vuoksi. Itse en juuri perusta lehtien artistijutuista, enkä konserttiarvosteluista. Cheekin keikalle menin toisen henkilön ehdotuksesta, ja sitten keikkoja tuli katsottua enemmänkin. Olen nykyisin henkilö, joka haluaa mennä harvoille keikoille yleensä seurassa, ja eturiviin. Tämä vaatii jonotusta, oikea-aikaisuutta, ja sitä että pystyy olemaan syömättä ja juomatta, eikä vessaankaan saati narikkaan ole asiaa, helpottaa jos on joku perheestä mukana ja lopulta pitää olla onnea. Kirjassa mainittuja artisteja olen nähnyt seisomakatsomon eturivistä Kaija Koo (Saaristo Open), JVG (Saaristo Open, Aura Fest ja Tammerfest), Samuli Edelman (Tammerfest) Sanni (Ruisrock), Pyhimys (Ruisrock), Jukka Poika (Aura Fest), Elastinen (AuraFest), tämän jutun artisteista olen lisäksi nähnyt eturivistä Erinin (Tammerfestissä Nylon Beatin keikalla), Anssi Kela (laskujeni mukaan ainakin seitsemän kertaa). Kirjan sain joululahjaksi.

Maurice Leblanc: Arsene Lupin mestarivarkaan kootut kertomukset

Maurice Leblanc: Arsene Lupin mestarivarkaan kootut kertomukset, alkuteos Les Adventures Extra Ordinaires d'Arsene Lupin 1 - 3, 2004, suomentanut Kaisa Sivenius, Teos 2012, sivumäärä 555.

Maurice Leblancin tarinoiden päähenkilö Arsene Lupin on mestarivaras, jonka muuntautumiskyky on uskomaton. Tähän opukseen lienee koottu kaikki kertomukset, jotka alkoivat ilmestyä lehdissä kaudella 1905 - 1906, jolloin julkaistiin kahdeksan tarinaa, vuonna 1907 ilmestyi tarina Herttaseitsikko. Arsene Lupin -tarinoiden yksi innoittaja oli Kanaalin takana kirjoitetut Sherlock Holmesin seikkailut. Leblanc julkaisi 15.6.1906 tarinan  Sherlock Holmes arrive trop tard mutta joutui Conan Doylen painostuksesta vaihtamaan nimen Herlock Sholmesiksi. Seuraavaksi ilmestyi Aurinkoleikki vuonna 1911. Viisi tarinaa ilmestyi vuonna 1912, ja niissä yhdessä Lupin menee 'naimisiin'. Tämän jälkeen ilmestyi enää neljä tarinaa, vuonna 1913 kaksi ja  tarina Mies ja vuohen talja vuonna 1927 ja sekä vuonna 1930 Smaradgisormus.

Ensimmäisessä tarinassa Arsene Lupin on laivassa ja Lupin on vohkinut lady Jerlandin korut. Yllättäen Lupin  pidätetään koska poliisi tajuaa, että oikea Bernard d'Andrezy, Lupinin valeasu, on kuollut kolme vuotta aiemmin. Arsene Lupin joutuu vankilaan, josta käsin hän toisessa tarinassa manipuloi paroni Nathan Cahornia, ja ilmoittaa, että kannattaa pakata arvotaulut valmiiksi ja lähettää ne Lupinille. Paroni palkkaa etsivä Ganimardin, tai niin hän luulee. Kaikki vohkitaan, ja oikea Ganimard toteaa varkauden. Ganimard on Lupinin päävastustaja. Kolmannessa jutussa Arsene Lupin poistuu vankilasta, ja Ganimardin on vain ihailtava tapaa, miten mestarivaras tekee, mitä hän haluaa.

Jatkossa myös Mestarivaras joutuu vaikeuksiin. Lupin matkustaa Guillame Berlat'na Roueniin. Hahmon idea on olla mies joka muistuttaa Arsene Lupinia. Poliisit etsivät Lupinia junasta. Samaan aikaan konna ryöstää Lupinia etsivän rouvan ja samassa vaunussa olevan Arsene Lupinin. Lupin jäljittää miehen ja hankkii takaisin lompakkonsa, ja tajuaa, että mies on kolmoismurhaaja, jonka hän luovuttaa poliisille. Tarina on loistava, sillä lukijalla ei alkuun ole käsitystä, kuka Arsene Lupin jutun henkilöistä on. Arsene Lupin jää tarinoissa muutenkin hyvin arvoitukselliseksi ja myyttiseksi henkilöksi. Tarinoiden kertojakin tuntee Arsene Lupinin  hyvin pintapuolisesti.

Herttaseitsikko -jutussa Louis Lacombe on suunnitellut sukellusveneen, jonka nimeksi on antanut Herttaseitsikko. Lacombe katoaa, piirustuksetkin ovat kateissa. Juttuun sekaantuuvat Varinin veljekset. Saksa yrittää rakentaa omaa sukellusvenettä Lacomben piirustuksin. Juttu on monipolvinen. Herttaseitsikko liittyy myös salalokeron kanteen. Arsene Lupin esiintyy tässä  Jean Daspryn hahmossa ja joutuu paljastamaan itsensä, ja niin myös Jean Daspry joutuu "katoamaan".

Arsene Lupin on hyvin varovainen, vaikka on julkea  ja ilmoittaa itsestään yleensä lehti-ilmoituksin, mutta myös kirjein. Lupinin lapsuudesta annetaan tiettyjä viitteitä.

Muissa tarinoissa Lupin selvittää Mustan helmen jutussa murhaajan ja puijaa tältä mustan helmen esiintyen poliisipäällikkö Grimaudinin hahmossa. Aina ei onni ole myötäinen varkauksissakaan,  rouva Imbertin kassakaappi on täynnä arvottomia obligaatioita.

Arsene Lupin tapaa myös Herlock Sholmesin tarinassa, jossa pankkiiri Georges Devanne on kutsunut seurueen kartanoonsa ja Englannista Herlock Sholmesin selvittämään vanhan salakäytävän sijaintia. Tämän jutun jännite on Lupinin mestarivarkaan, ja Sholmesin mestarisalapoliisin halu löytää salakäytävä ensin. Lupin ei jää kakkoseksi. Arsene Lupin ratkaisee myös Ranskan Suuren vallankumouksen jälkimainingeissa teloitetun miehen omistamien timanttien kätköpaikan. Pirullisessa ansassa Arsene Lupin on päästä hengestään. Lupin höynäyttelee jutuissa myös päävastustajaansa Ganimardia.

Arsene Lupin menee naimisiinkin, mutta avioliitto ei ole juridisesti sitova, sillä Arsene Lupin käyttää valenimeä saadakseen arvonimen. Avioliitto jää lyhyeksi ja varmaankin platoniseksi, sillä vaimo suuntaa luostariin ja Lupin uusiin seikkailuihin. Luultavasti Arsene Lupin on ollut rakastunut Yvonne d'Orignyyn, jonka kanssa hänellä oli kihlasormuksetkin. Tuolloin Lupin esiintyi nimellä Horace Velmont. Yvonne d'Origny oli ollut vaikeuksissa hullun miehensä kanssa, kun tämä oli nähnyt kihlasormukset kaiverruksin. Mustasukkainen ja narsistinen mies ryöstää heidän yhteisen poikansa, ja haluaa avioeroa ja pojan huoltajuuden todistamalla kihlasormuksen avulla vaimonsa moraalin löysäksi. Lupin  auttaa rakastettuaan, ja "taikoo" jolloin kihlasormukset "vaihtuvat". Yvonne ja Arsene eivät aloita yhteiselämää.

Viimeisen tarinan jälkeen Arsene Lupin jää henkiin, eli Lupinin seikkailut olisivat voineet jatkua, Arsene Lupinin henkilökohtainen elämä, perimmäiset motiivit ja syvällinen luonne jäävät lukijalle arvoitukselliseksi, ja se on toisaalta sarjan suola.

****
Maurice Leblanc (1864 - 1941) on Arsene Lupinin "isä", eli Arsene Lupin esiintyi ensimmäisen kerran 1905, ja oli vastine Sherlock Holmesille, Arsene Lupin on "syntynyt" 1874. Tässä niteessä oli kaikki kaksikymmentä Lupin -tarinaa uusin Kaisa Siveniuksen loistavin suomennoksin.

Freeman Wills Crofts: Salaperäinen laatikko

Freeman Wills Crofts: Salaperäinen laatikko, alkuteos The Sea Mystery 1928, suomentanut Aune Suomalainen, SaPo n:o 15, WSOY, sivumäärä 211.

Freeman Wills Croftsin  dekkari Salaperäinen laatikko alkaa Walesin etelänrannikon Burryn lahdelta, missä kalastamassa olevat herra Morgan ja hänen poikansa löytävät meren pohjaan juuttuneen salaperäisen laatikon. Laatikosta löytyy isokoisen miehen ruumis. Kuolinsyy on takaraivoon osunut isku, ja kasvot on nuijittu olemattomiin. Juttu annetaan Scotland Yardille, ja rikososaston tarkastaja Joseph French saapuu paikalle. Tutkimukselle ei ole lähtökohtia paitsi laatikko ja sen sisältö, koska ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksikaan.

French alkaa tutkia laatikkoa tarkoin. Hän päättelee sen koosta, painosta ja rakenteesta, että sitä ei ole heitetty laivasta vaan luultavasti nousuveden aikana rannikolta. Mereen heittämisen syy on salata ruumis, ja piirteet on tuhottu, jotta ruumiin henkilöllisyys ei paljastuisi. French tutkii, mittaa ja laskee. Laatikossa on ovelasti poratut reiät, joista vettä tulee hiljalleen sisälle, ja uppoaminen ei tapahdu laskupaikassa. Laatikossa on painona rautaa, jotta laatikko ei nousisi pinnalle.

