Edgar Rice Burroughs: Marsin sankari, alkuteos A Princess of Mars 1912, suomentanut Seppo Ilmari WSOY siniset 1974, sivumäärä 216.
Edgar Rice Burrough (1875 - 1950) kirjoitti sekä Tarzan-sarjan että Mars-sarjan. Olen lukenut Tarzaneita, mutta en aiemmin Mars-sarjaa, jonka ensimmäinen osa on tämä Marsin sankari.
Ensimmäinen Mars-kirja alkaa samoin kuin Tarzan, eli Burroughsilla on hallussaan tarina. jonka on kirjoittanut Amerikan konfederaation (Etelävaltioiden) kapteeni John Carter, joka on kuollessaan tehnyt testamentin, johon liittyy lupa julkaista 21 vuoden kuluttua käsikirjoitus hänen uskomattomasta elämästään. Sisällissodan jälkeen Carter on kaivamassa ystävänsä kanssa kultaa oudossa luolassa ja kumppani kuolee, intiaanit ahdistavat Carteria, joka rukoilee Marsia, sodan jumalaa. Sitten Carter siirtyy mystisesti Marsiin ja niin Carter tupsahtaa kuolevalle planeetalle, ja näkee ensiksi vihreitä kuusiraajaisia marsilaisia, jotka vangitsevat Carterin. Paikalliset kutsuvat planeettaa Barsoomiksi.
Barsoomin vesi on ehtynyt, planeettaa peittää sammal. Happi on vähissä, ja sitä valmistetaan erillisissä salaisissa laitoksissa. Barsoomissa on vihreitä hyönteisten tapaisia kuusiraajaisia monen metrin mittaisia olentoja, lisäksi on punaisia humanoideja, hieman ihmisen kaltaisia. Molemmat lajit lisääntyvät munista, jotka laitetaan hautomalaitoksiin. Barsoomilla ainoa nautinto on sotiminen, eri ryhmät sotivat toisiaan vastaan. Olennot ovat pitkäikäisiä, joten munien suhteen ollaan tarkkana, ettei niitä kuoriudu liikaa. Epäkelvot munat ja "poikaset" hävitetään. Taisteluissa kuolleisuus on melkoinen, olennot sinänsä ovat pitkäikäisiä voivat elää yli 1000 vuotta. Taiteluissa voittaja perii hävinneen omaisuuden. Myös munien hautomalaitoksiin tunkeudutaan ja hävitetään kilpailevan lajin, heimon, tai klaanin munat. Varsinkin vihreät marsilaiset ovat vaipuneet barbarian tasolle. Heillä ei ole siteitä "poikasiin", taisteluvietti on voimakkaampi kuin sukupuolivietti. Hellyys, anteeksianto ja empatia ovat kuihtuneet.
Punaisia marsilaisia, ihmisen kaltaisia humanoideja asuu Heliumissa, paikassa toisaalla Marsissa. Punaiset tekevät kanavia, rakentavat planeettaa, ja yrittävät ylläpitää elämää. He joutuvat taistelemaan olemassaolostaan muita rotuja vastaan. Yhdellä sotaretkellä Heliumin prinsessa Dejah Thoris on jäänyt Tars Tarkaksen vihreän marsilaisen vangiksi. Vihreiden marsilaisten erityistä huvia on tappaa vangit kiduttamalla. Dejah Thoriksen kohtalosta päättää Tars Tarkaksen pomo klaaninjohtaja, jedi Tal Hajus, jonka luokse vankia viedään. Tal Hajus toisin kuin muu vihreä rotu on irstailija ja raiskaa naisvangit ennen kiduttaen tappamista. Mars on siis vaarallinen ja viheliäinen planeetta ja sinne Carter siis joutuu Tars Tarkaksen vangiksi. Prinsessaa vartioi sotilaat ja kaksi naista Sarkooja ja Sola.
Carter huomaa, että Marsin painovoima on alhainen (on vain 3,721, kun se maassa on 9,81) ja sen avulla Carter on voimakas, ja pystyy hyppimään ja loikkimaan, ja olemaan vastustajiaan ketterämpi. Carter saakin voimiensa avulla kunnioitusta, ja käy useita kaksintaisteluita, voittaa viholliset, ja heidän omaisuutensa. Marsilaisilla on kuormajuhtia ja hevosen tapaisia. Carter kesyttää juhdat, ja opettaa Tars Tarkakselle eläinten kohtelusta, joka vihreille on ollut pelkkää hakkaamista. Carter pystyy tuntemaan empatiaa, ja hän ystävystyy Solan ja Taarsin kanssa. Sola kertoo oman traagisen tarinansa. Solan äiti on ollut rakastunut Solan isään, joka on tunteellinen, mutta joutunut barsoomilaisten tavoin sotaretkiin. Rakkauden hedelmänä on syntynyt muna, jonka Solan äiti on kypsyttänyt. Sarkooja on saanut selville, munan salaisuuden, ja kielinyt Tal Hajusille, joka on kiduttanut Solan äidin hengiltä, muttei ole kertonut Solan isää, jonka vain Sola tietää.
