Irja Rane: Naurava neitsyt

 

Irja Rane: Naurava neitsyt. WSOY 1996, sivumäärä 406.

Irja Rane (s. 1946) voitti vuoden 1996 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksellaan Naurava neitsyt. Romaani koostuu kolmesta tarinasta, joita yhdistää tietty Neitsyt Marian kuva.

Ensimmäinen tarina tapahtuu Lakson kaupungissa. Tarina on nahkurin lesken Lydian vuolas ja korulaiseinen kertomus tai puolustuspuhe raadille. Lydia tuomitaan kerettiläisyydestä ja lihanhimosta. Olennaista on se, miten Neitsyt Marian kuva valmistettiin frau Katariinan kappeliin. Sen tekee Johannes Lippaantekijä Salamazesta. Kuva on kansanomainen ja tehty nahkavuotaan. Lydia on pelastanut Johanneksin joesta ja hoitanut häntä. Johannes oli alkuun sokeutunut, mutta saa näkönsä takaisin Visitation-juhlan aikana.

Toisena kerrotaan sihteeri Bartholomeuksen  tarina. Bartholomeus pääosin kerää tietoa ja juonittelee Laksossa, ja tavoitteena on saada Frau Katariinan tilukset ei itselleen mutta kirkolle? Bartholomeus näkee myös Katariinan kappelissa Johanneksen tekemän Neitsyt Marian kuvan, jota pitää liian rahvaanomaisena.  Syntyy sota, jota seuraa rutto. Rutosta selvitään, ihmisten mukaan Neitsyt Marian kuva pelasti.

Kaksi ensimmäistä tarinaa ovat keskiajalta, ja kolmas 1900-luvulta.

Kolmantena on Rehtori Kleinin kertomus, osio jossa isä lähettää pojalleen kirjeitä.

Toiseksi viimeisessä kirjeessä isä kertoo tarinan sotatantereelta, jossa he sotilaina menivät kappeliin. Sadistinen johtaja Krabbe aikoo surmata ampumalla sisällä olijat. Sotilaat eivät aikomuksistaan huolimatta ammu kappelissa sisällä olevia turvaan paenneita naisia, eikä lapsia. Nunna toppuuttelee ja yksi vauva syntyy. Krabbe ampuu ainoastaan lehmän, josta veren tirskuessa lypsetään maitoa. Rehtori Klein menee myöhemmin hautaamaan vaimonsa (ja poikansa äidin) ja vie tuhkat Sveitsiin ja paluumatkalla käy Laksossa. Kappelissa hän katselee Neitsyt Marian kuvaa, joka vaikuttaa häneen voimakkaasti.

Irja Ranen Finlandialla palkittu teos Naurava neitsyt on kauniin vuolaasti virtaava teos, jonka tarinoita yhdistää Neitsyt Marian kuva.

Pidemmässä oppimäärässä tunnustan, että minulla oli vaikeuksia lukea tätä teosta alussa, keskivaiheilla tai edes loppuun. Kieli oli toki kaunista ja taitavaakin, mutta minun makuuni liian polveilevaa ja kuvailevaa. Luullakseni minulta jäi ymmärtämättä teoksen teemat ja tarkoitus. Minusta naisia ei naurattanut, lähinnä heitä kohdeltiin alempiarvoisena. Minulta jäi ymmärtämättä myös, mistä pohjimmaltaan Lydiaa syytettiin. Luullakseni siitä, että on nainen ja leskenä harjoitti ammattia, josta oli killalta saanut luvan, ja majoitti muualta tullutta miestä. Lydian kuvaama ihme, Johanneksen näön palaaminen, kuitattiin olemattomiksi, ei ollut seurausta Neitsyt Marian ilmestymisestä Visitatio-juhlassa. Johannes oli näön palatessa nimittäin Visitation juhlan aikana käyskentemässä yksin, ei ollut todistajia. Visitation-juhlaa vietetään Neitsyt Marian (Jeesuksen synnyttäjä  ja minusta siten myös tavallaan äiti, mutta en ole teologi, joten en ota kantaa tähän) ja Elisabethin (Johannes Kastajan synnyttäjä ja "äiti" tai äiti, en ole edelleenkään teologi) tapaamisen kunniaksi. 

