Tuomas Marjamäki: Tuttujen kesken Vesku

 

Tuomas Marjamäki: Tuttujen kesken Vesku, Docendo 2023, sivumäärä 470 sisältäen hakemiston. Kansi on Pekka Sellin käsialaa.

Tuomas Marjamäki (s. 1978) oli  haastatellut Vesa-Matti Loiria (1945-2022) vuosittain 20 vuoden ajan. Vuonna 2013 Marjamäki kysyi tehdäänkö elämänkerta, mutta Vesku ei halunnut (vielä). Vuonna 2019 ilmestyi Jari Tervon Loiri. -kirja, josta on otettu tähän kirjaan muutama asia (lähdeviite mainittu). Muuten kirja perustuu pääosin 25:een Veskun haastatteluun, Marjamäki on luetellut 40 tapaamistaan Veskun kanssa. Lisäksi lähteenä on lehtijuttuja, kirjoja ja Veskun läheisten haastatteluja (ei kuitenkaan ymmärtääkseni perheenjäsenten).

Suhtauduin ennakkoluuloisesti kirjaan, mutta Tuttujen kesken Vesku -kirja yllätti selkeydellä. Tarina etenee kronologisesti ja minusta objektiivisesti ja valottaa Veskun lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta, kuolemaa ja merkitystä ihmisille. Vesku syntyi Helsingissä, isä oli ollut rintamalla. Perheessä oli myös pikkuveli. Perheen asunto Töölössä oli 30 neliön kokoinen, myöhemmin he muuttivat Haagaan, jossa Vesku kävi muutamia vuosia oppikoulua, joka jäi kesken. Myöhemmin  hän pyrki Teatterikouluun, johon Vesku pääsi asepalveluksen jälkeen. Ennen asepalvelusta Vesku oli näytellyt Mikko Niskasen  Pojat -elokuvan Jaken roolin.

Teos on katsaus myös suurten ikäluokkien elämään, ei ollut tv:tä, ei peruskoulua, eikä ohjattuja harrastuksia. Kuitenkin ikäluokka harrasti monia urheilulajeja, oli harrastelijateatterissa ja perustettiin bändejä. Vesku oli hyvä monessa lajissa, etenkin jalkapallomaalivahtina, mutta harrasti käsipalloa, vesipalloa, jääkiekkoa ja biljardia.

Kun Marjamäki käy läpi Veskun taivalta tv:ssä, valkokankaalla, musiikin saralla, dubbaajana, samalla aukeaa näkymä Suomi-viihteen historiaan.

Veskun elämänvaiheet ja elämäntarina ei jätä kylmäksi, tämän luki nopeasti ja mielellään.

Lisähavaintoja:
Teoksessa on paljon Vesa-Matti Loirin ja muiden yksityiselämästä, niitä en tähän revittele, vaan teen muita havaintoja.

Lapsuuden kodissa oli radio, jota kuunneltiin. TV-lähetyksiä kokeiltiin Suomessa 1950-luvun puolivälissä, ja Yleisradio aloitti lähetykset 1958.  Radio-ohjelmista mainitaan  Markus-sedän Lastentunti. Oliko Markus-setäkin kypsynyt lapsiin kuten Nasse-setä, sitäkin sivutaan kirjassa?

Vesku olisi halunnut klarinetin, mutta sai vain nokkahuilun, myöhemmin hän hankki poikkihuilun ja osallistui vuoden 1980 Euroviisuihin, jossa oli viimeinen. Vuonna 1956 Vesku oli Tiernapoikana, ja hän oli myös mukana Rock-Brothers bändissä. Veskun musiikillista uraa käsitellään paljonkin. Vesku osallistui Vain Elämää 3 -kaudella, josta mieleen jäi etenkin Apulannan Armo-biisi.

Monia näyttelijöitä mainitaan. Legendaarinen Siiri Angerkoski (1902-1971) tarjosi illallisen. Veskun ensimmäinen vaimo Tuula Nyman näytteli Raid tv-sarjassa apulaispoliisimestari Ritva Hakalaa aivan loistavasti.

