Sivut

perjantai 28. helmikuuta 2020

Cressida Cowell: Treetoppien kaksosten seikkailut




Cressida Cowell: Treetoppien kaksosten seikkailut, Kaksoset menevät piknikille Spinosauruksen kanssa.

Kirjan sai MacDonaldsin lasten aterian mukana, jos ei halunnut muovilelua.

Kirja on mukava lasten lukukirja, jossa on juoni, eli Treetoppien perhe on siirtynyt aikakoneella 95 miljoonaa vuotta ajassa taaksepäin liitukaudelle. Perheeseen kuuluvat professori-isä Pablo ja profesoriäiti Penelope sekä  kaksoset Alfie ja ja Asha että Te ja Tulip.

Molemmat kirjat alkavat samoin:
"Kauan aikaa sitten aurinko paistoi koskemattomaan, ihmeelliseen maailmaan, jossa vulkaaniset suot kuplivayt ja höyrysivät."
Kirjojen juoni on samantyyppinen, mutta eri dinosaurukset kohdataan, ja eri tavalla, kirjat päättyvät rauhoittumiseen ja nukkumaan menoon.

Ensimmäisessä kirjassa Alfie kiipeää puuhun ja Asha ui, ja Ted ja Tulip leikkivät rannalla mutakakuilla ja paperiveneillä. Alfie näkee purjeen ja sitten jättimäisen dinosauruksen, jonka isä tunnistaa Spinosaurukseksi. Lapset tulevat turvaan ja åerhe puolustautuu nostamalla eteensä punaisen piknikpeiton, jota Spinosaurus luulee lajitoverikseen ja lähtee takaisin.

Perhe selviää kiipelistä, ja toteaa tiimityön toimivan ja käy nukkumaan.

Kirjan viimeisellä aukeamalla on "Tositietoa Dinosauruksista".
Spinosaurukset olivat suurimmat lihansyöjädinosaurukset. Selkäpurje sai ne näyttämään isommalta, pää muistutti krokotiilin päätä. Ne saattoivat elää vedessä ja maalla. Pituus oli jopa yli 10 metriä ja paino yli 10 tonnia.

Minusta tämä oli ihan kunnon lastenkirja.

Sarjaa on myös kertomus kaksosten kohtaamista tyrannosauruksista, tällä kertaa dinosaurukset nähdään kanoottiretkellä. Lajit tunnistetaan Gorgosaurukseksi ja Daspletosaurukseksi. Molemmat olivat isoja tyrannosauruslajeja, mutta olivat sopeutuneet elämään samalla seudulla. Daspletosauruksella on erityisen isot hampaat. Gorgosaurus on Albertosauruksen alalaji? Nämä kaikki kuuluvat teropodeihin ja ovat siis lihansyöjiä.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Leena Lander: Tummien perhosten koti



Leena Lander: Tummien perhosten koti, Kirjayhtymä 1992 (ensimmäinen painos 1991), sivumäärä 322.

Leena Landerin Tummien perhosten koti on tarina poikakodista selviytymisestä, mutta henkilöidensä kautta romaani tarkastelee erikoisen pienoismaailman ilmiöitä laajasti. Tummien perhosten koti on todella laadukas kirja. Tarina porautuu  Juhani Johanssonin elämäntarinaan. Juhanin isä on tohtori Erik Johansson, jonka liikemiesmoraali rakoilee, ja alkoholinkäyttö on ryöstäytynyt käsistä. Juhanin äiti on Maire, jolla reistaa hermot, ja viina maistuu. Perheen lapset huostaanotetaan, ja oireilevan Juhanin loppusijoituspaikka on Saari, jossa poikakotia johtaa karismaattinen Olavi Harjula, joka ilmoittaa olevansa paikan jumala ja herra Seebaot. Olavi Harjulan rakkaus ja pakkomielle ovat pojat, ja heidän kouliminen tavoille. Päivisin Olavi elää pojille, öisin nukkuu unilääkkeitten voimin. Olavilla on vaimo Irene, jonka sylistä on synnytetty viisi tytärtä, ja jonka syli sykkii kaipuuta ja etsii täyttäjää.

Tummien perhosten koti on monikerroksinen romaani, joka alkaa Tyyne Amanda Koskisen kuolemansyyn tutkimisdokumenteilla ja Juhanin aikuisuudesta. Juhani on rakennusyrityksen kakkosmies, kun häntä pyydetään muistelemaan Saarta ja tapahtumia, jotka hän luuli jättäneensä taakse, mutta Saari vaikuttaa hänessä voimakkaasti.

Teos kuvaa Olavin pakkomiellettä tehdä poikakodista mallilaitos, jossa pojat työllä taltutetaan yhteiskunnan normeihin. Olavin vaimo elää samassa miljöössä, mutta viettien vallassa. Olavi nukkuu unilääkkeillä, vaimo huinii lemmenleikeissä. Tyttäret saavat luonnollisesti kasvutilaa ja tytöt mielellään keekoilevat pojille.