Lydian tarina muistuttaa minusta tuhannen ja yhden yön tarinoita, koska häntä kuullaan usein ja  Lydia yrittää pitkittää väistämätöntä "kerettiläistuomiota". 

Rehtori Klein menee kappeliin kolmannessa tarinassa Visitatio-juhlan aikoihin. Keskimmäisessä tarinassa en lopulta ymmärtänyt, miksi sihteeri Bartholomeus vierailee Laksossa, varmasti vakoillaakseen ja saadakseen ruhtinaan Lakson tilukset. Ruhtinas ja frau Katariina ovat lapsettomia, mutta ruhtinattarella on keinonsa hankkiutua raskaaksi. Hän saa pojan, mutta saa sen lisäksi niskaansa miehittäjän ja vielä ruton. Katariina onnistuu pakenemaan poikineen. Tässäkin nainen on heikoilla.

Teoksessa irvaillaan pyhäinjäännöksillä, joiden kauppa rehotti hyvin voimakkaana. Lucian silmäripsiäkin tehdään hevosen häntäjouhista. Aiheesta kiinnostuneille ja verkkaisesta kerronasta pitäville aivan aarrearkku tämä teos. Itse en tätä teoksen kantta enää avaa.

---

1990-luvun alkupään Finlandioita

1990: Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi

1991: Arto Melleri: Elävien kirjoissa, runoteos

1992: Leena Krohn: Matemaattisia olentoja tai jaettuja unia

1993: Bo Carpelan: Urwind (Alkutuuli) 

1994: Eeva Joenpelto:Tuomari Müller, hieno mies 

1995: Hannu Mäkelä: Mestari (postaus Eino Leinon päivänä 6.7.2023)

1996 Naurava neitsyt (tämä kirja)

Minna Canth: Roinilan talossa

 

Minna Canth: Roinilan talossa, näytelmä, Porvoo 1885. Kuva on Kansalliskirjaston digitaalisesta aineistosta.

Roinilan talossa on Minna Canthin perinteinen draama, mutta myös romanttinen näytelmä, joka filmattiin vuonna 1935. Filmin ohjasi Erkki Karu  ja yhdessä pääosassa oli Rauni Luoma.

Roinilalla on talo ja kaksi aikuistuvaa lasta Eero ja Anna, talossa on nuori pehtoori Mauno ja nuori neiti Elli, joka hoitaa talon lehmiä. Elli on ollut Ojalan sedän kasvatti. Ojala testamenttasi talon Ellille, mutta testamentti on kateissa ja talo on Ollin, joka on  Ojalan veljenpoika. Ollilla on paljon asiaa Matille, joka on tukkilainen. 

Alkukohtauksessa Olli, Matti, ja Eero pelaavat kyläläisten kanssa korttia, jossa Olli häviää.  Anna keinuu ja Mauno katselee Annaa. Elli paimentaa lehmiä. Olli on kateellinen Maunolle, sillä hän haluaisi Annan vaimokseen. Olli inhoaa myös Elliä. Anna tuntee vetoa Maunoon, mutta empii, sillä epäilee Maunon todellisia tunteita. Hän luulee, että Mauno on kiinnostunut Ellistä. Olli, Eero ja Anna ovat talollisia ja tilallisia. Mauno ja Elli ovat palvelijoita. Eero taas piirittää Elliä. Elliä ahdistaa Eeron innokkuus. 

Näytelmä on siis hyvin perinteinen, vaikeuksien kautta onnelliseen lopputulokseen. Näytelmässä on  myös lauluja, osa on kuopiolaisen Kustaa Killisen (1849-1922), joka oli myös kansanedustaja.

Minna Canth käsittelee näytelmässä luokkaeroja, eli Mauno ja Elli ovat palvelijoita, Eero ja Anna ovat talollisen lapsia. Eero rakastaa Elliä ja Anna tajuaa (lopussa), että rakastaa Maunoa. 

Jatkossa juonipaljastuksia. Rakastavaisten onnen tielle kasaantuu paljon ongelmia. Olli, joka on maksanut Matille testamentin hävittämisestä, kieroilee Roinilan isännältä Annaa vaimoksi. Mauno potkitaan Roinilasta pois. Kun Eerokin "katoaa", ja lakki löytyy joesta, etsitään Maunoa epäiltynä Eeron murhasta. Olli porskuttaa häitä odotellen. Mauno saadaan kiinni, ja häntä ollaan viemässä nimismiehen pahnoille, mutta paikalle saapuu Eero, jolla on hallussaan kadonnut testamentti. Eero kihlaa Ellin ja Anna sydämensä valitun Maunon.

Elli ei  aivan heti lämpene Eerolle, tai "lämpenee"  Eeron jutuille. Eero on kysynyt, oliko Ellillä häntä ikävä päästää sammakon suustaan:"Mies on luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartijaksi., etkö sitä tiedä, Elli?" Elli säilyttää malttinsa ja tokaiseen: "Ja oletko sinäkin jo muka mies olevinasi?"
Eero: Katsopa minua vähäisen, tyttö—enköstä jo mieheltä näytä?
Elli: Miehen mitta, miehen määrä, mutta ei vielä miehen mieltä päässä.
Eero: Mistä sen tiedät?
Elli: Siitä kun et ollenkaan meidän huoliamme ajatellut matkalle lähteissäsi.
Eero: Turhaa huolta. Jumala suojelee kaikkia matkamiehiä, paitsi viinan vetäjiä.
Roinila: Mutta leikkipuhe sikseen ja tee meille tiliä töistäsi, poika. Mitä oli sinulla kaupungissa tekemistä?
Eero: No, kas! Ojala vainajan testamentin kävin sieltä hakemassa.Tuossa se on.

Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.

****
Minna Canth (1844-1897) käsittelee teoksissaan usein naisen asemaa perheessä, lapsena, aviolitossa ja sen ulkopuolella, ja köyhyyttä.
Minna Canth bloggauksiani: Anna Liisa, Papin perhe, Köyhää kansaa, Murtovarkaus, Hanna, Salakari ja Työmiehen vaimo.

Maj Sjöwall Per Wahlöö: Suljettu huone, Beck #8

 

Maj Sjöwall Per Wahlöö: Suljettu huone, Martin Beck #8, alkuteos Det slutna rummet 1972, suomentanut Kari Jalonen, Karisto 2005, sivumäärä 312.

Kirjan alussa nainen saapuu nailonkassin kanssa pankkiin, ja ryöstää sen aseella. Yksi asiakas haluaa olla sankari, ja nainen ampuu hänet kuoliaaksi. Nainen pakenee jalan, vaikka eräs läsnäolija kertoo hänen menneen autoon, joka poistui paikalta.

Karl Edvin Svärd (62 v) eläköitynyt varastomies löydetään lukitusta ja salvatusta asunnosta rintaan ammuttuna, hän on ollut viikkoja kuolleena. Tapaus on merkitty itsemurhaksi, jossa on omituinen piirre, asetta ei löydy asunnosta. 

Martin Beck on palannut murharyhmän johtoon. Häntä ammuttiin rintaan teoksessa Komisario Beck tähtäimessä, hän oli pitkään sairaalassa. Beck on töissä 15 kuukauden sairasloman jälkeen. Eletään heinäkuuta 1972.

Näiden rikosten tutkinta on erillään. Syyttäjä Sten "Bulldozer" Olsson johtaa pankkiryöstöjen tutkintaa. Bulldozer on maaninen 40-vuotias pulska  työnarkomaani. Hän tekee sopimuksen huumeista pidätetyn Mauritzonin kanssa, jotta hän saisi pankkiryöstöliigan kiinni.  Pääorganisaattoreina pankkiryöstösuunnitelmissa ovat Malmström ja Mohren, jotka roudaavat mukaan pari saksalaista.

Martin Beck tutkii Svärdin kuolemaa. Hän ei usko itsemurhateoriaan. Hän tutkii asunnon, haastattelee paikalla olleita poliiseja. Beck tapaa myös Svärdin asunnon vuokraajan Rhea Nielsenin. Beck tunkeutuu koko ajan syvemmälle, oikeastaan mikään muu kuin lukittu huone ei viittaa itsemurhaan. 

Kahdeksas Beck Suljettu huone suuntaa pankkiryöstöjen maailmaan. Samalla Beck ratkaisee suljetun huoneen mysteerin. Myös pankkiryöstön arvoitus selviää, loppu on hyvin yllätyksellinen.

*****

Poliisikunnan "päivitykset" ovat yksi sarjan suola.

Kirjassa mainitaan, että Ruotsissa poliisi valtiollistettiin 1965. Organisaatiomuutoksia senkin jälkeen on.

Martin Beck yritti pidättää puhumalla maanista kostoampujaa teoksessa Komisario Beck tähtäimessä. Beck ei kuollut, vaikka luoti osui rintaan. Hän asuu Vanhassa kaupungissa Köpmansgatanilla. Hän pitää yhteyttä Lennart Kollbergiin. Beck pohtii, että onnellisessa avioliitossa asuva Lennart odotti sitä oikeaa 41-vuotiaaksi, kun hän oli miltei 20 vuotta naimisissa "väärän" ihmisen kanssa. Beckin elämään on "astumassa" oikea ihminen. Beck ja Svärdin asunnon omistava Rhea Nielsen tuntevat vetoa toisiinsa, ja suhde on nupuillaan. Beckin äiti on vanhainkodin vuodeosastolla, eikä enää muista. Hän nukkuu pois 82-vuotiaana. Kirjan mukaan on "rikos tulla vanhaksi" ja "tuomio on huono hoito", tällä kirjailijapariskunta arvostelee yhteiskunnan prioriteetteja.

Gunvald Larsson tulee toimeen jo Lennart Kollbergin kanssa (tekivät edellisessä osassa yhteistyötä). Larsson ja pohjoisessa syntynyt Einar Rönn ovat ystäviä. Yllättäen Rönn sanoo Beckille: "Sinä olet todella epämiellyttävä". Asia tulee ilmi, kun Beck kuulee poliiseja myös Rönniä. Rönn sanoo, että kuulustelut ovat epämielyttäviä. Beck havaitsee, että välit eivät ole lämpimät. Sekä Rönn että Beck ovat hyviä poliiseja, eikä heidän kemiansa haittaa tutkimuksia.  Benny Skacke ja Per Månsson ovat Malmössa, missä myös tehdään pankkiryöstö. Beckiä ollaan ylentämässä korkeaksi virkamieheksi, mutta Malm, joka inhoaa Beckiä, vesittää sen. Beck haluaa olla poliisi eikä halua olla papereihin hautautuva virkamies.

Pidempi oppimäärä
Suljettu huone käsittelee kahta eri rikosta pankkiryöstöä ja murhaa. 1970-luku oli pankkiryöstöjen "kulta-aikaa". Tässä pankissa on jo kamera, mutta kuvaus ei toimi oikeaan aikaan. Tutkintakin hajautuu kahteen eri osaan. Beck porautuu suljetun huoneen arvoitukseen, ja onnistuu löytämään vastaukset, missä hylsy on, miten on ammuttu, kuka on ampunut ja motiivinkin. Lisäksi Beck ratkaisee murhan ja Bulldozerin porukka ratkaisee pankkiryöstöt.

Kirja nostaa taas tuttuja rikoksia kuten huumerikokset ja kaduilla tapahtuvat ryöstöt. Kirjailijapari tuo esille kuljetuskonttien ongelman, kun kontti on suljettu, sisälle ei voi katsoa, ja se on yksi mahdollinen salakuljetusreitti.

Kirjan loppu on hyvin  kyyninen. Rikollinen, joka tuomittiin ensimmäisestä pankkiryöstöstä, ei tehnyt sitä. Toisaalta hän murhasi Svärdin, mutta oikeus pitää todisteita liian heppoisina. Elinkautinen ei muutu kahdesta murhasta.

Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat loivat Martin Beck sarjallaan Nordic-noirin. Dekkareita ilmestyi kymmenen. Per Wahlöö kuoli kesällä 1975, ja sarja loppui, Suljettu huone siirtää painopistettä pankkiryöstöihin, joita käsitellään päättöosassa hieman lisää.

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975

WSOY:n pokkaripainoksessa (2022) on amerikkalaisen Michael Connelyn (s.1956) esipuhe, hän näki ensin elokuvan The Laughing Policeman. Hän ei tiennyt että Beck on ruotsalainen, koska elokuva sijoittui San Franciscoon ja pääosissa olivat Walter Matthau ja Bruce Dern. Connelly pitää sarjaa onnistuneena. Beck on empaattinen ja hyvä esimies, mutta melankolinen. Beck, on läsnä vaikkei mainitakaan. Kirjoittajapari tekee dekkareissaan  läpileikkauksen aiheeseen, esittelee Tukholmaa. Dekkarit ovat samaan aikaan sekä ajankohtaisia että ajattomia. Suljetussa huoneessa Connely näkee klassisen asetelman, jota on käsitelty eri tavoin kuin aiemmin. Kaksi irrallista lankaa, jotka yhdistyvät.

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

                                   

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen, WSOY 2019, sivumäärä 261.

Johanna Venho (s. 1971) on kirjoittanut kirjan Urho Kekkosen vaimosta Sylvi Kekkosesta os. Uino (1900 - 1974) tai oikeastaan Sylvistä Kekkosen varjossa. 

Teos alkaa, kun Sylvin hyvä ystävä runoilija Marja-Liisa Vartio (1924 - 1966) kuolee (yllättäen) vain 41-vuotiaana kesäkuussa 1966. Sylvi lähtee yksin Katerman mökille. Teoksen luvut ovat pitkälti Sylvin ajatuksia kesältä 1966, jossa hän puhuu kuolleelle ystävälleen, kun kertaa elämäänsä Urhon varjossa ja kertaus sisältää päiväkirjaotteita. 

Lisäksi Essi Renvall (1911 - 1979) saa puheenvuoroja, kun veistää Sylvistä "patsasta'  mutta työ on liian haastava, kun Sylvi on samalla hauras ja vahva. Kirjan kansi on Satu Kontisen suunnittelema ja muunnelma Åke Hellmanin Sylvi Kekkosen muotokuvasta.

Teos on hyvin herkkä, ja minusta hyvä ja siinä on allaolevatkin huomiot. Itse olen lukenut Urho Kekkosen Vuosisatani sarjan, ja olen ykkösosasta blogannutkin (täällä)

Sylvi Uinon lapsuus loppui, kun isä kuoli, kun Sylvi oli 16-vuotias. Sylvi muutti Helsinkiin vuonna 1918. Hän tutustui Urho Kekkoseen Etsivä keskuspoliisissa. Pari kuherteli, aika oli kortilla Urhon lakitieteen opintojen ja urheiluhommien vuoksi. Hääkellot soivat ja kaksospojat syntyivät 1928. Sylvi ja pojat olivat evakossa talvisodan aikana, kun Urho oli Helsingissä. Urho oli sodan jälkeen useasti pääministerinä ja valitiin niukasti presidentiksi 1956. 

Pääpaino on kuitenkin Sylvin pohdinnoissa suhteestaan Urhoon. Muisteluiden aikana avioliitto oli kosketukseton ja Urholla sivusuhteita. Miten ne Sylviin vaikuttivat?  Sylvi kirjasi ajatuksiaan päiväkirjoihin, ja nuo päiväkirjat ajattelee polttavansa. Sylvi pohtii myös teoksiaan Kiteitä ja Amalia.

Sylvi ja Urho olivat luonteiltaan hyvin erilaisia. Urho oli suorittaja ja "hän oli aina oikeassa" eli jyräsi aina tahtonsa läpi niin kotona kuin poliitiikassakin. Hän piti kansanmiehen maineestaan, kävi hiihtämässä. Urho Kekkonen nousi pääministeriksi, ja oli aktiivinen toimija. Silloin myös poliittiset vastustajat olivat aktiivisia.

Johanna Venhon Ensimmäinen nainen on  kirja Sylvi Kekkosesta, miten hän koki Urhon presidenttiyden, ja hänen naisensa.

Reijo Mäki: Pimeyden tango

 

Reijo Mäki: Pimeyden tango Otava 1997. Seven pokkari 2002, sivumäärä 303.

Reijo Mäen Pimeyden tango on yhdeksäs Vares-sarjassa. Kahdeksannessa osassa Enkelit kanssasi Vareksen liikekumppani Mikko Berg oli kuollut, ja murha selvitetään. Firma myytiin ja nyt Vares on ostanut uuden punaisen Ford Focuksen, asunnon ja jatkaa yksityisetsivänä. Jäätyneen enkelin konna Veikko Hopea pääsee lomalle vankilasta ja haaveilee kostosta Jussi Varekselle. Alun varekset olivat "jatkumoa", eli aiempien osien lukemisesta oli "hyötyä". Nyttemmin sarja on muuttunut, eli ei tarvitse olla lukenut edellistä osaa lukeakseen uuden Vares-seikkailun.

Jussi Vares on kuuntelemassa tangolaulaja Koovee Lehtoruusua ja tekee aviomies Erkki Vehmaselle havaintoja rouva Kaarina Vehmasesta. Rouvaa tanssittaa Risto Rautanen, jolla lanteet ja leuat louskuivat.  Jussilla on toinenkin toimeksianto Kaarlo A. Hauser  haluaa myös raportin uskottoman Anna-Liisa aviovaimon kumppaneista.

Teoksen isoin mysteeri on kuitenkin tangokuningas Harri Koivikon selvittämätön murha kuuden vuoden takaa. Vareksen tuttu freelancetoimittaja Jaska Teikari on tehnyt läpimurron koskien Koivikon murhaa, ja soittaa Jussin puhelinvastaajaan. Mitä Teikari tiesi, jää arvoitukseksi, kun Teikari katoaa. Teikari oli puolestaan  nähnyt Arto "Nuokku" Kielon Budapestissä. Nuokku oli tunnontuskissa, ja kuoli, mutta hän oli rahoissaan, sillä oli maksanut velkansa ennen matkaa. Kun Teikari katoaa, tyttöystävä Olga Primalova pestaa Jussin tutkimuksiin.

Kirjassa konna Veikko Hopea rikostelee ja rötöstelee ja saapuu Turkuun ja hän löytää Jussin tiedot puhelinluettelosta. Jussi on tietämätön uhkaavasta vaarasta, Hopea on vielä vankilomalla.

Harry Koivikko kuoli puukotetuna matkustajakoti Satumaassa kuusi vuotta sitten. Murha on jäänyt ratkaisematta, surma-ase löytämättä. Vareksissa päämurha aina selviää, tässä murhamysteeri purkautuu hyvin myöhään, niin kuin yleensäkin Jussi joutuu pinteeseen, mutta  Varekselle käy aina hyvin, vaikka lommoja tulee päähän. Loppu myös selvittää, miksi jatko-osissa ei Vareksella ole punaista Ford Mondeota. 

Reijo Mäen Vares-seikkailu Pimeyden tango on vauhdikas ja humoristinen seikkailu. Kirjassa on monta murhaa ja murhasuunnitelmaa. Motiiveina ovat kosto, mustasukkaisuus, häpeä ja viha, hyvin voimakkaista motiiveja. 

Kirjan miljöö on Turku. Satumaa-matkustajakoti lienee fiktiivinen ja se on Kupittaankadun ja Itäisen Pitkäkadun tienoilla, missä Vares tämän kirjan aikana asui. Juttua tutkinut poliisi Hautavainio asuu vielä metsäisessä Hirvensalossa, jota on nyttemmin rakennettu täyteen metsien kustannuksella. Levy-yhtiön pomo asuu myös Hirvensalon "Airiston puolella", joka minusta tarkoittaa länsirantaa. 

Koovee Lehtoruusu ja iskelmälaulaja Micke Pinola keikkailevat Uittamon paviljongissa. 

Toimiva paikka vieläkin, mutta sisällä on vanha tanssilava (olen rajannut artistin pois, kun ei kuulu kirjaan). 

Tässä ulkoa itse tanssilava

Teoksessa jonkin verran sivutaan musahommia, niiden realistisuuteen en ota kantaa, mutta Koovee Lehtoruusu on etunimen osalta trimmattu. Harry Koivikko on kokonaan, laulajan siviilinimi oli Veijo Tuupponen (on siis fiktiivinen henkilö).

****
Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta. Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

Leena Krohn: Matemaattisia olentoja tai jaettuja unia

 

Leena Krohn: Matemaattisia olentoja tai jaettuja unia, WSOY 1992, sivumäärä 165.

Leena Krohn (s.1947) voitti vuoden 1992 kaunokirjallisuuden Finlandiapalkinnon tällä esseenovellikokoelmalla jossa on 12 novellia tai esseetä. Leena Krohn osaa kirjoittaa, tiivistää ja löytää yhteyksiä olemassaoloon, muistamiseen, elämään ja kuolemaan.

Esikoisen sormet on avausnovelli, lyhyt  vain kuuden sivun mittainen. Vuonna 1908 otetun valokuvan kautta pohditaan muistoja ja lapsen kykyä elää hetkessä. Vanhempi seilaa nykyisyyden, menneen ja tulevan välillä.

Gorgonoideja käsitellään kakkosnovellissa. Ne syntyvät munasta ja muodostuvat kahdesta johdosta. Ne elävät tietokoneruudulla ja ovat matemaattisia olioita kuten lissajounit ja ruudulla elävät myös pacmantikset. Tässä viitekehyksessä Krohn pohtii olemassa oloa, elämää ja kuolemista. 
Edelleen pohditaan miksi kiitäjä menee tummalle alustalle, mistä kiitäjä tietää olevansa itse tumma? En ole näiden pohdintojen ystävä enkä asiantuntija, mutta luulen, että kiitäjä ei tiedä, mutta evoluutio on toiminut ja vaaleat kiitäjät on syöty, eivätkä ne ole päässeet siirtämään vaaleita värigeenejään seuaaviin sukupolviin.

Kolmosnovelli on Valaistunut. Pritta on aina halunnut olla joku muu. Hän menee terapiaan jossa pyritään transpersoonallisiin kokemuksiin. Hän kokee mentaalisen metamorfoosin ja "on" tai puhuu kuin kiiltokärpänen ja valaistuu. Pritan elämä on valaistumisen jälkeen entistä hankalampaa.

Jälkikuvan hehku on neljäs novelli.  Sairaalassa vanhalta mieheltä on poistettu jalka, samassa huoneessa on nuori poika, jolla on vain yksi käsi. Hän tuntee molemmat kätensä, hän tuntee sormetkin ja kivun. Yksijalkainen mies kokee sen sijaan vanhenemista ruumiin rappiota, on toisten käännettävänä. Aika syvissä vesissä siis pyöritään.

Suolakaivos -novelli jäi minulle hieman epäselväksi. Päähenkilö on ollut tai on parisuhteessa Juulin kanssa. Hän on rakastanut Juulia, mutta ei voi enää muistaa sitä. Herra on joko tappanut vaimonsa, tai fantasioi sillä. Ei mikään mukava tarina.

Sillä kaikki elävät -novelli on neutraalimpi kuin edeltävät. Päähenkilö pohtii vieraita kasvoja, mutta ei muista, onko hän nähnyt ne, ja jos on, niin missä. Kasvot ei sovi minnekään.

Lucilia illustris on pitkän tarinan nimi. Päähenkilö on entomologi, joka tutkii hyönteisiä. Päähenkilön mukaan: "hyönteiset eivät ole yksilöitä. Ne ovat tilastollisia olentoja niin sanoakseni." s.93. Mutta raatokärpäset tekevät tärkeää työtä, ne hajottavat. Hänet kutsutaan paikalle entomologina, kun ruumis löytyy. Hän analysoi ruumiista löytyviä hyönteisiä. Lucilia illustris lienee kiiltokärpänen, joka kuuluu raatokärpäsiin. Raatokärpästen munien kehitysaste kertoo, kauanko vainaja on ollut kuolleena. Raatokärpäset eivät koskaan valehtele. Joskus mitä kauemmin vainaja on ollut "luonnossa", sitä vaikeampi on määrittää kuolinhetkeä. Tässä novellissa on muitakin päätelmiä myös se, että elämässä ei palata takaisin. Hajottajat hajottavat, ja syntyy kiertokulkua, mutta takaisin ei palata.  

Novellissa Kuolemani valtias päähenkilö katsoo hieman liian pitkään laitapuolen kulkijaa, ja joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Hän onnistuu väistämään ja pötkii pakoon, mutta ajatukset lähtevät laukalle. Hän pohtii, että tuo viheliäinen olento on hänen arkipäivänsä alla. Tässä näen aika  hyvää pohdittavaa ihmisille, jotka ovat turruttaneet sosiaalisen omatuntonsa. Päähenkilö tajuaa, että tuo vihamielinen ja pahanhajuinen pultsari on pohjimmaltaa samanlainen ihminen kuin hän. Seuraavassa novellissa ryvetään eritteissä, kun naisen päälle heti alussa virtsataan. Sen jälkeen eritteitä eritellään.

Noidan kätkyt -novellissa päähenkilö haluaa kokea jotakin ja menee noidan kätkyeeseen eli säkkiin joka roikkuu ilmassa. Säkissä ollaan pimeässä ja joko ajatukset alkavat laukata tai sammuvat. Muutenkin pohditaan aistimuksiin liittyviä asioita. Lisäksi ihmetellään lahkojen halua täyttää jumalilla avaruutta.

Häävieraat juttu on minusta mauton. Siinä on ensin kaupungin "nähtävyytenä" vankilasta vapautunut kannibaali. Uhri oli ollut morsian. Seuraavaksi kuvataan häitä, jossa on kuokkavieras, joka jää kiinni syödessään vain parsannuput. Sitten puhutaan ooppiumilla tehdystä kolmoisitsemurhasta ja miehestä joka pelasti vieraan ihmisen koiran jäistä, mutta hukkui itse.

Cerro El Plomon inkaprinssille -tarina päättää kokoelman. Tarina alkaa kuvauksella nuoren inkan harhailulla vuoristossa. Hän kuolee. Krohn pohtii hänen kauttaan muistia, muistamista ja elämää kuoleman jälkeen. Inka on säilynyt kylmässä ja ohuessa vuori-ilmassa puoli vuosituhatta. Muumio löydettiin 1954 luolasta 5400 metrin korkeudesta, eikä 14 000 metrin korkeudesta, kuten minun painoksessani luki. Krohn arvelee inkan eksyneen, mutta googlattuani, luulen että hienoihin vaatteisiin puettu noin 10-vuotias poika on uhrattu. Kuoleman jälkeiseen elämään kuolintapa ei vaikuttane? Krohn pohtii tuolloin muodossa ollutta suurrikkaitten omien aivojen säilömistä nestemäiseen typpeen.

Leena Krohnin Finlandia-palkittu kokoelma Matemaattisia olentoja tai jaettuja unia on kielellisesti  ja ajatuksellisesti laadukas teos. 

1990: Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi

1991: Arto Melleri: Elävien kirjoissa, runoteos

1992: Leena Krohn: Matemaattisia olentoja tai jaettuja unia

1993: Bo Carpelan: Urwind (Alkutuuli) 

1994: Eeva Joenpelto:Tuomari Müller, hieno mies