Pian French tajuaa, että laatikko on heitetty sillalta veteen pakoveden aikana yöllä. Kannen kuvassa on sillan rakenteita, en tajunnut sitä heti, mutta alkuperäisessä SaPo -sarjan kannesta ymmärsin tämän. Sitten jälkeen jäljitetään auto, ja siten päästään laatikon jäljille. Menemättä lainkaan henkilötasolle, niin laatikon lähettäjä ja vastaanottaja pystytään selvittämään, tosin nimet osoittautuvat vääriksi. Kun laatikon reitti on selvä tarkastaja Frenchille, tulee umpikuja vastaan. Hän ei pysty ratkaisemaan, koska, ja missä ruumis on pistetty laatikkoon, eikä luonnollisesti, kuka sen on tehnyt. Vainajasta on jo aavistus. French alkaa järjestelmällisesti haastatella ihmisiä, 'asianosaisia', jotka liittyvät tarinaan. Ratkaisu on varsin monimutkainen ja yllättävä ja rikollinen on ovela, ja French saa kamppailla hengestäänkin.

Tunnelma tiivistyy, ja ratkaisu alkaa hahmottua. Dekkarissa on monta riittävän yllättävää käännettä. Frenchin tapa lähestyä ongelmia, analysoida, ja ratkaista ne häkeltymättä, on tässä maailmassa lisäksi lohduttavaa. French arvioi kaikkia jututtamiaan ihmisiä myös psykologiselta kannalta, ovatko he luotettavia, tekevätkö he yhteistyötä, salaavatko jotain ja valehtelevatko he. Kun henkilötasolla tulee pysähdys, laatikon tutkiskelu jatkuu. Kyse on negatiivisesta varastamisesta. Laatikko on tyhjennetty tehtaalla, ja ruumis on laitettu tilalle ja tavarat on palautettu varastoon. Lähetyslistat on sen vuoksi väärennetty. Kunnon salapoliisidekkarin tapaan Crofts sekoittaa kuviota kunnolla. French kuitenkin selvittää rikoksen ja  selviää, vaikka loppukahinoissa Frenchille on käydä huonosti, hän selviää, rikos ratkaistaan ja tuomio on ankara.

Freeman Wills Croftsin  dekkari Salaperäinen laatikko on nerokas murhamysteri jonka tarkastaja French ratkaisee älyllään ja järjestelmällisillä ja laajoilla tutkimuksilla, lopputulos hämmästyttää häntä itseäänkin.

***
Rautatieinsinööri Freeman Wills Crofts (1879 - 1957) oli erittäin tuottelias dekkaristi. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain yhdeksän teosta, "romaaneja" eli minusta dekkareita hän julkaisi 37, ja päälle kokoelmia. Olen lukenut niistä joitain, ja niissä päähenkilönä on ollut tarkastaja French.

Olen blogannut teoksista
Groote-puiston murha (ei ole tarkastaja French-tarina)
Kiristäjä
Punainen Sirppi
Wight-saaren arvoitus
Kuin varas yöllä
S/S Jane Vosperin haaksirikko
Poliisi ei hellitä

Herman Melville: Moby Dick eli valkoinen valas

Herman Melville: Moby Dick eli Valkoinen valas, 1851, suomentanut Antero Toisanen, Otava 2002, sivumäärä 847.

Herman Melvillen Moby Dick on klassikko Valkoisen valaan ja maanisen kapteenin kohtaamisesta. Teos on hyvin pitkä ja perinpohjainen, merta kynnetään pitkään, kunnes lopussa räiskyy.

Teos alkaa, kun kertoja Ismael haluaa pestautua merimieheksi valanpyyntialukselle ja matkustaa vilkkaaseen Nantucketiin, joka oli tuolloin maailman valaanpyynnin keskus. Täyspitkässä kirjassa puolustetaan valaanpyynnin oikeutusta, jopa valaanrasvan käytöllä hiusöljyssä. Ismael majoittuu Suihkuttavan valaan majataloon, jossa pikku-Joona kaataa drinkkejä. Ismael ystävystyy Queequegin kanssa. Queequeg on harppuunamies, vaikuttaa hyvinkin hurjalta, eli hän kaupittelee kaupungilla uusiseelantilaisten balsamoituja päitä, ja on täynnä tatuointeja, ja miestä luonnehditaan purppuranpunaiseksi veijariksi. Myöhemmin Queequeg selittää olevana kotoisin Kokovokon saarelta, ja on sen saaren Kuninkaan poika. Queequeg halusi kristittyjen maihin, ja päätyi harppuunamieheksi. Queequeg aikoo olla vielä kristittyjen seurassa ja pestautua merille.

Ismael käy kirkossa, jossa pappi saarnaa Joonasta. Joonalla oli erimielisyyksiä Herran kanssa, Joona heitettiin laivasta, kala nielaisi hänet, hän oli kalan sisässä kolme päivää ja yötä rukoillen, ja sitten Herra käski kalan oksentaa Joona rannalle. Satamassa joku höpisijä puhuu Ahabista ja "se minkä pitää tapahtua, tapahtuu tai sitten se ei kuitenkaan tapahdu" s.137.  Varmasti toteutuva ennustus, joko tapahtuu tai ei tapahdu. Kirjassa on paljon enteitä ja symbolejakin. Joona on yksi niistä. Suihkuttava valas taas viittaa suoraan kaskelottiin. Majatalon pitäjä on Peter Coffin. (Coffin = ruumisarkku).

Isamael pestautuu Queequegin valaanpyyntimatkalle Pequod -laivalle,  pestauksen suorittavat entiset valaanpyytäjät ja laivan osaomistajat Peleg ja Bildad, jotka luotsaavat laivan satamasta ja poistuvat aluksesta. Laivan herra on  outo kapteeni Ahab, joka pysyttelee alkumatkan hytissään. Lopulta kapteeni Ahab tulee kannelle valkoisen tekojalkansa kanssa. Jalan on vienyt kaskelotti, ja proteesi on tehty kaskelotin leukaluusta, ja sille luujalalle on porattu reikä kanteen, jotta Ahabin on helpompi pysyä paikallaan merenkäynnissä. Ahabilla on pakkomielle valkoisesta valaasta, mutta hänellä olisi maissa, nuori vaimo ja lapsi ja hän voisi elää normaalia elämää. Pequod -laivan ensimmäisenä perämiehenä toimii nantucketilainen Starbuck, joka on rohkea merimies, mutta kertoja vihjaa, että Starbuck tulee romahtamaan. Toinen perämies on Stubb, joka on rauhallinen, kolmas upseeri on Flask, jonka kutsumus on pyydystää valaita. Flask on alin upseereista ja saa tuntea sen nahoissaan. Queequeg on yksi kolmesta harppuunamiehistä, toinen on Tashtego, joka mainitaan intiaaniksi, kolmas on musta Daggoo.

Kirjassa selitetään "valastiedettä", ja päädytään toteamukseen "valas on kala". Todellisuudessa valas on nisäkäs. Kaskelotti on  täysikasvuinen ja yli kymmenmetrinen, naaraat ovat pienempiä, mutta painavat 15 tonnia, ja koiraat huomattavasti enemmän. Kaskelotti on aikuinen noin  kymmenen vuoden iässä, kaskelotti voi elää 70 vuotta. Kaskelotti käyttää kaikuluotausta, ja pystyy sukeltamaan kolmen kilometrin syvyyteen. Nantucketin saari, mistä Ismael matkaan lähtee, on ollut kaskelottien pyynnin keskus. Valaanpyyntiä yritetään säännellä, ja useimmat maat noudattavat valaanpyynnin sopimusta, joka kieltää kaupallisen pyynnin, mutta eräät maat pyytävät vielä valaita, tutkimustarkoituksiin, ja pyyntiä tapahtunee alkuperäiskansojen oikeuksien vuoksi.

Moby Dick siis kertoo kapteeni Ahabin epätoivoisesta, maanisesta valasjahdista ja kostosta, jonka tarkoitus on  pyydystää valkoinen valas. Valkoisuuteen liitetään myyttisestä voimaa. Ahabin ohje on venekunnille: "Valas lihoksi ja vene pirstoiksi". Hän lupaa lisäksi ison kultaisen duplonin sille, joka äkkää valkoisen valaan. Päällystöstä Starbuck asettuu vastahankaan Moby Dickin pyydystämisessä, koska pitää valasta vaistojen varassa toimivana eläimenä. Ahab, vaikka on kapteeni, haluaa henkilökohtaisesti pyydystää Moby Dickin. Hän kysyy aina nähdessään laivan, onko valkoista valasta näkynyt. Kun ensimmäinen kaskelottijahti alkaa, Ahab tuo jahtiin oman venekunnan, täynnä outoja miehiä, ja lisäksi yksi miehistä on salaperäinen Fedallah, turbaani päässä. Ahabin käytös tulee kummallisemmaksi kaiken aikaa. Hän perusteli alunperin vimmaansa vankeudella. Moby Dick on tehnyt hänestä "surkean kerjäläisen" ja "muotopuolen meriraakin". Kumpikaan ei täysin pidä paikkaansa. Ahab on kuitenkin kostonsa ja pakkomielteidensä vanki, hänen täytyy murskata Valkoinen valas.

Luvussa 110 Queequeg sairastui kuolemanvakavasti. Hän haluaa ruumisarkun. Yllättäen Queequeg parantuu, ja ruumisarkusta tulee hänen merimieskirstunsa, mihin hän kaivertaa kuvioita. Miehistön keskuudessa on kitkaa, ja tapahtumia. Musta Pip ajautuu Ahabin palvelijaksi. Ahabin luujalka menee pirstoiksi, ja timpuri tekee hänelle luujalan tilalle puujalan.

Lopulta Moby Dick nähdään, ja Ahab käy sen kimppuun, alkaa kolme päivää kestävä vimmainen takaa-ajo. Valas pirstoo veneen, ja Ahab pelastetaan, mutta Ahab ei lannistu. Sitten Moby Dick saadaan satimeen ja alkaa väsytys. Kaskelotti pirstoo aluksen, Ahab menee harppuunaköyden jatkona syvyyteen, hänen maallinen vankeutensa on ohi. Sen sijaan Valkoinen valas on meressä, se on vapaa ja se on rauhassa myös Ahabin alituisesta ahdistelusta.