Poikien maailma on hierarkkinen ja väkivaltainen. Juhani tullessan  joutuu kiusaamisen ja alistamisen kohteeksi, nyrkki koulii, ja virtsa viilentää tunteita. Juhani saa rauhaa, kun isompi ja vanhempi Ilkka Salmi tulee saarelle. Ilkka Salmi jakaa öitään Irenen kanssa ja haaveillee yhteisestä tulevaisuudesta itseään puolet vanhemman viisilapsisen vaimoihmisen kanssa.

Saarella oleva ja siellä myöskin kuoleva Tyyne elää omissa uskonnollisessa hurmoksessaan, ja hoivaa eläimiä, mutta ei niinkään välitä ihmisistä.

Teos kuvaa hyvin elämää. Juhanin isä Erik tulee saarelle kertomaan, että vaimonsa Mairen äiti on kuollut. Hän yrittää uskotella, että isoäiti on kaikkien valitusten äiti. Erik rehvastelee entisellä työpaikalla Cascolla, ja heidän elohopeapitoisella peittausaineella Panogenilla. Lisäksi hän kertoo silkkiperhosista, että niitä on yritetty kasvattaa Ruotsissa. Olavi Harjula imee Erikin tarinat, ja pian silkkiperhosia (ovatko mulperiperhosia?) kasvatetaan. Prosessi on kovin hidas, ja Juhani on ylen kiinnostunut hyönteisistä, idea oli hänen isänsä. Saarella tapahtuu kummallisia asioita, Tyynen kissa kuolee omituisissa olosuhteissa, myöhemmin vielä kukko. Tyyne vaanii kostoa, ja uppoutuu entistä enemmän fantasioihinsa, niin kuin jokainen muukin saarella olija. Tapahtuu yhteentörmäys, jolla on monia seurauksia. Kirja ei lopu suinkaan tähän. Juhani Johansson lähetetään oppikouluun, mutta saarella olijoiden kohtalot vaikuttavat häneenkin.

Lopussa saadaan selkoa myös Tyynen kuolemasta. Liitteistä (kirjeitä ja dokumentteja) voi päätellä muiden tapahtumien syyt ja seuraukset.

Tummien perhosten koti on lisäksi paljon muuta. Mulperiperhosten tavoin henkilöhahmot ovat viallisia. He kokevat erilaisia vaiheita, mutta eivät pysty kehräämään silkkiä, eivätkä kykene vapautumaan omille siivilleen. Olavi ja Juhani ovat saaren vankeina ulkopuolisessa maailmassakin.

Olen blogannut aiemmin Leena Landerin teoksesta Liekin lapset, joka kertoo vuodesta 1918.
Mai on Kirjasähkökäyrässä blogannut Tummien perhosten kodista NÄIN.
****
Leena Lander (s. 1955) on pitkän linjan kirjailija, jonka kahdeksas romaani oli tämä Tummien perhosten koti, joka on käännetty eri kielille ja filmattu. Leena Lander vietti lapsuutensa Lausteen poikakodissa (lähde Ylen miten minusta tuli minä ). Landerin isä oli töissä Lausteen poikakodissa. Lausteen poikakoti perustettiin 1920-luvulla. Myös Kulhon saaressa Turussa on ollut myös poikakoti 1925 - 1968, kirjassa viitataan Kulhon poikakotiin. Kulhosta toiminta siirtyi Lausteelle, jossa on nykyisin perhekuntoutuskeskus. Dome Karukoski filmasi Tummien perhosten kotia Kulhossa. Kulhossa oli kesäisin kesäsiirtola poikakotitoiminnan jälkeen (lähdelähde  ).


Kulhon saareen pääsee vain veneellä, ja Kulho kuului Kakskerran kuntaan, joka puolestaan pakkoliitettiin Turun kaupunkiin. Vasemmalla on talas, jonka vierestä vesibussi ajoi Kulhon saareen, joka siis näkyy vasemman puoleisessa kuvassa.

Talas on kärsinyt aikojen saatossa.

Tämä teos kuvaa  lastensuojelun tilaa 1950- ja 1960-luvulla. Huostaanotto on sangen pysyvä tila, ja laitokset ovat eristyneitä. Laitoksella on kannatusyhdistys ja hallitus, mutta aika yksin saa johtaja huseerata, kunnes ilmeisesti pistetään pois. Juhanin vanhemmat Erik ja  Maire eivät sovi vanhemmiksi. Perheessä on paha asenne- ja alkoholiongelma, ja lapset ovat hoitamatta. Perheen koirakin potkitaan hengiltä. Koiran hautajaiset ovat irvokas tapahtuma. Naapureiden kanssa riidellään, töissä huijataan. Juhani on herkkä. Hän käy keskustelua perheessä kuolleen vauvan Juuditin kanssa, myöhemmin Tyynen kanssa. Juhanille käy näennäisesti hyvin, hän lukee itsensä insinööriksi, mutta elämä on tuskin onnellista. Tyynen kohtaloon hänellä ei ole osuutta. Juhanilla (s. 1955) on lisäksi pikkuveli Sauli (s. 1961), joka ei ole poikakodissa, vaan on huostassa jossain muualla (ei kerrota). Poikien makuusalin jutut ovat pääosin rivoja, niitä viljelee etenkin Sulkava, Kone on erikoistunut väkivaltaan ja päällevirtsaamiseen, Hämy ja Pieru ovat vaan muuten mukana. Lapsuus on usein kauheaa.

perjantai 21. helmikuuta 2020

Caveat Emptor! Latinaa liikemiehille



Caveat Emptor! Latinaa liikemiehille, Tapio Helen ja Kari Ketola, kuvitus Sergei Alimov, Novomedia, sivumäärä 147.

