Charles Dickens: Pikku Dorrit

 

Charles Dickens: Pikku Dorrit, alkuteos Little Dorrit ilmestynyt 1855-1857, suomentaja Helena Kesäniemi, Karisto 1926, sivumäärä 1091.

Charles Dickensin kirjoittama Pikku Dorrit on ehkä kaikkein dickensiläinen romaani hänen tuotannossaan. Romaanin nimihenkilö Amy Dorrit on syntynyt ja varttunut aikuiseksi Marshalsean velkavankilassa, koska Amyn isä William Dorrit ei ole pystynyt maksamaan velkojaan. 

Pikku Dorrit on Dickensin yhdestoista romaani ja se arvostelee yläluokkaa, byrokraattista hallintoa ja köyhien kohtelua. Charles Dickensin isä oli itse velkavankilassa.

Romaanissa on kymmeniä henkilöitä ja pääjuonen lisäksi paljon sivujuonia. Dickensin romaaneissa kuitenkin kaikki liittyy pääjuoneen tai teemaan, ja kaikilla hahmoilla on sija tapahtumissa ja niiden dramaattisissa käänteissä. Dickensin romaaneissa on onnellinen loppu, eli hyville käy hyvin.

Romaanin toinen päähenkilö on Kiinasta Ranskan kautta Englantiin saapuva keski-ikäinen Arthur Clennam. Hän on pyörittänyt isänsä kanssa perheen kauppaliikettä. Raajarikkoinen äiti rouva Clennam on eristäytynyt maailmasta, mutta pyörittää liikeasioita Lontoossa. Arthur ei aio jatkaa perheen liiketoimia. Arthur aistii, että perheen yllä leijuu vaiettu skandaali.

Amy Dorrit eli Pikku Dorrit on toinen päähenkilö. Amy on velkavanki William Dorritin kolmas ja nuorin lapsi. Dorritin lapsista Fanny ja poika Tip ovat ylpeitä ja hamuavat mammonaa. Perheen äiti on kuollut, kun pikku Dorrit oli kahdeksanvuotias. Pikku Dorrit raataa perheensä eteen, ja on hankkinut velkavankilassa hyödyllisiä taitoja, hän on opetellut lukemaan, kirjoittamaan ja tekemään erilaisia töitä. Teoksen alussa Pikku Dorrit piikoo rouva Clennamin luona ja tekee ihmisille erilaisiia ompelutöitä. Arthur Clennam kiinnostuu Pikku Dorritista, ja selvittää, missä hän asuu, Clennam selvittää myös tai yrittää selvittää, kenelle Dorrit on velkaa ja kuinka paljon. William Dorrit velkavankeudesta huolimatta on pöyhkeä ja leikkii velkavankien päällikköä. Monen juonen käänteen jälkeen William Dorrit saa ison perinnön ja Dorritit vapautuvat velkavankeudesta. Isä Dorrit lähtee perheineen matkalle Venetsiaan, ja niin isällä ja kahdella vanhemmalla lapsella alkaa pahasti keulia. He katkaisevat kaikki vanhat ystävyyssuhteensa, myös Arthut Clennamiin, joka auttoi perhettä taloudellisesti ja selvitti muutenkin velkavyyhtiä. Perhe kieltää menneisyytensä leikkien rikasta ylhäistöä. Pikku Dorrit saa nuhteita, kun hän ei muutu, vaikka isä on palkannut rouva Generalin koulimaan lasten käytöstä yläluokan tavoille (=ylpeää joutilaisuutta, köyhien halveksuntaa ja oman aseman aggresiivista puolustamista, ja kaikesta palvelusta valittamista).

Alempana avaan romaanin äkkikäännöksiä, mutta vararikkoja, kuolemantapauksia tapahtuu, ja monia arvoituksia selviää ja lopussa kilisevät hääkellotkin.

Pikku Dorrit on rankattu Dickensin kirjoista yleensä kärkiviisikkoon, mutta ei ykköseksi, ne sijat menevät Suuria odotuksia romaanille, Saiturin joululle tai David Copperfieldille. 

Romaani Pikku Dorrit on erinomainen, mutta ehkä siinä on liian paljon uskomattomia juonenkäänteitä ja myös sivupolkuja on paljon, mutta erinomainen kirja.