Vaikka Veskun elokuvaura alkoi Mikko Niskasen elokuvassa, hän esiintyi eniten Speden filmeissä alkaen Noin seitsemästä veljeksestä. Vesku muistetaan parhaiten Uuno Turhapuroista. Uuno Turhapuro lähti Spede Show'n Lotto-sketsistä, ensimmäinen Uuno näytettiin 1973, ja katsojia oli 613 409. Katsojia oli eniten Uuno-filmeistä Uuno Turhapuro Armeijan leivissä, peräti 750 956. Veskulla oli monia muita elokuva-rooleja, esimerkiksi Pahojen poikien isänä.

Vesku-showssa Veskulla oli monia hahmoja kuten Jean-Pierre Kusela, Vode, Auvo, Tyyne ja Nasse-setä, joka oli hieman leipääntynyt työhön, lapsiin ja naukkaili taskumatista. Hahmosta tuli suosittu etenkin lasten keskuudessa!

Vesku näytteli myös teatterissa, ja hän tuli Tuomakseksi Turun kaupunginteatterin Seitsemään veljekseen, ja tutustui Kalle Holmbergiin. Vesku esiintyi myös Rauta-ajassa. Veskulla ei ollut ajokorttia, eikä siten autoakaan. Hän tienasi paljon rahaa, mutta sai mätkyjä ja hänelle kertyi verovelkaa, josta tehtiin akordi. Vesku otti pankkilainaa ja maksoi verovelat pois. 1990-luvulla Vesku dubbasi Disneyn Aladdin-filmin Lampunhengen roolin. Se oli hyvin onnistunut.

Veskulle oli työ tärkeää?  Työtahti ainakin tuntui aivan hengästyttävältä. Veskulla oli useita rajatilakokemuksia, joita käsitellään kirjassa. Veskua kohtasi  moni tragedia. Vanhetessaan Vesku koki terveyshuolia, ja taisteli monesti estradeille, mutta hän kuoli pitkälle edenneeseen sairauteen.

Veskulla oli pitkäaikaisia ystäviä, kirjassa nostetaan Nona Alvesalo esiin uskollisena ystävänä 70 vuoden ajan.

Tekstiosan jälkeen kirjaan on listattu Veskun elokuvat, tv-roolit ja tv-esiintymiset, radiotyöt, teatteriroolit, levytykset, ja sen jälkeen lähteet (kohtaamiset, lehdet, netti ym).

Mojova paketti.

Reijo Mäki: Pahan suudelma

 

Reijo Mäki: Pahan suudelma, Otava 1998, sivumäärä 350.

Jussi Vareksella on suhde varattuun Laila Ronimukseen, jonka aviomies Arto-Pekka on kauppaoikeuden apulaisprofessori ja bisnesmies. Lailan sisaren Asta Malmsteenin tytär Kerttu on murhattu huhtikuussa, poliisin tutkimukset ovat jumissa. Jussi ottaa Lailan aloitteesta pestin vastaan. Astan uus-aviomies on Paavo Keinänen. Kerttu on opiskellut kansatiedettä Turun yliopistossa, ja toiminut mallina. Kertun poikakaveri on uimarilupaus Marko Puikkonen, jota valmentaa hänen isänsä Kaarlo. Tutkimukset paljastavat, että myös Kertun ystävä Pirkko Vuorela on kadonnut, Vareksella on epäilyjä, että Pirkko on murhattu. Yhdessä juonilangassa selvitetään ja paljastetaan pahan kasvot eli murhaaja, kun Jussi poliisien kanssa lavastaa ansan murhaajalle. Tämä on hyvä mysteeridekkari.

Pahan suudelma on kymmenes Vares, jossa Jussi Vareksen kaverikatras laajenee, mukaan tulee Kyypakkaus, jonka nimi on Teuvo Talvitie. Jussilla on suhde siis ensin Laila Ronimukseen, joka lievittää ajoittaista yksinoloaan Jussin kanssa fyysisesti, mutta Jussi ihastuu pappiin eli Birgitta Poutaseen. Kuten tunnettua, kun Vares- tarina päättyy naiset ovat menneet ja Jussille jää oma kaveriporukka, jossa on siis Pastori Alanen, ruumiskuski Moilanen, novellikirjailija Luusalmi, jonka novellikokoelma pelastaa Jussin hengen, puukko lävistää vain povitaskussa olevan kirjan sivut, ei rintaa. Jussin kaverikatsaan täydentää toimittaja Ruuhio ja myös Uuden Apteekin ravintoloitsija Otto. Jussi ajaa tässä osassa Nissanilla. 