Tämä kirja esittelee antiikin Rooman ajatusmalleja, jotka vaikuttavat liike-elämässä, tai ne heijastuvat eurooppalaisuudessa.  Joka luvun jälkeen on latinalaisia lauseita ja sanontoja.

Tapio Helen (1938 - 2006)  valmistui Tampereen klassillisesta lyseosta ylioppilaaksi ja oli dosentti, FT Kari Ketolalla on pitkä kokemus Neuvostoliiton ja Venäjän kaupan konsultoinnissa.

Usein liikemiehille opetataan (kirjan mukaan) ulkoisen käyttäymisen muotoja, tässä on paneuduttu  sanontoihin ja ajatuksiin niiden takana. Kirja on paljolti sitaattikokoelma, mutta henkii osin roomalaista ajatusmaailmaa.

Marcus Porcius Cato vanhempi uskoi toistoon. Cato oli joka puheessaan sitä mieltä, että Karthago oli hävitettävä (Ceterum censeo Carthaginem esse delendam), edelleen Cato oli sitä mieltä, jos osaa asiansa, sanatkin seuraavat.

Cicero on vielä Catoakin suurempi puhuja ja kuuluisa siitä, että paljasti Catiliinan salaliiton. Cicero liitetään sananlaskuun, "errare humanum est", eli erehtyminen on inhimillistä, Cicero minusta sanoi, että  "cuiusvis hominis est errare; nullius nisi insipientis in errore perseverare" eli kuka tahansa voi erehtyä, mutta vain tyhmyri puolustelee jääräpäisesti erehdystään.

Tässä on kuitenkin hyviä ohjeita, kuten  pysy tyyynenä vastoinkäymisissä,  ja mielensuuruutta osoittaa  menestyessä osoitettu hillitty käytös. Eli nykysuomeksi älä vinku, ruikuta äläkä mene paniikkiin. Kun olet huipulla, ole vaatimaton, äläkä ole ylimielinen äläkä anna menestyksen nousta päähäsi.

Usean yrityksen tai tuotteen nimi on lainattu latinasta. Tässä on tarkasteltu 1990-luvun alkutilannetta. Habitare tarkoittaa asua, amica on ystävätär.

Roomassa juotiin  vettä mutta myös viiniä:
In aqua sanitas puolestaan tarkoittaa vedessä terveys.
In vino veritas, tarkoittaa viinissä totuus.
Vita vinum est, tarkoittaa elämä on viini.
Nunc est bibendum, nyt on juotava.
Alkon väkevä "viini" Sorbus saa nimensä yksinkertaisesti pihlajasta.

Daniel Jusleniuksen väitöskirja vuodelta 1700 oli nimeltään Aboa vetus et nova, vanha ja uusi Turku. Naantalia kutsuttin nimellä Vallis gratiae, armonlaakso varmasti luostarin vuoksi.

Tämä kirjan kun lukee, ei varmasti ole tabula rasa, eli tyhjä taulu.

Kirjassa on sanontoja, ja sanoja ja kuten tiedämme kertaus on opintojen äiti.

Repetio est mater studiorum.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Troian sota


Troian sota on käännöskirja, jonka on kirjoittanut Fridtjuv Berg. Otava  1952, sivumäärä  288.

Tämä kirja on kirjoitettu Homeroksen runojen Ilias ja Odysseia pohjalta. Luin kirjan yleissivistyksen vuoksi. Troijan sota käytiin Antiikin Kreikassa. Vastakkain olivat troijalaiset ja kreikkalaiset, jota tässä teoksessa ja muutenkin sanotaan akhaijalaisiksi. Sota kesti kymmenen vuotta ja päättyi alakynnessä olevien kreikkalaisten voittoon.

Fridtjuv Berg (1851 - 1916) oli ruotsalainen "koulumies" ja poliitikko, ja kirjoitti paljon pedagogiikasta ja kouluista.

Troijan sota
Troija perustetaan, kaupunki menestyy, ja temppeleitä rakennetaan. Priamos oli Troijan kunikaana, kun hänen toinen puolisonsa oli taas raskaana, syntyvän pojan ennustettiin syöksevän Troijan tuhoon, joten Priamos määräsi pojan petojen syötäväksi. Poika selvisi villieläimistä ja orja otti hänet omakseen ja kasvatti, pojan nimi oli Paris.

Merenneito ja nymfi Thetis ja kuninkaanpoika Peleus menevät naimisiin. Häät ovat kuninkaalliset ja jumalalliset, ja juhliin on kutsuttu kaikki paitsi eripuran jumala Eris, joka toimittaa paikalle kultaisen omenan, jossa lukee "kaikista kauneimmalle". Tämä omena on alkusyy Troijan sotaan. Hera, Pallas Athene ja Afrodite päättävät, että Paris komeana  nuorukaisena saa valita omenan saajan. Jumalkolmikko lupailee eri asioita Parisille. Paris valitsee Afroditen, joka lupaa hänelle naisista kauneimman. Samalla Paris palaa perheensä luo, ja uhkakuvat unohdetaan.