Laiva menee syvyyksiin ison pyörteen mukana. Kertoja Ismael on ainoa, joka pelastuu, kun laiva menee kurimukseen, ja silloin kuin ihmeen kaupalla putkahtaa Queequegin ruumisarkku, jossa Ismael kelluu, kunnes Rachel-laiva hänet ainoana elonjääneennä pelastaa.

Täyspitkässä kirjassa on peräti 135 lukua, ja luvuissa on paljon sivulatuja. Varsinkin kirjan kuvaus purjehduksessa on perinpohjaista. Kirjan pakkomielteen kuvaaminen on ajatonta. Pitää päästä perille, tuhota olennon olemassaolo, joka on vahingoittanut vain jalkaa ja miehistä kunniaa.
*****
Herman Melville (1819 - 1891) syntyi New Yorkissa, taloudellisen ahdingon vuoksi hän lähti merille.  Melvillen kuoleman jälkeen julkaistiin hänen romaaninsa Billy Budd,  matruusi.

Melville oli valaanpyytäjänä, ja joutui merimatkoilla myös polynesialaisten vangiksi. Melvillen teksti on välillä aika lennokasta, nykymittapuun mukaan "lievästi asenteellista". Jos joku tiukkapipo tämän lukee koko versiona, luultavasti on taas yksi kirja ehdolla mustalle listalle. Laitan tähän ainoastaan Fedallahin kuvailua, josta en kyllä suoraan sanoen ymmärrä yhtään mitään.
"Fedallahiin ei toisaalta voinut myöskään suhtautua välipitämättömästi. Lauhkean vyöhykkeen sivistyneet, kotoiset ihmiset näkevät hänen kaltaisiaan olentoja vain unissaan ja silloinkin vain hämärästi. Sellaisia liikkuu aina joskus Aasian alati samanlaisina pysyvissä yhteisöissä, varsinkin mantereen itäpuolisilla Kauko-Idän saarilla. Heitä on niissä eristetyissä, ikivanhoissa maissa, joita ei voi muuttaa ja jotka ovat aina nykypäivään asti säilyttäneet maapallon varhaisempien sukupolvien aavemaisen alkuperäisyyden, sen ajan, jolloin ensimmäinen ihminen muistettiin selvästi ja kaikki olivat hänen jälkeläisiään, eivätkä he tienneet mistä hän oli tullut. He näkivät toisensa todellisina haamuina ja kyselivät auringolta ja kuulta miksi heidät oli luotu ja mikä oli heidän tarkoituksensa. Tosin Luomiskertomuksen mukaan enkelit todellakin seurustelivat ihmisten tyttärien kanssa ja Raamatun kaanonin ulkopuolelle suljetut rabbit lisäävät, että myös paholaiset heittäytyivät maallisiin lemmenleikkeihin".  Lainaus sivulta 335, luvun 50 loppuosa.
Englanniksi:

"But one cannot sustain an indifferent air concerning Fedallah. He was such a creature as civilized, domestic people in the temperate zone only see in their dreams, and that but dimly; but the like of whom now and then glide among the unchanging Asiatic communities, especially the Oriental isles to the east of the continent—those insulated, immemorial, unalterable countries, which even in these modern days still preserve much of the ghostly aboriginalness of earth's primal generations, when the memory of the first man was a distinct recollection, and all men his descendants, unknowing whence he came, eyed each other as real phantoms, and asked of the sun and the moon why they were created and to what end; when though, according to Genesis, the angels indeed consorted with the daughters of men, the devils also, add the uncanonical Rabbins, indulged in mundane amours."

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä, Of Mice and Men 1937, suomentanut Jouko Linturi, Tammi Keltainen kirjasto 1995 (10:s painos), sivumäärä 134.

Hiiriä ja ihmisiä -teos alkaa päähenkilöiden pienikokoisen ja kärttyisän George Miltonin ja suuren, mutta vajaamielisen Lennie Smallin keskustelulla. George on suuntaamassa seuraavalle maatilalle töihin, edellisestä on pitänyt poistua pikaisesti ja piileskellen. Georgen puhuessa Lennie kuuntelee, mutta unohtaa pian mitä on sanottu. Lennie paijalee ja silittää hiiriä, jotka hän on epähuomiossa rutistanut kuoliaaksi, ja George ottaa niitä häneltä pois.
-Älä viitsi Lennie! George sanoi - En minä sitä ilkeyksissäni pois ottanut. Hiiri ei ollut tuore enää. Lennie, ja sinä rutistit sen rikki, kun sitä silittelit. ss. 14 - 15.
Lennien Claire täti on antanut hiiriä Lennielle, mutta hän on ne kaikki rutistanut hengiltä. George kiukuttelee Lennielle, edellisestä paikasta he lähtivät kun Lennie rutisteli ja silitteli naisen leninkiä, joka oli naisen päällä.

Juoni ja henkilöanalyysi, juoni on internetissä oikein wikipediassa ja väärin Maijan postauksessa, älä lue, jos et ole lukenut kirjaa.
George puhuu heidät uudelle farmille töihin. Farmilla on  pieni nokkamies Curley, jolla on hemaiseva vaimo. Vaimo tuntuu viruvan puutteessa. Curley juoksee pitkin tilaa etsimässä vaimoaan ja on mustasukkainen. Slim hoitaa hevosia, tallirenkinä on musta Crooks, Candy on vanha haiseva mies, jolla on käsi ranteesta poikki, Candyllä on vanha pahanhajuinen koira, joka joudutaan vanhuuden vuoksi lopettamaan.

George ja Lennie on yksissä. Se kiinnittää muiden huomion, moni kysyy syytä, ja vaikenee merkitseväksi. Kyse ei ole minusta rakkaudesta, vaan samasta syystä, miksi Lennie silittelee hiiriä, ja haluaa hoitaa kaneja, ja poikasia. Tarpeesta hoitaa jotain avutonta. Georgella ja Lenniellä on unelma omasta muutaman eekkerin maatalosta, jossa Lennie voi hoitaa kaneja, ja silitellä niitä. Lennie silittää tilalla koirapentuja, ja pian ne ovat hengettömiä. Koiran menettämisen jälkeen Candy haluaa olla mukana maatalohankkeessa. Romaani on loistava, näin lyhyeksi kirjaksi aivan loistava, siinä ei ole mitään liikaa, mutta siitä ei myöskään puutu mitään. George näkee tuhon tulevan, kun Curley kukkoilee miehilleen mustasukkaisuuden puuskissa. Hän käy Lennien kimppuun, kun luulee tämän virnuilevan. Curley hakkaa Lennietä aikansa, mutta George käskyttää Lennietä puolustautumaan, ja Lenniä rusentaa Curleyn käden murskaksi.

Maatyöläisten palkkarahat menevät pitkälti bordelliin, ja viinaan. Kaikki muut miehet ovat kaupungissa paitsi Lennie, musta ja syrjitty Crooks ja vanha Candy, kun Curleyn vaimo tulee kiehnäämään miesten luo. Curleyn vaimo on kiinnostunut, kuka on murskannut Curleyn käden. Curleyn vaimo on pettynyt haaveissaan, hänelle on lupailtu Hollywoodia illalla, ja aamulla lupailijat ovat poissa. Hän on pika-avioitunut Curleyn kanssa, jota ei rakasta vaan inhoaa. Ilmeisesti makuuhuoneessa ei tapahdu ainakaan Curleyn vaimon haluamia asioita, tai hänen haluamalla tavalla, koska ensinnäkin miehet puhuvat, että Curleylla on kusiaisia housuissaan, lisäksi he pohtivat patenttilääkkeiden tarvetta, ja kolmanneksi Curley pitää toisessa kädessä hanskaa, jossa on vaseliinia, jotta käsi on hyvässä kunnossa iltaa ja vaimoa varten.(Tämä ennen kuin käsi rusentui). Candy valehtelee Curleyn vaimolle Curleyn teloneen itse käden. Curleyn vaimo suuttuu, ja uhkailee mustaa Crooksia, sillä että jos hän haluaisi, Crooks lynkattaisiin. Curleyn vaimo arvaa, että Lennie on musertanut käden. Myöhemmin kaikki miehet paitsi Lennie heittävät hevosenkenkää, Lennie hellii koiranpentua heinäkasalla tallissa. Koiranpennun niska on katkennut vahingossa, ja Lennie pelkää, että George on vihainen. Curleyn vaimo lähentelee Lennietä, joka lopulta tapansa mukaan silittelee naisen hiuksia, Curleyn vaimo alkaa huutaa, ja sitten Curleyn vaimon niska katkeaa. Lennie arvelee, että George tulee vihaiseksi ja poistuu ennalta sovittuun paikkaan odottamaan Georgea.

Lennie lähtee siis käpälämäkeen, kuten ilmeisesti ennenkin. Tilalla Candy löytää ruumiin ja varoittaa Georgea kuolleesta naisesta. George ottaa aseen, ja löytää Lennien ensin. Hän lupaa Lennielle maatilan. Lennie toistelee yhä uudestaan, että he elävät maan lihavuudesta, ja hän voi hoitaa kaneja. Lopulta George ampuu Lennietä niskaan, jotta Curley ei saisi Lennietä elävältä kiinni ja Lennie joutuisi kidutettavaksi.

