Satu Rämö: Rakel

 

Satu Rämö: Rakel, WSOY 2024, sivumäärä 351.

Suomalaisen Islannissa asuvan Satu Rämön (s. 1980) Hildur-sarjasta neljäs osa Rakel viittaa sarjan päähenkilön Hildurin äitiin, jonka tarinaan saadaan lisävalaistusta. 

Islantilainen syrjäseudun poliisin Hildur Rúnarsdóttirin isä Rúnar sössi perheen raha-asiat, myi perimänsä veneen ja siinä samassa kalastuskiintiönsä. Runar "aleni" tavalliseksi toiselle kalastajaksi ottaen pestejä kalastusmatkoille. Hän pahoinpiteli lisäksi vaimoaan Hildurin äitiä Rakelia, jonka rakkaus alkoi kohdistua naapureihin.

Suomalainen Jakob Johansson on valmistunut poliisiksi ja lukee Islannissa islanniksi lakia, jotta voisi hakea poliisipäälliköksi. Hän on saanut Islantiin alakouluikäisen poikansa Matiaksen, jolla on sopeutumisvaikeuksia. Jakob seurustelee edelleen Gudrunin kanssa. Hildur on pihkaantumassa suomalaiseen poromies Antoniin?

Hildur on löytänyt Färsaarille vuonna 1994 viedyt silloin 6- ja 8 - vuotiaat sisarukset Björkin ja Rosan. Björk on edellisen osan jäljiltä syyttömänä (?) vankilassa. Rosa työskentelee puhelinoperaattorilla ja on kunnostamassa  perheen kotitaloa.

Poliisien Betan, Hildurin ja Jakobin  pulmana ovat oudot mökkimurrot, oudot sikäli, että mitään ei ole ehkä varastettu. Risteilyalukselta tulee kasvoihin haavoittunut mies. Mies on venzuelalainen Manuel. Lisäksi Hildurin kotitalon pihalta löytyy haudattuna neljä ruumista. Tämän lisäksi Rakelin rakas naapurissa asunut Helga kuolee vanhainkodissa, ja Hildur epäilee, että Helga on murhattu tyynyllä.

Sarjan ystäville Satu Rämön Rakel on vauhdikas dekkari. Teemoina ovat ulkomaisen työvoiman käyttö ja kohtelu ja edelleen menneisyyden traumat ja niistä selviytyminen. Lisäksi aiempien osien rikoksiin palataan, mutta ne eivät kuitenkaan ratkea, eli Björk istuu syyttömänä vankilassa. Näinkö Satu Rämö jättää koukkuja sarjan seuraaviin osiin?

Hildur-sarja

1. Hildur

2. Rósa & Björk

3. Jakob

4. Rakel

Reijo Mäki: Pitkä lounas

 

Reijo Mäki: Pitkä lounas, Otava 2002, sivumäärä 368.

Reijo Mäen dekkari Pitkä lounas on  ei-vares-kirja, ja tarinan päähenkilö on rikosdekkareita rustaava Vertti Hietanen, jonka suosio on laskenut ja inspiraatio on kateissa. Vertti on uusioperheen isäpuoli, äveriäs vaimo Pernilla pettää, tytärpuoli Tuulikki on vaimon ensimmäisestä avioliitosta. Vertti vierailee lukiotuttunsa missi Jenni Nyyssösen lakanoissa ja tuntee kaipausta ensimmäistä vaimoaan Veeraa kohtaan.

Tarina käynnistyy hitaasti, ja kirjan ykkösosassa kuvataan Vertti Hietasen yhtä iltaa, joka alkaa lounaalla, ja jonka menyyssä on rutkasti väkijuomia. Rinnalla kerrotaan reservin luutnantti Hietasen kertausharjoituksista, jonka kuvaaminen on minusta (armeijan käyneelle) täydellinen riman alitus. Myöhemmin tarina muuttuu epäuskottavaksi murhakarkeloksi. 

Tämä kirja on painunut unholaan eikä se totta tosiaan ole Mäen parhaimmistoa, mutta on siinä hyvää Turku-kuvaa, jpsta alla enemmän ja kirjassa on muutama maukas kohtaus. Reijo Mäki faneille siis lukemisen arvoinen teos.