Afrodite ohjaa naimapuuhissa Parisin Spartaan, jossa hän kuningas Menelaosin poissaollessa ryöstää kauniin Helenan, ja aarteita. Troijassa Paris ja Helena menevät naimisiin. Kateellinen Hera välittää puolestaan viestin Menelaosille Helenan ryöstöstä. Menelaos vimmastuu, ja kerää miehet kasaan ja puuhaa sotaretkeä. Odysseus on yksi keskeisistä sotureista, hän on ollut aikanaan kilpakosimassa Helenaa, ja nainut Penelopeian, joka on sukua Menealokselle. Kreikkalaisten sodanjohtaja on Menelaoksen veli Agamemnon. Myös Akhilleus on yksi keskeinen soturi Troian sodassa, joka kesti kymmenen vuotta.  Kolmas keskeinen henkilö on Peleuksen ja meren jumala Thetiksen poika Akhilleus, jota Thetis karaisi voittamattomaksi, mutta piti kantapäästä kiinni, ja se on hänen heikko kohtansa.

Sota kreikkalaisten ja troialaisten välillä alkaa. Ensimmäistä sotaretkeä seuraa toinen. Odysseuksen johdolla Helenasta neuvotellaan, mutta Paris ei taivu. Paris on turhamainen ja pelkuri, mutta lopulta suostuu kaksintaisteluun  Menealosin kanssa, on jäämässä tappiolle, kun Afrodite pelastaa Parisin, ja toimittaa Helenan luo.

Kreikkalaisten leirissä Agamemnonin ja Akhilleuksen välillä on kitkaa. Agamemnon on selkeä johtaja, mutta Akhilleus haluaa olla sankari. Tarinan kuluessa hän on hurja, mutta itkee usein. Thetis pyytää Zeukselta Agamemnonin tappioita ja pojalleen Akhilleukselle kunniaa, tosin on ennustettu että kunniaa seuraa lyhyt elämä. Zeus aiheuttaa unien kautta Agamemnonin joukoille epäsopua. Jumalat sekaantuvat sotaan yhä enemmän, mutta Hefaistos  yrittää liennyttää vanhempiensa Zeuksen ja Heran välejä. Zeus yrittää saada sopua, mutta hänen vaimonsa Hera vihaa Parisia. Thetis sekaantuu myös sotaan, ja tuo aseita Akhilleukselle, jonka aggressiivisuus vain kasvaa. Apollon peittää kerran Hektorin sumulla, mutta jumalat välin vetäytyvät Olympolle väsyessään sotaleikkeihin. Sota jatkuu ja Akhilleus surmaa Hektorin kostona Patrokloksen surmasta ja vetää tämän ruumista vaunuissaan ja jättää virumaan kentälle, mutta myöhemmin antaa tai paremminkin myy ruumiin Priamokselle, joka on Hektorin isä. Pian Akhilleus kohtaa kuolemansa Parisin ammuttua nuolen tämän kantapäähän, jossa ei ole suojaa. Paris kuolee myöhemmin myrkkynuoleen.

Troija kuitenkin kokee häviön ovelan salajuonen avulla, jota Odysseus kehittelee. Helena on Parisin kuoleman jälkeen naitettu Deifobokselle. Odysseus vakoilee Troiassa ja Helena auttaa häntä, koska avioliitto ei ole hänen mieleensä. Odysseus saa neuvoja myös Athenelta. Päätetään tehdä hämäys, eli Epeois tekee puuhevosen, jonka sisälle asetetaan miehiä, ja jätetään kaupungin ulkopuolelle. Kreikkalaiset purjehtivat pois, ja polttavat leirinsä. Pian troialaiset vievät puuhevosen Troiaan muurien sisäpuolelle, ja miehet tulevat pois, polttavat taloja, pirstovat muurit, ja piilossa olevat kreikkalaiset hyökkäävät kaupunkiin ja kaikki ryöstetään ja tapetaan.

Akhaialaiset siis voittivat sodan ja troialaiset hävisivät. Sankareista Odysseus joutuu harharetkilleen (bloggaus), jotka myös kestivät kymmenen vuotta.

Troijan sota on siis pähkinänkuoressa tällainen. Se oli jumalten aiheuttama. Eris heitti kultaisen omenan, joka aiheutti naiskateutta, ja myöhemmin sodan. En tiedä, onko joku analysoinut, tätä paha omena, nainen ja onnettomuus -asetelmaa joka siis on myös Raamatun luomiskertomuksessa ja Lumikki-sadussa.

torstai 13. helmikuuta 2020

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5


Kurt Vonnegut: Teurastamo 5, eli lasten ristiretki, alkuteos Slaughterhouse Five, or The Children's Crusade, 1969 ruotsinnos Olov Jonason, sivumäärä 222.

Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on merkkiteos, ja kertoo Dresdenin pommituksen kokeneesta miehestä. Kurt Vonnegut (1922 - 2007) oli amerikkalainen kirjailija. Hän osallistui amerikkalaisten puolella toiseen maailmansotaan, ja joutui sotavangiksi 22.12.1944, ja koki Dresdenin pommitusten kauhut. Dresdeniniä pommitettiin  13.2 - 15.2.1945 ja niissä kuoli 25 000 - 40 000 ihmistä, pommitukset suoritettiin palopommeilla.  Teoksen alkuosassa teoksen kertoja etsii tapaa ilmaista sodan mielettömyyttä. Asiasta halutaan vaieta, mutta kertoja avaa tapahtumia amerikkalaisen Billy Pilgrimin kautta. Teurastamo 5 ei ole perinteinen romaani, vaan absurdi kuvaus, jossa päähenkilö kokee tapahtumat aikahyppyinä, Billy hyppii elämässään jatkuvasti, lisäksi  hänet kaapataan Tralfamadoriin toiseen aurinkokuntaan, ja siellä hän on povipommi Montana Wildhockin kanssa planeetan eläintieteellisessä puutarhassa paikallisten töllisteltävänä.

Teoksen päähenkilö Billy Pilgrim on täysin valmistautumaton toisen maailmansodan rintamalle, oikeastaan vasta lapsi. Robert Pilgrim joutuu sotavangiksi, viedään Dresdeniin, ja hän kokee palopommitusten kauhut hengissä. Billy Pilgrimin aikahypyt alkavat jo sotavankeudessa, eli nukahtaessaan hän siirtyy toiseen ajanhetkeen, eli Billy tietää ennalta ihmisten ja myös oman kohtalonsa. Billy Pilgrim kouluttautuu optikoksi, ja avioituu optikkokoulun omistajan rikkaan, mutta ruman tyttären Valencian kanssa. Avioliitto on kuitenkin onnellinen, ja siitä syntyy kaksi lasta Robert, joka liittyy vihreisiin baretteihin ja osallistuu Vietnamin sotaan, sekä Barbara, jonka hääpäivänä tralfamadorelaiset kaappaavat Billy Pilgrimin planeetalleen valovuosien päähän.

Kirjasta ei voi antaa juonipaljastuksia, sillä jo luvun 2 alussa kerrotaan kaikki olennaiset tapahtumat. Teoksessa asiat toistuvat yhä uudestaan ja limittyvät. Teoksen tyyli on satiirinen, täynnä mustaa huumoria, fatalismia, ja paljon kyynisyyttä. Kuolemisesta tehdään arkipäiväistä "niin se käy". Sen sijaan teoksen päätapahtumia Dresdenin pommittamista maantasalle ja Billy Pilgrimin ystävän lukio-opettaja Edgar Derbyn teloittamista ei käsitellä lainkaan. Dresdenin palopommitus aiheuttaa tulipalot, ja kaikki orgaaninen palaa. Vain muutamat ihmiset säilyvät hengissä, sotavangit Teurastamo 5:n kellarissa. Ruumiita haudataan ja poltetaan, ja tämän keskellä sotavanki teloitetaan teekannun kuljettamisesta.

Kirja jauhaa asiat yhä uudestaan. Billy Pilgrim on laiha ruipelo ja täysin valmistautumaton sotaan. Hän eksyy ja jää sotavangiksi. Kurt Vonnegut saa näin mahdollisuuden kuvata sotavankeutta. Englantilaiset sotavangit pitävät yllä kuria, säännöllisiä tapoja, ja kiinnittävät huomiota ulkonäköönsä. Ei niin särmät amerikkalaiset sotavangit lähetetään töihin Dresdeniin, joka on täysin säästynyt pommituksilta. Dresden kuitenkin pommitetaan maan tasalle muutamassa päivässä, ja lopulta Saksa antautuu. Pilgrim kouluttautuu optikoksi, nai optikkokoulun omistajan ruman ja lihavan tyttären Valencian. Billy Pilgrim tajuaa aikahypyistään, että avioliitto tulee olemaan onnellinen, ja hän hyväksyy Valencian sellaisena kuin hän on. Valencia jumaloi miestään, ja Billyn lento-onnettomuuden jälkeen ajaa rikkinäisellä autolla sairaalaan, ja kuolee häkämyrkytykseen, niin se käy.

Luin kirjan ruotsiksi, mutta olin varannut kirjan kirjastosta suomeksi, ja luin sen toistamiseen suomeksi, suomentaja Juhani Jaskari, Tammen Keltainen kirjaston kahdeksas painos 2012.

Suomeksi luettuna kirja tuntui vielä satiirisemmalta ja kyynisemmältä. Billy Pilgrim on saanut tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa, ja saanut rohkeutta muuttaa ne asiat, jotka voi muuttaa sekä viisautta aina erottaa nämä kaksi. Hyvä neuvo, mutta teoksen satiirisuutta on, että lopulta tuo filosofinen teksti on sydämenmuotoisessa medaljngissa Montanan hyvinmuodostuneiden rintojen välissä, myös piirroskuvan kera.