Turun paikoista esitellään Katariinanlaakso, jossa Kertun murha tapahtuu. Kerttu on asunut Yliopiston lähellä, josta esitellään Ylioppilastalot.

Ylioppilaskylä 1A-talo.

Pahan suudelma on Vares-sarjasta ehkä eniten salapoliisiromaani.

*****

Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:
Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

Robert van Gulik: Kiinalaiset kultamurhat

 

Robert van Gulik: Kiinalaiset kultamurhat, alkuteos The Chinese Gold Murders 1959, suomentaja Panu Pekkanen, WSOY 1990 SAPO 128, sivumäärä 223.

Alankomaalaisen Robert van Gulikin dekkarien miljöö on 600-luvun Kiina, jossa murhien ja varkauksien ratkoja on viisas Tuomari Dee. Kiinalaiset kultamurhat alkaa, kun Tuomari Dee nuorena 33-vuotiaana on päättänyt lähteä pääkaupungista ja ottaa ensimmäisen tuomarin pestin  Pen Lain levottoman rajaseudun satamakaupungissa Shandongissa Korean niemimaan itäpuolella. Edellinen tuomari Wang on murhattu myrkytetyllä teellä, miten, ei tiedetä, eikä edes epäiltyjä ole. Tuomari Deen uskollinen palvelija Liang Hoong lähtee mukaan, mutta Deen kaksi vaimoa lapsineen jäävät sen sijaan pääkaupunkiin. Matka on vaarallinen ja maantierosvot Joong Ma ja Tai Chiao yrittävät varastaa hevoset, mutta Dee puolustaa itseään miekalla ja pelastaa rosvot sotilailta. He ystävystyvät ja pestautuvat Tuomarin leipiin. Tuomari delegoi miehille tehtäviä ja toinen saa harjoittaa vartijoita, toinen poliiseja. Kaupunki on rauhaton. Deen apurit tutustuvat laivanvarustajaan, joka vie miehet uivaan ilotaloon, jossa on ilotonta menoa. Huhuja liikkuu kuolleen tuomarin haamusta ja ihmissyöjätiikeristä. Ihmisyöjätiikeri tavataan, kun Dee apureineen piipahtaa läheisessä luostarissa.

Robert van Gulikin Tuomari Dee -dekkarit perustuvat kiinalaisiin kirjallisiin lähteisiin. Juttujen ratkaisut ovat yllättäviä. Tuomari onnistuu ratkaisemaan tuomarin murhan ja sen perimmäisen motiivin, joka viittaa kirjan nimeen eli kultaan. Moni henkilö kunniallisesta ulkokuorestaan huolimatta on rikollinen mätämuna.

Robert van Gulikin Kiinalaiset kultamurhat on kronologisesti ensimmäinen tuomari Dee-sarjassa ja dekkari on jännittävä ja hieman erilainen kuin myöhemmät dekkarit.

*****

Hollantilainen Robert van Gulik (1910 - 1967) kirjoitti yhteensä 20 dekkaria Tuomari Deestä, joka on historiallinen henkilö. Tuomari Dee eli vuosina 630 - 700. Hän palveli maaseututuomarina ja vaikutti myös Tang-keisarikunnan sisä- ja ulkopolitiikkaan. Tang-Dynastia oli jakanut maan piirikuntiin. Lainkäyttö perustui kahteen lakikirjaan eli rikoslakiin ja hallintolakiin. Robert van  Gulik toimi diplomaattina Kauko-Idässä, ja käänsi teoksen Tuomari Deen tapauksista. Myöhemmin hän kirjoitti Tuomari Deestä dekkareita, joissa siis tuomari Dee oli päähenkilönä. 

Juhani K:n sivuilla Tuomari Deestä.

Olen aiemmin blogannut kolmesta dekkarista Kiinalaisista naulamurhista Temppelin aaveesta ja  Kummitusluostarista. 

