Irja Rane: Naurava neitsyt. WSOY 1996, sivumäärä 406.
Irja Rane (s. 1946) voitti vuoden 1996 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksellaan Naurava neitsyt. Romaani koostuu kolmesta tarinasta, joita yhdistää tietty Neitsyt Marian kuva.
Ensimmäinen tarina tapahtuu Lakson kaupungissa. Tarina on nahkurin lesken Lydian vuolas ja korulaiseinen kertomus tai puolustuspuhe raadille. Lydia tuomitaan kerettiläisyydestä ja lihanhimosta. Olennaista on se, miten Neitsyt Marian kuva valmistettiin frau Katariinan kappeliin. Sen tekee Johannes Lippaantekijä Salamazesta. Kuva on kansanomainen ja tehty nahkavuotaan. Lydia on pelastanut Johanneksin joesta ja hoitanut häntä. Johannes oli alkuun sokeutunut, mutta saa näkönsä takaisin Visitation-juhlan aikana.
Toisena kerrotaan sihteeri Bartholomeuksen tarina. Bartholomeus pääosin kerää tietoa ja juonittelee Laksossa, ja tavoitteena on saada Frau Katariinan tilukset ei itselleen mutta kirkolle? Bartholomeus näkee myös Katariinan kappelissa Johanneksen tekemän Neitsyt Marian kuvan, jota pitää liian rahvaanomaisena. Syntyy sota, jota seuraa rutto. Rutosta selvitään, ihmisten mukaan Neitsyt Marian kuva pelasti.
Kaksi ensimmäistä tarinaa ovat keskiajalta, ja kolmas 1900-luvulta.
Kolmantena on Rehtori Kleinin kertomus, osio jossa isä lähettää pojalleen kirjeitä.
Toiseksi viimeisessä kirjeessä isä kertoo tarinan sotatantereelta, jossa he sotilaina menivät kappeliin. Sadistinen johtaja Krabbe aikoo surmata ampumalla sisällä olijat. Sotilaat eivät aikomuksistaan huolimatta ammu kappelissa sisällä olevia turvaan paenneita naisia, eikä lapsia. Nunna toppuuttelee ja yksi vauva syntyy. Krabbe ampuu ainoastaan lehmän, josta veren tirskuessa lypsetään maitoa. Rehtori Klein menee myöhemmin hautaamaan vaimonsa (ja poikansa äidin) ja vie tuhkat Sveitsiin ja paluumatkalla käy Laksossa. Kappelissa hän katselee Neitsyt Marian kuvaa, joka vaikuttaa häneen voimakkaasti.
Irja Ranen Finlandialla palkittu teos Naurava neitsyt on kauniin vuolaasti virtaava teos, jonka tarinoita yhdistää Neitsyt Marian kuva.
Pidemmässä oppimäärässä tunnustan, että minulla oli vaikeuksia lukea tätä teosta alussa, keskivaiheilla tai edes loppuun. Kieli oli toki kaunista ja taitavaakin, mutta minun makuuni liian polveilevaa ja kuvailevaa. Luullakseni minulta jäi ymmärtämättä teoksen teemat ja tarkoitus. Minusta naisia ei naurattanut, lähinnä heitä kohdeltiin alempiarvoisena. Minulta jäi ymmärtämättä myös, mistä pohjimmaltaan Lydiaa syytettiin. Luullakseni siitä, että on nainen ja leskenä harjoitti ammattia, josta oli killalta saanut luvan, ja majoitti muualta tullutta miestä. Lydian kuvaama ihme, Johanneksen näön palaaminen, kuitattiin olemattomiksi, ei ollut seurausta Neitsyt Marian ilmestymisestä Visitatio-juhlassa. Johannes oli näön palatessa nimittäin Visitation juhlan aikana käyskentemässä yksin, ei ollut todistajia. Visitation-juhlaa vietetään Neitsyt Marian (Jeesuksen synnyttäjä ja minusta siten myös tavallaan äiti, mutta en ole teologi, joten en ota kantaa tähän) ja Elisabethin (Johannes Kastajan synnyttäjä ja "äiti" tai äiti, en ole edelleenkään teologi) tapaamisen kunniaksi.
Lydian tarina muistuttaa minusta tuhannen ja yhden yön tarinoita, koska häntä kuullaan usein ja Lydia yrittää pitkittää väistämätöntä "kerettiläistuomiota".