Psykologiselta kannalta kirja on mielenkiintoinen. Mikä on Georgen ja Lennien suhde? Muut epäilevät sitä miesten rakkaudeksi, josta ei ole minusta kysymys. Lennien vanhemmat ovat kuolleet, ja häntä kasvatti ja hoiti Clara-täti, joka antoi hiiriä. Se, mihin Clara kuoli, jäi minulle hieman epäselväksi. George ja Lennie ovat olleet koulukavereita, ja Clara on kannustanut Lennien ja Georgen kumppanuutta, joka on siis viaton. George on pienikokoinen ja on joko psyykkisesti riippuvainen Lennien hoitamisesta tai saa siitä tyydytystä. Hän kokee myös velvollisuudekseen pitää Lenniestä huolta, ja rasittava Lennie on, mutta hän on myös syyntakeeton kuolemiin.
Curley tappelee rahasta, hän on pienikokoinen ja hänellä on terävät nyrkit. Ilmeisesti avioliitto Curleyn vaimon kanssa ei luonnistu. Curleyn vaimo tunnustaa Lennielle, että hän haaveilee Hollywoodista. Se, onko sänkymarissa tapahtumia, jää jokaisen itse pääteltäväksi. Luultavasti suhde ei tyydytä ei Curleyta, eikä Curleyn vaimoa. Curleyn maaninen mustasukkaisuus aiheuttaa pahaa verta. Koska hän on pomon poika, kukaan ei uskalla harata vastaan. Curleyn vaimoa ei myöskään kukaan rajoita, mutta hän saa neuvoja pysytellä kotosalla.
Crooks on kouluja käynyt musta, joka lukee iltaisin kirjoja, pikku läävässä, joka on lantakasan vieressä. Häntä ei huolita muiden tiloihin. Lennie ja Candy ovat ensimmäiset, jotka menevät Crooksin huoneeseen, myös Curleyn vaimo tulee sinne. Crooks on niin syrjitty, että hän tietää oman paikkansa, on hiljaa, ja mukautuu oloihinsa. Crooks on minusta koko joukon älykkäin.
Lennie pitää pehmeistä asioista, joita voi silitellä ja paijata. Paijauksen kohteet kuolevat. Steinbeck ei kerro, kuinka monta ihmistä Lennie on paijannut hengiltä, mutta vähintään siis yhden, ehkä enemmänkin, mahdollisesti kolme.

Elina on blogannut tästä TÄÄLLÄ, siellä on lisälinkkejä.

*****

Youtubesta löytyy kirjasta vuonna 1940 tehdyn filmin trailer (ja itse filmikin). Filmin ohjasi Lewis Milestone, Georgea näytteli Burgess Meredith, joka oli Batman tv-sarjan Pingviini, Lennie oli Lon Chaney Jr, sekä Men roolissa Betty Field.
*****
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkalainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962.
Olen lukenut monia John Steinbeckin kirjoja ja blogannutkin niistä.
Oikutteleva bussi on blogattu täällä
Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä.
Helmi on blogattu näin
Ystävyyden talo on blogattu näin
Vihan hedelmät on loistava ja blogattu näin.

Eedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista

101 suomalaista kirjaa ja bloggausta

Jokken Kirjanurkan 101 suomalaista kirjaa ja bloggausta 

1. Aapeli: Koko kaupungin Vinski
2. Agapetus: Hilman päivät

3. Aho Juhani: Rautatie, 

4. Canth Minna: Papin perhe

5. Canth Minna: Työmiehen vaimo

6. Ehrnrooth Adolf ja Appelsin Ulla: Kenraalin vuosisata
7. Haavikko Paavo: Tiet etäisyyksiin
8. Haavio Heikki: Rehtorin muistelmat

9. Havukainen, Toivonen: Tatu ja Patu Helsingissä
10. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie

11. Hotakainen Kari: Tuntematon Kimi Räikkönen

12. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija

13. Hurme Juha: Niemi

14. Hyry Antti: Uuni 

15. Hämäläinen Helvi: Sokeat lähteet

16. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase 
17. Isomäki  Risto: Sarasvatin hiekkaa

18.  Itkonen Juha: Palatkaa perhoset

19. Itäranta Emmi: Teemestarin kirja

20. Jalonen Olli: 14 solmus Greenwichiin

21. Jansson Tove: Muumipappa ja meri
22. Joenpelto Eeva: Lohja-sarja

23. Jotuni Maria: Huojuva talo

24. Jukola Martti Urheilun pikku jättiläinen

25. Järnefelt Arvid: Isänmaa
26. Karjalainen Elina: Uppo-Nalle ja Nukku-Ukko

27.  Kauranen Anja: Sonja O kävi täällä, 

28. Kianto Ilmari  Punainen viiva 

29. Kianto Ilmari: Ryysyrannan Jooseppi

30. Kilpi Eeva: Talvisodan aika

31. Kilpi Eeva: Välirauha, ikävöinnin aika

32. Kilpi Eeva: Jatkosodan aika

33. Kilpi Volter: Alastalon salissa

34. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä 

35. Kivimäki Ville: Murtuneet mielet

36. Koivisto Tellervo: Päiväkirjan uudet sivut
37. Kokko Yrjö: Pessi ja Illuusia
38. Koskenniemi V.A: Runousoppia

39. Kunnas Kirsi: Tiitiäisen satupuu

40. Kunnas Mauri: Koiramäen joulukirkko

41. Kähkönen Sirpa: Vihan ja rakauden liekit

42. Lander Leena: Liekin lapset

43. Lehtonen Joel: Putkinotko
44. Leino Eino: Helkavirsiä
45. Linna Väinö: Tuntematon sotilas 

46. Linna Väinö: Sotaromaani

47. Linna Väinö: Täällä pohjantähden alla 

48. Linnankoski Johannes: Laulu tulipunaisesta kukasta
49. Lähde Jussi: Politiikka - suomi -sanakirja

50. Lönnrot  Elias: Kalevala 

51. Melleri Arto:Elävien kirjoissa,

52.Meri Veijo: Everstin autokuljettaja
53. Meriluoto Aila: Lasimaalaus

54. Merimaa Kaarlo: Takapihan sankareita

55. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu
56. Mäki Reijo: Nuoruustango

57. Nousianen Miika: Vadelmavenepakolainen

58. Oksanen Sofi: Puhdistus 

59. Olli: Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää

60. Paasilinna Arto: Jäniksen vuosi

61.Paasilinna Erno: Lukemista kaikille

62. Parkkinen Jukka: Sinun tähtesi, Allstar
63. Parland Oscar: Lumottu tie
64. Parras Tytti: Hyvinkasvatettu tyttö

65. Parras Tytti: Jojo
66. Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja

67. Polva Anni: Tiina-sarjaa

68. Päätalo Kalle : Hyvästi Iijoki

69. Päätalo Kalle : Tammerkosken sillalla

70. Rajaniemi Hannu: Kvanttivaras
71. Rauhala Pauliina: Taivaslaulu

72. Raittila Hannu: Canal Grande,
73. Raittila Hannu: Terminaali
74. Rekimies Erkki: Laatokan lentäjät

75.  Remes Ilkka: Pääkallokehrääjä
76. Remes Ilkka: Vapauden risti
77. Riikkilä Väinö: Pertsan ja Kilun kaikki seikkailut
78. Riikkilä Väinö: Pojan muistelmat

79. Rimminen Mikko: Pussikaljaromaani

80. Runeberg J L: Vänrikki Stoolin tarinat

81. Salama Hannu: Juhannustanssit
82. Salminen Hellevi: Sanovat Allisoniksi

83. Sariola Mauri: Minä Susikoski
84. Silander Liisa: Yksin kaksin kissamaalla

84. Sillanpää Frans Emil: Hurskas kurjuus

85. Sillanpää Frans Emil: Ihmiset suviyössä

86. Simon John: Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä

87. Swan Anni: Ollin oppivuodet

88. Södergran Edith: Dikter
89. Tabermann Tommy: Veren sokeri

90. Tervo Jari: Kallellaan

91. Tikkanen Märta: Vuosisadan rakkaustarina

92. Tuuri Antti: Pohjanmaa

93. Utrio Kaari: Uhritulet

94. Vala Katri: Kaukainen puutarha

95. Virtanen Rauha S: Ruusunen

96. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen 

97. Waltari Mika: Komisario Palmun erehdys

98. Waltari Mika: Mikael Karvajalka
99. Wegelius K.A: Routaa ja rautaa

100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran,

101. Wuolijoki Hella: Niskavuoren naiset

Joel Lehtonen: Putkinotko

Joel Lehtonen: Putkinotko, kirja julkaistu aikanaan kahdessa osassa vuosina 1919 - 1920. SKS 2012, sivumäärä 572.

Putkinotko on kuvaus yhdestä kesäpäivästä Etelä-Savossa. Päähenkilö on Juutas Käkriäinen. Juutas Käkriäinen asuu Putkinotkon tilalla, jonka omistaa kirjakauppias Aapeli Muttinen. Juutas Käkriäinen on tehnyt torpparisopimuksen Muttisen kanssa, ja elättelee toiveita, että tila olisi tulevaisuudessa hänen. Juutas Käkriäinen on laiska ja kovakorvainen. Hän ei tee mitään ylimääräistä, eikä edes käskettyjä töitä.

Putkinotko on kirja, jossa on näennäisen tyvenen alla paljon tapahtumia ja elämää, sekä syvällistä ihmiskuvausta, ihmisten keskinäisiä suhteita ja elämän kiertokulkua. Putkinotko päättää trilogian, mutta se on täysin itsenäinen teos. Juutas Käkriäisen ja vuokraisäntä Aapeli Muttisen suhdetta on kuvattu aiemmissa novelleissa. Muttinen on kirjakauppias, joka haluaa rentoutua tilallaan, Lyygia-neiti pitää huushollia, ja hän haluaisi  Muttiselta varmaankin kosinnan, ilmeisesti Muttinen on ollut naimisissa. Minusta Muttiselle riittää vähempi, ja platoninen suhde, missä Lyygia  passaa Muttiselle herkkuja pöytään. Muttinen haaveilee hienosta hedelmätarhasta. Muttisen omenatarha Putkinotkolla paleltui ja kuoli. Käkriäinen oli kaltoin kohdellut omenatarhaa, mutta pakkaselle hän ei voinut mitään. Koska Juutas Käkriäinen ei tee oma-aloitteisesti mitään, ja suhtautuu kaikkiin käskyihin vihamielisesti, Muttinen suunnittelee, ettei anna Käkriäiselle edes omaa palstaa, eikä jatkoa sopimukseen. Kirjan lopussa asia jää auki, mutta Muttinen on minusta heltymässä jopa pikku palstan antamiseen.