Fabio Geda: Krokotiilimeri

 

Fabio Geda Krokotiilimeri, alkuteos: Nel marenki ci sano i coccodrilli 2010, suomentaja Leena Taavitsainen-Petäjä, Otava Seven-pokkari 2013, sivumäärä

Italialaisen Fabio Gedan (s. 1972) teos Krokotiilimeri on takakansitekstin mukaan tositarina afgaanipoika Enaitollah Akbarin monivaiheista matkasta synnyinmaastaan Italiaan, etappimaina olivat Pakistan, Iran, Turkki, Kreikka, ja kaupungeista mainitaan ainakin Nava, Gandahar, Quetta, Kerman, Qom, Herat, Teheran, Tabo, Istanbul, Ateena, Venetsia, Rooma ja Torino.

Enaiatollah eli Enait on teoksen mukaan hazara ja shiia. Poika käy koulua Afganistanissa, koulua, jonka talibanit sulkevat ja ampuvat opettajan. Äiti päättää viedä pojan Pakistaniin. Äiti lähtee takaisin kotiin, mutta antaa kolme ohjetta 10-vuotiaalle pojalleen, älä sekaannu huumeisiin äläkä aseisiin, älä varastele. 

Tarina etenee vakiokaavan mukaan, eli Enait pestautuu työhön, josta ei saa palkkaa, tai pientä palkkaa, mutta on ilman asuntoa, jolloin joutuu yöpymään ulkona. Elinolosuhteet tulevat sietämättömiksi joko ympäristön tai poliisin vuoksi ja sitten etsitään parempaa elinpaikkaa. Useissa paikoissa työvoimaa käytetään hyväksi, ja Euroopassa puistoissa käytetään pikku poikia hyväksi. Etapit vaativat kuljetusta, ja matkasta pitää maksaa joko rahaa, tai sitoutua tekemään työtä. Välillä viranomaiset saavat kiinni, laittavat vankilaan tai palauttavat, mistä Enait on tullut. Vasta Italiassa Enait päätyy vastaanottokeskukseen. Hän aloittaa koulun, mutta tuskin on saamassa myönteistä turvapaikkapäätöstä, ja haaveiltua koulunkäyntiä varjostaa karkoituksen pelko.

Tarina on 2000-luvun alusta. Enaiat on töissä kirjan mukaan laittomasti Ateenan olympiakisojen (2004) rakennustyömailla. Kuvaus tapahtuu myös ennen älykännyköiden aikaa. Teoksen näkökulma on Enaiatin.

Pidän hyvänä, että ihmiset lukevat kirjoja, joissa on eri näkökulmia. Maailma on jakautunut elitason, syntyvyyden, kielten, uskontojen, poliittisten järjestelmien, koulutusjärjestelmän ja sosiaaliturvan suhteen. Osa maista ovat demokraattisia, osa näennäisdemokraattisia ja osa on diktatuureja. Kuvauksesta päätellen Enaatin tarpomat paikat eivät ole demokraattisia paikkoja, joissa olisi oikeusjärjestelmä ajantasalla, sillä syrjintää ja mielivaltaa on paljon. Afganistaniin yritettiin Yhdysvaltojen johdolla viedä rauhaa vuoden 2001 kaksoistorni-iskujen jälkeen. Demokratia ei juurtunut, avattuja  kouluja on jo naisilta suljettu. Suomi oli mukana rauhanturvaamisessa ja rahaa virtasi maahan. Turhaan, Taleban on nyt vallassa, ja paluu menneisyyteen on alkanut.

Olen voimaton ilmiön edessä. Minulla ei ole vastauksia maailman köyhyysongelmaan, elintasoeroihin, väestönkasvun eikä eräiden valtioiden väestön vanhemiseen ei väestön vähenemisen haasteisiin, eikä siihen kenet pitäisi päästää länsimaihin ja ketä ei. Kannattaa jokaisen kuitenkin muistaa, että kaikki olemme ihmisiä, emmekä ole valinneet olosuhteista, johon synnymme. Afganistanin yksi ilmiö on nopea väestönkasvu, joka luo painetta lähteä etsimään parempia oloja. Maassa on konflikteja, tai ainakin paljon näkyy tv-kuvissa nuoria (ja vanhoja) miehiä aseet käsissä. Naisen asema on myös erilainen kuin vaikkapa Suomessa, jota jotkut pitävät rasistisena ja sovinistisena maana, jossa kaikki on huonosti, myös sosiaaliturva, asumistuki sekä ansiosidonnainen työttömyysturva. Kannattaa toisinaan pohtia, minkälaisena maailman näkee, ja koittaa parantaa elinolosuhteita ja olla valittamatta turhasta.

