John Fowles: Neitoperho

John Fowles: Neitoperho, alkuteos The Collector 1963, suomentanut Seere Salminen, Gummerus 1993, sivumäärä  319.

John Fowlesin Neitoperho on trilleri, jossa katkera konttoristi Frederick Clegg sieppaa nuoren Miranda Greyn kellariinsa. Teoksessa on Cleggin houreista kerrontaa, ja Mirandan päiväkirjaa sieppauksesta. Neitoperho on voimakkaasti vaikuttava kuvaus hulluudesta, ja sen aiheuttamasta julmuudesta. Päähenkilöt ovat toistensa vastakohtia. Miranda on sivistynyt eteenpäinmenevä taideopiskelija, sosiaalinen, normaali nuori nainen. Frederick on sulkeutunut katkera punasteleva estoinen mies, joka kaappaa omien pakkomielteidensä vuoksi Mirandan. Molempien (Frederick ja Miranda)  kuvausten kautta hierarkkista tilannetta tarkastellaan. Piinaava kirja.

Juonesta, teemoista viitteistä ja henkilöistä
Tuossä yllä oli lyhyt oppimäärä, alla on pidempi, joka kannattaa lukea vasta kun on lukenut kirjan. Teos on jaettu Frederick Cleggin minämuotoiseen kerrontaa, jonka jälkeen on laitettu Mirandan vankeudessa kirjoittama päiväkirja.

Frederick Clegg on 25-vuotias kaupungin kanslisti. Cleggin isä on kuollut ja äiti on häipynyt. Hän asuu Annie-tätinsä ja raajarikkoisen serkkunsa Mabelin  luona. Lapsena Clegg on kerännyt perhosia. Perhosharrastus muuntuu ja Clegg tiirailee ihailemaansa Mirandaa ja fantasioi yhteisestä tulevaisuudesta. Clegg voittaa veikkaukselta 73 091 puntaa joka tuolloin oli omaisuus ja mies aikoo toteuttaa pakkomielteensä. Clegg ostaa talon maalta, jossa on holvattu kellari. Itse kaappaus tapahtuu nopeasti, valehtelemalla, ja kloroformilla. Clegg kertoo Mirandalle aluksi, että on vain apuri, mutta pian Miranda tajuaa, että hän on vain uusi perhonen Cleggin kokoelmissa. Hän tuntee Cleggin lehtijutun perusteella. Clegg, vaikka on käynyt koulunsa, armeijan ja ollut töissä, on vailla ystäviä, eikä pysty suhtautumaan ihmisiin oikein. Hän tuntee katkeruutta sekä yläluokkaa että sivistyneistöä kohtaan.

Miranda aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen 14.10 viikon vangitsemisen jälkeen. Vaikka Miranda on vanki, hän pystyy manipuloimaan Cleggiä ostamaan kirjoja, vaatteita, ja ruokaa. Miranda tajuaa pian, että Clegg ei päästä häntä vapaaksi, hän on uusi perhonen. Clegg sanoo, että "minä rakastan teitä, se on tehnyt minut hulluksi", mikä ei pidä paikkaansa, kuten harvat Cleggin jutut. Cleeg on ollut hullu jo aiemmin, eli rakastaminen ei ole tehnyt Cleggiä hulluksi. Clegg ei tiedä mitä rakkaus on. Miranda on henkisesti ja sosiaalisesti ylempänä. Vaikka Clegg on 25-vuotias, ja Miranda 20, on Miranda älykkäämpi, sosiaalisempi. Miranda suhtautuu Cleggiin alentuvasti, mutta yrittää myös sivistää tätä. Miranda ehdottaa, että Clegg lukisi J.D Salingerin Sieppari ruispellossa. Clegg saa luettua teoksen, ja Miranda selittää, että Clegg on kuin Holden Caulfield, sillä erotuksella, että Holden tajuaa, että kaikki ei ole kunnossa ja matkaa kotiin.

Mirandan päiväkirja on moniulotteinen ja käsittelee hänen ystäviään ja porautuu G.P:hen, vanhempaan mieheen, johon Miranda on rakastunut. Mies on taidemaalari George Paston, eronnut naistenmies, joka yrittää Mirandaa vuoteeseensa, mutta Miranda torjuu tämän. Miranda rakastaa miestä henkisesti, mutta ei halua (vielä?) fyysistä kontaktia. Miranda kuten Clegg halveksii hienostelijoita, mutta Miranda on Cleggiä sivistyneempi. Clegg saa aikaiseksi vain oikein motivoituna, ja Miranda on hänen motivaationsa. Miranda tekee useita pakoyrityksiä, ja pitkän pohdinnan jälkeen yrittää myös seksillä, mutta kuten arvattua Cleggissä ei ole miestä edes siihen.

Juonesta en avaa enempää.

Kirjallisia viitteitä on paljon. Miranda nimeää Frederikin Calibaniksi. Clegg haluaa itseään kutsuttavan Ferdinandiksi. Shakespearen Myrsky -näytelmässä lopulta Prospero on vankina saarella, minne hän on vallankaappauksen jälkeen pelastunut Miranda-tyttärensä kanssa. Saarella on Scyrax-noidan poika ilkeä Caliban, jota Prospero sivistää ja ottaa palvelijakseen, mutta  Caliban yrittää häväistä Mirandan:
Prospero:
Valheen henki,

Et tunne hyvyyttä, vaan piiskaa. Pidin
Sua, haaskaa, ihmistavoin; otin sinut
Majaani asumaan, siks kunnes koitit
Häväistä tyttäreni kunnian.

Caliban.
Ho, ho, ho! Paha, ettei tullut tehdyks.
Mua estit; muuten Calibaneill' oisin
Ma kansoittanut saaren.

Näytelmässä Prospero pääsee saarelta, ja Ferdinand ja Miranda löytävät toisensa.  En tiedä fantasioiko Clegg tätä, ja tunteeko Myrskyn tematiikan, jonka Miranda tietää, mutta Clegg pohtii myös Romeota ja Juliaa.

Neitoperho etenee loppunsa ja sen jokainen saa lukea. Trillerinä hyvä kertomus keräilijästä, joka vangitsee perhosia, huuumaa ne kloroformilla, levittää siivet, ja neulaa sen kokoelmiinsa. (Valokuvani neitoperhonen oli villi ja vapaa).
*****
John Fowles (1926 - 2005) on kirjoittanut myös Eebenpuutorni  -kokoelman, josta olen blogannut. Ranskalaisen luutnantin nainen on hänen tunnetuin teoksensa mutta Wikipedia nostaa Fowlesin kuuluisammaksi teokseksi Aristos: käsityksiäni elämästä.

Aapeli Saarisalo: Paavali suuri vaeltaja

Aapeli Saarisalo: Paavali, suuri vaeltaja, WSOY 1962, sivumäärä 260.

Apostoli Paavali syntyi Tarsossa Kilikian maakunnassa, Paavali syntyi samoihin kun Jeesus ja oli nimeltään Saul Tarsolainen myös muotoa Saulus käytetään, Paavali on latinassa Paulus, eli Sauluksesta tuli Paulus. Apostoli Paavalin merkitys kristinuskon leviämisessä oli keskeistä.

Aapeli Saarinen (1896 - 1986) oli monipuolinen tutkija, arkeologi ja Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori. Saarisalo teki tutkimusmatkoja Lähi-Itään.

Aapeli Saarisalon teos luotaa Paavaliin monesta eri kulmasta, Paavalia on tarkasteltu Apostolien tekojen, ja muiden kirjallisten lähteiden kautta, lisäksi Saarisalo esittelee paikkoja, kirjassa on myös valokuvia.

Saul Tarsolaisen isä oli kankaantekijä, ja Saul hankki teltantekijän taidon, mikä oli tärkeä taito, sillä apostolit tekivät matkoillaan töitä. Saul oli myös oppinut rabbi, ja oli omistautunut työlleen vainoten myös kristittyjä ja näki Stefanoksen kivityksen. Matkalla Damaskoon Herra sokaisi Saulin. Tämän jälkeen Saul asui Kiliakissa seitsemän vuotta. Barnabas hakee Paavalin Antiokiaan ja sitten matka jatkuu Lystraan. Paavali tekee töitä ja puhuu, ja myös parantaa ramman, minkä vuoksi häntä ruoskitaan.
Paavalin toiselle matkalle lähti Silas ja Timoteus, Luukas kertoo matkasta Apostolien teoissa. Matka suuntautuu Ateenaan ja Korinttoon. Vuonna 57 Paavali saapuu Jerusalemiin jossa juutalaiset vangitsevat hänet. Paavali vetoaa Rooman kansalaisuuteen ja pääsee Roomaan tuomittavaksi. Rooman aikana hän käännyttää ihmisiä ja pitää yhteyttä seurakuntiin (kirjeet). Paavali vapautetaan mutta myöhemmin vangitaan uudestaan. Paavali lopulta tuomitaan ja mestataan Neron aikana.

Teoksen toisessa osassa Saarisalo tarkastelee juutalais- ja pakanakristittyjen suhdetta. Paavali puolusti ympärileikkaamattomuutta ja saarnasi etupäässä "pakanoille" mikä kaiketi tarkoitti tuolloin ei-juutalaisia. Paavali myös kirjoitti ja puhui uskon vanhurskaudesta ja että vanhurskas on elävä uskosta. Paavali oli koko ikänsä naimaton.

Saarisalo analysoi myös seutuja, ja seutujen poliittis-maantieteellisiä erityispiirteitä, ja mitä kieltä siellä puhuttiin. Tuolloin Antiokassa oli paljon juutalaisia. Lopulta Paavali siis lähetettiin Roomaan, missä hänen työnsä tuotti suurimman sadon. Paavalin ja Senecan välejä pohdittiin, tai sitä tunsivatko he toisensa. Seneca oli maltin mies Neron lähellä, mutta hänet syrjäytettiin vuonna 62, ja Nerolta lähti kaikki tolkku. Paavali mestattiin vuonna 67, Jerusalem tuhottiin vuonna 70. Alkuseurakunta oli kuitenkin voimissaan ja vireä. Kristinusko pääsi leviämään Rooman valtakunnassa vainoista huolimatta.

Paavali suuri vaeltaja on Aapeli Saarisalon upea teos, jossa hän on paneutunut Paavalin matkoihin, oppiin, ja seutuihin, missä hän vaikutti.

Hyvää joulua kaikille lukijoille.

Mauri Kunnas: Koiramäen talossa

Mauri Kunnas: Koiramäen talossa, Otava 2012 kahdeskymmenes painos, ilmestynyt ensimmäisen kerran 1980, sivumäärä 48.

Mauri Kunnas (s. 1950 Vammalassa) on luonut hienon kuvakirjan Koiramäen talossa esikuvana Yli-Kirran talonpoikaismuseo Punkalaitumella. 

Koiramäen talossa elää Koiramäen perhe, eletään 1800-lukua.

Rakennukset missä koiramäkeläiset asuvat, aitat, talli, navetta on rakennettu miltei umpinaiseksi, ja loppu pihapiiristä on aidattu.

Kirjan jokaisella aukeamalla on kuvattu Koiramäen elämää, elannon hankkimista ja puuhia.