Juutas on naimisissa Rosinan kanssa. Parilla on iso liuta lapsia.  EsikoinenMalakias on saanut synnytyksessä "verta silmilleen", vanhin tyttäristä Saara on kasvamassa naiseksi, sitten Ananias, Saara, Leja Topi, Sanukka, Jopi, Repekka, Ester ja Luukas, jota vielä imetetään. Perheellä on tiukkaa, koska Juutas on laiska. Perheellä on Hurja-niminen koira, kissa, lampaita, lehmiä ja sonni, sekä vanha kana. Lisäksi viljeltävää alaa on. Perhe hankkii rahaa myymällä viinaa, jota heille välittää Rosinan veli Mauno Kypenöinen. Viinan välitys on yllättäen Rosinan idea ja ajatus ja Rosina sitä aktiivisesti harrastaa. Putkinotko on idyllinen ja kaunis paikka Saimaan rannalla.

Tarina alkaa eräänä kesäaamuna, kun Juutas Käkriäisen perhe herää lutikoiden keskeltä saunasta. Kettu on vallannut pirtin, ja syy on Juutaksen laiskuuden, sillä hän on antanut hirsien kastua, ja niitä on poistettu, eikä Juutas ole korjannut pirttiä. Juutas ei ole tehnyt käskyistä huolimatta raja-aitaa seitsemään vuoteen valmiiksi, ja perheen lehmät ovat päässeet pois tilan alueelta.

Vanhin ja vankkaluinen Malakias, kalpea ja solakka Ananias, hän on jo melkein aikamies, pää on Ananiaksella usein kipeä, tytöistä vanhin on Saara "makaa sikeässä unessa. Hän hengittää niin että tohisee ja että rinnat, joita ympäröi likaisenkeltaisilla pitseillä koristettu paita, pullistuvat. Jalassa on hänellä punaiset sukat, mutta nappikengistä, jotka hän asetti eilisiltana makuulle ruvetessaan tuohon penkkinsä alle, on toinen pudonnut saunan lehtiseen ja onkimatojen asumaan karsinaan". Hento Leja on toiseksi vanhin tytöistä, Repekalla on puhevika. Luukas on koko joukon nuorin, imee tuttia ja rintaa. Taloudessa asuu Rosinan äiti: Mutta anopille on annettu paikaksi permantopenkin ovensuun puolinen pää.

Romaani on jaettu lukuihin, ja kirja jakautuu jaksoihin. Aluksi perhe herää ja samalla heidät esitellään. Sitten Rosina, Saara ja Jopi lähtevät kaupunkiin, Juutas jauhon hakumatkalle. Kolmannessa osassa kaikki kokoontuvat Putkinotkoon syömään ja saunomaan, tämän jälkeen alkavat ilta- ja yötoimet.

Juutas Käkriäinen on laiska ja uppiniskainen. Käkriäinen on riidoissa oikeastaan kaikkien kanssa, mutta minusta Juutas on varsin inhimillinen hahmo, ei luonnostaan ole paha. Käkriäinen pitää päässään kesät talvet karvareuhkaa. Rakkain esine on hänelle pääsinpusseista tehty tupakkakukkaro. Juutas suhtautuu intohimolla ja hellyydellä tupakkamaahansa. Juutas on itse raitis, vaikka myy viinaa. Hän ei haluaisi alkaa viinan valmistusta, koska pelkää mahdollista vankeustuomiota. Samalla lukijalle selviää Juutaksen asenne työhön. Hän ei halua ahkeroida toisen tilalla.

Rosina Juutaksen vaimo on salaperäisempi ihminen. Rosina tunnistaa Juutaksessa saamattomuuden ja uppiniskaisuuden, mutta uskoo tai ainakin toivoo hänessä muutosta. Rosina hoitaa lehmät, lypsää ne ja pitää huushollia. Rosina on huolestunut jaloistaan, ja haluaa käydä apteekissa. Hän on huolestunut lapsistaan varsinkin rakkaimmasta lapsestaan Ananiaksesta sekä Saarasta, joka on ollut töissä tervahöyryllä, jota on kunnostettu Putkinotkon lähellä. Saara on rakastunut tai ainakin ihastunut johonkin merimieheen. Saara on kirjoittanut kirjeen, jonka muut lapset suttaavat. Rosina luulee ja pelkää olevansa raskaana, vaikka on niksejä koittanut. Laivamatkalla Rosina saa kuulla Vilhusen kasvatusperiaatteista, missä vitsaa ei säästellä, Rosina ei hyväksy sitä. Rosina kuulee juoruna, että Matti Muikkunen haluaisi Putkinotkon vaimolleen Aina Kustavalle. Rosinalle nauretaan apteekissa, ja hänen suhtaudutaan hyvin halveksivasti. Rosina on perheen pää, koska hän kuitenkin suunnittelee ja kantaa vastuuta enemmän kuin Juutas.

Saara, vanhin tyttäristä on lähtenyt korjatun tervahöyryn matkaan osin Rosinan ehdotuksesta. Saara on kasvamassa aikuiseksi. Saara kertoo tervahöyryllä tarjotuista ruokalajeista esim. läskistä, asiaa varsinkin Juutas pilkkaa. Saara kirjoittaa jollekin merimiehelle, ja on muuttunut. Saaralla on punaiset kengät ja sukat. Muilla lapsilla ei ole varmastikaan kenkiä, sillä Aapeli Muttinen lahjoitti lapsille kengät, jotta nämä kävisivät koulua. Koulunkäynti loppui, kun kengät hajosivat. Laivamatkalla Saara puhuu rahastaja Eliel Persikan kanssa, jonka kanssa menee näytäntöön, jossa luikertelee käärme, sitten he lähtevät harjulle. Saara tulee kotiin. Rosina yrittää kuulustella Saaraa. Saara haluaisi lähteä kotoa.

Malakias joutuu alussa pässin puskemaksi. Topi on kiusoitellut pässiä, joka sitten puskee Malakiasta, ja Topi on piilossa metsässä raivostunutta isoveljeään. Kaupunkireissun jälkeen Malakias saa matolääkettä, jota oksentelee. Malakias on ollut riidoissa vanhempiensa kanssa, ja yrittänyt saada rengin pestiä, mutta se ei ole onnistunut. Naiset kiusoittelevat Malakiasta, ja Sanelma Kinnunen tulee alastomana Malakiaan kanssa saunaan. Malakias kiroaa ja poistuu.

Ananias on Rosinalle tärkein lapsi. Ananias on varsin herkkä, ja päässä surraa. Ananias ampuu tarinan aikana useita laukauksia, mutta kehenkään ei osu. Ananias on ihastunut Putkinotkoon tulevaan Sanelma Kinnuseen, mutta Ananiasta ujostuttaa liikaa.

Leja on hento tyttö, ja hän epäilee Saaran jo saaneen pikkuisen. Topi leikittelee siis pässin kanssa ja on muutenkin kepposteleva. Jopi odotti kaupunkimatkaltaan paljon, mutta ensin jäivät rahat kotiin, ja Jopi piileskelee yksin Rosinan ollessa asioillaan, ja Saaran seurustella Eliaksen kanssa. Jopin jutut kaupunkireissusta ovat kuitenkin huimat.

Anoppi jää kotiin ja hoitelee pienempiä lapsia, hän kauhistelee lasten kielenkäyttöä, pieni Sanelma kiroaa ja käyttää huora-sanaa. Myöhemmin Muttinen kysyy Sanelmalta, mistä se lapsi tulee, vitusta voihkaisee Sanelma. Anoppi tai mummo niin kuin häntä kutsutaan, pelkää asemansa puolesta, hän pelkää, että hänet lähetetään vaivaistaloon. Anopilla on kaksi lasta Mauno Kypenöinen, joka on syntynyt ennen avioliittoa, ja Rosina. Mauno on tumma. Hän on ollut verstaalla töissä, mutta saanut potkut varastettuaan puita. Lisäksi Maunon avovaimo Pertta Kinnunen on mennyt räyhäämään ja näyttänyt "takapompeliaan". Perttaa ja Maunoa ei ole vihitty. Pertta on virallisesti naimisissa. Hänellä on ollut ainakin kaksi aviomiestä, ja yksi ukkomies. Hänellä on neljä lasta, joista kaksi on vaivaistalossa, ja yksi jäi Viipuriin isälle. Pertan mukana kulkee Sanelma Kinnunen. Pertta on tapaillut miehiä myös rahasta. Pertta ei ole mikään mukava ihminen, eikä Mauno, joka on ollut vankilassakin. Rosina tuo heidät Putkinotkoon, missä Mauno uhkailemalla saa Juutaksen mukaan viinanpolttoon. Mauno uhkaa paljastaa poliisille Juutaksen viinan myynnin, viinan, joka siis tuli Maunolta. Rosina nytkin täyttää Maunon luona tyhjiä pulloja viinalla. Rosina ostaa hiivaa. Mauno ottaa vanhat viinanpolttovehkeet mukaan. Mauno ja Pertta juovat, Juutas siis ei.

Isommat kotiin jääneet lapset niittävät heinää ja haravoivat sitä. Naapurin lehmät pääsevät Putkinotkon alueelle, ja perheen sonni Poika astuu naapurin Helunaa. Mummo poimii marjoja ja hoitaa lapsia. Pojat alkavat siirtää kiviä, jotta mahdollinen mäyränpesä löytyisi.