Itsenäisillä valtioilla on minusta velvollisuuksia. YK:n ihmisoikeusneuvostoon on kuulunut Afganistan 2018-2020, Pakistan useampaankin otteeseen. Olettaisin siten, että maat olisivat itse hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistuksen, ja noudattaisivat sen periaatteita. Maat ovatkin ratifioineet ainakin osan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kohdista. Itsenäisellä valtiolla on myös tiettyjä velvollisuuksia, jotka koskevat toisaalta köyhiä maita ja toisaalta rikkaita maita. Omien rajojen turvaaminen lienee velvollisuuksista yksi. Toisaalta toisen maan hyökkäykset ovat myös kiellettyjä. Kaikkiin sotiin YK ei ole pystynyt puuttumaan, vaan katsoo vain vierestä.

Hieman tyhjäksi kirja jätti, koska eri ihmisten ja maiden tarpeet ja vaatimukset eivät kohtaa. Siirtolaisvirta tulee jatkumaan, ne, jotka eivät saa turvapaikkaa tai oleskelulupaa, palautetaan tai he jäävät paperittomina maahan. Suomessa on parannettu paperittomien ihmisten terveyspalveluja.

Lisäksi Suomessa puhutaan (tai riidellään) esimerkiksi kansalaisuudesta. Miten tämä ratkaistaan? Kansalaisuuden saamiselle ei minusta kannata räätälöidä mitään "tulorajaa", se on keinotekoinen ja minusta ongelmallinen peruste, koska tilanteet voivat muuttua. Lain mukaan kansalaistamisen perusteet ovat (yksinkertaistettuna): Täysi-ikäisyys, asumisaikaedellytys, "nuhteeton elämä", eli voi olla rikesakkoja, muttei vakavia rikoksia, toimeentuloedellytys, ja ettei ole laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan ja julkisoikeudellisia maksuja ja pystyy selvittämään mistä saa toimentulonsa. Lisäksi on kielitaitovaatimus eli tyydyttävä suomen tai ruotsin kielen suullinen ja kirjallinen taito (tai suomen- tai suomenruotsalaisen viittomakielen taito).

Ilmaston lämpeneminen on ripeää ja johtuu hiilidioksiditason noususta tämä vaikuttaa vähintään epäsuorasti siirtolaisuuteen. Olisi tärkeää, että kaikki maat etenkin suuret (USA, Kiina, Intia, Venäjä, Brasilia, OPEC-maat, EU, Australia)  sitoutuisivat päästövähennyksiin ja metsityksiin, ankeana päätöksenä voi todeta, ettei tätä ole näköpiirissä. 

Raymond Chandler: Pikkusisko

 

Raymond Chandler: Pikkusisko, alkuteos The Little Sister (1949), suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1994, SaPo 47. Sivumäärä 284.

Kyyninen yksityiskyttä Philip Marlowe saa asiakkaan. Kansasilainen nuori neiti silmälasipäinen meikitön Orfamay Quest haluaa löytää veljensä Orrin Questin, joka on tullut Bay Cityyn töihin. Neidillä ei ole varaa maksaa Marlowen tutkimuksista kuin 20 taalaa.

Marlowe menee nuuskimaan Orrinin viimeisimpään osoitteeseen matkustajakotiin Bay Cityn slummissa. Siellä hän tapaa tekotukkaisen optikon G. W. Hicksin. Paikan isännöitsijä on vaivutettu ikiuneen jääpiikillä. Marlowen palattua toimistolle hän saa uuden toimeksiannon hotelli van Nuysiin. Marlowe puhuu ensin hotellietsivän kanssa. Huoneeseen tullessa häntä uhataan aseella ja kopautetaan päähän. Herättyään Marlowe löytää aiemmin tapaamansa optikon murhattuna jääpiikillä. Murhapaikalta on etsitty jotain? Marlowe löytää sen etsityn miehen tupeen kätköistä.