Tuvassa on leivinuuni, jolla valmistetaan ruoka. Leipää paistetaan leivinuunissa, mutta sitä ennen vilja kylvetään, elonkorjuuseen osallistuu paljon väkeä, jonka jälkeen järjestetään tanssiaiset. Viljaa kuivataan lyhteillä ja riihen parsilla, jauhetaan myllyssä ja leivotaan.

Vaatteet valmistetaan pellavasta, monia vaiheita on kun pellava kerätään, sidotaan, liotetaan, loukutetaan ja häkilöidään. Myös lampaiden villaa käytetään vaatteisiin. Villoista ja pellavasta tehdään lankaa ja kangasta. Kraatari tekee vaatteita. Pyykki pestään ulkona.

Lehmiä pidetään, ja niitä lypsetään.

Sauna on paljon muutakin kuin löylyjen ottamista varten, siellä kuivataan pellavia, savustetaan lihaa, ja myös kupataan.

Kirjan alussa esitellään koko Koiramäen yhteisö Kille, Pranssi-isäntä, Fiina-emäntä. Martta, Vaari, Elsa, Tuomas, Tilta, Heta-piika, Musti-renki, Matu-renki ja Ruotiukko Hiski Piskinen.

Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa on valloittavan elämäntäyteinen kirja, ja se on myös Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, alkuteos: By the Pricking of My Thumbs, 1968, suomentanut Anna-Liisa Laine. WSOY 1975, sivumäärä 269.

Agatha Christie kirjoitti 1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence -seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska, ja hieman romanttinen kirja, jonka lopussa pari avioitui.  Rikos yhdistää  (1929) koostui pienistä tarinoista mutta muodosti vakoilujännärin, pari sai kaksoset teoksen lopussa ja teoksessa Salomonin tuomio pari adoptoi orvoksi jääneen lapsen.

Agatha Christien Eipä aikaakaan niin voi kauhistus on sarjan neljäs osa, yhteensä Tommy ja Tuppence -teoksia julkaistiin viisi.  Agathan vanhetessa, myös Tommy ja Tuppence vanhenivat. Tommy ja Tuppence olivat hyvin moderni tasa-arvoinen pari, heidän avioliittonsa oli hyvin onnellinen, toisin kuin Agathalla itsellään. Nainen eli Tuppence on parin veturi, mutta Tommy pitää asiat raiteillaan ja on uskollinen ja rakastaa vaimoaan. Tommy on töissä valtion salaisessa palveluksessa. 

Tarinassa Tommy ja Tuppence ovat varttuneet (entisestään) ja menevät vanhainkotiin katsomaan Tommyn Ada-tätiä eli neiti Fanshawea. Tuppence tapaa samalla vanhainkodissa rouva Lancasterin, joka juo maitoa, puhuu kuolleista lapsista. Ada-täti kuolee luonnollisesti, ja rouva Lancaster on poistunut vanhainkodista. Ada-täti on saanut rouva Lancasterilta taulun. Tommy ja Tuppence alkavat etsiä taulussa olevaa taloa, jossa olettavat olevan kuolleita lapsia. Tuppence nuuskii, etsii ja häntä kopautetaan päähänkin ja lopussakin yritetään myrkyttää maidolla ja tappaa tikarilla.

Syyllinen ei todellakaan ole lapsirakas. Lapsia oli tapettu enemmänkin ja motiivina oli  ilmeisesti oma lapsettomuus, joka oli aiheutunut liian myöhäisestä tai itse tehdystä abortista. Lapsiin kohdistuvat rikokset olivat Christien 1960-luvun tuotannossa aika hallitsevia mainintoina tai tekoina esim Kurpitsajuhla. Tämä kirja ja siinä kuvattu naiivi pahuus on  minusta ahdistavaa.

Tästä on neiti Marple filmatisointi, joka oli minusta kirjaa huonompi. TV-toteutuksessa eniten haittasi se, että siitä oli otettu paras pois eli Tuppencen optimismi ja elämänilo sekä Tommyn ja Tuppencen lämmin välittäminen, yhteispeli ja -ymmärrys. 

Tuppence litki elokuvassa väkijuomia, Tommy oli jäykkä, häntä näytteli legendaarinen Anthony Andrews (s.1948) ja Tommysta oli tehty puiseva pömpöösinukke! Kuvan on alkunäytöstä, yhdistetty kuva ja teksti. Juoni meni kuin kirjassa, mutta neiti Marple on "pääosissa".

Sarja päättyy teokseen Kohtalon portti. Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu

Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu, alkuteos Childhood's End 1953, suomentaja Matti Kannosto, Uusi Kirjakerho 1973, sivumäärä 256.

Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa: Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat aloittaneet kilpajuoksun kuuhun. Juoksu katkeaa, kun avaruudesta tulee aluksia. Avaruushahmoista ylivalvoja  Karellen antaa kaikilla radiotaajuuksilla englanninkielisen ilmoituksen ja myöhemmin neuvottelee YK:n pääsihteeri Rikki Stormgrenin kanssa. Maa suostuu (ei muuta voi) olentojen oloon taivaalla, pientä vastarintaa ja napinaa esiintyy. Tehdään sopimus että viidenkymmenen vuoden kuluttua muukalaiset tulevat maahan ja esittäytyvät. Silloin ihmiset ovat psykologisesti valmiita tähän, kun maailmassa vallitsee rauha, hyvinvointi ja valtiot ovat yhdistyneet Maailman liittovaltioksi johtuen olentojen manipulaatiosta.

Arthur C. Clarken scifikirjojen tapaan Lapsuuden loppu etenee eri ihmisten näkökulmin ja  kolmessa osassa ajassa hyppien, kunnes uskomaton loppu on käsillä. Clarke on käyttänyt näitä "astraalijuttujaan" lukemissani kirjoissa, ja Avaruusseikkailu 2001 jatko-osat ovat tätä höpinää. Ensi lukemalla jännittävä teos (ehkä), ja jonka juoni on Wikipediassa täällä.

Alla huomioita, mahdollisesti juonipaljastuksia ja mielipiteitä, jotka voivat ärsyttää Clarken kirjojen faneja
Clarken luoma maailma on jakautunut USA:n ja NL:n kilpailukentäksi, mutta tästä näkökulmasta leikataan tähän avaruushemmojen tuloon. Kirja on hyvin juonivetoinen, sillä jännite syntyy siitä, että kirjassa on uskomattomia käänteitä. Keitä muukalaiset ovat, ja mitkä ovat heidän tavoitteensa?
Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja jokaisessa osassa viedään tarinaa yllättävään suuntaan.

Avaruushemmot sössöttävät, että kaitsevat maan yhdeksi valtioksi ja se on rauhantahtoista toimintaa. Kun hemmot esittäytyvät, he ovat sarvipäiviä, ja nahkasiipisiä, ja ovat epäonnistuneet aiemmin maan kaitsemisessa. Pääsiäissaarten patsaatkin oli heidän tekemiään?  Heidän kaikki uudet suunnitelmansa paljastuvat lopussa, ja sen voi lukea tuolta Wikipedian puolelta, mutta imuroivat koko höskän johonkin höpöhöpö -henkeen. Juoneen on tätä ennen ympätty yhden maan asukkaan piipahdus Kölin tähtikuvissa koordinaatissa NGS 549672 olevaan planeettaan, missä demonit viettävät aikaansa.

Lapsuuden loppu oli parhaimmillaan, kun tarina oli loppu, ja silloin loppu oli myös tämä lukija.

****
Arthur C. Clarke (1917 -2008) oli brittiläinen tieteiskirjailija, jonka tunnetuin teos on Avaruusseikkailu 2001, Clarken esikoisromaani oli Marsin aamunkoitto.

Joseph Conrad: Meriromaani

Joseph Conrad: Narkissoksen n**k*ri, Meriromaani, alkuteos The Nigg*r of the 'Narcissus'  ilmestyi vuonna 1897, suomentanut Jussi Tervaskanto, WSOY  1933, sivumäärä 199.

Narkissoksen n**k*ri, kirjan nimenä pelotti minua, mutta kirjassa on käytetty aikakaudelle vakiintunutta kieltä ja käytän jäljempänä nimeä Meriromaani. 

Meriromaanissa on kyse Narkissos -purjelaivan matkasta, jossa päätapahtuma on mustan merimiehen menehtyminen. Olen siirtänyt bloggauksen julkaisuajankohtaa aina eteenpäin, mutta julkaisen sen nyt, vaikka jo pelkän kirjan nimikin kertoo vanhan ajan asenteista. Jokainen voi alla olevasta päätellä, onko kirja rasistinen vai kuvaako se rasismia, muttei hyväksy sitä. Suomessa ei ole sijaa N-sanalle, mutta voidaan keskustella, pitääkö kirjat, joissa on n-sana, hävittää.

Narkissos-laiva lähtee Bombaysta. Kapteeni Allistounin perämies on Baker, laivan seniori on kuusikymppinen kirjoja lukeva Singleton, joka pestautui merille 12-vuotiaana, ja on ollut merillä 45 vuotta. Miehistöön kuuluu 26 miestä nilkuttava Knowles, laiska Belfast, Charley, kelju Donkin, venäläinen Wamibo (kukaan ei tiedä tai osaa sanoa hänen nimeään), kaksi norjalaista, kokki Podmore, Davies, Craig, ja Campbell, miehistöön kuuluu 26 miestä. Laivalla on iloinen ja hyvä tunnelma.

Viimeiseksi laivalle pestautuu pitkä musta mies laivaan. Mies esittäytyy James Waitiksi. Hän majoittuu miehistötiloihin ja yskii voimakkaasti. Pian hän alkaa vaatia erityiskohtelua, koska on kuoleva mies. Merimiehet palvelevat taikauskoisuuttaan miestä, kunnes kokenut ja hiljainen Singleton kysyy häneltä, aikooko hän kuolla, ja kertoo kaikkien kuolevan. Miehistö herää, ja Waitille tehdään oma sairastupa. Tunnelma palaa ennalleen matka etenee, ja tunnelma normalisoituu.  James Wait vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti miehistön mielialaan:
Tämä valkoiseksi sivelty pienoismaja oli yöllä kirkkaan hopeaisena pyhäkkönä, missä musta epäjumala jäykkänä peitteen alla  maaten vilkutti väsyneitä silmiään ja otti vastaan kunnianosoituksemme. ss. 121 - 122.

Sitten laiva joutuu rajumyrskyyn, jossa laiva on hajota ja kaatua, miehistö vaatii hädissään mastojen katkaisua, laineet pyyhkivät laivan yli, miehet pelkäävät hukkumista, lisäksi omaisuus kastuu. Kesken myrskyn miehistö muistaa James Waitin olevan erillisessä kopissa. James Wait "pelastetaan", ja hän antaa palautetta. Miehistö kokee palautteen valittamiseksi ja kapteeni kieltää Jamesin kannelle tulon. Miehistö purnaa ja alkaa kapinoida päällystöä vastaan, miehistöstä joku  heittää raskaan vaarnan kapteenin päätä kohti. Laivan peräsin on jätetty, ja laiva joutuu tuuliajolle. Ainoastaan Singletonin rauhallinen analyysi lepyttää mielialoja. Singleton on kokenut laivakapinoita ja nähnyt orjakauppiaita, merirosvoja ja muita konnia, hän sanoo että tällaisesta asiasta ei kannata kapinoida. Kapteeni tulee seuraavana päivänä pitämään kurinpalautuksen, hän tietää Donkin heittäneen vaarnan ja ojentaa astalon hänelle ja käskee laittaa tämän takaisin. Donkin uhriutuu, ja valittaa ja yrittää saada miehistöä puolelleen. Miehistö palaa arkeen, ja Donkin alkaa murjottaa yhä enemmän. Laivalla takaiskut jatkuvat, sillä tyvenessä matka ei etene. Tyven muuttuu vastatuuleksi, ja ruokatavarat alkavat huveta.  Azoreille haluttaisiin päästä.  Tyven, vastatuuli, myrsky ja muut vastoinkäymiset yhdistetään James Waitiin, toisaalta häntä pelätään toisaalta kunnioitetaan, osa inhoaa. Singleton väittää, että kuoleva mies on tyynnyttänyt tuulet. James kertoo haluavansa tulla haudatuksi mereen. Kun maa näkyy, James Wait kuolee, ja hänet haudataan juhlallisin menoin. Tämän jälkeen tuulet ovat suotuisia.

