Sirpa Kähkönen: Hietakehto

 

Sirpa Kähkönen: Hietakehto, Otava 2012, sivumäärä 336.

Sirpa Kähkösen (s.1964) Kuopio-sarjan romaani Hietakehto on kuudes osa Kuopio-sarjasta, joka valottaa punaisten Tuomien elämää. Hietakehtoa edeltävät välirauhan aikaa luotaava Jään ja tulen kevät sekä yhden päivän romaanit Lakanasiivet ja Neidonkenkä. Hietakehdon  jälkeen on ilmestynyt vuoteen 1968 sijoittuva  Tankkien kesä ja kesästä 1972 kertova Muistoruoho

Hietakehto sijoittuu jatkosodan aikaan vuoden 1943 elokuuhun, jolloin herrasväki asuu  Kallaveden saarilla olevissa kesähuviloissaan. Kelojen mökillä ovat lääkäri Johan Kelo ja hänen vaimonsa Selma, hänen tyttärensä Mikaela. Huvilalla on pahasti oireileva sotaorpo oppikoululainen Juho Tiihonen,  ja äitinsä hylkäämä 8-vuotias Charlotta, hänen "huoltajansa" Kalle Blomberg, ja Tuomet Anna ja hänen ja Lassin kaksoset Lilja ja Otto, Lassin sisar Hilda Tuomi, sekä Hertta Miettinen. Äärioikeistolainen liikemies ja toimittaja Ilmari Lehtivaara raskaana olevan flaamilaisvaimonsa Marieke Cendrix-Lehtivaaran kanssa ovat huvilallaan lähisaaressa. Marieken synnytys koittaa ...

Olen lukenut sarjaa sieltä täältä ja tämän kirjan ymmärtämiseksi olisi hyvä lukea sarjaa ilmestymisjärjestyksessä, sen verran erilaisia suhteita ja jännitteitä on ihmisten välillä. Lassi Tuomi oli sisällissodassa punaisten puolella, ja loikkasi Neuvostoliittoon, mutta palasi. Tässä teoksessa Lassi on komennettu uudelleen rintamalle nyt jatkosotaan, ja hän pääsee lomalle.

Saarille tulee ja lähtee henkilöitä. Mari Martiskainen on ollut ulkonaliikkumiskiellon aikana elokuvissa, ja lähetetty saareen lapsenpiiaksi, Arvi Hujasen äiti ajaa Arvin kodistaan, hän on korviaan myöten rakastunut. Mari lähtee Johan Kelon kanssa Kannakselle, jossa on Johan Kelon tytär Sirkka lavantaudissa. Arvi jää kesämökille, sillä naisten on turvatonta olla yksin. Ravintola Tatran omistaja Ensio Mertanen on liikkeellä toisen vaimonsa  Edithin kanssa, ja tuo sotalomalle päässeen Lassi Tuomen huvilalle. Lehtivaara uhkailee ja haukkuu Lassia kolminkertaiseksi petturiksi, ja kommunistiksi, mutta naiset saavat tilanteen lientymään, että Lassi pääsee tapaamaan Annaa.

Mikaela Kelo on britti Mulliganin lapsi, äitinsä Johan Kelon nykyinen vaimo Selma on ollut naimisissa Lehtivaaran kanssa mutta aiemmissa osissa tapaili Mulligania. Lehtivaaran ja Selman poika Jaakko on kuollut sodassa. Selma ja Johan ovat naimisissa.

Tämä teos minusta käsittelee sodasta kärsiviä lapsia. Juho Tiihonen Johan Kelon holhokki on sotaorpo. Juho Tiihosen isä on kuollut parantolassa. Juho oireilee todella pahasti. Hilda sanoo sivulla 185: "Nyt se on tuo poika tullu ihan hulluksi". Juhon kanssa sotaleikkejä savimiehillä leikkii mökille lähetetty äitinsä hylkäämä Charlotta, kahdeksan vuotias tyttö, joka ei ole vielä koulussa, mutta jota Hertta Miettinen opettaa. Charlotta on tanssijatar Mizzi Gansin lapsi. Charlotan isää ei tuoda ilmi, mutta Sirpa Kähkösen mukaan voi olla Kaarlo Torkkeli, klarinetisti. Kalle Blomberg, jonka hoivissa Charlotta on, on basisti. Blomberg suunnittelee muuttavansa Tukholmaan, mutta Charlotta ei halua lähteä.