Chandlerin dekkarit ovat tällaisia, Philip Marlowe tutkii jälkiä, ja ruumiita tupsahtelee vakioväliajoin. Marlowe saa valokuvien negatiivit, missä on jotain kuolettavaa. Lukija ei (eikä Marlowe) tiedä mihin tutkimukset häntä vievät, mutta vääjäämättömästi yhä uusien tapaamisten ja veritekojen jälkeen ajaudutaan kohti Hollywoodin näyttelijättärien yhteisöä. Konnia on monenlaisia, useimmat hyvin pahoja. 

Raymond Chandlerin Pikkusisko on lajityypilleen uskollinen kovaksikeitetty dekkari. Tämä on minusta Syvää uneakin kyynisempi, mutta ei yllä sen unenomaiseen tunnelmaan.

Pidempi oppimäärä.

Philip Marlowe dekkareiden  lumo on niiden miljöissä ja Marlowen suoltamassa ylimielisessä dialogissa. Philip Marlowe on 38-vuotias poikamies, jolla on toimisto, missä hän viettää aikaa. Parhaiten Marlowe toimii inhimillisten likaviemäreiden lähellä. Tutkimukset johtavat toisaalla Mavis Weld nimisen nousevan Hollywood-tähden luo. Marlowe liikkuu elokuvan kulisseissa ja tapaa studion johtajan Julius Oppenheimerinkin ( Julius Robert Oppenheimer kehitti atomipommin). Tähtöset olisivat valmiit lankeamaan lakanoillekin, mutta Marlowe suikkaa enintään suudelman. Toisaalla on lääkäri Vincent Lagardie, jonka Marlowe päättelee menettäneen lupansa Clevelandissa ja toimii nyt Bay Cityn slummissa. Lagardiella tuntuu olevan potilaistaan paljon narkkareita, joita hän lääkitsee. Marlowe arvaa, että lääkärin lupa Clevelandissa on poistettu aborttien  vuoksi, yhtä kaikki Lagardie häröilee nyt Los Angelesin seuduilla ja Clevelandin konnat Bay Cityssä, myös pääkonna, jonka nimi on  Steelgrave.

Chandlerin dekkareissa olennaista on Marlowen näkemä ja kokema. Rikoksia generoituu koko ajan lisää, Marlowe ui kuonassa, konnia kovistellaan ja Marlowe saa siipeensä, poliisit hiostavat häntä, mutta hän ei juuri koskaan puhu täysin totta viranomaisille. Lopulta ratkaisu tuodaan lukijalle. Tässä on useita rikoksia ja niille eri motiivit ja murhaajatkin. Valokuvat ovat valonarkoja siksi, että niissä kumoutuu yhden suurkonnan alibi, eli niissä Hollywood tähti ei ole kelteisillään. Hollywood tyttösten välillä on kateutta, ja viettien tasolla myös kiimaa, kiimainen kateus johtaa kostoon.

Lukemalla itse teoksen selviää, miksi Pikkusisko alun alkaen tuli Marlowen puheille, mikä on hänen motivaatiokarttansa ja miten hänelle käy?
Teos on minusta kyyninen jopa Chandlerin mittapuulla mitattuna: 
-"Niissä asui elokuvatähtiä. Elokuvatähtiä - hupsis. Tuhannen sängyn veteraaneja". s. 89

-"Tahtoisitko maata minun kanssani?
-Kukapa ei tahtoisi. Mutta ei sekoiteta nyt seksiä tähän.
-Minä en tee kovin tarkkaa eroa seksin ja työasioiden välille, hän sanoi lyhyesti. Etkä sinä voi nöyryyttä minua. Seksi on verkko jolla minä pyydystän hölmöjä. Jotkut näistä hölmöistä ovat hyödyllisiä ja anteliaita. Välistä joukossa on joku vaarallinenkin". s.179

-Rakasteletko minun kanssani tänä iltana? s. 205 (tietenkään Marlowe ei suostu).

-Hänen äänensä oli viileä kuin täysihoitolan liemi.