Kirjaa on hyvin vaikea kuvailla analyyttisesti se pitää vain lukea ja siten kokea. Toisella lukemisella voimistui myös tunne Billy Pilgrimin täydellisestä ulkopuolisuudesta, joka johtuu aikahypyistä (tai pommitusten kauhuista, jota ei voi kuvata). Teoksen alussa tarinan kertoja mainitsee ulkopuolisuuden syyksi sen, että Dresdenin pommituksista on vaiettu, eikä kukaan halua puhua asiasta, ja jos sen kokenut puhuu, kukaan ei usko. Tarinassa Billy Pilgrim puhuu aikahypyistä, ja muukalaisten kaappauksista vasta vaimonsa kuoleman ja lento-onnettomuuden jälkeen, ja muut leimaavat puheet hullun horinaksi.

Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on absurdi sodanvastainen klassikko, jolla osallistun omaan lukuhaasteeseeni 75 vuotta toisesta maailmansodasta, haasteen tavoite on ylläpitää tietämystä sodan mielettömyydestä ja rauhan arvosta. Tämä kirja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla josta ajattelin lukea kirjoja vuosina 2020 ja 2021.

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Eeva Kilpi: Tamara


Eeva Kilpi: Tamara, WSOY 1972 toinen painos, sivumäärä 296. Päällys Raimo Raatikainen.

Tamarasta kirjoittaa alaruumistaan raajarikkonen impotentti mies, joka kuvaa Tamaran kertomia seksikokemuksia. Tamara palaa aina miehen luo naintireissuiltaan, ja kielitieteilijä mies hekumoi sanallisia kuvauksia akteista. Tamara on rohkea, ja itsenäinen nainen, mutta myös vajaa ja rikki, (eli ei olekaan lainkaan rohkea, vaan menee pakonomaisesti suhteesta toiseen). Tamara elää raajarikkomiehen kanssa symbioosissa. Tamara on terapeutti asiakkaille, mies Tamaralle. Tamaran kyvyttömyys on henkistä, kun miehellä se on fyysistä. Bloggari Omppu on tiivistänyt täällä osuvasti tämän: "Tamara on nimettömäksi jäävän invalidisoituneen impotenttimiehen märkä päiväuni." Omppu lienee feministi, oletan, että Eeva Kilpi on myös. Näen tässä jatkumon myös Anja Kaurasen kohuesikoiseen Sonja O. kävi täällä, joka julkaistiin vuonna 1981. Sonja O:n äidin nimi on Tamara, ja toiseksi tässä on paljon samaa. Sonja O:n suhteissa on minusta jotain samaa kuin Tamaran.

Terapeuttina toimiva aikuinen nainen Tamara hakeutuu siis raajarikkoisen kielitieteilijän hoteisiin, joka kuuntelee Tamaran tilityksiä seksikokemuksistaan varattuihin miehiin. Pääosin kertomukset ovat eroottisia, eli jyystöä eri maustein. Kertoja haluaisi olla luonnollisesti jyystäjä, mutta ei pysty, Tamaraakin tuntuu tympivän varattujen miehen kiima. Tamaralla on siipiensä suojassa heikkoja miehiä, yksi soittelee, toinen kirjoittelee ... Tamara: "Minä en ole sellaisen miehen kanssa jonka vaimon tunnen", siinä on Tamaran moraalin raja. Muuten Tamaraa vaivaa rajattomuus, joka venyy siis puhelinseksiinkin. Kirja ei ole akteiltaan erityisen rivo, mutta eritteitä eritellään.

Tamara  ja kielitieteilijä muuttavat kesäksi maalle, vuokraavat maatalon vierestä mökin, joka kuuluu riitaisalle perikunnalle. Tamara on löytänyt salarakkaakseen kapitalistalin jota kutsuu Kustaa Mauriksi, (mielleyhtymä Gustaf  Mauritz Armfeltiin). Mies on minun luokittelussa täysi porsas, koska on naimisissa. Tamaran kuvauksesta päätellen Kustaa Mauri on suhteellisen vaatimattomasti varusteltu, mutta muutaman jyystön jälkeen pollea kuin orhi. Kustaa Maurille on kaksi dobermannia hyvinkin tärkeitä. Kustaa Mauri öykkäröi maalla, kunnes karkeloinnit yllättäen loppuvat, niitä Tamara jää kaipaamaan.

Kirjan yksi teema on on kyvyttömyys. Maatilan nuori pari on lapseton, sekä mies ja nainen ovat käyneet tutkimuksissa vain nainen on saanut vastauksen, miehen siemenneste on kyvytön hedelmöittämään naista. Nainen on kyvytön kertomaan tätä miehelleen. Tamara on henkisesti kyvytön asettamaan rajoja. Kielitieteilijä on liikuntakyvytön, kyvytön seksiin.

Kirjassa kuvataan luonnon heräämistä kukkien ja niiden värien kautta, sekä hyönteisten ja lintujen avulla. Tamaran mielestä pääskysten pariutuminen kestää hyvin vähän aikaa.

Ratkaisuja ja juonipaljastuksia (älä lue, jos et ole lukenut kirjaa, tai aiot sen lukea)
Tamaralla on menneisyys, jota hän avaa. Mies on lähtenyt omasta aloitteestaan - hän on ollut kyvytön kohtaamaan maailmaa. Tamaralla on poika, se onko Tamara kyvytön kohtaamaan häntä, jää arvailujen varaan.  Mies on menettänyt liikuntakykynsä.

