JHT – Musta lammas

JHT – Musta lammas, kirjoittanut Mikko Aaltonen, Otava Seven 2017, sivumäärä  490.

JHT – Musta lammas -kirja kertoo Suomen kaikkien aikojen rappäristä Cheekistä, ja siviiliminästä Jare Henrik Tiihosesta, urasta ja sen paineista. Omistan itse Cheekin levyjä, mutta olen nähnyt Cheekin alle kymmenen kertaa lavalla ja vain kolme kertaa eturivistä (Aurafest 2016, Ruisrock 2018, ja Tammerfest 2018). Olin Lahden Mäkimontun B-katson eturivin keskellä elokuussa 2018, yläkuvassa Valot sammuu -konsertin VIP-rekvisiittaa, eli kassi, vip-passi  ja lamppu. Kirjan viimeinen -tähän pokkaripainokseen kirjoitettu- luku käsittelee uran päättämisen syitä ja jäähyväiskonsertin paikkaa. Ymmärsin, että siviili-Jaren ja artisti-Cheekin ristiriita on yksi syy päättää ura.

Koska Olympiastadion oli remontissa, keksittiin keikkapaikaksi Lahden mäkimonttu, jonne Tuhlaajapoika voi palata viimeisen kerran, ja viimeinen kappale on Valot sammuu, joka on kirjan mukaan kirjoitettu Los Angelesissa, jossa Alpha Omegaa osin tehtiin.

Viimeisessä luvussa puhutaan myös fanifoorumista, ja siitä että Vain Elämää -ohjelman ensimmäinen kausi toi paljon lisäfaneja.

Cheek oli myös Vain Elämää -ohjelman Allstar -kaudella, jolloin esitettiin Cheekin minusta paras sanoitus  Keinu, josta olen kirjoittanut täällä. Päättövuonna 2018 Cheek oli striimatuin artisti Spotifyssä, ja ilmeisesti myös koko Spotifyn historian aikana.

Kirja kuitenkin alkaa siitä, kun Cheek palaa lavoille Blockfestissä Tampereella 2015, tätä aiemmin Cheek oli valloittanut Olympiastadionin keikoillaan kahdesti. Ennen Blockfestin keikkaa julkaistaan Sä huudat -biisi. Epävarmuus raatelee artistia, mutta sitä striimataan 255 000 kertaa.

Sitten palataan lapsuuteen Vantaalle, josta muutetaan Lahteen. Jarella ja kaksoisveljellä on ollut rajua toimintaa ja tapahtumia nuoruudessa, koulussa on ollut vilkasta, vaikka Cheek on ollut hyvä peruskoulussa etenkin matematiikassa, ja hän mainitsee loistaneensa J.D Salingerin Sieppari ruispellossa esseensä kanssa, mutta pahoittaneensa heti sen jälkeen kepposillaan äidinkielenopettajan mielen. Vanhemmat perustivat yrityksen, jonne kaksoisveli aikanaan työllistyi. Jare pyrki Lahden Lyseon lukioon, ja oli siellä aika yksin, illat ja viikonloput kuluivat toisissa porukoissa, oli paljon seikkailuja, spreijausta, ja tappeluja, joita löytyy kirjasta paljonkin. Lukio, kirjoitukset, ensimmäinen pitkä suhde, kuuden kuukauden intti, pääsykokeet, ensimmäisen pitkän suhteen loppu, räppiuran alku Cheekinä, kaikki on esitetty rosoisena ja aitona. Ensimmäinen isompaa huomiota saanut biisi oli Avaimet mun kiesiin, sen taustat kerrotaan. Jare suorittaa tradenomin tutkinnon loppuun 26-vuotiaana, ja muuttaa Helsinkiin, samalla Cheek vaihtaa Rähinälle, on 50 centin lämppärinä.

