Robert I. Sutton Työpaikan kusipäät, selviytyjän opas, The Asshole Survival Guide, kääntäjä Juuso Arvassalo, Minerva 2018, sivumäärä 238.
Työelämä ja sosiaalinen elämä ovat yhä kuormittavampia. Minusta tämä kirja paneutuu hankaliin ihmisiin "assholes" joka on käännetty kusipääksi. Itse olen paneutunut myös tematiikkaan, tässä tosiaan minusta tarkoitetaan kusipäitä, vaikka monesti Suomessa puhutaan vain ikävistä ihmisistä, hankalista työtovereista, ja haastavista asiakkaista.
Sutton kirjoittaa, että tavallinen ihminen väheksyy kusipääongelmaa. Tavallinen ihminen uskoo ajan ratkaisevan ongelman, uskotaan puheen voimaan, lisäksi ihminen yliarvioi oman jaksamisensa. Toisaalta Sutton kehottaa kuitenkin tarkkailemaan tilannetta, se voi olla väärin tulkittua, tai ohimenevää, mutta oikeasti hankaliin kohtaamisiin pitää kehittää oma selviytymisstrategiansa, sillä myrkynkylväjä, takanapäin puhuja, selkään puukottaja, tyhjästä nipottaja saa kohteensa tilaan, josta seuraa terveydellisiä ongelmia kuten unettomuutta, päänsärkyä, verenpaineen nousua, ja vatsakipuja.
Teoksessa on monia neuvoja ja paljon esimerkkejä. Eräs hyvä tapa välttää kusipääongelma on kirjan mukaan pakeneminen. Monesti ihmiset eivät uskalla ottaa etäisyyttä kiusaajaan, koska kieltävät nykytilan, toivovat asioiden menevän paremmin, tai uskovat parantavansa tilanteen, tai päättävät vain kestää. Pienen etäisyyden ottaminen auttaa, sillä tutkimusten mukaan työkavereiden työpisteiden läheisyys vaikuttaa altistusaikaan. Minusta Suomessa on kysymys myös kehtaamisesta, emme kehtaa toimia tai ottaa etäisyyttä.
Sutton kehottaa myös hidastamaan rytmiä. Olen havainnut tämän saman taktiikan hyväksi. Kun joku pommittaa sinua maanisesti sähköposteilla, ei kannata vastata samassa tahdissa, vaan hidastaa tahtia oikeasti perehtymällä siihen rauhassa, eli kuittaa posti vasta jonkin ajan kuluttua, ja kerro, että paneudut ongelmaan paremmalla ajalla. Yleensä henkilö on löytänyt kiinnostavampia ongelmia, tai asia voi jopa unohtua, ehkä ihminen on osannut sen ratkaista, tai aika on sen tehnyt.
Sutton käsittelee paljon isojen pomojen ongelmia, eli kannattaa pitää esikunnassaan ongelmanratkaisijoita, tai alaisia, jotka kohtaavat ihmisten kiukuttelua. Ongelmien poimijoilla taas pitää olla omat turva-alueet, missä voivat etäännyttää itseään tilanteesta. Sutton kertoo myös tunneituista tekniikoista, eli etäännyttää itseään ongelmista ja pohtimalla asian hyviä puolia tai mahdollista huumoria. Riittävän hankalaan ihmiseen ei tehoa sympatia. Kuitenkin Sutton kehottaa malttiin johtopäätösten teossa, henkilö voi olla ohimenevästi hankala. Suttonilla jotkut ohjeet ovat varsin suoraviivaisia, eli kun hankala ihminen tulee, niin ihmiset varoittavat toisiaan, tuntuu tylyltä minusta. Muutama hankala kusipää maksaa kirjan mukaan yritykselle paljon.
Aggressiivinen yhteenotto kusipään kanssa ei johda positiiviseen tulokseen. Syyttämällä kusipäätä kusipääksi, et yleensä selviä voittajana. Tilanteen dokumentointi, tyyni, arvostava ja rationaalinen, mutta suorapuheinen keskustelu voi olla parempi tapa (kuka sellaiseen pystyy?). Sinun ei kannata olla Suttonin mukaan olla koskaan yli-itsevarma, eikä kannata tuomita ketään.