Meriromaanin tavoin kuvailu jatkuu satamaan saakka, Englantiin tulo kuvataan upeasti. Miehistö kuittaa palkkansa, ja poistuu eri teille. Donkin ei saa muista merimiehistä seuraa. Osaa on vastassa äiti, perämies Baker jonka ajatuksia kuvataan ei ole koskaan kohonnut kapteeniksi eikä päässyt avioliiton satamaan.

Joseph Conrad käyttää ihmisistä nykymittapuun mukaan karkeita ilmauksia. James Waitia kutsutaan useimmin sillä n-sanalla. Venäläistä kutsutaan r-sanalla, miehistö haukkuu toisiaan varkaan kakaroiksi.  Kerronnassa ja miehistössä on rasistinen pintavire, mutta karkeista ilmauksistaan huolimatta kirjassa ihmiset pohjimmaltaan ovat samanlaisia ja samanarvoisia. Rasistiset puheet minusta lisäävät miehistössä syrjintää, syrjintä vaikuttaa yhteisön mielialoihin ja luo konflikteja, jotka aiheuttavat rasistisia  ilmauksia, eli kierre on välille. 

Matkan edetessä suunnitellaan sairaan heittämistä yli laidan. James Waitia syytetään pinnariksi, "huvikseen olet maannut". Tunteet tarttuvat helposti. Vaikka Singleton on tavallinen miehistön jäsen, hänellä on arvovaltaa laivalla, hän on mies, jota muut kuuntelevat ja kunnioittavat. Kapteenia kuvataan mieheksi, joka puhuu vähän, mutta ei tunnu kuulevan mitään. Hän ei varmaankaan kuuntele vastaväitteitä, sen sijaan hän tietää laivan mielialoista, ja huhuista.

Joseph Conradin Meriromaani  on nimeään parempi romaani, joka kuvaa purjelaivojen miljöön aitona, ja sellaisena kuin se tuolloin on varmasti ollut. Se, että kirjailija on tallentanut silloista todellisuutta kirjan sivuille, ei varmasti ole rasistinen viharikos, vai onko? Jos on, pitääkö kirjan kappaleet polttaa? Mitkä muut kirjat on makuloitava? 

Tästä asiasta olisi hyvä keskustella. 

Irtisanoudun itse irti kaikesta rasismista, syrjinnästä ja vihapuheesta. Meidän kaikkien on vietävä eteenpäin tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta sekä sanoissa että teoissa. Syrjintä on yhteiskunnasta kitkettävä rakenteista ja aivan jokapäiväisestä elämästä. Kirjat syrjinnästä on esimerkki, miksi yhdenvertaisuus ja hyvä kohtelu  on tärkeää.

Joseph Conrad  syntyi nykyisen Ukrainan alueella Venäjällä 1857, hänen isänsä oli puolalainen ja Conrad kuului aateliin. Miehen ristimänimi oli Feodor Josef Konrad Korzeniowski, jonka muutti myöhemmin muotoon Joseph Conrad, Josef oli hänen alkuperäinen ensimmäinen etunimensä, Konrad oli neljäs. Conrad oli laivurina ja aloitti kirjoittamaan 1895, Cnradin tunnetuin romaani  Pimeyden sydän ilmestyi vuonna 1902.   Conrad kuoli vuonna 1924, joten hän ei enää vastaa kirjastaan.

Asko Sahlberg: Paluu pimeään

Asko Sahlberg: Paluu pimeään, ensi painos 2006, yhteisniteessä Pimeys Like 2014.

Asko Sahlbergin (s, 1964)  Paluu pimeään päättää Pimeys-trilogian jossa yksinäinen suomalaismies käy loputonta eksistentiaalista taisteluaan Göteborgissa. Minä muodossa kerrottu tarina solmii yhteen myös tarinoita edellisistä osista Pimeän ääni ja Hämärän jäljet

Romaanin alussa ei olla pimeässä vaan pikemminkin valossa, sillä kertoja on paljon puheissa ihmisten kanssa, ja monissa ystävyysverkostoissa mukana. Pimeä vaanii taustalla:

"Yöllä, pimeässä, kaupunki kääntyy ... Minä olen yö olen kaupunki. Pimeässä minusta tulee koominen ja hellämielinen, pimeässä olen tosi". s. 466

Tarvitsin surullisia kohtaloita, katveiden pikku tragedioita. Minun täytyy päästä haaskalle. Onneksi taivas jo tummui s. 474

Pala palalta kertojan siteet katkeavat.

Pimeän äänen iloluontoinen Karen, tanskalainen nainen, joka avausosassa antoi kertojalle vierihoitoa, palaa Götegorgiin, mutta löytää  naiskumppanin, Karen kirpoaa ulottumattomiin. Kertoja muistelee myös tunisialaista Nadyaa. Jakobsson, pimeitä töitä organsoiva suomalaismies, lähenee entisestään kertojaa, mutta kokee ennen aikaisen kuoleman. Ennenaikaisen kuoleman kokee myös naapurissa asuva juoppo herra Pettersson, jonka surutyössä kertoja on mukana. Rouva Petterssoninkin asuinpaikka vaihtuu kirjan loppusivuilla. Jessica naisystävä viillettää muualle, ja Sorrento-kuppila häipyy taakse. Työt freelance-toimittajana ja hoitolaitoksessa häivytettän taustalle, joka muuttuu pimeäksi. Kertojalla on tuntu että häntä seurataan, ja tämäkin asia loppuunkalutaan, ja pohditaan kertojan olemusta.

Kirjan anti on kertojan huomiot Göteborgin alamaailmasta, suomalaissiirtolaisista, ja Ruotsin kansankodista. Asko Sahlbergin kirjoittamaa tekstiä on vaikea kuvata, mutta helppo lukea.

Alla olevat huomiot eivät ole minun, eikä Sahlberg arvota niitä, mutta ne ovat kirjassa (eivät ole aivan suoria lainauksia):
Kertoja pitää itseään kotimaansa hylänneenä ja jonka nykyinen asuinmaa on pysyvästi vieras. Hänen mukaansa suomalaissiirtolaiset 1960-luvulla ovat muuttaneet tullakseen vauraiksi, ja tulevaisuutta varten, mutta jääneetkin elämään menneisyyteen. He elävät Suomi-suhteessaankin pysähtyneisyyden aikaa. Kertoja ei haluaisi tehdä juttua suomenkielen asemasta Ruotsista, koska ei koe sen olevan ongelma, eikä leimaudu suomalaisiin, hän ei halua tyrkyttää omia näkemyksiään, eikä halua vaivata vaikeuksillaan muita.
-Muukalaisvihaa, ja rasismia pohditaan. Kertoja toteaa, että avointa rasismia ei sallita, mutta tällöin haava ei parane, se oireilee. Kirjassa on lainaus, joka ehkä käsittelee tätä: "Vanhoja kunnon filmejä, joissa John Wayne harrastaa intiaaneja kohtaan ruotsalaista integraatiopolitiikkaa". s. 506.

John Steinbeck: Eedenistä itään

John Steinbeck: Eedenistä itään, alkuteos East of Eden 1937, suomentanut Jouko Linturi,  osa 1 Tammi 1963 sivumäärä 304.

John Steinbeckin sukupolviromaani Eedenistä itään  tarkastelee Kalifornian Salinassa asuvia Hamiltonien ja Traskien sukuja 1900-luvun alussa. Lopulta tarkastelussa ovat kaksoset Cal ja Aaron Trask. Kirja porautuu moraalis-eettisissä pohdiskeluissaan syntiin, syntiinlankeemukseen, synnin viekoittelevuuteen ja houkutusten torjumiseen. Calin ja Aaronin tarina on nykyaikainen versio Kainista ja Abelista.

Tarinan kehys ja miljöö
Eedenistä itään alkaa Salinasin laakson luonnon ylistyksellä ja elämän kuvaamisella. Laaksoon  ovat saapuneet Irlannista uudisasukkaina prebyteerit Samuel ja Liza Hamilton. He valtasivat kituliasta maata, ja saivat kaikkiaan yhdeksän lasta. Samuel hankkii elantonsa viljelyn lisäksi poraamalla kaivoja muille tilallisille, joiden maa on hedelmällistä. Hamiltonin lapset George, Will, Tom, Joe, Una, Dessie, Olive ja Mollie ovat kerronnassa tärkeitä, ja John Steinbeck kuvaa heidän elämäänsä tarkasti. Olive kouluttautuu opettajaksi ja menee naimisiin Ernest Steinbeckin kanssa, ja he saavat kaksi lasta Maryn, tytön joka oli halunnut olla poika, sekä Johnin, joka on tämän tarinan kertoja. Samuel on yhteisön tukipylväs, joka kasvattaa katraansa. George ajautuu vakuutusalalle, Willistä tulee menestyvä liikemies, Joe suuntaa mainosalalle. Tytöistä Una on lukutoukka, ja opettaja, hänen ennenaikainen kuolema lannistaa Samuelin, mutta ei Lizaa. Dessiellä on ompelimo, Tom jää pitämään tilaa. Hän on naimaton, mutta käy porttoloissa. Porttolat ovat tarinan kannalta merkittäviä paikkoja.

Hamiltonit asuttavat Salinasia laaksoa, kun naapuriin muuttaa tuleva isä Adam Trask, raskaana olevan vaimonsa Cathyn kanssa. Adamilla on kiinalaistaustainen palvelija Lee. Cathy synnyttää kaksoset.

Tarina on huikea ja jos haluat kokea itse lopeta lukeminen tähän.