*****

Reijo Mäen (s. 1958 Siikainen) Vares-kirjat (35 kpl) ovat raivanneet oman ekologisen lokeron suomalaiseen kirjallisuuskenttään. Kirjojen henkilökatras, turkulainen miljöö, teemat ja juonen rakenne ovat löytäneet uomansa ja toistuvat miltei samankaltaisina ja ihmiset ovat tottuneet Jussi Varekseen ja hänen Uudessa Apteekissa viihtyvään kaveripiiriinsä. Mäellä on myös kolmen osan mittainen Roivas-sarja. jonka päähenkilö on rikospoliisi Sakari Roivas Tukholmasta. Pidin Roivas-sarjasta, mutta ilmeisesti se ei lyönyt läpi.

Pitkä lounas julkaistiin vuonna 2002, jolloin ei vuosittaista Varesta ilmestynyt. Pitkään lounaan aikana Vertti Hietasella menee muisti ja se on myös surmayö, ja muisti meni myös vuoden 1996 Vareksella teoksessa  Enkelit kanssasi (1995)  ja Jussi on yhtenä epäiltynä yhtiökaverinsa murhasta, jonka selvittää.  Kuten tässäkin. Vertti Hietanen selvittää murhaajan, jonka omallatunnolle tulee monen ihmisen henki.

Pitkä lounaan osat ovat kirjojen nimiä: Sota ja rauha, Ruusun nimi, Suuri hainmetsästys, Kenelle kellot soivat, Taru sormusten herrasta ja Manillaköysi. Lisäksi kirjass kuvataan tilaisuutta, jossa kirjailijoista on Hotakainen, Tervo, Leena Lehtolainen, Daniel Katz ja Kauko Röyhkä.

Luullakseni kirjan juoni on monella pääsyy lukea dekkari, joten sitä en avaa lainkaan, mutta alla kuvia Turun maisemista

Svarte Rudolf on Aurajoen rannassa lähellä Auransiltaa edelleenkin.

Blanko-ravintola on edelleen toiminnassa

 Ukko Pekka -höyrylaiva esiintyy kirjassa. 

Kuva on syksyltä 2024 jolloin höyrylaiva lopetteli liikennöintiään. Kirjan kirjoituslaikana Suomen joutsen oli vastarannalla Martinsillan pielessä Sokerirannassa.

Suomen Joutsen hinattiin 2002 nykyiselle paikalle Forum Marinumin eteen.

Kåren on ollut silloin ja on nyt. Sijainti Hämeenkadulla.

Föri liikennöi Aurajoen yli silloin ja edelleen. 

Wanha Rahtilaiva on Aurajoen itäpuolella, Förin vieressä. Kirjan kirjoitusaikaa laivassa oli Hesburger.

Puutorin vessa oli pitkään vessa, mutta sittemmin ravintola.

P. D. James: Valepotilas

 

P. D. James: Valepotilas, alkuteos Shroud for a Nightingale 1971, suomentanut Kristiina Savikurki, Otava 2013, sivumäärä 397. Alan Dalgliesh -sarja #4.

Nightingale Housen sairaanhoitajakoulussa murhataan oppitunnilla potilasta esittävä oppilas Heather Pearce. Seuraavaksi kuolee oppilas Josephine Fallon. Scotland Yard ottaa tutkimukset harteilleen. Alan Dalgliesh matkustaa paikalle yhdessä ylikonstaapeli Charles Mastersonin kanssa ja parivaljakko alkaa kuulla oppilaita ja opettajia.

Sairaanhoitajaoppilaitoksen oppilailla ja opettajilla on yllättävän paljon salaisuuksia. Ensin selviää, että Heather Pearce on kiristänyt muita oppilaita ja Josephine Fallon oli raskaana, henkilökunnan ja oppilaiden välillä on ollut intiimiä kanssakäymistä.

Dalglieshin pitää löytää murhan motiivi ja tekijä ja kasata riittävät todisteet. Onnistuuko se?

P. D. Jamesin rikosromaani Valepotilas tonkii terveydenhoito-oppilaitoksen synkkiä salaisuuksia peribrittäiläisellä pieteetillä kunnes osuus todelliseen kipupisteeseen. Kelpo dekkari.