Kirjan intesiteetti laskee loppua kohti ja päättyy kaikin puolin onnellisesti. Maatilan pari on 'saanut'  lapsen, kun kuusivuotias puhumaton Paavo on muuttanut maalle ittopojaksi, varmasti hänelle hyvä paikka kasvaa, vaikka ottolapsella on varmasti aina vaikeaa. Pojalla on sokeritauti, eli oliko se syy adoptioon?

Loppuosassa kirjaa Tamara käy läpi Kustaa Maurin käytöstä, ja kirja päättyy Tamaran ja kielitieteiljän lähentymiseen, ja lopussa kiitos seisoo.

Eeva Kilven Tamara on ollut aikansa kohuromaaneja rohkeutensa ja naisnäkökulmansa vuoksi. Puoli vuosisataa on kulunut, ja nykyisen mittapuun mukaan Tamara on varsin lutuista meininkiä, mutta tärkeä esikuva kaikelle feministiselle kirjallisuudella, näin se on: kaikki saavat panna kaikkia, mutta älkää varattuja valitko.

Aitta on täynnä roskaromaaneja (s.119), minulle ei ole koskaan selvinnyt, mikä on roskaromaani.

Marjatta on blogannut tästä NÄIN

*****
Eeva Kilpi (s.1928) on suomalainen kirjailija, jonka tuotanto kattaa 32 teosta.

Eeva Kilven Muistojen aika trilogia on hyvä, osat ovat:  Talvisodan aika  Välirauha ikävöinnin aika  ja Jatkosodan aika.  Eeva Kilven runoteoksesta Animalia on bloggaus TÄÄLLÄ.

perjantai 7. helmikuuta 2020

John Gardner: Tehtävä Suomessa, James Bond


John Gardner: Tehtävä Suomessa, James Bond, alkuteos The Icebreaker, suomentanut Leena Vallisaari, sivumäärä 295.

James Bondin loi brittikirjailija Ian Fleming (1908 -1964) ensimmäinen kirja Casino Royale julkaistiin 1952 ja  ensimmäinen filmattu Bond-kirja oli Tohtori Ei vuonna 1962.

James Bond on brittien ulkomaantiedustelun MI6:n agentti 007, kaksoisnolla tarkoittaa lupaa tappaa, ilmeisesti vihollisten agentteja ei viattomia ihmisiä. Bondin pomo on piippua poltteleva M, henkilöstöpäällikkö on Bill Tanner ja M:n sihteeri on miss Moneypenny.

James Bondeja filmattiin 1960-luvulla seitsemän, ja 1970-luvulla viisi ja 1980-luvulla kuusi, ja James Bondina esiintyivät Sean Connery, David Niven, George Lazenby, Roger Moore, ja Timothy Dalton. Flemingin kuoleman jälkeen kirjoitettiin myös Bond-kirjoja. Brittiläinen kirjailija John Gardner (1926 - 2007)  kirjoitti 16 James Bond -romaania, joista Lupa tappaa ja Kultainen silmä olivat filmin mukaan kirjoitettuja. Tässä arvioitava kirja Icebreaker on Gardnerin Bond-sarjan kolmas teos.

James Bondin tehtävä Suomessa alkaa vierailulla  paukkupakkasessa talviharjoituksissa Rovaniemellä, jossa Bond testaa myös Saab Turboa. Bond piipahtaa myös suomalaisnaisen Paula Vackerin lakanoissa, lakanoiden heilutuksen jälkeen Bond joutuu väijytykseen, mutta selviää.

Tapahtuma-aikaan 1980-luvulla maailma on jakautunut Yhdysvaltain johtamaan länteen, ja Neuvostoliiton johtamaan itäblokkiin. Kirjassa huolta aiheuttaa fasistinen uusnatsien NSAA-järjestö, joka on siirtynyt kommunistien tappamisesta juutalaisten vainoamiseen. KGB on pyytänyt MI6:n CIA:n ja Mossadin apua, koska NSAA on varastanut aseita Neuvostoliitosta Alakurtin alueelta  ja perustanut tukikohdan jonnekin Sallan alueella. Yksi epäilty on suomalainen ammattisotilas Aarne Tudeer, joka oli ollut SS-joukoissa toisessa maailmansodassa, ja sittemmin paennut Etelä-Amerikkaan. Myös Tudeerin tytär Anni on epäilty.

Agentit Bond, KGB:n Kolja Mosolov, CIA;n Brad Tirpitz,  ja Mossadin Rivge Ingber tapaavat Madeiralla. Kaikki suuntaavat Sallaan Revontuli-hotelliin. Bondille on käydä kalpaten lumiaura-autojen saarrettua hänet, muutenkin pommit paukkuvat ja miinat räjähtelevät. Rivge Ingbar sujahtaa Bondin lakanoihin, ja Paulasta on toisenlaista huolta. Nelikko supistuu kolmikoksi, ja he suuntaavat  moottorikelkoilla uusnatsien tukikohtaan, jossa on ansa. Tulikohdassa esittäytyy uusnatsijohtaja Aarne Tudeer  Bondille. Tudeer on tehnyt Koljan kanssa kaupat, Smersh saa Bondin, koska heillä on kuolema vakoojille* -hanke, ja Bond on sen listan ensimmäinen tapettava... (*Smiert spionen oli teemana muuten Vaaran vyöhykkeellä The Living Daylights -Bond-filmissä).

