Pirkko Saisio: Punainen erokirja, WSOY 2003, sivumäärä 298.
Pirkko Saision (s.1949) Punainen erokirja voitti vuoden 2003 Finlandian kirjallisuuspalkinnon. Wikipedian mukaan kirjailija lahjoitti voittorahat Setalle. Saision tunnetuin romaani laajasta tuotannostaan huolimatta lienee esikoisteos Elämänmenoa, josta on tehty tv-sarja (oli Yle-areenassa katsottavissa kirjoitushetkellä). Punainen erokirja on paljon kaunokirjallisempi teos ja on ilmaisultaan säiemäisen moderni, jossa lukija saa lyhyistä modernin runon tapaisista kappaleista näkymän muistoihin, jotka valottavat päähenkilön suhteita 1970-luvulla, ja aikaa opiskelussa ja Ylioppilasteatterissa.
Hänet valitaan Ylioppilasteatterin jäseneksi.Hän ei ymmärrä päätöstä.
Halusiko hän?
En tiedä. Tiedän
Halusi.
Halusin pois varjoista.
Halusin mukaan punertavaan, reunoiltaan paisuvaan myrskyyn. ss. 77-78.
Kirja kertoo hyvin omintakeisesti päähenkilön ajasta ylioppilasteatterissa ja teatterikorkeakoulussa, joita heiluttavat puna-aallot. Ylioppilasteatterin ajasta yksi lainaus:
Hän kylvää ympärilleen paperia, painomustetta, komentoja, vetoomuksia, hikeä, ärtymystä, julkilausumia, piikikästä huumoria, vallankumouksellisia teesejä ja, ennen pitkä, käsikirjoituksia. s. 98.
Näissä puna-aatteen kyllästämissä laitoksissa käydään myös " puna-aatekeskusteluja". Päähenkilö on tosin ainoa, joka on kommunistiperheestä, muut ovat rikkaista perheistä, jotka kapinoivat vanhempiensa arvoja vastaan, tai kuten kuvaavat ovat "yhteiskunnallisesti tiedostavia". Muita kirjan aiheita ovat suhde äitiin, äidin kuolema, keuhkosyöpää sairastavaan tätiin, mutta etupäässä seurustelusuhteet klovnisilmäiseen ja Havvaan ja erot. Päähenkilö kuvaa myös sunnuntailastaan.
Päähenkilö kertoo itsestään pääsääntöisesti kolmannessa persoonassa, mikään kirjassa ei tosin ole näin suoraa:
Hän juo viiniä, eksyy vahakankaan ääressä istujien kanssa Vietnamiin, napalmpommituksiin ja FNL:n maanalaisiin bunkkereihin.
Seinäkello pudottelee minuutteja huoneeseen, koko Helsinkiin, Moskovaan ja Saigoniin, ja viisareiden välistä hymyilee Vladimir Iljits Lenin iättömänä kuin ikoni. ss. 228-229
Punaista erokirjaa on vaikea kuvata mutta helppo lukea.
Arja on blogannut tästä jo 2012 NÄIN.
Kiintoisa avaus! Saisio on eittämättä kiinnostava, monipuolinen tekstintuottaja ja kulttuuri- sekä yhteiskunnallinen vaikuttajakin, mutta - vaikea kuvata - jostain syystä ja useammastakin yrityksestä huolimatta uimme eri aaltopituuksilla...
VastaaPoistaTämä oli helppolukuinen, mutta luulen että Saision lukeminen oli tässä.
PoistaOlen lukenut Saisiolta vain Betoniyön, mutta kirjahyllystä löytyisi muitakin hänen teoksiaan. Betoniyöstä on tehty elokuva ja se oli vuonna 2015 Suomen Oscar-ehdokas. Pidin kovasti kummastakin.
VastaaPoistaSaisiolta olen lukenut vain tämän. Elämänmenoa tv-sarjasta pidin.
PoistaOlen lukenut Saisiolta lukiossa Elämänmenon, josta en juuri perustanut ja viime vuonna tuoreimman Passion, josta taas pidin paljon. Punainen erokirja on selvästi kovin erilainen. Joskus edessä, kunhan saisin taas puhtia Finlandia-haasteen jatkamiseen.
VastaaPoistaTV-sarjasta Elämänmeno pidin, kirjaa en ole lukenut. Finlandiat kyllä odottavat.
PoistaLuin tämän silloin ilmestymisvuonna, eli 20 vuotta sitten. Kasvutarina ja hyvää ajan kuvaa tuokioista koottuna.
VastaaPoistaTätähän edelsivät kirjat Pienin yhteinen jaettava ja Vastavalo eli kyseessä on elämäkertatrilogia.
Pidän Saison tavasta luoda hyviä tuokiokuvia ja kirjoittaa proosaa joka tuntuu runolta. Nykyään puhutaan säeproosasta kuin uutena asiana, mutta Pirkko Saisiohan käytti sitä jo tuolloin.
Hienoa että luit tämän tuoreeltaan. Saisio osaa luoda tuokiokuvia.
Poista