Jokken hiilidioksidihaaste 2018 päättyi lopputulokset

Jokken hiilidioksidihaaste 2018
Olin nuorempana enemmän kiinnostunut luonnonsuojelusta. Kun vanhenee, asiat unohtuvat, tai arki ja vastuu saattavat ruotuun. En omista edelleenkään kesämökkiä, en asuntoautoa, en asuntovaunua, en venettä, enkä harrasta lentomatkoja, mutta omistan nykyään pienen auton ja asunto-osakkeen (tosin pankilla on asunnon osakekirjat), syön miltei joka toinen päivä lihaa, ryystän kahvia, eli en ole mikään eko-teko-mies, joten lanseerasin Jokken hiilidioksidihaasteen 2018.

Jokken hiilidioksidihaasteen 2018 tarkoituksena oli pohtia kirjallisuuden kautta hiilidioksidi- tai kuormitus-asiaa tai vähentää omia hiilidioksidipäästöjä, omalla järkevällä tavalla ketään tuomitsematta. Haaste alkoi 1.1 ja osallistua pystyi 31.12.2018 asti. Haasteeseen riitti, kun bloggasi ja kertoi, miten oli vähentänyt hiilijalanjälkeä, tai miten sitä oli kirjoissa käsitelty.

Olen viimeisen vuoden aikana miettinyt ilmastonmuutosta ja olen hyvin pessimistinen, jotakin ikävää tulee tapahtumaan, jos emme globaalisti tee jotain järkevää päästöjen vähentämissuunnitelmaa ja toteuta sitä. Ilmasto on tilastojenkin mukaan lämmennyt, ja luulen, että jotain peruuttamatonta on jo tapahtunut. Toisaalta ihmiskunta on pystynyt torjumaan haasteita pakon edessä. Tämän haasteen tekee hankalaksi iso väestönkasvu ja elintason nousu, joka sinänsä on hieno asia kehitysmaille, mutta kuormittaa,

Osallistuin tähän myös itse.. En halunnut mitään poliittista liturgiaa, vaan bloggauksen kirjasta, tai omia konkreettisia valintoja.

Osallistujat ja palkinto
Paula osallistui tähän Colin Beavanin kirjalla  Ekovuosi Manhattanilla ja vielä näin
Arja osallistui tähän Yual Noah Hararin kirjalla Sapiens Ihmisen lyhyt historia
Deekoo osallistui tähän Pentti Linkolan kirjalla Unelma paremmasta maailmasta

Itse osallistuin tähän Hannu Raittilan Terminaali -kirjan yhteydessä, olen myös tinkinyt entistä enemmän elintasostani, vähentänyt huimasti kahvinjuontia, ja lopettanut kahvin ostamisen paperimukeista, olen jopa kerännyt lenkeillä palautuspulloja ja tölkkejä. Ostin lenkkarit pullokuiteilla, mutta palauttanut niitä myös hyväntekeväisyyslaatikoihin. Ajan kaikki työmatkat kaupungin sisällä Kaupunkipyörä Fölläreillä tai kävelen. Tämä ei ole ole pelkästään ekoilua, sillä Turussa on paljon ruuhkia, vaikka autoja ei ole niin kovin paljon. Parkkipaikkoja ei ole juuri ollenkaan. Kaupungissa on minusta ilmapiiri, jossa kadun vieressä olevista parkkipaikoista halutaan eroon, eikä ainakaan maksuttomia paikkoja ole.

Helpointa on aina muuttaa itseään ja omaa käytöstään. Suomi tuottaa sangen vähän globaalipäästöjä alle 0,2%, mutta jonkun on aloitettava. Kannattaa aloittaa itsestä. Toivottavasti ne maat, jotka tuottavat yli 99,8% päästöistä tekevät samoin, ja istuttavat metsää, eivätkä kaada sitä. Lisäksi väestönkasvu olisi hyvä saada aisoihin. Vuonna 1987 maailmassa oli neljä miljardia ihmistä, pian jo 8 miljardia. Jossain on kestokyvyn raja väestönkin suhteen.

Lupasin palkinnon jos osallistujia on on 30, mutta 3 ulkopuolista on hieno saldo, kolme enemmän kuin aavistin (olen pessimisti), arvoin ja Deekoo voitti kirjalahjakortin, laitan sinulle sähköpostia, blogissasi olevaan sähköpostiin.

Kiitos myös kaikille niille, jotka peukuttivat asiaa twitterissä, ja lukivat bloggaukseni.