Adam Trask syntyi Connecticutissa. Isä Cyrus Trask oli Yhdysvaltojen sisällissodassa, ja kävi huorissa ja tartutti vaimoonsa ja Adamin äitiin tippurin, jonka seurauksena hän teki itsemurhan. Cyrus meni uudelleen naimisiin, ja perheeseen syntyi lapsi Charles Trask. Charles kilpailee isän rakkaudesta Adamin kanssa, joka on hiljainen, vakaampi ja järkevä. Charles on narsistinen ja kontrolloiva. Charles ja Adam näyttelevät esinäytöksen Kain ja Abelin tarinassa. Kain ja Abel olivat Aadamin ja Eevan lapsia, joista Kain ryhtyi viljelemään maata, ja Abel kaitsemaan karjaa. Kain toi uhrilahjaksi Herralle maan satoa, ja Abel karitsoja ja niiden rasvaa, Herra piti niistä enemmän. Kateuden vuoksi Kain tappaa Aabelin, ja saa Kainin merkin Herralta.
Adam ja Charles kasvavat tilalla. Pohjimmiltaan Cyrus-isä pitää enemmän Adamista, kuin Charlesista, joka on veljeksistä etevämpi, eikä Adam halua pätee. Jos Charles kokee olonsa uhatuksi, niin hän pahoinpitelee Adamin. Myöhemmin Charles antaa isälle lahjaksi linkkuveitsen ja Adam kissan pennun, niin Charles tulee hulluksi raivosta, kosks isä ei välitä veitsestä, vaan lemmikistä. Charles pahoinpitelee Adamin henkihieveriin, ja hakee kirveen kotoa, jolla aikoo lopettaa Adamin elämän. Charlesilla on jälkiotsassa. Adam piiloutuu, ja yhteiselo jatkuu. Isä-Cyrus on armeijaintoilija, vaikka on vain sotilas. Hän pääsee Washingtonin töihin ja omaa hyviä suhteita presidenttiin asti. Isä on päättänyt laittaa Adamin armeijaan. Adam ei halua mutta ei uskalla uhmata isäänsä. Adam pestautuu vielä toiseksi viisivuotiskaudeksi ja joutuu raja- ja intiaanisotiin. Armeijan jälkeen hän vaeltaa pisin Amerikkaa. Charles yrittää houkutella Adamia tilalleen. Vasta isän kuolema yhdistää veljekset. Isä on ollut sala-rikas, ja testamenttaa 100 000 taalan omaisuuden puoliksi. Adam tunnustaa, että ei erityisemmin rakastanut isää, sen sijaan Charles rakasti, ja olisi halunnut että isä olisi sanonut rakastavansa tätä. Charles käy ahkerasti huorissa, Adam ei. Eräänä yönä ryömii henkihieveriin hakattu nainen veljesten tilan pihalle. Veljekset hoitavat naista, joka on hyvin heikko. Adam rakastuu naiseen, ja pitää pika-  ja salahäät tämän kanssa. Charles näkee naisen läpi.

Nainen on Cathy Ames. Veljesten luona nainen on pahasti hakattuna, otsassa jälki. Cathy on varttunut toisaalla. John Steinbeck selittää että Cathylla on sielullinen poikkeama, Cathyn motiivit jäävät kirjassa osittain selvittämättä, mutta Cathy pitää itseään muita viisaampana, eikä siedä mitään rajoituksia, eikä kaihda keinoja. Jo lapsena Cathy tekee mitä haluaa, ja on ylen kiinnostunut toisten (ei omien) seksuaalisista haluista. Isä ja äiti koittavat kaitsea karitsaansa, mutta turhaan. Cathy on hoikka, poikamainen ja nätti. Suhteita on jo lapsena ja Cathy saa niistä valtaa, ja saa nuoren miesopettajan hirttäytymään. Kun vanhemmat yrittävät rajoittaa tytärtään, tämä käärmeensikiö tappaa vanhempansa ja polttaa talon, ja lähtee lipettiin. Cathyn pyrkimykset onnistuvat porttouden saralla. Hänellä on myös heikkous, viina, joka saa naispaholaisen kielenkannat auki. Cathy on putsaamassa rahasta  yhtä porttolan isäntää, mutta kännipäissään puhuu ohi suunsa, joka raivostuttaa höynäytetyn huorapomon, ja tämä hakkaa Cathyn - luulee tappaneensa, mutta Cathy selviää Traskien pihalle. Veljekset hoivaavat huoraa. Adam rakastuu ja nai Cathyn, ja kiitokseksi tämä portto makaa kerran Adamin veljen Charlesin kanssa, ja avioliitossa ollessaan kerran myös Adamin kanssa.

Adam ostaa hulppean tilan Kaliforniasta Hamiltonien naapurista, ja tuo rakastamansa vaimon tilalle. Samuel Hamilton ja Lee havaitsevat että Cathyssa pinnan alla omituista, mutta Adam elää rakkauden pilvessä. Synnytyksen aika tulee ja Samuel toimii kätilönä ja hänen vaimonsa laittaa Traskien kämpän kuntoon. Kun Cathy on synnyttänyt erimunaiset kaksoset, hän ilmoittaa Adamille lähtevänsä. Adam estelee, ja Cathy täräyttää tätä 44:lla Coltilla olkapäähän. Adam loukkaantuu ja masentuu vuosikymmeneksi. Cathy hakeutuu Salinasin pahamaisempaan kolmanteen huorataloon, jota pitää Faye. Cathy on kuuliainen ja saa pian talon rutiinit hallintaan. Faye pitää Cathya omana tyttärenä, ja suunnittelee yhteistä Euroopan matkaa. Kaikki menee hyvin siihen asti kun Cathyn on pakko naukkailla viinaa Fayen kanssa, ja hän rehvastelee konnuuksista, mitä on tehnyt asiakkaiden kanssa, on kiristänyt ja ottanut kymmenkertaisia maksuja. Cathy surmaa Fayen ja saa huoratalon haltuunsa, ja meno muuttuu yhä rajummaksi. Salinasissa on myös Niggerin ja Pieru-Jennyn porttolat, jotka ovat siistejä verrattuna Cathyn Laitokseen. Cathy  tai Kate, jonka nimen hän ottaa itselleen, suuntautuu erikoisiin palvelumuotoihin ja asiakkaiden valokuvaamiseen, jolla siten pitää asiakkaar hiljaisena. Merkkimiehistä on kuvallista aineistoa ...

Aika kuluu ja Steinbeck kuvaa eri näkökulmista, aika etenee. Kaksoset varttuvat ja heidät kastetaan lopulta Caliksi ja Aaroniksi. Cal on tumma, temperamenttinen ja Aaron on vaalea ja ihailtu. Adam suree Cathya, ja on masentunut. Tila on rappiolla. Lee kasvattaa poikia. Samuel yrittää patistaa Adamia jaloilleen. Lopulta Samuel kertoo Adamille, että tietää missä tämän vaimo on ja että Cathy on Salinasin pahimman huoratalon omistaja.

Romaanissa on neljä osaa ja toisen osa lopussa esitellään Baconit, joilla on tytär Abra.

Osa II, Tammi 1963 sivumäärä 368

Kolmannessa osassa eletään vuoden 1911 Kiitospäivää. Una on kuollut, Samuel suree. perhe näkee, että Samuel on sairas ja tulee kuolemaan. Hamiltonien talo jää Tomin hoitoon. Samuel kuolee ja haudataan Salinasiin. Adam ostaa Dessien talon ja muuttaa Salinasin kaupunkiin, jossa kaksoset alkavat käydä koulua. Dessie muuttaa maalle, ja epähuomiossa Tom myrkyttää tämän antaessaan vatsakipuihin lääkettä. Tom surmaa myös itsensä. Romaanin kolmannessa ja neljännessä osassa Hamiltonit jäävät taustalle.

Adam Trask vierailee Katen talossa. Kate juo muutaman lasillisen Adamin kanssa ja alkaa humalapäissään kertomaan totuuksia. Kyynainen sylkee myrkkyä ja kertoo Charlesista, asiakkaiden perversioista ja  kiristämisestä. Cathy vannoo, että Adam ryömii vielä taloon, ja hakkauttaa tämän.  Selkäsauna selvittää Adamin pään. Hän ostaa jäähdytysyrityksen ja alkaa viedä kaaleja kylmänä itärannikolle. Will Hamilton varoittaa Adamia, mutta yritys ajautuu konkurssiin, ja Adam menettää miltei koko omaisuutensa. Varsinkin Aaron kokee häpeää, kun kaverit ilkkuvat kaksosia ja haukkuvat kaalinpäiksi. Cal ei ota pilkkaa itseensä, mutta hän tekee päätöksen, että hankkii rahat isälle takaisin.

Aaron ihastuu jo 11-vuotiaana Abraan, ja he päättävät mennä aikanaan naimisiin. Aaron elää omassa satumaailmassa, hän hurahtaa episkopaaliseen kirkkoon. Aaron pyrkii aikanaan collegeen, mutta huomaa, että college ei ole se haaveiden opinahjo vaan siellä on aivan tavallisia ihmisiä. Aaron haihattelee, ja Abra tajuaa, että Aaron ei kasva olenkaan.

Adam käy Katen talossa toistamiseen. Puolisot eivät ymmärrä toisiaan. Cathy vihaa Adamia, koska hän ei hallitse tätä. Cathyn ote alkaa lipsua. Hänellä käsissä paha nivelreuma. Hän käyttää kipulääkkeitä. Cathylla on muutenkin vaikeuksia, hän joutuu vanhoista tekosistaan kiristysyrityksen kohteeksi, ja verkko kiristyy. Cal on älykäs ja omatoiminen lapsi, joka on kasvamassa aikuiseksi. Hän muuttuu ja tuntee, toisin kuin Aaron. Cal valvoo yöt ja käy pelipaikoissa. Hän saa selville äitinsä arvoituksen, ja alkaa seurata  tätä. He käyvät myöhemmin myös keskusteluja. Cal ei muistuta Cathya, vaan Charlesia, Aaron sen sijaan on ulkonäöltään kuin Cathy nuorena. Cal joutuu pelipaikassa pidätetyksi vain maleskelusta. Isä luulee, että Cal on vaikeuksissa. Cal ja Adam puhuvat heidän suhteensa kipupisteistä, ja pääsevät yhteisymmärrykseen. Cal kuitenkin tuntee, että hänellä on pahoja ajatuksia. Cal lainaa Leeltä rahaa ja ryhtyy Willin kanssa papukauppoihin, ja Cal nettoaa 15 000 dollaria. Toisaalla Aaron päättää lopettaa Collegessa. Euroopassa riehuu ensimmäinen maailmansota, johon Yhdysvallat ajautuu mukaan vuoden 1917 keväällä. Adam joutuu kutsuntalautakuntaan.

Kiitospäivänä Aaron tulee kotiin, ja aikoo kertoa että lopettaa collegen. Cal sen sijaan pistää 15 000 dollaria pakettiin ja antaa isälle. Isä kehuu Aaronin opiskelua, ja moittii Calin rahan ansaintaa. Taas toistuu Kain ja Abelin tarina. Kerronnassa on aukko, ja Cal polttaa isän takaisin antamat setelit, ja Aaron pestautuu armeijaan. Hän kuolee rintamalla. Cal oirehtii vahvasti ja tilittää onneksi tunteita, Leen ja Abran kanssa. Adam saa halvauskohtauksen kuultuaan Aaronin kaatumisesta.

Palvelija Lee on kirjan älykkäin ja ahkerin henkilö. Lee puhuu pidgin-englantia. Hän on syntynyt USA:ssa, kun Leen isä on myyty työvoimaksi Yhdysvaltoihin. Leen äiti on tullut mukaan, ja tekeytynyt mieheksi. Leen äiti joutuu synnyttämään ulkosalla, ja hänet pahoinpidellään ja kuolee. Lee varttuu, ja on hyvin sivistynyt, ja oikeasti puhuu hyvää englantia. Lee luokitellaan kiinalaisen näköisenä alempaan kategoriaan. Lee on tutkinut yliopistoaikana ja sen jälkeen Kainin ja Abelin tarinaa ja Raamatun kohtaa, missä Herra puhuu Kainille: Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa, mutta sinun on pidettävä se kurissa. 1 Moos. 4.7. Lee ja Adam puhuvat  Timšol -käsitteestä, joka liittyy synnin kurissa pitämiseen ja siihen, pystyykö ihminen pitämään itsensä kurissa synnin houkutuksissa. Cal pitää itseään syntisenä, hän tajuaa, että synti virtaa hänessä vahvana ainakin äidin puolelta. Abra, vaikka on ollut hiljaa, on kuullut, että Cathy on huoratalon päähuora. Abra on vieraantunut Aaronista, joka näkee vaan satumaailman. Abran isä jää kiinni petoksesta ja varmastikin joutuu vararikkoon ja sen lisäksi vielä vankilaan? Cal tunnustaa Abralle, että hän Kiitospäivänä kertoi Aaronille äidistä, ja Aaron tapasi Cathyn. Cal pitää itseään vastuullisena Aaronin ja Adamin kuolemaan. Teon seurauksena myös Cathy piikitti itsensä hengiltä. Cal on ihminen, joka joutuu kamppailemaan sisäisesti.

Leen tulkinta Timšolista on se, että sinä olet saava hallita syntiä, joka minusta erilainen kuin omistamassani 1992 Raamatussa (mutta sinun on pidettävä se kurissa).

Minusta Edenistä itään on upea romaani, jonka Salinasin kuvaus ja Hamiltonien suvun tarina kiinnosti Traskeja enemmän. Kainin ja Abelin tarina miltei toteutuu Charlesin yrittäessä tappaa veljeään. Vasta Adamin poikien välien selvittely rinnastuu tarinaan. Minusta Cal ei ole vastuussa Aaronin pestautumisesta armeijaan. Aaron oli sulkeutunut nukkemaailmaansa haihattelemaan. Myöskään isän halvaus ei ollut Calin aikaansaamaa, vaan johtui Aaronin kaatumisesta. Aaron valehteli ikänsä kutsuntaviranomaisille. Adam oli vastuussa suhteestaan veljeensä, vaimoonsa, ja siihen että laiminlöi lasten kasvatuksen, tyri bisneksensä, ja ylenkatsoi Calia. Cathyn väitetään tuoneen perisynnin Traskeille, luultavasti syntiinlankeemuksen jälkeen jokainen ihminen on perisynnin saastuttama. Raamatussa Eeva synnytti Kainin ja Abelin  myös muita lapsia. Abelin sukulinja sammui, mutta Kainilla oli lapsia.

John Steinbeckin romaanissa Eedenistä itään Kalifornian Salinasissa Hamiltonin perheen silmien edessä toistuu Kainin ja Abelin traaginen tarina, missä ihminen on houkutusten ristitulessa ja lopulta jokainen on vastuussa valinnoistaan.

*****
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkalainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962. Tässä on siis sivuhahmona Johnin äiti Olive Hamilton (1867 -1934), joka toimi Salinasissa opettajana.

Olen lukenut monia John Steinbeckin kirjoja ja blogannutkin niistä.
Oikutteleva bussi on blogattu täällä
Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä.
Helmi on blogattu näin
Ystävyyden talo on blogattu näin
Vihan hedelmät on loistava ja blogattu näin.
Hiiriä ja ihmisiä on lyhyt, mutta hyvä ja blogattu täällä.

Eedenistä itään on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.

Agatha Christie: Salomonin tuomio

Agatha Christie: Salomonin tuomio, alkuteos N or M? 1941, suomentanut Irmeli Ruuska, WSOY 1988, Sivumäärä 251.

Agatha Christie (1890 - 1976)  kirjoitti uransa alkutaipaleella vuonna 1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska, ja hieman romanttinen kirja, jonka lopussa pari avioitui. Rikos yhdistää jatkoi sarjaa lyhyillä jutuilla, josta yhteensä tuli vakoilutarina, sen päätteeksi Tuppence sai kaksoset. Agatha kirjoitti sarjaa vanhetessaan, ja myös Tommy ja Tuppence vanhenivat. Tommy eli Thomas Beresford ja Prudence olivat hyvin moderni tasa-arvoinen pari, heidän avioliittonsa oli hyvin onnellinen. Nainen eli Tuppence on parin veturi, mutta Tommy pitää asiat raiteillaan, on uskollinen ja rakastaa vaimoaan. Tommy on töissä valtion salaisessa palveluksessa.

Tarina Salomonin tuomio tapahtuu toisen maailmansodan aikaan. Tommy ja Tuppence haluaisivat olla maalleen hyödyksi, mutta joutuvat pyörittelemään peukaloitaan kotona. Tommy pestataan rutiinihommiin Skotlantiin, ja Tuppence jää kotiin neulomaan. Todellisuudessa molemmat päätyvät "vakoilutehtävään" eri henkilöllisyyksin hotelliin, johon on tiedustelutietojen mukaan soluttautunut saksalainen viidennen kolonnan agentti N tai M. Kirjan nimi tulee tästä auton alle "jääneen" agentin viime korahdukseta N tai M. San Susie. Hotellin nimi on Sans Suchie ja siellä on "karikatyyrisiä" henkilöitä, joista yksi on saksalaisten agentti. Hotellissa ja sen läheisyydessä vaikuttavat hotellin johtaja Sheila Perenna, rouva O'Rourke, lihava nainen, jolla on (pienet) viikset, majuri Blechley, saksalainen kemisti Carl von Deinim, ikäneito Minton, rouva Sprot, jolla on mukanaan pieni lapsi, herra ja rouva Cayley sekä komentaja Haydock, myös Tommyn ja Tuppencen pomo Carter on lähistöllä useimmin onkimassa.

Tämä on minusta Tommyn ja Tuppencen paras tarina. Tarinan teemat ja miljöö ovat toisen maailmansodan alusta. Britanniaa tuntuu vaivaavan jopa saksalaismielisyys ja fasismi, myös pasifismi ja aseista kieltäytyminen mainitaan. Asia muuttui kun Winston Churchill valittiin pääministeriksi Chamberlainin erottua, Englanti joutui 1940 kestämään yksin Saksan aggression Ranskan kukistuttua.

Hotellin epäilyksiä täynnä oleva arki on humoristista. Molemmat Tommy ja Tuppence joutuvat liemeen, mutta selviävät. Meno on varsin vallatonta, mutta teoksen ydin on varsin murheellinen, josta seuraavassa analyysia.

Kirjan nimestä, sisältää rankkoja juonipaljastuksia
Kirjan nimi tulee Raamatun Salomonin tuomiosta. Salomonin tuomiota on avattu myös täällä jossa kuningas Salomon selvitti  riidan kahden naisen välillä lapsesta "uhkauksella halkaista lapsi". Naisten reaktiosta selviää, kumman lapsi todellisuudessa on.

Tässä Salomonin tuomiossa eräs päähenkilö eli Betty, pieni leikkivä lapsi "kaapataan". Rouva Sprot, joka väittää lasta omakseen, on kirjassa agentti ja lapsi on hänen rekvisiittaansa. Pikku-Bettyn puhetta ja leikkejä raportoidaan paljonkin. Lapsi ei puhu mitään englantilaisten ymmärtämää kieltä, kaikki laittavat sen nuoruudeen tiliin. Lapsen äiti on kuitenkin puolalainen. Oikea äiti ja lapsi saadaan ahdistetuksi jyrkänteelle. Eräs saksalaisten agentti ei uskalla ampua, sillä lapsi voisi kuolla. Sen sijaan rouva Sprot ampuu kylmästi äidin, sillä hänen pitää surmata oikea äiti, koska lapsi ei ole rotta Sprotin. Hän ei myöskään pelkää ampua lasta. Betty selviää, oikea äiti valitettavasti ei. Rouva Sprot saa ansionsa mukaan lopussa. Analysoimalla Salomonin tuomion luonteen, olisi rouva Sprotin petturuus tullut heti ilmi. Tuppence kylläkin viittaa Salomonin tuomioon, Tommylle pitää asia vääntää rautalangasta. Itse pääkonnat ja koukerot ovat muualla, myös lastenloruja ja lastenkirjoja käsitellään.

Betty on ollut kiintynyt Tuppenceen. Tommy ja Tuppence adoptoivat lopussa lapsen. Tommyllä ja Tuppencella on jo aiemmin kaksoset Derek ja Deborah. Kaksoset ovat tahollaan sodassa. Deborah on myös mukana juonessa.

Tommyn ja Tuppencen Salomonin tuomio on hauska, jännittävä ja traaginen laatudekkari.

Sarja jatkui vuonna 1968 dekkarilla: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Camilla Grebe: Lemmikki

 

Camilla Grebe: Lemmikki, alkuteos Husdjuret 2015, suomentanut Sari Kumpulainen, Gummerus 2020, sivumäärä 507.

Vuonna 2009 Malin asuu perämetsässä Ormbergissä humaltuu keskioluesta ja hurmioituu poikaystävä Kennyn  suukoista. Ryyppysession jälkeen Malin löytää kivikasasta pääkallon. Kahdeksan vuotta myöhemmin Malin on poliisi, ja värvättynä ryhmään, joka uudelleen tutkii tuon noin 5-vuotiaan lapsen murhan. Tutkijaryhmässä on Malinin lisäksi Anders Bork, ja edellisestä Kun jää pettää -kirjasta Manfred Olsson, profiloija Hanne Lagerlind-Schön ja rikospoliisi Peter Lindgren. Hanne on jättänyt miehensä ja toteuttanut elinikäisen haaveensa, ja oleillut Peterin kanssa Grönlannissa. Grönlannista pari on suunnannut Ormbergiin tutkimuksiin.

Ormberg on sisäänpäin lämpenevä taantunut peräkylä. Teollisuus on siirtynyt  Kiinaan ja ihmisiä on muuttanut muualle Ruotsiin. Viranomaiset elvyttävät aluetta vastaanottokeskuksella, mistä paikalliset eivät pidä. Ormbergissa asuvat tietävät toisensa, viina maittaa, vaimoja hakataan, rikoksista istuu muutama vankilassa, ja osa on psykiatrisessa hoidossa. Nuoriakin on, heidän vanhempansa kuvataan epäonnistuneiksi alkoholisteiksi. Molemmat varsinaiset päähenkilöt Malin ja Jake ovat kylästä kotoisin.

25-vuotias naispoliisi Malin Brundin on varttunut kylässä, josta on halunnut pois. Malin asuu leski-äitinsä kanssa, hänellä ei ole sisaruksia, mutta kylähullu serkku Magnus, joka asuu äitinsä Margaretin kanssa, joka on auttanut Malinin äitiä. Malin seurustelee tukholmalaisen vakuutusjuristi Maxin kanssa, heillä on eri arvot.

Jake Olsson on 15-vuotias teinipoika, joka etsii identiteettiään. Hän haluaa pukeutua naisten vaatteisiin. Hän kiinnostuu luokatoveristaan Sagasta, jonka kanssa kokee ensirakkauden, halailut ja suudelmat. Jaken isä on vuoden leskenä ollut  48-vuotias Stefan, Jakella on isosisko  Melinda. Jake  on herkkä poika, jota kiusataan, hänen isän kaljatölkeistä tekemä Eiffeltorni hajotetaan. Tarinan kuluessa Jake kasvaa henkisesti ja laittaa pääkiusaajan kuriin. Sen sijaan jatkaa vaatekokeilujaan, jonka harrastuksen aikana, Jake keimailee naisena metsässä kun profiloija Hanne  Lagerlind-Schön pyytää apua. Jake poistuu paikalta, mutta hänelle jää Hannen päiväkirja. Hanne on Greben "Flickorna och Mörkret" -sarjan päähenkilö. Hannella on alkava alzheimer, ja hän kirjoittaa asioita päiväkirjoihinsa. Jake lukee päiväkirjaa, ja tajuaa, että murhasta epäillään myös hänen isäänsä Stefania. Jake ja myöhemmin Saga lukevat päiväkirjaa ...

Hanne pelastui siis fyysisesti, mutta ei muista mitään. Hannen kumppani rikospoliisi Peter Lindgren on kadonnut. Tutkimukset jauhavat eteenpäin, yksi nainen murhataan ja ...

Dekkari on varsin uusi, joten en avaa juonta eteenpäin. Tajusin suurimman "sensaation" heti, kun se oli arvattavissa ja tajusin myös rikosten motiivin ja tekijätkin, mikä on osin ollut tarkoituskin.

Hannen taistelu muistamattomuutta vastaan on liikuttavaa, hän pohtii paljon minuutta, ja muistin hämäryyttä. Jake puskee läpi nuoruuden angstin, ja Malin tekee tiliä Ormbergin juuristaan. 

Osa syy ratkaisun arvaamiseen oli, että -nyt seuraa epäsuora juonipaljastus- että olen lukenut seuraavia dekkareita Cilla ja Rolf Börjlindin Nousuvesi, Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia, sekä Åsa Larssonin dekkareita. Toisaalta kaikki juonet on jo keksitty ja tässä on paljon hyvää omaa tarinan vientiä, mutta jännärinä tämä on loistava, mutta dekkarina varsin arvattava, mikä on ehkä tarkoituskin, sillä selviääkö päähenkilöt, jännittää sivu sivulta enemmän.

Leena Lumi on pitänyt kovin TÄÄLLÄ.

****

Camilla Grebe (s.1968) on ruotsalainen dekkaristi. 

Flickorna och Mörkret -sarja 
Kun jää pettää alta
Lemmikki 

Horros
Varjokuvat

Veteen piirretty viiva

Ajasta ikuisuuteen

Camilla Grebe on sisarensa Åsa Träffin kanssa julkaissut Siri Bergman sarja, jonka ensimmäinen osa on Levoton mieli

Nadine Gordimer: Poikani tarina

Nadine Gordimer: Poikani tarina, alkuteos My Son's Story 1990, suomentanut Kristiina Drews, WSOY 1992,  sivumäärä 327.

Naisnobelisti Nadine Gordimerin romaani Poikani tarina kertoo mustasta perheestä, joka taistelee Etelä-Afrikan enemmistövallan hyväksi. Tarinan kertoja on perheen poika Will, jonka isä Sonny joutuu luopumaan opettajan toimesta organisoituaan lasten mielenosoituskulkueen. Sonny on naimisissa ahkeran Ailan kanssa, perheen esikoinen on tyttö, räiskyvä Baby.

Kirja alkaa kun Will lintsaa koulusta, ja näkee isänsä Sonnyn vieraan naisen Hannah Plowmanin kanssa. Hannah on valkoinen, lähetyssaarnaajan lapsi, ja YK:n ihmisoikeustyöntekijä. Hannah on tutustunut Sonnyyn, tämän ollessa vankilassa " poliittisen aktivismin" takia. Sonny sai viiden vuoden tuomion, joka saatiin lakituvassa lyhennettyä kahdeksi vuodeksi. Will salaa äidiltä ja siskolta isän touhut luullen olevansa ainoa joka tietää salaisuuden. Salaisuus rapauttaa, eikä se suinkaan ole ainoa pinnan alla oleva asia...

Nadine Gordimer on taitava kuvaamaan Etelä-Afrikan tilannetta yhden perheen kautta. Apartheid (eli rotujen sijoittaminen erilleen) otettiin käyttöön 1948, se vaikuttaa kaikkeen. Etelä-Afrikka siirtyi neuvotteluiden tielle Frederik de Klerkin presidenttikaudella, ja johti 1990-luvun alussa enemmistövaltaan. Prosessi ei ollut helppo. Tässä kuvataan tilannetta ehkä 1980-luvulla tai aiemmin. Ennen neuvotteluita mustat oli eristetty omille asuinseuduilleen ja valtioihin. Sonny potkujensa jälkeen muuttaa valkoisten alueelle, joka on ollut yksi tapa murentaa pala palalta valkoiste ylivaltaa. Teoksessa tulee ilmi paljon muitakin tapoja: koulutus, avustustyö, lakot, boikotit, aseellinen vastarinta, ja ulkomailta tapahtuva toiminta.

Poikani tarinan kerronta on perheen tasolla, mutta sisältää paljon yllätyksiä, joten en avaa juonta paljoakaan, mutta siinä jokaisella perheen jäsenellä on omat haasteet, ja oma tehtävä taistelussa enemmistövaltaan. Juonen jokainen saa selvittää, mutta kirja avaa asetelmaa. Monet mustat haikailevat sosialismia, ja kommunismia, samaan aikaan kun itäisen Euroopan sosialistivaltiot rapautuvat. Neuvostoliitto hajoaa vuonna 1991, eli tämän kirjoittamisen jälkeen. Namibia itsenäistyi vuonna 1990, sitä ei kirjassa käsitellä. Sen sijaan on puhetta Lusakasta tapahtuvasta toiminnasta. Lusaka on Sambian pääkaupunki. Etelä-Afrikka pystyi kontrolloimaan muuttamista viisumien avulla, mutta henkilöitä siirtyi "laittomasti" maasta toiseen. Etelä-Afrikasta lähdettiin myös maanpakoon, tässä myös Ruotsiin.

Perheen isä Sonny on suorittanut korkeakoulututkinnon, ja on suuri Shakespeare.fani, ja antanut pojalleen nimen Will, joka suorittaa yliopistotutkinnon.


Poikani tarina on yllätyksellinen, olen lukenut Gordimerin novellikokoelman Hyppy jossa on kuvattu aktivismia, joten tajusin kerronnan rivien välistä eräitä juonen käänteitä. Voin suositella kirjaa aiheesta kiinnostuneille.

Margit on blogannut tästä 2016 hyvin tiivistäen salailun, peittelyn ja valheen, ja niiden hajottavan vaikutuksen.

*****
Nadine Gordimer (22.11.1923 – 13.7.2014) oli eteläafrikkalainen kirjallisuuden naisnobelisti vuodelta 1991. Hän syntyi Springsissä kaivoskaupungissa Johannesburgin lähellä. Nobelin kirjallisuuden palkinto -sivuilla hänen palkintoaan on perusteltu näin: "who through her magnificent epic writing has - in the words of Alfred Nobel - been of very great benefit to humanity".

Kirjassa pohditaan myös mitä tapahtuu, kun on vihdoin enemmistövalta, miten ruokkia kansa. Etelä-Afrikka valitsi erilaisen tien kuin Zimbabwe, jossa Robert Mugabe takavarikoi valkoisten tiloja mustille. Etelä-Afrikka siirtyi siis "vapaaehtoisesti" enemmistövaltaan 1990-luvulla. Ulkopuolisen silmin varsinkin Nelson Mandelan panos oli korvaamaton. Myös presidentti F.W. de Klerk laittoi uransa ja arvovaltansa peliin. Maassa toiminut Totuuskomissio oli myös hyvä ratkaisu. Kirjassa puhutaan Jan Smutsin lentokentästä. Smuts oli sotapäällikkö ja poliitikko, mutta lentokentän nimi on vaihdettu.

Nelson Mandela mainitsee Gordimerin vankilasta lähettämässään kirjeessä Helen Josephille 1.4.1987. Helen oli opettaja joka oli syntynyt 1905 ja Nelson Mandelaa 13 vuotta vanhempi.
"When you see Nadine do give her my fondest regards & best wishes. She has turned out to be a formidable communicator whose message reaches far beyond the visible horizons. ow such girls have become so precious today!" s. 496

Nadine Gordimerista löysin New York Timesin pitkähkön artikkelin, se on on hyvä, ja on  täällä.

Arvid Järnefelt: Minun Marttani

Arvid Järnefelt: Minun Marttani, julkaistu 1927. SKS 2005, sivumäärä 152.

Arvid Järnefeltin pienoisromaanissa Minun Marttani  näytellään kolmiodraamaa, joka on päättymässä veritekoon, mutta sattuma tulee väliin ja teoksen jännitys lässähtää. Teos edustaa realismia, sillä tammikuussa 1927 tapahtui kolmiodraaman päätteeksi veriteko, joka toi tekijöilleen elinkautisen  kuritushuonetuomion. Tässä tapahtumia on aikaistettu, eli kertoja katsoo taaksepäin, ja tapahtumapaikat ovat pääosin Helsingin kantakaupungissa.

Vauras tilallinen Lassi elää mukavasti suurella maatilallaan, vain emäntä puuttuu. Lassi lähtee pääkaupunkiin vaimonhaku matkalle. Tarkoitus on kihlata luokkatoveri Delia. Sattuma astuu peliin, ja auto pysähtyy ja ulostaa Martan, joka on myös Lassin oppikoulun luokkatoveri. Martta on maalattu, ja hyvin juhlitun yön jälkeen vielä puhekunnossa. Lassi ja Martta tutustuvat uudestaan. Martta on ollut lukioajoista alkaen petollisen insinöörin Anton Taulerin pauloissa. Tauler on miehekäs mies, finninaamainen, hyvin itsevarma, tarinan mukaan hän on "sukupuolisesti turmeltunut ja häikäilemätön".

Lassi jää nynnyilemään kaupunkiin ja  asumaan Martan vanhempien luo, Martan isä on asessori, joka on kiinnostunut Martan maineesta. Martan äiti vaatii kihlausta. Martta kertoo vihaavansa Tauleria. Lassi kihlaa Martan ja häätkin vietetään, ja Martta muuttaa maalle. Ongelmia on neljä, Lassi, Martta, Tauler ja avioliitto. Lassi on saamaton, ja avioliitto on etäinen ja vailla fyysistä kosketusta. Martta ei halua olla Lassin kanssa, vaan tuntee vetoa ja inhoa Tauleriin. Tauler onnittelee Marttaa kihlauksesta ja avioliitosta, ja katsoo sen sopivan seksisuhteen jatkamiseen, koska hän on itse ollut koko ajan aviossa.

Lassi on pöyristynyt Martan puolesta, ja haastanut Taulerin kaksintaisteluun. Aie ei ole toteutunut, mutta Lassi on ostanut revolverin, jonka kanssa on harjoitellut, kuten Marttakin. Martta aikoo tehdä selvää Taulerista, ja sopii Taulerin kanssa tapaamisen, jossa aikoo ampua Taulerin. Matkalla hän kompastuu ja kuolee.

Tarinan lopussa Lassi lukee lammasmaisesti Martan kirjeitä, ja päiväkirjaa, ja saa hermoromahduksen, jonka aikana näkee kolme unta, jossa kuvittelee mitä olisi tapahtunut, jos Martta olisi ampunut Taulerin.

Tarina jää torsoksi, mutta alku on hyvin lupaava. Martta jo lukioaikana karkaili ja antautui Taulerille. Martta oli lopettanut myös koulun. Lassi, joka ei ymmärrä Martan intohimoa ja kiimaisuutta, eikä siitä johtuvaa itseinhoa, ei pysty rakkaudellaan, ja fyysisyydellään viettelemään Marttaa. Keinottomuudesta kasvaa murhanhimo. Martan maine on mennyt, siksi vanhemmat haluavat hänet äkkiä avioon.  Lassi ja Martta ovat umpikujassa, etäisessä avioliitossa, jota vielä Tauler tulee maalle hämmentämään.

Lassi on Arvid Järnefeltin muiden teosten sankarin kaltainen, järkevä, rakentava, mutta etäinen ja siveän sorttinen maatalon isäntä.

*****
Arvid Järnefelt (16.11.1861 - 27.11.1932) oli suomalainen kirjailija, varatuomari koulutukseltaan. Järnefelt oli alkuun fennomaani, ja myöhemmin omaksui tolstoilaisia aatteita. Vaikka Isänmaa oli hänen ensimmäinen teoksensa, se on yksi merkittävämpiä. Arvid Järnefelt julkaisi vuosina 1928 - 1930 Vanhempieni romaanin kolmessa osassa.

Santtu Luoto: Tiimalasin santaa

Santtu Luoto: Tiimalasin santaa, Eppu Normaalin tarina, WSOY 2000, sivumäärä 258, diskografia, ja hakemisto ja jälkisanat.

Eppu Normaalia olen kuunnellut suurimman osan elämästäni. Eppu Normaali on Suomi rockin ja popin yksi kivijaloista. Olen blogannut yhtyeen sanoituksista useamman kerran, ja myös kirjasta Eppu Normaali, Kaikki sanat. Yhtyeen jäsenet mainitsevat yhden esikuvistaan olevan Juice Leskinen, joka myöhemmin teki Akulle tilausbiisin Ringo ja Aku soolosinkkuprojektiin

Tiimalasin santaa -teos kertoo jäsenten lapsuudesta, yhtyeen syntyhistoriasta ja ajasta vuoteen 1999 asti. Santtu Luoto (s. 1964) on toimittaja,  tietokirjailija ja tv-tuottaja. Santtu Luoto oli muutaman vuoden Rumban toimittaja ja toimituspäällikkö ja tehnyt upeaa työtä, kirja on hyvin elävä ja runsas. Kirjassa on paljon yhtyeen jäsenten ja lähipiirin  muisteluja, lehtien äänestystuloksia ja tilastoja. Tässä bloggauksessa on lisäksi omia näkemyksiä Eppujen levyistä. Olen nähnyt yhtyeen lauteilla joitakin kertoja en kuitenkaan alkuperäiskokoonpanossa. Yhtyeen alkuperäiskokoonpano oli kitaristi Mikko eli Pantse Syrjä, basisti Mikko Saarela (1958 - 2019), laulaja Martti Syrjä, kitaristi Juha Torvinen. Pantse ja Martti ovat veljeksiä ja he asuivat Ylöjärvellä runoilija Kirsi Kunnaksen ja Jaakko Syrjän perheessä, Aku on heidän Tikkakoskella asunut serkkunsa. Mikko Saarela oli syntynyt Espoossa mutta varttui Ylöjärvellä. Torvinen on syntynyt Rovaniemellä, mutta varttui Kauhavalla, mutta ylöjärveläistyi. Kirjan alkuosa on katsaus punkin ja uuden aallon tuloon 1970-luvulla. Paljon upeita valokuvia, aikalaistarinoita, poiminto Hilse -lehdestä. Upeaa luettavaa, jota en referoi, kannattaa hankkia kirja.

Eppu Normaali pääsi Epe Heleniuksen perustamaan uuteen levy-yhtiöön Poko Rekordsiin levyttämään. Ensimmäinen single oli Poliisi pamputtaa taas ja b-puolella Elviksen kuolema.
Ensimmäinen levy Aknepop julkaistiin keväällä 1978. Levyn tunneituimmat biisit ovat Poliisi pamputtaa ja Poliisi pamputtaa taas. Levyä on myyty 31 579 kappaletta. Minulla ei ole tätä äänitettä, joka ylitti kultarajan 1994 CD-myynnissä. Levynkansia painettiin 10 000 joka määrä ylittyi vasta 8 vuoden päästä. Kirjassa mainitaan, että Aknepopilla oli täytebiisi Kuka ön Pertti Ström, minusta biisi on hyvä ja punk-tyylinen, ja kyseessä oli Epen nimimerkki. Kirjassa on paljon maukkaita tarinoita punkin alkuajoista, jolloin volyymia laitettiin pienemmälle, ja poliisi tarkasti soittolistat, ja keikkoja keskeytettiin. Eppu Normaali oli humoristinen bändi toisin kuin toinen punk-ikoni Pelle Miljoona.

Eppu Normaali löi läpi vuoden päästä keväällä 1979 julkaistulla levyllään Maximum Jee & Jee, jota on myyty 62 971, mutta kultalevyn raja ylittyi vasta 1986. Levyllä on monta yhtyeen suurimmista alkuaikojen hiteistä kuten Njet Njet ja Myrkkyä.

Eppu Normaali löi läpi punkin myötä, mutta ei ollut oikeastaan punk-bändi. Yhtye joutui käännekohtaan itsenäisyyspäivänä vuonna 1979 Mikko Saarelan lähdettyä bändistä, Mikko Saarela oli paljolti vastannut bändin sanoituksista. Saarela oli ilmeisesti kypsynyt keikkailuun. Tilalle tuli 1952 syntynyt Kollaa kestää bändin basisti Mikko Vaari Nevalainen.

Vuonna 1980 ilmestyi yhtyeen levy Akun tehdas, joka möi 56 909 kappaletta, ja saavutti samana vuonna kultalevyn ja oli yhtyeen ensimmäinen kultalevy. Levyllä on monta klassikkoa, kuten Akun tehdas, Puhtoinen lähiöni, Suomi-ilmiö, Vanha poika,  ja Radio. Mikko Saarela edelleen sanoitti osan biiseistä, sävellykset ovat pääosin Pantsen. Kansi ja nimi on lainaa, ja viittaa CCR:n levyyn Cosmo's factory. CCR ja John Fogerty olivat yhtyeen yksi esikuvista.

Alkukesästä 1981 oli Saimaalla ensimmäinen Tuuliajolla-kiertue, jossa soitettiin jo seuraavan levyn Cocktail Barin biisejä. Kiertueesta tehtiin Aki ja Mika Kaurismäen filmi Saimaa-ilmiö. Ensimmäisellä kiertueella musisoivat Juice, Eput ja nousussa ollut Hassisen kone.

Yhtyeen neljäs studioalbumi Cocktail Bar (1981) oli vaisu albumi, jota on myyty 42 030 kpl, ja kultalevyraja ylittyi 1985. Saarela oli edelleen sanoittajana. Parhaimpia biisejä ovat Warsova, ja Cocktail Bar,  Musiikkia Rantalasta, joka kertoo yhden yhtyeen tärkeän paikan eli Rantalan. Levy tehtiin Pantsen säveltäessä Tampereella, ja Saarelan sanoittaessa Helsingissä.

Tie vie on yhtyeen viides ja minusta yhtyeen tärkein albumi, joka julkaistiin 1982. Sen kaikki kappaleet ovat Syrjän veljesten käsialaa. Albumilla on kosketinsoittimia, ja paljon koskettavia tarinoita. Levyn suurin hitti on Murheellisten laulujen maa, levyllä ei ole muita megahittejä, mutta kokonaisuutena levy oli parannus Cocktail Bariin. Tämän on yhtyeen ja Syrjän veljesten oma levy, ja oma tarina, minusta  paras levy tarinaltaan.
Tie vie levyä myytiin 50 581 levyä, ja sai kultalevyn jo vuonna 1982 ja oli yhtyeen toinen kultalevy. Vahantajoki kertoo veljesten lapsuuden maisemista. Pidän myös biiseistä Pahan puun metsä, Tie vie ja Kuulen parran kasvun. Kansi on Martin maalaama, kuten jo Cocktail Barin kansi. Mikko Saarela sanoi olleensa onnellinen levystä, hän ei olisi halunnut tehdä tällaista, joten lähtö bändistä oli oikein. Pantse sävelsi, ja Martin piti sanoittaa, yksinkertainen resepti.

Olen blogannut lyhyesti levyn sanoituksista TÄÄLLÄ.

Seuraavana vuonna 1983 ilmestyi minusta yhtyeen huonoin albumi Aku ja köyhät pojat, joka sisälsi yhden hitin Balladi kaiken turhuudesta. Levyä myytiin 34 563 kpl, ja kultarajan yli vasta 1991. Kansikuvakin on korni ja levyn nimi on CCR-läinen Willy and the Poor Boys.

Vuosi ja albumi -tahti jatkui, ja Rupisia riimejä, karmeita tarinoita ilmestyi vuonna 1984 ja sisälsi hitit Pimeyden tango, ja Nyt reppuni jupiset, riimisi rupiset. Levy on kokonaisuutena ehyt, ja möi 70 875, ja sai kultalevyn samana vuonna. Martti Syrjän vesiväreillä maalaama kansi on erityisen upea, paras Eppu Normaali -kansi.

Yhtyeen musiikillinen huippuvuosi oli 1985, jolloin ilmestyi Eppujen musiikillisesti paras levy Kahdeksas ihme, joka möi heti kultalevyn ja yhteensä 124 715. Levyn parasta biisiä on vaikea nimetä, mutta Vuonna 85, Kitara, taivas ja tähdet, Voi kuinka me sinua kaivataan, Vihreän joen rannalla (kauan sitten) ovat erinomaisia, eikä levyllä ole huonoa biisiä. CCR:llä on levy Green River.

Vuoteen 1985 liittyy myös Radio Cityn perustaminen. Kun uusi aalto toi uudet suomeksi laulavat bändit, paikallisradiot mahdollistivat suomirockin ja suomipopin soittamisen radiossa. Ylen Rock-radio perustettiin 1980, samalla lähetysaika nousi "peräti" kahdeksaan tuntiin viikossa. Paikallisradiot ovat nykyisin valtavirta, mutta alku oli takkuinen, mutta oli avaus suomalaisen "nuorisomusiikin" soittamiseen.

Valkoinen kupla jatkoi muunnosta soinnikkaaseen musiikkiin. Levy julkaistiin 1986. Se möi kultaa heti ja myynti oli 124 488. Levy ei aivan yllä Kahdeksannen ihmeen tasolle, Nimibiisi lienee suurin hitti.  Pidän levyn saundimaailmasta todella paljon. Levy saa nimensä The Beatlesin Valkoisesta tuplasta.

Seuraava albumi  Imperiumin vastaisku ilmestyi  1988, eli vuosi ja albumi -tahti rikkoutui. Levyn a-puoli on hyvä, ja sisältää hittejä, Afrikka sarvikuonojen maa, Näin kulutan aikaa, Linnunradan laidalla, ja yksi tunnetuimmista ja lauletuimmista Eppu-biiseistä Pantsen tulkitsema Baarikärpänen, joka tuli vähiten suunnitellusti levylle, ja on hoilatuin Eppu-laulu. Eppujen humoristisin levy.

Kirjassa on hyvä ote, Santtu Luodon toimittajan kyvyt tulevat hyvin esille, koostamalla kollaasia haastatteluista, ja eri kommenteista ja listoista. Mikko Saarela on antanut paljon näkemyksiä, ja hän on Eppu Normaalin aikuistumisen kirpeä huomioitsija, ja kriitikko, jonka lausunnot ovat sapettaneet yhtyeen uutta sanoittajaa Marttia, jonka sanoitustyyli on hyvin erilainen kuin Mikko Saarelan, joka kaataa tabuja, on hyvin ironinen, ja riimittelijä. Saarela tunnustaa, että Eppu Normaalin muutos oli edellytys jatkolle. Kritiikkiä tuli myös Soundin Waldemar Walleniuksen kirjoituksista. Bändi ei ottanut kritiikkiä "hyvällä", vaan kokivat sen raskaana. Myös keikkamyyjä Karppanen on antanut taustatietoa. 1980-luku oli bändille raskas, kymmenen vuotta, kymmenen levyä ja 1000 keikkaa. Keikkajärjestäjiä oli monenlaisia. Koska ei ollut yhtiötä, henkilöverotuksessa ei voitu vähentää kaikkia kustannuksia. Yhtyeen kuudes jäsen oli (on?) Reijo Repa Hammar, joka tuli Moog Konttisen bändistä Eppuihin, insinöörimies, ja miksaaja. Eppu Normaali alkoi 1990-luvulla ostaa PA-kamoja, joita vuokrasi myös muille. Tästä on perustettiin 2003  Akun Tehdas, joka vuokrasi äänentoistolaitteita, mutta nyt hoitaa kokonaisia tv-tuotantoja (kannattaa katsoa sivut).
****
Tahti oli rankkaa, ja basisti Mikko Nevalainen lopetti yhtyeessä 1989, ja tilalle saatiin Sami Ruusukallio, joka myös laulaa taustalla.

Vuonna 1990 ilmestyi pitkän prosessin jälkeen albumi Historian suurmiehiä, joka sisältää ikivihreän Tahroja paperilla. Levyn myynti ylitti  heti kultalevyn rajan ja kokonaismyynti oli 85 845 kpl. Martti alkoi 1990-luvulla opiskella Alexander-tekniikkaa Tanskassa, ja keikkamatkat pitenivät, ja se varmasti vaikuttii bändiin, ja keikkoihinkin. Kirja mainitsi, että Ylen Radiomafia aloitti vuonna 1990, ja se lisäsi rockin soittoa Ylessä.

Seuraavaa levyä tehtiin pitkään yli vuosi, ja vuonna 1993 ilmestyi albumi Studio Etana, joka möi kultaa, mutta vain 41 772 kpl. Albumi minusta on kokonaisuutena huippu, vaikka ei sisällä ikivihreitä hittejä. Levyn avausbiisissä Hipit rautaa on mukana Mikko Saarela, ja se on silta Eppujen alkuaikoihin, Eput houkuteltiin alkuperäiskokoonpanossa  Isi, mitä oli punk -konserttiin. Saarela tuli harjoituksiin, ja tulon alla väreili epäilyksiä, mutta harjoitukset ja konsertit menivät hyvin ja Aknepopin biisit tuntuivat istuvan. Myös Hipit rautaa on hyvä biisi, mutta levy kokonaisuutena on vaikuttava. Bändi itse oli kypsynyt levyn synnytysprosessiin. Kiertue tehtiin 1994.

Eppu Normaali on Santtu Luodon mukaan aina säilyttänyt ylöjärveläisyytensä. Minusta Eppu Normaalin Studio Etana on oikeastaan viimeinen ylöjärveläinen levy, sillä 2000-luvun levyt ovat jo aikuisrockia, joka olisi voitu tehdä missä vain paikassa. Studio Etanan jälkeen Epuilla oli pitkä tauko, ja kirja päättyy vuoteen 1999, tauon aikana ilmestyi Eppujen myydyin levy eli ensimmäinen Reppu-kokoelma, mutta sen jälkeen on ilmestynyt 2000-luvulla vielä kolme studiolevyä.

Sadan vuoden päästäkin levy oli hyvä paluu, joka julkaistiin vuonna 2004. Levyllä on hyvät saundit ja biisit: Hiljaa huomiseen, Sadan vuoden päästäkin, Ei sankariainesta ja Suolaista sadetta.

Eppu Normaalin saundimaailma tuli täyteläisemmäksi levyllä  Syvään päähän (2007). Levy on aikuisrokkia, josta en pidä, avausraita Tahdon sut  on kelpo poppia, muista kappaleista en erityisemmin pidä. Kannessa on Kaj Stenvallin maalaama tumma ankka.

Eppujen Mutala on viimeisin studio-levy vuodelta 2011, ja sisältää 2 CD:llä 32 uudelleen sovitettua Eppu-kappaletta. Soitto on hyvä ja sovitukset vaihtelevat. Joissain kappaleissa häiritsee Martin lauluääni, joissain se sopii.

Eppu Normaali on  tai ainakin oli hyvä live-bändi.

Ensimmäinen livetaltiointi on riemastuttava Elävänä Euroopassa vuodelta 1980, jossa on 29 biisiä ja myös levyttämättömiä punk-helmiä Nipa, Mekin tehtiin rakkautta, Nuori poika, Kitara ja kivääri, ja Doorsin Roadhouse blues. (Julkaisematon tarkoittaa levyversioita, ovat kokoelmilla tai sinkkujen b-puolia). Levy oli myös Akun tehtaan punk-versio. Yhtye sai hieman kritiikkiä Akun tehtaan pehmeydestä. Kesän 1980 Ruisrockissa Eppu Normaali ei päässyt lavalle, koska ulkomaisten bändien sopimuksessa luki, että esiintyvät viimeiseksi, kuten Eppu Normaalin. Eput eivät päässeet lavalle, ja yleisö oli "riehaantunut". Tästä on Santtu Luodon kirjassa paljon tarinaa.

Onko vielä pitkä matka jonnekin? -livelevy julkaistiin vuonna 1994, ja biisit äänitettiin 1993. Yhtye ei olisi halunnut julkaista levyä, jota kuitenkin oli mainostettu, koska nauhoitteet olivat keikoilta, jossa Marttia oli tinnittänyt. Levyvihon hienous on se. että kaikki keikat 1977 - 1993 on kirjattu.

Kokoelma Pop pop pop julkaistiin 1982, ja sisältää viideltä ensimmäiseltä levyltä biisejä, sekä sekä Akun soolosinkun Sikaillaan, sekä Pannaan pannaan biisi.

Hatullinen paskaa kokoelma b-puolia ja harvinaisuuksia ilmestyi vuonna 1984, ja sisälsi yhtyeen sinkkujen b-puolet Niilo Yli-Mainio, Ruba, Suuri ja Mahtava, ja monta muuta myös Elviksen kuolema biisin. Lisäksi levyllä olivat jäsenten soolosinkut, joista tunneituin on Ringo ja Aku.

Vuonna 1990 julkaistiin kokoelma Paskahatun paluu, jossa oli sinkkujen b-puolia. Levyn suurin hitti on kappale Urheiluhullu biisi joka ei ole millään studiolevyllä vaan on tehty SVUL:n promolevylle Sporttihitit. Sanoitus on Martti Syrjän hauskimpia:

Elävästi muistan kuinka velttoilin silloin
Nuorempana aamuin sekä päivin sekä illoin
Luin Sartrea, Nietzscheä, Hegeliä ja Kanttia,
Se oli kyllä tavallaan kovin intresanttia
Että toiset vei naiset, oli jokaisella heili, ne näet urheili

Ehkä Martti nuorempana velttoili, mutta aivan nuorena äiti luki runoja poljennolla. Kirsi Kunnas on lasten lorujen lisäksi merkittävä moderni runoilija.

Repullinen hittejä ilmestyi vuonna 1996, levy ilmeisesti täytti tyhjiön, jonka yhtyeen tauko oli luonut, levyä myytiin 250 377 kappaletta ja siinä on kaksi CD:tä ja 28 biisiä. Aknepopista on Rääväsuita ei haluta Suomeen, Poliisi pamputtaa taas. Levy sisältää hitit Murheellisten laulujen maan, Tahroja paperilla, Urheiluhullun mutta myös Lensin matalalla sekä Nuori poika ...

Reppu 2 julkaistiin tuplana vuonna 2003, ja sen myynti on 49 659 kpl. Levyllä on 35 kappaletta, hittejä Balladi kaiken turhuudesta, Myrkkyä,  mutta myös näitä "kohubiisejä" Pannaan, pannaan, Sotilaallinen tyhjiö ja Ruba.

Yhtyeen historiaan liittyvät bändit Öystilä ja Heimo Hämähäkki, jotka olivat "yhtyeitä" ennen Eppu Normaalia. Heimo Hämähäkki -nimeä käytettiin ennen isoja keikkoja syksyllä 1999. Oulun (Ravintola) WBK:ssa marraskuussa. 

Eppu Normaali on julkaissut DVD-materiaalia.

Elävänä stadionilla on Eppu Normaalin Ratinan keikan taltiointi 14.8.2004, uudesta materiaalista on biisi Suolaista sadetta. Keikka on kuunneltava ja soundit ok.  Martti vaikuttaa iloiselta.

Klubiotteella DVD:ssä on Klubiotteella -dokumentti, ja Kahdeksas ihme -juhlakierros 2005, Vesilinjalla-keikka 2005, sekä Mikko Saarelan 50-vuotispäivät 2008.
Minusta punk-asenne ilmenee paremmin pienellä lavalla. Konsertit ovat hyviä. Mikko Saarela 50-vuotispäivällä Tavastialla Eput esiintyvät alkuperäiskokoonpanossa ja he esittävät viisi kappaletta joita ei ole levytetty. Takaisin Pispalaan, sitten lauletaan Aku Ankan rahahuolista ja Maitokuskista.


Eppu Normaalin levymyynti ylitti miljoonan, jo 1990-luvun lopulla, ilmeisesti 1996. Matti ja Teppo olivat aiemmin ylittäneet tämän maagisen rajan. Epuilla on ainakin 22 kultalevyä, platinaa, ja moninkertaista platinaa, ja levyjä on myyty yli 2 miljoonaa.   Radiosoitto on tuottoisaa tekijöille mutta 1980-luvulla kaikki oli toisin. Levy ja kiertue vuosittain oli raskasta eikä verotettuna  kovin tuottoisaa.

Eppujen nimi tulee Mel Brooksin elokuvasta Frankenstein junior.  Elokuva on parodia, ja englannin abnormal on suomeksi epänormaali, mutta filmin hassuttelussa Abby Normal  on käännetty Eppu Normaaliksi. Ilmeisesti on kysymys aivoista jotka siirrettiin hirviöön, ne olivat epänormaalit abnormal mutta myöhemmin Marty Feldman selittää Gene Wilderille että aivot ovat jonkun Abbyn Abby Normalin, joka on käännetty siis Eppu Normaaliksi.