Liekeissä on oikeastaan ensimmäinen radiohitti. Samoihin aikoihin loppuu toinen pidempi suhde. Cheek puhuu suoraan  avoimesti myös masennuksestaan, joita tulee maanisten jaksojen jälkeen, ja siihen liittyvistä asioista. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja jokainen voi pohtia, mitkä ovat menestyksen lunnaat, ja lopettamisen syyt. Cheek asettaa itse päämääränsä, ja toteuttaa ne jääräpäisestikin, hän haluaa taloudellisen riippumattomuuden ja tienata omat eläkerahansa.
Musiikillisesti Liekeissä tuo hyvin näkyvyyttä, ja sitten irtiotto Rähinältä (kirjassa on myös Elastisen näkökulma). Warnerilla työstetään Sokka -irti -levy. Hyvin mielenkiintoista on myös Vain Elämää ykköskauden kuvaus. Musiikillisesti kausi oli täysosuma, ja Cheekille iso asia, ja myös hiphopille. Cheek itse arvostaa eniten vedoistaan Puhelinlangat laulaa, mutta minusta paras oli kyllä Tinakenkätyttö. Cheekin biiseistä Erin teki parhaan vedon Mitä tänne jää sekä Jari Sillanpää oli myös Liekeissä. Cheekin veto Kaduilla tuulee on minusta hyvin onnistunut. Duettopäivänä Cheek ja Kaija Koo lauloivat yhdessä Syypää sun hymyyn, jonka Kaija Koo veti All Stars -kaudella yksin. Cheek mainitsee erikseen myös Jonne Aaronin huikean vedon Kaija Koo-biisistä Kylmä ilman sua.

Ykköskausi kuvattiin toukokuussa 2012, ja sisälsi nähtyjä ja näkemättömiä kohtauksia. Cheek ei suostunut kömpimään vanhaan makuupussiin, minkä kamerat näyttivät, sen sijaan autoretkestä voi lukea kirjasta. Vain Elämää jatkui, ja kirjan ulkopuolelta tiedämme, että All Stars kaudella olivat ykköskaudelta Cheek, Jari Sillanpää ja Kaija Koo, sekä muilta kausilta Sanni, Jenni Vartiainen, Juha Tapio ja Toni Wirtanen. Sanni esitti Cheekin biisin Timantit on ikuisia, osin omin sanoin. Toni Wirtanen esitti Fiiliksissä, Juha Tapio Brädin kanssa Sinuhe. Brädi, kuten TS:kin ovat kulkeneet Cheekin kanssa yhteistä matkaa Lahdesta. Jari Sillanpää esitti Parempi mies, ja Jenni Vartiainen loistavan Keinun. Cheek lauloi Jari Sillanpäältä Sinä ansaitset kultaa, Sannin Vahingon, Jenni Vartiaisen Maljan, Kaija Koon Surulapsen ja Juha Tapiolta Älä lähde vielä pois. Muistaakseni Satulinnassa puhuttiin radiosoitosta, jota Cheekillä ei ole niin paljon kuin striimaukset voisivat ennustaa, ja se johtuu Cheekin mukaan heitreitistä (haterate) eli radiossa soitetaan kappaleita, jotka eivät ärsytä. Kirjoitan tätä 29.12 ja viikon 51 Virallisella radiolistalla on kotimaisista Lauri Tähkä Minä en pelkää kakkosena, Jenni Vartiainen Made in Heaven kolmosena, Anssi Kela Ilves nelosena, Pyhimys Feat Aksel Kankaanranta Jättiläisellä seiskana, Ellinoora on kymppi, Apulanta kahdestoista, Kaija Koo Mun sydän sijalla 13, Elastista löytyy sijalta 20, Sannia on sijalla 24, 58 ja 76, Juha Tapiota sijalla 36 ja 64, Erinin esittämä Cheekin biisi Mitä tänne jää on sijalla 77 ja Katri Helenan Joulumaa on joulun kunniaksi sijalla 99, lista päättyy sijaan 100, joka on Dire Straitsin Money for Nothing, vuodelta 1985. jossa lauletaan että raha ja typykät tulevat tyhjästä, soitetaan kitaraa MTV:llä. Kaikki kuitenkin vaatii ponnistelua, kuten Jäähallikeikat, Olympiastadionin keikkojen suunnittelu ja toteuttaminen, ja lopulta valojen sammuttamista suunnitellaan.