Sutton vertaa toisaalta kiusaajia torakoihin, kun voimakkaasti valaistaan, ne menevät piiloon, eli tuomalla tosiasioita tuodaan työyhteisöön valoa, totuutta kiusaajat perääntyvät. Suttonin mielestä kusipäitä vastaan ei kannata lähteä yksin taistelemaan, vaan joukolla, se tuottaa parempia tuloksia. Lakitietä hän ei kannata, USA:ssa on ollut oikeudenkäyntejä, jossa kiusatun sairaushistoriaa on käytetty hyväksi. Ihmiset leimataan helposti hankaliksi tai hulluiksi. Sutton nostaa Hemingwayn kohtalon esille. Kirjan mukaan FBI oli seurannut häntä. Hemingway leimattiin epäilyineen hulluksi, mutta ilmeisesti häntä seurattiin, tässä linkki The Guardianiin, jossa on juttu asiasta. Sutton mainitsee myös Lance Armstrongin, joka haukkui rumasti kaikki häntä dopingista syyttäneet ihmiset.
Aina voi pohtia, pitävätkö muut minua kusipäänä, ja Sutton listaa asioita, jotka altistavat kusipäisyydelle, tai sille, että ihmiset pitävät sinua kusipäänä. Altistavin tekijä on se, että olet kusipäiden seurassa. "Joukossa kusi nousee päähän varmemmin". Jos sinulla on valtaa, jonka olet saanut äskettäin, eli olet esimerkiksi uusi esimies, voi kusi nousta päähän tai näet alaiset uhkana itsellesi, olet rikas, tai olet kylmä. Olet ahkera, mutta valitat, että muut eivät tee yhtä paljon töitä, niin tästä ei pidetä tai nipotat säännöistä. Et nuku tarpeeksi, tai sinulla on liikaa töitä, tai olet kiireinen, eli olet ärtynyt, se saa sinut näyttämään kusipäältä. Jos vilkuilet jatkuvasti puhelinta, olet kyyninen tai negatiivinen, se näyttäytyy muille kusipäisyytenä.
Kirjassa kuvataan hankalaa ihmistä piikikkääksi, kun kaksi piikikästä koittaa olla toistensa lähellä, kestää aikana löytää etäisyys, missä toisen piikit eivät tee kipeää.
Sain tämä joululahjaksi perheeltäni, ja kirjan nimi sai minut hieman varpailleni, mutta oli oikein valaiseva kirja, jota suosittelen kaikille, jotka ovat hankalassa työpaikassa. Huomenna taas useimmat meistä aloittavat vuoden työt.
****
Robert I. Sutton (s. 1954) on Stanfordin yliopiston professori, joka on tehnyt väitöstutkimuksen organisaatiopsykologiasta, ja on "Management Science" eli hallintotieteen tai johtamisen professori (Lähde Wikipedia). Sutton on paneutunut pitkään tähän työpaikan kusipääongelmaan.
Onpas kirjalla nimi, mutta ilmeisesti kirja on ihan asiallinen, kirjoituksestasi päätellen. Minusta on kurjaa, että melkein joka työpaikalla on näitä kusipäitä. Itsekin olen joutunut sellaisten hampaisiin ja onneksi on ollut mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa.
VastaaPoistaTuo esimerkki, että ottaa etäisyyttä kyseiseen henkilöön esim. ei vastaa heti sähköposteihin, on hyvä asia ja on toiminut. Onhan se tietysti kurjaa, että asiat menevät solmuihin ja varmasti tälläkin hetkellä moni aikoo vaihtaa työpaikkansa ihan kusipäiden takia. Tai moni joutuu jäämään työttömäksi tai sairaslomalle heidän vuokseen.