Natsi-tukikohdassa on uskomattomia käänteitä, paljastuu agentteja, kaksois- ja kolmoisagentteja. Bond kuitenkin selviää hengissä.

Luin tämän lapsena ja muistan että pidin kovasti, nyt kirja tuntui käynnistyvän hitaasti mutta Sallan kylmä ja luminen  luonto on hyvin kuvattu. Supollakin on edustus loppuselvittelyissä. Supo on pestannut kaksi lappalaista Niileksen ja Aslan, ehkä on tarkoitettu Aslakia. Sallan räjähdysten jälkeen päänatsi ja Annin fatsi karkaa ja loppuselvittely, josta käänteitä ei puutu, tapahtuu Helsingissä.

****
James Bond -kirjojen bloggaukset
Tohtori Ei on blogattu täällä
Casino Royale on blogattu täällä.
Elä ja anna toisten kuolla täällä.
Timantit ovat ikuisia täällä

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Haaste lukea kirjoja Keskisuomalaisen sadan kirjan listalta




Keskisuomalainen julkaisi sadan kirjan listan noin vuosikymmen sitten. Sivua en löytänyt mutta Keskisuomalainen on täällä ja kirjalista MTV3:n sivulla täällä 
Oman blogin alkuvaiheessa luin listan mukaan, mutta aika on tuonut uusia luettavia. Nyt haastan itseni ja mukavat kirjabloggarit.

Haaste on yksinkertainen: bloggaa joko koko lista tai osia siitä seuraavan 14 kuukauden  aikana. Tee koostepostaus 31.3.2021 mennessä ja linkkaa tähän bloggaukseen.

Edit 21.3.2021 blogini kymmenvuotispäivänä  2.4.2021 arvon voittajan, ja palkinto piti olla  Keskisuomalaisen jonkin mittainen tilaus, olisin voinut maksaa tlauksen itse, mutta Keskisuomalainen ei ole vastannut mihinkään yhteydenottopyyntöihin koskien sitä listaa, joten voittaja saa kirjalahjakortin, mahdollisesti kirjapalkintoja listalta.  Arpoja tulee seuraavasti 1-10 kirjaa yksi arpa, 11-50 kirjaa kaksi arpaa, sekä 51  - 100 kirjaa kolme arpaa.

Tässä alla on lista ja oma etenemiseni, pyrin bloggaamaan teoksista, joista en ole blogannut, niitä on vielä 15.

1. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien:  Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna:  Tuntematon sotilas 
4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna : Täällä pohjantähden alla
6. Agatha Christie:  Eikä yksikään pelastunut
7. Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank:  Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille ja koko sarja
10. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling: Harry Potter -sarja 
13. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell: Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot:  Kalevala
17. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen: Puhdistus
19. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach: Lokki Joonatan
22. Umberto Eco: Ruusun nimi
23. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm: Grimmin sadut I - III
25. Dan Brown: Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton: Viisikko-sarja 
27. Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
28. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
29. Goscinny – Uderzo: Asterix-sarja
30. John Irving:   Garpin maailma
31. Louisa May Alcott: Pikku naisia
32. Victor Hugo: Kurjat
33. C.S. Lewis: Narnian tarinat, kaikki
34. A.A. Milne:  Nalle Puh
35. Henri Charriere: Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
37. Brontë  Emily: Humiseva harju
38. William Golding: Kärpästen herra
39. Juhani Aho: Rautatie,
40. Leo Tolstoi: Anna Karenina
41. Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli 
42. Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001 + jatkot
43. J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa
44. Brontë Charlotte:  Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
46. Isaac Asimov: Säätiö-sarja 7 teosta ja  Säätiö -bloggaus
47. Aapeli: Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi: Sota ja Rauha
49. Mauri Kunnas: Koiramäen talossa 

50. Margaret Mitchell: Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol : Kuolleet sielut
52. Albert Camus: Sivullinen
53. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu
54. Hergé: Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes: DonQuijote I ja II
56. Eduard Uspenski:  Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo:  Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse:  Lasihelmipeli
60. Günther Grass: Peltirumpu
61. Jostein Gaarder: Sofian maailma 
62. Leon Uris:  Exodus
63. Lucy M. Montgomery: Pieni runotyttö, trilogia
64. Ilmari Kianto: Punainen viiva
65. Franz Kafka: Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni: Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll: Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck: Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen:  Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho: Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne:Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio: Decamerone
75. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros: Odysseia
78. Peter Høeg: Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
80. William Shakespeare: Hamlet
81. Eino Leino:  Helkavirsiä
82. Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko: Pessi ja Illuusia
84. Thomas Harris: Uhrilampaat 
85. Raymond Chandler: Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen: Nancy
88. Stephen King: Hohto 
89. Laura Ingalls Wilder: Pieni talo Preerialla
90. Laila Hietamies: Hylätyt talot, autiot pihat 
91. Aino Suhola: Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn: Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka:  Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja 
96. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran,
97. Veijo Meri: Manillaköysi
98. Maria Jotuni: Huojuva talo
99. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou: Pahuus