Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi, Like 2003, 3. Painos 2012, sivumäärä 303.
Välde -kirjan minäkertoja, 16-vuotias yksinhuoltajaäidin poika- on rakastunut luokallaan olevaan Pikeen. Väldeä kiusataan, mutta hän ei välitä, sillä hänellä on kiinnostus musiikkiin, kirjoittamiseen ja Pikeen. Luokan "kavereista" varsinkin Kaivola ja Määttä kiusaavat Väldeä. Välde saa kerran kotibilesuudelmia Pikeltä, mutta Miss Farkku-Suomeksi Linnanmäellä valittu Pike alkaa riiata kouluneuvostoporvari Henri Hakalan kanssa.
Eletään vuotta 1976. Jimmy Carter on USA:n presidenttinä. Vietnamin sota on päättynyt, mutta kommunistit ja porvarit kiistelevät oppikouluissakin. Proge on väistymässä punkin tieltä. Välde kuuntelee Lou Reediä ja löytää samanhenkisiä kavereita, ja he aloittavat bänditouhun, vaikka soittotaitoa ei ole. Välde kirjoittaa biisejä ja harjoittelee nylonkielisellä kitaralla sointuja, mutta soitin vaihtuu bassoon ja vuosi 1977:ään ja Välde alkaa bändinsä laulajaksi.
Pike on tavoittamaton, mutta Välde roikkuu kolmikymppisen taiteilijalesken Karan luona. Hengailu muuttuu intiimiksikin, mutta Väldellä on suhde myös Piken pikkusiskon Katjan (14 v.) kanssa.
Tarinan viimeinen kolmannes on täydellistä mahalaskua ja loppu on minusta floppi kaikkine epäuskottavine suhdesoppineen ja tapahtumineen, se ei kuitenkaan poista alun hyvyyttä.
Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi on Välden kasvutarina isättömästä pojasta uuden aallon bändin laulusolistiksi pontimena päteminen ja toteutumaton rakkaus. Röyhkän kirja on parhaimmillaan kuvatessaan oululaisen oppikoulun kiusaamisympäristöä, Välden köyhyyttä ja häpeää sekä sen peittelyä. Teos sisältää mukavaa oululaisdialogia. Oma arvonsa on myös kuvaus 1970-luvun asenneilmastosta ja uuden aallon yhtyeiden noususta.
*****
Kauko Röyhkä (s.1959) asui nuoruutensa Oulussa. Hän on kirjoittanut romaaneja, mutta tunnetuin Röyhkä lienee Narttu-yhtyeestä, jonka levymyynti ei ole yltänyt kertaakaan edes kultalevyn rajaan. Voin tunnustaa, että en ole koskaan päässyt sisälle Kauko Röyhkän musiikkiin, ja tässä kirjassa eniten vierasti laulujen sanat. Kauko Röyhkä on taiteilijanimi. Teos on filmattu vuonna 2012.
Maaliskuussa oli kouluneuvostovaalit.
Porvareiden juliste oli suurin ja osuvin. Siinä luki: "Porvari rakentaa, kommari nakertaa". s.97
- Se velvoittaa meitä pitämään hyvät välit Neuvostoliittoon. Porvarit tahtoo lähentyä Amerikan ja Naton kanssa. Suomi on tärkeä puskurivaltio. Jos me liitytään Natoon, nii voi syntyä kolmas maailmasota.
- Entä Solzhenitsyn? kysyin minä. s.98.
Ajankuva vähän kiinnostaa, mutta arveluttaa tuo loppu. Saa nähdä, tuleeko joskus luettua.
VastaaPoistaEihän tässä menetä mitään, vaikka ei lukisikaan.. Hannu Väisäsen Toiset kengät kuvaa myös nuoruutta Oulussa.
PoistaRöyhkän musiikki on minullekin vierasta ja tuo miss Farkku-Suomi-valintakaan ei herätä mielenkiintoa, mutta 1970-luku oli omanlaisensa ja tuntuu tässä maailmanmenossa aikasen kaukaiselta. Kiva avaus teoksesta ja loppuveto tuo tavallaan sen nykyaikaankin, jolloin ilmaan jää leijumaan kysymys:
VastaaPoistaEntä Solzhenitsyn?
Totta tämä koulupoliitiikka oli kirjassa ja oli ajankuvaa paljon, vaikka nuoruus on iätöntä, vaikka koko ajan vanhenemme.
PoistaRöyhkää en ole vielä lukenutkaan. Tämä kirja kuulostaa tosi hyvältä. Tuo elokuvakin olisi kiva nähdä :)
VastaaPoistaTV:stä tuli filmi, mutta en nähnyt sitä kokonaan, joten ostin kirjan ja luin.
PoistaOlen lukenut tämän ja muistan tehneeni samoja huomioita kuin sinäkin. Hyvää ajankuva ja nuorten elämän kuvausta, mutta juoni petti.
VastaaPoistaKirjoituksesi loppu nostaa ihokarvat pystyyn.
Kiitos kommentista.
PoistaSuomen oleminen Natossa tai sen ulkopuolella ei muuta meidän asemaamme kartalla.
mielenkiintoisia Nato-ajatteluja
VastaaPoistaKiinnostavuuden takia laitoin sen. Suomi on Neuvostoliiton/Venäjän rajanaapuri ja siten puskuri.
Poista