Juutas on vienyt Rosinan, Saaran ja Jopin soutuveneellä laiturille. Hän soutaa takaisin ja  piilottaa airot, Juutas on omasta omaisuudestaan tarkka. Juutas suuntaa kävellen sahalle, ja aikoo hankkia jauhoja. Juutas on kuullut myös Muikkusen Putkinotkon ostohalut. Käkriäinen ostaa jauhoa kauppaneuvos Konsta Könöliniltä. Könöliniä hoivaa hänen tytär Svea, joka on nätti ja järkevä. Odotellessaan Juutas on antanut vinkkejä, miten pitäisi hoitaa raakaa kauraa syöneet lehmät. Juutas on unohtanut pohtia, miten jauhosäkki tuodaan kotiin. Hän rehvastelee kantavansa 70 kg:n painoisen säkin yksinään, ja niin hän tekeekin, kunnes kaatuu jyrkänteen lähellä, jauhopussi osuu kantoon ja hajoaa. Suora seuraus säkin hajoamisesta on Juutaksen raivokohtaus, joka johtaa myöhemmin oman kanan tappamiseen, sitten Juutas menee uhoamaan kotiin, että polttaa talon ja tappaa itsensä. Juutas lauhtuu auttaessaan mäyränpesän etsimisessä. Ananiaan kanssa haetaan jauhot. Perheellä on myös hevonen, joka olisi kannattanut ottaa mukaan jauhon hakureissulle. Juutas on hieman hidasjärkinen, mutta äkkipikainen. Poika eli perheen sonni saa lisää astutustöitä, joita perheen lapset yrittävät tirkistellä.

Rosina, Jopi ja Saara ovat tulleet kaupungista, mukana Mauno ja Pertta, sekä Pertan tytär Sanelma, jota siis ujosti käyttäytyvä Ananias katsoo ja haluaisi seuraansa. Kaupunkimatkan jälkeen ryystetään kahvia ja syödään vehnäsiä, Saara nukkuu, koska on juonut kaljaa ja ollut Eliaksen kanssa harjulla, Rosina on huolestunut, että mitä ollaan oltu tekemässä. Rosinaa myös harmittaa Pertan huomautuksen perheen hajusta, joka on köyhän ihmisen ruuan haju. Kun ruoka on syöty, jatketaan heinien haravointia, ja Putkinotkossa on elämää, kun Muttinen ja Lyygia saapuvat moottoriveneellä, mukanaan paljon namusia, vehnäjauhoa ja sokeria. He ottavat Putkinotkosta mukaansa perunoita ja kalaa, haluavat saunan lämpimäksi. Muttisen tunteet vuokralaistaan kohtaan vaihtelevat suuttumuksesta närkästykseen. Lapset miellyttävät Lyygiaa ja Muttistakin. Muttinen, joka on siis kirjakauppias, on hyvin mukavuuden haluinen, joka nauttii Suomen lyhyestä kesästä, hyvästä ruuasta, kehumisesta, ja Lyygian huolenpidosta. Muttisella on ollut ankea lapsuus. Hänellä on isorokon aiheuttamia arpia, perhe on ollut köyhä, ja ilmesisesti hänelle on tullut avioero. Nyt Muttinen rakastaa herkkuja ja rauhaa. Kun Muttinen on saunonut ja syönyt, hän on suopeampi köyhän asialle.

Rosina haluaa olla yksin, hän hoitaa eläimet, ja huomaa kanan kuolleen, Rosina ei tiedä Juutaksen tekosiksi, vaan piilottaa kanan, luulee sen olevan huono ennusmerkki viinatouhuihin. Mauno kuitenkin on pakottanut Juutaksen mukaan. Mauno juottaa Ananiakselle viinaa, joka törttöilee kännissä. Miehet sanovat lähtevänsä tuulastamaan, mutta menevät saareen valmistamaan viinatehdasta.

Tapahtuma-aika
Ajankohta on minusta loppukesällä, koska tein seuraavat havainnot
-Heinäsirkat sirittävät, ja lopussa mainitaan, koivuissa sirisevät heinäsirkat, nousten näin syksyllä puihin
-Mansikat ja punaiset viinimarjat ovat kypsyneet, mutta Putkinotkon pienokaiset ovat popsineet punaiset viinimarjat
-Horsma kukkii, mutta tervakukka ja syreeni on jo kukkinut aikoja sitten
-Kissankello, ja päivänkakkara kukkivat
-Tähkäpäitä on pelloissa
-Kiiltomatoja on
-Heinää tehdään, yleensä heinää tehdään aiemminkin, mutta
-"Pääskyset kiertelevät peltoaukeaman kohdalla … visertävät lyhyesti, leijailevat piirissä, poikasiaan opetellen"

Lopputulema
Kesäpäivä Putkinotkossa päättyy ja myös kirja päättyy. Avoimeksi jää moni asia. Ruualla ja löylyillä hellitelty Muttinen on pehmenemässä ja Käkriäinen on saamassa ehkä jatkoa, ja lammen tyköä oman palstankin. Muttinen tajuaa, että Käkriäinen ei halua toisten omenapuita hoitaa.

Viinanpolttopaikkaa katsastetaan, ja Ananias tulee humalaan Maunon tarjoamasta viinasta. Rosina on luultavimmin raskaana, vaikka ei haluaisi. Hän myös epäilee, että Saara odottaa lasta, ja ainakin on ollut miesten kanssa.  Malakias, Ananias ja Saara ovat aikuistumassa.

Joel Lehtonen piirtää Putkinotkossa hyviä henkilökuvia, kerronta on rehellistä, luonnon kuvaus on kaunista ja runollista, mutta todellista. Olen itse viettänyt muutaman lapsuuden kesän Saimaalla lähellä Savonlinnaa olevassa saaressa ja luonto on kaunista.

****
Joel Lehtonen (1881 - 1934) kuuluu Suomen eturivin kirjailijoihin, vaikka ei koskaan ole saanut sitä arvostusta, mutta tuotanto puhuu puolestaan. Joel Lehtonen myös käänsi kirjoja, ja hän viittaa tässä nobelisti Romain Rollandiin, jonka Jean Christophe -sarjan hän käänsi viidettä osaa lukuunottamatta. Joel Lehtosen Kuolleet omenapuut sisältää novelleja osin Muttisesta, ja mainitaan niissä Käkriäinenkin.

Markiisi de Sade: Justine

Markiisi de Sade: Justine, alkuteos Justine ou les Malheurs de la vertu, 1791, suomentanut Heikki Kaskimies, Gummerus 2014, sivumäärä 397.

Justine on markiisi de Saden teos orvon Justinen hirvittävistä vastoinkäymisistä. Teoksen alussa Julietten ja Justinen upporikas pankkiiri-isä tekee konkurssin ja kuolee, ja tyttäret jäävät orvoiksi, kun rahaa ei ole, nunnat heittävät tytöt luostarikoulusta. Juliette on vasta 15-vuotias ja Justine 12 vuotta. Juliette päätyy bordelliin, ja hänen palvelujaan myydään, se kovettaa häntä ja murtaa moraalin. Juliette kuitenkin kieroilee itsensä hyviin asemiin madame de Lorsangeksi. Kun Juliette tai madame de Lorsange on 28-vuotias, tuodaan hänen luokseen Therese, jota syytetään varkaudesta, murhasta, ja murhapoltosta. Therese, joka todellisuudessa on Justine, kertoo tarinansa, jossa on pelkkiä alamäkeä, hyväksikäyttöä, vankina pitoa ja väkivaltaa. Justine onkin kammottava ja kankeasti kyhätty alistamisen tarina, joka kuitenkin piehtaroi - ei Justinen alisteisessa asemassa- vaan minusta alistamisakteissa ja ihailee niitä. Kirja teksti on kankeaa, käännetty muka hyveen tarkasteluksi, mutta todellisuudessa piehtaroi väkivaltaisissa ruoskimis-, alistamis- ja kidutusjaksoissa. Tässä kirjassa en näe mitään ansioita, tämä on kankeasti kirjoitettu, teennäisyydellä kirjoitettu ihmisoikeuksien loukkaamistarina, jossa alistetaan naisia. Alistajat ovat rikkaita aatelismiehiä, jotka perustelevat vahvoilla olevan oikeuden saada nautinto kiduttaen. Naiset ovat heikkoja, ja ovat kidutuksen kohteita, joskin joissain orgioissa on myös nuoria miehiä.

Kirja on niin kankeasti ja kiemurrellen kirjoitettu, joten kirjallisestikaan se ei ole merkkiteos. Lukemalla kuitenkin selviää, että Justinen kerta toisensa jälkeen joutuu paheellisten miesten kontrollin alle. Du Harpinin luona Therese ei suostu varastamaan, joten hänet lavastetaan varkaaksi. Hän päätyy kuolemaan tuomittuna vankilaan. Tulipalon jälkeen hän päätyy huora-Dubuisin joukkoon, jossa häntä kidutetaan. Therese pelastaa Saint-Florentin, jolta on varastettu arvopapareita. Kiitokseksi hän lyö tainnoksiin Theresen ja raiskaa tämän. Näitä sessioita ei onneksi kuvata suoraan vaan kankeiden kiertoilmausten kautta, eli kirjasta on hyvin vaikea saada mitään selkoa. Joka tapauksessa seuraavana vuorossa on kreivi de Bressac, joka kaiken irstailun ohella suunnittelee tätinsä tappamista. Myöhemmin Therese saa syyt niskoilleen tästäkin episodista. Seuraava alistaja on välskäri ja opettaja Rodin, joka ensin hoitaa Theresen kuntoon de Bressacin koirien puremista. Kuitenkin Rodinilla on koulu, jossa oppilaita, ja tämä on yksi oksettavimmista asioista. Rodin polttaa Thereseen tai siis Justineen huoran merkin, joka aina aika ajoin nousee esiin. Tämän jälkeen on edessä kumma luostari, jossa samantyyppistä touhua kuin de Saden Sodoman 120 päivässä. Sitten on vuorossa kreivi de Gernande. Ennen kuin päästään loppuun tulee yksi väärän rahan tekijä, jonka Therese pelastaa, ja joutuu tämän vangiksi ja kidutuksen kohteeksi ja sitten vielä Saint-Florent uudestaan...

Juonipaljastus
Oikeus vapauttaa Justinen, ja Juliette kertoo olevansa Justinen sisko, mutta Justine kuolee salamaniskuun.

