Minna Canth: Sylvi

 

Minna Canth: Sylvi,  näytelmä (4 näytöksinen) 1893  kirjan kansi on imuroitu Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelusta.

Minna Canth (1844-1897) oli kuulu näytelmäkirjailija, joka teoksissaan käsitteli naisen asemaa perheessä, lapsena, aviolitossa ja sen ulkopuolella, ja köyhyyttä.
Minna Canth bloggauksiani: Anna Liisa, Papin perhe, Köyhää kansaa, Murtovarkaus, Hanna, Salakari ja Työmiehen vaimo.

Sylvi-näytelmä käsittelee naisen asemaa, se on tragedia, joka perustuu tositapahtumiin eli 1892 tapahtui lehtori Ferdinand Sainion murha strykniinillä. Tositapahtuma (ylen juttuun linkki) tuntuu olevan paljon mehukkaampi, eli Ferdinandin vaimo Aina oli itse tilannut myrkyn, miehellä oli henkivakuutus ja Ainalla suhde oli lyseon oppilaaseen. 

Minna Canth kirjoitti Sylvi-näytelmän ruotsiksi, kun suomenkielisistä näytelmistä tuli nuivaa palautetta,

Sylvi näytelmään: Alkuun esitellään nuori arviolta 18-vuotias Sylvi ja hänen iäkäs miehensä Aksel, arviolta 45-vuotias. Sylvi tulee puhumaan miehensä Akselin kanssa, jolla "tärkeää tekemistä". Sylvillä on asia, jota loppupelissä ei sillä istumalla kysykään. Sylvi puhuu Akselista puhuu holhooja-setänä. Aksel on ollut orvon Sylvin holhooja ja nyt aviomies. Alkutahdeissa ilmenee, että Akselilla on stryktiiniä kapseleissa kettujen tappamiseksi.

Sylvi pyytää viikkoa, että Aksel olisi virkavapaalla, Työnarkomaani Akselille sekään ei käy, Aksel on lakimies ja ilmeisesti notaari. Sylvi haluaisi olla miehensä kanssa. Aksel ehdottaa vieraita ja päädytään arkkitehti Viktor Hovingiin. Sylvi tuntee sisaren Alma Hovingin. Itse asiassa myös Viktor on Sylvin lapsuuden ystävä ja rakastettu, 

Viktor ja Sylvi tapaavat ja tuntevat vetoa toisiinsa, heti he ovat sokkosilla ja karkeloivat. Viktorin sisar Alma yrittää toppuutella, johon Sylvi sanoo: "Sama se on, sanotaanko sinua siksi tai ei, se sinä kumminkin olet; sillä sinä olet yksi noita täydellisiä, vanhurskaita ja siveitä ihmisiä, jotka eivät koskaan erehdy, eivät koskaan tee mitään tyhmyyksiä, ja jotka eivät milloinkaan maailmassa ole olleet lapsina".

Toisessa näytöksessä kuvataan illan tanssiaisia, jossa Viktor ja Sylvi ovat liimautuneina toisiinsa. Alma Viktorin sisko paheksuu paria, ja yrittää puhua järkeä Viktorille. Myös Karin Löfberg, josta Viktor on ollut kiinnostunut, koittaa kiilata väliin. 

Sylvi on aivan tunteidensa vallassa: Mutta minä en rakasta Akselia, minä rakastan ainoastaan sinua. 

Johon Viktor: "Hän erottaisi meidät ijäksi päiviksi, emme saisi enää koskaan tavata toisiamme."

Tanssiaisissa on muitakin henkilöitä ja Alma sanoo luutnantti Harlinille: " Minä tahdon rakastaa ja olla rakastettu". Alma rohkaisee Harlinia hakemaan Karinia tanssiin. Alma sanoo Viktorille, että uskoo, että Karin haluaa riistää Viktorin häneltä. Sylvi sanoo Karinille, että Viktor ei ole pikiintynyt Kariniin.

Kolmas näytös on Sylvin ja Akselin tuvassa, Sylvi kyselee avioerosta Akselilta. Aksel kertoo, että ei päästä Sylviä "Silloinhan vasta sulkisinkin pikku sirkkuni oikein häkkiin. Kas niin, ole nyt vaiti, kissimirri, ja anna minun kirjoittaa". Aksel aliarvioi Sylviä.: "Jaha—nyt saat kernaasti jatkaa, kun et vaan puhele tuonlaisia tyhmyyksiä, sillä niitä en totisesti tahdo kuunnella". Aksel kehottaa rouvaansa opettelemaan hoitamaan talousasioita.

Alma tulee puhumaan Sylvin kanssa. Sylvi vannoo rakkauttaa Viktoriin , ja soimaa Almaa, että kaikki ovat liitossa häntä vastaan. Karin on vapaa ja rikas, se on Sylvin suurin pelko. Viktor sanoo Sylville, olet toisen vaimo. Karin ja Elin yrittävät saada Sylviä tolkkuihinsa, kuten aviomies Akselkin.

Aksel: Mitäkö tahdon? Hyväillä sinua vähän. En muuta mitään. Enhän ole saanut sinulta yhtä ainoata suukkosta koko päivänä. Ajatteles, en yhtä ainoata! Enkä eilen illallakaan. Sinä olit niin läpi väsynyt, etten raskinut sinua häiritä. Mutta tänäinpä minä vaadinkin vahingon korvausta. (Katsoo häneen.) Oma pikku vaimoni! Tiedätkös,—sinä olit niin ihmeen suloinen eilen tanssiaisissa. Eipä kumma, että herrat tulivat vähän päästä pyörälle. Tuneberg ja Brun koettivat saada minua mustasukkaiseksi, mutta kas, siinäpä he eivät onnistuneet—ei vähän vähääkään. Antaa heidän liehakoida, arvelin minä, mitäs se minua liikuttaa. Ihailkoot vaan minun pikku sirkkustani niin paljon kuin tahtovat, minun hän on kumminkin ja minun omanani hän pysyy kaikissa tapauksissa. Kas niin, kissimirri, hyppää nyt tänne polvelleni, niin saan sinua hieman puristaa. Sitten menen vielä vähäisen nukkumaan ennen päivällistä. No—? Sylvi vetäytyy: "En tule".  Anna minun olla. Minä en kumminkaan suutele sinua enää koskaan. Aksel suutelee Sylviä väkisin. Aksel poistuu.

Sylvi laittaa kaksi strykniinikapselia miehensä lasiin. Aksel kuolee.

Neljäs näytös on vankilassa. Tosielämässä Ferdinandin vaimo sai neljä vuotta, näytelmässä Sylvi sai kuolemantuomion, joka muutettiin elinkautiseksi.

Alma ja Karin ja myöhemmin Viktor vierailevat vankilassa. Viktor on kihloissa Karinin kanssa. Näytelmä päättyy sekavan Sylvin huutoihin:
"Ota pikku sirkkunen syliin. Ja varo,—varo, varo, ettei hän putoo! (Kiihkeämmin.) Aksel, holhooja-setä, etkö kuule—minä se olen, pikku kissimirri—Aksel, ota sirkkunen syliin!" (Putoo tiedottomana maahan.)

Tämä oli hieman toisenlainen, aika kiihkeä näytelmä, mutta sopii Minna Canthin tyyliin.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.