Carter alkaa suojella myös prinsessa Dejah Thorista ja rakastuu tähän. Dejah on tapojensa vanki, eikä osoita muuta kuin ylenkatsetta Carteria kohtaan. Jatkuvasti sekä Carter, Sola että Dejah ovat hengenvaarassa. Lukemattomien seikkailujen jälkeen esteet Carterin ja Dejahin välillä ovat selvät. Kirjan kuvaus loppuu tähän vaiheeseen, ja lopussa kerrotaan, että Carter elää onnellisena Dejahin kanssa yli yhdeksän vuotta, mutta tämän jälkeen ilmalaitoksessa on toimintahäiriöitä. Carter joutuu Mars-planeetan happi- ja vesipulan ratkojaksi. Kirja päättyy Carterin tupsahdettua takaisin maahan. Kuten Tarzanissa seikkailut jatkuvat kymmenen jatko-osan verran ja Carter palaa sotaiselle Mars-planeetalle, merkillisintä on, että Carter on kuollut, mutta hänen ruumisarkkuaan pidetään auki. Myöhemmin Carterin lisäksi muita hahmoja siirtyy kuoltuaan ensimmäisessä maailmansodassa Marsiin. Carterilla on jälkikasvua Marsissa, maapallolla hän on ollut naimaton.
Mars-sarjasta on todennäköisesti ammennettu ideoita vaikutteita myöhempiin kirjoihin ja elokuviin. Jedi -nimitystä käytetään, tosin toisessa merkityksessä, kuin Star Warsissa, täällä se on eräänlainen ruhtinas. "I had no particular desire to kill Lorquas Ptomel, and less to be a jed among the Tharks. " Lorquas Ptomel on paikallinen jedi, joita on muitakin. Carter opettelee Barsoomissa puhutun kielen Solan kanssa. Osa kommunikaatiosta tapahtuu telepaattisesti, joten myös eläinten kanssa pystyy kommunikoimaan. Planeetalla liikutaan juhtien avulla, mutta myös ilma-alukset on keksitty. Sotimiseen käytetään ammuksia, ja erilaisia miekkoja ja teräaseita sekä kiväärejä. Marsissa on ollut korkeakulttuuria, mutta siitä on enää vain jäänteet jäljellä, heillä on ollut myös optisia laitteita, joilla he ovat tarkkailleet maan elämää.
Mars-kirjasarja on ollut menestys, ja sitä on luettu paljon, Edgar Rice Burroughin kirjoja myytiin hänen elinaikanaan 30 miljoonaa kappaletta.
****
Edgar Rice Burrough (1875 - 1950) kirjoitti elinaikanaan 80 romaania 26 osaa Tarzan-sarjaa ja 11 osaa Mars-sarjaa. Molemmat olivat myyntimenestyksiä. Burroughin teoksia on käännetty yli 30 kielelle. Tarzanista on tehty elokuvia, piirrettyjä ja sarjakuvia, Mars-sarjasta on tehty Disney-filmi vuonna 2012, mutta se oli taloudellisesti kannattamaton.
Helmet lukuhaasteen kohta 41 rastittuu, kun tässä on supersankari.
Burroughs oli mielessani niin yhtä kuin huikea Tarzan-sarjansa, että tämä villi pläjäys oli melkoinen yllätys, eräänlainen esi-dystopia, joten kiitos vauhdikkaasta ja antoisasta esittelystäsi!
VastaaPoistaMutta mitä tulee lauseeseen: "taisteluvietti on voimakkaampi kuin sukupuolivietti. Hellyys, anteeksianto ja empatia ovat kuihtuneet",niin kyllähän Burroughsista skenaristiksikin oli...
Tämä oli minullekin outo genre. Ostin kesällä kirjatapahtumasta. Tämä on ollut kaikkien avaruuspörriäisten esikuva ja monen scifeilyn esikuva. Kiitos kommentista.
PoistaMielikuvitus on kyllä liitänyt tässä teoksessa, kuten Tarzaneissakin. Yhden Tarzan-kirjan olen lukenut, sarjakuvia kyllä enemmänkin. Nämä Mars-kirjat on nimenä tuttuja, mutta eivät ole ihan minun genreäni. Burroughs on kirjoittanut myös jonkun intiaaniaiheisen teoksen, jotka kiinnostaisivat ainakin jollain tasolla. LIenetkö sinä tutustunut niihin?
VastaaPoistaLuin tämän nyt ensimmäistä kertaa ja Tarzanitkin varsin myöhään. Meillä ei ollut tarzaneita kotona, pidettiin roskakirjoina, joten ei ollut muutakaan Burroughia. Itse näen tässä seikkailua ja paljon metatason huumoria ja ihmislajin luonteen pohtimista on aina hyvä harrastaa.
PoistaJännittävää kertomaa... Mieheni on lukenut, hän tiesi heti mistä puhuin kun mainitsin kirjan. Kysyin onko science fictionia ja hän sanoi että sen tapaista. Olen lukenut yhden Tarzanin, mieheni lapsuudesta periytynyt. Harmi että meillä ei ole sitä enää...
VastaaPoistaKiitos, Tarzania on luettu Suomessa enemmän kuin Marsin sankaria, ja tuntuu että tämä Mars-sarja on vähän taka-alalla, vaikka olihan tässä tohinaa.
Poista