Cheekillä on ympärillään uskollisia ihmisiä, joista yksi naispuolinen toteaa seuraa hakevista naisista: "... että tajuatko sä Jare, kaikki nämä muijat vaan käyttävät sua hyväksi". s.327. Cheekin vanhempien liitto on ollut tuulinen, kuitenkin Cheekillä on ollut väleissä vanhempiensa kanssa, vaikka on muuttanut kotoa lukion jälkeen. Isä, vaikka on ollut kirjamyyjä ja yrittäjä, on asenteeltaan puhtaasti räppäri. Cheek itse kokee olevansa ulkopuolinen "edes perheeni keskellä en koe aina kuuluvani joukkoon. Olen aina ollut musta lammas". Cheekin isä on ollut minusta voimakas persoona, alun alkaen hän möi kirjoja, tietosanakirjoja, ja hän on  sanonut, "että hävitä ei saa. Aina pitää taistella loppuun asti". Isän tarina tihkuu jonkin verran rivien väleistä ja tarina on kiinnostava, hän on ollut  myös niin kuin Jare-poikansa oman tiensä tallaaja, eikä aina niin "helppo".

Täytyy sanoa, että pidin kirjasta, ja suorasta tekstistä, ehkä aivan kaikkea en silti olisi halunnut lukea, mutta ymmärrän, että suu on puhuttu puhtaaksi. Cheek kokee itsensä (ajoittain) ulkopuoliseksi ja väärin ymmärretyksi, hän haluaa myös näyttää. Kirjassa on sille sana Ähäkutti. Ehkä Ähäkutti on tapa motivoida, ja ilman suunnatonta työtä ei listoja ja lavoja pysty valloittamaankaan. Itsekin tunnen aika ajoin ulkopuolisuutta kirjablogimaailmassa, joskin viime aikoina olen tuntenut kuuluvani bloggarien joukkoon, vaikka ketään en ole henkilökohtaisesti tavannutkaan..

JHT -Musta lammas on ollut myös Arjalla luvussa täällä. Sain itse kirjan joululahjaksi perheeltä, kiitos.

*****
Jare Henrik Tiihonen on syntynyt vuonna 1981 Vantaalla. Esiintynyt artistinimellä Cheek. Cheek oli Herrasmiesliigassa yhdessä TS:n ja Brädin kanssa. TS oli Cheekin uskollinen tuplaaja. Cheek on Suomen striimatuin artisti ja Cheek on voittanut yksitoista emmapalkintoa. Seuraava Emma-gaala on 2.2.2019.

Mikko Aaltonen on kirjan mukaan toimittaja ja siis kirjailija. Kirjassa puhutaan paljon media suhteista, ja ne ovat tärkeitä. Artistin on vaikea ponnistaa huipulle, ellei saa näkyvyyttä.

Olen itse käynyt nuorempana keikoilla, mutta lasten ollessa pieniä tuli pitkä tauko, ja sitten muiden harrastusten vuoksi. Itse en juuri perusta lehtien artistijutuista, enkä konserttiarvosteluista. Cheekin keikalle menin toisen henkilön ehdotuksesta, ja sitten keikkoja tuli katsottua enemmänkin. Olen nykyisin henkilö, joka haluaa mennä harvoille keikoille yleensä seurassa, ja eturiviin. Tämä vaatii jonotusta, oikea-aikaisuutta, ja sitä että pystyy olemaan syömättä ja juomatta, eikä vessaankaan saati narikkaan ole asiaa, helpottaa jos on joku perheestä mukana ja lopulta pitää olla onnea. Kirjassa mainittuja artisteja olen nähnyt seisomakatsomon eturivistä Kaija Koo (Saaristo Open), JVG (Saaristo Open, Aura Fest ja Tammerfest), Samuli Edelman (Tammerfest) Sanni (Ruisrock), Pyhimys (Ruisrock), Jukka Poika (Aura Fest), Elastinen (AuraFest), tämän jutun artisteista olen lisäksi nähnyt eturivistä Erinin (Tammerfestissä Nylon Beatin keikalla), Anssi Kela (laskujeni mukaan ainakin seitsemän kertaa). Kirjan sain joululahjaksi.