*****
Markiisi de Sade (2.6.1740 - 2.12.1814) oli sadismista kirjoittaja, nihilismin ja ateismin kannattaja. Tämä on teos täynnä nöyryyttämistä, alistamista, kiduttamista, ihmisarvon kieltämistä ja kiduttajien ateismia. OMalta osaltani de Saden tekeleet on minun osalta tässä. Kun lukee uutisia on näitä alistajia ja kiduttajia edelleenkin. Länsimainen oikeus on varmasti hyvä, mutta liian hidas ehkäistäkseen tämänkaltaiset rikokset kokonaan. Suomessa seksuaalirikosten tuomiot ovat liian alhaiset. Itse kannatan linjaa, jossa pitäisi tuomita aina ehdotonta vankeutta, jos näyttöä on, eli näyttökynnys ylittyy. Minusta myös todistettavasti perättömistä väitteistä (perätön lausuma tuomioistuimessa, tai viranomaiselle) pitää tuomita ehdoton vankeustuomio.

Juha Hurme: Niemi

Juha Hurme: Niemi, Teos 2017, sivumäärä 448. Ulkoasu Jenni Saari, huonolaatuinen ja vino kuva kannesta Jokke.

Juha Hurmeen teos  Niemi voitti vuoden 2017 Finlandia-palkinnon. Kirja on lyhyt läpileikkaus Suomen niemen kehityksen eväistä ja tuotoksista vuoteen 1809 asti, aluksi käydään nopeasti läpi maailmankaikkeuden, maapallon, ihmisen ja ihmisen ajattelun ja uskontojen historia, ja romaanissa asetetaan meidän toimintamme oikeaan mittakaavaan. Kirja on ajoittain helppolukuinen, mutta joissain kohdissa hyvin pitkäveteinen. Finlandia-palkintoa perusteltiin suomalaisuuden myytin avaamisella tai oikeastaan perkaamisella.

Minusta Niemi ei ole minusta oikeastaan romaani, vaan se on historiaan keskittyvä pamfletti, jossa on huomioita suomalaisten omimista myyteistä, runoudesta ja muista lainoista. Hurmeella teksti rönsyilee, paljolti runoudessa ja runonlaulannassa, päätyen pietismistä urkureihin.

Kun Hurme on käynyt ristiretket läpi, hän juuttuu käsittelemään ensin Giovanni Boccacion Decameronea, ja sitten Caucerin Canterburyn tarinoita. Kustaa Vaasa (Gustav Vaasa) saa paljon huomiota, hänen aikana uskonpuhdistus juurtui Suomeen. Hurmeen mukaan kansankieliset virret syrjäyttivät pakanallista runonlaulantaa, joka säilyi Karjalassa, ja josta Elias Lönnrot ne keräsi talteen. Niemi hehkuttaa paljon rivoilla runoilla. Kirjasta henkii sanoma, että uskonpuhdistus tylsytti suomalaisten iloisuutta. Lisäksi Hurmeen jatkuva sanoma on se, että suomalaisuudessa ei ole juuri mitään omaa. Aleksis Kiven ja Mikael Agricolan äidinkielikin oli hänen mukaansa ruotsi. Viidennentoista luvun alussa Hurme argumentoi, että Olaus Rudbeck olisi pistetty sepittämään "Ruotsin ja sen imussa Niemen, syvämenneisyydestä hurmioitunutta historiaa, jonka mukaan Pohjola, Ruotsi ytimenään, oli Platonin ihanne yhteiskunta Atlantis, siis koko sivistyksen sydän. Ruotsin kieli oli latinan ja heprean rinnalla koko maailman kantakieli". s.353. Hurmeen mukaan Suomessa oli omat pyrkimykset saada suomen kieli todistetuksi yhdeksi Baabelin peruskieleksi. Hurme nostaa ulkomaalaisten kuvausta Suomen hieman huonossa valossa. Itse ihmettelin muitakin heittoja:
-"Neandertalin uljas ihmislaji on minun veikkaukseni todellisiksi, alkuperäisiksi perussuomalaisiksi! Paljon heitä ei koskaan ollut ...".s.22
-"Lemminkäisen surma oli plagioitu Osiristarustosta" s.51
-"Planeetan viimeinen rupusakki joka oppi omalla kielellä lukemaan" s.55.
-Mämmistä. "Det ser ut som skit och det smakar skit" s.354
Historiaa minä tulkitsen hieman eri tavalla. Kreikassa demokratia koski vapaita miehiä, ei naisia eikä orjia, Roomassa oli orjia. Euroopan "sivistysvaltioissa" oli sääty-yhteiskunta, jossa oli maattomia ja maaorjiakin, lisäksi eräät siirtomaavallat rahtasivat orjia Afrikasta. Veljeys, vapaus ja tasa-arvo koskivat vain osaa kansalaisista, eli en ihaile täysin yksisilmäisesti menneitä yhteisöjä ja tapoja enkä edes kulttuurisia saavutuksia.

Hurme käy tekstissäänläpi eri kirjailijoita Cervantes, Swithin Gulliverin retket, Miltonin Kadotetun paratiisi, differentiaalilaskennan Newtonin yhteydessä, sekä Spinozan filosofina. Vodkakulttuurin hän väittää muodostuneen Isonvihan aikana. Tähtitiedettäkin käsitellään Sigfrid Aronus Forsiuksen yhteydessä, ja mainitaan Halleyn komeetta. Macchiavellin opit kerrataan.

Hurmeella tyylilaji vaihtelee tarkoituksella, ja hän käyttää paljon nykykieltä ja slangia: sakemanni, landautui, kunkku, ja paskaa käytetään. Ammattikoulu-sanakin muuten mainitaan, ja on ehkä mairittelevakin: "Turun akatemia oli vaatimaton, Euroopan periferiassa toimiva pappien ja virkamiesten valmistamiseen tähtäävä ammattikoulu." s.312.

Juha Hurmeen Niemi on runsaasti rönsyävä romaani, jonka osaksi tuli voittaa Finlandia-palkinto vuonna 2017. Ihailin Hurmeen perehtymistä ja syventymistä enemmän kuin lopputulosta.
****
Juha Hurme (s.1959) on ammatiltaan teatteriohjaaja.

J.K Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari

J.K Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari, Harry Potter and the Goblet of Fire 2000, suomentaja Jaana Kapari, Tammi toinen painos 2001, sivumäärä 768.

Liekehtivä pikari on  Harry Potter -sarjan neloskirja ja hyvinkin tummasävyinen. Tarina alkaa Valedron kartanossa Pikkuhirttivaarassa, missä edellisessä osassa paennut animaagi Peter Piskuilan hoivaa heikkoa  lordi Voldemortin henkiriepua, kuten Sibylla Punurmio edellisosassa ennusti. Voldemort aikoo ottaa ihmisen hahmon ja tappaa samalla Harry Potterin. Frank Bryce -jästi kuuntelee oven takana, mutta Voldemortin käärme Nagini yllättää Brycen, ja Voldemort tappaa jästin Avadra kevadra-loitsulla. Vasta kuudennessa osassa Puoliverisessä prinssissä selviää, miksi Voldemortia ei ole voinut lopullisesti tappaa. Hän oli tehnyt itsestään hirnyrkkejä. Voldemortin eli Tom Valedron isä oli komea jästi Tom Valedro, ja äiti Salazar Luihusen suvun aito jälkeläinen Merope Kolkko, joka lumosi jästimiehensä lemmenjuomalla. Jästi jätti Kolkon naisen, ja Merope kuoli synnytyksessä ja tuleva Voldemort joutui lastenkotiin, josta Dumbledore haki hänet Tylypahkaan kouluun, yksi Dumbledoren monista virheistä, joista muut saivat ja saavat maksaa hengellään.

Harry näkee Voldemortin tekemän jästin murhan näkynä kesälomalla Dursleyn luona, ja arpea vihloo. Weasleyt hakevat Harryn, ja Harry ja Hermione pääsevät Weasleyn perheen mukana Huipauksen MM-kisojen loppuotteluun Irlanti vastaan Bulgaria. Ottelun salaamiseksi on tehty paljon töitä. Tässä osassa tulevat ilmi velhojen liikkumismuodoista hormiverkko ja porttiavaimet. Irlanti voittaa loppuottelun 170 - 160, vaikka Bulgarian etsijä Viktor Krum nappaa siepin. Kisojen jälkeen kuolonsyöjät Voldemortin kannattajat leijuttavat jästejä, ja loihtivat taivaalle pimeän piirron. Teosta epäillään Barty Kyyryn kotitonttua Winkyä, jolla on Harry Potterin taikasauva. Taikalehdistön tyrkkytoimittaja Rita Luodiko repii otsikkoja Taikaministeriön toiminnasta. Taikaministeriön noita Bertha Jorkins on kadonnut Albaniassa, jästejä leijutellaan ja pimeän piirtoa heijastellaan.

Lukukausi alkaa. Harry pääsee pitkästä aikaa Tylypahkan lajitteluseremoniaan. Lajitteluhatun laulusta ilmenee eri tupien "arvot" Rohkelikoilla rohkeus, Korpinkynsillä älykkyys, Puuskupuhilla ahkeruus ja Luihusilla valta.

Koulun uudeksi pimeydeltä suojautumisen opettajaksi tulee Villisilmä Vauhkomieli. Kaveri on vauhko, ja häneen kimppuunsa hyökätään jo ennen lukukautta. Voldemort on kironnut oppiaineen. Vauhkomielen opetusmenetelmät ovat rajuja, hän harjoittaa oppilaita vastustamaan komennuskirousta, näyttää hämähäkille kidutuskirousta sekä tappaa hämähäkin avadra kedavralla, hänen metodinsa järkyttää varsinkin Neville Longbottomia, jonka vanhempia kuolonsyöjät kiduttivat, ja he ovat muistamattomina mielisairaalassa.