***
Raymond Chandler (1888-1959) kirjoitti seitsemän romaania. Olen bloganut dekkarit Syvä uni, ja Pitkät jäähyväiset.

Chandlerin kirjoitukset olivat kyynisiä "rikos ei ole sairaus, se on oire, poliisit ovat kuin lääkäri, joka antaa aspiriinia aivokasvaimeen paitsi, että poliisi antaisi siihen mieluummin patukkaa", Chandlerin vanhemmat olivat irlantilaisia, hän syntyi Amerikassa, kasvoi äidin ja siskosten kanssa Englannissa, soti Kanadan armeijassa, meni naimisiin ystävänsä (eronneen) vaimon kanssa, joka oli 18-vuotta häntä vanhempi ja hän oli naimisissa yli 30 vuotta ennen leskeytymistään. Ennen romaanien kirjoittamista hän oli reportteri ja sekalaisissa ammateissa ja kirjoitteli runoja. Hän tunsi myös aineen nimeltä alkoholi. Raymond Chandleriä pidetään kovaksi keitetyn dekkarin isänä. Philip Marlowe on huonoissa varoissa oleva asiakkaille "kettuileva" yksityisetsivä.

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi

 

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi, Like 2003, 3. Painos 2012, sivumäärä 303.

Välde -kirjan minäkertoja, 16-vuotias yksinhuoltajaäidin poika- on rakastunut luokallaan olevaan Pikeen. Väldeä kiusataan, mutta hän ei välitä, sillä hänellä on kiinnostus musiikkiin, kirjoittamiseen ja Pikeen. Luokan "kavereista" varsinkin Kaivola ja Määttä kiusaavat Väldeä. Välde saa kerran kotibilesuudelmia Pikeltä, mutta Miss Farkku-Suomeksi Linnanmäellä valittu Pike alkaa riiata kouluneuvostoporvari Henri Hakalan kanssa.

Eletään vuotta 1976. Jimmy Carter on USA:n  presidenttinä. Vietnamin sota on päättynyt, mutta kommunistit ja porvarit kiistelevät oppikouluissakin. Proge on väistymässä punkin tieltä. Välde kuuntelee Lou Reediä ja löytää samanhenkisiä kavereita, ja he aloittavat bänditouhun, vaikka soittotaitoa ei ole. Välde kirjoittaa biisejä ja harjoittelee nylonkielisellä kitaralla sointuja, mutta soitin vaihtuu bassoon ja vuosi 1977:ään ja Välde alkaa bändinsä laulajaksi.

Pike on tavoittamaton, mutta Välde roikkuu kolmikymppisen taiteilijalesken Karan luona.  Hengailu muuttuu intiimiksikin, mutta Väldellä on suhde myös Piken pikkusiskon Katjan (14 v.) kanssa.

Tarinan viimeinen kolmannes on täydellistä mahalaskua ja loppu on minusta floppi kaikkine epäuskottavine suhdesoppineen ja tapahtumineen, se ei kuitenkaan poista alun hyvyyttä.

Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi on Välden kasvutarina isättömästä pojasta uuden aallon bändin laulusolistiksi pontimena päteminen ja toteutumaton rakkaus.  Röyhkän kirja on parhaimmillaan kuvatessaan oululaisen oppikoulun kiusaamisympäristöä, Välden köyhyyttä ja häpeää sekä sen peittelyä. Teos sisältää mukavaa oululaisdialogia. Oma arvonsa on myös kuvaus 1970-luvun asenneilmastosta ja uuden aallon yhtyeiden noususta. 

*****

Kauko Röyhkä (s.1959) asui nuoruutensa Oulussa. Hän on kirjoittanut romaaneja, mutta tunnetuin Röyhkä lienee Narttu-yhtyeestä, jonka levymyynti ei ole  yltänyt kertaakaan edes kultalevyn rajaan. Voin tunnustaa, että en ole koskaan päässyt sisälle Kauko Röyhkän musiikkiin, ja tässä kirjassa eniten vierasti laulujen sanat. Kauko Röyhkä on taiteilijanimi. Teos on filmattu vuonna 2012.

Koulussa käydään vaalit ja  ideologista keskustelua:
Maaliskuussa oli kouluneuvostovaalit.
Porvareiden juliste oli suurin ja osuvin. Siinä luki: "Porvari rakentaa, kommari  nakertaa". s.97

"- Entä YYA-sopimus? Joku finninaama narisi
- Se velvoittaa meitä pitämään hyvät välit Neuvostoliittoon. Porvarit tahtoo lähentyä Amerikan ja Naton kanssa. Suomi on tärkeä puskurivaltio. Jos me liitytään Natoon, nii voi syntyä kolmas maailmasota.
- Entä Solzhenitsyn? kysyin minä. s.98.