Lehtivaara on käynyt Saksassa ja tietää että Saksaa on pommitettu, ja Stalingradin taistelu oli päättynyt Saksan totaaliseen tappioon. Lehtivaara on saksalaismielinen, ja on ilmeisesti tartuttanut fyyreri-ajatukset Juhoon, joka lukee saksalaisia lehtiä. Juho on tehnyt itselleen savimiehiä, joista yhtä Golem Argillanderia kantaa mukanaan ja puhuu tälle. Juho leikkii fyyrer-sotaa, pohtii Ukrainassa 1937 tapahtunutta Vinnytsjan joukkosurmaa, leikkii Hannibalin hyökkäystä, tuhoaa tavaroita, ja lopulta kaatuu ja ruhjoo päätään. Juhon kujanjuoksu jatkuu tästäkin. Tosin on muutama suvanto. Hän on ankeriasjahdissa Lehtivaaran kanssa. Ankerias pääsee karkuun, mutta Lehtivaara avautuu yllättävästi, ja puhuu miehenä olemisen vaikeudesta. Hän ehdottaa Juholle käytännön ammatteja, ja myös arkkitehtiä, joka Juhosta tuleekin.

Ensio puhuu Lassin kanssa, hänet on kutsuttu Valpon kuulusteluihin, ja haluaa aseesta eroon. Edith ja  Anna tulevat myös hyvin toimeen. 

Suhteiden kudelma saa uusia silmukoita, ja värityksiä, ja tässä pohditaan paljon lapsia, tyttöjen halua ja kykyä murtautua pois perinteisistä rooleista. Charlotta on kiinnostunut tähtitieteestä. Hän pystyy siinä kuin pojatkin. Yllättäen Tuomen lapset ovat ydinperheestä, mutta muiden perheet ovat vajaita tai uusioperheitä, Mikaela Kelo on avioton. 

Vaikka on kesä, ja ollaan Kallaveden äärellä, saarissa, niin taustalla on huolia, ja ollaan ahdistuneita, murheissaan tai pelätään. Lehtivaara on masentunut Saksan tilanteesta Hampurin pommituksesta, häämöttävästä tappiosta, osa pelkää Neuvostoliiton voittoa. Anna Tuomi pelkää tulevansa raskaaksi. Lassi Tuomi pelkää itseään, tai miten selviää rintamalla. 

Kerronnasta ja tekstistä
Sirpa Kähkösen kieli on kaunista ja hän vie välillä tarinan juonta eteenpäin, välillä kuvaa ympäristöä ja paneutuu Juhon ja Charlotan tekemisiin. Tässä kirjassa Kähkönen on mieltynyt sanaan paarustaa. Jopa leppäkerttu paarustaa. Moni pitää Kähkösen kielestä, josta seuraavaksi näyte: "Kiiltomadot sammuttivat valonsa, yön tuoksu haipui puutarhasta ja kasvimaa joi kiitollisena, ahneena. Sade rummutti, pellit hälisivät, vesitynnyri talon nurkalla polotti omaa kieltään. Sitten sen voima hapertui, pilvet alkoivat hajaantua, vielä kerran sade supisi katoilla, pyyhki maisemaa pehmeillä helmuksillaan ja oli poissa." s.257

Sirpa Kähkösen Hietakehto on hieno kirja.

Kirjan nimi Hietakehto -nimi tulee muuten Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen viimeisestä luvusta, kun Eeron vaimo Seunalan Anna laulaa lapselle.

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

    ....

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma».

Olen blogannut Kuopio-sarjan teoksista Jään ja tulen kevät, jossa eletään välirauhan aikaa sekä teoksesta Tankkien kesä, ja teoksesta Muistoruoho.

Tämän lisäksi olen blogannut Kähkosen teoksesta Vihan ja rakkauden liekit sekä  Graniittimies.

*****

Sirpa Kähkönen voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2023 teoksella 36 uurnaa, väärässä olemisen historia