Rehtori Klein menee kappeliin kolmannessa tarinassa Visitatio-juhlan aikoihin. Keskimmäisessä tarinassa en lopulta ymmärtänyt, miksi sihteeri Bartholomeus vierailee Laksossa, varmasti vakoillaakseen ja saadakseen ruhtinaan Lakson tilukset. Ruhtinas ja frau Katariina ovat lapsettomia, mutta ruhtinattarella on keinonsa hankkiutua raskaaksi. Hän saa pojan, mutta saa sen lisäksi niskaansa miehittäjän ja vielä ruton. Katariina onnistuu pakenemaan poikineen. Tässäkin nainen on heikoilla.
Teoksessa irvaillaan pyhäinjäännöksillä, joiden kauppa rehotti hyvin voimakkaana. Lucian silmäripsiäkin tehdään hevosen häntäjouhista. Aiheesta kiinnostuneille ja verkkaisesta kerronasta pitäville aivan aarrearkku tämä teos. Itse en tätä teoksen kantta enää avaa.
---
1990-luvun alkupään Finlandioita
1990: Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi
1991: Arto Melleri: Elävien kirjoissa, runoteos
1992: Leena Krohn: Matemaattisia olentoja tai jaettuja unia
1993: Bo Carpelan: Urwind (Alkutuuli)
1994: Eeva Joenpelto:Tuomari Müller, hieno mies
1995: Hannu Mäkelä: Mestari (postaus Eino Leinon päivänä 6.7.2023)
1996 Naurava neitsyt (tämä kirja)
Hmm. Saisinkohan minäkään tätä kovin helpolla luetuksi.
VastaaPoistaKirja on yllättävän pitkä mutta varmasti pystyt lukemaan.
PoistaHmm. sanon minäkin. Värikkään ja mainion avauksesi perusteella tämä saa kyllä jäädä lukematta...
VastaaPoistaVoi olla viisas päätös.
PoistaVaikuttaa olevan minulle sopivaa luettavaa.
VastaaPoistaKannattaa siis lukea.
PoistaOlen lukenut Irja Ranen talvipuutarhan, josta pidin paljon. Tämä teos vaikuttaa kuitenkin täysin erilaiselta teemaltaan ja vaikka aiheessa on paljon kiinnostavaakin, niin en minäkään taida tätä teosta avata, vaikka tuosta talvipuutarhasta pidinkin.
VastaaPoistaKatsoin, mistä Talvipuutarha kertoo, ja tässä on kyllä erilaiset miljööt ja teemat. Lukukokemus on aina yksilöllinen, joten kyllä tästä moni varmasti pitää, kun on valittu Finlandiaksikin.
PoistaKuulostaa melko haastavalta. Lukulistalla kuitenkin on, kun on Finlandian saanut.
VastaaPoistaMinulle haastava, sinulle ehkä helppo. Olihan tämä ainakin erikoinen lukukokemus.
PoistaMinä aivan hurmaannuin tästä teoksesta, kun sain sen lahjaksi silloin ilmestymisvuonnaan. En ajatellut, että näissä kolmessa tarinassa tarvitsisi olla muuta yhteistä kuin Neitsyt Marian kuva, enkä yrittänyt ymmärtää niiden yhteyttä sen enempää.
VastaaPoistaNautin kielestä ja rakenteesta. En ollut - enkä ole vieläkään - tavannut missään muussa teoksessa tällaista kiinnostavaa triptyykkirakennetta, joissain episodielokuvissa kyllä.
Odotin, että Rane julkaisisi jotain yhtä hienoa, mutta hän kirjoitti tämän jälkeen vain yhden kirjan ja oli kirjoittanut tätä ennen yhden, mutta minun mielestäni ne ovat tavanomaisia ja ihan kuin jonkun toisen kirjoittamia.
En muista enää paljoa tästä kirjasta, mutta sen ironiset sävyt voisivat selittää nimen Naurava neitsyt.
Minä haluaisin lukea tämän uudelleen. Katsotaan... niin paljon sekä uutta että vanhaa kiinnostavaa luettavaa.
Totta kieli on hyvin kaunista, ja tarina n rakenne on upea. rane on julkaissut vähän, ja minulle tuntematon kirjailija. Itse en pidä kirjoista jotka käsittelevät keskiajan (tai uuden ajan) teologisia kysymyksiä.
Poista