Professori Marja-Liisa Manka tutkii työhyvinvointia ja työpaikkakiusaamista. En tiedä onko hänellä tällä hetkellä professuuria, mutta aihetta pitäisi tutkia ja parantaa kaikin mahdollisin tavoin. Myös lainsäädäntöä pitäisi parantaa. Tuntuu, että kiusaajat pääsevät kuin koira veräjästä ilman isompia tuomioita, kun ovat ensin pilanneet ihmisten terveyden.
Hyvää Uutta Vuotta!
Kiitos kommentista, aina ei ole mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa, itse kerran en ottanut vastaan työpaikkaa, kun analysoin, että saan muualta, ja lopulta sainkin.
PoistaMankan luentoa kuuntelin seminaarissa, on asiantunteva.
OLen itse myöskin kertonut, että en vastaa, enkä vastaa sähköposteihin iltaisin enkä viikonloppuisin, tämä on ollut kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Suttonin mukaan ihminen tarvitsee aikaa, jolloin tilanne ei ole päällä.
Vaikuttaa oikein hyvälle kirjalle. Tämän pitäisi lukea kaikki joka työpaikalla,sillä noita kusipäivä sikiää ihan hirveesti aina vaan.Kyllä noita on itsekin kohdannut ja täytyy sanoa mitä kateus tekeekään,se vasta pahaa saa aikaan ja siitä sikiää kaikkea mahdollista muita kohtaan. Hyvää tätä vuotta ja lukirikastakin ! :)
VastaaPoistaTotta, että kateus varsinkin Suomessa on kyllä hyvin tyypillinen piirre, varmasti yleisempi kuin USA:ssa, toisaalta siellä nämä päällekäyvät öykkärit ovat suurempi ongelma, mutta niitä kyllä tulee koko ajan lisää.
PoistaKirjassa lentoasemia pidettiin pahoina paikkoina, en itse tiedä, kun en ole lentänyt, mutta varmasti näin.
Mielenkiintoisia ajatuksia! Noita kusipäitä on ollut työpaikoilla maailman sivu ja harmillista on, että yksi ainoakin pystyy pilaamaan koko työilmapiirin.
VastaaPoistaJokken kehtaaminen pitää kansalaispiirteenä varmasti kutinsa, siviilissä nämä energiasyöpöt on helppo ravistella pois.
Kuten Maikin totesi hidastaminen toiminee hyvin, sillä yksin on paha riekkua ja häiriköidä.
Asiallisella keskustelulla pääsee pitkälle, mutta jos on tiukasti kaivauduttu omiin poteroihin niin...
Tämän päivän työelämään on itsellä toki kurkistusreikä vain poikieni kautta, mutta selvää on, että sen paineet epävarmuustekijöineen ja pätkistymisineen ovat kokonaan toiset kuin omalla kohdallani, - yksi on sama; kusipäät:)
Täyspäistä alkanutta vuotta:)
Totta jo yksi on liikaa, ja kirjan mukaan yleensä öykkäripomolla on hännystelijöitä paljon. Totta ajan ottaminen itselle on toimivaa, ja joskus myös rytmin vaihtaminen nopeammaksi, jos hankala ihminen jarruuttaa jotain asiaa.
PoistaTuosta oletko muiden mielstä kusipää, niin teen aika paljon töitä, en sitä aktiivisesti mainosta, mutta pari vuotta sitten sain palautetta, että ärsyttää kun sanoin että olen ollut viikonlopun töissä. Kun sain suurimmat ruuhkat pois, niin tämän kesän jälkeen en sitten ole ollut iltoja ja viikonloppuja töissä, ja minusta sekin on ollut hyvä ratkaisu. Töissä en osallistu mihinkään politikointiin, enkä hämmennykseen. ESimiehenä joutuu kyllä puuttumaan kaikkii konflikteihin ..
onpa kirjalla nimi...
VastaaPoistaItsekin kauhistui. Alkuperäistermi on Asshole, ja olisin itse kääntänyt sen kauniimmaksi, mutta ehkä tällainen Kusipää termi saa lukijan ymmärätmään, että kyse on vakavasta asiasta, jota ei kannata termistöllä neutraloida.
Poista