Pidempi oppimäärä

P. D: James on julkaissut tämän 1971, mutta tapahtuma-aika voi olla hieman aiempikin. Nightingale Housen sairaanhoitajakoulun yhteydessä on myös sairaala. Koulun sairaanhoitajaoppilaat ovat naisia, ja lääkärinä toimivat ovat miehiä. Heidän välillään on intiimejä  kontakteja, joihin ei aina liity rakkautta. Myös saman sukupuolen välillä on suhteita, joka paljastuu tutkimusten edetessä, kuten monta muutakin "salaisuutta". Tekopyhä julkisivu ja henkilökohtaiset salaisuudet luovat ilmapiirin, jossa kiristys on mahdollista, mutta osa salaisuuksista on kuolettavia?

Oppilas Pearcen murha tapahtuu tammikuussa demonstraatiotunnilla, kun hän on letkuruokinnassa. Oppituntia seuraa sairaanhoito-oppilaitoksia tarkastava Muriel Beale (47 v), joka asuu Lontoossa yhdessä opiskelutoverinsa Angela Burrowsin kanssa. Heidän asumisjärjestelynsä ovat käytännöllisiä ja suhteensa "viaton". Tällä ilmeisesti halutaan alleviivata, että tietyt "ei-viattomat" suhteet ovat salattuja. Muriel Beale käy vuosien jälkeen kirjan lopussa oppilaitoksessa, joka joutuu tulipalon kouriin  tarinan loppuosissa, mutta on rakennettu uudestaan ja oppilaitos on aloittanut uuden ajan puhtaalta pöydältä. Paikaksi mainitaan Heatheringfield, joka on kuvitteellinen paikka Sussexin ja Hampshiren rajalla. Oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtaja on Marcus Cohen, jonka juutalaistaustaa korostetaan. Ylihoitaja on tehokas Mary Taylor, kirurgi-tohtorina toimii Stephen Courtney-Briggs. Yliopettaja on Hilda Rolfe, sairaanhoitajia on liuta kuten Ethel Brumfett, opettaja Mavis Gearing ja sairaalan proviisori Leonard Morris. Oppilaita on murhatut Heather Pearce ja Josephine Fallon sekä kaksoset Maureen ja Shirley Burt, Madeleine Goodale, Christine Dakers, Diane Harper ja Julia Pardoe. 

Oppilaitosta koettelee talvinen influenssaepidemia, ja Fallonin piti olla ruokintapotilaana, ei Pearcen. Oppilas Dakers kertoo vapaaehtoisesti, että Pearce on kiristänyt häntä, koska hän löysi rahaa, mutta ei palauttanut sitä. Muut paljastukset eivät ole vapaaehtosia, mutta paljon motiiveja löytyy. Fallon on orpo, hänen vanhempansa ovat kuolleet Lontoon pommituksissa, myös murhattu Pearce oli orpo.

Vielä pidempi oppimäärä, avaan asetelmaa vielä hieman enemmän

Oppilaitoksessa syy halutaan sysätä murhat Fallonin niskaan, eli selitetään, että hän olisi tappanut Dakersin, ja sitten itsensä. Alan Dalgliesh löytää kuitenkin oppilaitoksesta nikotiiniliuosta, jolla on tapettu Fallon.

Tutkinnassa selviää yhä synkempiä salaisuuksia, joita hän kuulee Lontoossa edesmenneen potilaan äidiltä. Jokaisella hoitajaoppilaalla on oma potilas, jonka hoitoa he seuraavat... Sitten Dalgliesh joutuu itse murhaajan hyökkäyksen kohteeksi... 

Alan Dalgliesh pääsee selville, kuka on syyllinen ja mikä on motiivi, mutta miten kerätä todisteet?

Nightingalen laitos on siis varsinainen paheiden pesä, eikä se ole saanut nimeään Florencen mukaan vaan Thomas Nightingalen mukaan. Thomas ei ollut kovinkaan empaattinen, vaan oli sadisti, joka kohdistui hänen omaa perhettään kohtaan..

Minusta P. D. Jamesin romaani Valepotilas on sarjan parhaimmistoa.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.