Lukuvuonna ei ole huispausta, sillä on päätetty elvyttää koulujen väliset Kolmivelhoturnajaiset, joiden historia ulottuu 700 vuoden päähän.Lokakuussa tulee Beauxbatonsin koulusta Ranskasta rehtori Madame Maxime ja joukko oppilaita, Durmstrangin koulusta rehtori Irkoroff ja oppilaita. Ludo Bagman, ja Percy Weasleyn  esimies Bartemius Kyyry. Likehtivään pikariin voi jokainen yli 17-vuotias ilmoittautua. Liekehtivä pikari seuloo kolmen kilpailijan lisäksi neljännen eli Durmstrangista kilpailee  Viktor Krum, Beauxbatonsista kisaa Fleur Delacour, ja Tylypahkasta ovat mukana Cedric Diggory, ja ylimääräisenä Harry Potter. Koitoksia on kolme pisin lukuvuotta ja niissä koulitaan taikataitoja, rohkeutta, ja kykyä voittaa vaarat. Harrya epäillään huijariksi, koska hän on alaikäisenä päässyt kilpailemaan, häntä hyljeksitään, jopa Ron kiukuttelee ja mykkäkouluilee Harrylle.

Liekehtivä pikari on vedenjakajakirja (älä lue jos et ole lukenut kirjaa, juonipaljastuksia)
Liekehtivä pikari on kirja, jossa lopulta selviää, että Voldemort palaa. Ihmisiä tapetaan ja kaikki asiat menevät huonompaan suuntaan. Kertomus osoittaa minusta taikamaailman lopullisesti epäoikeudenmukaiseksi, epärehelliseksi, epäloogiseksi ja jopa sairaaksi. Kirjan alussa Pikku Hirttivaarassa Voldemort tappaa jästin ja lopussa luusoppa kiehuu ja poreilee Poitterin veren kanssa, ja Voldemort ottaa ihmisen hahmon. Eikö taikaministeriö kontrolloikaan taikomista? Taikaministeriön toiminta vaikuttaa byrokraattiselta, ja tehottomalta, virkamiehet ovat ammattitaidottomia, oman edun tavoittelijoita ja huijareita. Tylypahkan koulussa Albus Dumbledoresta huolimatta rehottaa epäoikeudenmukaisuus, opettajien mielivalta, koulukiusaus, kyräily, väärä kilpailuhenki ja kummat kuppikunnat. Kolmivelhoturnauksessa huijataan ja vedetään kotin päin, jopa tuomarit yrittävät auttaa kilpailijoita. Eläimiä rääkätään kirjoissa , lohikäärmeitä kuskataan turhaan, ja kukaan ei pysty niitä kunnolla suitsimaan saati hoitamaan.
Azkabanin velhovankila on täydellistä pelleilyä. Ankeuttajia huijataan, ja vankilasta paetaan. Syyttömiä on vankilassa, ja rikolliset remuavat vapaana. Ministeriö ei usko mitään, eletään valheessa, ja totuutta ei uskota. Velhojen yhteiskunnassa ei tunnu olevan toimivia lakeja, ei mitään sosiaaliturvaa, ei verotusta eikä kattavaa oikeusjärjestelmää. Virkamiehet pohtivat jästien tavaroita, ja hormiverkkojaan, mutta mitään  palveluja ei ole. Rikkaat ovat rikkaita, ja köyhät köyhiä. Päivän profeetta taikaväen tidning, se suoltaa valheita, joita kirjoittaa tässä osassa Rita Luodiko, oikeasti salainen animaagi. Kaikki eri taikaolennot tuntuvat tappelevan keskenään. Syntyperän mukaan syrjitään, eri tupalaisia, jästiverisiä, tonttuja, jättiläisiä, muun maalaisia, köyhiä, tämähän on pahempaa kuin Apartheid, lisäksi kuolonsyöjät tappavat jästejä ja velhoja. Toisella puolella on käytössä kuolemanrangaistus, ja sen suorittaa ankeuttaja suudelmalla joka imaisee sielun, mikä tässäkin kirjassa tapahtuu. Outo maailma, ja tuskastuttava kirja keskiosiltaan.

Jästien lapsi Hermione Granger sentään yrittää parantaa SYLKY-kampanjallaan kotitonttujen asemaa. Mammuttikirjassa Harry selviää huijaamalla lohikäärmehaasteesta, tai hän saa riittävästi ennakkovinkkejä ja apuja. Myös ulkomaalaiset kilpailijat ovat saaneet ennakolta tietää tehtävän, ja Harry kertoo sen Cedricille. Ennen joulua on tanssit, joita pohjustetaan liian pitkään. Sitten vatuloidaan seuraavaa tehtävää veden alla. Siinä Dobby varastaa Harrylle kidusruohoa, ja hän saa rakkaansa veden alta- Harry hakee Ronin, ei siis Ginnyä, joka vilahtaa muutamassa kohdassa kirjaa. Kun Harry pohtii tanssikumppaniaan, Ginny mainitaan, mutta Harry ei edes pohdi häntä. Kun Cho Chang tanssii Cedricin kanssa, Harry tanssii Parvati Patilin kanssa. Ginny tanssii Neville Longbottomin kanssa.

Teoksessa on tutut vastakkainasettelut Potterin ja Kalkaroksen välillä. Lukijalle selviää, että Irkoroff on ollut kuolonsyöjä, kuten Kalkaroskin. Dumbledore on taannut Kalkaroksen "viattomuuden" oikeudenkäynnissä, Irkoroff on päässyt Azkabanista, koska on laulanut monen kuolonsyöjän nimen. Kaverilta menee löysät housuun, kun kuolonsyöjätatuointi alkaa voimistua. Kalkaroksen yrttikaapilla käydään, ja Kalkaros epäilee Potteria. Lopulta kirjan avainhenkilö on Bartemius Kyyry. Bartemius Kyyry vanhempi on Percyn pomo ministeriöissä. Kaveri on kunnianhimoinen virkamies, besserwisser, huono aviomies, väitetään tosiaan rakastaneen vaimoaan, mutta teot puhuvat toista, ja ainakin hän on kelvoton isä. Miltei kaikkien noitien ja velhojen perhe-elämä on surkeaa. Hermionea kiusataan jästitaustasta. Harry on "puoliverinen" ja orpo, kuten Tom Valedro. Kalkaros on myös puoliverinen. Malfoyt ovat ylimielisiä öykkäreitä, jotka halveksivat muita, ja lellivät ainoaa lastaan. Weasleyt ovat köyhiä, mistä heitä haukutaan. Nevillen vanhemmat ovat siis Pyhän Mungon parantolassa. Albus Dumbledore sallii koulussa sakin hivutuksen, koulukiusaamisen ja kuppikunnat. Hän myöskin salaa asioita ja manipuloi lähimpiään. Tylypahkassa ei ole mitään etiikan opetusta, eikä mitään inhimillisiä sääntöjä. Opettajat voivat simputtaa oppilaitaan mielin määrin, vähentää tupapisteitä ja toimia opetustyössään miten huvittaa tai olla huvittamatta.

Toimittaja Rita Luodiko on kuten Sirius Musta, ja Peter Piskuilan rekisteröitymätön animaagi, joka koppakuoriaisena kuuntelee mehevimmät juorut. Ainoa tolkun aikuinen taikaihminen (Molly Weasleyn lisäksi) on Sirius Musta, joka on ollut Azkabanissa vankina 12 vuotta syyttömänä, syytön mies joutuu edelleen elämään henkipaton elämää koirana ja syömään rottia, myös hevoskotka Hiinokka on kertalleen kuolemantuomittu, ja paennut teloituspaikalta. Rotta ja moninkertainen murhaaja Peter Piskuilan sen sijaan saa huidella vapaana, ja tekee tässäkin monenmoista pahaa.

Juoni ja käänteet ovat huikeita, ja kaikki huipentuu 24.6 kolmivelhoturnajaisten viimeiseen osioon labyrinttiin. Kilpailu on kovaa, mutta epäreilua. Kisojen järjestäjä Ludovic Bagman on huijari, epärehellinen ja vielä paljastanut salaisia tietoja kuolonsyöjille. Lisäksi hän huijaa Weasleyn kaksosilta kaikki näiden rahat, eli sellainen velho. Jätän kilpailun ja sen jälkimainingit kommentoimatta, huikea ja jännittävä loppu.

Harry Potter kohtasi teoksessa ihmisruumiissa olevan lordi  Voldemortin, molemmat jäivät henkiin yhteenoton jälkeen. Tieto Voldemortin paluusta jää kuitenkin taikaministeri Cornelius Toffeelta, tuolta pehmeäpäiseltä mieheltä, ymmärtämättä. Avaintodistajalle juotetaan totuusseerumia, ja sitten teloitetaan.

Harry Potter ja Liekehtivä pikari on minusta liian rankkaa luettavaa lapsille, ja aikuisille.
Omat suosikkini ovat sankarikolmikon ulkopuolelta, ja he ovat Weasleyn kaksoset Fred ja George, jotka joutuvat tässä kirjassa huijatuksi vedonlyönnissä, mutta eivät nytkään masennu. He saavat kuitenkin Harrylta kolmivelhoturnajaisten palkintorahat. Muut suosikkini sarjassa ovat vaikeuksista nouseva vaatimaton Neville Longbottom, ujo suurperheen tyttö Ginny Weasley, joka jaksaa odottaa kuulun Harry Potterin huomaavan vihdoin todellisen helmen sekä suurperheen äiti Molly Weasley, jonka sydämessä on tilaa myös muiden ongelmille, nöyrä noita-akka. Oikeastaan monet muut henkilöhahmot ovat joko narsistisia noitia, tai vinoonvarttuneita velhoja.

***
Harry Potterit on kirjoittanut on  Joanne Kathleen Rowling. J.K Rowling on syntynyt kuten Harry 31.7.

Ensimmäisen ja viimeisen Potterin kansi

Kirjat on hienosti suomeksi kääntänyt Jaana Kapari (nyk Jaana Kapari-Jatta), ja suomalaiset kansikuvat on tehnyt Mika Launis.

Olen blogannut aiemmin:
Harry Potter ja Viisasten kivi
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Harry Potter ja Feenixin kilta

Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Harry Potter ja Kuoleman varjelukset
Harry Potter -Legenda
Harry Potter -sarja

Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä