John Fowles: Neitoperho

John Fowles: Neitoperho, alkuteos The Collector 1963, suomentanut Seere Salminen, Gummerus 1993, sivumäärä  319.

John Fowlesin Neitoperho on trilleri, jossa katkera konttoristi Frederick Clegg sieppaa nuoren Miranda Greyn kellariinsa. Teoksessa on Cleggin houreista kerrontaa, ja Mirandan päiväkirjaa sieppauksesta. Neitoperho on voimakkaasti vaikuttava kuvaus hulluudesta, ja sen aiheuttamasta julmuudesta. Päähenkilöt ovat toistensa vastakohtia. Miranda on sivistynyt eteenpäinmenevä taideopiskelija, sosiaalinen, normaali nuori nainen. Frederick on sulkeutunut katkera punasteleva estoinen mies, joka kaappaa omien pakkomielteidensä vuoksi Mirandan. Molempien (Frederick ja Miranda)  kuvausten kautta hierarkkista tilannetta tarkastellaan. Piinaava kirja.

Juonesta, teemoista viitteistä ja henkilöistä
Tuossä yllä oli lyhyt oppimäärä, alla on pidempi, joka kannattaa lukea vasta kun on lukenut kirjan. Teos on jaettu Frederick Cleggin minämuotoiseen kerrontaa, jonka jälkeen on laitettu Mirandan vankeudessa kirjoittama päiväkirja.

Frederick Clegg on 25-vuotias kaupungin kanslisti. Cleggin isä on kuollut ja äiti on häipynyt. Hän asuu Annie-tätinsä ja raajarikkoisen serkkunsa Mabelin  luona. Lapsena Clegg on kerännyt perhosia. Perhosharrastus muuntuu ja Clegg tiirailee ihailemaansa Mirandaa ja fantasioi yhteisestä tulevaisuudesta. Clegg voittaa veikkaukselta 73 091 puntaa joka tuolloin oli omaisuus ja mies aikoo toteuttaa pakkomielteensä. Clegg ostaa talon maalta, jossa on holvattu kellari. Itse kaappaus tapahtuu nopeasti, valehtelemalla, ja kloroformilla. Clegg kertoo Mirandalle aluksi, että on vain apuri, mutta pian Miranda tajuaa, että hän on vain uusi perhonen Cleggin kokoelmissa. Hän tuntee Cleggin lehtijutun perusteella. Clegg, vaikka on käynyt koulunsa, armeijan ja ollut töissä, on vailla ystäviä, eikä pysty suhtautumaan ihmisiin oikein. Hän tuntee katkeruutta sekä yläluokkaa että sivistyneistöä kohtaan.

Miranda aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen 14.10 viikon vangitsemisen jälkeen. Vaikka Miranda on vanki, hän pystyy manipuloimaan Cleggiä ostamaan kirjoja, vaatteita, ja ruokaa. Miranda tajuaa pian, että Clegg ei päästä häntä vapaaksi, hän on uusi perhonen. Clegg sanoo, että "minä rakastan teitä, se on tehnyt minut hulluksi", mikä ei pidä paikkaansa, kuten harvat Cleggin jutut. Cleeg on ollut hullu jo aiemmin, eli rakastaminen ei ole tehnyt Cleggiä hulluksi. Clegg ei tiedä mitä rakkaus on. Miranda on henkisesti ja sosiaalisesti ylempänä. Vaikka Clegg on 25-vuotias, ja Miranda 20, on Miranda älykkäämpi, sosiaalisempi. Miranda suhtautuu Cleggiin alentuvasti, mutta yrittää myös sivistää tätä. Miranda ehdottaa, että Clegg lukisi J.D Salingerin Sieppari ruispellossa. Clegg saa luettua teoksen, ja Miranda selittää, että Clegg on kuin Holden Caulfield, sillä erotuksella, että Holden tajuaa, että kaikki ei ole kunnossa ja matkaa kotiin.

Mirandan päiväkirja on moniulotteinen ja käsittelee hänen ystäviään ja porautuu G.P:hen, vanhempaan mieheen, johon Miranda on rakastunut. Mies on taidemaalari George Paston, eronnut naistenmies, joka yrittää Mirandaa vuoteeseensa, mutta Miranda torjuu tämän. Miranda rakastaa miestä henkisesti, mutta ei halua (vielä?) fyysistä kontaktia. Miranda kuten Clegg halveksii hienostelijoita, mutta Miranda on Cleggiä sivistyneempi. Clegg saa aikaiseksi vain oikein motivoituna, ja Miranda on hänen motivaationsa. Miranda tekee useita pakoyrityksiä, ja pitkän pohdinnan jälkeen yrittää myös seksillä, mutta kuten arvattua Cleggissä ei ole miestä edes siihen.

Juonesta en avaa enempää.

Kirjallisia viitteitä on paljon. Miranda nimeää Frederikin Calibaniksi. Clegg haluaa itseään kutsuttavan Ferdinandiksi. Shakespearen Myrsky -näytelmässä lopulta Prospero on vankina saarella, minne hän on vallankaappauksen jälkeen pelastunut Miranda-tyttärensä kanssa. Saarella on Scyrax-noidan poika ilkeä Caliban, jota Prospero sivistää ja ottaa palvelijakseen, mutta  Caliban yrittää häväistä Mirandan:
Prospero:
Valheen henki,

Et tunne hyvyyttä, vaan piiskaa. Pidin
Sua, haaskaa, ihmistavoin; otin sinut
Majaani asumaan, siks kunnes koitit
Häväistä tyttäreni kunnian.

Caliban.
Ho, ho, ho! Paha, ettei tullut tehdyks.
Mua estit; muuten Calibaneill' oisin
Ma kansoittanut saaren.

Näytelmässä Prospero pääsee saarelta, ja Ferdinand ja Miranda löytävät toisensa.  En tiedä fantasioiko Clegg tätä, ja tunteeko Myrskyn tematiikan, jonka Miranda tietää, mutta Clegg pohtii myös Romeota ja Juliaa.

Neitoperho etenee loppunsa ja sen jokainen saa lukea. Trillerinä hyvä kertomus keräilijästä, joka vangitsee perhosia, huuumaa ne kloroformilla, levittää siivet, ja neulaa sen kokoelmiinsa. (Valokuvani neitoperhonen oli villi ja vapaa).
*****
John Fowles (1926 - 2005) on kirjoittanut myös Eebenpuutorni  -kokoelman, josta olen blogannut. Ranskalaisen luutnantin nainen on hänen tunnetuin teoksensa mutta Wikipedia nostaa Fowlesin kuuluisammaksi teokseksi Aristos: käsityksiäni elämästä.