Pitkä oppimäärä 
Kirja alkaa Marseilles'n vankilasta, missä kaksi vankia odottaa oikeuden käsittelyä. Toinen on murhasta syyttessä oleva Rigaud ja salakuljetuksesta epäilty John Babtist Cavaletto. Rigaud esiintyy tarinan myöhemmissä vaiheissa myös nimellä Blandois. Tämän jälkeen kuvataan ruttokaranteenin jälkeen Ranskasta Englantiin palaavaa joukkoa, jossa ovat Arthur Clennam, neiti Wade, herra ja rouva Meagles ja heidän tyttärensä Pet sekä Tattycorum, joka on adoptoitu orpo, ja on Petin palvelija.

Herra Dorrit on velkavanki, mutta lapset pääsevät pois vankila-alueelta. Dorritin lapsista Fanny kuhertelee teatterissa, Tip tekee tappiollisia hevoskauppoja. Perheen kuopus 22-vuotias velkavankilassa syntynyt ja kasvanut Pikku Dorrit raataa perheen hyväksi. Meaglesit toivovat Arthurin kosivan heidän tytärtään, mutta Clennam ei sitä tee, Pet menee naimisiin Hatty Gowanin kanssa. Clennam haluaa auttaa Dorritteja, ja perustaa yrityksen Daniel Doycen kanssa, joka on keksintöjensä vuoksi Verukeviraston hampaissa. Verukevirastoa hallitsee Barnaclen aatelissuku, joka ottaa kaikki asiakkaat hampaisiinsa.

Hahmokaartiin kuuluu hieno herra, talousnero Merdle, jonka poikapuoli Edmund Sparkler menee naimisiin Fanny Dorritin kanssa, kun perhe on äkkirikastunut. Merdle on ylistetty henkilö, joka sijoittaa ihmisten rahoja. Dorrit ja Clennam sijoittavat Merdlen kautta rahansa. Kirjan loppuosissa Merdlen petokset paljastuvat. Clennam menettää omaisuutensa ja puolestaan joutuu velkavankilaan. Herra Dorrit ei joudu, sillä hän on menehtynyt juuri ennen isoa vararikkoa.

Kirjassa paljastuu rouva Clennamin salaisuus Rigaud/Blandoisin kautta, hän konnailee ja välttelee viranomaisia. Clennam riutuu velkavankeudessa, mutta Dickensin romaaneissa hyville käy hyvin, ja Clennam pääsee pois vankilasta ja lopussa hääkellot soivat.

Osallistun tällä kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen.

*****
Charles Dickens (1812 - 1870) lienee kautta aikain yksi parhaimmista romaanikirjailijoista. Dickens toimi 17-vuotiaasta lähtien lehtimiehenä. Dickens ei ole ollut itselleni helppo luettava, sillä sain luettua Dickensin Oliver Twist -teoksen vasta kolmannella yrittämällä. Teos on kuitenkin loistava. Dickensin Suuria odotuksia -teoksen luku onnistui jo ensi yrittämällä, kuten David Copperfieldinkin. Kolea talo ja Pickwick-kerhon jälkeen jääneet paperit meni niin ikään ensi lukemisella loppuun asti Kaksi kaupunkia vaati monia yrityksiä ja teos oli monia vuosia (jopa vuosikymmeniä) kirjahyllyssä, se on loistokirja. Alkuvuonna luin Dombey ja pojan.

Ivo Andric: Konsulit

 

Ivo Andric: Konsulit, Travnikin kronikka, alkuteos Travnicka hronika, 1947, suomentanut Elvi Sinervo, Tammi 1976, sivumäärä 437.

Konsulit, Travnikin kronikka on jugoslavialaisen nobelistin Ivo Andricin kerronnaltaan rikas romaani. Se tarkastelee bosnialaisen kaupungin Travnikin valtakuvioita vuosina 1807-1814. Napoleonin valta oli tuolloin suurimmillaan mutta Bosniaa hallitsivat turkkilaiset. (Osmanien valtakausi Balkanilla). Teos alkaa siitä, kun ensin Ranska ja sitten  Itävalta päättävät lähettää hallintokaupunkiin oman konsulinsa. 

Romaanin päähenkilö Jean Babtiste-Etienne Daville on Napoleonin Ranskan konsuli. Mies on pestin alussa 39-vuotias. Hän saapuu yksin virkapaikalleen ja kaikki on hyvin vaikeaa takapajulassa, jossa paikalliset inhoavat ranskalaisia (ja kaikkia muitakin). Daville saa tuotua paikalle perheensä vaimon ja perheen kolme pientä poikaa.

Visiirinä toimii Mehmed-Pasha, johon Daville saa luotua hyvät suhteet. Davillen apurina ja tulkkina on alkuun viekas d'Avenat ennenkuin tulkiksi  tulee tarmokas, innokas ja aikaansaava 23-vuotias des Fosses. joka tosin lähtee muutaman vuoden päästä uusiin haasteisiin.

Itävallan konsuli Josef von Mitterer  saapuu myöhemmin ja edelleen kaikki on vaikeaa. Mittererin tulkki on Triesten slummeista noussut kymmentä kieltä taitava Niccolo Rotta. (Sukunimi on alkuteoksessakin Rotta). Mitterer on kohonnut sotilasuran ansiosta. Hänen vaimonsa Anna-Maria on todellinen ruikuttaja. Hän hurahtaa asioihin, pettyy, haukkuu miehensä ja murjottaa ja hurahtaa uudestaan. Pariskunnalla on teini-ikäinen tytär Agathe.

Travnikin visiirinä toimii Husref Mehmed-Pasha, jonka asema riippuu siitä, kuka on vallassa Turkissa ja onnistuuko serbialaisten kapinan kukistaminen. Tarinan kuluessa Mehmed-Pashaa yritetään murhata ja sitten syrjäyttää, hän välttää molemmat, mutta lähtee vapaaehtoisesti. Ranskan konsuli Daville saa paikallisten raivon päälleen. Hän oli Mehmed-Pashan ystävä ja saattoi miehen pois hallintokaupungista. 

Teos tarkastelee kaupungin valtapeliä vuoteen 1814 asti, jolloin Napoleon kukistuu ja Ranskan konsuli lähtee, myös Itävalta vetää konsulinsa pois.

Ivo Andricin romaani Konsulit antaa loistavan ja aika oudon kuvion diplomatiasta 1800-luvulla. Maailman valtioiden suhteet ovat edelleenkin varsin solmussa, ja sotia ja kostoiskujen sarjoja putkahtelee esiin jatkuvasti.

Lisähuomioita
Yritin etsiä Travnikin asukaslukua nyt. Suomenkielisiltä sivujen mukaan se olisi 53 000, ulkomaan kielisten sivujen luvut ovat haarukassa 13 000-30 000. Travnik toimi  hallintokeskuksena, kun se siirrettiin  pois Sarajevosta, nettihakujen perusteella kaupungin asukasluku oli haarukassa 5000-7000. Kaupungissa oli Stambulista lähetetty visiiri, ja hän oli alkuun Mehmed Pašša tai niin kuin englanninkielisillä sivuilla lukee Mehmed Pasha. Visiiri vaihtuu kaksi kertaa eikä vaihto ole vapaaehtoinen. Sitten valta siirretään Ibrahim-Pashalle, tähänkin Daville saa muodostettua hyvät välit, mutta kolmanteen Ali-Pashaan ei. Kolmas visiiri laittaa kaupungin "kuriin", vangitsee kaupungin sefardijuutalaiset, mestauttaa serbialaisia. 

Travnikissa valtaa pitävät turkkilaiset, joita asuu kaupungissa paljon. Kristittyjä on arvioilta 1500 ja heistä osa on ortodokseja, osa katolisia. Kaupungissa on 300 vuotta sitten Espanjasta karkoitettuja sefardi-juutalaisia.

Teoksessa on ns. kaikkitietävä kertoja, mutta Daville on päähenkilö. Hänen uransa on riippuvainen Napoleonin sotamenestyksestä. Daville on konsulina vuosina 1807 - 1814. Alkuvuosina Napoleonin sotamenestys on huomattava, ja Itävalta on yksi vastustajista. Venäjän sotaretkeen osallistui myös Itävalta. Napoleon meni naimisiin itävaltalaisen Marie Louisen kanssa, hän oli Itävallan keisarin Frans I:n tytär. Alkuun Travnikissa Itävallan konsulina oli von Mitterer, jonka vaimo aiheutti ongelmia miehelleen, ja tämä anoi siirtoa Wieniin, tilalle tuli jämäkkä von Paulich, joka pitää myös liittoutumisvaiheessa etäisyyttä Ranskan konsuliin. Tulkki Niccolo Rotta ei tule toimeen von Paulichin kanssa, eikä uusi konsuli tarvitse juurikaan tulkkia eikä apuria, herrat ottavat yhteen, jolloin von Paulich antaa Rotalle lähtöpassit. Rotta rottailee ja yrittää kostaa. Tulkki on nilkki.

Kirja on henkilökuvaukseltaan hyvin rikas. Von Mittererin vaimon hurahtamisia selitetään paljonkin. Anna Maria hurahtaa myös miehiin, ja rouvalla on todellinen juoksuaika. Petiin asti ei koskaan päädytä, mutta kaikki hurahtamiset johtavat pettymykseen, ja sitten Anna Maria ripittää miestään, haukkuu miestään Robespierreksi, ja pian kaikki alkaa uudestaan. Myös Davillen tulkki des Fosses rakastuu pariinkin kertaan, mutta jää ilman palkintoa, ja mies pettyy, mutta optimismi kantaa. Von Mittererin tytär Agathe haluaisi jäädä Travnikiin, vaikka se on takapajula. Agathe rakastaa puutarhaa ja sen ihailua, yksin.

Konsuli Daville kantaa huolta maailman tapahtumista ja on taipuvainen pessimismiin. Perheen arkea pyörittää vaimo, joka on työteliäs, vaatimaton, urhea ja optimistinen. Hänen toinen poikansa kuolee (jolloin Andric esittelee erilaisia seudun lääkäreitä). Suruajan jälkeen vaimo synnyttää kaksi lasta. Paikalliset arvostavat rouva Davillea. Myös miestä arvostetaan etenkin sefardijuutalaisten joukossa, sillä Daville kohtelee heitä kuin muitakin ja pitää ihmisinä.

Teoksen pääpaino on ihmisten suhteiden kuvauksessa, ja teos oli minusta hyvä. Teos kuitenkin antaa ihmisistä hyvinkin raadollisen kuvan. Bosnialaisia ei erityisemmin kehuta, ja turkkilaisten hallinto perustuu visiirin näkemyksiin ja on välillä hyvinkin raakaa. Teoksessa esitetään eräiden uskontojen laajentumisesta sodan avulla näkemyksiä, mutta en kirjaa niitä tähän.

Teoksen aikana vallitsi Napoleonon julistama Mannermaan sulkemus, joka johtaa tiettyjen kauppareittien uudelleen hakemista. Tuolloin maakuljetukset ovat olleet vaivalloisia, epävarmoja ja kalliita.

Teosta on kehuttu "diplomaattien toimien" kuvauksena. Ivo Andrić toimi diplomaattina vuosina 1924 - 1941, ja oli toisen maailmansodan alkaessa Berliinissä

Kaiken kaikkiaan hyvin avartava ja luettava teos.

*****
Ivo Andric (1892 - 1975) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1961, Ivo Andric syntyi nykyisen Bosnian alueella, joka oli Itävalta-Unkaria ennen ensimmäistä maailmansotaa. Jugoslavian kuningaskunta perustettiin 1918 ja monarkia loppui 1943, jolloin perustettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta. (1991 Jugoslaviasta itsenäistyivät Slovenia ja Kroatia, Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta "lakkasi olemasta" 1992, jolloin Bosnia Herzegovina julistautui itsenäiseksi. Jugoslavian tasavallassa oli Serbia ja Montenegro, joka itsenäistyi 2006. Prosessi ei ollut Slovenian ja Kroatian jälkeen rauhanomainen, vaan Bosnia-Herzegovinassa ja Kosovossa oli hyvinkin raakoja taisteluita. Pohjois-Makedonia julistautui myös itsenäiseksi 1991.
 Olen blogannut Ivo Andrićin romaanista Neiti

P. D. James: Oikeus on sokea

 

P. D. James: Oikeus on sokea, alkuteos A Certain Justice, 1997, suomentanut Jaakko Kankaanpää. Otava 2013, sivumäärä 503. Komisario Dalgliesh #10.

P. D. James kehittelee tilannetta romaanin Oikeus on sokea ykkösosassa, mutta heti paljastetaan, että puolustusasianajaja Venetia Aldridge murhataan. Oikeudessa Venetia puolusti Garry Ashea (21 v), jota syytetään tätinsä murhasta. Ashe on syyllinen, minkä Venetia tietää. Venetia kuitenkin saa Ashen vapaaksi, ristikuulustelemalla ovelasti syyttäjän todistajaa, jolla on huono näkö.

Venetialla on paljon vihamiehiä niin lakitoimistossa kuin muuallakin. Lakitoimiston johtaja 72-vuotias Hubert Langton on jäämässä eläkkeelle ja Venetia varmastikin valitaan pomoksi ohi Drysdale Laudin. Nuori Catherine Beddington on Venetian hampaissa ja on saamassa kenkää. 

Venetialla on 17-vuotias luostarikoulua käynyt tytär Octavia. Ashen oikeusjutun jälkeen Venetia tapaa Octavian ja Ashen yhdessä. Octavia ilmoittaa heidän menevän kihloihin. Venetia ilmoittaa, että ei käy, ja lisää, että Octavialla ei ole lainkaan itsesuojeluvaistoa. 

Octavian isä on eronnut ja asuu muualla.

Venetia aikoo viedä eteenpäin Simon Caldvellin jutun, jossa Simon oli lahjonut valamiehistön jäseniä. Simon ja vaimonsa Lois vannovat kostoa Venetialle.

Venetia löydetään puukotettuna verinen peruukki päässään. Etsivätrio Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Piers Tarrant saavat murhan tutkittavakseen. Tutkinnassa tulee uusia mutkia matkaan. Saavatko poliisit selvitettyä Venetian murhaajan? 

Teos on erittäin rankka. Etenkin Garry Ashen lapsuus on ollut rankka, mutta niin on nuoruuskin. Täti on myynyt itseään ja poika on joutunut kuvaamaan. Rankkuutta riittää loppuun asti.

Loppuun laitan Venetian viisauden koskien ristikuulustelua: "Älä koskaan kysy, jos et tiedä vastausta etukäteen".

P. D. Jamesin dekkari Oikeus on sokea on sarjan rankimmasta päästä.

****

Phyllis Dorothy James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Tomi Salakari: King of the street

 

Tomi Salakari: King of the street, Crime Time 2023, sivumäärä 269.

Filip Muhonen (s. 1970) on kannessa mainittu King of the street. Teos kertoo lyhyesti addiktiosta, mihin se vie ja miten sitä vastaan pyristellään ja miten voi päästä kuiville ja pysytellä erossa aineista, mikä ei todellakaan ole helppoa.

Helppoa ei huumausaineiden käyttäjien läheisilläkään.

Tarina vie Länsi-Helsingistä, Lahteen, pääkaupunkiseudulle, mallipiireihin, Miamiin ja takaisin pääkaupunkiseudulle ja pyörii hyväksikäytön, diilaamisen ja käyttämisen ympärillä.

Katkolla käytiin,  suhteet alkoivat ja päättyivät. Retkahduksia, retkahduksia ja retkahduksia, kunnes koitti Minnesota-hoitojakso Rymättylässä.

Tätä ei ole miellyttävä lukea ja vielä vähemmän kokea.

Sarjassa kahden euron alelaari -kirja.

Mircea Cartarescu: Menkolia

 

Mircea Cartarescu: Melancolia, alkuteos Melancolia 2019, översättning Inger Johansson,  Albert Bonnier förlag 2022, sivumäärä 208.

Mircea Cartarescun teos Melancolia rakentuu prologista, kolmesta pitkähköstä novellista ja epilogista. Teoksen päähenkilöt ovat lapsia ja tapahtumat ovat maagisia, silti tämä on aikuisten kirja, jonka symbolimaailma on vahva, mutta ainakin minulle myös osin sumea.

Prologissa saavutaan maagiselle saarelle ja kallonmuotoiseen linnaan, tanssitaan hirviön kanssa erilaisia koreografioita, joiden nimet ovat lennokkaita, yksi on Fibonaccin lukujono (1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89 ..). 

Novellissa Sillat poikalapsi (arviolta viiden vanha) on kotona, kun äiti lähtee asunnosta. Poika on varma, että äiti ei tule takaisin, ja aika kuluu, päivät kuluvat ja vuodenajat vaihtuvat. Tarinassa on maagisia elementtejä, poika ei tarvitse ruokaa eikä juomaa (eikä käy vessassa). Alkuun hän leikkii kolmella lelulla: Hubert klovnilla, satuloidulla hevosella ja sinisellä kissalla. Sama leikki, jossa tuhma klovni vangitsee hevosen, jonka kissa vapauttaa, toistuu, toistuu ja toistuu. Aika kuluu ja pojan pitää ratkaista ongelmansa. Hänen pitää käyttää siltoja. Ensimmäistä siltaa pitkin hän pääsee isoon kumitehtaaseen, jossa on valtava isän patsas kumimassasta. Hän kohtaa patsaan, ja jättää leluista klovnin sinne. Ajan myötä hän löytää äidin patsaan suklaatehtaasta ja lopuksi oppii kommunikoimaan. Ratkaistuaan ongelmansa äiti tulee asuntoon, poika itkee ja nauraa. 

Novellissa Ketut päähenkilöinä ovat sisarukset, kahdeksanvuotias Marcel ja kolmevuotias Isabel. Ensimmäisen novellin voi tulkita myös pojan uneksi, mutta tämä on kirjoitettu sadun muotoon, sillä se alkaa, olipa kerran. Marcel ja Isabel ovat erottamattomat, he leikkivät leluilla päivisin ja iltaisin he leikkivät pieniä kanin poikasia, joita kettu jahtaa. Marcel ajaa ketut pois. Tämäkin leikki toistuu, kunnes se kerran päättyy siihen, että oikea kettu tulee ja vie Isabelin. 

Marcel on ollut isän kanssa hakemassa Isabelia synnytyslaitoksesta, Marcel on opettanut Isabelia puhumaan, hän huolehtii Isabelista. 

Toisaalta kerrotaan, että Isabel on kovassa kuumeessa sairaalassa, ja tuodaan aikanaan tervehtyneenä kotiin. Samalla kerrotaan Marcelin taistelusta ketun kanssa.

Kolmas novelli Nahat on pisin ja sisältää elementtejä aiemmista tarinoista. Päähenkilönä on 15-vuotias poika Ivan, joka pohtii alkuun nahkoja. En itse ymmärtänyt tätä, kun poika löytää isän nahan matkalaukusta. ajattelin, että ovatko jotain rooleja, kun isällä on kovin hauras nahka. Isä on väsynyt töiden jälkeen, popsii pillereitä. Pojallakaan ei mene hyvin, hänen mielestä ei ole syytä elää, hänellä ei ole muuta kuin velvollisuutensa. Hänellä on koulu, jota esitellään ja kuvataan koulumatkaa, jolla hän tapaa ikäisensä tytön Doran. Tämän jälkeen hän tekee ihmeellisiä (mielikuvitus?) matkoja, jossa näkee ykkösnovellissa esitetyt patsaat... varsin maaginen novelli tämäkin on lopussa.

Epilogi on pessimistinen. Siinä puhutaan vankiloista, itse tehdyistä ja muista, esimerkiksi joku on vankina lasipallossa, hiekanjyvä on jäänyt helmen vangiksi. Mutta kaikki ovat vankeja vailla pakomahdollisuutta ja vankilat muodostavat infernon kehiä.

Kirjassa on myös outoja kysymyksiä, kuten "miten nukkuu vesi?", "montako kesää on syksyssä?", "montako kättä on sormessa?"

Melankolia nimeä voi lukija pohtia, sana on mainittu monesti (esim. allt var ödsligt och tyst, en geometrisk melankoli). Kirjassa käsitellään minusta enemmän lapsuuden ja aikuisuuden rajapintaa, joskin maagisissa tarinoissa asioita kuvataan symboleilla. Tarina on hyvin pessimistinen infernon kuvauksineen: "likt helvetets evigt fördomda har jag blivit ett med mitt skrik". 

Onkohqan  lopussa vain itku ja hammasten kiristys?

*****

Mircea Cărtărescu (s. 1956, Bukarest)on romanialainen kirjailija, joka on kirjoittanut runoja, proosaa ja esseitä. Hän työskentelee Bukarestin yliopistossa.

Mohlin Nyström: Toinen sisko

 

Mohlin Nyström: Toinen sisko, alkuteos Den andra systern 2021, suomentanut Jänis Louhivuori, Bazar 2021, sivumäärä 368.

Alicia Bjelke on huippukoodari Karlstadista Ruotsista. Alician luoma ohjelmisto on treffipalvelu RAW:n pohjana. Treffipalvelun ideana on se, että henkilö tunnistautuu palveluun, ja ohjelmisto etsii treffikumppaneja henkilöiden omien somehistorioiden perusteella. Alician sisko Stella on Raw-yhtiön kasvot, pääomistaja ja toimitusjohtaja. 

Alicia asuu yksin, hänen kasvonsa on tuhoutuneet onnettomuudessa lapsena. Alicia  on  henkisesti kiinni Stella-siskossaan, hän poimii lisäksi miehiä baareista. Stella saa somesta vihapostia, johon suhtautuu ylimielisesti. TV-haastattelun jälkeen Stella löytyy murhattuna kahvipaahtimosta.

Teos on toinen osa Peter Mohlinin ja Peter Nyströmin luomasta John Adderley sarjasta. John Adderley on Ruotsin ja Yhdysvaltojen  kaksoiskansalainen ja on  FBI:n todistajansuojeluohjelmassa. Hänen perässään on huumeparoni Ganirun rikollisorganisaatio. John Adderley toimii poliisina Karlstadissa peitenimellä Fredrik Adamsson.

John saa tutkittavakseen Stellan murhan, tapauksen, johon liittyy paljon vaiettuja salaisuuksia. Alicia näkee Johnin näyttämästä kameratallenteesta murhaajan ja tuntee hänet, myös Alicialla on syytä pelätä henkensä puolesta.

Sekä juttua tutkiva poliisi että uhrin sisko ovat takaa-ajettuja, he taistelevst elämästään. Elonjäämistaistelussa on mahdotonta pysyä lain oikealla puolen. Asetelmasta kehkeytyy helposti luettava trilleri, jossa on monia käänteitä.

Teos on siis kakkososa Peter Mohlinin ja Peter Nyströmin luomasta John Adderley sarjasta. Ykkösosa on Viimeinen elämä, kolmas osa on Äänetön lintu, neljäs osa on Oikea käsi. Kirjarouvan elämää blogissa on tämä blogattu näin. Sarjan ykkösosan Kirjarouva on paketoinut näin.

Mohlin ja Nyström ovat kasvaneet Åmålissa ja tehneet käsikirjoituksia yhdessä. Åmål on Vänernin länsirannalla, hieman pohjoisempana Vänernin pohjoisrannalla on Karlstadin kaupunki.

Legokirja Harry Potter: Taikavuosi Tylypahkassa

 

Lego Harry Potter -kirja Taikavuosi Tylypahkassa kirja summaa hyvin koko Harry Potter -ilmiön. Teksteissä on  tiivistetty kirjojen toistuvat tapahtumat, Tylypahkan juna, tupiin lajittelu, tupakilpailu, joulu ja tanssiaiset. 

Kirjassa on kuvia opettajien huoneista. Yksi ikävimmistä hahmoista on Doleres Pimento, jolla on vaaleanpunaista huoneessaan.

Kuvitus on tehty Harry Potter legoilla, tässä Harry saa kutsun kouluun.

Paketissa on muutama hahmo ja joitain Lego-palikoita ohjeineen.

Paketin alkuperäinen hinta on kahdenkympin luokkaa, tämä oli alennuksessa 2 euroa, ja siihen hintaan laadukas tuote.

Pidin kirjaa hyvinkin mukavana ja se sisälsi paljon tietoa ja oli minusta lajissaan hyvä. Kuvat olivat minusta lapsille sopivia, kielletty metsäkin oli aika mukava paikka.

Kuvakirjasta oli kylläkin häivytetty alkuperäisestä tunnelmasta tosi paljon pois, enkä nähnuyt missään kirjailijankaan nimeä, mutta tässä linkki ykköskirjan Viisasten kiven bloggaukseeni, ja siellä on linkit jatko-osiin.

Samaa Lego Harry Potter sarjaa on Suuri Ensyklopedia, jonka on kirjoittanut Elizabeth Dowsett. Siinä on esitelty hahmot kirjoittain. Minusta teksti on asiallista ja sisältää paljon havainnollista tietoa. Kuvitus on tehty myös Harry Potter legoilla.